" T o im itta n u t Ju s si S a h a n e n . N :o 2 K ivim äen piiri 1928. K a n n e t m a a la n n u t E ev a H u u h a ’
H istoriikkia on julkaistu kahdessa edellisessä numerossa ja ja tk u u ensi vuonnakin...
— Varmari on kaikisten paras.
M inä olin olevinani eri mieltä.
— Niin paljon ei löydy Karstulas
ta miehiä, että saisivat m inut vetä
mään varmarin päälleni.
— Vastustaisitko miehen lailla.
— Vastustaisin. Karstusten olisi turha reistata.
— Ihan turha.
Tähän leikinlaskuun yhteiset tal- koomme päättyivät. Piham aalle tuli yksinäistä. M inunkin oli koottava kamppeita.
— Kylläpähän palaan jouluna.
Laitan punaiset kynttilät saunan ja navetan tontuille.
m J T iu n
N U O R I S O SEURA
1894-1973
Arja Rinneaho
Sota-ajasta nykypäivään
Raskaat sotavuodet vaikeuttivat seuran to im in taa . H iljaisim m at kaudet olivat talvisodan aikaan ja kesällä 1941. Välirauhan aikaan ke
sällä 1940 toim inta oli vilkasta. Jä r
jestettiin suuret kesäjuhlat urheilu- kilpailuineen. Iltam ia oli tavalliseen tapaan, samoin urheilukilpailuja ja juhlia. Toim inta päättyi maaottelu- marssiin toukokuussa 322 marssi
jan voimin. Siirtolaisia oli m uu tta
nut M ahlulle, seurantalolla ja put
kassakin asui yksi perhe. Maalis
kuussa 1941 järjestettiin Kalevala-
Karjala juhla, jossa esiintyjinä oli myös siirtolaisia.
Jatkosodan aikana seura ehti so
peutua siihen, että miehet olivat rin
tamalla. M arraskuussa 1941 järjes
tettiin seurantalolla kotirintam a- juhla. Juhlaan tuli rintam alla ole
vien johtokunnan jäsenten terveh
dys.
P iristy stä n u o riso seu raty ö h ö n toivat seuraavina vuosina iltakurs- sit, jo ita ohjasivat keskusseuran neuvojat. Ahdistavan ajan vasta
painona oli nuorisoseuran toim in
nalla tärkeä henkisesti virkistävä merkitys ihmisille. Yhteen kokoon
tum alla jaksettiin uskoa eläm ään ja ihmisyyteen.
Kesäjuhlat olivat näinä vuosina toim innan kohokohta. 50-vuotis- juhlat oli m äärä pitää kesällä 1944, m utta taas joutuivat miehet sotaan.
Seuralle oli hankittu om a lippu, jonka O tto H arju oli suunnitellut.
” Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto” oli sen m ottona.
Lippu vihittiin Keuruun m aakunta- juhlilla, joiden dram aattisena pää
29
töksenä saatiin kuulla, että Kan
naksen läpim urto oli tapahtunut.
Vuoden 1945 toim intaa suunni
teltiin sekavin tuntein. Sota oli h ä
vitty ja voittajavaltojen valvonta
komissio oli lakkauttanut suojelus
kunta- ja Lotta Svärd-järjestöt.
Jännityksellä odotettiin, kohdistui- siko lakkautustuom io myös nuori
soseuraan, jo k a läheisesti oli toim i
nut lakkautettujen järjestöjen kans
sa.
N uorisoseuraa ei lakkautettu.
Yhteiskunnan kuohuessa ja elämän näyttäessä vaikealta turvauduttiin nuorisoseuratyöhön kuin pelasta
jaan. Talossa kiellettiin kaikki po liittinen toim inta.
S u ojelu sk u n n an p o ik ao sasto n lakkauduttua alettiin nuorisoseuran toim esta kiinnittää entistä suurem paa huom iota varhaisnuorisotyö
hön, lähinnä liikunnan puolella.
Varsinainen nuorisotyön tukipylväs oli sodan aikana ollut opintokerho- toim inta, johon liittyivät sodasta palaavat nuoret miehet. H eistä ke
hittyi seuralle kantajoukko, jo k a oli innokas toim im aan.
