Kassakoneen kilinää 120 vuotta · DIGI

'Ki&ta Veälerinen

• • • <

120 o liatta

Kassakoneen kilinä K-market Paa- vontorilla Saarijärvellä päättyi osaltani reilut kolme vuotta sitten 27 työvuoden jälkeen. Kassakoneet ovat kilisseet suoraan alenevassa Backmanin, Mäen ja Vesterisen su­

vussani yli 120 vuoden ajan. Tässä artikkelissa kerron palasia sukum­

me kauppahistoriasta ja yrittäjyy­

destä sekä viiden sukupolven kaup­

piaista seutukunnallamme.

i § / nsimmäisiä todisteita su-

§j—'* kumme yrittäjyydestä on ml isoisäni isän Johan Alfred i - k r Backmanin kassakirja vuo­

delta 1888-1889. Hän oli muuttanut Pohjanmaalta Kokkolasta Karstulaan ja avioitunut Kruukkilan talon Maria- tyttären kanssa. Papinkirjojen mukaan perheensä elättämiseksi kauppakirjuri esi-isäni harjoitti kaupanpitoa Karstu­

lassa.

Kaupankäynnin on täytynyt olla sil­

loin yli 120 vuotta sitten maaseudulla hyvin pienimuotoista.

Valikoima oli erittäin suppea, ja tavarat kuljetettiin hevospelissä, ku­

ten kassakirjan sivuilta voidaan lukea.

Kauppiaan oma rahankäyttö oli hyvin hyvin pientä. Ajan hengen mukaisesti myös Johan Backman muutti siirtolai­

seksi Amerikkaan lähes kahdeksikym- meneksi vuodeksi. Siellä hän toimi Fitchburgin kaupungissa erään firman kirjanpitäjänä. Hänen poikansa, isose- täni kertoi ylpeänä minulle ja veljelleni Pentille, että vanha Backman oli Ame­

rikassa miljonäärillä ”kirjavyörärinä”

ja osasi sujuvasti kolmea kieltä: ruot­

sia, suomea ja englantia.

Johan Alfred Backmanin pojista kaksi suomensi nimensä. Vanhimmasta pojasta Johan Edvin Backmanista tuli Juho Edvin Mäki ja nuorimmasta Onni Kuusela. Hän perusti kaupan Saarijär­

velle Kolkanlahteen.

J. E. M äki ja vaim onsa Iida aloittivat kauppiaina K annonsahalla vuonna 1913. Jo Juho Edvinin eli Etvin isä Johan Alfred Backman oli kauppias.

Johan Alfred Backm anilla oli kaunis käsiala. K assakirjassa vuosilta 1888-89 oli tarkat m erkinnät ostoista ja rahdeista. Vanha kirja on Vesterisen kauppam useon kokoelm issa.

M äen kaupan pihapiiri 1960-luvulla. Pihassa oli lukuisia rakennuksia ja vastavalm is­

tunut rautatie sivusi piham aata. Rautatien rakentam inen vilkastutti kylän eläm ää ja lisäsi kaupankäyntiä.

T : m i J . E . M ä k i

Isoisäni Juho Edvin Mäki aloitti kau­

panpidon Kannonkoskella Kannonsa- han kyläkunnalla T:mi J. E. Mäen -ni­

mellä 14.9.1913. Tuona päivänä Onni Kuusela oli tuonut lahjaksi veljelleen, isoisälleni, taulun, joka on edelleen kunniapaikalla kotimme olohuoneen seinällä.

Kun käytännön vastuu T m i J. E.

Mäen toiminnasta siirtyi äidilleni San­

ni Mäelle ja isälleni Lauri Vesterisel­

le heidän avioiduttuaan vuonna 1945, häälahjojen joukosta on jälleen taulu Maija ja Onni Kuuselalta. Taulu kuvasi sopivasti Kannonsahan järvimaisemaa.

Tietoa isoisäni kauppiasajalta on enemmän kuin edellisen sukupolven ajalta. Ensimmäiset tavarat J. E. Mäen kyläkauppaan on ostettu Jyväskyläs­

tä Tukkuliike R. Ruth Oy:ltä. Tava­

ravalikoima tietenkin laajeni Suomen ja maaseudun vaurastumisen myötä.

