V a h h a -S u o m ea piihin ja poihhi.
Kirjoitelmia kotiseudulta.
( Y lipa in os Uu d en k au pu n gi n S a n o m is ta ) .
UUSIKAUPUNKI 1919 .
U u d en kau pu ngi n S a n o m a le h t i- ja Kirjapaino O.-Y.
Vakka-Suomea pitkin ja poikki
Kirjoitelmia koiiseadaifö.
/
» > x « < -
U a s i k a a p a n k i .
Uudenkaupungin Sanomalehti- ja Kirjapaino O.-Y. 1918.
«v^ cMKAUPUNGIN KAUPUNGINKIN
Pappilasta pappilaan.
I. Uusikirkko.
f
anniilla paikalla, mäellä kansien ja sireenien keskellä, kohoaa Uudenkirkon pappila, hienonnäköinen ylhäisessä yksinkertaisuudessaan. Taempana ovat vuokraajan asunto ja ulkohuoneet. Koko pappilan rakennusryhmä sijaitsee hiukan erillään muista, muodostaen ikäänkuin oman, peltojen * ympäröimän pikku kylän; ainoastaan „pakaritupa* on aivan maantien varrella, lähellä sitä mäkitupalaisosaa Männäisten kylästä, joka on rakennettu Katan talon maalle ja jota leikillä nimitetään „Liisaponin kaupungiksi*. Näköala pappilan mäeltä itään ja pohjoiseen on hauska: siinä leviää Männäis- tenjoen laakso katselijan eteen; etäällä häämöittää Haudon kylä, jossa joki tekee viimeisen valtavan mutkansa luodetta kohti mereen päin; lähempänä näkyy Harlkkala alustalaisi- neen ja mäkitupineen sekä kirkko; taka-alalla pitäjän vanhin kansakoulu, lämpimän-punaiseksi maalattu, ja meijerin raken
nukset; niistä vasemmalle pohjoisia ilmoja kohti aukeaa Män
näisten kylä, missä „Prnukin“ valkoisiksi rapatut rakennukset ensiksi pistävät silmään. Aivan katselijan alla kiemurtelee historiallinen Männäisten joki peltojen keskellä, jonka yli Uudenkaupungin valtamaantie, sähkölankapatsasten reunustama, kulkee Halikon siltaa myöten; siitä oikealle kädelle eroaa
Yellnan kalmalle vievä kapea kylätie, josta pitäisi talla Un- denkirkon valtasuonen, aseman ja kirkon sentnjen välille, matta jolla nykyään on varsin vähän mairitteleva nimi „ P —atanhna“.
Pappila on tietysti ollnt olemassa yhtä kaavan koin Uu
denkirkon pitäjä ja kirkkokin, siis jo jonknn verran yli 500 vnotta, joskaan ei aivan nykyisellä paikallaan kummulla eikä tietysti nykyisessä muodossaan. Nykyinen päärakennus on tähän paikkaan rakennettu yli 50 vnotta takaperin ja aivan tällaiseen asuunsa se on pantn n. 30 vnotta sitte. Muistan vielä kuinka me lapset silloin jnoksentelimme pappilan rakon' nnstyömaalla työmiesten kiusana, ja meitä huvitti erityisesti se, että päärakennukseen tehtiin asfalttihnovasta katto. Kes
tääköhän tno nyt sadetta, aprikoimme, sehän on paperia 1 Ja knn sitte sattui sade, jnoksimme vinnille katselemaan — ja aivan oikein: sinne tuli vettä kaiu saavista kaatamalla. Sil
loin me riemnn nostimme: »pappilan paperkato vnata . . .“
Uudenkirkon pitäjä on järjestetty ja muodostettu Turon piispa Bero Balkin aikana ja nähtävästi hänen toimestaan.
Hän oli kotoisin Lokalan Pulkkisista ja piispana vv. 1389—
1412. Sitä ennen oli näillä »Kalannin mailla" ainakin neljä pienempää seurakuntaa, kullakin omat pikkn pääkirkkonsa eli kappelinsa. Täällä oli Yellnan seurakunta, johon koninivat Päälähteen, Suristen, Palsan, Häähän, Knnvantaan, Pottaan, Yellnan, Lahden, Petoksen, Halolan, Yahternksen, Santtion, Taipaleen, Kytämäen, Pitkälnodon, Arvassalon, Paalilan, Van
hankartanon, Sikaniemen ja Snndholman kylät, ja jolla oli kirkko Yellnalla. — Toinen oli Hallnn pitäjä, joka nähtä
västi käsitti Kylänhiiden, Kodjalan, Hallan, Kallelan, Var- helan, Kallioisten, Tammiston ja Fehdon kylät sekä ehkä osan Palsan kylää ja Vidilän kylän Laitilasta. Kirkko sijaitsi Kodjalassa nyk. Lukkalan talon maalla ja oli se jonkunlai
sena kappelikirkkona käytännössä vielä senkin jälkeen, kuu
Uudenkirkon seurakunta jo oli muodostettu ja sen nykyinen kivikirkko rakennettu, vielä paljoa myöhemmin knin jo Vel- luan kirkko oli jätetty autioksi ja rappeutumaan. Agricola mainitsee v. 1540— 1 Kodialan Uudenkirkon kappeliksi, eli s&amahnoneknnnaksi, ja Laitilan kirkkoherra Hedeen on vielä niin myöhään knin 1754 pannut muistiin, että tätä kirkkoa kutsuttiin „alla Helgons", kaikkien pyhimysten kirkoksi. — Edelleen oli Kalannin mailla ikivanha senrakunta, jonka osit
tain ruotsia puhuva väestö oli kristittyä jo ennen ensimäistä ristiretkeä ja jossa kirkolliset verot keskiaikana kannettiin
»Ruotsin oikeuden" mukaan, knn ne mnnsBa osassa Uuden
kirkon pitäjää taas kannettiin „Suomen oikeuden" mukaan knten munallakin Suomessa. Tähän kuuluivat pääasiallisesti rauta- ja luotokylät: Kalansalmi, Sorvakko, Ruokola, Mäy- bölä, Pietola, Patsaari, Lepäinen, Vohdensaari, Oksalanpää, Salmi, Edväinen, Pyrlä, Varjoranta, Tynki, Saarnista. Ruo- nanperä, Siuttula, Orivo, AIsila, Siivottu, Korpi, Lemmfttylä, Perniö, Hauta, Kärttij, Raurio, Haudonsaari, Maurumaa.
(Tälle alueelle perustettiin 1617 Uusikanpunki, osa lohkais
tiin sen ja sen maaseurakunnan alle). Tästä paikkakunnasta antaa Agricola Uuden testamentin suomennoksensa alkupu
heessa mielenkiintoisia tietoja: „. . . ta illi Iuotolaifet S?a=
lonbfS . . ., totia totelä tänäpänä ruotjfnlielefla pulju»
a a t, oio at ollut StuotjiSta eli ©oUaubtäta enfln ulo«=
tuReei. ©fKä että loSta IrfjStittömät fuom alaiftt ( = var
sinaissuomalaiset), jotta fWoin palanat olit ja mantereS nfult, t a p o it Iuotolaijta tatoané p n ä S t toaöingoittaa, niin $eiQ5 oliJ tila ollut tailla toeni&eiflä eli IaitoaBa Hofrta SRuofjtin toälttää, turtoaa ja apuu fiellS niinluin kngoidtand jo P8tätoi8t8n5 ppptämaäu. ©entäbben &e omat touon ennen IriStitpt oUuet lu in ne muut tämän
(Varsinais-) Suom en $ify)Mfunnan jo mana afuiaaifet*
— J a lopuksi muodostivat Männäisten jokilaakson ja lähiseu
tujen vanhat kylät: Männäinen, Siivola, Kaivola, Pettäinen, Bidanala, Kaskinen, Kaukola, Suurikkala, Ilakoinen, Kiuko, Snontaka, Elkkyinen, Haukharja, Kammela, Piitorauma, In
hamo, Villilä, Sannainen, Katina, Kainu, Banevo, oman seu
rakuntansa — sitähän vielä nytkin väliin leikillä nimitetään
„Jokisivnn kappeliksi."
