Kovana saunamiehenä Kekkosta kiinnosti m inun saunatutkim ukse- ni, kokemukseni ja erikoisesti il
m anvaihdon ratkaisuni päinvastai
sella tavalla, kuin mitä vieläkin ylei
sesti tapahtuu käytännössä. Me m o
lemmat pidimme nykyisin 85° löy
lyä sopivimpana, kun nuorem pina lämmön piti olla ainakin 100°.
Myös meillä molemmilla oli koke
muksia 130° löylystä, jolloin huulet ja kurkku kuivuivat. — Sen sijaan Kekkonen ei tiennyt, m itä tapahtuu 180° löylyssä, johon m inä olin yl
lättäen jou tunut, kun uusien löyly- kivien vaihdon vuoksi lämmitin saunaa tavallista enemmän. Tässä lämpötilassa koin yllätyksen, kun silmäluomet eivät enää liikkuneet silmänesteen kuivuttua.
Saunatutkimukseni ja -kokem uk
seni Kekkosta niin kovasti kiinnos
tivat, että hän lupasi kutsua m inut Tamminiemen saunaan kylpemään ja kehittäm ään om an saunansa il
m astointijärjestelm ää, jo k a hänen kokem uksensa m ukaan ei ollut tyy
dyttävä. M yöhemmin sovimme kyl- pypäivänkin, m utta pari päivää en
nen sovittua päivää adjutantti pe
ruutti tilaisuuden presidentille yllät
täen tulevien neuvostoliittolaisten vieraiden vuoksi. Sen jälkeen uutta kutsua ei tullut.
* * *
Kouluaikainen hyvä ystäväni M a
sa Turkka opiskeli lakia sam aan ai
kaan Kekkosen kanssa. M asa vietti kotonani kesiä lukien lakia ja osal
listuen talon töihinkin. H än kertoi usein Kekkosen poikkeuksellisista kyvyistä, joihin hän oli tutustunut
ylioppilaselämässä ja osakuntatyös- sä.
Mieleeni jäi aina M asan lopputo
teamus: ” Pane mieleesi, Kekkonen on vielä kerran korkealla pallilla yhteiskunnassam m e, koska hän älykkyydessä, aktiivisuudessa ja sa- navalmiudessa on paljon m eidän m uiden o p isk elijo id en y lä p u o lella” .
Täm ä Turkan M asan ennustus on lukem attom ia kertoja tullut mielee
ni seuratessani Kekkosen työtä ja toim intaa valtakunnan korkeim m alla pallilla. T ätä todistaa myös se valtava kansansuosio ja tunnustus, m ikä on tullut esille hänen poisme
nonsa jälkeen tapahtuneessa ju lk i
sen sanan kirjoittelussa ja koko kansan surujuhlaksi m uodostunees
sa hautajaistilaisuudessa.
Rouva Aino Korhonen kertoo
Presidentti Kekkonen kävi Saarijärvellä
S aap u m in en K u n ta la n k en tälle.
Heinäkuun puolessa välissä v.
1961 pidettiin Saarijärvellä m aata
lousnäyttely, jo ta presidentti Kek
konen puolisoineen kunnioitti läs
näolollaan.
— Suunnittelutoim ikunnassa oli päätetty, että presidenttiparin kah
vittelu tapahtuisi meillä. Kotimme, kunnanjohtajan virka-asunto, oli vielä keskeneräinen. Olimme m uut
taneet sinne vasta edelliseksi jo u
luksi. P ohjanm aalta kävimme osta
massa pari uu tta m attoa perheen voimin. Mieleeni on jäänyt, miten ensimmäisessä paikassa pieni poika ilmestyi portaille ja huusi: ” Ei meil
lä ole ihmiset k o to n a!” A lajärveltä m atot sitten löytyivät.
Kaikki etukäteisjärjestelyt tein it
se, vaikka samanaikaisesti olin näyttelyn käsityöpuolen yksi orga
nisaattori. Jouduin kulkem aan ko
din ja lukion väliä niin, että puu- kengistä kannat kuluivat loppuun.
A inoana leipom isapuna oli M aija Hytönen eli M äntylän M aija, ny
kyisinkin karam ellirinkiläm estarina tunnettu. Rinkeleiden teossa oli ta pahtunut pieni episodi. En ollut paikalla, kun M aijalta olivat kaikki mantelit jauhettaessa lennelleet pit
kin lattiaa. Olipa k un nan joh taja it
se yks’kaks’ lakaissut lattian p uh taaksi ja hakenut uudet mantelit Sieväsestä. Rinkilät valm istuivat, ja minulle asiasta kerrottiin nauraen vasta myöhemmin. R inkiläherkkua ei presidentti muistini m ukaan o tta nut, vaan hänelle kelpasi vain M ai
jan fenkoolikorppu. (Valokuvista päätellen hän herkutteli kuitenkin muillakin pöydän antimilla).