Ensimmäinen pula-aika oli maailman sodan 1914-1918 aikana ja vielä sen jälkeenkin 1920-luvulla. Käytössä oli­

vat monien tavaroiden ostokupongit.

1920-1930 lukujen taitteessa oli yleis­

maailmallinen lama. Seuraava koette­

lemus myös kauppiasyrittäjälle olivat sotavuodet 1939-1945, jolloin jälleen tarvittiin elintarvike- ja muita ostoku- ponkeja.

Olin viisivuotias kun isoisäni kuoli.

Muistan hänet herttaisena vanhukse­

na, joka katsoi minun ja veljeni Pentin perään, ettemme olisi juosseet kaupan vieritse menevälle maantielle. Isoisä oli luvannut ostaa minulle oman uuden

polkupyörän, kun aloitan kansakoulun.

Kun minulle kerrottiin isoisän kuo­

lemasta, olin kuulemma itkun ohessa sopertanut: ”Siinä se oli pyöränostaja, kun kuoli ennen aikojaan”. Koulukave­

reissani suurta kateutta herättänyt nuo- risopyörä minulle ostettiin isän ja äidin toimesta kaksi vuotta myöhemmin.

Isoisän koulutodistuksesta Karstu­

lan kansakoulusta vuodelta 1889 käy ilmi sukumme mieltymykset eri oppi­

aineisiin. Tykkäämme voimistella ja urheilla ja laskea, mutta emme laulaa.

Suurin ponnistuksin itse olen saanut nostetuksi laulunumeroni isoisäni ne­

losesta kuutoseen.

P a l v e l u a j a v i e r a a n v a r a i s u u t t a

Juho Edvin Mäki eli Etvi oli kuulem­

ma hyvin seurallinen ja lupsakka kaup­

pias, joka ei haastanut riitaa kenenkään kanssa. Isoäitini kanssa he olivat vie­

raanvaraisia kaikille ihmisille. Asiak­

kaille ja kauppamatkustajille tarjottiin kahvia ja ruokaa keittiön puolella.

Oli tunnettua, että Mäen kaupasta sai ostaa vastakirjalle eli velaksi. Saa­

tavien perimisessä isoisäni oli liian hy­

väsydäminen. Tuosta ominaisuudesta hänelle ja liikkeelle aiheutui myös pal­

jon harmia ja vahinkoa.

Metsästys ja kalastus olivat isoisä­

ni mieliharrastuksia. Monet kauppa­

matkustajat mielellään yöpyivät Mäen kaupalla ja kävivät illalla kalalla tai metsällä isoisäni kanssa.

Mäen kaupparakennus sijaitsi aivan Kannonjärven ja Kivijärveen laskevan Kannonkosken partaalla.

Monet asiakkaat tulivatkin ostok­

sille veneillä tuoden mukanaan kalaa, riistaa ja metsämarjoja. Asiakkaiden tuomat riistalinnut päätyivät tukku­

liikkeen kautta tsaarin vallan aikaiseen Pietariin ensimmäisen maailmansodan aikana.

Isoäitini kuoli 1936 ainoan tyttä- ren Sanni-äitini ollessa keskikoulus­

sa Saarijärvellä. Näin ollen kaupassa tarvittiin myös kauppa-apulaisia var­

sinkin sotavuosien aikana. Kaupanpito on täytynyt olla rankkaa vanhuusiässä olevalle leskimiehelle. Taloudellises­

ti toimeen tultiin, mutta ei sen enem­

Sanni ja Lauri Vesterinen pitivät M äen kauppaa sotavuosien jälkeen aina vuoteen 1983. Annikki Heinänen oli töissä noin 20 vuotta M äen kaupassa. Kuva on vuodelta 1960. Vaatteita omm eltiin vielä itse, joten kyläkaupan kangasvalikoim a oli melkoinen.

pää. Kuorma-autoilua veljensä kanssa harjoittavan Lauri Vesterisen tulo vä­

vypojaksi lienee ollut mieluinen asia.

Kerrotaan, että isäni ja Yrjö-setäni häkäpönttöauto Jyväskylästä tuodun kuorman purkamisen jälkeen jatkuvas­

ti hiipui Mäen kauppavaraston eteen.