V. 1411 tuli vasta muodostetun Uudenkirkon seurakunnan, jolle rakennettiin u u s i k i r k k o Lemmittylän (nyk. Harik- kalan) maalle, kirkkoherraksi Andreas Beeronpoika. Maini
tut neljä pientä seurakuntaa olivat nyt muuttuneet yhteisen Uudenkirkon pitäjän neljäksi yöknnnaksi ja sopivat yhteisesti rakentamaan ja ylläpitämään pappilaa, kukin yöknnta oman osansa siitä ja vielä lisäksi muutamia rakennuksia yhteisesti.
Tätä sopimusta (oikeastaan sen v. 1621 kirjoitettua kopiota,
„johon ei ole mitään lisätty eikä mitään jätetty pois") säily
tetään Uudenkirkon kirkonarkistossa. Se on jo monet kerrat painettu eri julkaisuihin, ja panemme tämän mielenkiintoisen todistuskappaleen Uudenkirkon pappilan pernstamisajoilta tä
hänkin vielä kerran, nuskirkkolaisten nähtäväksi alkuperäi
sessä latinalaisessa asussa, korjaamalla vain hiukan oikeinkir
joitusta ja kirjoittamalla lyhennetyt sanat täydellisesti.
„Anno Domini MCDXI, tempore domini Andreae Beronis ordine sequentis. Ut olim revocari memoriae debent, quarumcumque villarum Nykyrckensium cu
riae presbyterii domus et aedificanda et renovanda sunt, cum opus fuerit et inveterescunt, juxta recep
tam consuetudinem aedificationis praefatae curiae, ne aliqua controversia fiat, huic colligerentur. Hae villae has domos sive haec aedificia aedificent et renovent, quae sigillatim assignentur.
I nocturni aedificia:
Triclinium.
Equi stabulum.
Domus trituratoria.
Paulechde Sairis Palss Häihii Kuantaka Putta Vellu Lachdis Petäs Halåila Vachteris Santhia Taipale Kytämäki Pitkä luoto Arfvasalo Palila
Vanhakartan Sikaniemi Sund hålm II nocturni aedificia:
Coquina.
Ptisanarium.
Bovum domus.
Lemmittylä Pernis Hauttis
Kalansalmi Sorvackå Ruocklax Me h älä Pietoila Putkisari Lepäis Wachdensari Oxlanpä Salmis Edhwes Pyrlä Warioranda Tynghis Sam ista Ruonanperä Siuttula Orivo Alsila Siwoittu Kårfwis Raurio Haudoinsari Maurum a III nocturni aedificia:
Domus distributoria.
Promptuarium magnum.
Domus trituratoria.
Mennäs Siwåila Kaiwåila Pettais
Kidan ala Kaskis ' Caukåila Suri kai a Hakåis Kingho Suonjtaka Elckis
Hau kiharia Cainmelia Pytorauma Inhamo Willilä San nai s Katina Kainu Rano IV nocturni aedificia:
Vaparium.
Vaccarum domus.
Poenile.
Hae villae subjacent:
Kylänhidis Kådhiala Hallu Kalleila Warheila Cachlåis Tammisto Pechtå
et Iros habitatores ex Päissä, videlicet
Parthollus Olaus et Matthias.
Sed communia aedificia totius paioechiae sunt:
Lapidea cella cum solio et vestibulo.
Episcopalis domus.
Episcopale stabulum.
Domus sacellanica.
Domus straminum.
Domus cubilatoria cum duobus vestibulis, videlicet superius et inferius una cum frigida sub
jacenti domo, quam vocant cibariam domum.
Haec renovata a domino Nicolao Erici pastore Ny- kyrckioensium, nihil addendo nihil deponendo, anno 1621 die 6 Julii.“
Tämä etevä todistuskappale Uudenkirkon pappilan perusta
misesta kertoo siis, että se on laadittu v. 1411 j. Kr. Antti Beeronpojan seurakuntaan kirkkoherraksi tullessa ja että siinä luetellaan, mitkä Uudenkirkon seurakunnan kylät ovat velvol
liset rakentamaan pappilan huoneita ja rakennnbsia sekä kor
jaamaan niitä, kun tarvitaan ja ne käyvät vanhoiksi, maini
tun seurakunnan jo hyväksytyn rakennusjärjestyksen mukaan;
— kaikki tämä sitä varten, ettei mitään riitaa syntyisi.
Ensimäisen yöknnnan rakennettavat ja kunnossa pidettävät huoneet ovat: ruokasali, talli ja riihi (senraa edellä mainitun ent. Yellnan seurakunnan kylien nimet). Toisen yöknnnan rakennukset ovat: keittiö, aitta ja härkänavetta (ranta- ja lnotokylien nimet). Kolmannen yöknnnan rakennukset: asnin- tnpa, suuri varastohuone ja riihi (senraa Männäisten joki
laakson ja sen snnssa olevien luotojen kylät). Neljännen yö
knnnan rakennukset: sauna, lehmänavetta ja heinälato (ent.
Hallun seurakunnan kylät ja kolme tilanomistajaa Palsasta,
nim. Parttoli, Olavi ja Matti). Koko seurakunta yhteisesti pitää hnolen searaavista rakennuksista: kivikellari laareineen ja etehisineen, piispastapa, piispan talli, kappalaisentnpa, olki
lato, makuuhuone kaksine etehisineen nim. uiko- ja s'’säetehi- nen, varnstettnna kylmällä lattianalnskellarilla, jota knt- sntaan rnokakonttoriksi. — Tämän luettelon on Uudenkirkon kirkkoherra Nikolai Eerikinpoika kirjoittanut uudestaan hei- näk. 6 p. 1621; mitään lisäämättä ja mitään pois jättämättä.
Voimme mielikuvituksessamme lnoda kuvan, miltä pappila näytti 500 vuotta takaperin alkuperäisessä muodossaan laak
sossa kummun takana, missä nyt vnokraajan asunto y. m.
punaiseksi maalatut rakennukset ovat. Se oli ryhmä matalia jykevistä hirsistä rakennettuja huoneita: päärakennus, jossa oli ruekasali, keittiö, asuintupa, lisäksi maknuhuone eri etehisineen ja ruokakellareineen, vierashuone eli piispantupa, kappalaisentnpa, edelleen ympäristöllä eri aittoja, pari tallia ja pari navettaa olki- ja heinälatoiueeu, kellari, sauna ja rii
het. Siis jo alusta alkaen suurehko rakennusryhmä, joka kyllä mahtoi näyttää komealta sen ajan Männäisten savupirt
tien rinnalla — joskaan ei erikoisempaa hienoutta sisustuk
sessa enempää kuin ulkoasussakaan tarvitse luulla olleen. Pli- lutut seinät, jykevistä puolikkaista veistetyt lattiapalkit — lukija jatkaa itse edelleen.
Samaisessa kirkonarkistossa säilytetään asiakirjoja, joista käypi selville pappilan myöhäisempi ulkonäkö ja sisustus Erittäin miellyttävää kuvaa emme siitä 16:nen sataluvun alku
puoliskolla, noin 250 vuoden kuluttua sen rakentamisesta, saa.
