Haapalan koulun vaiheita
Vanhempainyhdistyksen puheenjoh- taja Riitta Haavisto kertoi sotavuon- na -43 aloittaneen koulun vaiheista.
Opinahjon perustamista ajaneella Toi
vo Nikkilällä oli tärkeä rooli siinä, et
tä supistettu koulu alkoi Haapalan ta
lossa. Opettajana toimi Mirjam Ka- jaluoto. Alakoululaisten lukuvuodel
la oli alussa mittaa vain kymmenisen viikkoa, yläkoululaisilla sentään use
ampi kuukausi. 1948 koulu muuttui 7-luokkaiseksi. Sodan jälkeen työvoi
masta oli pulaa, ja oppilaat saattoivat olla koulusta pois vaikkapa lannanajon tai perunannoston takia.
- Polttopuuttanne oli koulun perusta
misvuonna huono. Asia ratkesi, kun vuokraaja Paavo Hovilainen sitoutui laittamaan koululle ja opettajalle riittä
vät polttopuut. Vuokrattu luokkahuo
ne oli noin 36 neliötä, opettajan ka
mari hulppeat 9 neliötä ja eteinen 5 neliötä. Mahdollisuus lehmän pitoon ja kasvimaahan olisi kuulunut opet
tajalle. Niitä ei kuitenkaan Haapalan talossa voitu järjestää, vaan opettaja sai rahallisen korvauksen puuttuvasta
rehuvajasta, navetasta, viljelysmaasta ja laitumesta. Elintarvikepulasta kärsi
vässä maassa nämä luontaisedut olivat vielä 1940-luvulla erittäin arvostettu
ja. Koulussa oli sähköt, mutta vuonna 1945 G. A. Serlachiukselta tulleen kir
jeen mukaan sähköä oli säännösteltä- vä ja koulussa pidettiin kirjaa sähkö- lamppujen polttoajasta. Vettä sai san
gosta, vessana toimivat ulkokäymälät, ja vessapaperinahan oli perinteisesti sanomalehti. Jokainen ulkokäymälää kouluaikanaan käyttänyt tietää, miten jännittäviä hetkiä niissä koettiin. O p
pilashuoltokin oli järjestetty — aina
kin koulussa oli käynyt kouluhoitaja- tar. Kenkäavustusta jaettiin, kahdelle oppilaalle nahkapäällysteiset puuken
gät ja kahdelle oppilaalle kumipohja- monot. Vuonna 1948 kenkäavustus
ta oli annettu kahdeksalle oppilaalle.
1950-luvulla vaateavustuksena jaettiin flanellikangasta ja vuosikymmenen lo
pulla saattoi vähävarainen oppilas saa
da hiihtohousut ja villapaidan.
Vuonna 1943 Suomessa asetettiin la
ki, jonka mukaan vuoteen 1948 men
nessä maan jokaisen kansakoulun olisi järjestettävä maksuton ruokailu kaikil
le oppilaille. Haapalassa saatiin mää
räaikana hankittua hella, kaapista ja tiskipöytä luokkahuoneen nurkkaan.
Lämmitys toimi puilla pönttöuunissa.
Keittäjällä oli tapana valmistaa ruoka heti aamusta, ettei häiritsisi opetusta.
Opettaja jakoi myöhemmin monesti jo jäähtyneen ruuan. Maitopullon ja leivät oppilaat toivat kotoa. Ruoka oli usein jotakin keittoa, puuroa, velliä tai maitoperunaa. Iltapäivällä keittäjän piti vielä tiskata, siivota ja lämmittää luokkahuonetta. Oppilaita myös vel
voitettiin tuomaan juurikkaita koulu- keittolaa varten. Esimerkiksi vuonna
Laukaan Joulu 13 'J t *
1945 jokaisen oppilaan piti tuoda 10 kiloa juurikasveja. Seuraavana vuon
na piti lisäksi kerätä marjoja, 5 litraa yläkoululaiset ja 3 litraa alakoululai
set. Sieniä piti kerätä voinnin mukaan.
