MifHLUN
N U O R I S O SEURA
18 M - 1 9 7 3
Arja Rinneaho Näytelmätoiminnasta
M ahlun nuorisoseuran ensimmäi
set näyttämölliset kokeilut tehtiin vuonna 1895. Helm ikuussa pidet
tiin Lehtoniemen talossa iltam at, jossa esitettiin kuvaelma "H u rt- tiukko” , syksyllä Vanhanm äen ta lossa oli vuorossa Topeliuksen
"Suojelusenkeli” .
Varsinainen näytelm ätoim inta al
koi vuonna 1899, jolloin Salmelat tulivat M ahlun kansakoulun opet
tajiksi.
Seuraavana vuon na esitettiin vappuiltam issa "Ju k o la n veljekset lukkarinkoulussa” . Kesällä nähtiin
"Seitsem än veljestä” kokonaan Kaarlo Salmelan ohjaam ana. Ilmei
sesti näytelmän sovitus oli myös Salmelan työtä, sillä sen kerrotaan olleen erilainen kuin myöhemmät versiot.
N äytelm äharrastus eli vireänä Salmeloitten aikaan. Topeliuksen pikkunäytelm istä esitettiin ainakin
” Kuu kukas” , ” Kalle ja Kaisa” ja ''T o tu u d en helm i” . Innokkaan työ
toverin Salmelat saivat Frans Talas- kivestä. H än innoitti nuorisoseuran Runebergin, Topeliuksen ja L önn
rothin päivän juhliin, joissa esitet
tiin kirjailijoitten isänmaallisia ru noja ja kuvaelmia.
Vuoden 1902 aikana esitettiin 5 pientä näytelm ää ja lisäksi kuvael
mia. Runebergin päivän iltamissa esitettiin kuvaelmia Vänrikki Stoo
lin tarinoista. "T o rp an ty tö n ” ja 24
” Sotavanhuksen” loput peittyivät värikkään pengaalitulen savuun.
Puvustukseen oli kiinnitetty huom i
ota, asuja kiitettiin huolella vali
tuiksi ja ajanm ukaisiksi. Seuralle hankittiin myös kulissit. M ustat verhot peittivät näyttäm ön reunoja.
Tämän värisiä verhoja ei yleisesti vielä käytetty, ennenkuin Stanis- lavski, näyttäm ötaiteen suuri kehit
täjä, keksi ne M oskovan teatteriin kuutisen vuotta myöhemmin.
Saarijärven kirkonkylälläkin näy
teltiin innokkaasti. Tohtori ja toh- torinna W aren m uuttivat v. 1892 Keuruulta Saarijärvelle ja heidän aikanaan saavuttivat M atorannan kesäteatteriesitykset huipputason
sa. Saarijärven nuorisoseura perus
tettiin W arenin ja ylioppilas Artturi Koskelinin toim esta v. 1896.
M atorannan kesäteatterissa esi
tettiin nuorisoseuroille tyypillisiä näytelmiä. Mm. M inna Canthin
"M urtovarkaus” ja ” Roinilan ta lossa” . A inakin "M u rto v ark au den” esityksessä olivat m ukana Frans Talaskivi ja myöhemmin 1908 Mahlulle opettajaksi tullut Jenny H onkanen. Saarijärveläisten esimerkki kannusti mahlulaisia ja t
kam aan näyttäm ötyön tiellä.
Vuonna 1904 oli iltamien pito ja näytelmien esittäminen koululla lo
petettava tarkastajan vaatimuksesta ja seuraavien vuosien ajan kokoon
nuttiin taas talojen tuvissa.
Näytelm äkirjallisuutta tilattiin ja etsittiin sopivia näytelmiä, m utta Frans Talaskiven kynästä syntyi vuoden 1913 kesäjuhlille näytelmä
"K ahden tulen välissä” . Se esitet
tiin koivuin koristellussa Ruokosen talon pihassa. Laudoista oli kyhätty lava, jolla täm ä hupaisa komedia sai yleisön runsaat suosionosoituk
set. Frans Talaskivi oli myös o hjan
nut näytelmän. Myöhemmin sitä esitettiin 40-vuotisjuhlissa v. 1934 O tto H arjun ohjaam ana.
Vuoteen 1919 asti oltiin vailla omaa taloa, m utta siitä huolim atta suuret talojen tuvat soivat tarvitta
vat harjoitustilat ja esiintymispai
kat. Kulissit ja siirrettävä lankuista ja pukeista kyhätty näyttäm ölava pystytettiin talosta toiseen sen m u
kaan kuin iltamia oli m äärä pitää.
” Seitsemän veljestä” oli vuoden 1925 suururakka. Seurantalon näyt
täm öä kunnostettiin. Metsä-, sali-ja tupakulissit oli hankittu ja niitä käytettiin useassa myöhemmässä- kin näytelmässä, sillä tuolloin ei vielä kiinnitetty huom iota kovin paljon lavastuksen yksilöllisyyteen.
Viiden tunnin mammuttiesitys ja k soi kiinnostaa yleisöä ja esitys sai hyvät arvostelut.