V. 1644 tuli Uudenkirkon kirkkoherraksi Eerik Nikolainpoika kuolleen kirkkoherra Henrik Antinpojan tilalle. Tällöin pi
dettiin pappilassa katselmus, jonka mainio pöytäkirja seurat
koon myös tässä jälkipolvien iloksi. Se on ruotsinkielinen ja koska se julkaistaan näin koko kansan luettavaksi, uskallamme
korjata senkin oikeinkirjoitusta vähä nykyaikaisemmaksi:
„Anno 1 6 4 4 den 1. Maj blef hållen hussyn öfver Nykyrckio prästegårdsens hus och dess inventarium af oss underskrefne, när Herr Erich Nicolai inträdde uti förbemälte Nykyrckio prästegård; och fanns ef
ter noga besiktning vara till som här efterföljer:
Biskopsstufva med nedfallen skorsten och gam mal spjäld, tu söndruga glas, inte bord, ingen stol och ingen säng, intet lås i dörren.
Stor borgarstufva med ett hord och stol utan skorsten och spjäll och inga fönsterglas, ej heller något lås och någon säng.
Lill borgarstufva, nedfallen skorsten, ingen spjäld, inte bord, ingen stol och inga sängar, ej heller lås;
skall på nytt allt upprättas.
Bagarstufva med skorsten, spjäld, bord och stol, skall allt på nytt förbättras.
Spisstufva, som kommer Mäunäs nattbol till, haf- ver salig kyrekioherden herr Hindrich med sin egen omkostnad låtit upprätta, som nu för ögonen står, undantagandes glasfönster; ingen hord, stol och sängar, intet heller något läs före.
Oaplansstufva med skorsten och gammal spjäld, inga hord, stol och ingen säng, ej heller lås, intet fönsterglas.
Bastufva gammal rutten och nedfallen, intet dug
lig.
För alla tre visthus inga utanläs funnos, allenast stocklås.
Vårsäden anbelangande är inte levereradt, utan herr Erich hafver utaf sitt eget utsått fyra tunnor korn, hafra en tunna, ärter half tunna.
Inga slädar och harf, ej heller någon gärdsle, ej lieller bryggekar och något ved; ej heller något hö är levereradt åt herr Erich till nederbrukningen utaf salig herr Hindrichs änkan af framledne årsväxten;
mycket mindre utförde gödningar på åkern.
Rev. Dn Henricus P. Nykirckensis blef död Anno
1 6 4 3 den 2 8 . Februari. Behölt hans änka Arinum
Gratiae till 1 6 4 4 den i. Maj fullkomligen. Men sedan hans successor inträdde uti prästebolet, efterlåt han af sin egen goda vilja hans efterlåtna. änka en tunna land såkorn, med dess gödning, samt så-hafra och linfrö;
därtill kål- och rofland. Item hennes boskap gå i vall på prästegårds mulbet samt husrum både i man- och fägård till nödtorft, allt intill Simonis Ju- dae, då hon inträdde uti annat äktenskap med Erik Johansson i Åbo, anno 1 6 4 4 .
Johan Sigfredsson Bjur, pro tempore legislator i Wemo härad, tamquam testis.
Lars Isachsson, Länsman och kyrkovärd.
Abram Nilsson, kyrkovärd."
Vähäistä aikaisemmin, helmik. -6 p. samana vuonna, oli toimitetta sekä kirkon että pappilan omaisnnden inventeerans, ja seurattakoon tässä täydennykseksi ylläolevan katselmus
pöytäkirjaan pappilan omaisuusluettelo:
„Anno Domini 1 6 4 4 , den 6 februari blef invente- radt af oss underskrefne Nykyrckio sockens både kyrkiones såsom och prästegårdsens inventarium uti två kyrkievärdes b. Lars Isaksson i Harickala och Abraham Nilssons i Siwoittu by, samt kyrkiones sex mäns närwara: b:e Simon Jörensson i Tammistå,
Matz Johansson i Lachdis, Erich Larsson i Häihä, Johan Persson i Kainu, Christer Eskilsson i Wario- randa, Mårten Mathsson i Kylänhidis. — Och fanns wara tili:
Prästegårdsens inventarium.
K or 5.
Gammal-swin 2.
Ung-swin 2.
En gam mal söndrig koppargryta wäger m#d fatta 1 tt.
Träfat 20 st:r Trätallrikar 20 st:r“
Näissä kaunopuheisissa todistuskappaleissa kerrotaan ai s, että toukok. 1 p, 1644, kun herra Eerik Nikolainpoika tuli tähän pappilaan, havaittiin tarkastuksessa seuraavaa:
Ptispantuvassa alas romahtanut savupiippu ja vanha pelti, kaksi rikkinäistä lasi-ikkunaa, ei pöytää, ei tuolia eikä sänkyä, ei lukkoa ovessa.
Isossa asuintuvassa on pöytä ja tuoli, se on ilman savu
piippua ja peltiä ja lasi-ikknnoita, ei ole myöskään lakkoa eikä sänkyä.
Vähässä asuintuvassa on alas romahtanut savupiippu, ei peltiä, ei pöytää, ei tuolia eikä sänkyä, ei myöskään lukkoa; kaikki pitää uudestaan panna kuntoon
Leipomatuvassa on savupiippu, pelti, pöytä ja tuoli, mutta kaikki on uudestaan korjautettava.
Ruokasalin, joka knnlnn Männäisten yöknnnan voimassa pi
dettäväksi, on kirkkoherra Henrik-vainaja omalla kustannuk
sellaan antanut panna siihen kuntoon, kuin se nyt on, paitsi lasi-ikkuuia, siinä ei ole pöytiä, tuolia eikä sänkyjä, ei myös
kään lnkboa ovessa.
KappalaisentuvaBsa on savupiippu ja vanha pelti, ei pöy
tää, tuolia eikä sänkyä eikä lakkoa, ei lasi-ikkunaa.
Sanna vanha mädäntynyt ja rappentnnnt, ei kelvollinen.
Kaikkiin kolmeen aittaan on vaan pnnsalvat, ei ulkolnb- koja.
Mitä kevätkylvöihin tulee, ei niitä varten ole mitään an
nettu, vaan on herra Eerik omastaan kylvännyt 4 tynnyriä ohria, kauroja yhden tynnyrin, herneitä pnolen tynnyriä..
Ei ole rekiä eikä äestä, et myöskään auraa, vielä vähem
män aitoja eikä oluenpano-ammetta eikä halkoja. Niinikään ei ole hra Henrik-vainajan leski jättänyt hra Eerikille heiniä viime vnoden sadosta, eikä hän myöskään ole lannoittanut peltoja.
Uudenkirkon kirkkoherra Henrik knoli v. 1643 helmik.
28 p. Hänen leskensä sai pitää armovnoden täydelleen 1 päivään tonkok. v. 1644. Kun senraava kirkkoherra tnli pappilaan, jätti hän omasta hyvästä tahdostaan edell. leskelle tynnyrinalan ohransiementä lannoitnksineen sekä kauraa ja pellavaa, lisäksi kaali- ja naurismaata. Edelleen sai hänen lehmänsä käydä pappilan laitumella ja hän itse asna pappi
lassa sekä pitää lehmänsä pappilan navetassa Simonpäivään saakka samana vuonna, jolloin hän meni toisiin naimisiin raatimies Eerik Johanssonin kanssa Tonissa.
Katselmuksen toimittivat Vehmaan kihlakunnan lainlnkija Johan Sigfridsson Bjnr, nimismies ja kirkonisäntä Lars laak
son (Harikkalasta) sekä kirkonisäntä Abram Nilsson (Siivo
tusta).
