Me matkustamme Vakka-Suomessa · DIGI

ME MATKUSTAMME

V A K K A -S U O M E S S A

ME MATKUSTAMME VAKKA-SUOMESSA

Helm er Winter

"Kulkija tänne jos käypi sun ties’ sä nähdä voit täällä kau­

pungin, joka rauhan on Suomelle tuonut. Vieläkin parhain sen työ onneks’ on syntym äm aan”.

Kustaa II Aadolfin 1617 perusta­

m aan .kuninkaan U uteenkaupun­

kiin saapuva m atkam ies on aina saanut ystävällisen vastaanoton ja h artaan a käynyt kuuntelem aan y li­

oppilas Gabriel Joosepinpoika Le- piiksen (1603) tulkitsem aa "pientä pu:h eitit a U ud e 11 e k a up un g i 11 e” - vih - kosen ajatu sta paikkakunnan erin ­ om aisuudesta: "Iloitse suloinen U u­

sikaupunki siitä,, että olet valaistu taivaallisella valolla ;a m uilla au­

tuuteen välttäm ättöm illä! Hypi ilosta, koska olet vapaa vihollisen keinoista ja (juonista! Osoita mieli- hyvääsi siitä, että olet p elastettu saatanan kiusauksista ja juonista!

Kohota otsaasi, koska rutto ja m uut erilaiset taudit eivät sinua ahdista!

Riemuitse, koska hallitset niin m onta erinom aista saarta, joista voit hankkia itsellesi puita ja m uu­

ta välttäm ätöntä! Ole iloinen Uusi- kaupunki, koska sinulla on niin

m onta vainiota ja ihanaa niittyä!

Lisäksi kan n a Jum alalle kuolem at­

tom at kiitokset koska sinulla on ol­

lut uskolliset jum alan.sanan palve­

lija t ja oikeuteen ja hursk au teen m ielty n y t m a istraatti ja o a vielä­

kin! — R iem uitse psalm istan kan s­

sa: Ylistä sieluni H erraa ja kaikki m inun sisälm ykseni ylistäkää h ä ­ nen suuruutensa nimeä! Oi te iha­

nat kotikaupunkilaiset! M eidän osamme on yhdessä iloita ja laulaa uupum atta Jum alalle ylistyslaulu­

ja sellaisen kotikaupungin puolesta jossa h än on an tan u t m eidän syn­

ty ä !”

S aatu aan näin "U udenkaupungin uskontunnustuksesta" evästä m a t­

kalle voi vierailija, tutum pi tai tu n ­ tein attomamjpi kaupungin M atkai­

lutoim istosta K irjastotalossa saada apua ja ohjeita paik k ak u n taan lä ­ hem m in tutustuakseen. Tässä koh­

din m atk ailu lau tak u n n an "ju lk a i­

sem at syvä- ja väripainosoppaat se­

kä U udenkaupungin "k u v a k irja ’’, an tav at erinom aista hyötyä ja tie ­ toja. K un tä h ä n Vakka-iSuomen m atkaopasvihkoseen sisältyy selos­

tus U udestakaupungista ja sen m a t­

kailukohteista ja (halukkaiden saa­

tavissa on vielä vartavasten koulit­

tu ja nuoria nähtävyydet hyvin tu n ­ tevia opastajia, ei liene tarpeen vakkasuom alaisten pääkaupungista tässä kohdin sen enem pää puhua.

— S ensijaan voinee olla hyödyllis­

tä p ereh ty ä U udenkaupungin ta- m okkaan ja toim eliaan m a tk a ilu ­ lautakunnan pääpaikasta tehtäviin kiertoretkienm ahdollisuuksiin T un­

tu u siltä kuin itsestään tarjo u tu isi­

v at suositeltaviksi: 1) Saaristoret- keily, ;2,) Pohjoinen, K alevanpoi- k ain re itti ja i3) Eteläinen, Vakka- Suom en k ulttuurikierros. K ukin v apaavalintainen retk i kestäisi vuo­

rokauden ja päättyisi parhaiten lähtöpisteeseen U uteenkaupunkiin, jossa on kohtuulliset m ajoitus- ja ravitsem usm ahdollisuudet.

1. Saaristoretkeily

Om alla m oottoriveneellä tai Ka- laran n an m oottorivenepirssistä vuokratulla veneellä te h ty saaris- to retk i kauniilla kesäisellä säällä on liioittelem atta ihastuttava. S isä­

satam asta ohi M erenkulkijain muis- toankkurin M atsepän aukkoa V e­

neveistäm ö ja ns. Zachariassenin ("S ak u n ”) saha ja siihen liitetty S uukari oikealla ja ”Ensm äine nokk” ”M arom aa” (M adonmaa) ja Iso Vilissalo vasem m alla. S aa­

ren kalliolla kohoaa Valliimäeltä siirretty entisen K loothuoneen

”Turlha-paviljonki”. Satam assa oi­

kealla Saunasilta, U udenkaupungin teollisuuslaitoksia —T elakka (Isak- son, Malen, Eriksson). Varvimäki

— H epokarin alkavan suursatam an laiturit.

slson-Vilissalon nokassa kääntyy kurssi. Katsom m e iHitlerin voiton- m erkiksi louhittua kalliota, jota ly­

hyen ajan koristi ”Suomen suurin nostokurki”, A unuksen linnasta tai Petroskoista tuotu ja sotasaaliina takaisin luovutettu. Salm ea aikoi- naa suunniteltu m ainioksi luonnon- luom aksi allatelakaksi. T austalla Ykskoivun suosittua huvila-asuius- aluetta. Lahden pohjukasta M ata­

lan kohdalta kapea kaivanto K asar- m inlahteen ja Salm en kartanon tie­

noille — W asaborgin kreivin omis­

tam a — B ertelskiöldin Mainiemi- kö?