Kauppiaan Sanni-tyttärellä ja kauppa- apulaisella Annalla olikin miellyttävä velvollisuus yövyttää väsyneet kuor- ma-autoilijat. Ensiksi noudettiin San­

nin ja Laurin kihlasormukset kuorman- hakureissun yhteydessä Jyväskylästä.

Äitini kertoi minulle, että matkan ai­

noa miettimistä aiheuttanut asia oli se, että isälleni ei riittänyt pelkkä morsian, vaan hän esitti ajosuorituksesta myös laskun tulevalle apelleen.

M ä e n k a u p p a a n K - k y l t t i

Vuonna 1945 T:mi J. E. Mäen kau­

passa siirryttiin käytännössä Sannin ja Laurin aikakauteen, jota jatkui vuoteen 1983 saakka. Kesko Oy oli perustettu 1940. T:mi J. E. Mäen kaupasta tuli Keskon osakas ja kauppa sai sen ulkoi­

seksi merkiksi K-mainoskyltin.

Isoisän kuoleman jälkeen olympia­

vuonna 1952 kaupassa suoritettiin laa­

jennus ja kalusteet uusittiin. Vanhan­

ajan kyläkaupoille oli tyypillistä, että varsinainen kauppapuoti oli pinta-alal­

taan hyvin pieni. Varastorakennuksia ja rakennelmia oli ympäri pihapiirin.

Oli erillinen maakellari, jauhomaka- siini, rehuvarasto, öljyvarasto, varasto siirtomaatavaroille, kahville, sokerille ja säilykkeille. Pihassa oli myös ben­

siini- ja naftapumput, valopetroolityn- nyrit sekä kioski.

Parkkialueella oli hevospuomit, jo­

hon ostoksille ja viereiseen myllyyn tulevat hevosmiehet kiinnittivät ajope- linsä. Kaupassa sisällä oli penkit asi­

akkaita ja myllymiehiä varten. Siinä tehtiin ostoksia, juteltiin ja poltettiin tupakkaa. Tunnelma oli leppoinen ja kiireetön. Elämää toi aika-ajoin kau­

pan eteen pysähtynyt pitkänokkainen linja-auto, joka toi kauppaan rahtia ja myös muutaman asiakkaan.

Tavaraa toimittivat 1950-luvulla yhä useammin tukkuliikkeiden omat kulje­

tusautot, mutta edelleen oli yleistä, että joku paikallinen kuorma-autoilija kävi noutamassa lastin kaupungista eli Jy­

väskylästä. Apumiehistä ei ollut pulaa, koska samalla reissulla saattoi käteväs­

ti käydä lähialkossa, 100 km:n päässä olevassa Tellervonkadun pitkäripaises-

14-vuotias varastom ies Risto Vesterinen.

sa viinakaupassa. Kuorman purkamisen jälkeen sitten ryhdyttiin hieman maiste­

lemaan kaupungin tuliaisia puotikama- rissa ja samalla kertomaan sotajuttuja.

Sota-ajan rintamamuistot olivat vielä hyvin pinnassa. Pikkupoikana sain olla kuuntelemassa noita tarinoita. Tuolta lapsuuden ajalta on peräisin syvä kun­

nioitukseni sotiemme veteraaneja koh­

taan.

M y y m ä l ä a u t o k i e r s i l ä h i s e u t u a

Mäen kauppatoimintaa laajennettiin vuonna 1959 hankkimalla myymäläau­

to, joka oli ensimmäisten joukossa vas­

ta perustetussa Keski-Suomen läänissä.

Kauppa-auto oli venäläisen Gaz-kuor- ma-auton rungon päälle puusta raken­

nettu koppi, joka oli kalustettu soveltu­

vin osin myymäläksi. Jääkaappi toimi nestekaasulla. Auton katolla oli katto- telineet, sinne johtivat kiinteät metalli- tikkaat. Ostoksille noustiin irrotettavia metallivahvisteisia puisia portaita pit­

kin.

