Äiti ja poika · DIGI

(Jatkoa35:tcen ^n:roon.)

Näyttää

siltä

^{fuin niitä, jotka tuota}

kahden

^äi-

dinkielen mahdollisuutta

^joko

suorastaan

^ja

^kokonai- suudessaan tahi

^ainakin

himmeämmin

^ja

osaksi suo-

siwat

^ja puolustamat,

olisi

^myöskin niillä aloilla

maassamme,

joilla

mahti

^on;ja

mahdotonta

^ci

suin-

kaan ole, etta, niinkuin wiime waltiopäiwillä pu-

heena

^oli,

sen

mielipiteen perustalla

lähimmässä tulevaisuudessa

lyseoidemmekinopetuskielifaapttun- tea muutoksia, jotka warmaankaan eiwät kummalle- kaan

kielellemme

^ja

isänmaallisen

siwistykseu

edis-

tyttämiselle ole

mitään

^{etuja ja} helpoitusta tuotta- roat, waan

suureksi haitaksi

^olewat.

^Niinkuin

^edellä

olemme sanoneet, emme

tassa

^nytrupea koettamaan kurnota näitä milipiteitä lawcammilla

todistuksilla.

Tassa

^puhumme

^ainoastaan

^{niille, jotka,waikka kä-}

sittäwät

^{tämän luvlon}

kahden

äidinkielen

mahdolli- suudesta wääräksi, kuitenkaan

ciwät tee

sille ^was-

taiseu,

heidän ^mielestään

^oikean käsitystawan cdis- tyttämiseksi, mitä

heidän woimassaan

^ja

wallassaan

olisi

Jos ^{yleensä ja}

suureksi osaa

^{onkin totta, mitä}

nscin

^kuulee

^niibcn wanhemman

^polwen

ihmisten

^*),

jotka

katsoivat suomalaiset

^pyrinnötoikcntetniksi,mutta

joistakinsyistäeiwät ole

wcrrannolliscn

^{hywin Suo-}

men

kieleen

tutustuneet,

sanowan:

^{me menemme}

hautaan tämmöisinään;

me emme

sen asian

^toteut-

tamiselle

^{mitään moi;}

se tehtäwä

^{on tuon nuorem-}

man polmen, joka on

saanut

^ja

saa _tietonsa

^ja

_si-

wistyksensä Suomen kielellä," niin

toiselta

^puolen

tulee muistaa, etta ^juuri

wauhemman

^polwen

asia

meidän

maassa

on niin kielikysymyksessä kuin

muus- sakin

^olla mätittäjäuämenneen jatuleman keskenään

taistellessa. Semmoisena se

^{moi paljon.} Jos

se

miedosti

kieliasiaa

katselee, niin

se nuorison

^mieliin

siinä

ei waikuta mitään ^ne jäämät

siinä

^kysymyk-

sessä silloin sattumusten

muodostettaviksi,eikä

niin-

kään

mahdotonta

^ole

lsillä

^on

semmoista silloin

tällöin nähtyä, että nuori neiti

tahi

uuorufaiucu tuotapikaa ilmestyy puoli-

tahi

^koko swckuksena",

waikka se suinkaan ^ei

ollut papan ja mamman

ai-

komus. Ia^{yhtälvähänonmarina,etta}

suuri Ruotsi- kiihko

^wanhempien puolelta aina maifuttaa nuori-

soon, _niinkuin tahdotaan. Nnoriso

^{ci oleyksinwan-}

Rempoin

maifutuffen

^alainen.

Liiallisuus heidän

puolelta

usein saattaa

^»vaikuttaa

ihan

»vastakkai-

sesti. ^Mutta

^joS

wanhemmat

^{ajan tunnonmufaau}

kieli-asiaa

harrastamat, on

heillä ^nuorison

^johto

wallassaau

^ja

he faattamat

^marjella

sitä liiallisuuk-

sista, warjclla

sitä

^{horjumasta milloin}

toiselle

^mil-

loin

toiselle

^{puolelle heikkona,} epäilewäisenä,

toi-

mintaan haluttomana,kykenemättömänä;

he

^faatta*

mat täten

wahwistaa sen

^{mielen lujuutta,}

^maifut*

taa

sen

katsantotapaan selwentäwästi,

termeellifeStt.