Ohi V artiovuoren — vanhim m an rannikkopuolustuksen etapin, jolla vartio tu let m uinaisaikoina ovat vaarasta ja vihollisesta v aro itta­

neet. Vartiovuori, surujen, ta p a ­ turm ien, kuolem an vuori — Sund- holm an aatelisvoudin Rasmus Ola- vinpojan ja rippikirkossakävij ä- seurueen hukkum iskohta — m istä tarkem m in Vanhan kirkon votiivi- tauiu vuodelta 1654. iMuut surm at unohtam atta. Ohipurjehtinieiden nie­

miä kalliossa. Oikealla Liisan kallio nyk. jo Varesm aahan kiinni kasva­

nut, kertoo surullisen tarinan k a rta ­ non herrasta — ensiyön oikeudesta

— uskollisesta Liisasta — hänen sur­

keasta surm astaan — kostosta, joka ylpeän h erran vei kuolem aan ja kadotukseen.

Sundholm an suurkartano, jonka aluetta ennen sanottiin lääniksi, keskiajalta olevine kellarem een, taideteoksineen, englantilaisten am pum a tykinkuula seinässä, villi-

viiniköynnöksiä, m uistoja, tarinoi­

ta Flemingien, Tjäderien, Aminof- fien ajoilta, jos pääsem m e k u u le­

maan.

Edelleen V ähä^Puntarin salmea.

K ohta näkyy ^K aapelihuone”, jo n ­ ka kohdalta ensim m äinen m eren ­ alainen yhteys U usikaupunki—

G rissleham n-linjalla solm ittiin 1869.

K aapelin toi C aroline-laivalla k ap ­ teeni Galile. Tapauksen ikuisti To­

pelius "U udenkaupungin rä ä tä li”

runossaan. — L aut veden tuolla puolen P äiv äran n an kansakoulu, Kytämäiki — kuulun Chydenius-

£uvun kehto, Heikkalanpään nie­

mi ja talo. — K ansanhuum ori k e r­

too seudun ensim m äisen asukkaan m eren saalista nostaessaan h ih k ais­

seen: ”iHei, kalan pää”, josta m uka nim i olisi saanut alkunsa. Olisi siel­

lä etääm pänä P itkäluodon puhtissa vielä nähtävissä viim eiset m aatu v at jäännökset U udenkaupungin porva­

rien Sandbäckin, Ertm annin, Ram- sellin, Blomin ym. laivoista, jotka englantilaiset Oolannin sodan aika­

na kätköpaikasta löysivät ja p o ltti­

vat.

Veneemme on kuitenkin k ään ty ­ nyt Kiittämään ran to ja Ison P u n ta ­ rin kaapelrsalmea Oriluodon ohi väljem m ille vesille. Jo k u väittää V aresm aan ulkopuolella olevassa karissa olleen ”k aak in p u u n ”, jossa Sundlholman alustalaisia olisi t a r ­ peen tullen ruoskittu. T arina lienee keksitty, m u tta k u kapa sen niin varm aan tietää. — S aaren nim etkin tu n tu v at tarin o itaan kertoilevan.

Mikä on esim, H ertukainen? Nuhja, Hanko, Kouklaine, Seikonm aa ja R uuhkan, voisivat kätkeä m uistaja

vakkasuom alaisten tarpeellisista, puusta tehdyistä tarvekaluista, k u ­ ten ^nuijasta”, ” (h ein ä) hangosta”

” Ovesi) koukusta”, ja ” (päreseikos- tä ”, ja ”ru u h istä ”. Sanoohan aikoi­

naan Lepus, G abriel Joosepinpoika että kaupungilla on ”niin m onta saarta, joista voit h an k k ia itselle­

si puita ja m u u ta v älttäm ätö n tä”.

E n tä nykyiset ”A m eriik k a” ja

"A u straalia”, oikealta nim eltä Iso ja Vähä Humalisto, jo itten k e rro ­ taan aikoinaan olleen sala k u lje tta ­ jien, ”lu ren d reijarien ” parhaita, kätköpaikkoija, joihin H äm m istä tultaessa poikettiin.

M atka edistyy ohi V aakuan, Hummin, K oiviston ku u lu n m atkai- lusaaren taitse, H ylkm yksen re ittiä avom erelle ja H arm aak aria päin, m u tta k ään ty y sitten vuonom aisen kauniiseen Syväsalm een, jossa ai­

koinaan Suom en suurin höyrylaiva

”K ronoborg” m ahtui kätköpaikas­

saan odottam aan kovaa kohtaloaan, se kun joutui sotakorvausaluksena vaativan v o ittajan haltuun. Syvä- salm esta tulem m e K irstan väylälle.

H oukutus on suuri lähteä oikein isolle m erelle Isonkariin, E nskärin m ajakkasaareen, jonne tu n tu u hou- kuttelevan halu tutustua ”meren kasvoihin”. On kuin seireenien la u ­ lun tapaan kutsuisi sinne uuskau- punkilaisen runoilijan Arvid Mörnen

”(Bäklandets vackra M aija”-runo, jonka jo tk u t v äittäv ät Isonkarin m uistoihin liittyvän. S ävelhän on m uuta alkuperää, ja vapaan suo­

m ennoksen ”Seiskarin S iiri” vie ajatukset Suom enlahdelle. E nsin­

m ain ittu a otaksum aa, ajatu k sen leikkiä, tukee ehkä toteam us, että

Mörne mm. U udenkaupungin 300- vuotisrunossaan, puhuu E n sk ärin ystävällisesti vilkkuvasta m ajakas­

ta. Isonkarin m ajakkasaari y stä ­ vällisille asukkaineen, m ahtavine m a j akkatorneineen, silm änkanta- m attom ine m erim aisem ineen on ehdottomasti ensiluokkainen m at­

kailukohde ja om alaatuinen unoh­

tum aton elämys. Enää nykyi­

senä radion ja television kautena ei pidä paikkaansa isonkarilaisesta kertova leikillinen sananlasku, jo ­ ka sanoo heikäläisen ihm etelleen:

"M ikä tommone oo”? sano isonka- rilaine, ku ihmis e näk.

Jos emme sään, aaltojen tai ajan vähyyden takia uskaltaudu m eren armoille, on hiem an lyhyem pi ja helpompi Putsaaressa käynti. Sinne houkuttelee ensisijassa tieto säily­

neestä salaperäisestä piilokirkosta, jonka vanhim pien m uistojen k erro ­ taan ulottuvan niihin aikoihin, jo l­

loin ”lootolaiset Calandis” suom a­

laisten joukossa ensim m äisinä oli­

vat päässeet kristinopin tuntoon.

