Kalevi Lintinen
KANSANOPETUKSEN VAIHEISTA SAARIJÄRVELLÄ
Piispa Johannes G ezeliuksen 1600- luvun jälkipuoliskolla esittäm ät kan- sanopetussuunnitelm at eivät sellaise
naan to te u tu n e et edes hänen omassa hiippakunnassaan. Suunnitelm at sai
vat osakseen kyllä suurta huom iota, m utta niitä ei kuitenkaan otettu vuo
den 1686 kirkkolakiin, sillä erityisiä kouluja ei katsottu silloin vielä ta r
peellisiksi. K irkkolaissa säädettiinkin sitten pidettäväksi lukukinkereitä, kat- kism ussaarnoja kuulusteluineen, luet
telo ja seurakuntalaisten sisä- ja ulko- luvuntaidosta sekä luetun käsittäm i
sestä. Papiston tuli huolehtia kansan sisäluvuntaidon opettam isesta. T eh tä
vä sälytettiin lukkarin harteille. H ä
nen tuli huolehtia lasten opettam ises
ta. V anhem pien tuli puolestaan tätä o petusta lapsilleen hankkia tai itse heitä opettaa.
S aarijärveltä ei 1600-luvulta ole ta rk k o ja tietoja kansan kristinopin tai
dosta eikä lukutaidosta. Kuolonvuo- d et 1695— 97, suuri P ohjan sota ja iso- viha olivat liki 25 vuotta kestänyt on
nettom uuksien sarja, jona aikana kaikki taantui. Piispantarkastuksessa 1724 ei löytynyt kirkon- tai historian
k irjoja, jo te n näyttää siltä, ettei har
vaanasutussa pitäjässä kansan kristin
opintaitoa lainkaan k irjattu, ehkä ei paljon vaadittukaan. L ukkari velvoi
tettiin huolehtim aan lasten opetukses
t a p a rahvaan oli sallittava lastensa tu levan opetukseen. Kuninkaallisella säädöksellä vuonna 1723 oli m uuten m äärätty sakko niille vanhem m ille ja holhoojille, jo tk a laim inlöivät lastensa opetuksen. Saarijärven rippikirjojen m ukaan vuoden 1730 tienoilla oli vii
dennes väestöstä lukutaitoisia ja vuo
sisadan puolivälissä heitä oli noin kol
m annes. O sa väestöstä suhtautui kiel
teisesti opetustyöhön. P iispantarkas
tuksessa 1753 m ainitaan joidenkin vanhem pien käyttäytyneen väkivaltai
sesti kuudennusm iehiä kohtaan, kun n äiden olisi pitänyt periä sakkoja o p e
tuksen laiminlyömisestä. Rovastintar- kastuksessa 1774 oltiin puolestaan tyy
tym ättöm iä lukkarin antam aan ope
tukseen.
V uonna 1781 otettiin pitäjän koulu- m estariksi laukaalainen Pietari Asp.
H än oli ollut vastaavassa tehtävässä L aukaassa, jo te n hänellä oli kokem us
ta opetustyössä. H änen tuli kaikkina
vuodenaikoina m atkustaa ym päri seu
rak u n taa ja op ettaa lapsia. Palkkana oli vapaa ylöspito ja kappa viljaa sa
vulta riippum atta siitä, oliko niissä opetettavana olevia lapsia tai ei. A sp oli alunperin ruotusotam ies ja pestau
tui 1788 uudelleen sotilaaksi. P itäjäläi
set eivät suostuneet u u tta koulum esta
ria palkkaam aan. N äin opetus jäi ko
konaan lukkareille, jo tk a m onien toi
m iensa takia tuskin ehtivät riittävästi p aneu tu a opetustoim intaan. Pitäjän eri puolille järjestyi ajan oloon pyhä
k ouluja, joissa opettajina olivat luku
taitoiset, kristillism ieliset m aallikot.
R ovasti K aarle Stenius yritti järjestää toim innan yhteisen johdon alaiseksi esittäm ällä tehtävään kirkkoherran apulaista O tto Stenrothia. H ankkees
ta jouduttiin luopum aan tam m ikuussa 1860 pidetyssä pitäjänkokouksessa syntyneen vastustuksen vuoksi. K ir
kon opetustyö oli kuitenkin om iaan m uokkaam aan m yönteistä m ielialaa koulunkäynnille. K alm arissa tiedetään erään E rik F orslundin ryhtyneen 1800- luvun puolivälissä pitäm ään sunnuntai
koulua nuorille o pettaen heitä luke
m aan ja kirjoittam aan. V anhem m at m aksoivat o pettajan palkan, leiviskän voita vuodessa. N äistä vaatim attom is
ta sunnuntaikouluista kävi kehitys sit
te n kansakouluihin.
