Ensimmäinen osa julkaistu viime vuoden numerossamme
—ja ja tk u u vielä. Se, että laajaa historiikkia ei ole typistetty, jo h tu u siitä, että mielestäni kirjoittaja, Taito Leppämäen
haastattelujen pohjalta, on tuonut erinomaisesti esille sen kokonaisnäkem yksen, miten m aamme vaiheet näkyvät Mahlulla. Sanottuna suulla suuremmalla: A leksis Kivi
veli Eerosta: ”...kirjoitteli itse kuulumisia ja yhteiskunnallisia asioja pitäjästä... Synnyinm aa ei ollut hänelle enään
epämääräinen osa epämääräisessä maailmassa, ilman tietoa missä ja m in kä la in en .
---K otom aam m e ko k o kuva,
sen ystävälliset äidinkasvot olivat ainiaaksi painuneet hänen sydämensä syvyyteen. ”
N U O R I S O SEURA
1 8 ^ - 1 9 7 ?
* ■“>
Arja Rinneaho
Sortovuosista itsenäiseen Suomeen Vuonna 1899 alkoi M ahlun nuo
risoseuran toiminnassa uusi ajan
jakso. Venäläinen panslavismi, jo ka Aleksanteri III:n aikana oli pyr
kinyt supistam aan ja hävittäm ään Suomen erikoisoikeudet, laajeni huom attavasti Nikolai II:n aikana.
Lopulta se johti helmikuun m ani
festiin, jok a tahtoi kokonaan lopet
taa Suomen autonomisen itsehallin
non. P a in o -ja kokoontum isvapaut
ta rajoitettiin, annettiin laittom ia asetuksia ja loukattiin maamme pe
rustuslakeja. Alkoi routavuosien surullinen aika.
Nyt oli tärkeää että edes nimelli
sesti olisi pystyssä jokin seura, jo n ka sääntöjen turvissa saatettiin va
paasti kokoontua. Osaltaan täm ä ja toisaalta E telä-Pohjanm aan Kes
kusseurasta tullut uhkaus siirtää Mahlu kuolleitten nuorisoseurojen kirjoihin, ellei elonmerkkiä alkaisi ilm aantua, saivat aikaan sen, että toim inta jälleen virisi. Suuresti vai
kutti myös se, että vasta valm istu
neen Mahlun kansakoulun opetta
jaksi saatiin nuoret ja innokkaat Kaarlo ja Lydia Salmela.
He olivat jo seminaarissa tutu stu
neet nuorisoseuratyöhön ja sen merkitykseen. Heidän toimestaan pidettiin joulukuun 15. päivänä kansakoululla yleinen kokous, jo s
sa Kaarlo Salmela esitti, miten tä r
keä olisi saada nuorisoseura toim i
m aan kylän henkisen tason kohot-
miseksi. Yksimielisesti päätettiin
;rättää nuorisoseura henkiin ja il
moitettiin asiasta keskusseuralle.
Toim inta alkoi ripeästi. Seuran vuosikokous pidettiin tam m ikuussa v. 1900. Seuraan liittyi 34 miestä ja 19 naista, siis yhteensä 53 jäsentä.
Seuran esimieheksi valittiin mv. O t
to H arju ja kirjuriksi ja rahaston
hoitajaksi opettaja Kaarlo Salmela.
Johtokunnan muiksi jäseniksi valit
tiin Lydia Salmela, Ottilia Stolt, M aria Vesiaho ja Taavi Rams. Li
säksi valittiin 6-henkinen huvitoimi- kunta. H uom attavaa on, että nuori
soseurat syntyivät yleensä kirkon
kyliin ja suurempiin paikkoihin, joissa sivistyneistöä oli suurin osa jäsenistä. Mahlulla heitä edustivat vain opettajat.