N ykyisin P utsaaren ”kirkko” a rk i­

sen m atk ailijan m ielestä m u istu t­

taa lähinnä vaatim atonta latoa, m u tta sen k attoristi, paanukatto, pyhim yskuva, ”fatipyssy”, seinien nim ikirjoitukset, vuosiluvut, e rä it­

ten tietojen m ukaan jo 1500'—1600- luvun laitteesta, ja pieni ym päröi­

vä hautausm aa v irittäv ät ihm een h a rta a n tunnelm an. T arina kertoo nyk. huoneen rak en n etu n aikai­

semman, pahojen ”ylioppilaitten”

polttam an kirkon raunioille. Y lem ­ pänä kirkon takana vuorella on pyhä lähde”, jonka "syvyyttä ei ole saatu m itatu k si” ja jota m yö­

te n olisi y h tey ttä "m aapallon toi­

selle puolelle”, Kiinaan? Näköala vuorilta, jossa on ollut m erim erk­

kejä, kaasoja, sodanaikaisia tähys- torneja ja langaton lennätinasema, on suurenmoinen joka suuntaan — aavoille ulapoille ja m antereen puoleisiin satoihin saariin. Itse k y ­ lässä, jonka suojainen satam a on saaren itäosassa, m ahdollisuus pe­

reh ty ä pienen k alastajakylän e ri­

koisuuksiin ja elintapoihin. P utsaa- reen, kuten m uuhunkin U udenkau­

pungin saaristoon on viime vuosi­

kym m eninä syntynyt runsaasti h u ­ vila-asutusta, joka kesävieraille tarjo aa m ahdollisuuksia vapaaseen ja reippaaseen lomanviettoon, u in ­ tiin, kalastukseen, purjehdukseen, m oottoriurheiluun, virkistykseen neitseellisen luonnon, auringon paahtam inen, sileiden kallioiden ja vihreiden vesien vaiheilla.

iSaaristoretkeä voimme edelleen jatk aa Kuusistoon, Tevaluotoon, Lyökin luotsiasem asaareen, K urul- m iin (K uddholm ) tai uskalletuim -

<min ihan V ekaraan, ”rääkkikalas- tussaareen ” ja ”savukalasaareen”

asti hylkeitä ja viikareita am pu­

maan. Turvallisinta on ehkä pistäy­

ty ä maissa Lyökissä, josta jo jo ita ­ kin vuosia on ollut m aantieyhteys V inderin salmen, Pyihämaan kautta yleiseen tieverkostoon. Lyökin saa­

riston luonnonkauneutta ja kesti- ystävyyttä ihailtuam m e lienee jo aika kääntyä kotoista m ajapaikkaa U uttakaupunkia ta i Koivistoa, Suo­

m en ainoata saaristoretkeilym ajap kohti. M atalakulkuiset veneet p ä ä ­ sevät sisäreittejä, Ruotsinvettä, Vel- hovetta — huomaa vanhat, mielen­

kiintoiset nimet — M ajamaan, H aukharjan, Pirkholm an "kaapin”, Koiraluodon, Vohdensaaren, Tam- mion, Otaniemen, Saksantaalarin, Karilaisen, Seikonmaan — t.ai k ier­

toteitse m anteren tuntum assa Mus­

tan, Pähkinäisen, Hiun, Janhuan, Häpöniemen eiii Winterinnokan: ja Telakan vieritse ”ko to satam aan”.

Selvempi on paluum atka kuiten­

kin ulompaa syväkulkuisem paa reittiä. Alholman ulkopuolitse, Le- päjsten ja Haidustem harm aan gra­

niitin suurlouhossaarien, Viisas ten- karien, Heinästen ja Ruuhkarin klo­

pin ohitse päädymme pian perille.

— "Viisasten” m ainitsem inen voi­

nee antaa aihetta, hiem an n u rk k a- patrioottisesti m ainita, m iten m onta

"viisasta” sivistyssukua Uudenkau­

pungin saaristosta en lähtöisin.

Oman panoksensa maamme sivis­

tyseläm ään ovat em alia alallaan antaneet m uiden m uassa sanistom- me suvut, kutien Lindberg, Vehas, Rostedt, Liljestrund, Luotonen, Berglund, Kandelin, Lopmeri, Sö­

derlund, Saliin, Tevaluoto, Lilje- hind, Lindström, Palmros, Hellsten, Paasio, Airo, Saarilahti m uuutam ia mainitakseni. (Anteeksi pitkät ni­

miluettelot!)

Sisäsaariston ihailijat ehkä m ie­

luummin haluaisivat perusteellisem ­ min tutustua ”arkipelagiin”. Siispä Lepäisten kohdalta poikkeamme Melsan, Jatketun, Rukkim aan Sor- m uskiven ja Kaitun välitse V aaral­

lisen’ Pirunsillan kau tta Morsse- m enkarin ohi satam an redille toki matikan varrella! neuvottuam m e h a­

lukkaille reitit Niseräisiin ja l ä h e ­ tyssaarnaajien” Korsaareen. ”Lu- kem attom ien” tuloreittien joukosta

voisimme vielä K irstan salmen

"M aailman läpeä” pitkin Heinästen, Koumhaaran, Laajom ja Sunninkarin (Tuokonsaaren) ja Hangon välitse p urjehtia K oulum estarin karin ja Kouklaisten vieritse saapua Hangon aukolle, jossa syntinen ihm inen m aallikkosaarnaajan sanojen m u­

kaan on kuin ”ravistunu puuäm pär Hango aukoll”. Mitta tietä purjeh- dim m ekaan tulemme kuitenkin Koi­

vistoon, jossa m atkailum ajan eh- tcisat em ännät, Koiviston Jenny apulaisineen huolehtivat m atkaili- joitten hyvinvoinnista ihan suoma­

laista saunaa ja melkoista mökki- m ajoitusta myöten.