” M itä pitäjän kouluasiaan tulee, niin jääköön se tuleviin aikoihin siksi kuin peräänajattelem alla pääsevät asian oikealle jälelle vieläpä n äk e
m ään kuinka tarpeellinen koulu olis p itäjässä.” Näin kirjoitti rovasti K aar
le Stenius 28.8.1864 kirkonkokouksen p öytäkirjaan, kun kokous edellä m ai
nitun O tto Stenrothin aloitteesta oli keskustellut koulun perustam isesta pi
tä jä ä n , ja asia oli rauennut vastustuk
seen. K aarle Stenius oli syntynyt kap
palaisen poikana M äntyharjulla 1816.
Isä oli ollut aikaisem m in kappalaisena K arstulan kappeliseurakunnassa. Toi
m ittuaan oppikoulun o p ettajan a mm.
Porvoon lukiossa, Viipurissa ja U u dessakaupungissa K aarle Stenius tuli S aarijärven kirkkoherraksi vuonna 1853. H än oli läpeensä suom alaisuus
m ies ja kansakouluaatteen innokas k an n attaja ja tasapuolinen pitäjän lai- takulm ien asukkaiden vaatim uksille.
H än ei ryhtynyt estäm ään edes om an seurakuntansa jakam ista. Kun hän sit
tem m in hoiti itsenäistyneiden K arstu
lan ja U uraisten kirkkoherran virkaa sam anaikaisesti om an virkansa ohella, kansa kutsui häntä kolm en pitäjän kontrahtirovastiksi. Keski-Suom en ja silloisen Saarijärven vanhim m at kan
sakoulut Pyyrinlahdessa ja Pylkön- m äellä olivat suurelta osin Steniuk
sen aikaansaannosta. K oulujen perus
tam ista helpotti varm aankin kansa- kouluasetuksen säätäm inen vuonna 1866. A setus turvasi kunnille valtion
avun ja järjesti m uutenkin koulun opetustoim innan. K un kuntakokouk
sessa sitten jälleen 20.10.1868 keskus
teltiin koulun perustam isesta kirkon
kylään, voitiin vedota syrjäkylien esi
m erkkiin, kahdessa syrjäkylässä kun oli koulu jo toim innassa. Päätökseksi tuli, että p erustetaan koulu erikseen pojille ja tytöille. K untakokouksen asettam a sääntökom itea toim i myös alkuun koulujen johtokuntana. Se
n aatti vahvisti säännöt elokuussa 1869. K om itea valitsi ensimmäisiksi opettajiksi pitäjän om an m iehen A u gust W arvikon ja tyttökouluun A lek
sandra Alm in. Poikien koulu alkoi vuokratiloissa M annilassa ja tyttöjen koulu nahkuri E rik Sillmannilla.
V uonna 1875 ryhdyttiin koulun ra kennushankkeisiin. K oulun rakennus
aineet oli senaatin luvalla saatu o t
ta a kappalaisen virkatalon m etsästä.
Lisäksi oli annettu lupa myydä 2000 tukkipuuta K olkanniem en pappilan m etsistä. Perustukseen tarvittavat ki
vet louhittiin K unniavuoresta. M o
nien vaiheiden jälkeen poikien puoli ja pitäjäntupa valm istuivat syksyllä 1878. T yttöjen puoli saatiin valmiiksi vasta 1883. Töiden kestäessä oli kun
nalla melkoisia rahoitusvaikeuksia. Ja vaikka koulu nyt oli saatu, esiintyi vä
estön keskuudessa jatkuvasti vastus
tu sta koulua kohtaan. K oko valtakun
nassa koulujen perustam inen vaimeni 1870-luvun ajaksi. Syynä siihen oli etenkin se, että valtion osuutta koulu
je n kustannuksissa vähennettiin. V al
tiopäivillä 1882 vähennysrajoitukset p eruutettiin. K ustannussyistä jo h tu vaa vastustusta koulua kohtaan esiin
tyi edelleen. Oltiin usein myös sitä m ieltä, että suurim m alle osalle rahvas
ta kansakoulu oli tarp eetto m an laaja oppilaitos.
