Kolkanniem en vanha pappila vuosisadan alussa.
S e ija Ify jo ty lä in e n
"Toppilan "Mattilat
pilaan.
un Olga Mattila vuonna 1924 saapui miehensä Kaarlon ja kolmen lapsensa kanssa Kolkanniemen pap- roli onnellinen tunne ko
tiinpaluusta. Hän pystyi ottamaan luok
seen leskeksi jääneen äitinsä, hänellä oli Saarijärvellä veli räätäli Onni Raja
ton ja runsaasti serkkuja. Leena-äiti oli Saarijärven Kaleniuksia, laajaa sukua, jonka esi-isä oli yksi pappi Johan Calo
niuksen kahdeksasta aviottomasta lap
sesta. Juuri Johan Calonius oli raken
nuttanut v. 1789 valmistuneen pappilan punaisen päärakennuksen. Se oli vuosi
sadan vaihteessa siirretty pois uuden valkean päärakennuksen tieltä ja oli jäänyt työväen käyttöön ja tuli näin Mattiloiden kodiksi. Myös isä Kaarlol
le pappilan vuokraajaksi päätyminen oli mieluisaa: Hän oli vanhaa tyrvää
läistä talonpoikaissukua ja oli aloitta
nut uransa Kirvun pappilan vuokraaja
na vuosisadan alussa. Poliisinakin toi
minut Mattila oli v. 1917 katsonut vii
saimmaksi lähteä Karjalasta punahalli- tuksen tieltä, varsinkin kun hän oli aut
tanut tulevaa maalaisliiton kansanedus
tajaa Juho Niukkasta pakenemaan tsaa
rin miliisejä. Levottomina välivuosina Mattilat olivat toimineet eri puolella Suomea kartanoiden tilanhoitajina tai vuokraajina, mm. Sysmän Virtain kar
tanossa, Kolhon Bonnäsissa ja viimeksi Laukaan Mannilassa. Miljöönä Kol
kanniemen pappila veti vertoja monille näistä. Oman tilan lunastaminen oli Kaarlon elinikäisenä unelmana, ja Kol- kanniemessä tämä mahdollisuus oli sil
mien edessä. Saarijärvi oli perheelle myös sikäli tuttu, että kaikki kolme - vanhemmat Kaarlo ja Olga sekä poika
Heikki - olivat käyneet Tarvaalan maa- mieskoulun, äiti Olga ensimmäisten karjanhoitolinjan suorittajien joukossa.
Emil Mattila opiskeli metsänhoitoalaa ja tytär Siiri kansakoulunopettajaksi.
Karjanhoito ja karjataloustuotteet olivat pappilan vuokraajan päätuloläh
de, jota maanviljely palveli. Näin äiti Olgalla oli perheen taloudessa tärkeä ja tasa-arvoinen asema. Mattiloilla oli vuokrasopimusta tehdessään onnea, sillä Kolkanlahden pappilan viimeinen pappi, jo iäkäs Hugo Winter, oli kokeil
lut sekä maanviljelyä että vuokraamista huonolla menestyksellä ja luovutti sekä 16-päisen lehmikarjan että maatyöko- neet uusille vuokraajilleen varsin edul
lisesti. Karjasta saatiin niin maitoa, voi
ta kuin kermaa ja monenlaisia juustoja, ja nämä toimitettiin kirkonkylään tin- kalaisille: osuuskauppaan, ravintoloi-
hin ja yksityisille. Joka aamu maitopoi- ka lähti joko veneellä Matosalmen ran
taa kohti ja siitä rattailla kirkonkylään tai talvisin jääteitse reellä jakelemaan hinkkejä ja nyyttejä halukkaille. Pitkä
aikaisia maitopoikia olivat mm. Veikko Nyrönen ja Aarne Neittaanmäki. Mei
jerihuoneen puolella Olgalla oli apu
naan ”meijerikkö”, joista varsinkin Aili Mäkinen (Sjögren) oli mieluisa, ja na
vetassa karja-apulainen esim. Lyyli Hellsten. Niin karjanhoidossa kuin tuotteiden käsittelyssä Olga korosti puhtautta. Karjakoilla ja meijeriköillä oli työtä tehdessään valkeat esiliinat ja päähineet. Suureen kivinavettaan tuli juokseva vesi, mikä helpotti sekä juot
tamista että siisteyttä. Lehmien tuotan
toa, poikimista, astutuksia ja mahdolli
sia sairauksia seurattiin parsien päälle kiinnitetyillä tauluilla. Silloin tällöin Olga piti kylän nuorille naisille karjan- hoitokursseja.. Hänellä oli tietoa eläin
ten sairauksista ja niiden hoidossa tar
vittavista yrteistä, hauteista, siteistä ja
"linimenteistä” sen verran kuin tuon ajan lääkäreilläkin, sanottiin.