Kevättalvella järjestivät M ahlun pojat kevättem pauksen, jonka ta r
koituksena oli protestoida nuoriso
seuran toim innan paikoilleen jä h mettymistä vastaan. Näiden nuor
ten miesten mielestä nuorisoseuran oli etsittävä u u tta suuntaa, jossa kaikenlainen poliittinen painostus oli karsittava pois. Varsin vaikeaksi muodostui tanssikysymys: nuoret katsoivat sen sopivan hyvinkin nuo
risoseuran toim intaan, vanhempi väki ei sitä hyväksynyt.
T ästä poikaporukasta ” möly- kööristä” tuli tärkeä tekijä nuoriso
seurassa, uudistuksia toteutettiin pikkuhiljaa. Saman vuoden syksyl
lä valittiin näitä nuoria seuran jo h tokuntaan. Kevättempaus järjestet
tiin parinkymm enen vuoden ajan.
Vuosi 1946 oli toim innaltaan m o
nipuolinen ja vilkas. Perustettiin urheiluosasto ja pesäpallojaosto, opintokerho toimi, näytelmiä har
joiteltiin ja lausuntakuoro toimi.
Osallistuttiin Keski-Suomen N uori
soseurain Liiton lausunta-, puhe- ja n äy telm äk ilp ailu ih in . N äytelm iä saatiin ohjaam aan teatterinjohtaja Yrjö Häm äläinen. Kuoro osallistui op. K aukovaaran johdolla Helsin
gin Suvipäiville kesällä ja piirijako otettiin taas käyttöön. Seuralehdet ilmestyivät ahkerasti. Juhlia ja ilta
mia järjestettiin. M aakunnallisilla kursseilla koulutettiin tanhu- ja voi- misteluohjaajia, jo tk a pystyivät oh
jaam aan nais- ja miesvoimistelua sekä tanhujoukkuetta. Seura alkoi laaje n tu a . Jo htok un takesk eisestä seurasta tuli monien harrastuspii
rien yhtymä.
1950-luvun vaihteessa tehtiin seu
rantalossa perusteellinen korjaus.
Rakennuspuita keräten ja talkoo
töitä tehden kustannettiin itse osa, m utta paljon tuli velkaakin. Mahlu- laiset K ruunuhäät pelastivat tilan
teen. Toim italon parantunut kunto teki talosta viihtyisämmän ja siellä oli parem pi kokoontua.
Tieto M ahlun nuorisoseuran toi
m innasta oli levinnyt jo laajem m al
lekin. Tunnustukseksi ansiokkaasta nuorisoseuratyöstä Mahlulle m yön
nettiin Suomen Nuorison Liiton kunniakilpi, kolmannelle paikallis- seuralle koko m aassa. Täm ä tap ah tui 60-vuotisjuhlilla v. 1954. Mahlu voitti useana vuonna keskusseuran koko toim intakilpailun ja myöhem
min kilpailuiden kilpailun, joissa Lannevesi ja Haapaniem i olivat myös usein kärjessä.
Toim inta jatkui vireänä. Seuran jäsenm äärä kaksinkertaistui m uuta
massa vuodessa. Uudet suuret ikä
lu o k at alkoivat tu lla m ukaan.
” M ölykööri” oli elänyt nuoruuten- sa ja antoi tilaa nuoremmille. Koitti uusi aika ja uudet ongelmat. Ohjel
malliset iltam at eivät enää suuresti kiinnostaneet yleisöä. Taloudenhoi
to oli johtokunnan jatkuva paina
jainen. Kesällä 1956 otettiin järjes
tettäväksi Keski-Suomen N uoriso
seurain Liiton 60-vuotisjuhla Saari
järven kirkonkylälle, palkkio 25 % houkutteli. Vuonna 1959 valmistui urheilukenttä usean vuoden työn jälkeen. Syksyllä näyteltiin ” Feuto- ra ja m uut m onum entit” Einari Pii- lokarin ohjauksella onnistuneesti.