Erittäinkin

kuulee viiden, jotka pitämätluonnon*

lahjojansa keskinkertaisina, fauoman, että

he

^eimät

Kaupungin

waltuumiesten kokouksessa

^toispäi-

wänä oli

esillä ^scuraawat asiat:

I:ksi.

Keskusteltiin, _mitä

olisi tehtäwä

^kaupun-

gin

Maistraatille

13 ^p. wiime Maaliskuuta anne-

tun kirjeen johdosta, jossa oli kuulusteltu,

mihin toimiin

^{Maistraati on} ryhtynyt erityisien tärkeiden

asiain

^aikaan saamiseksi, _{ja luu}

sen

^{johdosta ci ole}

tietoja annettu, eikä myöskään näyttänyt olewan syytä ajatella mnuta, kuin että

mainitut asiat

^owat

jääneetkokonaan sillensä, niin päätti kokous lykätä kysymyksen Kuwcrnöörin wiraston

ratkaistawaksi.

Knn ci ollut muita kysymyksiä ilmoitettu keskus- teltawaksi,

ehdotteli tirehtöri

^{öeinbcrq,että yhden-}

lainen aita kuin on krmmnn

makasiinin

^{luova ole-}

wau ^puiston ympärillä,

teetettäisiin

^edellä

sanottua

puistoa alempana olewan nnrmikou niille

kahdelle

puolelle, jotka owataidatta,syystä ettäelukat

wuosi

wnodelta owat aina enemmän turmelleet

siihen

^is»

tutettuja puita. Sen johdosta päätti kokous kir-

ialliscsti

^pyytää

Maistraatin

tämän knun

knluessa

tarjoamaan mainitnn aidan-panon nrakalla kiireim- miten

toimitettawaksi

^;

samoin

piti meneteltämän kauppias

Wessmanin

^tekemästä

chdotnksesta

^n.

s.

kruunun puotien portaitten korjaanliscn

suhteeu

^ja

niin

^myös

..lehtori ^Canth'in

^tekemästä ehdotuksesta, joka koski Äijälääu mcnewän kaupungille kuulnwan

kahden tie-osan

antamista nrakalla

kunnossa

^pidet-

täwäksi.

Sitä paitsi teki

Mattilan

tilan omistaja, kirja- kauppias

Helminen muistutuksen ^siitä,

^kuu

^ci

^kau-

punki wielä ole ^pauettannt

aita-osaansa

^Mattilan

rajalla, jonka

muistutuksen

^{johdostapäätettiin pyy-}

tää

maistraatin

^ryhtymään

semmoisiin

^toimiin,

joilla mainittu

aita

mitä pikemminonkuutoon

saa-

tawa,

sekä

^myös

huomanttaa ^niistä suurista

^»va-

hingoista, jotka tämän

asian

laiminlyöminen mat- kaan

saattaa.

Wiimcksi

^{päätettiin ottaa}

tulclvassa kokouksessa

keskusteltavaksi,

woisiko

^mitäkääu

tehdä

^waltion

kustantaman täydellisen

suomculieliscu

tyttökoulun

saamiseksi

kailpunkiimme.

Koulu.ylihallitus _on

täkäläisen

tyttökoulu»koulu-

neuwostolta

waatinut

tilastollisia

^{tietojapaikkakun-}

nan yksityisistä kouluista: onko lupaa koulun pe-

rustamiseen haettu

^{ja koska, kuinka monta mies-}

"°) Tässä emme tarkoita nimenomaan wanhoja. Tar»

koitamme ^yleensä sitä »vakaantuneessa ^{ijässäolemaa po!«}

wea, joka on Nuotsin kielellä siwistnksensä saanut.

Perjantaina 10 päiwä Toukokuuta

Tilaushinnat:^{koko wuo} Ulosannetaan ^{Weilin ja} Gc>ös'inkirjakaupassa Iywäskylässä jokaTiistai ja

l?:o 37. 1878.

jantai-aamu,missä ^myöskinilmoituksia wastaanotetaan10 p:stä pieneltäriwiltä.