Kauppa-autoreiteille piti saada lää­

ninhallituksen lupa. Meidän automme kiersivät pääasiassa Kannonkosken kunnan alueella. Karstulan kunta sal­

li meidän käydä Sapraperällä, mutta emme saaneet lupaa Viitasaaren kun­

nan alueelle. Syynä oli kiinteiden ky­

läkauppojen toiminnan suojelu.

Myymäläautoasiakkaat olivat hyvin kiitollisia, kun kauppa tuli heidän au­

tottomaan kotiinsa.

Tiet olivat varsinkin keväisin ros- puuttoaikana hyvin huonossa kunnos­

sa. Talvella lumituiskut myöhästyttivät aikatauluja. Traktoreiden ja hevosien avulla kauppa-auto autettiin upottavien ja tukkoisten paikkojen lävitse.

Tavaravalikoima myymäläautoissa oli 1960-luvun varsin monipuolinen.

Erikoistavarat, tekstiilit ja pienrauta sekä karjanrehut toimitettiin tilauksesta seuraavalla käyntikerralla. Reitin var­

relta syksyisin tuotiin päämyymälään puolukoita, kaloja ja perunoita. Myy­

mäläauton myynti lisäsi tietenkin liike­

vaihtoa, tavaravarasto kiersi nopeam­

min ja raha liikkui paremmin.

Mäen kaupan myymäläautotoiminta jatkui vuoteen 1974 saakka.

Lauri Vesterinen aloitti m yym äläauton pidon vuonna 1959. Reitti kiersi K annonkos­

kella ja osin Karstulassa. Unto Rekola ajoi ja Paula Logren oli kauppa-apulaisena.

J. E. Mäen kyläkaupan toiminta oli laajimmillaan 1960-luvun loppuvuosi­

na. Uusi moderni kauppakiinteistö oli rakennettu uuteen paikkaan Kivijärven tien risteykseen. Kaupan yhteydes­

sä oli erillinen kahvio/baari. Polttoai­

neiden jakelumittarit olivat kiinteistön tontilla.

Autoille oli omat tallinsa. Myymä­

lä oli kalustettu nykyaikaisesti sen ajan kalusteilla. Kylmä- ja pakastetiloja oli tullut lisää. Hevospuomeja ei enää tar­

vittu. Asfaltoidulla parkkialueella oli tilaa asiakkaiden lisääntyvälle auto­

määrälle.

Työllistäjänä Mäen kyläkauppa oli varsin merkittävä yritys Kannonkos­

kella. Henkilökuntaa oli talvisin kah­

deksan ja kesällä loma-aikaan kymme­

nen henkeä oma väki mukaan lukien.

Vanhanajan kyläkaupan tapaan J. E.

Mäki oli kyläkunnan ja laajemmankin alueen "tavaratalo”, kokoontumis- ja tapaamispaikka. Asiointikäyntejä lisä­

sivät veikkauspiste ja postiasema. Syk­

syisin harjoitettiin merkittävää marja- kauppaa. Silloin elettiin täyttä elämää.

Sanni ja Lauri olivat vielä hyvässä työ­

kunnossa.

Me veljekset, Risto ja Pentti kävim­

me koulua Saarijärvellä, opiskelimme, urheilimme ja autoimme kaupassa va­

paa- ja loma-aikoina. Sosiaalisuutta opimme siinä kasvuympäristössä, kos­

ka kaupparakennuksen yksityispuolel- la asuivat Sanni ja Lauri, Sannin Altti- setä, kaksi tai kolme työntekijää, opis- kelijavuokralainen sekä me veljekset, yhteensä kahdeksasta yhdeksään hen­

keä. Me kaikki söimme samassa pöy­

dässä samaa ruokaa. Mieleeni ei ole jäänyt mitään ristiriitoja eri osapuolten välillä.

K auppa jouluasussa vuonna 1977. Oskari oli tuolloin ihm ettelem ässä valintamyym ä- lää äitinsä Leenan kanssa.

menestystä ei saanut tuoda esille. Hän osasi olla erittäin päättäväinen ja itse­

ään kohtaa ankara. Sanni oli kauppias elämänsä loppuun saakka. Eläkevuosi- naan hän soitti ja otti vastaan Paavon- torin asiakkaiden kotiinkuljetustilauk- set. Mieleeni on jäänyt hänen pyyn­

tönsä Paavontorin kalusteuudistuk- sen jälkeen vuonna 1995. "Faksaatko

Paavontorin uuden tavararyhmäpohja- piirroksen, että minä osaan ryhmitel­

lä tilauslistan asiakaskierron mukaan.

