Tapani Kantola
M u is t ik u v ia p a p p il a n k o u l u s t a
Laukaan yhteiskoulun ensim
mäiset 42 oppilasta aloittivat kou
lutyönsä Pellosniemen pappilan tu p a ra k e n n u k s e s s a s y k s y llä 1951. Ensimmäisestä koulupäi
västä muistikuvani on hämärä, mutta muistan sen, että tunnelma oli jotenkin jännittynyt. Olihan kaikki uutta ja jännittävää. Oppikoulua oli odotettu pitkään. Omaa koulua odotellessa osa oppilaista oli käy
nyt kansakoulua normaalia neljää vuotta pitempään lähtemättä pyr
kimään ympäristön oppikouluihin.
Oman jännityksensä koulupojan mieleen tietenkin toivat uudet oppi
lastoverit. Osa oppilaista oli tuttuja kirkonkylän kansakoulusta, mutta runsaasti oli uusia tuttavuuksia pi
täjän muista kouluista ja kolme op
pilasta oli jopa Jyväskylästä.
Koulun opettajakunta oli pää
osin paikkakunnalta tuntiopettajik
si pestattuja henkilöitä. Puuhakas kirkkohe rra Arm as S alm enkivi opetti uskontoa ja toimi koulun reh
torina. Kanttori Martti Jussila huo
lehti musiikin opetuksesta. Poiki
en käsityötä ja voimistelua opetti Jaakko Heikkilä, tyttöjen käsitöitä Sirkka Salmenkivi jne.
Maisteri Lea Rautio oli ainoa päätoiminen opettaja, joka toimi myös luokanvalvojana. Saadak
seen riittävästi opetustunteja hän joutui olemaan todellinen monitai
turi. Hän opetti suomea, ruotsia,
matematiikkaa, maantietoa, piirus
tusta ja tytöille voimistelua.
Pienen koulun ongelma olikin saada aineenopettajille riittävästi tunteja. Mieleeni on jäänyt myö- hemmiltä vuosilta lähinnä huvitta
viakin tapauksia. Esimerkiksi uu
den rehtorin, Kalle Huotarin liikun
tatunnit alituisine Jokiniemen lenk- keineen. Opettajan jäädessä reh
torin töihin meidän lenkkim m e ajaksi suuntavaistomme saattoi pettää ja johdattaa meidät kylälle.
Kun vastaavasti päätoimisiksi voi- misteluopettajiksi oli valittu innos
tavat Antti ja Päivikki Elomaa, mui
den tuntien puutteessa Antille teh
täväksi lankesi opettaa myös maa
taloutta. Pääasiassa tämä kau-
Laukaan yhteiskoulun ensimmäiset oppilaat ll:na lukuvuotenaan 1952-53.
Yiärivi \/as: Jussi Natri, Eila Hakonen, Paula Kariniemi, Helena Kovanen, Helky Laapotti, Rauno Harsu, Vuokko Mömmö (aik.-52), Tellervo Natri (alk.-52), Tuula Änkilä, Pirkko Rutanen (aik.-52). Seur.rivi vas: Tapio Koivistoinen, Jaakko Moilanen, jutun kirjoittaja Tapani Kantola, Marja-Leena Muinonen, Ulla Vesterinen, Eila Fiyktman, Varpu Liukkonen, Kerttu
Peltokangas, Anneli Paananen, Elina Kalmari (aik.-52). Seur.rivi vas: Hilkka Jokinen, Eeva Marja Riipinen, Eila Norja, Sirpa Karttunen, Liisa Linnakailio, Kristiina Kalmari, Liisa Kupiainen, Marja-Leena Raivio, Tytti Ollikainen. Edessä vas: Kari Nurminen, Timo Karvinen, Taisto Silvennoinen, Simo Isoaho, Simo Hovinen, Kaija Kautto, Seija Laine, Raili Fiyktman, Airi Taipale, Terttu Löfgren, Terttu Ahonen. Kuvasta puuttuvat: V. -51 aloittaneista Laila Finni, Osmo Taion-Poika, Jouko Rahkola, Taimi Matilainen, Tapani Fiyktman, Keijo Mäkipunto.
2 2
Pappilan oppilaita luokkakokouksessa v. 2001.
Pojat vas. Simo Hovinen, Timo Karvinen, Tapio Koivistoinen, Tapani Kantola, Tapani Flyktman ja Juhani Natrl.
Tytöt vas. Tuula Änkilä (nyk.Kaipainen), Liisa Kupiainen (Nygren), Anneli Paananen, Ulla Vesterinen (Karanta), Sirkka Laapotti (Ikonen), Liisa Llnnakalllo (Kautto), Eila Flyktman (Kallioinen), Ella Norja (Paukamainen), Seija Laine (Rämö), Terttu Ahonen (Tikka), Sirpa Karttunen (Pietilä), Helena Kovanen (Kemppi), Kaija Kautto (Korhonen).