Toim italon tilat osoittautuivat riittäm ättöm iksi. V. 1961 aloitettiin laajennus ja korjaustyöt ja saatiin uudenaikainen toim italo, m utta myös velkaa enemmän kuin osattiin arvella. Oli keksittävä jotain uutta:
järjestettiin suuri m ainoshuuto- kauppa ja kruunuhäät ja päästiin
tasapainoon taloudessa.
Sodan jälkeen nuorisoseuran toi
m inta avartui ja luotiin yhteyksiä eri järjestöihin ja yhdistyksiin kil
pailuin, näytelmäesityksin ja vaih- toiltam in. Kunnallinen nuorisotyö aloitteli 1950-luvulla ja avustuksia alettiin jakaa. Seurakunnan kanssa järjestettiin v. 1958 ensimmäisen kerran Ilta Sanan-ääressä, rukous- lauantai-illanvietto. Tästä m uodos
tui perinne, jo k a jatk uu yhä.
Saarijärven kunnan m yötävaiku
tuksella nuorisoseura osti Koivu- kannan tilan eli M aapallopatsaan lähiympäristöineen M atti Rutasen perikunnalta v. 1974. Patsaan kun
toa kohennettiin Kain Tapperin suunnitelman mukaisesti.
N ä y te lm ä to im in ta on o llu t leim aa-antavana nuorisoseuran vii
meisen vuosikymmenen toim innas
sa. 1960-luvun vaikeitten aikojen jälkeen nuorisoseuran näytelm ähar- rastus löysi uuden kansanomaisem- man suunnan ” Hyvästi Mansikis- sa” v. 1970. Yleisö ja arvostelijat ottivat esityksen innolla vastaan ja kaikkiaan n. 50 esityksestä kymme
nen esitettiin ruotsinsuomalaisille.
Televisiolle film attiin "S e k u n tik e l
lo” neliosainen sarjanäytelm ä ja P uhakan toinen näytelm ä ” Akka- valta” esitettiin Jyväskylän Kau
punginteatterissa. M ahlun N uoriso
seuralle myönnettiin Läänin kult
tuu ripalkinto näytelm ätoim innan kehittämisestä v. 1970.
Taito Leppämäki on tehnyt suu
ren työn kirjoittaessaan M ahtiheät näytelmälliseen m uotoon ja M ökin tytön kuuliaisten käsikirjoituksen ja ohjauksen.
Kirjoitettiinpa seuralehteäkin.
K äsinkirjoitettu "V iesti” ilmestyi ainakin kuusi kertaa vuonna 1903.
Sen kirjoitukset olivat aatteellisia, isänmaallisia ajan kansallistunto- henkeä kuvastavia.
Vuonna 1919 yritti seuralehti he
rätä henkiin. Kahdessa seuran ar
kistossa olevassa "M ahlun N uori
son” num erossa käsitellään varsin ajankohtaisia asioita.
Seuraavana vuonna heräsi ” Mah- lulainen” henkiin. Vuoden 1919 yrityksiä oli jo kutsuttu tällä nimel
lä. Lehden toim ittam inen lankesi piirien tehtäväksi. M aaliskuun 15.
päivänä 1925 ilmestyi ensimmäinen
30
numero, Jussi H arjun painossa ja Rantapiirin toim ittam ana. L oka
kuussa ilmestyi Kivimäen piirin nu
mero, Ida H uuhan toim ittam ana.
Täm än jälkeen lehtiä ilmestyi vuo
teen 1937 asti jo k a vuosi.
Lehdet sisälsivät pääasiassa ker
tom uksia, runoja, pakinoita ja kir
joituksia kansanperinteen keruusta urheiluun ja puutarhan hoitoon.
Myös seuran tapahtum ista oli kir
joituksia. Seurustelu ja hyvät tavat askarruttivat kirjoittajia ja pohdit
tiin, millainen ihminen on onnelli
nen.
Varsin hauskoja ovat sanasut- kaukset, joita kerättiin ihmisten sa
nomisista. Tam m ikuun numerossa v. 1930 toteaa Korpelan Arvo: " M i
nulla ei ole enää kuin huokumisen vara akan otto aik aa .” ” M inä oon sanom alehtim iehiä” sanoi M esiäi
sen Eino, kun suljettuun seuraan tuppas, m arraskuu 1929.