Säästyy keräilijöiltä aikaa ja turhia as­

kelia” .

Kun Sanni muutti vaikean reuman­

sa takia asumaan Kannonkosken Män- tykotiin, hän oli sitä mieltä 78-vuotiaa- na, että jatkaa kotiinkuljetussoittojaan

Ä i t i o l i k a u p p i a s e l ä m ä n s ä l o p p u u n s a a k k a

Molemmat vanhempamme olivat ää­

rimmäisen ahkeria yrittäjiä, joille työ yrityksen, henkilökunnan, asiakkaiden ja koko perheen hyväksi oli kaikki kai­

kessa. Lomia ja vapaapäiviä he eivät pitäneet.

Sannin rakas harrastus oli vadelmien poiminta ja säilöminen. Lauri oli puo­

lestaan innokas verkkokalastaja sekä pienriistan metsästäjä.

Sanni-äidin kaikki asiakkaat muista­

vat sydämellisenä lähimmäisen kuun­

telijana ja palvelijana. Hän oli nöyrä ja vaatimaton. Yrityksen ja perheen

hoitokodin huoneestaan. Sannille jär­

jestettiin Paavontorin kustannuksella oma yksityinen lankapuhelinlinja. Asia kariutui siihen, kun Sannin huonee­

seen jouduttiin siirtämään toinen asu­

kas. Lukuisille vierailleen hän tarjo­

si aina Mäntykodin ruokalassa kahvit

"Riston piikkiin", koska oli sitä mieltä, että kaikki vieraat eivät olisi muutoin halunneet hänen eläketuloansa rasittaa.

Sanni-äiti kuoli vuonna 2004 uu­

denvuoden päivänä, päivänä jolloin J. E. Mäen kyläkaupassa vuosikymme­

nien ajan aloitettiin uusi tilikausi vuo­

si-inventaariolla.

I s ä n i l a a j e n s i t o i m i n t a a

Isäni Lauri Vesterinen, torpan poi­

ka kahdeksan lapsisesta perheestä tuli Mäen kauppiassukuun sodan jälkeen kuorma-autoyrittäjän ammatistaan. Hä­

nellä oli kova yrittämisen ja pärjäämi­

sen halu. Isäni oli uudistumismielinen.

Kauppaa remontoitiin, sivumyymälää- kin pidettiin, myymäläauto lähti kier­

rokselleen 4.6. 1959, uusi kauppara­

kennus rakennettiin vuonna 1964.

Isäni ajatteli loogisesti ja oli nopea päätöksen teossa. Hän oli toiminnan ja tekojen mies, mutta myös huumorinta­

juinen ja pienten kujeiden tekijä.

Lauri-isälle oli myös itsestään sel­

vää, että pojat Risto ja Pentti pyrkivät Saarijärvelle opintielle oppikouluun ja lukioon ja myöhemmin jatko-opinnoil­

le Kauppakorkeaan ja Kadettikouluun.

Erityisen tärkeää isälle oli, että rinta­

maveteraanin pojista tuli reservinup­

seereita. Meidän molempien veljes­

ten urheiluharrastus oli isälle erityisen mieluinen asia. Urheiluvälinehankin- noissa ei pihistelty.

Vaikka isä olikin tyytyväinen, että me veljekset pääsimme opintojemme jälkeen "kunnon töihin” kauppaopis­

ton rehtoriksi ja upseeriksi, hän oli äi­

din kanssa mielissään, kun me vuonna 1978 aloitimme yhdessä vaimojemme Leenan ja Sirpan kanssa marketkaup- piaan uran Vesterinen Yhtymänä Kars­

tulan T-marketissa.

N e l j ä s p o l v i a s t u i r e m m i i n

Isäni jatkoi J. E. Mäen kyläkauppiaana Kannonsahalla vuoteen 1983 saakka, jolloin jäi eläkkeelle. Hyvin ansaitut eläkevuodet jäivät kuitenkin lyhyeen, sillä hän kuoli jo vuonna 1985.

