Ahosen taimiston vaiheita
anhemmillani Eino ja Anna Ahosella oli tavallinen näi
den seutujen tuonaikainen maatila, jossa oli kovan maan peltoa n. 5 ha ja kytöä n. 7 ha, metsää reilut 100 ha. Eläimiä oli monenlaisia: 5-6 lehmää, 1-2 hevosta, 5-10 lammasta, 2-3 sikaa ja 2-3 kanaa. Ja lapsia 8 kpl.
Isä oli käynyt aikoinaan Orismalan maanviljelyskoulun ja harrasteli sie
menviljelyä silloin, kun se oli kan
nattavaa. Me vanhimmat lapset kä
vimme kansakoulua sota-aikaan 6 vuotta. Jatkokoulu oli vapaaehtoi
nen iltaisin, mutta eihän sinne oppi
laita tullut pimeässä kuoppaisten ja kuraisten teiden takaa. Siskotytöt kävivät kansanopiston jossakin, kaksi veljeä ammattikoulun ja kolme nuorinta veljeä yhteiskoulun. He opiskelivat sitten lääkäriksi, ham maslääkäriksi ja hammasteknikoksi.
Itse kävin Tarvaalan yksivuotisen maamieskoulun 1949. Vuonna 1950 lähdin sotaväkeen Lappeenrantaan.
Siellä ollessani mietin tarkemmin vielä tulevaisuutta ja ammattia. Ko
titila näytti maanviljelyn kannalta liian pieneltä ja siinä perinteisen maanviljelyn jatkam inen mahdotto
malta. Niinpä kerran Lappeenran
nasta lomalle tullessani kävin Le
paan puutarhaopistolla silloisen joh
tajan, Haapasen, juttusilla. Keskus
telimme siitä, voisiko puutarha-alas
ta tulla rahattoman miehen ammatti, kun peltoakin olisi vähän käytettä
vissä. Keskustelun päätteeksi tote
simme, että siemen on maailman halvin raaka-aine lopputulokseen nähden. Erityisen halvaksi tulisi, jos vielä itse keräisi käpyjä, siemenmar- joja, palkoja ja pistokkaita ja tekisi töitä vuorotta. Lopuksi hän kehotti laittamaan hakupaperit harjoitteli
jaksi Lepaaseen. Näin voisin siellä tutustua alaan lähemmin. Harjoitte
lijaksi meninkin sitten heti vuoden 1951 alussa.
Siemenien, pistokkaiden ja emo- kasvien hankinta alkoi saman aikai
sesti. Alkuvaiheessa ajattelin myös,
että voinhan sijoittaa siemeniin sen verran rahaa, mitä kaverit käyttävät tupakkaan. Jos epäonnistuu, niin ei siinä sen hullummin käy kuin poltta
ville kavereillekaan. Ei se tupakka
kaan kauan lämmitä, j a terveellisem- pihän tapa tämä on hävittää ne tu- pakkarahat kuin, vetää savuna keuhkoihinsa.
Kotiväki hoiteli pienimittaista tai
mien kasvatusta ja lisäystä, kun olin puutarhakoulussa ja harjoittelijana.
Lepaassa suoritetun yhden vuoden harjoittelun jälkeen jatkoin harjoitte
lijana Helsingissä sekä Lohjalla Ahti
alan taimistossa. Tämän jälkeen pää
tin lähteä hakemaan oppia ja koke
muksia ulkomailta, Jensenin taimis
tosta Tanskassa. Kielitaito, tai pa
remminkin sen puuttuminen, tuotti kuitenkin päänvaivaa. Ruotsinkieltä ehdimme yhden kaverin kanssa lu
kea Valistuksen kirjeopiston kautta 4 kirjettä ennen Tanskaan lähtöä.
Tanskassa selvisimme kieliongel
mista sanakirjojen avulla ja kirjoitta
malla aluksi sanoja paperille. Tans
kalaisten puheestahan ei tahdo saa
da ensin selvää. Kuvataanhan hei
dän puhettaan sanonnalla: "Puhu
vat kuin kuuma peruna suussa."
Eipä se meikäläistenkään puhe tietysti ollut tanskalaisille helppoa ymmärtää. Kirjoitettu teksti ja ääntä
minen kun eroavat suuresti toisis
taan. Sattuihan niitä virheitäkin.
Kerrankin menin ostamaan polku
pyörääni vaihteita ja katsoin sana
kirjasta neuvoa lähtiessäni asialle.
Vaihde on tanskaksi "k ia", mutta muisti oli kai vähän vuotanut mat
kalla kauppaan. Niinpä varmuuden vuoksi lisäsin s-kirjaimen sanan eteen. Kun sitten pyysin vaihteita, eli sanoin "sk ia", pyysinkin paskaa.
Nauroimme asialle. Sain kuitenkin vaihteet pyörääni. Tanskassa olles
sani ajoin polkupyörälläni 3600 km kierrellen ja tutustuen eri m aatiloi
hin.