—

nekseltä ^1m.

—

Posti Toimittajat: K.wöös,wastuuualainen toimittaja,

H.

^Hellgren,

F.

Canth. ^{4 m.}23 p., puolelta 2m

elta4^m.,kolmeneljännekseltä3m.,puolelta2^m.,neljän»

konttoreissa:

koko wuodelta 5m. ₆₄p., kolmeneljänn.

82 p., neljännekseltä1m.^41p.

—

Pksiryiset numerot10^p.

ja naisopettajaa

niissä

^{on, kuinka monta}

luokkaa tahi wuosi

^{jaksoa, kuiuka monta oppilasta (tyttöjä}

tahi

^{poikia) on} korkeintain jonakin wuoden aikana

koulussa

^ollut, kuiuka monelle on Suomi, kuinka monelle Ruotsi,

tahi

^{joku muu}

^kieli

äidinkielenä, mikä on koulun opetuskielenä,kuinka

suurta

^waltio-

apua

se

^{nauttii, jos}

semmoista sillä

^on.

Ilmat

^{omat yhä olleetkolkkoja, kuiwa ja kylmä}

pohja-tuuli on

mahtanut tehdä laihoille siellä

^täällä

wahinkoa. ^läätkääu

^{eiwät ole}

oikein tahtoneet läh-

teä.

Kuitenkin

Palokkajärwi jo eilen oli jäistä wapaa,

Tuomio samoin

^eikäIywäsjärwikään paljo

siitä

puuttullut. Wiime wuouua Iywäsjärwi oli jäistä wapaa 28 p. Toukok.

tälle

asialle

mitään woi.

Ia

kuitenkin ^on

sunnen

Fennomaniemmc

^ahkeralla,

nerokkaalla

^työllä

asiat saatettu sille

^{kannalle ja} waitutus-ala niin laweu- uut, _että

keskiukertaisieukiu

^woimia kysytään jatar-

witaau,wieläpä niinkin,

ettei sitä keskinkertaisiakaan

alempana olemaa ole olemassa, jonka waikutus ja käytöställe

asialle olisi

^yhdcutekemä. Monen^mo-

nituisessa muodossa saattamat hekin asiaa

^edistyt-

tätt ja palmella.

He eimät

^evään,

niinkuin

edelli-

sinä

muosikymmcuinä oli laita,

saa katsoa kansalli-

sessa asiassa

kyllin tekemänsä, _kunwaauuäidcu kau-

sausa ^walioidcn

^sanoja kuuntelemat, niillä makuu- tustaau

mahmistamat

^ja

uäkö-alaausa selwentäwät tulewaisiin aikoihin

^odottamiua katsellen, maan

hei-

däu tulee kuukiu alallausa,

huolimatta

^{siitä,kuinka}

wähän

^{hymäusä woimat, kokea nykyisenä}

^aikana

käytäuuölliscssä

elämässä

^{uiitä toteuttaa. Mutta}

hywä

tahto

^{pitää olla.}

Missä sitä

^{ci oleolemassa,}

siiuä

^{tietysti ei}

asialla

^ole

^mitäkääu

apua odotctta- maua.

—

Mitcu tämmöiucu waikutus

lawcimmil-

llakin

aloill^ou

iziahdollincn,

siitä

tulemme mast-

Ms

^cmme

ausumaan.

Noyrae kysymys.

Phdcrn

Pcrijcrnncttcr

sötu- sasti

ilmottamän

scuränan

^{kyselmcrn: Wimc}

hel- mikussa

^tapahtui Iywcrskylwnkaupunnisia tulipalo

rakennuksessa

mikcr oli valowakutcttu yleisessä ^pa- lowakiitus^yhtiyssce Sömcn kaupl,nneille. Ia

seikka

^{on jo aikoja}

^sitten

selwitetty.

Mutta

^eipcr ole welcrkltn palowatutus

raha maksettu.

^Mikcr-

hcrn shncr

^{lene wlpymisen?}

Kysclicr.

Ulkomaiden palowaklltus-yhtipt

sörittawat

oitis makscttawansa,- mut oman man yhtiy ci

sitcr

^te.