S atam an suulla U udenkaupungin P ursiseuran m uistorikas P ietarin - k a rin p aviljonki tarjo aa p arh aita antim iaan m ieluim m in m u itten p u rjehdusseuralaisten n a u titta v a k ­ si. Emme p u h u vielä m itään m e- renm ittauslaiva K las H ornin saa­

m isesta ran tak ah v ilak si U udenkau­

pungin n ähtävyyksien lisäksi. Asia on vielä to iv eajattelu n varassa. — M utta jo nykyiselläänkin on h a lu k ­ k ailla m ahdollisuus p ereh ty ä U u­

denkaupungin, m eren kaupungin

”iki-ihanan” saariston n äh täv y y k ­ siin ja m uistoihin. O lette te rv e tu l­

leita!

2. K A LEVANPOIK AIN KIERROS

Pohjoiseen V akka-Suom een suun­

tau tu v a kierroksem m e lähtee R uo­

kolan "jo u tsen järv en ”, vanhan Er tm ani n O lu tp ry k in k u lm asta ohi Saarniston, GVCaurumaan rukous­

huoneen, K yynisten kylän, ohi Tor- lalhden kartan o n — aikoinaan S v in ­ hufvudien, tohtori Cum eniuksen ja

R osendahl-suvun om istam an, yli M ännäisten joen, joka aikoinaan oli vakkasuom alaisten vanha v altaväy­

lä. (Kevättulvien aikaan voi into- m ielinen kotiseutum ies vielä sou­

tuveneellä soutaa aina M ännäisten koskelle asti. — Meidän k u lkuneu­

vomme auto tai mopo k u ljettaa k u i­

ten k in helpom m in joko Lyökin tiel­

le m eren tuntum aan, taikka m ie­

luiten Pyhämaathan, tu tustum aan m aankuuluun uhrikirkkoon, jonka m eren k u lk ijat ja m uut m atkam ie- h et uskovat pelastavan m erihädäs- tä, haaksirikosta tai m uusta tu r ­ miosta. Uhriikirkon seinäm aalauk­

set 1060-luvuitta, jotka kuvaavat V apahtajan eläm änkohtalotta, ovat harvinaisen arvokkaat ja m ielen­

kiintoiset. K irkkom aan sankarihau­

dat ja erikoislaatuinen seurakun­

nan pappien m uistokivi h e rättäv ät h a rta u tta m atkailijan mielessä. Ai­

van uhrikirkon vieressä on p itäjän uusi kivikirkko vuodelta 1804. K ir­

kossa A rvid L iljelundin a ltta rita u ­ lu "K ristuksen k irk astu s” ja p itä ­ jäläisten äsken lahjoittam a ”Rau- m a”-nim inen votiivilaiva.

P itäisiköhän k irkolta vielä p y r­

kiä P a m (p u )rin niem een tu tu stu ­ m aan pyhäm aalaisten k alastu k ­ seen? Sananlasku tosin leikkisästi pistelee sanom alla: ”K atos voim a”

sanos Pyhäm aan poek, ku silaka oijens”, m u tta m itä erinom aisinta siikakeittoa voisivat p itäjän yritte- liäim m ät m a rta t m atkailijoille m aksusta valm istaa. P am rin nie­

m estä m uuten aikanaan viim eiset K alevanpojat ”ihuutain p ark u in ” lähtivät kristinuskon tullessa "p u ­ naisilla paasilla” p urjehtim aan

m uille m aille vierahille. Vaikka Pyhäm aa, nykyinen "'mansikkasaa- ri” onkin harvinaisen m ielenkiin­

toinen m atkailukohde, lähdemme ehkä osittain entisiä jälkiäm m e ta ­ kaisin P yh äran n an puolelle, m ik ä­

li ei joku ystävällinen kylänm ies veneellään kuljeta m eitä suoraan yli lahden P yh äran n an kirkolle, jo ­ ka ark k iteh ti J. Stenbäckin rak en ­ tam ana suom alaiskansalliseen ty y ­ liin on p itä jä n kaunistuksena. H au­

tausm aalla inkeriläisten piispan, rovasti S. J. L aurikkalan m uistoki­

vi (1960). H iem an päätiestä sy rjäs­

sä, Rihtniem en kärjessä on ns.

"Vihityn m aan rin k i”, jota pide­

tään kristillisen ajan alkuvaiheilta peräisin olevana kivilatom uksena.

Jos m atkaväsym ys jo on ru v e n ­ nut uhkaam aan, on hyvä tilaisuus lepoon ja terveydenhoitoon joko

"P y härannan K ylpylä ja lepokodis­

sa” tai Lom aliiton omistam assa

"ILänsir annan lepokodissa”. Ne, jotka eivät pysähdy viipym ään m ainituissa keitaissa, pistäytyvät tutustum assa m aanviljelijä D. J a la ­ van lahjoitukseen perustuvassa Ko- tipuutarhaopistossa R eilan kylässä.

P yh äran n an jätetty ään m atkaili­

ja seuraa van k erran pysähtyy iki­

vanhaan U ntam alan kylään, jonka h iek k ah arju lla — ennen monien tuulim yllyjen koristam alla — on m aam m e tunnetuim piin kuuluva m uinaiskalm isto, P. P ietarin n i­

m ikkona U ntam alan kyläkirkko ja sen vierellä tarinoitten kuvaam a, kuulu ”Kalevanipojan vikatteen- stik k u ”, joka lopulta on h avaittu vainajan hautakiveksi. K y län m u i­

naism uistoihin kuuluu vielä kaksi

pikkukuoppaista uhrikivea. Laitila- laisyntyisen liikemies Otto W alli- nin lahjoittam aa S ärk in taloa on y rite tty säilyttää erikoisena talo- museona.