Tanskasta tultuani harjoittelua oli kertynyt kolme kuukautta vaille kol
me vuotta. Niinpä en päässyt suo
menkieliseen puutarhakouluun, koska sinne vaadittiin kolmen vuo
den harjoittelu. Olipa hakijoissa nel
jä - viisikin vuotta harjoitelleita.
Heillä oli tietysti etuoikeus päästä kouluun. Ruotsinkielisessä koulus
sa Turussa sattui kuitenkin olemaan vielä tilaa ja sinne pääsin. Koulu kes
ti 2 vuotta.
Koulusta päästyäni tein vielä si
vuansioinani metsä- ja m aatalous
töitä. Taimistoviljelyä laajensimme vähitellen oman perheen voim in pa
rista aarista m uutaman vuoden
päästä jo 1-2 hehtaariin. Kun taimia alkoi tulla jo myyntiinkin, paikka
simme kiireisimmiksi ajoiksi muuta
mia vieraitakin apuun. Veljeni kier
telivät tarjoamassa taimia ja teke
mässä taimitilauksia sesonkiaikojen toimituksia varten. Itse olin syksyi
sin myös samoissa puuhissa, eli tar
joilemassa taimia ja ottamassa tila
uksia vastaan: kenkä vain oven ra
koon ja esittelemään, mitä oli tarjol
la. Etupäässä kiertelin Keski-Suo- messa ja Pohjanmaan alueella.
Aluksi ei ollut varaa mainontaan, eikä ainakaan uskallusta velan te
koon sellaista asiaa varten. Hinnas
toja kuitenkin rupesimme tekemään heti alkuvaiheessa. Tässä hommassa pitäisi kai olla jonkinlainen ennusta
jaeukko, jotta tietäisi, mitä kasveja kysytään 5-10 vuoden päästä. Yleen
sä emotaimien kasvatus vie vuosia, niistä taas pensaiden kasvatus 3-5 vuotta ja koristepuiden kasvatus 7- 15 vuotta. "M oukan tuurilla" tässä varmaankin on selvitty näihin asti niin, ettei ole tarvinnut kovin paljoa ajaa taimia kompostiin. Kompostilä- jä kun ei maksa taimista mitään.
Monet ovat ihmetelleet, miten näin syrjäiselle seudulle on perustet
tu taimisto. Yleensä seli
tyksenä on riittänyt se, että alunperin se on kai haikaran syytä. Haikara kun sattui tuomaan tänne korpeen. Helpompi kai se sillekin olisi ollut jättää vaikkapa Tanskan kunin
kaan linnaan.
Eikä tämä mielestäni mitään syrjäseutua ole.
Keski-Suomessahan tämä on. Turku ja Helsinki ne sivussa ovat. Maailman keskipistekin on täällä Vahangalla: täältähän on lähes yhtä pitkä matka Ouluun, Joensuuhun, Lappeenrantaan, Helsin
kiin ja Turkuun. Muut paikkakunnat ovatkin sit
ten melkein kaikki lähem
pänä. Pääseepä täältä ul
komaillekin asti ja vuosi
en saatossa olemmekin harjoittaneet myös vähän ulkomaanvientiä. Olem
me toimittaneet pieneh
köjä määriä taimia Nor
jaan ja Ruotsiin. Mutta pääosan tuotannostam
me toimitamme ympäri kotimaata, aina Lappia myöten.
Laji ja lajikevalikoimaamme kuu
luu nykyään lähes 500 nimikettä:
hyötykasveja, koristepensaita ja - puita, havupuita, köynnös- ja aita- kasveja sekä perennoita eli m oni
vuotisia kukkia. Puutarhurin ja työntekijän pitäisi tuntea hyötykas
vien lisäksi myös rikkakasvit, ettei leikkaa tai kitke vääriä kasveja. Uu
sia kestäviä kasvikantoja etsimme jatkuvasti. Se onkin meidän tuoteke
hittelyämme. Monissa kasvilajeissa on kestävyydeltään ja muiltakin ominaisuuksiltaan hyvinkin erilai
sia kantoja. Esimerkiksi lumipallo- heisistä löysimme Pohjanmaan suunnasta hyvän ja talvenkestävän kannan. Eteläiset heisikannat kun paleltuivat aina. Asiakkailta saam
me kokeisiin sekä lisäykseen kestä
viä ja hyviä kasveja, joita meille lähe
tetään eri puolilta.
Taimiston vetovastuussa alkaakin olla nyt nuori polvi ja paljon on mei
ninki muuttunut alkuajoista. Vierai
ta työntekijöitä meillä on nykyisin kesäaikaan n. 50 ja keskitalvella viiti
sen henkeä. Oman perheen väkeä työskentelee yrityksessä 4-5 henki
löä. Peltoalaa on käytössä 40 hehtaa
ria ja kausikäytössä olevien muovi- huoneiden lisäksi yksi lämmitettävä 1050 m2 :n kasvihuone. Tällainen muutos ei olisi ollut mahdollinen il
man hyviä ja luotettavia työntekijöi
tämme. Heille samoin kuin asiak
kaillemme kuuluu kiitos tapahtu
neesta kehityksestä.
Paavo Ahosen kertoman mukaan koonnut Erkki Heikkilä