Vuodelta 1948 on säilyneet tarkat lu
vut Laukaan kansanhuoltolautakun
nan myöntämistä koulukeittolan osto- luvista. Ne sisältävät reilut 7 kiloa vil
joja, reilu kilo vehnää, 43 litraa mai
toa ja 180 grammaa saippuaa.
Vuoden 1958 syksyllä, kun Haapa
lan koulua rakennettiin, toimi koulu kahdessa paikassa; Alakoulu Haapa
lan talossa ja yläkoulu rakenteilla ole
van koulun veistoluokassa. Keittäjänä toimi Hilkka Keurulainen, joka ensin valmisti ruuan Haapalan talossa ja sit
ten kiiruhti koulun vieressä sijaitsevaan Koivulehdon taloon, valmisti yläluok
kien ruoat siellä ja kärräsi ne käsirat- tailla koululle ja jakoi oppilaille. K ou
lupäivän loputtua piti kiiruhtaa siivoa
maan, tiskaamaan ja lämmittämään.
Vuoden 1959 alusta kaikki oppilaat
siirtyivät Haapalan kouluun ja opet
tajille ja keittäjälle valmistui asunnot koulun yhteyteen. Myöhemmin nämä tilat otettiin luokkakäyttöön. Uudessa koulussa oh puuhella ja höyrykeitin.
Se helpotti työtä, sillä emalikattiloissa vellit ja keitot olivat palaneet herkästi pohjaan. Saattoipa nälkäinen koulu
poika uhata keittäjää selkäsaunallakin, jos tämä keittäisi vielä vellin pohjaan.
Uudessa koulussa oh puukeskusläm- mitys. Pannuhuoneessa oli kaksi uu
nia, joihin piti lappaa metrisiä halko
ja. Talvikaudella keittäjän piti herätä myös öisin täyttämään uunia. Toinen raskas työ lämmityksen ohella oh ik
kunoiden pesu. Isot, raskaat ikkunat piti irrottaa sisälle, jotta ne pystyi pe
semään. Siinä tarvittiin jo sukulais
ten apua.
A lk u a ja t a h ta a s ti
- Kuten nykyäänkin opetussuunnitel
mat olivat niin laajoja, ettei niitä eh
ditty varsinkaan yläkoulussa toteuttaa.
Esimerkiksi käsitöistä mainitaan: Tar
kastajan kiertokirjeen mukaisesti pai
kattiin ja parsittiin. Myös tytöillä oh veistoa. Siksi jäivät tekemättä seuraa- vat vaatekappaleet: 3. ja 4. lk : lapaset ja esiliina, 5. ja 6. lk: esiliina, alusha
me ja kirjontatyö. Urheilun ystäväl
le kouluvuosi oli todellinen pettymys, opettaja Kajaluoto kirjoittaa: Urhei
luvälineiden puutteen ja ilmojen epä- suotuisuuden takia ei voitu syksyllä ei
kä myöskään keväällä urheilla ollen
kaan. Piirustuksesta jäi käsittelemättä valaistusilmiö sekä aaltonauhasommit- telu ja koristesommittelu. Kasvitarha- oppikin jäi kokonaan käsittelemättä.
Luonnontiedosta uupumaan jäi koti
eläinten hoito-opista karjan tuotanto ja karjan jalostus. Opetusta ei saatu myöskään hevosen-, sian-, lampaan-, vuohen-ja kananhoidossa.
Moni muistaa Mirjam Kajaluodon an
karana ja vaativana opettajana. Tätä käsitystä puoltaa myös oppilasmatrik- kelista löytyvät tiedot ehtolaiskuuluste- luista. Esimerkiksi ensimmäisenä kou-
Laukaan Joutu 13
luvuotena, kun oppilaita oli yhteensä 22, heistä peräti 6 sai ehdot. Ehdoista kaikki yhtä lukuun ottamatta oli ker
totaulusta tai laskennosta. Seuraava
nakin vuonna laskento tuotti Haapa
lassa suuria vaikeuksia kun 28 oppi
laasta peräti 13 sai ehdot laskennosta.