Laitilassa on varsinkin k irk o n ­ k ylän seutu — nykyaikaistum ises- taan, kaupunkilaistum isestaan ihuo- liimatta — m itä m ielenkiintoisim ­ pien m uistojen värittäm ä. M aan­

mainion ”k an ap itäjän ” — jonka v aa­

kunassa punaihelttainen kultakukko kiekuu — parhain nähtävyys on Pohjois-Suom en laam anni H artikka Jaakonpoika G arpin 1468 ra k e n ­ nuttam a harm aakivikirkko h ilja k ­ koin paljastettuine ai freskom aala- uksineen. K irkonkylän Rukoushuo- neenm äessä on runsaslöytöinen m uinaiskalm isto. M uinaismuistoj en h arrastaja varm aankin h akeutuu jollekin L aitilan viidestä m uinais­

linnasta, k uten K irkkelinnaan, H autvuorelle tai Seppälän linna- vuorelle, jonne nykyisin voi päästä autolla. K alevanpoikain tarinoita on vielä taannoin elänyt runsaasti varsinkin U ntam alan m uinaiskylän ja nykyään kuiv atetu n Valko jä r ­ ven, lin tu järv en vaiheilla. — Myö­

hem pien aikojen nähtävyyksiä lai- tilalaissyntyisen piispa E erikki So- rolaisen kellari m uistolaattoineen Sorolan kylässä. — Laitilan talon- poikaisaateliston parhaim m istoa edustaa kunnialla seitsem än p e rä t­

täisen Sam uli S im ulan suku, jonka rak en tam at kilom etrin p itu iset k i­

viaidat erikoislaatuisena m uisto­

m erkkinä todistavat m enneiden su ­ kupolvien sitkeän sisukasta ra i­

vaustyötä. "L aitilan v aarin a” on Sam uli Sim ula m u rrek irjailijan a

h e rä ttä n y t laajem m altakin (huo­

m iota antaessaan ”V älilän Mikon­

sa” p arh aitaan " p ra a k a tä ”. L avean L aitilan m onet luonnonnähtävyy­

det, mm. ”Suom en suurin v ah tera”, P e tte r P alm usen vuosisatainen m änty vanhus, M orom äen ja m u u n ­ kin p itäjän "m ätän ev ät” m oroki- vet — m ainiona m aantientekoai- neena, V alkojärven 1,11 lintulajia, joilhin viim em ainittuihin m yöhem ­ m in ovat liitty n eet kom eat fasaa­

n it tym., ta ita v a t viivyttää m atk a­

m iestä ehkä liiankin kauan yksi­

päiväisellä kierroksellam m e, m u tta jatkaaksem m e reippaasti loppuun käännäm m e kulkuneuvom m e erin ­ om aista ”au to strad aa” p itk in K a­

lantiin (ent. U usikirkko Tl.).

Täm ä vakkasuom alaisten v arsi­

naisen syd än p itäjän nim i ensim ­ m äistä k e rta a hääm öttää jo a rab ia­

laisen m aantieteilijä Idrisin m a i­

nitsem ana vuonna 1154 — vain A buw a (T urku) ja S atak u n n an R avannin kylä tässä suhteessa iäl­

tään ja m aineeltaan pysty v ät kil- pasille. Tutustum m e tieten k in en­

sin pitäjän p arhaaseen n äh täv y y ­ teen, jo 1300-luvulla rak en n ettu u n Pyhän Olavin ” uute en” nim ikko- kirkkoon. K irkon seinissä ensim ­ m äisen nim eltä tu n n etu n taiteili­

jam m e P ietari H enrikinpojan m e r­

killiset ai secco m aalaukset, jotka 1470-luvulta alkaen m onivärisenä

"k u v araam attu n a” opettivat se u ra ­ kuntalaisille syviä eläm äntotuuk- sia. Nykyisin m u stu n eitten ja osit­

tain hävinneidenkin, välillä kalkki- laastin peittäm ien kuvien uusinta- restaurointia, entistäm istä, odote­

ta a n hartaasti. K ansallism useoon

on siirretty K alannin ihm een iha­

na P. B arbaran alttarikaappi, jon­

ka ta rk k aa jäljennöstä k a iv a tta i­

siin entiselle paikalleen. E räitä p y ­ himys veistoksia ja m uita kirkko- m uistoja on säilössä kirkkom useon suojissa. Raimo A arraksen v ä rik u ­ vallinen "K alannin k irk k o ”-vihko- nen on oivallinen opas.

K irkkom aalla tutustum m e Jussi Vilkaisen veistäm ään sankaripatsaa- seen, K arjalaan jääneiden m uisto- kiveen ja p itäjän merkkimieihen,, opettaja F red rik A allon h a u ta k i­

veen. Rukoilevaisten johtomiehen Efrailm Jaak o lan patsas Orivolla ja

"paim entytön” Liisa E erikintyttä- ren m uistokivi Santtion kylässä k ertovat seudun voim akkaasti p a ­ lavasta H erran tulesta.

K irkon lähettyvillä M ännäisten kosken vaiheilla on ollut toim eliait- ten vakkasuom alaisten kuulu m arkkinapaikka, jonka aih eu tta­

m aa kilpailua T urun p orvarit k u u ­ luvat kadehtineen ja pelänneen.

M ännäisille K ustaa II Adolf itse paikalla k äytyään v. 16116 perusti U udenkaupungin. M ännäisten joen kauppaväylän m adaltum isen ja sa­

tam an puutteessa k aupunki ku ite n ­ k in kuninkaan käskystä vuotta m yö­

hem m in siirrettiin nykyiselle p ai­

kalleen.

M atkailijoita kiinnostavat K alan ­ nissa myös M ännäisten vanhan ra u taru u k in säilyneet rakennukset.

R uukin m enneisyys samoin kuin p itäjään aikoinaan kuuluneen Sundholm an, Nils K ijlin Uussaa- ren ja Torlahden h e rra sk artan o t varm aan vielä ta rjo av at tarinoin­

nin aiheita tuleville kirjailijoille,

m ikäli niitä eivät enää jaksa herätellä K alannin monet m uinais­

löydöt, pronssikautiset hiidenkiu- kaat, Elkkyisten M aripanvuoren

"H iittenpiikain rinki", lukuisat vi­

rolaisperäiset K alevanpoikain ta r i­

n at ja K alevanpojan kivi. — Jo s­

kaan m atkam ies ei en n ätä lyhyellä käynnillään K alannin "tarinam aa- ilm aan" perehtyä, tuntee hän toki liikkuvansa vakkasuom alaisen h e i­

m on pyhim m ällä m aaperällä, jossa vuosisataiset, vuosituhantiset m uis­

tot yhä elävät.

