(Ruskon pappilan
vaiheita
Ki rj . Ke r t t u N i k i n m a a K u v a t U l l a V e s t e r i n e n
RUSKO N P A P P I L A N V A I H E I T A
Ruskon ensimmäinen pappila on sijainnut aivan kirkon vieressä, n. 10 m eteisestä etelään.
V. 1692 pappilaksi eli kappalaisen puustelliksi m äärättiin entinen rälssitila, Kirkonkylän Keskikylä.
Tämän pappilan vaiheista seurakunnan arkistosta ei ole löytynyt muita m erkintöjä kuin eräs vaillinainen katselmuspöytäkirja viita 1813.
Kunnan asiakirjoista käy selville, että lähes 200 vu otta palveltuaan pappilan rakennukset olivat menneet niin huonoon kuntoon, ettei niitä kannattanut korjata. Niinpä kunta rakennutti uuden pappilan uuteen paikkaan vuosina 1888-89.
Vanha pappila myytiin huutokaupalla, pääasiallisin huutaja oli kanttori Juho Roos.
Uuden pappilan rakentaminen w 1888-89
Uuden pappilan ”pykääjäksi” valittiin rakennusm estari Fredrik Salonius. Rakennusmiehinä oli ruskolaisia, kuten M atti Vuori, Juho Helin, M atti Visanen, Kaarlo Tamminen, Emil Salonen , Matti Peltola ja J. Johansson, maanalainen Juho A ndersson rakensi pihattorivin. R autataoksia toimittivat sepät Karl Lilius ja Juho Tillberg.
Turusta ostettiin rautaa kauppias Koskiselta, puutavaraa Crichtonilta ja kokonainen vaunuvaja kauppias Trouppilta. Tiilet toimitti Karjamäen tehdas.
Kunnalta kului pappilan rakentamiseen n. 4000 mk, jo k a vastaa noin 20 000 euroa.
Kunta sai tulonsa taksotuksella. "viinaverorahoista” ja viljamakasiinin myyntituloista, m utta kuitenkin oli v.1889 kuntakokouksen päätöksellä kerättävä ylimääräistä 54 mk manttaalilta, jo tta kaikista maksuista selvittiin.
Pääurakoitsija Saloniuksen kanssa tuli hänen palkkioistaan niin vakava erimielisyys, että sitä piti selvitellä M askun käräjillä. Riidan lopputulosta ei Ruskon asiakirjoista löydy, mutta asennem uutos näkyy: pykmestari Saloniuksesta on tullut rakennusmies Salonius.
Millainen oli uusi pappila? Se oli kappalaisen puustellia koskevain m ääräysten mukaan pinta-alaltaan noin 140 m2 sisältäen salin, ruokasalin, kolme kammaria, tam puurin ja kyökin.
A suinrakennuksen lisäksi pihapiirissä oli pakari-1. renkitupa, tallirakennus vajoineen, navetta
heinälatoineen, sikolätti, lammasnavetta ja makki. Hieman etääm pänä olivat sauna, riihi ja vilja-aitta.
^<X''Xmct/vc 1 Ä V yvp-ccuri O . i a.o ^ a ^ c ^ U . 'J c ^ v C L - '/^-CLyy\rr<a.'{',
y . Ä M AT\ OtAVv. S a A ‘
1 1
^■ ■ ^b 'ih -C .
V . o X C U A
|v u a ^ V UXC \**°>
(. 'co^ aUa,)
CL W~» Q/vC
<Xv^ fc> ''l- Olafl^U‘ É VLc*u^
0^yy~\ C iS^i
"^c?*oru^v (Vvt^g
O—rv \ Cxs^>l
V ^S vh u X jo K t^ -
C C L v \
o l a^ o^- a i o H o f
”Tuom arinsyyni ” 1895
V asta vuonna 1895 puustellissa pidettiin ns tuomarinsyyni, jo ta jo hti M askun tuom iokunnan tuomari. Lautakunta näki hirsirakenteiset, pärekattoiset m aalaam attom at rakennukset, jo tk a olivat hyvässä kunnossa, m utta vesirännit ja nurkkalaudat puuttuivat. N äm ä puutteet lupasi kunta ottaa vastatakseen. Seurakunta määrättiin laudoittam aan ja öljyvärillä maalaamaan asuinrivin. M uut rakennukset oli ”punam aalattava” . Lisäksi asuinrakennuksen lattiat oli m aalattava ja seinät tapetoitava.
Koska pappila oli ollut asumaton, pihamaa oli täysin rakentam aton. M yös siitä huomautettiin.
Aikalailla keskeneräiseksi pappila oli siis jäänyt pykm estari Saloniukselta !