Useissa ” M ahlulaisissa” oli var
sin taidolla m aalatut kansikuvat.
Eeva H uuha oli nähnyt vaivaa ko- ristaessaan kannet monin luonnon
kauniin kuvin.
Vuoden 1946 jälkeen ilmestyneit- ten opintokerhonum eroitten innok
kaimpia kynänkäyttäjiä olivat kan
sakoulun opettajat, jo tk a opinto
kerhoa vetivät, m utta myös kylän nuoret miehet ja naiset. Taito Lep- pämäki oli erikoistunut pakinoitten kirjoittamiseen. R unoja, kertom uk
sia ja asiaa opintokerhon ym päriltä sisältyi myös näihin lehtiin, jo ita il
mestyi vuoteen 1953 asti. Sen jä l
keen seuralehti on nukkunut.
Opintotoiminta
Kirjaston kehittäminen oli M ah- lun nuorisoseuran tärkeä tehtävä al
kuvuosina. Tohtori Roosin perusta
m asta kirjastosta tuli nuorisoseura- työn käytännön kohde. N uoriso
seura-aatteen tarkoituksena oli he
rättää kansassa "valistuksen h ar
rastusta” ja lisäksi M ahlun nuori
soseuran säännöissä luki: ” Seura koettaa hankkia tilaisuutta tietojen kartuttam iseen tilaam alla ja levittä
m ällä sanom alehtiä, edistäm ällä lai
nakirjastoa ja sen viljelemistä, to i
m ittam alla esitelmiä ja iltamia ym.
sopivilla keinoilla.”
M utta kaikki eivät vielä vuosisa
dan vaihteessa osanneet lukea.
Koulu oli vasta aloittelem assa toi
m intaansa ja kirkon pariviikkoiset kiertokoulut eivät antaneet kaikille aakkosten taitam isen kykyä. Tätä asiantilaa parantam aan perustettiin nuorisoseuraan lukutupa koululle eli Vanhanm äen taloon jo v. 1894.
Lukutupa oli auki sunnuntai-ilta- päivän ja siellä saivat luku- ja laskenta- ja kirjoitusopetusta ne ai
kuiset, jo tk a m uutoin eivät näitä taitoja olleet oppineet. O pettaja Lampinen piti esitelmän jo k a luku- tupatilaisuudessa mm. m aantiedos
ta, historiasta ja luonnontiedosta.
Tupaan tilattiin sanom a- ja aika
kauslehtiä, jo ita lukutaitoiset ahke
rasti selasivat. Yksityisille tuli vä
hän lehtiä. Uutisista ja m uista ajan
kohtaisista asioista keskusteltiin.
Lukutuvan lehdet haettiin kerran viikossa kirkonkylältä ja näin jä r
jestyi Mahlulle postin kanto kerran viikossa.
Lukutupaopetus tuotti tuloksia.
V anhallam äellä palvelija M aija
piirteli hiilellä num eroita navetan- seinään lantakuorm an tuonnin vä
lissä. Talvisin kirjoiteltiin jäisiin ik
kunaruutuihin kynän ja paperin puuttuessa.
Lukutupapäivinä sai myös kirjas
ton kirjoja lainata. Nuorisoseuran varoilla oli teetetty heti alkuvaihees
sa kirjastokaappi, jo tta kirjoille saatiin tarvittava säilytyspaikka. Li
sää kirjoja hankittiin myös. Luku- tupa ei vain opettanut, se myös he
rätti ihmisissä suuren tiedon halun.
Ihmiset alkoivat opiskella itse. Lu
kutupa edesauttoi myös postinku
lun kehitystä. Jo v. 1901 tänne saa
tiin p o stito im ipaik ka. O p e ttaja Lampisen m uutettua pois M ahlulta, oli nuorisoseura ja lukutupa m uuta
man vuoden nukuksissa. Uusi vilk
kaan toim innan kausi alkoi Salme- loitten tultua kansakoulun opetta
jiksi v. 1899. Kansakoulu oli juuri valmistunut ja siellä oli kirjastonkin hyvä toimia ja se heräsi hiljaiselos
ta. Elettiin sortokautta, jon ka aika
31
na entistä selvemmin tajuttiin, että vain ko rkean kansansivistyksen avulla m aa saattoi välttyä venäläis
tämiseltä. Kotikoulutoim inta vil
kastui nuorisoseuroissa läpi Suo
men.