Ennen kuin K alannin jätäm m e, pistäydym m e tutustum assa kunnan nykyisin om istam aan Oskar Rau- lan kotiseutum useoon. 'Lopullisesti kuntoon saatettuna tulee täm ä ko- tiseu tu k irjailija F. M. K arrakosken järjestäm ä talomuseo antam aan h a­

vainnollisen kuvan vakkasuom a­

laisten entisestä olosta ja elämästä.

K ierroksem m e viim eisen osan voinemme — jos aikaa riittä ä p ä ä t­

tää loppum atkan varteen jäävän riippakoivuisen, hjyvin hoidetun U udenkaupungin hautausm aan p y ­ hän puiston tarkastelun. Siellä le ­ päävät viim eistä untaan m onet k au ­ pungin m ahtavuuden ajan suurpor- v arit sukuineen: papit, opettajat, kauppiaat, kapteenit, m erim iehet ja tavalliset pieneläjät, jotka aikanaan y rittiv ä t parhaansa kotokaupun- kinsa puolesta. M erikaupungin eri­

koispiirteenä voi jostakin hautaki- vestä lukea sanat "h au d attu T yy­

neen valtam ereen5'’, "siunattu Köö­

penham inaan” tai "hautapaikka tuntem aton”. Ihm eissään on moni pysähtynyt katsom aan h autaus­

m aan lounaiskolkan alkuaan n e l­

jän valkorunkokoivun varjossa ko­

hoavaa pien tä hautakiveä todetak­

seen kivessä vain kultaisen nuotti- pinnan, jossa nuotit a ja gis. K ir­

jaim et ovat 1860-luvulla Salm en k artanon lähistöllä lum ihankeen jäätyneen säveltäjä-kirjailija Axel G abriel Ingeliuksen nim ikirjaim is­

ta m uodostetusta aikoinaan tu tu sta nim im erkistä. T raagillinen voi olla runoilijan kohtalo.

Murheellisen alakuloisia m ietteitä herättävät vuoden 1918 kapinan, kansalaissodan kauhuissa surm ansa saaneiden hautakivet, jotka m ykäl­

lä kielellään kertovat tarinaansa kansamme kohtalon vuodelta, jonka verestä toki Suomen vapaus lähti versomaan.

Palaam m e takaisin kaupunkiin

— keskuspaikkaam m e henkisesti rikastuneina perehdyttyäm m e eräi­

siin Suom en synnyinseutujen rik ­ kaisiin muistoihin.

3. V A K K A SU O M A L A IN E N KULTTUURIKIERROS Tänään oppaamme houkuttelee m atkam iestä m ukaansa "k u lttu u ri- kierrokselle”. H yvänä ponnahdus­

lautana ja lähtökohtana h än p itää K alakylän monia 'historiallisia k ulttuurim uistoja. Intom m e h e rä t­

täm iseksi hän m ainitsee U udenkau­

pungin kan tak y lät: Pietola, M äy- hälä, Ruokola ja Sorvakko, vanhan yli 300-vuotisen kinkon ja koulun, ruotsalaism uistojen värittäm ät Wa- saborgin, B altsarborgin, Liljedals- gatanin, Blasietholman säilyneet paikannim et, y rittääp ä esittää p e­

risuom alaisen V allim äen m uinais­

in ytologisessa W a'lhalla-muodossa, kertoo Suom en ensim m äisestä eli Joungin lasitehtaasta, ja Suom en viim eisen alkem istin A ugust Nor- denskjöldin k u ltap ajasta ja ylistää U udenkaupungin rau h an (17211) m erkitystä. Em m ehän näinollen voi olla suostum atta ja lähdem m e siis eteläiseen V akka-Suom een lisää k u lttu u ria hakem aan. "K u lttu u ri on hyvää, sitä pitää saada lisää" v ih ­ jailee joku irvileuka m arg ariin in nykym ainoksia m uunnellen.

Y ritäm m e Loikalahden tietä m yö­

ten suunnistautua eteenpäin, m u tta n ähtävyyksiä on jo alkuun h id as­

tu tta v a n runsaasti. Vasem m alla h ä ­ viävän Rlasieholm an eli suom alai­

sem m in Plaassiholm an sivutettaes- saimme — joku m uistaa vielä P la a s­

siholm an keisarinkin — v äittää to i­

nen näkevänsä Ison vihan aikaisen vallituksen jälkiä Sorvakon puo­

lella, jossa U rheilukentän vaiheille u lottuu kaupungin "kaunistuslauta- kunnan" istuttam aa lehtikuusim et- sikköä.

S euraavat näkym ät ovat R au ta­

tieasem a vasem m alla — m atkaili- jatihan k ä y ttä v ä t pääasem an sijasta iK alarannan pysäkkiä. — O ikealla kom eanlainen K unnalliskoti ja ylivetona P iirim ielisairaala, jonka u lja a t rakennukset todistavat y h ­ teiskunnan huolenpidosta kova- osaisim pien kanssaihm isten hoidos­

sa. Alue oli aikaisem m in Reservi- kasarm ina, jossa u lja a t v arsinais­

suom alaiset sotapoikam m e vuosisa­

dan vaihteille asti h a rjo ittiv a t so­

tataidon alkeita. Kasarm inlaihti ja P atterin k allio vieläkin m u istu tta ­ vat näistä "sotaisista ajoista”.

P atterin k allio n lähettyvillä, m aantien tuntum assa on kirkas luonnonlähde, jonka lähellä runoi­

lija-säveltäjä Axel G abriel Ingelius tapasi m atkansa pään, talven jä ä ­ tävässä lumihangessa. Topelius on kauniissa runossa poism enneen m uiston ikuistanut. "K aupungin poja", reippaasti toim iva kotiseu­

tuyhdistys ehkä piakkoin pjystyttä- v ät paikalle m uistokiven?

Tulem m e Salm en kartanoon. Tä­

tä W asaborgin kreiville k u u lu n u t­

ta säteritilaa on väitetty Topeliuk­

sen "V älskärin kertom usten" Mai- niem en mahdolliseiksi "esikuvaksi".