Pappila koulukäytössä
Vaaditut korjaukset toteutettiin, tosin aika verkkaisesti. Seurakuntaa hoidettiin näinä vuosina M askusta käsin, jo ten pappila pysyi autiona, kunnes syksyllä 1897 kansakoulu aloitti siellä toim intansa.
Seurakunta itsenäiseksi - kirkkoherran tulo viivästyy
”Ruskon keisarillinen seurakunta” sai eron M askun seurakunnasta v. 1900, m utta itsenäisyyden toteutum inen oli sidottu M askun silloiseen rovastiin, jonka palkkaetuihin R uskon seurakunta kuului. Siksipä Ruskolle edelleen otettiin kappalainen.Viran sai Johan Richard Ellilä.
Koulu m uutti om aan rakennukseensa, m utta kappalaisen perheen oli asuttava jonkin aikaa Nissillä, sillä pappilaa oli kouluvuosien jälkeen rem ontoitava.
M askun kirkkoherra m uutti toiseen seurakuntaan v. 1903, jolloin sidos M askuun päättyi. Turun tuom iokapituli ei kuitenkaan julistanut R uskon kirkkoherran virkaa avoimeksi, koska kappalaisen puustelli ei vastannut kirkkoherran virkatalon vaatimuksia.
Kappalaisen puustellista kirkkoherran virkataloksi
”Tuomarinsyynilautakunta” tarkasti kappalaisen puustellin kunnon ja määräsikin useita korjauksia.
Pääasia oli kuitenkin vahvistaa pastori Ellilän laatim a laajennussuunnitelma.
Kirkkoherran virkatalossa tuli olla kuusi asuinhuonetta. Ne saatiin jatkam alla rakennusta itäpäädyn puolelta ”keittiön, ruokasäilymön, yhden kammarin ja etehisen verran” .
Lautakunta hyväksyi suunnitelman ja määräsi, että uudet huoneet ja niistä aiheutuvat muutokset vanhoissa piti olla valmiit 1.10.1905.
Nyt seurakunnassa oli jo virkatalo lautakunta, jo k a toimi seurakunnan puolesta rakennuttajana.
Lautakuntaan kuuluivat Juho Nikula puheenjohtajana sekä jäsenet K ustaa Hiitola, K ustaa Asola ja Kristian M attila (myöh. Eskola).
Lautakunta toimeenpani kaksi huutokauppaa. Toisessa talolliset huusivat puutavaran hankkimisesta, toisessa jaettiin töiden osaurakat.
Puutavaran huusivat tuodakseen O skar Lempo, Frans Illonen. Juho Vähä-Ääriä, Kustaa Nissilä, Bernhard Heikkilä, Antti M unittula ja K ustaa Hiitola.
Työurakat jakautuivat:
■ perustus ja kivijalka, Frans Päijänen, 113 mk
■ rakennus vesikattoon, Kalle Tamminen, 250 mk
■ sisävalmistus, Kalle Tamminen, 160 mk
■ muuraus ja rappaus, K ustaa Nissi, 90 mk
Seurakunnalla oli koottuna rakennuskassaan 6000 mk. Lisäksi otettiin M askun Säästöpankista 1500 mkn laina.
Kirkkoherran virkatalo valmistui määräaikaan mennessä, ja voitiin toim ittaa Tuom iokapitulin määräämä katselmus.
Ulkoapäin talossa oli laudoitettu, harmaaksi m aalattu vanha osa ja puunvaalea uusi hirsiseinä.
Sisältä huoneet olivat hyvässä kunnossa: seinä-ja kattotapetit, maalilattiat, kaakeliuunit.Olipa keittiön 3- läpisessä hellassa malminen vesisäiliökin. Kivijalkaan oli tehty maitokam ari.
U lkorakennukset olivat hyvässä kunnossa.
Pastori Ellilä oli nähnyt paljon vaivaa puutarhan kunnostam iseksi. H än oli laajentanut sitä pappilan etelä- ja länsipuolelle istuttaen marja- ja koristepensaita sekä hedelm äpuita.M yöskin mansikkamaa oli perustettu.
Lautakunta antoi pastori Ellilälle kiitokset pappilan erinom aisesta hoidosta.
Ruskon ensim m äinen kirkkoherra
Pappila oli nyt valmis kirkkoherran tulla. Kaikki valmistelu-ym toim et veivät kuitenkin aikaa niin, että Ruskon luterilaisen ajan ensimmäinen kirkkoherra , U no Renvall, astui virkaansa vasta 1.5.1908.
Virkatalolautakunta huolehti pappilan kunnosta jatkuvasti:
1909 Kalle Tamminen laudoitti päärakennuksen.
1914 rakennettiin uusi navetta.Tekijää ei pöytäkirjassa mainita.
