Arja Rinneaho
Mahlun Nuorisoseuran perustaminen
Saarijärven salomailta
Saarijärven eräm aat saivat en
simmäiset uudisraivaajansa ja kas
kenpolttajansa 1500-luvun puoli- maissa. Maantieteellisesti Saarijärvi oli kaukana maamme asutuskes
kuksista ja pitäjän sisällä asutus oli harvaa. Tietoa m uusta m aailm asta saatiin lähinnä pari kertaa vuodessa tehtävien kaupunkim atkojen avul
la, jo tka suuntautuivat lähinnä P ohjanm aan rannikkokaupunkei- h in . 1 6 7 0 -lu v u lla r a k e n n e t tu Jyväskylä-Kokkola m aantie helpot
ti kulkuyhteyksiä. M arkkinoilla käytiin myös Hämeessä ja Itä- Suomessa. Näin saarijärveläisten kulttuu rivaikutteet m uodostuivat monipuolisiksi, sillä uutisten ja tuli
aisten lisäksi matkasivat myös hen
kiset vaikutteet.
1700-luvulle tultaessa oli väestö m oninkertaistunut. Y hteiskuntara
kenne m uuttui ja torpparien ja m ä
k itu p a la iste n y h te isk u n ta lu o k a t muodostuivat. Metsillekin alkoi tul
la arvoa ja monilla elinkeinon aloil
la turvauduttiin nykyaikaisempiin menetelmiin. Myös hallinnollisesti Saarijärvi yhtenäistyi.
E rity isesti iso n ja o n su o ritu s 1700-luvun puolimaissa vaikutti sii
hen, että säätyläisten m äärä Saari- järvelläkin lisääntyi. P itäjään m uo
dostui heidän m ukanaan kulttuu
riyhteisö, jolla oli kosketuksia T u
run yliopistoon saakka. Saarijärvel
le levisivät uudet opit m aatalouden tilan parantam iseksi. Herrasväen
keskuudessa virisi myös taloudelli
nen ja aatteellinen harrastustoim in
ta. Ja oleskelihan täällä kansallisru
noilija Runeberg 1820-luvulla.
1850-luvulla alkoivat kansalliset aatteet levitä Saarijärvellekin. Suo- malaisuuspyrintöjen jo htoo n tuli
vat kirkkoherra Stenius ja talollinen Matti Taipale H ännilästä. Heräte suom alaisuustyöhön lähti ilmeisesti kinkereiltä, joilla kirkkoherra h uo masi erityisesti palvelusväen heikon lukutaidon. M atti Taipale puoles
taan kirjoitteli sanom alehtiin toi
voen suomenkielen aseman p aran tam ista.
Taipaleen ja Steniuksen kansan
sivistystyö johti vähitellen tulok
siin. M aakunnan ensimmäinen lai
nakirjasto perustettiin Saarijärvelle v. 1857. Myös kaupat, m aanvilje
lyskoulu ja säästöpankki tulivat noihin aikoihin pitäjään.
V. 1869 perustettiin kirkonkylään ensimmäinen kansakoulu. Syrjä
seutujen opetus oli kuitenkin vielä monen vuosikymmenen ajan kirkon pariviikkoisilla kiertokouluilla, jo i
ta pidettiin eri puolilla pitäjää talo jen tuvissa. Korkeam piin opinah
joihin ei monilla m aaseudun nuoril
la ollut varaa lähteä. Jotk ut kuiten
kin uskaltautuivat opintielle. Yksi heistä oli v. 1861 Jyväskylän yläal- keiskoulussa opintonsa aloittanut N athanael Kulhanen, uudisasuk
kaan poika Konttimäen Kulhanlin- nasta.
Mahlun kylä 1800-luvun lopulla 1800-luvulla M ahlu oli vielä hil
jainen, eristäytynyt syrjäkylä. E lä
mä oli karua ja alkeellinen m aanvil
jelys sivuelinkeinoineen antoi kape
an leivän. Pääasiassa Kokkolaan suuntautuivat m ahlulaisten kaup
pam atkat. Hevosilla vietiin masto- puita, parruja, peikkoja, tukkeja ja potaskaa, takaisin tuotiin välttä
m ättöm yystarvikkeita, kuten suo
laa ja rautaa. 1800-luvun alussa pe
rustetuille Jyväskylän m arkkinoille kuljettiin eräm aapolkuja pitkin. Jo ko Kylkivuoren sivuitse P ajupurol
le, sieltä Lannevedelle ja Lampsin- kankaan k autta kaupunkiin, tai M arjaperän kautta Uuraisille ja sieltä kaupunkiin.