Tuottaakseen tasaisesti ympäri vuo
den karja tarvitsi tuoreravintoa. Vuosi
sadan alussa oli yleistä, että lehmille annettiin talvisin kuivattua heinää ja ne menivät "umpeen”. Ratkaisuna tähän oli toisaalta juureksien säilöminen ja toisaalta uutuuksien uutuus: AIV:n teko. A. I Virtanen sai tästä keksinnöstä Nobelin palkinnon vuonna 1945, mutta tuoreen heinän säilömismenetelmä kaupallistettiin jo vuonna 1929 ja otet
tiin Mattilassa käyttöön heti seuraava
na vuonna.
Siinä, missä Olga vastasi kodista, navetasta, maitohuoneesta, kasvimaas
ta ja juuresten hoidosta, miehet uurasti
vat peltotöissä ja huolehtivat rakennus
ten kunnosta. Sekä pappilan pellot, joista vuokralle annettiin 45 ha viljeltyä ja lisäksi n. 20 ha:n niityt, että raken
nukset olivat torppien vapauttamisen jäljiltä surkeassa kunnossa ja vaativat monen vuoden urakan. Rakennusten katot uusittiin ja lahot nurkat korjattiin;
pelloille ajettiin satamäärin turvekuor
mia suohaudoista karjanlannan lisäksi.
Lämmityspuiden hankinta 200 m2 ra
kennukseen vaati myös aikansa. Aamu
kuudesta iltaan yhteentoista kului niin isältä kuin pojalta usein kesäaikaan työnteossa. Viimeiseen elinvuoteensa asti 84-vuotias Kaarlo teki itse täyttä työpäivää heinä-ja lanttupellolla.
Heikki Mattila oli 18-vuotias näh
dessään Matosalmen lossilta Kolkan-
Karja-apulainen Lyyli Hellsten valkeassa esiliinassa.
1930-luvulla pappilan kivinavettaan tuli vesijohtovesi, ja karjan tuotantoa seurattiin system aattisesti kunkin lehmän yllä olevan taulun avulla. Kuvassa Olga Mattila.
Niitetty heinä ja A lV-liuos pakattiin suureen puutvnnyriin miesvoimin. AIV:n teon lisäksi myös juuresten viljely oli sen verran uutta, että Kolkanniem en pienviljelijä
yhdistys kurssitti jäseniään 1930-luvun alussa niin kylvämisen, harvennuksen kuin aumoihin säilömisenkin taidoissa.
niemen loistavan järven takaa. Armei
jasta palaava nuorimies oli toki vierail
lut mummolassa kirkolla, mutta Kol
kanniemen hän näki tuolloin ensi ker
taa ja ajatteli, mikä ihana paikka tuolla mahtaa olla. Kun hän sitten sai kuulla isänsä vuokranneen paikan, Kolkannie- meen muutto tuntui hänestäkin siltä, kuin olisi tullut kotiin. Maamieskoulun jälkeen Heikki jakoi isänsä näkemykset maanviljelyksen rationalisoinnista, uu
denaikaistamisesta ja tehostamisesta.
Hän piti koeviljelypalstoja, suunnitteli ja rakensi erilaisia vinssejä, väkipyöriä, työkaluja ja apuvälineitä omiin erikois
tarpeisiinsa. Taylorismi oli muotia teh- dastyön tehostamisessa; Heikki omak
sui ajattelutavan ja laski omien asento- jensa, liikkeittensä ja työvälineittensä tehot ja pyrki aina vanhaan ikään saak
ka maksimoimaan omaa työsuoritus
taan. Paitsi tehoa se toi hänen työhönsä myös keksimisen iloa ja eräänlaista ur- heiluhenkeä. Tätä työnilon tunnetta ko
rosti se, että Heikki piti aina huolen le
potauoista ja siitä, että työpaikalla val
litsi leikkisän rento ilmapiiri.