Pappilan omaisnnden inventeeraus taas, jonka olivat teh
neet, paitsi ylläm. kahta kirkonisäntää, knndennusmiehet Si
mon Vrjönpoika Tammistosta, Matts Juhananpoika Lahdelta,.
Eerik Laurinpoika Häähästä, Johan Pekanpoika Kainosta, Krister Eskelinpoika Varoasta ja Martti Matinpoika Kylän-
hiideltä, osoitti pappilassa löytyvää searaavao määrän irtai
mistoa:
Lehmiä 5.
Sikoja 2.
Porsaita 2.
Vanha rikkinäinen knpariksttila.
Pnnvateja 20 kpl.
Puulautasia 20 kpl.
Knn lukija ylläolevan johdolla koettaa luoda kuvaa silloi
sista oloista Uadenkirkon pappilassa, tulee hänen pitää mie
lessä, että lukot, lasiruudut, uloslämpiävät uunit j. n. e. j. n. e.
olivat siihen aikaan knlttunritavaraa, jonka löytyminen ta
loissa ei suinkaan ollut niin itsestään ymmärrettävää kuin meidän aikanamme. Elettiin savupirteissä ja tultiin toimeen ilman sänkyjä ja tuoleja! Mutta kirkkoherra Eerik Niko- lainpoiba ryhtyi tarmokkaasti saattamaan pappilaansa ajan
mukaiseen kuntoon. Jo saman toukok. 20 p. 1644 voipi hän korjauksistaan muistiin merkitä m. m .:
Kymmennysaitan on koko seurakunta kustantanut siten, että jokainen talonpoika on antanut 12 äyriä kuparirahaa.
Leipomatuvan ovat neljä yöknntaa laittaneet, siinä on nyt.
uusi savupiippu, uusi pelti, toinen vanha, sekä 5 uutta ak- kmiaruutua, jotka on oatettu 7:llä taalarilla kuparirahaa.
Kaksi vanhaa ikkunalasia olen minä pannut omastani siihen lisäksi. Samoin ovat talonpojat antaneet tehdä uuden pöydän, mutta tuolit ja sängyt kuuluvat minulle.
Vähän asuintnvan on ensimäinen yöknnta laittanut, kak
sine kamareineen: vanha ruokakammio ja unsi sänkykamari, siinä on kaksi nutta uunia peltineen, toinen tuvassa, toinen sänkykamsrlssa. — Tupaa varten on lahjoittanut Erik Jo
hansson, raatimies Turosta, 3 ikkunaruutua; Johan Sigfreda- son Bjur, Vehmaan kihlakunnan lainlukija, yhden ikkunalasin;
Krister Lydiehsson Veli naita ybden ibkunarnndun ja tontin k atsan to ja. Minä olen pannut omastani ikknniin ja o »Un pnolen tonttia lantoja. Motta itse tuv n oven ja moka kam
mion oven ovat talonpojat laittaneet ilman Inbkoa ja monta korstosta. — Sänkykamarlin lahjoitti urhoollinen korpraali Gustaf Jonsson Orre kaksi Ikkunaksi*, mntta yksi on pantn g lisään vanhasta inventarinmista. Ruokakmnmioou olen pan
nut kaksi ikkunalasia omastani Pöydät, tuolit, särgyt, väl- lypenkit. kaapit, lukot sekä tavasta että molemmissa kama
reissa kunlnvat minulle, mitkä Männäisiltä o'en tuonut, paitsi että Eerik Tuomaanpoika, Villilän vouti on lahjoittanut yh
den Inkon samaan tupaan. Sänkykamarin oven olen laittanut omastani ja omalla kustannukaeliani korotuksineen.
8:tmo n on tallin kattannt samainen ensimäinen yöknnta tuohella 4 p. lokak. ja laittanut nnden oven, mntta salpa on minnn.
Mitä kappalaisentnpaan tnlee, o'en antanut laittaa sen omilla kustsnnukseJani ja sen kolme ikknnaa laseineen van
hasta inventarinmista, matta särgyt, pöydät, tuolit ja lahko kantavat minnlle
Mallassanne on toinen yöknnta laittanut. Mntta mallas- laon annoin minä rakentaa vanhan aitan laarin landn-sta
Vanhan tallin on koko pitäjä korjanttannt. Matta oven iaitmn minä omalla knsrannnksellani.
Molemmissa ladoissa karjapihalla on minun oma lakkoni ja
•aan ottaa ne pois koska tahdon.
V. 1661 oli taas kirkkoherran vaihto Uudenkirkon pappi
lassa. Eerik Nikolalnpoika jä t M kuollessaan seuraajalleen ta
lon sella snssa kunnossa, knin s»uraava luettelo osoittaa:
V. 1661. Herra kirkkoherra Sigsmund Bartolinpojall*
jätetty pappilan omaiBun*, paitsi karjaa, joka on mainittu 1644 vuoden luettelossa (vrt. aiv. 14.):
Piispan tupa uusine savupiipouiueen, uusine peltelneeu, ikku
nalaseja 4 kpl. kunnossa. Pöytä samassa tuhassa ja S kpl kamastnolejn, jotka tuolit kirkkoh. leski Eisabet on lahjoit
tanut pappilaan. Sänkyjä 1 kpl. Samaten lukko ja avain tuvan oveen. Samoin etehinen ja rappuset.
Iso asnintnps, jossa on pitkä pöytä ja pitkä penkki, ilman savupiippu*, peltiä ja ikkunalaseja, lukkoja ja sänkyjä, sekä ruokakamarin ovi.
Vähä asuintups, jossa on pöytä veistettyinä jalkoiueen, li
säksi toinen pöytä, pieni selkäuojatuolf, ovi lnkkotae<*n ja avai-
«uineen, ikkunalaseja 5 kpl,, penkit kahdella seinällä; sivu- kamari savnplippupeltineen, 3 kpl. las:rautaja, ovi ilman luk
koa; ruokakamari vanh. ovi, lakko ja avain, 2 ikkunalasia.
Leipomstnpa, siinä matalajalkainen pöytä, savupiippu kaks uine pelteineen, ovi ilman lnkkoa, ikkunalaseja 7 kpl., penkit kahdella seinällä. Näiden kahden tuvan välillä etehineu ja rappuset pihan puolella edessä.
Buokasali, joka kuuluu Männäisten yöknnnalle, siinä savu- piippnpelti, sänkyjä 2 kpl., ovi ilman lnkkoa, lasirnntnja S.
Ksppalaiseutnpa, siinä pöytä jaloilla varastettu, savupiippu- pelti, sänky, ovi ilman lukkoa, lasiruutuja 3 kpl. Buoka- salin ja kappalaisentuvau välillä etehinen.
Kyökki uudestaan laitettu savupiippuineen, ovi ilman lnk
koa.
Mallassani» uudestaan pantu kantoon bolvattaine kiuk&i ncen.
Sanna laitettu kaikkine tarpeineen valmiiksi.
Kellari kivestä ja palkeista, sen päällä lnbt), molemmissa ovet, kellarina lakko ja avain, luhti ilman lukkoa.
Kaiapuoti kunnossa ovinaan ja lakkoineen ju muine tar
peineen.
fanis* kymmsnnysaitu, knunnosss, oviuees, lakkoineen ja avaimilleen.
Uusi kymmennysaitts, kannossa salpoiBeen.
Vielä kaksi aittaa ovineen ja salpoineen.
Talli kaksine ovineen, ilman lakkoa.
Riihiä 2 k p l, lnvla 2 kpl. ja 2 olkilatoa, kaikki kan
nossa, riihissä ovet ja kinkaat.