Ainoa kärrytie tuli M ahlulle Kol- kanlahdesta. Täm ä M ahlun-M atin- puron tie rakennettiin v. 1869 H a r
jun puustelliin asti. Kirkonkylällä kuljettiin kesäisin jalan tai järveä pitkin veneellä, talvella jä ä tä pitkin reellä. Saarijärvi-M yllymäki m aan
tie saatiin valmiiksi 1890-luvulla ja yhteydet Pohjanm aan radalla avau
tuivat. Täm ä vilkastutti M ahlun kautta kulkevaa liikennettä. Ram- sin talo toimi kestikievarina ja m at
kalaiset tutustuivat syrjäiseen ky
lään.
Väestö oli kasvanut M ahlullakin to rp p arila ito k sen m yö tä. U usia torppia syntyi ja kaskiviljelyn rin
nalla yleistyi vähitellen myös pelto
jen raivaus. Ruis, nauris ja ohra oli
vat tärkeim m ät kaskiviljelytuotteet.
Peltojen raivauksen m yötä yleistyi heinän ja perunan viljely. Torppari- laitoksen läpim urto tapahtui Saari
järvellä vasta 1850-luvulla. T orppa
rit olivat vuokraviljelm iä ja niiden haltijat, to rp parit, kuuluivat tilatto m aan väestöön. Torppareiksi ryh
27
tyivät tavallisimmin entiset ruotuso- tilaat, itselliset eli kestit, talojen palveluksessa olevat rengit ja talo
jen nuorem m at pojat. T orpat pe
rustettiin tilallisten maille ja to rp p a
rit suorittivat isännilleen tietyn v uokran vuosittain saam astaan m aankäyttöoikeudesta joko rah a
na, luontaistuotteina tai päivätöinä.
M ahlulla oli vuonna 1865 49 to rp paa. Tiloja isonjaon aikoihin oli M ahlulla 21.
Talollisten tuvissa ja saunoissa asui kestejä, jo tk a talon töitä teke
mällä ansaitsivat elatuksensa, osalla saattoi olla om a m ökki talon m ail
la. Yleensä kestit olivat yksinäisiä, vanhempia ihmisiä, m utta myös perheellisiä oli joukossa.
Henkisiä harrastuksia ei kirkos
sakäynnin lisäksi juuri ollut. Jo ita
kin saarnam iehiä kierteli ja heidän vaikutuksestaan jäi ihmisten mieliin ankara lakiuskonto, jossa jo p a vä
rikkäät vaatteet katsottiin synnilli
seksi.
Toisaalta kotipolttoa harrastet
tiin runsaasti ja jo p a niin julkisesti, että M ahlun ja Pajum äen rajalla oli tienviitta: "Levetsoo. Viinaa saata
vissa kannuttain, pullottain, ryy- pyttäin ja viidellä pennillä.” N urk
katansseja, häitä, kuuliaisia, pen- ninhäitä ja lotteritansseja järjestet
tiin nuorison huviksi. Niissä tarjoil
tiin viinaakin joskus ja tappelunnu
jak atkaan eivät olleet harvinaisia.
U utta aikaa M ahlulla ennusti Ramsin talon isäntä David Rams vanhem pi. H än oli itseoppinut mies, ja toi M ahlulle nykyaikaisem
pia m aatalousm enetelm iä ja h a r
joitti liiketaloutta. H än toimi puu
tavarayhtiön asiamiehenä ja Saari
järven reservikom ppanian m uonan- hankkijana. Täm ä valistunut mies lähetti kahdeksasta lapsestaan, viisi tyttöä ja yhden pojan Fransin, op
pikouluun Jyväskylään. Lehtiäkin tilattiin Ramsin taloon ainoana ko
ko kylässä, eikä postikaan vielä kul
kenut kirkonkylältä Mahlulle.
Olihan M ahlulla toki m uitakin si
vistyksestä kiinnostuneita. Pitkä- aholaiset ja V anhanm äen viisaat olivat hankkineet kirjoja ja niitä luettiin iltapuhteella ääneen miesten nikkaroidessa ja naisten kehrätessä.
N aapureistakin tultiin kuuntele
m aan m oista harvinaisuutta, jolle kylällä naureskeltiin.
Varsin m erkittäväksi M ahlun ky
län kehityksen kannalta m uodostui piirilääkäri G ustaf Erik Roosin tulo Saarijärvelle. T äm äv . 1852 Espoos
sa syntynyt, leikkisä ja kansansuo- sima mies tuli Saarijärven reservi- kom ppanian lääkäriksi v. 1889. Il
meisesti hän innokkaana suomalai- suusmiehenä viihtyi huonosti kir
konkylän ruotsinkielisen sivisty
neistön parissa, sillä hän m uutti Mahlulle Vanhanm äen talon uuteen päärakennukseen asum aan v. 1890.