Salmeloitten aikaan lukutuvan lehdet lähetettiin kiertäm ään kyläl
le. Ensin ne haettiin kirkonkylän postista Vesiaholle, sieltä Koskisel
le, H arjulle, Pitkälleaholle ja lo
puksi koululle säilytettäviksi ja lai
nattaviksi. Lehdet saivat olla kussa
kin talossa viikon. Yksityisille tuli vieläkin verrattain vähän lehtiä, jo ten tällä tavalla useat pääsivät leh
tien annista osallisiksi. Kantoposti haki lehdet kolmesti viikossa kir
konkylältä. Lukutupaan tilattiin Uusi Suometar, Päivälehti, A am u
lehti, Pohjalainen, Kylväjä, Tervey
denhoitolehti, Uusi Kuvalehti, Lä
hety ssan o m at, n u o riso seu raleh ti Pyrkijä, Koti ja yhteiskunta ja 3 kpl Pellervoa.
Kirjastoon karttui pikkuhiljaa lahjoituksina ja nuorisoseuran va
roilla hankittuina hyvä joukko kir
joja. Myös kunnalta saatiin avus
tusta. Salmeloitten aikana pohdit
tiin myös, miten kirjaston käyttöä voitaisiin tehostaa. Keskusteltiin lu- kurenkaan perustamisesta ja se saa
tiinkin aikaan. Liittymism aksuna oli yhden kirjan hinta. Täm ä luku- rengastoim inta ei kuitenkaan ollut kovin pitkäaikaista, vaan loppui Salmeloitten m uutettua. 1920-lu- vulla Koskisten opettaja-aikaan toi
mi myös lukurengas.
V uonna 1903 tuli H erm an Luuk- ko opettajaksi. Hänen aikanaan laajeni lukutupapiiri seitsemään asemaan (Junttim äki, Lam m inm ä
ki, Lehtoniemi, H ietam äki, Kivi
m äki, Heikkilä, Pajum äki). Kirjoi- tusharrastusta innoitti seuralehti
"V iesti” . Sam ana vuonna pidettiin pääsiäisenä kaksipäiväiset luento
kurssit, joissa pidettiin esitelmiä Suomen historiasta, raittiudesta, juurikasvien viljelystä, Kalevalasta ja Vänrikki Stoolista. Esitelmöitsi
jöinä olivat Ramsin veljekset Taavi ja Frans. Myös iltamissa pidettiin esitelmiä hyödyllisistä aiheista.
Vuonna 1905 perustettiin nuori
soseuran om a kirjasto, kun luku
harrastus aikuisten keskuudessa ei ollut kovin suuri ja kirjoja joutui
hukkaan, liitettiin kirjasto m yö
hemmin piirikirjastoon.
Vähitellen koulu vei varsinaisen opetustehtävän. Itsekasvatuksen ja -koulutuksen periaate nuorisoseu
rajärjestön olennaisena osana sai samoihin aikoihin uutta p on tta ja keskusseurasta lähetettiin v. 1911 kiertokirje, jonka tarkoituksena oli saada aikaan kotiopintokursseja paikallisseuroissa. Täm ä ei kuiten
kaan vielä tuottanut tulosta, vaan vasta m uutam ia vuosia myöhem min perustettiin Keski-Suomen en
simmäiset kotiopintokurssit.
Mahlulla kotiopintotoim inta al
koi v. 1919. H erätteen antoi Keski- Suom en N u o riso seu rain L iiton kiertävä neuvoja herra Kangastalo.