Kaksi pnotia ison portin vieressä, kannossa ovineen, mutta ilman lnkkoa.
Navettoja 4 käyttökunnossa.
Latoja 2 käyttökelpoisia Tvörekiä 2 kpl
Yllämainitut huoneet y. m. ovat tarkastaneet (seuraa 2 kir- konisännän ja 6 kundennnsmiehen nimet).
Jälkimaailma »aa olla kiitollinen Uudenkirkon entiselle jän tevälle kirkkoherralle Eerik Nikolainpojslle, jonka toimesta meillä nyt on nämä mielenkiintoiset tod stnskappaleet siltä ajalta, jolloin »avupirttelhin meillä alettiin rakentaa ulosläm
piäviä nnneja. Pappiloissa ne mailla ensimäisinä puuraken
nuksiin ilmestyivät, sieltä alkoivat levitä talonpoikaisväestön keskuuteen — useimmiten vasta paljoa myöhäiserapänä aika
kautena knin se, jolloin Eerik Nikolainpoika oli kirkkoherrana.
Meidän nykyisten unniemme kaltaiset eivät tässä puheenalai
set .savupiiput" kuitenkaan olleet. Takka suippeni vaan yläosal
taan pitkäksi ulkoilmaan johtavaksi savutorveksi, jota myöten savu ja noki katosivat, jättäm ättä mitään jälkiä tupaan. Savupiippu suljettiin katonrajan alapuolelta .isolla pellillä", kun valkea takassa oli palanut hiillokseksi. Takka savupiippuineen muu
rattiin aluksi harmaasta kivestä, myöhemmin tiilistä. Ensi sikoina se, tottumattomien mestarien rakentamana, saattoi hel
posti romahtaa alas — ja silloin elettiin tuvassa taas, kuten ennenkin, ien savupirttinä ollessa. — Puita ei tarvinnut
säästää siilien sikaan vielä: taita poltettiin koko päivä yhtä mittaa ja pelti suljettiin vasta illalla.
Koetamme vielä — manalta saatujen lisätietojen nojalla esittää pikku piirteitä Undenkirkon pappilan elämästä 30- vnotieen sodan ajoilta, Henrik Andreaan pojin, Eerik Nikolain- pojan ja Sigismund B<rtolinpojan kirkkoherroina ollessa.
Vaikka lasiikknnia mainitaan, mahtoi pappilan huoneista kuitenkin olla pimaäbköä. Sillä sen ajan rondot olivat pie
net ja himmeät, lyijyisissä pnitteisaa. Suoremmissa ikku- nissa voi tnollalsla rantoja olla aina 20, ja siitä yli; lukija huomaa, että Undenkirkon pappilan lasi-ikkunat tänä aikana olivat p'enet! P itkät hämärät ja illat tnltiin toimeen pä
reellä, nauriista koverretulla, jollain rasvalla täytetyllä ja pellavaisella kynttilänsyd imellä varustetulla »lampulla" tai — jnhlatilaisnnks ssa — kotona valetuilla kynttilöillä. — Pen kit ja pöydät olivat jykevätä tekoa, katoissa paksut kannatin
hirret, »kuurattu’ lattia ehkä knnsenbavnilla koristettu. Sei nävierillä oli ehkä jokn kaappi ja arkknjs, ”kirstuja", joihin talon kallendet, vaatteet j n. e. olivat huolellisesti pakatut, knten matkalle lähtöä varten. Sieltä ne otettiin esiin juhla
tilaisuuksissa ; siellä ne säilyivät hyvästi varkailta sekä noelta ja lialta, ja olivat esim. tulipalon sattuessa valmiina nostetta
viksi ulos tnrvaan. Kangsnpant ja rakit olivat asiaanknnln- via hnonekalnja pappilassa. — Asnintnvisaa elettiin yhte stä elämää, päivän työt alkoivat ja päättyivät yhteisellä polvista- misella rukoukseen.
Pysähdymme vielä silmänräpäykseksi pappilan kauniille hil
jaiselle mäelle ja koetamme painottaa m eleen menneisyyden knvaa. Ympärillämme lainehtivat viljapellot ja aarinko tekee laskna länteen. Tuossa edessämme on ikivanha knlkntie, Min- näistenjoen laakso, jonka toiseen rennaan yli 500 vnotta taka
perin rakennettiin senrakonnan ntui kirkko. Toisennäköinen
oli siroin seutu, t öisen näk fr set savupirtti-asunnot, toisennäköi
siä ihmisten puvut. Monenmoisten muotojen ja vaihtelujen läpi on kulkenut pnolituhatvuotinen edistys, tässä pappilan mäellä voi kuvitella sitä pitkänä hämäränä mnnttelevana elävienku- vienfilminä liikkuvan silmiensä edessä. Koko ajan on tällä edessämme näkyvällä alalla ollnt Undenkirson keskus ja polt
topiste — hamasta siitä asti knin piispa Bero Balk tämän seurakunnan perusti, yhdisti ja järjesti.
II.
Vanha asiakirja 140(Muvulta.
Uudenkirkon T. I. kylännimifi, (Uudenkaupungin Sanomille kirjoitti Helmer Vinter.)
f
ndenkirkon pitäjän kirkonarkistossa on vanha, nykyään Suomen muinaismuisto-yhdistyksen toimesta kotelolla varustetta tilikirja. Sen alkuun sidottuna tapaamme erikoisen mielenkiintoisen asiakirjan v:lta 1411 eli oikeastaan tarkan jäljennöksen siitä v:lta 1621. Tämän asiakirjan löy
tämisestä ja ensinnä julkaisemisesta on tntkijain kesken oliot pientä kiistaa, mutta lienee asian laita niin, että knnnia siitä tulee oman paikkakuntamme miehelle, opettaja Fredrik Aa/ta-vainajalle, joka ainakin osittain julkaisi mainitun asia
kirjan jo v 1885 teoksessaan »Kertomuksia Uudenkirkon ja Uudenkaupungin entisiltä ajoilta"; seikka, joka sekin puoles
taan oaottaa, kuinka etevä tutkija Fredrik Aalto oli huomaa
maan ja ymmärtämään, mikä on tärkeätä ja merkillepanemi- sen arvoista. Mutta, kuten sanottu, ei tämän asiakirjan tun
netuksi tekemiByritykset suinkaan rajoitu tähän, vaan sille on sattunut se suuremmoinen kunnia, että se tämän jälkeen en lisäksi vielä neljä kertaa uudestaan painettu. Semmoinen koh
talo ei liene minkään muun suomalaisen, keskiaikaisenkaan asiakirjan osaksi tallot. Muut julkaisijat ja julkaisut ovat:
1. H. Ojannut. .Virittäjässä*, v. 1901. 2, K. Rinne & K.
Meinander teoksessaan .F n lan d s kyrkor I*. 3 R. Hansen teoksessaan .Finlands medeltiosurkunder* sekä 4 Uadenkan-
»orgin Sanomat v, 1918 sarjassa .Vakka-Saomea pitkin ja poikin*. Viimeksi on se maisteri Arne Jörgentenin toimesta valokuvatta enempiä tntkimnksia varten.
Tänä asiakirjassa mnnten ensi kerran mainitaan Uudenkir
kon nimi, joten on Innltavaa, että seurakunta juuri 1400:o tienoilla oli uudestaan järjestetty ja että se silloin sai sen uu
den kirkon, josta sen nimikin on johtunut. Muuten asiakirja koskee mainitun pitäjän kylien ja talojen velvollisnntta yllä
pitää ja rakentaa pappihn eri rakennuksia. Kylät on maini
tussa luettelossa jaettu neljään yökuntaan (latinaksi nocturnum).