V äitteen tueksi on esitetty v e rtai­

luja B ertelskiöldien vaiheisiin, to ­ d ettu välim atka T urkuun sopivak­

si. Onpa joku ollut Salm en m ailta löytävinään linnanraunioita. K us­

ta a K ustaanpojalle läänitettyyn (kreivikuntaan m ainitaan 800 talon kuuluneen "pääkaupungin Wasa- borgin (U udenkaupungin) ym pä­

ristöstä. Suuri oli kuninkaanpojan lääni"!

R etki jatkuu. Tuskin pysähdym ­ m e V anhan piian kallion kohdalle saam aan varm u u tta tulevasta koh­

talostam m e, niinkuin takavuosina taikoihin luottavat nuoret tekivät.

— T ienhaarassa voimme poiketa Flem ingien ja Am inoff ien Sundhol- m aan, jonka "lääni" varhem m in ulottui laajalti ym päristöön ja saa­

ristoon. Emme ehkä poikkeakaan kartanoon, koska jo ”saaristoretkei- lyllä” kuulim m e ja näim m e tä r ­ keim m ät tiedot siitä. Lähdem m e A rvassalon tienhaaraan ja joudum ­ m e vanhan tavan m ukaan v astaa­

m aan vanhaan kom pakysym ykseen

"A rvas m ikä o A rvassalon koira nimi o Arvas!", joka jo itseensä kätkee vastauksen. — Tie kulkee ohi P äivärannan koulun, jossa

"kansankynttilä" jo vuosikym m e­

net on seudun nuorille tiedonva- loaan tuikkinut. Kapeata, pitk ää siltapengerrystä kulkee tie Lautve- den tuntum assa K ytäm äen kylään, joka m ainitaan tunnetun Chyde- nius-suvun syntym äsijana. P aikal- listarinat kertovat "kytän" — m et­

sästäjän saapumisesta näille main ja hänen poikiensa, sen ajan

"seitsem än veljeksen” yhtä mo­

nesta perintötalosta, joitten n i­

m et säilyttävät veljien nimet, Rannem pana kohoaa Heikkalan- pään ("Hei kalan pää") talon r a ­ kennusryhm ä. H etken vielä a je t­

tuam m e saavum m e Lokalahden eli Lokalan siistiin kirkonkylään, jossa ei "lokaa" tunnu olevan m ailla h a l­

meilla. Nimen — toistaiseksi selit­

täm ätön — alkuperä, ilmeisesti on­

kin toinen. Lokalahden kirkolla viivähdäm m e m ielelläm m e h etk i­

sen. T yyliltään erikoinen, läpikäy­

tävä kellotapuli (1733) h erättää huomiota. 1808—09 vuoden sodan m uistoja liittyy kirkonseutuun mm.

sotilaiden hauta-alue kirkkom aan itäsivulla ja Lokalahden tais­

telussa kirkon lävistänyt ty k in k u u ­ la. Vapaussodan m uistopylväs, jä ä ­ käri vänrikki Y rjö K askisen m uis­

toksi, on Jo h n M unsterhjelm in veistämä. Vapaussodan san k arih au ­ dan m uistom erkki on Jussi Vikai- sem työtä. — E htim ättä perehtyä pitäjän luonnonkauneuteen ja n ä­

köalapaikkoihin H ahtem aan nie­

m een V aranpään .kylässä, Lehrnä-

m aan Kaasavuoreen, Kelon P ärkän- eli Morsiusvuoreen, emme k u ite n ­ kaan unohda P alkkisten kartanoa, piisipä Bero II Balkin syntym äkotia, P ietinalhon tilaa kum m an nim ensä takia, joka alkuaan on ollut P ätsin alho, ja varsinkaan historiallista H erm ansaarta, aikoinaan Flem in- gien, K othenien, S ö d erm an ien ja K askisten omistamaa. Nykypolvi vielä hyvin m uistaa kansanedusta­

ja Juho Kaskisen, Loka lähde n kei­

sarin, lu ja t o tteet vakkasuom alais- ten etujen hyväksi.

Taivassalon tietä edelleen ajaes- samme kotiseutum ies koettaa k u u ­ lostella "P inipajun f likkojen" velli- kellon kilkatusta, m utta se lienee jo sekin vaipunut m uistojen jo u k ­ koon m onien m u itten "k an san ru ­ nojen” m ukana. Taivassalon k ir­

kolta aluksi käännym m e länteen päin vieraillaksem m e K ustavin kuulussa kulttuuripitäjässä, jonne lähinnä ’ ’m a a nt ien e uvos ’ ’, kam ari- neuvos, varatuom ari A rth u r J a la k ­ sen toim esta on erinom aiset m aan­

tie- ja lauttayhteydet. Tutustum m e ehkä ensimmäiseksi K ustavin v.

1783 rak en n ettu u n puukirkkoon, joka arvokkaine kirkollisine esi­

neineen h erättää kävijässä h artaan tunnelm an. K ustavilainen auliisti esittää kuntansa nähtävyyksiä ja erikoisuuksia, kuten Flem ing-su­

vun m etsästysm ajaa Kaurissalossa, k irjailija V olter K ilven syntym ä­

kotia ja hautam uistokiveä. Pohjois- V artsalan ja Rahin kappelim uisto- m erkkejä, m erenkulkuneuvos A ntti V ihurin syntym äkotia ja m usiikki- miehen, pianotaituri Kosti V ehasen vanJhuudenkotia K otikalliota ja sen

kreikkalaistyylistä, pylväspäätyistä m usiikkistudiota. K ustavin taiteel- lis-kirjallinen nim iluettelo m ain it­

see mm. nim et Ew ald Ferdinand Jahnsson, Kallioniemet, Kilpi- veljiekset ja V ehasten suvun unoh­

tam atta liioin kustavilaissyntyisiä, ruotsinkielisiä kirjailijoitam m e, k u ­ ten H agar Olssonia ja A hvenan­

m aan kuvaajaa S ally Salm ista. — Vuosnaisten laiturista on m ahdolli­

suuksia päästä k alastajien m ukana Brändöhön ja A hvenanm aalle asti.