Liekö Tarvaalan maamieskoulussa opetettu tayloristista ajattelua, siitä ei ole tietoa. Mutta ainakin koulutus tuotti oppilaille monenlaista ammattitaitoa:
varsinaisen maatyön, kirjanpidon ja työnjohdon lisäksi nuoret viljelijät op
pivat piirtämään ja rakentamaan talon
sa muuraus- ja sähkötöitä myöten mut
ta myös tekemään hienoja puukäsitöitä : pöytiä, kaappeja, keinutuoleja siinä missä tarvekaluja kuten saaveja, rekiä, haravoita. Heikkiä kiinnostivat esim.
pellavankäsittelylaitteet ja hän parante- li niitä monin eri versioin. Nikkarina hän oli niin taitava, että rakensi itsel
leen edellisten lisäksi vielä kanteleen ja viulunkin. Koska vuokraan ei kuulunut metsää, talvisin nuorille jäi vapaa-aikaa puhdetöihin ja harrastamiseen. Eikä ke- säisiinkään työn jälkeen lepäämään jääty.
1930-luku oli kiihkeän aatteellista aikaa. Kolkanniemi ei ollut poikkeus.
Mattiloiden ottaessa vuokralle 45 heh
taaria pappilan pelloista, niiltä oli hää
detty torpparit vain vähän yli 10 vuotta aikaisemmin. Tulokkailta, joiden "pal
velukseen” häädettyjen torppareiden perheenjäseniä otettiin, vaadittiin dip
lomatiaa ja hienotunteisuutta. Sopeutu
misessa auttoi se, että Mattiloiden omassa perheessä ”aatteet” elivät ava- ramielisessä sovussa kuten ihmisetkin.
Äiti Olgaa kiinnosti lapsuudenkodista lähtien yhteiskunnallisen oikeudenmu-
Olga Mattila, keskellä ilman kuokkaa, ohjaa turnipsin har- vennusporukkaa vuonna 1930.
Valmista turnipsisatoa takana näkyvään olkiaumaan kokoavat veljekset Emil ja Heikki M attila maitopoika A arne Neittaanm äki (katse kameraan suunnattuna) ja Helmi Lehmonen vuonna 1929.
Vaikka jo pappilassa maatyö oli koneellistettu, arvokas ruis koottiin vielä sirpeillä ku
hilaille. Työväkeä saatiin entisistä torpista oman väen lisäksi. Kaarlo M attila oikealla lyhteen side kädessään ja omatekoinen selän tukivvö vyötäröllään v uonna 1932.
M uta- ja turvekuorm illa kuohkeutettiin savisia peltoja.
kaisuuden edistäminen. Torppareiden joukossa hän oli kotonaan. Tarinat her
syivät, kahvi tuoksui ja vaimot saivat häneltä monenlaista neuvoa ja apua oli
pa kyse karjasta, puutarhasta, käsitöistä tai sairauksista. Jos jossain oli äkillinen puute, Olga lähetti Heikin viemään
"ohimennessään” säkin perunoita, jau
hoja tai vaatenyytin.
Isä Kaarloa käytännön miehenä taas kiinnosti taloudellisen hyvinvoinnin edistäminen Alkion, Gebhardin ja Tols
toin hengessä: hän oli kylään vuonna 1930 perustetun pienviljelijäyhdistyk
sen puheenjohtaja ja entiset torpparit sen jäseniä. Mattilan nuoret taas olivat
"moderneja” tulenkantajahenkisiä nuo
ria: Heille tuli Nuori Voima-lehti. Isän- H eikki M attilalla - vaikka olikin armoton työntekijä itse - oli myös käsitys työhy- maallisuus, urheilu, kansainvälisyys, vinvoinnista ja -viihtyvyydestä: ruoka- ja kahvitauot pidettiin säännöllisesti. Tässä uusi tekniikka ja kulttuuri innoittivat m utakuopassa raataneet Heikki ja Toivo Lindeman sekä Arvo Kautto kahvinuotiolla.
nuoren voimanliittolaisia. Liiton "Nuo
ret keksijät ja kokeilijat” -kerhosta po
jat saivat virikkeitä ja materiaalia tekni
siin kokeiluihinsa ja kulttuuriharrastuk- siinsa. Heikki ja Emil rakensivat toimi
via radiovastaanotin-lähetinlaitteita, kaukoputkia, tuulivoimageneraattorei- ta ja neulanreikäkameroita jo 1920-lu- vulla. Tämän jutun kuvista osa on täl
laisella omatekoisella kameralla otettu
ja. Kaikki kuvat Heikki kehitti itse omassa pimiössään.