Näistä tuli ensimmäisen, johon kunlnivat pitäjän eteläisimmät kylät, pitää kunnossa pappilan ruokahuone, hevostalli ja riihi ; toisen taas, jonka muodostivat edellisestä pohjoiseen olevat kylät, tali huolehtia keittiöstä, mallassannasta (eli jyväaitasta) ja härkä tallista. Kolmannen yöknnnan osalle tulivat jakelu- huone, sunrl varastohuone ja riihi. Neljäs puolestaan piti huolta saunasta, navetasta ja heinäladosta. Sitäpaitsi tuli koko pitäjän yhteisvoimin ylläpitää .istuimella ja etehisellä varustettu kivikammari, piispantnpa, piispantalli, kappalaisen tupa, olki
lato (eli sllppuvaja) sekä sen lisäksi makuuaitta kaksine etei-
«dneen, ylempine ja alempine, joiden alla vielä oli kylmä huone, jota myös raoka-aitaksi kutsutaan *
Kuten huomaamme on tämä asiakirja siis sivisty »historial
lisestikin sangen valaiseva, näyttäen mimmoiset olot olivat suomalaisessa pappilassa 14-sataluvulla. Juuri asian tästä puolesta onkin maisteri B. Cederhvarfr saanut aihetta ja apua erääseen tutkielmaansa .Fm skt Mnsenm*-lehdeesä v. 1910, joten siis Uaskirkkolainen asiakirja vielä siinäkin suhteessa on merkillepantava.
Mnistakaammepa vain miten vanhanaikaisen vaikutuksen te
kee erityisen härkätallin mainitseminen. Sellainen on jo mo
nelle nykyajan ihmiselle ihan tuntematon laitos. J a todeksi näyttäytyy myös sananlasku »ei piispan pappilan kantta vää
rää ole", knn huomaamme, että häntä varten on eri tnvat ja tallitkin. Kuinka mahtoi vatkaan sen ajan papit »plääjätä" ja hyvänä pitää kirkkornhtinaita, jotka »sen vallan nojalla joka heille Jumalalta annettu oli", kävivät pappiloita ja kirkkoja tarkastamassa I
Mutta ei vain tässä suhteessa tämä »mninaismuicto", tämä mielenkiintoinen asiakirja herätä huomiotamme. Sa tarjoo myös tilaisuutta kielitieteellisiin havaintoihin. Niinpä on tohtori H.
Ojinaan »Virittäjän" yllämainitussa numerossa muutamia sen laatuisia esittänytkin. J a lopuksi ei suinkaan ole vähäksi arvioitava sitä merkitystä, joka asiakirjallamme on paikanni
m iä tutkittaessa, yksin vanhuutensa ja varsinkin siinä esiin
tyvien paikannimien monilnknisnnden tähden. — Sen seikan, että olemme tekemisissä jäljennöksen kanssa, ei tarvitse mie
lenkiintoamme vähentää, silla voimmehan toki luottaa Unden- kirkon silloisen papin, herra N colans Ericin eli Eerikinpojan vakuutukseen, että hän on luettelon »Nihil addendo, nihil de
ponendo", t. s. mitään lisäämättä, mitään poisjättämättä jäl
jentänyt, mikä varankin paikannimentntkijalle olisi tärkeätä, vanhimpien kirjoitnsmnotojen löytäminen knn nseassa tapauk
sessa helpottaa mmen selityksen keksimistä. Tosin ei voida sitäkään mahdollisuutta kieltää, että hän olisi nimiä ääntämi
sen makaan mnnttanut, kuten sen aikaiset kirjoittajat usein kantavat tehneen.
No niin, lnotammepa siis herra Nlcolanksen vakuutukseen tai emme, niin voi luettelossa mainittujen kylien ja talojen nimistä knitenkin mnntamia sangen hanskoja johtopäätöksiä tehdä, knten senraavassa saamme nähdä. Nimiä on luette*
lossa yhteensä 77 kpl. sekä kylän- että talonnimiä. Mainltnt kylät eivät kuitenkaan kaikki enää kanin Uudenkirkon pitä
jään, vaan on mnntamia, kuten esim. Kammela ja Edväinen siirretty Pyhämaan yhteyteen. Osa taas on 1600-luvnlla ja myöhemminkin erotettu Uudenkaupungin ja se i maaseurakun
nan aineeksi. Näitä ovat Raukola, Pietola, Sorvakko, Salmi, Yohdensaari, Hankiharja j. n. e. Melkein kaikki luettelossa mainitut nimet ovat säilyneet ihan nykyaikaan asti, voipa sa
noa kaikkikin, jos kirjoitusmuoto Pernis on oikeinkirjoitus virhe Pereis-muodm asemesta, knten opettaja Aalto on arvel Int. Pereis tietysti on luettava Perä is = Peräinen ja tämän
niminen paikka vanhoista kartoista päättäen onkin sijainnat Uodestakanpnngista itään lähellä Salmen kartanoa K rjoi- tnsmnoto K srtty taas lienee oikeastaan Käfitty ja Käätyj r- venhän vieläkin useimmat ainakin nimeltä tuntevat. 8-oraa- vassa tekisi mieleni esittää joitakin arveluita muutamista uns- kirkkolaisi8ta paikannimistä, jo den toivoo edes väbäsenkin huvittavan ainakin oman kotiseutumme asukkaita. Ikäväkseni täytyy tunnustaa, että monen nimen merkityksestä ei helpos- tikaan pääse selville, vaan on tyydyttävä enemmän tai vähem
män sattuviin arveluihin niiden synnystä ja alkuperästä. Usein voi kuitenkin päästä varsin lähelle oikeata selitystä tarkkaa
malla varsinkin kyseessä olevan paikan lnonnonsnbteita tai vertaamalla nimiä mnihin joko sukukieliin, esim. viroon tai mnibin vieraisiin. Yleensä koetan tässä kirjoitelmassa mainita vain ne nimet, joiden selitykset tuntuvat todennäköisiltä, jollei
vät varmoiltakin, mntta paljon nimiä, kuten yllä jo on hno maatettu, myös jää selittämättä. Numerot ovat asiakirjassa mainitnn järjestyksen mokaisi*. Kirjoitusmuodot ovat oikein
kirjoitusta maattamatta luettelosta jäljennetyt. Easimmäisenä kiinnittää mieltämme nimi 3. Palssa. Tämän nimen merki
tys näytti ensin hyvin vaikealta selittää, varsinkin kun tantat
vähemmän todennäköiseltä eris tohtori 8axenin esittämä ar
velu, että nimi mahdollisesti johtaisi nimesti B iltsar eli Bslthagar. Kuitenkin voidaan ajatella nimen ihan yksinker
taisesti selittyvän suomen kielestäkin, nimittäin sanasta >naisit, joka Lönnrotin snnren sanakirjan mukaan merkitsee kovaa savea ja karkeata savensekaista hiekkaa. Itse en ole ollut tilaisuudessa tarkastamaan Palsan maaperää oikein »paikan päällä», mutta jos maa siellä sentapaista on, on selityskin varma. Maanlasdun mukaan annetut nimet muuten ovat Suomessakin aika yleisiä.
6. Puita. Mielestäni tämä nimi johtun pudas, putaan sanan yleistyneestä omanto eli genetiivi-muodosta. On esim.
sanottu Pottaan talo, ja tällaisesta yhtymästä on aikaosa sit
ten jäänyt perusmuodoksikin. Samoinhan vielä nytkin sano
taan Korve, Lähde j. n. e. Paikalliaunssnhteetkin näyttävät tukevan tätä otaksumaa, «pudas» kun m. m. merkitsee joen mutkaa ja mainittu talo, ellen väärin muista, sijaitsee juuri sellaisessa paikassa.