Hän esitelmöi m arraskuun 28 päi
vänä Vanhanm äen talossa nuoriso
seura-aatteesta. Erityisesti hän pai
notti itsekasvatustyön tärkeyttä ja kehotti perustam aan kotiopinto
kurssit seuran keskuuteen. Opiske- luaiheeksi hän ehdotti nuorisoseu
ra-aatetta. Jos samassa tilaisuudes
sa ilmaantui 21 opiskeluun halukas
ta. Kurssien kuulustelijana lupautui käym ään opettaja Albert H onka
nen. Kursseilla tarvittavat kirjat ti
lasi hänen vaim onsa Jenny H on ka
nen. Kerho kokoontui seuraavan talven ajan. Saman aiheen ym päril
lä opiskeltiin myös neljässä muussa Keski-Suomen nuorisoseurassa.
1920-luvulla opintokerhotoim in
ta yleistyi koko m aan nuorisoseu
roissa. Vuonna 1927 opiskeltiin M ahlulla yhteiskuntaoppia ilman erityistä ohjaajaa.
O pettaja O tto H arjun ohjauksel
la perehdyttiin kirjaan "Viljelys- kasvit ja kotieläim et” vv. 1930—
1931. Tutkinnon suoritti 14. Kun m aatalousopetusta saivat melko harvat, m uistavat m ukana olleet saaneensa paljon hyödyllistä tietoa tältä opintokurssilta.
Seuraavina vuosina opiskeltiin
” Suomen kansallisen heräämisen vu o sisataa” , "N u o riso seu ra ty ö n op asta” ja "M aan pu olu stu sta” . Opintojen ohjaajana toimi kansa
koulun opettaja. Kerhotoim inta ei ollut enää pelkkää tutkintolukua, vaan vähitellen oli siirrytty vapaam piin toim intam uotoihin, joissa oli suuri osuus seurustelulla ja harjo it
telulla.
Toisen m aailm ansodan aikana opintokerhotyö sai varsinaisen sy
säyksen. Talven 1941 aikana Keski- Suomen opintokerhojen lukum äärä nousi neljästä 27:ään, joissa opiske
li 378 henkeä. Vuonna 1945 toimi 48 kerhoa ja tällöin Keski-Suomes- sa oli eniten kerhoja ja opiskelijoi
ta. Näihin aikoihin keskusseura jä r
jesti opintokerhopäiviä, joilla pe
rehdyttiin opiskelutekniikkaan ja valittaviin aineisiin.
Myös M ahlulla oli sota-aikaan opintokerhoja. Vuosina 1943— 1944 o t e t t i i n a ih e e k s i " N u o r i s o n käytös” ja m ukana opiskelemassa oli myös Karjalan siirtolaisia. Ker
holla oli om a laulu- ja lausuntakuo- ro ja harjoiteltiin näytelm äkin, jo ka esitettiin iltamissa. M onet sodasta palaavat nuoret miehet liittyivät opintokerhoon ja kerholaisista ke
hittyi nuorisoseuralle nuorekas kan
tajoukko, jo k a oli valmis toim i
m aan yhteisten asioitten hyväksi.
V uonna 1945 opintokerhotoim in
ta laajeni Konttimäkeen. Nuoret olivat innolla perustam assa tätä nuorisoseuran itsenäistä alaosastoa, jossa jäseniä oli 22. Adiel Salon oh
ja u k s e lla p e re h d y ttiin k irja a n
" N u o ri k a n sa la in e n ” . M ahlun opintokerho opiskeli sitä myös.
Seuraavana vuonna levisi innostus Kivimäkeenkin ja niin opiskeltiin kolmessa opintokerhossa k irjaa
” Suomen talonpoika kautta aiko
jen ” . M ahlun jaksoi ainoana to i
mia koko vuoden kirjan raskaudes
ta huolim atta. S e'teki retket Kivi
mäen ja H ännilän kerhoihin.
M ahlun kerho oli voimissaan 1950-luvun lopulle asti, vaikka jo h tajat vaihtuivat usein. K ansanta
lous, nykysuomen synty, itsekasva- tusaiheinen ” M inä ja te m uu t” , om an m aan tuntem us ja taiteen m aailm a olivat opiskeluaiheina.
Kansakoulun opettajat opastivat opinnoissa. Kerho sai joinakin vuo
sina valtionapua.
32