Vuoden 1900 jäsenet:
talonpoikia 12 opettajia 2 torpan poikia 8 talon em äntiä 1 palvelijattaria 5 torppareita 1 työmiehiä 5 palvelijoita 1 talon tyttäriä 4 suutareita 1 talollisia 4 m ylläreitä 1 torpan em äntiä 3 m eijärska 1 torpan tyttöjä 3 seminaarilaisia 1 Nuorisoseurassa alkoi nyt m oni
puolinen ja tuloksellinen toim innan kausi. Perustettiin sekakuoro ja miesten voimisteluseura, lukutuvan toim intaa jatkettiin ja lehdet lähe
tettiin kiertäm ään kylälle. Tiedot yhteiskunnallisista oloista levisivät pienimpiinkin torppiin.
Yhteiskunnalliset asiat olivat m o
nelle vanhoilliselle vielä uskon asia.
Vuosisatain kuluessa oli ihmisten mieliin syvälle juu rtun ut hallitsijan
ja esivallan kunnioitus. Keisari ei voinut erehtyä, olihan hän jum alal
lista alkuperää. N uorten heräävä kansallistunne, intomielinen isän
maallisuus, synnytti ristiriitoja. P i
an vanhoillisetkin m enettivät us
konsa keisarinvallan pyhyyteen ja tilalle tuli pettymys ja suuttum us.
Kansallistunne m uuttui kiihkomie
liseksi ja lopulta ryssänvihaksi. Ei ym m ärretty, ettei venäläistämispyr- kimysten takan a suinkaan ollut ko
ko Venäjän kansa, vaan pieni hallit
seva ryhmä. Kuoro lauloi kiellettyjä isänmaallisia lauluja. Nuori Frans Rams teki Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista vaikuttavia ku
vaelmia.
Kiihkeiden aatteiden sekaan tuli myös viesti tolstoilaisesta rau han aatteesta. Tolstoin ” Ylösnouse- m us” oli kirjaston ahkerasti lainat
tu kirja. Sitä luettiin ja siitä keskus
teltiin. Naapuriseurassa, Lehtolan nuorisoseurassa, se sai enemmän kannatusta, M ahlulla vain joitakin yksittäisiä seuraajia.
Kristillisyys oli seuran säännöissä se kohta, jo k a sai jyrkim m än tu o mion osakseen. Viime vuosisadan puolelta oli peräisin ankara lain ja tu o m ion tu ntoin en uskonnollinen näkemys, jon k a edustajat tuom itsi
vat jyrkästi nuorisoseuran toim in
nan. Tuom itsijain luku oli vähäi
nen, m utta sitäkin kovaäänisempi.
Kaikki ilo ja leikki oli syntiä.
Näitten syiden vaikutuksesta ei nuorisoseurassa tanssittu eikä lei
kitty yleisissä iltamissa. Seuran si
säisissä kuukausikokouksissa m en
tiin piirileikkiä. O pettaja Salmelan
M a h lu n k ä sin k irjo ite tu n kyläleh d en k an sik u v a v u o d e lta 1928, p iirtä n y t E ev a H u u h a .
toim esta järjestettiin hengellinen päivä, hengellinen iltam a sekä ad- venttijuhla v. 1902, seurakunnan papiston avustam ana, josta siitä lähtien m uodostui jatkuva perinne.
M utteivät edes seurakunnan papit pystyneet vaientam aan tuom itsijain suita.
Kaiken täm än kuohunnan keskel
lä juurruttivat Salmelat nuorisoseu
ratyön Mahlulle. Vaikeudet m erkit
sivät toisaalta entistä suurem paa in
toa puhua nuorisoseuratyön puoles
ta. Vuonna 1902 perustettiin rait- tiusosasto, johon liittyi 22 jäsentä.
He sitoutuivat lupaukseen:
”Sitoudun kunniasanalla nou
dattamaan lupausta väkijuomia en ju o enkä tarjoa. ”
Nuorisoseuraan oli liittynyt 118 jäsentä osoituksena toim innan vilk
kaudesta. Kirjuri Einar Valkeinen kirjoittaa, tam m ikuussa 1903:
”Siis ilolla voipi ajatella, että seura, jo k a on tällaisella innolla ja luottamuksella voinut nämä
kin aikoina pyrkiä ko h ti pää- maaliaan ei voi taantua, vaan on yhä edelleenkin yh tä suurella in
nolla viepä valistuksen lippua eteenpäin. ”
Innokkaan työtoverin Salmelat saivat Frans Talaskivestä (Rams).