Toisaalta Mirjam Kajaluoto vei neljä tyttöä omalla vapaa-ajallaan retkelle Helsinkiin työtehoseuran näyttelyyn ja kuusi oppilasta pääsi retkelle koira
näyttelyyn Jyväskylään. Mutta ei ollut Mirjaminkaan osa helppo - tästä ker
too johtokunnan esitys Laukaan kun
nan kansakoulujen rakennus- ja laa
jennussuunnitelmaan vuodelta 1949:
” Haapalan 7- luokkainen supistettu kansakoulu toimii mitä ahtaimmis- sa vuokrahuoneissa Haapalan talos
sa. Oppilasmäärä on niin suuri, että syksyllä 1949 olisi tarvittu toinen opet
taja, mutta asunnon puutteessa tätä virkaa ei voitu perustaa. Asuntoa ei ole saatu opettajalle mistään muual
takaan kylästä. Koulussa vallitsee mitä suurin ahtaus. Opetus kärsii hirveän paljon siitä, että koulukeittola toimii tässä samassa luokassa, jossa vahtimes
tari samanaikaisesti koulutyön aikana laittaa ruokaa lapsille. Opettajan her
mot varsinkin joutuvat mitä kovim- malle koetukselle, ja siitä kärsii opetus.
Opettajan asunnoksi vuokralle saatu kamari on hirveän ahdas. Opettajan kalustosta on osa eteisessä ja luokas
sa, sillä muuta paikkaa ei ole. Kuten edellä olevasta näkyy, on täällä pal
jo n puutteita, joten johtokunta on si
tä mieltä, että koulu olisi saatava näi
den tosiasioiden pohjalta ensi sijalle, siis rakennettavaksi v. 1950. ”
Kun koulua ei alettu rakentaa teki Mir
jam Kajaluoto omat johtopäätöksensä:
hän aloitti 1.8.1951 koeajalla Keuruun kunnan Suojärven kansakoulun toisen opettajan virassa. Seuraava pitempiai
kainen Haapalan supistetun kansakou
lun opettaja oli virkaan vuonna 1953 valittu Hertta Autio. Hänen aikaansa leimasi taistelu oman koulurakennuk
sen puolesta. Vuonna 1955 Koivuleh
don isännän Matti Poikolaisen tilasta lohkottiin uudelle koululle oma tontti.
Rakentamaan päästiin vuonna 1958.
Koulua rakentamassa olivat mm. kir
vesmies Osmo Kauranen, Veikko Poi
kolainen, Onni Taipale ja Pekka Arve.
Haapalan koulun valmistuttua Viita
lan oppilaat siirtyivät Haapalan kou
luun. 60-luvun lopulla päättyi Torikan kouluja oppilaat siirtyivät Haapalaan.
M u s iik in j a h iih d o n h u r m a a - Koulun vihkiäisiä vietettiin syksyllä 1959. Koulu oli muuttunut jo edellise
nä vuonna täydelliseksi, kaksiopettajai
seksi kouluksi. Uuteen virkaan valittiin suoraan Rauman opettajaseminaaris
ta Arto Halinen. Hänen aikakautensa Haapalassa kesti yli 30 vuotta. Arto oli innokas musiikin harrastaja ja onnis
tui tartuttamaan sen osaan oppilaista.
Koulussa toimi j o 1960-luvun alussa orkesteri ja lukuisat olivat ne juhlat ja tapahtumat, joissa Haapalan oppilaat esiintyivät. Pääsivätpä Haapalan oppi
laat kerran esiintymään itsensä Mar- kus-Sedän lastentunnillekin.
1960-ja 70-luvuilla Haapalassa myös vallitsi ajoittain suoranainen urheilu- hurmos. Varsinkin hiihdossa voitet
tiin lukuisia kunnanmestaruuksia ja jotkut oppilaat yltivät aina kansalli
seen kärkeen saakka. Koululiikunta- keskus järjesti valtakunnallisia kiso
ja, joissa koulut kisailivat suoritetuis
ta hiihtokilometreistä. Eräänä talvena Haapala voitti koko kisan. Hietasyr- jään rakennettiin talviliikuntakeskusta ja siellä järjestettiin myös kovan luo
kan kansallisia kilpailuja, joissa kilpai
livat aikakauden suuruudet Siiri Ran
tanen, Veikko Hakulinen ja Helena Takalo. Kylän nuoriso saattoi omin silmin nähdä suuret hiihtolegendat.