1915 Antti Santala teki uuden saunan 285 mkn hinnasta.
1924 päärakennuksen lattioille saatiin korkkim atot.
1936 päärakennus katettiin Paattisten M äen tiilillä.
1945 ”Pappilan keittiön hellan alle m uurataan pieni leivinuuni, koska keittiössä ei sellaista ole, ja pikkutuvassa asuu siirtoväkeä”.
1948 N avetan katto uusittiin osuuskaupan sementtitiilillä.
1949 teetettiin pälkkiaita maantietä vasten. Se m aksoi 4200 mk.
1949 Pappilan ulkomaalaus annettiin tuntityönä M artti Tuomiselle ja Paavo Materolle.
Maali ja työ maksoivat 31 668 mk.
1951 remontoitiin kanslia ja sali.
1952 tarjottiin huutokaupalla myytäväksi riihirakennus ja vilja-aitta. K oska tarjoukset olivat liian alhaisia, ne hylättiin ja rakennuksista teetettiin polttopuita.
1952 rakennettiin arkkitehti Lauri Sipilän piirtäm ä uusi sauna.
1954 lopetettiin rakennusrahasto, koska pääom a 100 000 mk oli rahan arvon alennettua käynyt m erkityksettöm äksi eikä suurem paa voitu koota.
v.1957 pidettiin Maskun kirkkoherran, J.V. Johanssonin johtam a taloudellinen katselmus, jossa pääosan sai pappilan kunto. Kaakeliuunit olisi ollut kokonaan uudistettava. Siksi alettiin suunnitella lämpökeskusta.Lähinnä tuli mieleen sen sijoittaminen päärakennuksen alle. Pehmeän maapohjan vuoksi se vaihtoehto olisi tullut kalliiksi, siksi määrättiin tutkittavaksi lämpökeskuksen sijoittamista puuvajan tai tallin paikalle. Päätettiin myöskin tutkia kokonaan uuden, käytännöllisemmän pappilan rakentamista.
Kirkkohallituksen edustaja Ahti Auranen ja arkkitehti Kauko Reima olivat uuden rakennuksen kannalla. Niinpä nimitettiin rakennustoimikunta, ja arkkitehti Reima sai tehtäväkseen suunnittelun.
Toimikunta kävi arkkitehdin kanssa tutustumassa Vampulan, Sauvon ja Yläneen pappiloiden korjauksiin.
Ongelma oli myöskin pappilan sijainti: entisen paikalle, Kiilinpellolle vai Rintalalta ostetulle palstalle.
Kun asia esitettiin varsinaisille hallintoelimille, uuden rakentaminen sai jyrkän tuomion:’Tällaisena aikana, jolloin kirkkoon suhtaudutaan nureasti, ei pidä ryhtyä kalliisiin rakennustöihin.”
Arkkitehti Reima oli tehnyt kaksi alustavaa piirustusta, entisen pappilan laajentaminen siten, että 1905 rakennettu osa purettaisiin ja sen tilalle rakennettaisiin lämpökeskus, sauna, autotalli, säilytys- ja kellaritilat sekä arkisto, tai kokonaan uuden rakentaminen.
Molemmat suunnitelmat katsottiin siis liian kalliiksi, ja Reimalta pyydettiin yksinkertaisempi suunnitelma.Hän ehdotti nykyisen sisäänkäynnin kohdalle 39 neliömetrin kokoista siipeä, johon tulisi tärkeimmät lisätilat.
Siipeä pidettiin liian kookkaana, pappilan ulkom uotoja koko pihapiiri kärsisivät.
Niinpä lopulta päädyttiin siihen, mistä koko parivuotinen prosessi alkoi, rakennusmestari Jokinen sai tehtäväkseen suunnitella lämpökeskuksen sijoittamisen päärakennuksen alle.
Valittiin uusi, pienempi toimikunta työvaliokunnaksi.Työn tekijöiksi valittiin seuraavat:
puutyöt Martti Tuominen sähkötyöt Lempinen Maskusta vesijhtot. Kalpio & Karlsson peltityöt Hongan peltisepänliike
Työt suoritettiin pääasiassa v.1959 aikana
Korjaustyö maksoi kaikkiaan 4 212 539 mk (kerroin n. 0,102 v. 1995). Kirkkohallituksen avustuksen jälkeen seurakunnan osuudeksi jäi 2 697 319 mk.
Myöhemmin v:n 1959 korjausta on kritisoitu seikasta, jonka suunnittelua ei näy lainkaan missään pöytäkirjoissa tai työselityksissä, nimittäin pappilan ulkoeteisen paikalle rakennetusta
kiviportaikosta. Toivottavasti pappilan seuraava ulkoremontti korjaa tyylivirheen !