Meidän veljesten kauppiasurat jat­

kuivat siten, että yhteisen kahden vuo­

den jälkeen meille löytyi omat erilliset K-kauppapaikat. Pentti jäi kauppiaaksi Karstulan K-markettiin, mitä hän veti vaimonsa Sirpan kanssa vuoteen 1999 saakka. Nykyään hän työskentelee Saarijärvellä Kehrä-projektin vetäjänä ja Sirpa toimii Monipalvelu Vesterisen yrittäjänä Karstulassa.

Minä aloitin vaimoni Leenan kans­

sa vuonna 1980 K-market Paavontorin kauppiaana Saarijärvellä.

Toimin myös samalla seitsemän vuoden ajan K-Kannontorin kauppiaa­

na Kannonkoskella, kun kyläkauppam­

me toiminta Kannonsahalta oli siirretty kirkonkylälle.

Oman perheeni yrityskuvio käsitti 1980-luvulla Paavontorin ja Kannon- torin lisäksi myös rivitaloyhtiöksi ja liikkeidemme varastoiksi saneeratun entisen Mäen kyläkaupan kiinteistön.

Myymälöissämme tehtiin vuorotel­

len isoja kalusteuudistuksia ja remont­

teja. Yhteenlasketun henkilökunnan määrä oli moninkertaistunut kyläkau­

pan huippuvuosiin verrattuna. Kilpailu asiakkaista kiristyi, oli jatkuva myyn­

nin kasvattamisen tarve. Samaan ai­

kaan oli hankittava lisääntyneelle per­

heelle ja kaupan ajoneuvoille suurempi kiinteistö, minkä löysimmekin työm­

me kannalta unelmapaikalta Mansik­

kaniemestä Saarijärven rannalta.

Jälleen voitiin sanoa, että Vesterisen perheessä elettiin täyttä elämää. Neljä lastamme kasvoivat ja harrastivat. Ko­

tona meni hyvin, koska emme ehtineet tai jaksaneet riidellä. Henkilökunta oli ammattitaitoista ja ahkeraa. Tavaran­

toimittajista ja kauppaedustajista oli tullut luotettavia ystäviä ja kavereita.

Pankeista sai tarvittaessa lainaa puolen tunnin toimitusajalla. Eri viranomais­

ten ja laitosten kanssa yhteistyö oli joustavaa.

Y rittäjäperhettämme arvostettiin, mutta myös perisuomalaiseen tapaan kadehdittiin.

Suurimmillaan palkkalistoillamme oli yhteensä yli 40 henkeä kun mukaan lasketaan varsinainen henkilökunta, jäätelökioskien tytöt ja pojat, raken­

nus- ja remonttimiehet sekä lastenhoi­

tajat.

Perheemme toimi K-market Paavon- torilla kauppiaana lähes 27 vuoden ajan. Tuo aika on monille lukijoille ja asiakkaillemme paljon tutumpaa kuin sukumme aikaisemmat kauppavuodet.

Teimme tuona aikana kahdeksan

isoa kalusteuudistusta. Suurin ja pitkä­

aikaisin oli koko Säästökeskuksessa suoritettu saneeraus ja laajennusremont- ti vuosina 1990-1992. Olimme remon­

tin keskellä lähes kahden vuoden ajan.

Nuo vuodet olivat monin tavoin kaup- pahistoriamme työteliäimmät, vaikeim­

mat ja stressaavimmat. Koska olimme vuokrasuhteessa kiinteistön rakennutta­

jiin, emme voineet riitävästi vaikuttaa rakentamisen järjestelyihin ja aikatau­

luihin.

Samaan aikaan oli Suomessa suu­

ret pankkifuusiot ja devalvaatiot. Siinä tunsi itsensä hyvin pieneksi murusek­

si suurten rattaiden puristuksessa. Jäl­

keenpäin ihmettelimme Leenan kans­

sa, miten ihmeessä me ja henkilökun­

ta jaksoimme tuon kauden ja kuinka asiakkaamme sietivät pitkän remontin.

L a p s e t t y ö n t o u h u s s a

Perheemme kaikki neljä lasta ovat työs­

kennelleet Paavontorilla koulunkäyn­

nin, opiskelun ja harrastusten ohessa.