M utta sota-aika lähestyi. Viimei
seksi ennen sotia esitetyksi näytel
mäksi jäi A. Seppälän ” Eräm aan ritarit” tukkilaisnäytelmä, jo ta ne- lisatainen yleisöjoukko seurasi hel
mikuussa 1938. K. Korhonen kes
kusseurasta ohjasi.
Pikkunäytelm iä tehtiin iltamiin sodan uhan allakin. Kesäjuhlille v.
1940 saapui 450-päinen yleisöjouk
ko seuraam aan Aino Pekkarisen kevyttä ” K eittiörakkautta” . Anke
an ajan vastapainoksi tarvittiin ren
touttavaa huvia.
1930-luvun lopulta lähtien aina 1950-luvulle asti tahtoivat näytel
mät olla paatoksellisia ja synkkiä, joista ei katsojille suurta iloa ollut.
N äyttäm ötekniikka tosin kehittyi, päästiin eroon vanhoista metsä-, sali- ja tupakulisseista ja lavastettiin jokainen näytelmä erikseen.
Einari Piilokari tuli Mahlulle v.
1954. Hänen onnistunein ohjaus
työnsä oli Kyllikki M äntylän ” Feu- tora ja m uut m onum entit” , jonka jälkeen Piilokari jäi Mahlulle asu
maan. Hän oli taitava kulissien te
kijä ja suunnittelija ja ohjasi näytel
miä aina 1960-luvulle asti. Vuonna 1963 esitettiin ” H avukka-ahon ajattelija” seurantalon pihassa h ä
nen ohjaam anaan.
Vastapainoksi vanhoille kuluneil
le näytelmille alettiin vuonna 1968 suunnitella jotain aitoa mahlulais- ta. Otto H arjun, Taito Leppämäen, Lauri H arjun, Ilta Ikkalan ja Eetu Hyvämäen yhteistyö synnytti "M a h lun m aa m ainitaan” perinnenäytel
män, jo ta esitettiin Kulhanvuoren jylhissä maisemissa useamman ker
ran. N äyttelijäjoukkoa oli yli 50.
Vuosi 1970 m uodostui merkityk- sekkääksi M ahlun nuorisoseuran näyttämötyölle. Jouko Puhakan
näytelm ä " H y v ä sti M an sik k i"
edusti realistista kansannäytelm ää, jolla oli sanottavansa myös yleisöl
le. Ritva Pipinen sai joukkonsa in
nostum aan ja maaseudun ihmisten kuvaus sopi hyvin mahlulaisille.
Näytelmää esitettiin viitisenkym
m entä kertaa, niistä kym m enkunta ru o ts in s u o m a la is ille K eski- ja Pohjois-Ruotsissa kahdella viikon kiertueella.
Vuonna 1971 film attiin TV 2:lle n eliosainen m a a la isn u o ru k a ise n eläm ää kuvaava sarjafilmi "S e
k u n tik e llo " . M arko Tapio oli laa
tinut käsikirjoitusta ja Eila Arjom a ohjasi. Rooleja ja puheenvuoroja ei ollut valmiiksi hiottu ja opeteltu ul
koa, vaan esiintyjät saivat itse luo
da vuorosanansa heille esitetyn ai
heen pohjalta. Suurin osa esiintyjis
tä oli mahlulaisia. Tästä sarjanäy
telm ästä oli tarkoitus tulla pitempi, m utta M arko Tapion sairaus kes
keytti työn.
Vuonna 1976 syntyi Taito Leppä- mäen kirjoittam a ja ohjaam a " M ö kin tytön kuulijaiset” , jo ka kertoi viime vuosisadan ihmisten naimisiin menoista, joissa puhemies oli vält
täm ätön. M ukaan oli m ahdutettu runsaasti lauluja ja laululeikkejä, jo tk a on M ahlulta muistiin m erkit
ty. Tällä perinnenäytelmällä osallis
tuttiin Mainos TV:n Perinnenuotta- kilpailuun ja selvittiin kuvattavien esitysten joukkoon. Niinpä mahlu- laista perinnettä tuli ulos televisios
ta syksyllä 1978.
Taito Leppämäki on jo monen vuosikymmenen ajan ollut m ukana M ahlun nuorisoseuran toim innas
sa, erityisesti näyttäm ötyön ” seka- työm iehenä” ja henkenä. H än on perehtynyt näytelmäkirjallisuuteen etsiessään esitettäväksi sopivia näy
telm iä. Lavastanut, puvustanut, m askeerannut ja toim inut ohjaajan apulaisena m onissa näytelm issä, ohjannut ja kirjoittanut näytelmiä.
Saarijärven kulttuu rilau taku nn an ja Keski-Suomen Läänin Taidetoi
m ikunnan jäsenenä hän on viime vuosina ollut, kuin myös Keski- Suomen kulttuuritoim ikunnassa.
Kaiken kaikkiaan on M ahlun Nuorisoseuran näyttäm ötyöllä m en
nyt hyvin.
25