H än oli aina valmis kuvaelmien ja näytelmien ohjaaja ja esitelmien pi
täjä. H än puuhasi iltamia, lauloi, lausui ja ohjasi naiskuoroa. Iltamis
sa hän puhui niin, että sai m ukaan
sa niin nuoret kuin vanhatkin. Hän loi välineet joitten kautta nuoriso
seurassa toim ittiin.
N u o riso seu rato im in n a n eteen päin kehittäm iseksi perustettiin Rantakylän, Vesipohjan ja Paju- mäen kyläpiirit, joiden tarkoitukse
na oli saada nuorisoseuratyö laa
jemmalle pohjalle. Etelä-Pohjan- m aan nuorisoseuralta saatiin ohjeet piirijaon toimeenpanemiseksi ja täl
lä jaolla olikin virkistävä vaikutus seuran toim intaan. Toim inta laaje
ni Pajum äellekin, jonne m uutti in
nokas nuorisoseuralainen Taavi Rams (npi), Frans Ramsin veli. Ku
kin piiri järjesti jäseniltoja ja h ank
ki niihin kehittävää, hauskaa ja hyödyllistä ohjelm aa.
Vuonna 1903 luotiin yhteyksiä lä
hiseudun muihin nuorisoseuroihin.
Pylkönm äen ja Lehtolan nuoriso
seurojen kanssa pidettiin yhteinen kesäjuhla. Toukokuussa patikoitiin Saarijärven nuorisoseuran vieraak
si. Tehtiin myös ” hyökkäysretki”
Konttimäkeen, jonka tarkoituksena oli voittaa ihmisten luottam us nuo
risoseuratyötä kohtaan. Einar Val
keinen kirjoittaa:
”Keskustelussa kävi ilmi, että paikkakunnan vanhoilliset ovat kovin ahdasmielisiä, sekä katso
vat syrjäsilmin kaikkia nuorison pyrintöjä, jo p a m enivät niin p it
källe, että kutsuivat nuorisoseu
ra-aatteen eteen tehtyä työtä p a han palvelemiseksi, siis samaa kuin paheiden edistäminen. A i
van m ahdottom alta näytti ensi
alussa saada pienintäkään kan
natusta harrastamamme asian puolelle. Kuitenkaan ei nuorten ylöspäin p yrkivät mielet tyyty
neet heidän ahtaiden rajainsa si
sällä kulkemaan, vaan se tahtoi yhdessä m uun nuorison kanssa käydä riviin ja niin kirjoittautui kym m enen neitosta ja nuoru
kaista jäseniksi seuraamme. ” Vilkkaan toim innan kautta elet
tiin miltei koko routavuosien ajan.
Toim inta vaikutti rohkaisevasti ja antoi uutta eläm änintoa valtiollisen sorron masentamiin mieliin. Koko Suomen nuorisoseuroissa sortokau
si merkitsi henkistä ja lukum ääräis
tä kasvua.
Vuonna 1903 Salmelat m uuttivat pois. He olivat vaikuttaneet ratk ai
sevasti nuorisoseuran kehitykseen.
Sydämellisinä, iloisina ja kärsivälli
sinä ihmisinä he olivat saaneet osakseen kyläläisten luottam uksen ja loivat henkisen pohjan nuoriso
seuratyöhön. Heidän elämän asen
nettaan sävytti avara kristillisyys, jonka takia he joutuivat joittenkin
ankaran arvostuksen kohteeksi, m utta jaksoivat silti luoda käytän
nön kristillisyyttä nuorisoseuratyö
hön.