Lastemme koululuokat ovat vuorotel­

len olleet mukana hankkimassa rahaa luokkaretkirahastoihin vuosi-inventaa­

rioissa ja jäätelökioskissa. Oskari työs­

kenteli seitsemänä kesänä lihatiskissä, Teemu hyllytti tavaroita ja ajoi kotiin­

kuljetuksia, Maria oli kassalla ja Las­

se perheen kuopuksena purki kuormia, värväsi koulukavereitaan inventaarei- hin ja kesätöihin. Lassella on perheen ennätys, viisivuotiaana iskän kirjuri­

na inventaariossa. Viikkorahaa meidän perheessä ei käytetty. Paavontorilla oli

"avoin työpankki” . Palkka maksettiin työehtosopimusten mukaisena omalle pankkitilille tehtyjen tuntien mukaan.

Vuodet vierivät omaa tahtiaan. Saa­

rijärven päivittäistavarakaupat kilpaili­

vat uudistuksillaan, neliöillään, plussa- ja bonuskorteillaan, erikoistarjouksil­

laan, mutta myös kaupallisilla aatteil­

laan ja perinteillään. Tässä kilpailussa oli pelissä myös kauppiaiden koko per­

soonat lapset mukaan lukien.

Mielestäni Paavontori pysyi hyvin joukossa mukana.

Elokuussa 2002 vaimoni Leenan soitto keskussairaalasta pysäytti elä­

män täysin. Alkoi kahdeksan kuukautta kestänyt taistelu elämästä ja kuolemas­

ta. Leena nukkui pois 7.5.2003. Yhdes­

sä Leenan kanssa olimme sopineet, että kaupallinen elämä Paavontorilla jatkuu hänen jälkeensäkin. Avukseni kauppi­

aaksi rinnalleni tuli Oskari poikamme,

joka oli juuri valmistunut Kauppakor­

keakoulusta.

Koko perheen voimin aloimme ke­

sällä 2003 muuttaa Paavontorin "suru- talon” imagoa kohti iloisempaa tule­

vaisuutta. Kesti monta kuukautta en­

nen kuin asiakkaamme täysin uskoi­

vat, että me Oskarin kanssa yhdessä jaksamme luotsata Paavontorin uuteen nousuun suuren menetyksemme jäl­

keen.

Minulle pitkänlinjan kauppamiehel­

le tuotti suurta iloa nähdä ja toteuttaa nuoren miehen raikkaita ja uusia mark­

kinointi-ideoita. Oskari toimi Paavon­

torin julkisena keulakuvana. Kaikki meni oikein hyvin, minä tykkäsin täs­

tä, samoin henkilökunta, kaikki sidos­

ryhmät ja erityisesti asiakkaat.

Kuitenkin Oskari ja Elisa-puoliso tietyn ajan kuluttua päätyivät siihen tu­

lokseen. että koti ja perhe perustetaan Helsinkiin Elisan synnyinmaisemiin.

Suvun viidennen polven yrittäjyys kes­

ti neljä vuotta.

Jatko oli looginen. Keskon ja ulko­

maisen kiinteistösijoittajan vuokrasopi­

muksen loppuminen päätti myös Paa­

vontorin sopimuksen. K-market Paa­

vontorin henkilökunta ja asiakkaat siir­

tyivät Keskon omiin tiloihin K-Super- market Minttuun uuden kauppiasparin johdolla 14.6.2007.

P u o l u k k a k a u p p a j a t k u u

Minulta on usein kysytty, miksi en jat­

kanut yksin kauppiaana uudessa super­

marketissa? Vastaus on yksiselitteinen.

K-kauppiaan on tietyssä iässä luovu­

tettava järjestelmän vuokrapaikka nuo­

remmille yrittäjille. Se on aivan oikein.

Minä olin jo siinä iässä.