Ia kuitcnni

woisi

edellytla', jopa odottäkin, ettcr oman män yhtipllcr

olisi

^{snrempi hölenpito}

ttrsscr

asiassäu,

tcröslr

wclwollijutensa

csilcsscr.

Nunebergin

muistoksi.

Pois

^{snmennytmeiltä} laulun ponsi.

Poissa ^{on hän,}runoruhtinamme!

Juhla

^alkoi

tilaisuutta

^warten säwelletyllä

mars- silla

^ja

tilaisuuden

^mukaan juhlasoitolla. Sitten

lausui

^{prow. Ahlqwist}

sevittämänsä

^{runon, jonka}

tähän

Äitorqonbladista otamme:

Pliopisto on

lviettänllt

muistojuhlan

Tou-

kokuun tt p. ^(slnme tarwinnc maintta, _{mitä muis-} tojuhla

se

^oli,

sillä muistaahan

^{jokainen Suoma-}

lainen,waittci ole muuta kuin

wuosi

^{kulunut siitä,}

kun

Maamme"

^runoilija

Nuneliera.

waipui manalan majoille.

Juhlaa

^{warten oli}

taideseura

^koristanut

yliopiston juhlasalin erittäin

kauniiksi.

^Monet

maalarit oliwat

tilaisuutta

^waiten maalanneet ku-

wauksia Nunebcr^in

runoelmista. Eicllä

nähtiin

myös Tuomen ja maakunta-waakunat

suruharsoin

peittäminä ^pnlwäille kiinnemiinä. Wälialat oli- wat

siniseen

^ja

walkoisecu somasti werhotut

^ja

kulta-tähtiä runsaasti ^Nilweltv.

Kaikkein koristeit- ten keskustassa, ».'läwien ta^wien jakukkaistenmuo-

dostamassa metsässä seisoi

^{runoilijanlaakerilla}

sep-

pelöitty luwapatsas.

Kulunut ^waikk'on ^jo lvuosikunta Hetkeet' ^aimanhaikeasta siitä.

Jolloin läks' hän tämän ilman ^alta,

Walon, soinnun maahanmennäksensä, Ijäisenpäihanuuden maahan.

Niin ^ei tahdo suistua surumme, Kaiho^Suomen kansan ^ei waan laata.

Kuin on ^mennytmeiltä laulun ponsi, Laulun ponsi,

runoruhtinamme.

Hätiänne

Syytäsulla ^{onkin,Suomi, kyllin}

Pha

^{kaihoclla,kaipaella:}

Tietäjäshän ^oli tenhosuurin»

Taitajasi taiwasta

läheisin.

(s'nnenhäntä eteläisen ilman Ihanteita ihmetteli ^Pohja:

Italian iki-selwää ^päiwää, Hellaan hehkumia tuoksuöitä, Dlemattomiai Dnnenmaita;

Joissa kansaa autuaallist' asui.

Paimenet

ja paimenettaretpa Laitumella lammaskarjojansa

Säännellen waansäwelillä huilun

Puhekielestä ^maamme herrassaä-

tyisten seuroissa ^{ja pereissä.}

Useat Porwoon ^rautatien osakkeiden

^omistajat

owat

asianomaisessa oikeudessa

hakeneet, että mai- nitun rautatien yhtiö

konkurssitilaan

pantaisiin.

Pietarissakin

kuuluu walmistettawan terwctuli- jaisetkaartillemme. Walmistajat kuuluu, kuten

we-

uäläinen

lehti

^kertoo, olewan

siellä asuwia

^maan-

miehiämme. Tiiheu tarkoitukseen

^{oli koottu 1,000}

ruplaa.

Kemätlulukauden

lopettaminen alleis-opis-

toissu.

Koska opistoissa määrätty helluntailupa tänä

wuonna sattuu kesäkuun

^{7 ja 12päiwäinwä-}

lillä,

jonka ^perästä yksi, korkeintaan

kaksi

^lukupäi-

wää on jäljellä, on

keis. scnati, koulutoimen

yli-

hallituksen

esityksestä

asiassa,

tämän

toukokuun

2 p:nä nähnyt hywäksi määrätä, ettänykyinenkewät-

lukukausi kaikissa

alkeisopistoissa, ellei eri tapauk-

sissa

^ole

toisin

määrätty, päätettäköön tulewan helluntai-pyhän

edellisen

^wiikon

kanssa.