Näitä uuden ajan ihmeitä kylän muut nuoret kokoontuivat vapaa-aikanaan ihailemaan. Myös ruumiinkulttuuri oli muotia ja kylään hankittiin pienviljeli
jäyhdistyksen toimesta oma urheilu
kenttä, jolla pelattiin kuningaspalloa, Tahko Pihkalan kehittämää pesäpalloa ja harrastettiin yleisurheilulajeja. Nuo
ret lukivat ja kirjoittivat paljon. Raken-
Talvi-iltoina tuvassa musisoi Jazz-Räm ä eli Eevert Järvinen m andoliini, Aatto Oino
nen patarum pu, Heikki M attila viulu ja Kaino Järvinen kantele.
Kylän nuoret miehet Heikki Hellsten ja Veikko Ilola tarinoivat tuvan takkatulella.
tamaansa viulua Heikki opetteli soitta
maan omin päin. Hän soitti pelimanni
en tapaan korvakuulolta, mutta tunsi myös nuotit niin, että pystyi nuotinta
maan kuulemiaan kappaleita. Myös maalaustaide kiehtoi ja Aune Heralan - entisen naapurintytön - opastuksella Heikki perehtyi sen saloihin.
Kaiken työn ja harrastamisen ohessa Mattilat elivät pappilan miljöössä. Syk
syin ja keväin vuokraajan tuvassa pi
dettiin rippikouluja ja aina silloin täl
löin kinkereitä ja seuroja. Winterin kus
ki Haajanen ilmestyi silloin tällöin ovensuuhun kysymään Kaarlo-isäntää Winterin puheille. Kekkereissä Winter käski aina Mattilaa aloittamaan kahvin
juonnin. Myös avioasioissa hän lienee avautunut vuokraajalleen. Heikki ystä
vystyi Winterin nuoremman siskon Eli
sabetin kanssa, kun tämä vieraili kesäi
sin pappilassa. Muita perheenjäseniä ei pappilaan kutsuttu, ei varsinkaan lap
sia. "Rikkaat ja ylhäiset; köyhät ja al
haiset” kuuluivat eri maailmaan. Vaik
ka Mattilassa uskottiin ihmisten tasa- arvoisuuteen, luokkayhteiskunnan konkreetti kosketus salpasi joskus hen
keä. Kuuluisat, rikkaat ja ylhäiset pap
pilan vieraat; kiijailija-sisar Maila Tal
vio, Y rjöjä Margareta Kilpinen, pianis
tit Mikkonen ja Walden tupsahtivat jos
kus samaan saunan ahtaaseen eteiseen vuokraajan perheen kanssa, mutta heil
le oli onneksi eri pukeutumis-ja löyly
huoneensa. Pappilan salista helisevästä pianomusiikista saivat sentään kaikki vapaasti nauttia.
Sodan jälkeen Olga ja Kaarlo Matti
la lunastivat itselleen pientilan kokoi
sen alueen pappilan maista. Ne maat, joilta torpparit oli häädetty 1910-luvul- la, jaettiin siirtolaisille. Winterin kuol
tua 1949 pappila myytiin kunnalle las
tenkodiksi. Talvella 1961 Olga kuoli
"terveenä” 80-vuotiaana uuneja läm- mittäessään. Kuolemaansa saakka hän toisteli tarinoitaan 1930-luvusta ja
Winterille sattuneista kommelluksista, tämän hassusta puhetavasta: ”sika, se saastainen eläin”, Riedellin Maxin tem
puista tai Ailista ja pappilan kummituk
sesta, ja purskahteli itse iloiseen nau
ruun: ”Voi, se oli sitten hauskaa ...Se oli onnellista aikaa!”
Kuvat Heikki Mattila 1928-45.
Teksti Heikki Mattilan muistelmien pohjalta koonnut hänen tyttärensä Sei
ja Hyötyläinen.
POST CARD.
f o r I n l a n d P o s t a g s and s o m c Fo r ei g n C o u n t r i e * t h i s s p a c e m a y now be us ed
^ for Communication 7. 3.
« il^Co. Cy
ci CS-aJP
A . j
“ S A P S C O ” Real Ph oto , Box 5 7 9 2 , J o h a n B e i b u r g
The A d d r« « only td bs W ritt*u H
+ • [ *
y
W interin M attilalle Laurenco M arquesista eli nykyisen M osam bikin pääkaupungista M abutosta vuonna 1925 lähettämä postikortti.
