Eeti Hänninen Lännen Viisas
Muistelmia presidentti Urho Kekkosesta
Täm än joululehden vastaava toi
m ittaja Pentti P ohjonen soitti mi
nulle ja pyysi kirjoittam aan m uis
telmiani presidentti U rho Kekkoses
ta. — Ensimmäinen reaktioni oli kielteinen. Mieleeni tuli heti ajatus, että lukijat voisivat ajatella minun nyt tällä tavalla komeilevan Kekko
sen tuttavuudella. Pohjonen sai kuitenkin m inut ylipuhutuksi ja tu loksena syntyi täm ä muistelma.
* * *
Ensimmäinen kosketus Kekko
seen tapahtui urheilukilpailuissa.
Viimeisin kilpailu käytiin korkeus
hypyssä Turussa Suomen M esta
ruuskilpailuissa 20.—21.8.1927.
Kilpailun voitti Armas W ahlstedt (Valste) tuloksella 185 cm. Paavo Yrjölällä (2. p.), U rho Kekkosella (3. p.) ja m inulla oli sam a tulos 175 cm. Riman pudotuskerrat ratkaisi
vat palkintotilat. M inulla oli pud o
tuksia eniten ja jäin luonnollisesti neljänneksi.
Heti kilpailun loputtua Kekko
nen esitti minulle arviointinsa kil
pailusta: ” Sinä olisit ollut täm än kilpailun voittaja, jos olisit osannut tuon kovan ponnistusvoimasi käyt
tää rim an ylityksessä parem m in eduksesi. Rima pitää ylittää nuole
malla eikä istumalla, kuten sinä teet” .
Kekkosen perusteltu arviointi m i
nun huonosta rim an ylitystavastani näkyy oheisesta valokuvastakin,
jossa minä ylitän rim an istuallani 175 cm korkeudessa. (Siihen aikaan ei ainakaan m aaseudulla ollut ur
heiluohjaajia ja -neuvojia. Jokai
nen hyppäsi ja urheili om alla tyylil
lään). Kekkosen om a ennätys oli 185 cm ja m inun 180 cm.
* * *
M erkittävä kosketus Kekkoseen tapahtui kirjeen m uodossa tam m i
kuussa 1954, jolloin hän oli vain ta vallinen kansanedustaja eikä halli
tuksen jäsen. Pääm inisteriksi hän tuli sam ana vuonna vaalien jälkeen.
Eläm ää seuratessani — epäpoliit
tisena henkilönä — olin pannut merkille kovaa työtä tekevien m et
sätyömiesten suuren alipalkkauk- sen, jonka korjaam iseksi tarvittiin korkeim m an hallitusvallan, edus
kunnan toim enpiteitä.
Kun tunsin Kekkosen rivakaksi, rohkeaksi ja toimeksipanevaksi hal- lintomieheksi, kirjoitin hänelle met- sätyöpalkkojen korjaam isen pu o
lesta perustellun henkilökohtaisen kirjeen. Olin kovasti häm m ästynyt, kun kuulin Kekkosen lukeneen tä män henkilökohtaiseksi tarkoitetun kirjeeni eduskunnan pöntöstä. H ä
nen puheenvuoronsa oli Keskisuo
malaisen selostuksen m ukaan alka
nut:
Viime tammikuun 21. päivänä sain Saarijärven Lannevedeltä kotoisin olevalta maanviljelijä Eeti H ä n n i s e l t ä kirjeen, joka oli poikkeuksellisen m ielen
kiintoinen. Siinä käsiteltiin m et
sätyöpä! kkoja koskevaa kysy
mystä ja asetuttiin sille kannal
le, että meisätyöpalkkojen tun
tuva korottaminen olisi välttä
mätöntä, Kirjeen lähettäjä maan
viljelijä Hänninen on Keski- Suomen metsänhoitolautakun- nan puheenjohtaja, joten hän tuntee asian, mistä on kirjoitta
nut.
Täm än Kekkosen lukem an kir
jeen käsittely m uuttui eduskunnan käsittelyssä poliittiseksi kysymyk
seksi ja venyi pitkäksi aiheuttaen jopa välikysymyksenkin syntymi
sen. M yönteisenä tuloksena kuiten
kin oli kevään kuluessa tapahtunut ''K ekkosen korotuksen” -nimellä tunnettu m etsätyöpalkkojen ko ro tus, tosin pienem pänä, kuin m itä minä olin kirjeessäni esittänyt.