^{(U. S.)}

Ryöstö

maantiellä. Talollinen

E. Tivilä

Kan- ssasalta

^ryöwättiin23 p. tätä kuuta totimattallaan Tampereelta

wähän

^{matkaa MeZsykylän kirkosta}

eteenpäin.

Weitikat,

joita oli

kaksi

^{miestä ja yksi}

nainen,

heittiwät

^nuoran keskellä maantietä

uhrinsa

kaulaan, jolla wetiwät rattailta ales ja

sitten

^muu-

tamia syliä

metsään,

antaentukemia lyöntiäpäähän ja ruumiiscn, että mies ^pyörtyi. Sitten weiwät

Kertonut Milja.

Äiti ^{ja poita.}

Kansatoinen waikk' ei warsin ^wieras,

Nuotsalainen,runotemppelinsä Pyhimpähän pystyttämä ompi Sarjaan suurten laulusankartensa Nuotsiks' runoillehenRunebergin!

Omamme hän ^{oli,omimpamme,} Mut woikohtaloa kowanlaista.

Että

sämclillä

Suomen kielen Tämä kannel kaikua ei

saanut!

Ett' ei ^saanut,eikä saakaan koskaan.

Suomalainen,umpi-Suomalainen, Sulosointua

sen

^{kuulla,ääntä}

Ikirunojansa

ihastella.

Eikäihanuutta ^ihmetellä, Jolla^Suomen suurin taideniekka Kuwas' ^Suomenkansan

kaunihiksi!

Laulusankar',sankar'^laulajamme Omamme hän ^{oli,omimpamme.}

Hän,jok' aartehia^{aawisti ja}

Löysiluontehesta Suomalaisen;

Halwan,köyhän, kurjan korpelaisen,

Petäisen

^purijan,polvessakin

Ilmi ^saattoi,innokkaasti lauloi Kunnian ^ja kelwon kukoistaman.

Katsos waan

—

ken uskonut ^ois tuota!

Kotimaakin,waikk' ^onköyhä, kylmä, Taideniekan taulull' on ^ihana;

Suomen maatjamaisemat ^jailma.

Suomen salmet, lahdet, lammit, laaksot, Lumoowat ^nytsilmäs ihanteella.

Mitäs on nuo miehet sekä ^naiset, Odessamme ^{aiwan eläwäiset,} Taiturin tään

tauluihinsa

^luomat?

Lihaon ne meidän lihastamme, Weri ^juurimeidän werestamme:

KurunMatti Pohjan ompi poika, Sawon mies on SaarijärwenPaawo, Hanamuinoin meill' ei harwinainen;

Pistuoli sun

^{pirttis pimeyttä,}

Dloasi osatointa ^emme

Kuiwinsilmin katsella ^{me saata;}

Ihanainen

Hanna ensi-lemmen Sulon muistonsaattaa mielehemme;

Hedan nähden^näämmeherttaisia Emäntiä entisiä ^maalla;

Nuokin Uuaustat jaUnnat, Aarot, Kaikki, kaikki on ne meidän kansaa.

Ia te. Suomen suuret sotaurhoot.

Uskon,uljauden ^jasankaruuden.

Kuulun kunniamme kannattajat, Esikumat,heikon jälkipolwen

Ihmehtimät

«Itämättömätpä, Kenp'ois

unhoksista

^ilmituonut

Teidät,ehompinaentistänne.

Kirkkaina ^jakuolemattomina.

Maailmalle mainioiksi ^tehnyt, Ell' ei kaikunut ois ihmekannel?

Silloin uusin runoin Runeberg jo Tuli,loihti,nosti noidansauwan, Kajahuttitaikakanneltansa.