Toisinaan koulun puhelin soija rou
va Sotamaa tiedusteli Hietasyrjän la
tujen lumitilanteesta. Jos lunta oli sa
tanut, hälytettiin kylän latuekspertti Sopukan tilan isäntä Väinö Puttonen kiireesti hiihtämään ladut auki ennen mustien autojen kaartamista koulun pihaan. Kaksistaan eivät presidentti Kekkonen ja hänen laukaalainen hen-
kilääkärinsä Richard Sotamaa ladulle suunnanneet, vaan henkivartijat yrit
tivät parhaansa mukaan pysyä vauh
dissa mukana.
Hietasyrjän latupohjat oli tehty tal- koillaja Laukaan pohjoisen maamies
seuran talkoilla tehtiin myös koulun pihassa oleva pulkkamäki 1980-luvun loppupuolella. Sitä eivät käyttäneet pelkästään Haapalan koulun oppilaat vaan päiväkotiryhmiä saapui bussilas
teittain ympäri Laukaata laskemaan Haapalan kuuluisaa mäkeä. Talkoilla koulu myös maalattiin koulun viettä
essä 50-vuotisjuhliaan vuonna 1993.
V a lo is a tu le v a isu u s
- Koulun oppilasmäärät pysyivät lä
hes koko 1960-luvun yli 50 oppilaan tienoilla. 1980-ja 1990-luvulla ne al
koivat huolestuttavasti laskea. Koulun kaksi opettajaa Marja Korhonen ja Yr
jö Tuunainen olivat jäämässä eläkkeel
le samaan aikaan 1990-luvun lopulla ja Laukaan kunnassa valtionavustus
ten lasku merkitsi kovia säästöpaineita myös koulutoimeen. Haapalan koulun kohtalon hetket näyttivät olevan edes
sä. Haapalassa ei haluttu luopua kou
lusta taistelutta. Kyläkuntaa ja koulua lähdettiin yhdessä kehittämään. Lau
kaan kuntaan päin haluttiin viestiä mi
ten koulu kehittyy Laukaan luonto- koulun yhteydessä. Johtokunnan pu
heenjohtajalla Tommi Rantasella oli näkemystä ja taitoa laatia monenlaista selontekoa, esitystä ja suunnitelmaa.
Lopulta kunnassakin huomattiin, et
tä Haapalassa koulua kehitettiin aktii
visesti niin opetustilojen, ympäristön kuin toiminnan suhteen. Opetussuun
nitelmatyössä toiminnan kehittäminen jatkui tiiviinä ympäröivän kyläyhtei
sön ja yrittäjien kanssa.
2000-luvun alussa rakentaminen ky
läkunnalla lisääntyi ja uusia asukkaita muutti alueelle. Oppilasmäärä kään
tyi nousuun, ja kun vielä Lankamaan koululaiset saapuivat Haapalaan alkoi tulevaisuus näyttää valoisalta. Tänä päivänä oppilasmäärä on 42 ja koulu palvelee Haapalan lisäksi Haapasuon,
Laukaan Joulu 13
Lankamaan, Leinolan, Tervatehtaan, Vatian ja Viitalan kylien oppilaita.
- Vuonna 2012 Haapalan koulu va
littiin vuoden kiva-kouluksi. Koulus
sa on toteutettu kiusaamisen vastais
ta ohjelmaa systemaattisesti ja m oni
puolisesti. Tässä työssä me jokainen voimme olla omalla esimerkillämme koulun tukena. Myös meillä vanhem
milla on suuri vastuu siitä miten lap
semme suhtautuvat koulunkäyntiin ja toisiin oppilaisiin. Kysymys on arvoista ja asenteista, painotti Riitta Haavisto.
> Laukaan Joutu 13