Minulle oli täysin yllätys ja käsit
täm ätön se suuri kohu, jo k a edus
kunnassa käytiin, jatkuen m aan ju l
kisessa sanassa ja sanom alehdistös
sä. Hallussani on parikym m entä eri puolueiden tätä kysymystä käsitte
levää leikettä. Eräissä lehdissä teh tiin kyseenalaiseksi myös minun henkilökohtainen vilpittöm yyteni, vihjailtiin vaikuttim inani olleen te
kopyhyys, kierous, kunnianhim o ym. Keskisuomalainen toteaa mm.
Tuo kirje, jonka tri Kekkonen sitten eräässä eduskuntalausun- nossaan luki ja ilmoitti samalla siihen esitettyihin ajatuksiin täy
sin yhtyvänsä, teki vähäksi ai
kaa Eeti H ännisestä Suomen tu n netuim m an miehen ja Lanneve
destä hyvin kuuluisan paikka
kunnan koko maassa. Täällä Keski-Suom essahan toki tiedet
tiin entuudestaankin, että Lan
nevesi on hyvin edistystahttiista seutua ja että siellä asuu v ar
sin valistuneita, itsenäisesti ajat
e le v ia ja poliittisessakin m ie
lessä rohkeita kansalaisia.
* * *
Metsäliiton johdolla oli tapana kutsua m inut jokavuotiseen hirvi
jahtiin parinkym m enen vuoden ai
kana 1950—70-luvuilla. Kaksi ker
taa oli Kekkonen näissä tilaisuuk
sissa m ukana. Iltaisin tapahtuneen saunomisen ja ruokailun jälkeen il
lat kuluivat miellyttävän seuruste
lun merkeissä jo p a yli puolen yön- kin. Näissä tilaisuuksissa oli m ah
dollisuus myös kahdenkeskeisiin mielenkiintoisiin keskusteluihin.
Hyvänä kertojana ja hum oristina Kekkonen kertoili meille elämänsä varrella tapaam istaan poikkeuksel
lisista ihmisistä ja tapahtum ista.
M uistipa hän myös m inun kirjeeni herättäneen kohun, jo ta hän vertasi kusiaisten heräämiseen, kun aurin
gonpaisteessa olevaa pesää songi- taan kepillä.
E eti H än n isen hyp p y istu m aty y lillä rim a n o l
lessa 175 cm .
7
Kovana saunamiehenä Kekkosta kiinnosti m inun saunatutkim ukse- ni, kokemukseni ja erikoisesti il
m anvaihdon ratkaisuni päinvastai
sella tavalla, kuin mitä vieläkin ylei
sesti tapahtuu käytännössä. Me m o
lemmat pidimme nykyisin 85° löy
lyä sopivimpana, kun nuorem pina lämmön piti olla ainakin 100°.
Myös meillä molemmilla oli koke
muksia 130° löylystä, jolloin huulet ja kurkku kuivuivat. — Sen sijaan Kekkonen ei tiennyt, m itä tapahtuu 180° löylyssä, johon m inä olin yl
lättäen jou tunut, kun uusien löyly- kivien vaihdon vuoksi lämmitin saunaa tavallista enemmän. Tässä lämpötilassa koin yllätyksen, kun silmäluomet eivät enää liikkuneet silmänesteen kuivuttua.
Saunatutkimukseni ja -kokem uk
seni Kekkosta niin kovasti kiinnos
tivat, että hän lupasi kutsua m inut Tamminiemen saunaan kylpemään ja kehittäm ään om an saunansa il
m astointijärjestelm ää, jo k a hänen kokem uksensa m ukaan ei ollut tyy
dyttävä. M yöhemmin sovimme kyl- pypäivänkin, m utta pari päivää en
nen sovittua päivää adjutantti pe
ruutti tilaisuuden presidentille yllät
täen tulevien neuvostoliittolaisten vieraiden vuoksi. Sen jälkeen uutta kutsua ei tullut.
* * *
Kouluaikainen hyvä ystäväni M a
sa Turkka opiskeli lakia sam aan ai
kaan Kekkosen kanssa. M asa vietti kotonani kesiä lukien lakia ja osal
listuen talon töihinkin. H än kertoi usein Kekkosen poikkeuksellisista kyvyistä, joihin hän oli tutustunut
ylioppilaselämässä ja osakuntatyös- sä.