Huom attavaa valistustyötä Sal
melat tekivät edistämällä puutarhan
hoitoa. Iltamissa he esitelmöivät tästä aiheesta ja perustivat koulu- puutarhan, jo ta oppilaat kävivät kesäisin vuorotellen hoitamassa.
Kasvimaalla viljeltiin mm. porkka
naa, punajuurta, kaalia ja lanttua, jotka vielä olivat varsin harvinaisia viljelyskasveja. M ahlun puutarha- kokemukset lienevät olleet pohja
na, kun Salmelat vuosia myöhem
min kirjoittivat kirjan koulupuutar- han hoidosta.
Salmelat olivat myös taitavia opettajia ja kasvattajia. Heidän op
pilaistaan lähti 9 Jyväskylän semi
naariin valmistuakseen opettajiksi.
Kansanopistossa, m aanviljelyskou
lussa ja karjakkokoulussa ym.
kursseilla oli vielä useampia nuori
soseuran jäseniä.
Vuoden 1903 jälkeen oli seuran toiminnassa havaittavissa lam aan
tum ista. Salmeloitten lisäksi joutui seuran kirjuri E inar Valkeinen m uuttam aan pois keuhkotaudin ta kia. Lisäksi seuran sielu, Frans Rams, oli opintojensa tähden suu
rimm an osan vuotta poissa.
Salmeloitten jälkeen tuli opettaja Herm an Luukko puheenjohtajaksi syksystä 1903 seuraavaan kevää
seen. Toim inta laimeni vähitellen.
Joitakin keskusteluiltoja järjestet
tiin ja lukutupapiiri laajeni seitse
m ään. Luukosta ei tullut seuran henkistä jo h tajaa, vaan nuorisoseu
ran johdon välillä oli eripuraisuut
ta.
Sitäpaitsi yhteiskunnallinen myl
lerrys jatkui. V enäjän-Japanin so
dan seurauksena alkoi Venäjällä yhteiskunnallinen kuohunta, jonka kehitystä innokkaasti seurattiin.
Lehtiä tuli ja niitä luettiin. Sensuu
riakin pystyttiin kiertäm ään, sillä M ahlultakin oli m uutettu Amerik
kaan ja tutut lähettivät sieltä suo
menkielisiä lehtiä ja lehtileikkeleitä.
Nämä kiersivät kädestä käteen.
Mielialat kuohuivat.
Täm än keskelle ryntäsi Mahlulle uusi hengellinen virtaus, jok a sai aluksi hurm ahenkisen m uodon. Tä
mä liike huumasi kylän ja lamautti
nuorisoseuran toim innan pariksi kuukaudeksi. Vähitellen täm ä liike järjestäytyi evankeliseksi yhdistyk
seksi, vakiintui ja sen vaikutus on ollut suuri M ahlun hengellisessä elämässä. Se vaiensi tuom ion pa
suunat hetkeksi.
M utta sitten mahlulaiset jou tu i
vat taas uuden aatevirtauksen myl
lerrykseen. Herm anni Liimatainen vei kirkolta tohtori W arenin m uut
tokuorm aa Myllymäelle ja toi tul
lessaan Mahlulle maisteri Elof Kris- tianssonin ja Edvard Valpas-Hänni- sen. Valpas-Hänninen vieraili syn
nyinseuduillaan ja toi ilmeisesti so
sialismin Mahlulle lopullisesti ja py
syvästi. Näissä kuohuvissa oloissa sosialismi tuli hyvin jyrkkänä ja us
konnon vastaisena. O pettaja O.V.
Kaipio, nuorisoseuran varaesimies, omaksui sosialismin. Esimies Frans Rams oli jyrkästi sosialismia vas
taan. Eteen tuli vaikea kysymys, so
piiko puoluepolitiikka nuorisoseu
raan. Uusi vuosi 1906 alettiin kes
kustelutilaisuudella sosialismista ja sosialismin suhteesta uskontoon Kaipion alustuksen pohjalta. Sosia
lismin vastustajatkin näkivät aat
teessa paljon hyvää. Samana vuon
na järjestettiin m uitakin keskustelu- kokouksia, joissa olivat esillä suu
ret yhteiskunnalliset kysymykset, kuten valtion ja kirkon ero ja torp- parikysymys.