Presidentti saapui seurueineen
Paavon patsaan paljastustilaisuu
teen. Kunnan edustajat ottivat h ä
net vastaan kirkon edessä. Rouva Sylvi Kekkonen sai kukkia R iitta ja R aija A holalta. R aijan m urhe oli ollut, kun rva Kekkonen ei h uo
m annut hänen uusia kenkiään. P a t
saan paljastustilaisuudessa oli ollut Erkki Hännisen kertom an m ukaan väkeä niin paljon, että kirkon put- kiaidat taipuivat.
Juhlallisuuksien jälkeen siirryt
tiin sitten meille kahville. Talo täyt
tyi presidentin seurueesta ja kunnan edustajista. M ukana oli mm. m aa
herra ja rva Eino Palovesi, jo ita ei näy kuvissa. ” 0 1 ’ ahasta ku Piela- veen kirkossa.” Keskustelu oli ta vallista tarinointia, jo n k a tuttavalli
suutta lisäsi kyllä se, että presidentti ja mieheni Pauli olivat m olemmat saman pitäjän, Pielaveden poikia.
M eiltä siirryttiin Sivulan pellolle m aatalousnäyttelyn pääjuhlaan, jo ka keskeytyi m ahtavaan ukonil
m aan, ja vettä tuli kaatam alla. T äl
löin oli jo ku kertom an m ukaan sa
nonut: "S iinä on kaks’ kovaa vas
takkain: ukkonen ja K ekkonen!”
Sateen jälkeen miehet jäivät katso
m aan ulkona olevaa näyttelyä, ja rouvat Kekkonen, Palovesi, Vilhula
I
M a a ta lo u sn ä y tte ly n a v a ja ise t 16.7.1961.
(P resid en tin o la n ta k a n a k e sk u stelev at k u n n a n jo h t. P au li K o rh o n en j a nim ism ies F ja la r C h y d e n iu s).
V asem m alla k e rto ja , rv a A in o K o rh o n e n .
O ik e a lta k u n n a n jo h ta ja P a u li K o rh o n e n , m a a n v ilj.n e u v o s T aav i V ilhula j a rv a sekä
rva L ö n n ro t k esk u stelem assa p re sid e n ttip a rin k a n s sa . T ä m ä n k e r to m u k s e n k u v a t A h ti T o iv a n e n
ja m inä menimme lukiolle käsityö- näyttelyyn. H etken kierreltyämme alkoi rva Kekkonen huolestua mie
hestään ja kysyi adjutantilta: "M is
sähän presidentti m ahtaa olla?”
” H etkinen” , sanoi ad jutantti, kävi autopuhelim essa ja ilm oitti, että presidentti ja k un nanjohtaja ovat menneet Korhosille sadetta pitä
m ään. Rva Sylvi sanoi: ''L äh d etään mekin teille!”
Paulin Hilkka-sisar emännöi mi
nun poissa ollessani keittiössä. Hän kertoi hämm ästyneensä kovin, kun ovi avautui, presidentti tuli keitti
öön katseli ympärilleen ja sanoi:
” Eikös täällä olekaan puuhellaa?”
” Ei ole kuin sähköhella” , kertoi H ilkka sanoneensa. Siihen presi
dentti: ” No, m itäs’ sitten jos sähkö katkeaa? Sitten pannaan ham paat n au laan .” Ennen kuin me ehdimme meille, olivat miehet menneet takai
sin näyttelykentälle. Joim me kahvia ja levähdimme vähän aikaa. Jon
kun kysellessä kelloa rva Kekkonen sanoi: ” M inun on sitten hyvä olla, kun m inun ei tarvitse huolehtia kel
losta. Miehet ilm oittavat aina, kun p itää lä h te ä .” Palasim m e pian näyttelyalueelle, jossa vähän kierte- limme ja katselimme. Sitten presi
dentti hyvästeli saarijärveläisen isäntäväen ja lähti seurueineen lip
pu liehuen.
M uusta tapahtum aan liittyvästä m uistan, että adjutantti istui koko ajan Paulin työhuoneessa ja käytä
vällä ja talon ym pärillä oli poliiseja.
Olimme pyytäneet Ahti Toivasen valokuvaam aan, m utta ensi yrittä
mällä häntä ei päästetty edes sisälle.
Rva Sylvi Kekkosesta jäi mieleeni kuva rauhallisesta, luonnollisesta ihmisestä, jo nka seurassa ei tullut m inkäänlaista ark uu den tu nn etta.
Itse presidentti oli iloinen ja vapau
tunut tiukasta ohjelm asta huolim at
ta.
Kaikki sujui m ukavasti ilman kommelluksia. Tarvaalan m aata
lousoppilaitoksen nuori talousopet
taja päivitteli, miten m inä voin olla niin rauhallinen enkä hypi seinille, kuten hänen äitinsä olisi tehnyt vas
taavassa tilanteessa. ” On meitä rauhallisia Savossakin, ei vain H ä
m eessä.” Lasteni kom m entti oli:
” N autit varm aan, kun istuit presi
dentin rouvan vieressä autosaattu- eessa, liput liehu ja vilkut p alo!”
” Niin nautinkin!”
K olm e p ie lav etistä . M ie h istä k esk im m äin en P au li K o rh o sen isä V iljo , jo k a oli p resid en tin k a n s
sa tu ttu p o ik a v u o silta .
9