Papin palkkaus muodostui virkatalon viljelyn tuotosta ja seurakuntalaisten veroparseeleista.
Myöhemmin vero muuttui rahalla maksettavaksi, mutta viljely säilyi pitkään.
Ruskolla pastori R. Ellilä viljeli itse pappilan maita, mutta myöhemmät papit vuokrasivat maat.
Vuokraviljelijöistä ruskolaiset muistavat Kustaa Mäkilän ja Juho Järven, joiden perheet asuivat pappilan ”pikkupuolella”.
V. 1928 silloinen kirkkoherra Väinö Paalasmaa siirtyi uuteen palkkaukseen, jolloin pääosa pappilan pelloista muodostettiin seurakunnan omistamaksi virkatilaksi, ja kirkkoherra sai 95 % palkastaan rahana.
Myöhemmin pappilat vapautettiin kokonaan maaomistuksesta.
Pappila, seurakunnan sydän
Pappila oli aikoinaan seurakunnan sydän. Sali oli seurakuntalaisten kokoontumispaikka, siellä myös vihittiin ja kastettiin. ”Piispankammari” oli seurakunnan vieraiden, joskus satunnaisten
kulkijodenkin majapaikka. Kansliassa hoidettiin koko yhteisön asioita, kun kuntalaitosta ei ollut.
Pappilan sisustuksesta otettiin oppia, ja monet koriste-ja hyötykasvit saatiin sen puutarhasta. Ei myöskään sovi unohtaa pappien perheiden vaikutusta seurakunnissaan.
Nykyään pappiloiden käyttötarkoituksia on muutettu, niitä on myyty tai kokonaan purettu. Ruskon seurakuntaa on onniteltava kulttuuritahdosta sen halutessa säilyttää pappilansa, ja siitä, että
viranhaltijaperheet ovat noudattaneet arvokasta perinnettä.
1900-1908
1908-1915
1915-1925
1925-1938
1938-1972
1972-1998
pastori Johan Richard Ellilä, s. 31.08.1871 Uudellakirkolla pso Helmi Adolfina Suojanen, s. 11.03.1876 Maskussa
tr Aino Helmi, s. 21.03.1896 Nousiaisissa
pka Yrjö Jalmari, s. 16.05.1897 Turussa
tr Aune Rakel Linnea, s. 1901 Ruskolla
pka Tauno Ilmari, s. 1905 Ruskolla
pka Toivo Rafael, s. 1905 Ruskolla
Tulivat Uudeltakirkolta, muuttivat Mullin tilalle Maariaan.
kirkkoherra Uno Mikael Renvall, s. 17.09.1877 Turussa pso Sigrid M aria Weissman, s. 04.06.1886 Hämeenlinnassa pka Bengt Uno Natanael, s. 29.03.1910 Turussa tr Rachel M artha Charlotte, s. 28.05.1914 Turussa tr Siiri Agnes Maria, s. 09.05.1916 Ruskolla
Tulivat Turusta, muuttivat Haminaan.
kirkkoherra Kustaa Fredrik Wihtinen, s. 18.04.1875 Kangasalla pso Hilma Karolina Riihimäki, s. 18.05.1881 Luopioisissa
tr Anne Orvokki, s. 03.09.1913 Helsingissä
k.20.10.1922 Ruskolla
pka Heikki Reijo Kustaa, s.08.04.1919 Turussa (Ruskolla)
Tulivat Karvialta, muuttivat Turun Tuomiokirkkoseurakuntaan.
kirkkoherra Väinö Gunnar Paalasmaa, s. 29.11.1889 Pirkkalassa pso Aino Aleksandra Bäckman, s. 22.05.1892 Helsingissä
pka Hannu Sakari, s. 19.10.1923 Tyrvännöllä
pka Jaakko Samuel, s. 19.12.1924 Helsingissä
tr Eila Mirjam, s. 02.12.1926 Turussa (Ruskolla)
Tulivat Tyrvännöltä, muuttivat Paavolaan.
kirkkoherra, lääninrovasti
Viljo Fredrik Hahta, s. 27.10.1907 Maariassa pso Aini Aliina Launto, s. 17.11.1907 Sauvossa
Siirtyivät eläkkeelle Turun Tuomiokirkkoseurakuntaan.
kirkkoherra, rovasti Markku Mattila perheineen
Tulivat Keikyältä, M arkkuja Irmeli Mattila asuvat eläkevuosiaan Ruskolla.
2 0 0 0 -
kirkkoherra Pasi Salminen perheineen Tulivat Pöytyältä.
Rusko
Ruskon pääkirjasto RUKKO
Nikinmaa, Kerttu.
Ruskon pappilan vaiheita
92.8 Kirjat
704N02986719 [7] s.