Sosialismi toi M ahlun nuoriso
seuraan laajemm an käsityksen isän
maallisuudesta. Se avasi silmät nä
kem ään yhteiskunnassa vallitsevat epäkohdat. Isänmaallisuus ei ollut
kaan yksinom aan kuohuva kansal
listunne, vaan se oli myös käytän
nön työtä.
V uonna 1906 päättyi seuran en
sim m äinen ajan ja k so . O pettaja Kaipio m uutti pois, samoin Frans Talaskivi ja veljensä Taavi. Van
hempi jäsenistö oli pikkuhiljaa ve
täytynyt syrjään. Nuoret jatkoivat toim intaa uusin m uodoin.
Oli kulunut 350 vuotta Mahlun asutuksen alkuajoista, m utta vuosi
kymmen nuorisoseuran toim intaa muutti ihm istä henkisesti vireäm- mäksi ja yhteistyökykyisemmäksi.
Kaipion jälkeen tulivat M ahlun kansakoulun opettajiksi Albert ja Jenny H onkanen. Rouva oli Ramsi- laisten sukulaisia ja innostunut en
nen m uuta näyttelemisestä. Hänen miehensä oli sen sijaan taloudellisen yhteistoim innan m iehiä. H änen aloitteestaan ja kylän miesten tuella perustettiin Saarijärven läntinen maamiesseura v. 1910. Myös muita yhteistoiminnan m uotoja kehitet
tiin ja varttuneem pi nuorisoseura- väki oli näissä toimissa m ukana.
1910-luvulla tulivat myös meijeri, osuuskauppa ja osuuskassa.
Nuorisoseura toimi nuorin voi
min ja heräsi henkiin todenteolla muualla opiskelevien nuorten tul
lessa kesä- ja joululomille. Pätevis
tä johtajista oli kuitenkin puutetta, sillä Frans Rams asui talvet Helsin
gissä. Toisaalta joukon nuortum i
nen m uutti nuorisoseuran ilmettä iloisemmaksi. O tto H arju oli tullut 16-vuotiaana puheenjohtajaksi v.
1906 ja vaikka tarpeellinen arvoval
ta näin nuorelta puuttuikin, oli silti intoa toimia. M itään erityistä ei kuitenkaan moneen vuoteen tapah tunut: seura eli talvella hiljaiseloa ja heräsi etenkin kesäksi eloon. Sa
malla etsittiin toim innan suuntaa.
Vuonna 1910 Akseli M äkelä kirjoit
taa:
”Seuramme toiminnasta voisi sanoa, että sen tulisi enempi kuin tähän asti kohdistua seuran kes
kuuteen. Tulisi pitää keskustelu- kokouksia, jo itten keskusteluai
heiksi otettaisiin enempi jo k a päiväisiä, taloutta koskevia asi
oita kuin ennen. Sitten seuram
me tulisi hauskemmaksi, kun sen jäsenilläkin olisi jo ta kin toim it
tamista ja hekin sitten paremmin harrastaisivat seuran asiaa. ” Vähitellen m uodostui seuralle kuitenkin kantajoukko, jok a halusi ja pystyi toim im aan seuran p ar
haaksi. Toim inta siirtyi talvikau
teen ja alettiin suunnitella om an ta lon rakentam ista. Vapaussota kat
kaisi kuitenkin vähäksi aikaa toi
m innan ja talon rakentam isen, sillä nuorisoseuralaisia oli m ukana.
Talon rakentamisesta talvisotaan Vuosi 1919 oli toim innaltaan vil
kas. Keskeneräisenäkin talossa pi
dettiin kesä- ja 25-vuotisjuhlat, jo i
ta Saarijärven Paavo mainosti:
JM L IM Ä E K
H-.o6 26 -4-1955
K flK -seiibunum cro
o ;
”M ahlun Nuorisoseuran arpa
jaiset ja 25-vuotisjuhla pidetään elokuun 17.p. nuorisoseuran ta
lolla. Arpajaiset alkavat klo 2 ip.