Kari Nurminen ja Jouko Rahkola olivat myös mukana, mutta kuvanottohetkellä eivät olleet paikalla)
punkilaispoika luki meille maanvil- jelysopin oppikirjaa, mutta usein ennen tunteja hän kävi minulta ky
symässä, että mitähän tuo ja tuo sanonta oikein tarkoittaa. No, An
tilla oli tunteja ja lukusuunnitelma toteutui.
Palatakseni takaisin pappilan tupaan muistuu mieleeni tapaus la u lu tu n n ilta . K a n tto ri Ju ssila saattoi joskus tulistua meidän poi- kaviikarien pelleilyyn. Hän oli il
meisen hyväkuntoinen mies, kun hermostuttuaan nappasi eräänkin kurittoman pojan kevyesti olka
päälleen ja vei vauhdikkaasti ulos.
Pojan pää vaan kolahti oven ka
manaan niin, että pölyt karisivat vuorilautojen välistä.
Kun koulu oli uusi ja vähäva
rainen, opetusvälineet olivat vaa
timattomia. Niitä oli haalittu sieltä ja täältä. Soittokellon tärkeää teh
tävää hoiti isäni luvalla kotoa tuo
mani vanha messinkinen aisakel- lo. Siihen kiinnitin nahkaremmin kädensijaksi. Muistelen sen olleen käytössä vielä uudellakin koulul
la. Sen myöhemmistä vaiheista ei oie tietoa.
Henkilökohtaisesti ehkä par
haiten mieliin on jäänyt erikoinen koulupäivä pappilan tuvan ajoilta.
Oli nimittäin lahjoituksina pitäjäläi
siltä kerätty sahapuita uuden kou
lun rakentam iseksi Saralinnan mäelle. Osa puista oli ajettu raken
nuspaikalle, mutta kävikin ilmi, että ne sahattaisiin Tyvelän sahalla.
Puiden siirtämiseksi sahalle oli jär
jestetty talkoot. Kuljetusvälineinä siihen aikaan käytettiin hevosia.
Tuumasta toimeen, rehtori Sal
menkivi organisoi niin, että pappi
lan naapurissa asuva Moilasen Jaakko sai kotoaan hevosen tuk
ki rekien kanssa koulupäiväksi käyt
töönsä. Minä suurikokoisena pää
sin ainakin mukaan ja tietenkin reh
tori, kirkkoherra Salmenkivi oli yh
tenä mukana. Ajoimme koulupäi
vän tukkeja Saralinnan mäeltä läpi kirkonkylän pääraittia myöten ran
taan ja edelleen Tyvelänniemeen.
Jaakon hevonen oli varsin hidas
liikkeinen. Kirkkoherra istui kans
samme tukkikuorm an päällä ja nosti kaikille kyläläisille kohteli
aasti hattua. Meitä poikia tilanne vähän huvitti. Eipä vastaan tule
vat kyläläisetkään kovin totisia ol
leet.
Koulukyydityksiä yksityiseen oppikouluun ei ollut järjestetty ny
kyiseen tapaan. Kukin kulki om il
la kyydeillään. Luokallamme oli pari oppilasta: Hakosen Eila ja
Rahkolan Jouko Saraveden takaa Kuhaniem eltä. Keväällä jäiden heiketessä Saraveden yli oli käy
tännöllisesti katsoen enää kapea, vahvemmaksi jäätynyt hevostie.
Tätä “lankkua” myöten koululaiset tulivat perakanaa järven yli. Opet
taja oli eräänä aamuna seurannut kauhuissaan tapahtumaa ja piti tuntien alussa puhuttelun. Ilmoitti näille kulkijoille, että ellei turvalli
sempaa reittiä löydy, huomenna ei saa tulla kouluun.
Niin opiskeltiin pappilan kodik
kaassa ilmapiirissä ensimmäinen lukuvuosi ja vielä alkuun toistakin.
Seuraava vuosiluokka sai aloitus- paikakseen Ylä-Vuojärven tuvan nykyisen kirjaston paikalla. Uuteen kouluun pääsimme muuttamaan jo toisen lukuvuoden aikana. Uuden koulun v ih k iä is iä v ie te ttiin 19.4.1953. Juhlaohjelmaa harjoitel
tiin ahkerasti. Minutkin määrättiin kuoroon. Kuoron kenraaliharjoitus
ta oli tullut rehtori Armas Salmen
kivi kuuntelemaan. Salin perällä hän kuunteli kanttori Jussilan johtamaa lauluamme. Kun lopetimme, hän tuli ja sanoi, että hyvinhän se me
nee, mutta ota sinä, Tapani, vain hyvin varovasti. Tätä neuvoa olen koettanut elämässä muistaa, kun laulusta on ollut kysymys.
K otiseutulehti 90