7. Vellu, nyk. Velins, Velva. Tätä uimeä voidaan verrata sanaan vellna ja tarkoittanee siis hyllyvää, suoperäistä paikkaa.
8. Lachdis, nykyään Lähde, Lahti. Nimi ei suuria sel
vityksiä kaivanne. Voimme vain palauttaa mieliimme, että kylä joskus aikoinaan on sqninunt Valkkimeren lahden ran
nalla ja a»n lahden makaan nimensä saanut.
11. Vachteris, nyk. Vahtrnkse, selittyy helposti pnnnni- mestä vahtera, joita puita siellä nimenantotilaisnndessa lienee kasvanut, kuten kai nytkin.
12. Santhia, nyk. Santtio voinee olla yhteydessä santa- aanan kanssa. Ehkä on sekin maanlaadosta nimensä saanut.
13. Taipale, nyk. Taiple, on selvästi lnontaisnimi, mer
kiten joko kannasta kahden veden välissä, tai vain taivalta, matkan varrella olevaa paikkaa.
21. Lem ittylå johtuu nimestä Lemmitty, joka keaki-ajalla • oli hyvin yleinen. Ehkä voisi jokn, varsinkin kellä on vilkas mielikuvitus, verrata tätä nimeä kalevalaisiin, erittäinkin kon Iaitilan Untamalaakin pidetään Untamon ja Kalervoa kotiseutuna
23. H auttis, nyk. Hanttlneu. Nimeä ehkä voidaan ver
rata hauta-sanaan, merkityksessä knoppa, matala, alava paikka.
26. Sorvakkå ehkä johtnn sanasta sorva, joka Lönnrotin sanakirjan makaan merkitsee honkaa, mäntyä, ja olisi siinä ta pauksessa verrattavissa mnotolhin Männikkö, Koivikko j. n. e.
Sorva-sanaa ei toeta enää tietääksemme murteessa tavata, mntta voisihan ajatella sen unohtamista ja joutumista pote käytännöstä. Ainakin näyttää useassa muussa tapauksessa tällainen unohtuminen tapahtuneen.
29. Pietoila, nyk. Pietla on nähtävästi johdettu nimestä Pieto, joka kai on samaa juurta knin Pietari.
31. Lepäis, nyk. Lepäine, on ilmeisesti leppä-sanan joh dannaisia, siis pnnnnimestä on sekin johtanut.
34. Salm i on ilman maata selvä.
39. S a m ista johtnn ssarni sanasta. Tasskin siis pnnnnimi johdannainen. Kumma kyllä, ei nykyään Saarnisten tienoilla kasva mainittuja puitu, mutta melkein varmasti voi väittää niitä siellä kasvaneen, sillä eihän ennenkään «savna ilman tulta».
45. K årfvis, nyk. Korpi, Korve on lnontaisnimi, jonka jokai
nen suomalainen ymmärtää, s on ruotsinkielen omannon pääte.
46. Raurio, kansankielessä Rautio. Nimi johtuu sanasta ranrs, rauru, joka' merkitsee karkeata hiekkaa, somerta, so
raa ja yleensä pienkivistä maata. Maaperästä on siis tä
mänkin nimen alku etsittävissä. Nykyisen Ranlio-muodon 1-äänne on syntynyt n. s. erilaistumis- eli dissimilatioilmiön kautta, joka ei kielessämme siedä kahta samankaltaista, tässä r-äännettä lähekkäin, kuten on laita muodossa Raurio. Sa-
man, säännön makaan on esim. aikaisemmasta muodosta rää
täli (vrt. skräddare, josta se on lainatta) tallat räätäli.
49. Mennäs, nyk., Männ Jne, Menunne, on vaikea selittää.
Mahdollisesti voisi ajatella mäntyä nimen perasaiheena, mntta sitä vastustavat erilisät mnodot, Mennäne y. m., jotka ovat koko yleisiä. Hyvästä selityksestä olisin kiitollinen!
51. K aivåila on ehkä yhteydessä kaivo sanan kanssa, joka raersitsee joko lnonnonlähdettä tai muuta syvennystä tai kuoppaa ja sen lähistöllä olevaa kylää tai taloa.
54. Kaskia, Kaskinen on kai kaskimaasta nimiaiheen otta
nut. Kaski merkitsee myös ahoa, nuorta lehtimetsää kasva
vaa paikkaa, Virossa sana kask — koivu.
55. Cauk&ila, nyk. Kankola on nähtävästi muodostettu erisnimestä Kauko. Voinee se mahdollisesti myös tarkoittaa kaukana o'evaa paikkaa.
56. Surikala, nyk. Sunrikkala, on muodostettu miehennimes- tä Sanrikka, tyyppi, joka keskiajalla näyttää olleen hyv n yleinen.
58. Kinglio, nyk. Kinko, on Inouraisnimi, merkiten kuk
kulaa, kumpua, mäen töyrystä, ja tässä tapan taessa tietysti sellaisella paikalla sijaitsevaa »sumusta.
60. Elekis, nyk. Elkkyinen. Ölkkyne, on yhd stettävä varpusta merkitsevään ölkkynen-sanaan (vrt. myös hako-ölk- kynen). Lintujen nimiä on sangen rsein käytetty henkilön nimenä, esim. Kurki, Lokki, Kokko, Kukkonen y. m. ja lie
nevät ne tällaisista yksilön, p-ikm omistajin nimistä myö
hemmin paikkoihin kiintyneet. Kovin haetulta tunmn mieles
täni tämän nimen, kuten eräiden muittenkin nnskirbkolaisten ni
mien, yhdistäminen germaanilaisten ylijumalan Odinin lisänimiin.
tässä tapauksessa Etka-muotoon, kuten julkisuudessakin on esitetty. E köhän vaan liene menty merta edemmäksi kalaan.
62. Cammelia, nyk. Kammela, kanina nykyään Pyhä- maahan. Kammela sijaitsee meren rannalla, saarella ja on
luultavasti aikoinaan ollnt hyvä kalastuspaikka, Ainakin pai
kan nimi näyttää siihen viittaavan, kysymyksessä voi näette olla sana kammeliainen, kampela eli knten me sanomme «flnntert.
Muuten on mukava tietää, ettei kampela alknaan ole merkinnyt mitään kalaa, vaan »latuska'8ta«, väärää, vinoa j. n. e. On siis aikaisemmin sanottu kampela kala ja siitä on laatusana eristynyt kysymyksessä olevaa v noa kalalajia merkitsemään.
64, Inhamo, nyk. Ilmo. Kehitys on knlkennt seuraa
vasti Inhamo = Inbmo — Inrao = Lmo. Johtopäätettä -mo pidetään yleensä itäsuomalaisena. Mitenkä lienee näin hau
vaksi länteen eksynyt. Inha merkitsee häijyä, pahaa, ilkeätä, ikävää, vaikeata. Vertaa Kalevalan säkeitä:
»T ällä in h a lla ijä llä , K ä te v ä llä kannikalla<.
Lieneeköhän Inhamo siis alknaan ollnt vihaisten ja häijyjen ihm'sten asuinpaikka, nimet knn toisinaan n. s. <hankkuma>- nimistskin johtuvat.. Toivokaamme, että ainakin nykyiset Ilmon Lokon y. m. talojen asokk-at ovat toista maata.