11
Kansakoulu vastasi alkuun myöhem
pää yläkansakoulua. Säännöissä kyllä määrättiin pientenlasten koulua pidet
täväksi elo-syyskuulla. K un kansakou
lu oli vapaaehtoinen ja vain pieni osa lapsista siihen pääsi, olivat kirkolliset kiertokoulut vuosikym m eniä tärkein alkeisopetuksen m uoto. Keisarillisella käskykirjeellä vuonna 1877 m äärättiin vakinaiset kiertokoulunopettajat p a
kollisiksi m aan seurakuntiin. K uiten
kin vasta 1887 alkoi Saarijärvellä toi
m ia kaksi kirkkoraadin alaista kiertä
vää koulua. K oulu seurasi kinkereitä kiertäen niiden jäljessä talosta toi
seen. T alo, jossa kevättalvella p idet
tiin kinkerit, antoi sam an vuoden syk
syllä alkavalle koululle tilat. K ierto- koulun kestoaika oli kolm e viikkoa kussakin kinkeripiirissä. O pettajan opetusvelvollisuus oli taas syyskaudel
la 15 viikkoa ja kevätkaudella 21 viik
koa. O hjesäännön m ukaan kaikki seit
sem än vuotta täyttäneet lapset olivat rippikouluun saakka kouluikäisiä. Jos lapsen holhooja tai isäntä, jonka pal
velusväkeen kuului kouluikäinen lap
si, ei pitänyt huolta m ääräyksen to teuttam isesta, tuli kylän vanhim m an tai vaivaishoitokaitsijam iehen vaatia m ääräysten noudattam ista ja ilm oittaa tarvittaessa asiasta kirkkoraadille.
K irkkoherran tuli antaa kiertokoulun-
opettajalle luettelo kunkin lukupaikan lapsista. Kinkerikuulustelun pelko sai kouluikäiset yleensä opin tielle.
K iertokoulupiirien m äärä kasvoi lo
pulta kuuteen ja koulun pitoaika al
kuaan kolm esta viikosta kuuteen viikkoon. K iertokoulu oli vuosisadan vaihteessa ylivoimaisesti suurin koulu
m uoto Saarijärvellä. K ansakoulun synty oli vanhem pi ja järjestelm älli
nen kiertokoulu m yöhem pi ilmiö.
M utta vasta itsenäisyyden aikana 1920-luvulla alakansakoulu teki kirkol
lisen alkeisopetuksen tarpeettom aksi.
U seim m ille oppilaille kiertokoulu oli aikanaan ainoa opinsaantipaikka, m o
nelle myös hyvä pohjakoulu kansa
kouluun pyrittäessä.
K irkonkylän koulun (koulujen) p e
rustam isesta kului sitten parikym m en
tä vuotta. K yläkunnilla alkoi ilm etä halukkuutta koulujen saam iseen om al
lekin kylälle. K untakokouksessa 16.8.1890 päätettiin koulun perustam i
sesta H onkolaan, Kalmariin, Lanneve
delle, M ahlulle ja Pyhäjärvelle. Seu- raavana keväänä tarkennettiin päätös
tä siten, että vuonna 1891 perustetaan koulut H onkolaan ja M ahlulle, vuon
na 1894 K alm ariin, vuonna 1897 Pyhä
järvelle ja vuonna 1900 Lannevedelle.
Suunnitelm a to teu tu i ja nopeutui, kun L anneveden koulu aloitti toim in
tansa jo vuonna 1899 ja sam ana vuon
na alkoivat koulut myös Lehtolassa ja Pajupurolla.
M itä sitten opetettiin? O n ilm eistä, että kirkollinen opetus ennen kierto- kouluja tähtäsi uiko- ja konem aiseen sisälukuun sekä kristinopin alkeisiin.
K irkonkylän kansakoulussa opetettiin alkuun katekism usta, raam atunhisto
riaa, suom en kieltä, laskentoa, luon
n ontietoa, m aantietoa ja historiaa, laulua, voim istelua, käsityötä ja pii
rustusta ja opetusta oli 34 tuntia vii
kossa. K iertokouluissa opetettiin aina
kin tavausta, sisälukua, katekism usta ja sen selitystä, raam atunhistoriaa, kirjoitusta, laskentoa ja laulua. Ja var
m aa oli, että koulutuksen saaneet kansa- ja k iertokoulunopettajat myös pitivät huolta kasvatuksesta. Painotet- tiinhan sem inaarin m allikoulun o p e
tussuunnitelm assa vuodelta 1866 mm.
seuraavasti: "O petuksen ja harjoituk
sen pää-asiallisena tarkoituksena on ensim m äisellä kouluvuodella jä rjeste
tyn m enettelyn kau tta valmistaa lap
sia siihen oppim iseen laveammassa m erkityksessä, joka sen jälkeen on al
kava. S entähden pitää o pettajan tahi o p ettajattaren vähem m in huolia kohti- päisen tiedon antam isesta, kuin kokea te ro ittaa m ieltä, h erättää ym m ärrystä ja sivistää tuntoa sekä, sitä m yöten kuin niin tap ah tu u , totutella lapsia tarkallensa p u h u m aan .”
12