Ohjelmassa on soittoa, terveh
dyspuhe, kuorolaulua, juhlapu
he, lausuntoa ynnä m uuta. Kello 5 alkaa taiteilijain Lehtinen ja Pohjanmiehen konsertti. Iltama alkaa klo 7. Ohjelma: soittoa, esitelmä, yksinlaulua, lausuntoa, kuorolaulua, kansantanhu sekä 3-näytöksinen näytelmä ”A nna- L iisa” kirj. M inna Canth. Tans
sia. Juhlatoim ikunta. ”
Frans Talaskivi johti kuoroa ja ohjasi näytelmän. Naiset olivat val
mistaneet arpajaisvoittoja. A rpajai
sia oli m onena vuonna, sillä niitten avulla saatiin rahavaroja kartute
tuksi.
M u s iik k ita ite ilija t v ie ra iliv a t M ahlulla Frans Talaskiven vieraina m onena kesänä. Kyläläiset pääsivät näin tutustum aan ” suuren maail
m an ” taiteilijoihin, mikä oli harvi
naista näin pienellä kylällä. Laulu- kuorolla oli näihin aikoihin useita johtajia, kesäisin johtivat kuoroa joskus seminaarilaiset. Otto H arju opasti tanhuam isessa, lausujia, lau
lajia ja puhujia löytyi om alta kyläl
tä.
Seuraavina vuosina toim inta vil
kastui Hilja ja Einari Koskisen tu l
tu a syksyllä 1920 kansakoulun opettajiksi. He olivat innokkaita nuorisoseuralaisia ne seitsem än vuotta, jo tk a he asuivat Mahlulla.
Rouva oli taitava kuoronjohtaja ja hyvä puhuja. Hänen aikanaan kuo
ro kokoontui säännöllisesti ia oli
yksi parhaista Saarijärvellä tuohon aikaan.
Seurantalo oli vielä monen vuo
den ajan keskeneräinen. Talvella siellä oli niin kylmä, ettei näytelmä- harjoituksista ja kokouksista tah to nut tulla m itään. Paljon kokoon- nuttiinkin taloissa. Talvisin pidet
tiin iltamia talojen tuvissa. Joskus olivat iltamavieraat niin rajuja, että ikkunoista särkyivät lasit. Naiset järjestivät myös om ia iltamiaan.
N äytelm äharrastus eli vilkkaana.
Vuoden 1899 jälkeen saatiin joka vuosi aikaan ainakin pieniä iltama- näytelmiä, jop a niin vaikeana vuon
na kuin 1918. Frans Talaskiven vai
kutuksesta näytelmien taso parani.
H än oli nähnyt Helsingissä Kansal
listeatterin esityksiä ja toi taiteelli
sia vaikutteita Mahlulle.
Piirijako otettiin taas käytäntöön v. 1924. Samalla heräsi seuralehti
” M ahlulainen” eloon. Ranta-, Ki
vimäen ja Keskipiiri järjestivät jäsenillanviettoja eli perheiltamia, joihin jäsenet hankkivat ohjelmaa.
Pienessä joukossa arem m atkin us
kaltautuivat esiintym ään, lausu
m aan, laulam aan ja puhum aan, näin kehitettiin esiintyjiä. Kukin piiri toim itti vuorollaan ” Mahlulai- sen” kuukausikokouksiin, joissa se sitten ääneen luettiin.
Vuosi 1927 oli seuralle menetys
ten vuosi. Koskiset m uuttivat pois ja Frans Talaskivi kuoli, samoin seuran pitkäaikainen sihteeri H ulda H arju. Seuran toim innalla oli kui
tenkin jo niin vahva sija mahlulai- sessa elämän tyylissä, että toim inta jatku i vilkkaana. Perustettiinpa opintokerhokin, jok a opiskeli yh
teiskuntaoppia kunkin jäsenen vuo
rollaan toimiessa joh tajan a. Kuo
ron toim intakin jatkui, kun Akseli M äkelä lupasi käydä sitä harjo itu t
tam assa.