E hkä lyhyen kierroksem m e p u it­

teissa k u itenkin palaam m e omia jälkiäm m e takaisin Taivassaloon, mikäli ei onnellinen sattum a k u ljet­

taisi m atkam iehiä m eritse H akken- p ään satam alaituriin, jonne auto olisi k ierto tietä lähtenyt m eitä vas­

taan. Joka tapauksessa Taivassalo on asian h arrastajalle erittäin m ie­

lenkiintoinen kohde. H istorianhar- rastajaa kiinnostaa tieto piispa M aunu III S ärkilahden taivassalo- laisesta syntyperästä. P itä jä n h a r ­ m aakivikirkko, P y h än R istin n im ik ­ ko 1300-luvulta, arvokkaine ai sec- co-m aalauksineen on harvinaisen m ielenkiintoinen. V iiaisten k a r ta ­ nomuseo monine C arpelan ja W itt- footh-sukujen m uistoineen edustaa arvokkaasti p itäjän vanhaa k u lt­

tuuria, samoin kuin kirkon lä h e t­

tyvillä olevat pappila- ja talom u­

seotkin. Erikoisuutena todettakoon, että pappilan keskiajalta peräisin oleva kellari katolisena aikana to­

dennäköisesti on ollut kirkkoherran kotikappelina. — Vanhassa pappi­

lassa ehkä käymme hartaina laula­

maan talon entisen isännän, Elias Laguksen v. 1790 suom entam ista

Siionin virsistä ensimmäisen ^Miks nukut sä vaan”.

Mikäli aikaa riittä ä voimme ajaa Mietoisten kau tta sen vanhaan emä- seurakuntaan M ynäm äkeen, jotka m olem m at ovat vanhaa vakkasuo- m alaisten aluetta. M ietoisten m ie­

histä tutustum m e Maunu II Tävas- tin Tavastilassa syntyneeseen, k a­

tolisen ajan kuuluisim paan kirkko- ruhtinaaseen ja suom alaisuusliik- keen isään, totiseen fennofiiliin Taneli Jusleniukseen, jolle k u m ­ m allekin kiitollinen jälkipolvi on m uistokiven pystyttänyt. S aaren kartanossa, — joka nykyisin on Lounais-Suom en maanvi.1 j elyskoe- asema — kuoli Suom enlinnan r a ­ k entaja A ugustin Ehrensvärd.

M ynäm äen m ahtipitäjää, vakka- suom alaisalueen eteläistä tu k i­

aluetta kuvailevat m onen m onet m uinaism uistot ja tarinat, esim er­

kiksi piispa H enrikin vaiheisiin liittyvät. M ynäm äkeläiset liittävät suurm iestensä joukkoon kappeli­

seurakunnan alueella syntyneet M aunu II Ta vastin, Taneli Ju sle ­ niuksen, sekä Augustin E hrensvär- din, Ju h a n i G adolinin ja U uden­

kaupungin koulun lehtorin, histo- roitsija K. A. Cajanderin. M ynä­

m äen kirkkoa on samottu "(harmaa­

k ivikirkkojen k u n in g a ta re k s i”. T ä­

tä m ain ettaan kirkko osaltaan saa kiittää valtaneuvos H enrik Flem in­

gin ja hänen puolisonsa Ebba Bää- tin jalo ja lahjoituksia, jotka suo­

pea kohtalo on nykypäiviin asti säilyttänyt.

M ynäm äestä pääsem m e p a la a ­ m aan lähtökohtaam m e V ehm aan tietä päin. Olisimme miyös jo aik ai­

semmin voineet kään ty ä Ra ut il an tienhaarasta Vehmaalle, jolloin Rautilassa olisimme nähneet Veh- m assalm en v auraat ran ta-asu tu k ­ set, N uhjalan herraskartanon, Jussi Vikaisen taiteilijakodin, V ehm aan maam ieskoulun, jonka vaikutus Vakka-Suom en m aatalouden k eh it­

täm iseen on ollut valtava. Veh­

maan harm aakivikirkkoa P. M ar­

ketan nim ikkoa pidetään m aamme kauneim piin kuuluvana. P itäjän m onilukuisia nähtävyyksiä y ritäm ­ me kierroksellam m e tutkia. K irkon lähellä piispa Bero II B alkin m uis­

tokivi, Stackelberg ja Eneskjöld- sukujen hautakappelit, kuuluisan herännäispapin A ntti B jörkqvistin

”Uskon harjoitus au tu u teen ”-nimi- sen h a rta u sk irjan k irjo itta ja n h a u ­ takivi, V ehm aan sankaripatsas (J.

Vikaimen), m aratonvoittaja A lbin Stenroosin kunniakivi. — Pitäjässä on lisäksi Lahdingon ja T arvolan kappelikirkkoj en m uistom erkit.

Erikoisen maineen Vehmaan pu­

naisen ja Uudenkaupungin harm aan graniitin jalostajana on saavuttanut varsinkin Vinkkilän asemaseutu.

Hyvän käsityksen kiviteollisuuden merkityksestä Vehmaan pitäjässä voi saada Suomen Kiviteollisuus Oyn korkealta Uhlun jätekivivuo- relta, jonka huipulle (m atkustajain- kin m ukavuutta silmälläpitäen) joh­

taa ajokelpoinen autotie.

Vinkkilästä vie kohtalainen, jos­

kin m utkainen tie väsyneen, m utta tyytyväisen matkam iehen K alannin kautta Uuteenkaupunkiin, jonne Vinkkilän asemalta myös juna useita kertoja päivässä kulkee K alarantaan.

Vehmasta luontoa, viljavia peltoja, satoja saaria, salmia ja avoimia u la­

poita on kierroksemme meille näyt­

tänyt, historian henkeä, kirkkojen kauneutta, taiteen ja kirjallisen elä­

män sydämensykettä, V akka-Suo- men vakavan kansan h a rrasta us­

konnollisuutta ja sitkeän työn sisu­

kasta u utteruutta olemme saaneet tuntea. Ehkä nämä kokem ukset ja tunnot ovat vahvistaneet uskoa ja luottam usta pienoism aakuntam m e elämän jatkuvaan kehitykseen koko yhteisen isänmaamme onneksi ja menestykseksi.

U u sik a u p u n k i 1962

U u d en k a u p . S a n o m a l. ja K irja p a in o O y.