66. Sannais, nyk. Sannainen, johtuu sekin santa-sanasta, knten Suntiokin.
67. Katina, -na johtopäätettä pitää tohtori Forsman, joka paljon on suomalaista nimistöä tutkinut, erityisesti na stan ja
— lehmien nimissä käytettynä johtoaineksena. — Anteeksi, hyvät naiset. — Nimessä piileekin luultavasti naisen nimi Kati, joka johtunee Katariinasta. Katina-nimeäkin on seli
tetty germaanilaisesta jnmalaisnimistöstä johtuneeksi. Odinia, Skad a, Tn ria y. m. mu>ta germaanilaisia jumalia olisivat siis näillä seuduilla asuneet alkunsa - kaat palvelleet. Tämän tapaisten rohkeiden väitte den todistukseksi odottaisi mninaistntkimnksem*
me, ka<vansten ja hautalöytöjen antavan vastauksen; mutta niin- kanan knn ei meillä tällaisia, ainakaan sitovia, ole, l<enee psr-sta asettaa kysymyksessä oleviin otaksumiin epäilevälle kannalle.
68. Kainu. Tämä nimi mielestäni on sama sana knin yleisnimi kainn, joka merkitsee alavaa maata, laaksoa, not
koakin, knten «en vastakohta kinko = knmpn, mäki.
72. H allu. Nimeä on verrattu mninaisrnotsin Halli-, Hslle-, Halh-nimiin. Toisena mahdollisuutena voisi ajatella sanan knnlnvaisnntta viron hallikas, snomen hallikko-sanojen oletettuun hali-vartaloon, merkiten siis suoperäistä, allikko- maista paikkaa. Alavaa, kylmänarkaa paikkaa tarkottaisi nimi siinäkin tapauksessa, että se olisi yhdistettävä halla-sa
naan, knten maisteri Arvo Meri on srvellnt.
73. Kalleila, nyk. Kallela. NimeB Ioniisi selittyvän tu
tusta Kalle nimestä. Matta knn melkoisella varmuudella tie
detään, että nimimnoto Kalle on sadan, korkeintaan kahden, vnoden vanha, niin voisi ajatella, että nimi mahdollisesti joh
taisi yleisnimestä k ali e, kaiteen, joka merkitsee kaltevaa paikkaa ja myös tien matkaa. Tätä epävarmaa olettamasta tuntuisi i:l!inen Kalleila mnoto tnkevsn ja varstakin jos kylä todella edellämainitun tapaisessa paikassa sijaitsisi.
75. Cachlåts, nyk. Kahloinen. Tässä tnntnn todennäköi
sesti olevan kyseessä kahluupaikan lähellä olevan asumuksen nimi. Kartasta päättäen ainakin näyttää siltä, että jollei tä n ä kohdin menty joen yli oli pakko tavattomat matkat kiertää ennenkuin toiselle puolelle pääsi. Ei siis mnnta knin kahlata.
76. Tam istå johtnn epäilemättä tammi-sanasta. Tammis
tossahan Abrahamkin aikoinaan oleskeli, sillä erotuksella vain että se tapahtui Mamren tammistosaa, eikä Tam
miston Iiv arilla esimerkiksi.
1. Paulächde, nyk. P aulähde Merkitsee tietysti P a vun lähdettä ja sen lähellä olevaa asnmnsryhmää Papn luultavasti on henkilön nimi. O nhan vieläkin Palsassa:
>Papu, Pi«tlä, P ilu la , Tamrn». Kanna, J a vala, K aks M atlat ja Maton».
5. Kuantdka, nyk. K navantanst on saannt nimensä lähellä olevasta K nnvanvuoresta, joka kai vuorostaan on ristitty sen mukaan, että se näkyy, «kasvaa» niin kauvas.
Sanotaanhan vieläkin »vnar knuva»
14 K ytöm äki. J o h ta a sanoista k y ttä «■= metsästäjä ja mäki. Tästä K y tästä ja hänen pojistaan m eillä on paikallistarinakin säilynyt. Sen on m m. opettaja E m a
nuel Tamminen julkaissut U udenkaupungin Sanomissa.
15. Pitkäluoto on pitkä luoto.
16. A rfvaialo, nyk. Arvassalo, on ehkä salo, jolla aikoinaan on ollut jotain tekem istä m uinaisille suomalai
sille niin tärkeän arpomisen kanssa A rvas ju u ri m er
kitsee uskonnollisissa toimituksissa käytettyä arpaa.
18. Vanhakartan on selitettäväksi liian yksinkertainen.
19 Sikaniemi, kuten nykyinen Siikaniem i, on silloin kirjoitettu s*moin.
20. Sundholm on ainoa puhtaasti nykyis-ruotsalainen nimi koko luettelossa. On aikoinaan ollut veden ym pä
röimä saari. Sund = salmi, holme = saari.
27. Ruoklax. O n lahti, jossa kasvaa ruokoa.
SO. Putkisart, nyk. P utsaari, taas on saari, jonka kasvullisuudelle olettaisi putki-kasvien olevan ominaisia.
32. Våchdensari, nyk. Vohdensaari- V ieläkin näytään paikkakunnalla oltavan tietoisia nim en etuosan kuulumises
ta vuohi-sanaan. P u hutaan joskus vieläkin Vuohensaareeta.
Vuohia on niillä seuduin aikoinaan tiettävästi paljon pidet
tykin. V ertaa myös vohls, siis ly h y t o:llista muotoa 37. Varioranda, nyk. V arjoranta, V arna V arjoranta
m erkitsee tuulensuoja rantaa. Vertaa sanan tapaa: «tuuli lakas», sano ämmä. »knn varjolle pääsi*.
40 Ruonanperä. Ruona = m utainen puro, lahti, lam
pi. R uo-anperä siis »ruonan* perällä oleva paikka.
53. Ridanala. R ita, ridan, merkitsee ansaa, pyydystä, sudenkuoppa*.
59 Suontaka. Sam an nimisessä paikassa Samulin- poika vapaat päivänsä viettää, suon takana
61. H aukiharia. H arja, kaislikko, jossa on paljon haukia, kuten H aukharjan cpuhtis» luulisi olevan. Tä
m änkin nim en selitetään johtuvan germaanilaisesta junia- lannimestfi H auha-harja eli Ha- g »-harja, jonka suoma
laiset sitten, knn e;vät sitä ymmärtäneet, m uuttivat H auki- harjaksi, joka o liv eidänkiniyhm ällejfirjelleen käsitettävissä.
63. Pijtoraum a. P iittä , piit »n, merkitsee mäki, kumpu, törm ä, joectöyr; s, jonka lähistöllä on ollut ranma, siis kapea v ir t a a v a vesi.
70 K ylänliidis, nyk. K y ^ h iisi. H iisi, hiiden, tar
koittaa pyhää metsää, uhrilehtoa, josta sitten koko kylä on nimensä saanut.
Monet luk ijat ovat ehkä jo puolimatkassa väsyneet näiden nimi selitys'en seuraamiseen, m utta niille, jotka loppuun saakka ovat uskollisina pysyneet, on ainakin vähässä määrässä selvinnyt paikan nimi tutkim uksen alkeet.
V alm iina luopum aan omasta sei:tyksestäti, kun parempi keksitään, toivoisin saavani kuulla lukijoidenkin näistä asioista tekem iä huomioita Lopuksi voinee nimistös
tämme, vaikkei sen tarkem m in käykään sitä arvioimaan ja punnitsem aan, lausua sen huomion, e ttä huom atta
vasti suuria osa nim iä on puhtaasti suomalaisia ja taval
laan nek n näytteitä suomalaisen kansanhengen luovasta voimasta ja m ielikuvitusrikkaudesta.
QODENKAUPL Af t H