Mieleeni jäi aina M asan lopputo
teamus: ” Pane mieleesi, Kekkonen on vielä kerran korkealla pallilla yhteiskunnassam m e, koska hän älykkyydessä, aktiivisuudessa ja sa- navalmiudessa on paljon m eidän m uiden o p isk elijo id en y lä p u o lella” .
Täm ä Turkan M asan ennustus on lukem attom ia kertoja tullut mielee
ni seuratessani Kekkosen työtä ja toim intaa valtakunnan korkeim m alla pallilla. T ätä todistaa myös se valtava kansansuosio ja tunnustus, m ikä on tullut esille hänen poisme
nonsa jälkeen tapahtuneessa ju lk i
sen sanan kirjoittelussa ja koko kansan surujuhlaksi m uodostunees
sa hautajaistilaisuudessa.
Rouva Aino Korhonen kertoo
Presidentti Kekkonen kävi Saarijärvellä
S aap u m in en K u n ta la n k en tälle.
Heinäkuun puolessa välissä v.
1961 pidettiin Saarijärvellä m aata
lousnäyttely, jo ta presidentti Kek
konen puolisoineen kunnioitti läs
näolollaan.
— Suunnittelutoim ikunnassa oli päätetty, että presidenttiparin kah
vittelu tapahtuisi meillä. Kotimme, kunnanjohtajan virka-asunto, oli vielä keskeneräinen. Olimme m uut
taneet sinne vasta edelliseksi jo u
luksi. P ohjanm aalta kävimme osta
massa pari uu tta m attoa perheen voimin. Mieleeni on jäänyt, miten ensimmäisessä paikassa pieni poika ilmestyi portaille ja huusi: ” Ei meil
lä ole ihmiset k o to n a!” A lajärveltä m atot sitten löytyivät.
Kaikki etukäteisjärjestelyt tein it
se, vaikka samanaikaisesti olin näyttelyn käsityöpuolen yksi orga
nisaattori. Jouduin kulkem aan ko
din ja lukion väliä niin, että puu- kengistä kannat kuluivat loppuun.
A inoana leipom isapuna oli M aija Hytönen eli M äntylän M aija, ny
kyisinkin karam ellirinkiläm estarina tunnettu. Rinkeleiden teossa oli ta pahtunut pieni episodi. En ollut paikalla, kun M aijalta olivat kaikki mantelit jauhettaessa lennelleet pit
kin lattiaa. Olipa k un nan joh taja it
se yks’kaks’ lakaissut lattian p uh taaksi ja hakenut uudet mantelit Sieväsestä. Rinkilät valm istuivat, ja minulle asiasta kerrottiin nauraen vasta myöhemmin. R inkiläherkkua ei presidentti muistini m ukaan o tta nut, vaan hänelle kelpasi vain M ai
jan fenkoolikorppu. (Valokuvista päätellen hän herkutteli kuitenkin muillakin pöydän antimilla).
Presidentti saapui seurueineen
Paavon patsaan paljastustilaisuu
teen. Kunnan edustajat ottivat h ä
net vastaan kirkon edessä. Rouva Sylvi Kekkonen sai kukkia R iitta ja R aija A holalta. R aijan m urhe oli ollut, kun rva Kekkonen ei h uo
m annut hänen uusia kenkiään. P a t
saan paljastustilaisuudessa oli ollut Erkki Hännisen kertom an m ukaan väkeä niin paljon, että kirkon put- kiaidat taipuivat.
Juhlallisuuksien jälkeen siirryt
tiin sitten meille kahville. Talo täyt
tyi presidentin seurueesta ja kunnan edustajista. M ukana oli mm. m aa
herra ja rva Eino Palovesi, jo ita ei näy kuvissa. ” 0 1 ’ ahasta ku Piela- veen kirkossa.” Keskustelu oli ta vallista tarinointia, jo n k a tuttavalli
suutta lisäsi kyllä se, että presidentti ja mieheni Pauli olivat m olemmat saman pitäjän, Pielaveden poikia.
M eiltä siirryttiin Sivulan pellolle m aatalousnäyttelyn pääjuhlaan, jo ka keskeytyi m ahtavaan ukonil
m aan, ja vettä tuli kaatam alla. T äl
löin oli jo ku kertom an m ukaan sa
nonut: "S iinä on kaks’ kovaa vas
takkain: ukkonen ja K ekkonen!”
Sateen jälkeen miehet jäivät katso
m aan ulkona olevaa näyttelyä, ja rouvat Kekkonen, Palovesi, Vilhula