Vuonna 1928 alkoi Arvo H arjun 20-vuotinen esimiesura. Toim inta jatkui vilkkaana. 1920-luvulla alkoi m ahlulaisten h iihtäjien loistava kilpailu-ura, jonka kirkkaim pana nim enä loisti Adiel Paananen.
Myös nuorisoseuran urheiluharras
tukset lisääntyivät. Talvisin hiihdet
tiin, kesäisin järjestettiin urheilukil
pailuja nuorisoseurantalon pihassa.
Sekä hiihdolla että urheilulla oli pe
rinteitä jo vuosisadan vaihteesta.
Seuralla ei enää ollut ulkopuolista johtajaa, vaan selviydyttiin omin voimin. Rahatilanne oli vaikea, ta lon velka painoi. Taloa oli kunnos
tettu ja työ oli niellyt runsaasti va
roja.
Vuonna 1926 valmistui Mahlulle työväentalo. Jotkut nuorisoseura- laiset lahjoittivat puita ja ryhtyivät takaajiksi, toiset katsoivat karsaasti uutta yrittäjää. Työväenyhdistys perustettiin Mahlulle jo v. 1905, ei
kä alkuaikoina ilm aantunut ristirii
toja. Pitivätpä yhdistykset yhteiset iltamatkin v. 1903, joista tulot jaet
tiin molemmille yhdistyksille tasan.
T y ö v ä e n ta lo n v a lm istu m in e n kuitenkin kiristi tilannetta. Molem
milla taloilla saattoi olla sam ana il
tana iltamia tai tansseja, jolloin kumpikin kärsi yleisöpulaa. Suo
men yleinen poliittisesti vaikea ti
lanne oikeiston ja vasemmiston vä
lillä heijastui tännekin, joskaan avointa viham ielisyyttä Lapuan liikkeen tavoin ei esiintynyt. M o
lempien yhdistysten toim inta vai
keutui ja talot rapistuivat. Työ
v äe n ta lo p a k k o h u u to k a u p a ttiin evankeliumiyhdistykselle v. 1934.
Monet nuorisoseuralaiset toimivat suojeluskunnan jäseninä ja seuran
taloa käytettiin lukuisiin suojelus
kunnan ja Lotta Svärd-järjestön kokouksiin. Esiintyipä semmoisia- kin ääniä, että talo olisi vallattava s u o je lu s k u n n a n n im iin . 1930- luvulla tuli nuorisoseuran toim in
taan uusiakin piirteitä. Keskusseu
rasta vieraili useita ohjaajia pitä
mässä viikon kestäviä iltakursseja, joissa opiskeltiin nuorisoseuratyö
hön liittyviä asioita. Ensimmäiset ulkopuoliset näytelm äohjaajat saa
tiin myös tällä vuosikymmenellä, samoin seurojen väliset henkiset kil
pailut ja kiertävät elokuvaesitykset.
Myös m aamiesseura sai käyttää ta loa veloituksetta. Kun tuloja ei ollut muodostui velkataakka vaikeaksi.
Näin lähestyttiin toista m aail
m ansotaa. Tuli vuosi 1939 ja syk
syllä joutui suurin osa seuran mies
puolisista jäsenistä kertausharjoi
tuksiin. Sakkolan pappilassa, jonne mahlulaiset oli viety, pidettiin jo h tokunnan kokous 30. päivänä loka
kuuta 1939. Navetanvinnille ko
koonnuttiin pohtim aan nuorisoseu
ran tulevaisuutta mahdollisen so
dan puhjetessa. V uosikokousta siir
rettiin ja seuran juoksevien asioiden hoito jätettiin kotona oleville nuori
soseuran jäsenille. 30. päivänä m ar
raskuuta syttyi talvisota.