H än tutustui M ahluun tilapäisessä piirinlääkärin toimessaan, ilmeisesti myös David Rams oli saattanut ker
to a m uonanvientim atkoillaan ky
lästä.
Tohtori Roos halusi tutustua kansaan ja nyt hän sai siihen hyvän tilaisuuden. Innokkaana musiikki- m iehenä hän kokosi talvella 1890—
91 isäntäm iehistä ja renkipojista lauluköörin. H arjoitukset pidettiin Vanhanm äen avarassa tuvassa ja tarkoituksena oli esiintyä seuraava- na kesänä pidettävissä kansanjuh
lissa eli arpajaisissa.
Tohtorin rouvan sukulaisia oli tulossa Tukholm asta asti käym ään Mahlulla ja juhlat ajoitettiin heidän tuloonsa. Yleisöä virtasi runsaasti Vanhanm äen koivuin koristeltuun pihaan. Olihan kyseessä ensimmäi
nen yleinen juhla Mahlulla.
Juhla alkoi kuorolaululla, jo ta R oosin noin kym m enhenkinen mieskööri esitti. Miehet olivat vielä vähän tottum attom ia laulam aan ja innoissaan he melkein huusivat.
Tästä lienee tullut mölykuoronimi- tys, jo ta etenkin kirkonkyläläiset käyttivät. Ohjelmassa oli myös V ar
vikon veljesten torvisoittoa. T ohto
ri itse soitti pianoa. Juhlassa kajahti en sim m äisen k e rra n M ah lu lla M aamme-laulu kuoron esittäm änä.
K uuluttaja, Gaabriel Junttim äki kehotti kaikkia nousemaan ylös ja miehiä ottam aan lakit pois päästä laulun ajaksi. Täm ä herätti häm mennystä, sillä lakitta oli totuttu olemaan ainoastaan kirkossa.
Roosin aikana Mahlulle kylvet
tiin heräävän kansallistunnon sie
meniä. Kuorolla ja arpajaisilla oli ratkaiseva merkitys koko kylän ke
hitykselle. A rpajaisista saadut tulot Roos lahjoitti perustam aansa M ah
lun kylän lainakirjastoa varten.
H än hankki myös lahjoituksia H ä
mäläiseltä osakunnalta ja Suom a
laisen kirjallisuuden seuralta ja lah
joitti itsekin kirjoja. Roosin aikana, v. 1891 aloitti toim intansa M ahlun kansakoulu, ensimmäisenä kouluna kirkonkylän jälkeen.
Mahlulla ei täm ä hyväluontoinen ja etevä mies kuitenkaan kauan viihtynyt. V irkam atkat ympäri p itä
jää m uodostuivat pitkiksi, sairaalan puute vaikeutti hoitoa. Niinpä hän vuonna 1892 m uutti Juukaan reser-
28
vikom ppanian lääkäriksi.
Todennäköisesti Roos jo toi tie
don nuorisoseura-aatteesta Mahlul- le, sillä hän toimi myöhemmin Kar
jalassa nuorisoseuratyössä. Ainakin hän loi pohjaa vapaaehtoiselle va
listustyölle. Käytännön kohteeksi jäi kirjaston ylläpitäminen, jo k a oli kyläkunnan yhteinen tehtävä.
Mahlun nuorisoseura perustetaan Syksyllä 1893 tuli M ahlun kansa
koulun opettajaksi Niilo Lampinen.
Hän oli Jyväskylän seminaarissa valmistunut opettajaksi ja tu tustu
nut siellä myös nuorisoseura-aattee- seen. Jo syksyn kuluessa asiaa poh
dittiin ja sitten uudenvuodenpäivä
nä 1894 oli nuorisoseuran perustava kokous. Säännöissä m äärättiin teh
tävät: ” M ahlun Nuorisoseuran ta r
koituksena on herättää ja vireilläpi- tää Mahlun kylän kansassa ja erit
täinkin sen nuorisossa kristillisyy
den ja isänm aallisuuden elähyttä- m ää valistuksen harrastusta. T ätä saavuttaakseen m aam m e lakeja noudattam alla koettaa seura hank
kia tilaisuutta tietojen kartuttam i
seen tilaamalla ja levittäm ällä sano
malehtiä, edistämällä lainakirjastoa ja sen viljelemistä, toim ittam alla esitelmiä ja iltamia ym. sopivilla keinoilla” . Säännöille haettiin myö
hemmin vahvistus ja liityttiin Etelä- Pohjanm aan nuorisoseuraan. Kes- ki-Suomen Keskusseuraa ei tuolloin vielä oltu perustettu.
Paikalla perustavassa kokoukses
sa oli Lampisen lisäksi Roosin ai
kaisia kuorolaisia. Nuorisoseura päätettiin yksimielisesti perustaa ja valittiin väliaikainen johtokunta.