Luopuminen tulee jokaiselle ihmi­

selle jossakin elämän vaiheessa vas­

taan. Se on joskus kivuliasta, tuskal­

lista ja haikeaa. Vaikka liikemiehenä olin mietiskellyt ja pohdiskellut tätä­

kin asiaa, ei se ollut minullekaan aivan helppoa todeta, että mittarissa on jo

"virkavuosia” riittävä määrä. Omalta osaltani tunsin suurta helpotusta, kun saatoin hypätä päivittäisestä oravan­

pyörästä oman aikani herraksi. Paa­

vontorin fyysinen tyhjentäminen oli melkoinen työ. Vuosikymmenien ar­

kistojen ja papereiden siirto Kannon­

koskelle vaati oman aikansa. Yrityk­

sen kirjanpidollinen ja verotukselli­

nen alasajo vei noin kaksi vuotta. Tänä aikana olen harrastanut kaikenlaista

pienimuotoista liiketoimintaa. Olen kunnostanut ja korjannut kiinteistö­

jäni ja vuokrannut kesämökkejä ja huoneistoja.

Muutamia tilintarkastuksia olen myös tehnyt. Lasten veroilmoitusten täyttäminen on jostakin syystä langen­

nut osalleni, samoin kuin vakuutus- ja pankkiasioiden hoito.

Rakkain harrastukseni on syksyisin ollut puolukoiden ostaminen poimijoil­

ta. Puolukkakauppaa ovat harjoittaneet suvussamme isoisäni J.E.Mäki, isä­

ni Lauri Vesterinen ja sekä me veljek­

set Risto ja Pentti vanhempiemme ky­

läkaupassa ja myöhemmin omissa mar­

keteissamme. Kun syksyisin puen ylle­

ni aamuisin ”puolukanostovirka-asuni”

ja hyppään eväskorini kanssa pakettiau­

ton rattiin, tunnen olevani jälleen nuori mies 1960-luvulta. Saan olla raikkaassa ulkoilmassa reilun kuukauden ajan. Li­

hakseni saavat liikuntaa marjoja punni- tessani ja laatikoita nostellessani.

Tapaan tuttuja mukavia asiakkaita­

ni, heitän juttua heidän kanssaan sekä tunnen olevani jälleen kauppias omas­

sa elementissäni. Taloudellista riskiä tai stressiä ei juurikaan ole, sillä kaikki toiminta on omassa hanskassa.

K a u p p a m u s e o K a n n o n s a h a l l a

Olen käyttänyt viimeisen kolmen vuo­

den aikana runsaasti aikaa ja myös ra­

haa kunnostaessani Kannonkosken kiinteistön tiloihin sukumme kauppa-

historiasta kertovaa museota. Museon pohjan muodostaa vuoden 1952 ky­

läkaupan remontin silloiset kalusteet.

Esineistö koostuu lähes täysin sukum­

me omista kauppaliikkeistä peräisin olevista tavaroista ja dokumenteista 120 vuoden ajalta. Esillä on mm. iso­

isäni aikaisia kalusteita, erilaisia kau­

pan tarvikkeita, siirtopainovaaka ja kirjanpitoaineistoa.

Museon avaamisesta yleisölle tiedo­

tan myöhemmin ensi talvena.

Lopuksi tiedoksi teille kaikille, mi­

käli silloin tällöin näette minun vii­

pyvän huomiota herättävän kauan os­

toksilla minulle rakkaissa K-kaupois- sa Saarijärvellä, Kannonkoskella tai Karstulassa, syy ei ole, ettenkö löytäisi tavaroita hyllystä. On vain niin haike­

an mukavaa ja nostalgista jutella van­

hojen asiakasystävien ja työkavereiden kanssa ja siinä samalla ulkomuistista neuvoa joillekin kysyjille, mistä löytyy laktoositon luomukevytmaito tai kink- kupaistopussi ja vakuuttaa, että elintar­

vikkeiden arvonlisäveron alennus taa­

tusti menee yön tietokoneajossa tuot­

teiden hintoihin.

Toivon joskus löytäväni aikaa kir­

joitella lisää sukumme kauppahistori- asta, sitä odotellessani toivotan kaikil­

le yrittäjille kaupallista joulun odotus­

ta ja jokaiselle iloista ja rauhaisaa jou­

lua sekä onnea ia menestystä vuodelle 2011!

Kuvat Risto Vesterisen arkistosta.

Risto Vesterisen lem piharrastus on puolukan osto. Kuva on syksyltä 1986.