Varsinainen perustava kokous oli 1. päivänä huhtikuuta 1894. Se pi
dettiin iltamien yhteydessä Vanhal- lam äellä. Jo h to k u n taan valittiin Taavi Rams puheenjohtajaksi, Nii
lo Lampinen kirjuriksi ja jäseniksi Herm an Vanham äki, O tto Lehto- niemi ja H erm an Hietala. Jo h to kunnan lisäksi perustettiin myös huvitoim ikunta.
Toim inta alkoi varsin ripeästi.
Jäseniä liittyi 33 ja ensimmäisenä vuonna pidettiin 4 iltam aa ja 2 hu- viretkeä. T oim intansa aloittivat myös laulukuoro ja voimisteluseura opettaja Lampisen johdolla. N uori
soseuran varoilla teetettiin kirjasto- kaappi ja lukutupa avattiin koulul
la, jo ta tuolloin pidettiin Vanhalla- mäellä. Se oli avoinna sunnuntaisin klo 12—6 ilp.
Lukutuvalla oli tärkeä merkitys tuon ajan ihmisille. Siellä opetettiin aikuisia lukem aan, kirjoittam aan ja laskemaan. O pettaja piti esitelmiä ja sanomalehtien uutisista keskus
teltiin. Ihmisissä heräsi tiedonhalu.
Lukutuvan lehdet haettiin kirkolta kerran viikossa ja näin järjestyi postinkanto Mahlulle ja siinä sivus
sa kulki kyläläistenkin posti. Näin lukutuvan välillinen merkitys oli suuri, sillä nyt yksityisetkin saattoi
vat tilata lehtiä.
Samalla kun ihmisten tiedot li
sääntyivät, tapahtui myös asenteis
sa m uutoksia ja ihmisten m aail
m ankuva avartui.
Vireästi alkanut toim inta sammui kuitenkin pian, sillä Lampinen oli M ahlulla vain vuoden. H änen seu
raajansa Juho Leppälä jatkoi toi
m intaa, m utta joutui hänkin m uut
tam aan pois M ahlulta m uutam an kuukauden kuluttua. H änen jä l
keensä tulleet opettajat eivät välit
täneet nuorisoseuratyöstä, eivätkä oikein koulunpidostakaan. Lukutu
pa raukesi, kuorotoim inta loppui, m utta kirjasto jatk oi toim intaansa jotenkuten. N uorisoseura nukkui vv. 1896— 1898.
Taavi Rams kirjoittaa myöhem
min: ''S ittem m in me kaikki vai
vuimme horrostilaan. Kunnes taas tu n sim m e v elvo llisu ud eksem m e
nousta ja koettaa uudella innolla toim ia nuorisoseuram me ja kan
samme hyväksi, johon Korkein m eitä vahvistakoon” .
O pettaja Niilo Lam pinen jatkoi tohtori Roosin alulle panem aa työ
tä. Nuorisoseura-aatteesta oli ilmei
sesti keskusteltu jo tohtorin aikaan, sillä m uutoin eivät jäyhien suom a
laisten mielet olisi kääntyneet asial
le näin pian otollisiksi.
Tieto nuorisoseuratyöstä oli le
vinnyt jo laajalle. Saarijärvelle oli v. 1893 m uuttanut tohtori Naren, jo k a v. 1896 perusti Saarijärven nuorisoseuran. Tie, Myllymäen ase
m alta Saarijärvelle, kulki Ramsin m ajatalon kautta. Tätäkin tietä sa a tto iv a t tied o t n u o riso seu ra- aatteesta kulkea. Tarvittiin vain jo ku, jo k a otti asian järjestelyn vas
tuulleen. Tällainen oli Niilo Lam pi
nen.
M ahlulla hän osoittautui avarak
si valistajaksi ja kansalliseksi herät
täjäksi olem atta silti ahdashenki- nen. Tanssilla ja piirileikillä oli puoleensavetävä vaikutus ja vaikka seuran toim intaa sen vuoksi anka
rasti arvosteltiin, ei Lampinen k at
sonut tanssin pahentavan kenen
kään eläm ää. Lam pinen valittiin seuran kunniajäseneksi 10 vuotta myöhemmin.
Seuran säännöissä kohta ” m aan lak eja n o u d a tta m a lla ” o so ittaa M ahlunkin liittyneen osaltaan kan
samme oikeustaisteluun venäläistä
m istä vastaan. Siemen oli kylvetty.
M a h lu n jä rv e n keskellä o n k a u n is T o lo sen sa a ri, jo s s a o n h a u sk a v ie ttä ä k esäistä su n n u n ta ita . M a h lu n n u o riso se u ra la is ia on k o k o o n tu n u t lä h tö ä v a rte n sa are lle.
29