Tahi ^talutellen puna«pauloin, Simoa ^ja suudelmia ^soimat;

Taikka joissa wiljawainioilla

Joutuneilla ^joukkokumma liikkui:

Talonpojista,maantyttölöistä Kulkiwat^ne, muttamuu ol'^luonne, iivonneolihieno herrasluonne.

Päällä

^{silkkiä jasamettia.}

Suussa suloisia^{sanoja ja} Sukkeluuksia^ja somuuksia.

kanapäin

hirmuisen

^{aallon wyöriwän}

heidän

^jäljes-

sään.

^Se

saawutti

^wenhccn,

—

_löi

sisään

^{jakasteli wau-}

hcnunat.

Tuli toinen

—

käwi

samoin.

Tilli ^kolmas,

entisiä

waltawampi,

saawntti wenheen

^ja

—

löi

sen

pirstaksi luotoon.

Ainoa

huuto

^{kuului, ja sywyytccn} wajosi mies, lapsen

isä.

^Mutta

sama

aalto, joka

isän hautaan

painoi, kantoi äidin lapsineen turwaan,

saaren

^ruo-

hoiseen

^{rantaan. Äiti kuu tointui,heittäytyi}

surkealla walitnksella

^{lapsensa yli, kostutti} kyyneleillään

hcntoi-

sen

^{kalwcita kaswoja ja}

suntcli hänen

^kylmiä

huuli-

aan ja umpeen waipnncita silmiään.

Oi taiwaan

suuri

Luoja,"

hnokasi hän ^ahdiste-

tulla sydämellä,

l.älä salli

^mnnlapsenikllolcmaan nuk- kua, ennenkuin kasteen liiton olet

hänen kanssaan ^teh-

nyt! Kuule huutoni, o

Isä

laupias!"

Ia

taiwaan owi aukeni,

—

äidin ^rukous olilöy- tänyt tien Kaikkiwaltiaau istuimeneteen. Sywä

huo-

kaus

nousi lavsen

rinnasta ja

hänen silloiset silmänsä

hymyiliwät

kiitolliselle

^äidille.

Etummaisena ^souti

morsiusparin kommilla ja kukka- seppeleillä kumistettu pursi ja

heti

^jäljessä tnliwat muut

seuraan

kuulnwat weuhect

wilkkaassa

kilpailussa.

Iloiset

leikkipuheet _ja

soiton säwelct

kaikuiwat loitolle ympäri.

Mutta hiljaisena

autuaassa onnellisuudessaan

^is«

tlli morsiuspari

ensimmäisen wcnhccn

keskellä. Sul- haincn,kahdenkymmenen wuotias,

rchewä

nllornkaincn,

katseli

säihkywin

silmin

rinnallaan istnwata

inorsian^

taan. Kuinka

wicliättäwän suloinen

olikaan kome-

assa

jnhlapuwussaan tuo puhdas, lenunitty neitonen,

jonka

hän

^{nyt oli}

omakseen saanut!

Mun

armaani,"

kuiskasi

nuorukainen,

hellästi Puristaen morsiamensa

^{kättä „}ole tcrwetullutsinä,mun sydämeni rakastettu, _untecn

kotiisi!

Suokoon

sulle

taiwas

sen

^{onnen ja} sinnanksen, jota rakkauteni toi- woo!"

Kainosti loi

morsian

loistawat

silmänsä

^alas,

huulensa

hymyilimät ja ujonden puna kajosti

hänen

hempeillä poskillaan.

Morsiusparia wastapäätäistni

sulhaiscn

^äiti,

sama

äiti, ^jokakaksikymmentä _wuotta

sitten

^{oli aallonajamana}

lapsineen pelastunut _rantaan.

Tuossa edessään

^oli

nyt

hänen

^Poikansa,

onnellisena

^{ja pulskana nuoruu-}

den tcrweydessään. Äiti ^painoi

kätensä

ristiin, jakii- tollinen

huokaus nousi hänen

^{rinnastaanylöstaiwasta}

kohden, mutta silmiään ei

hän

woinut kääntääj.losta

morsiusvarista.

Ia waikka näyttikin poikansa nuoren puolisonsa

rinnalla hetkeksi unhottaneen ^wanhan

^äitinsä,

ei kateus kuitenkaan sijaa löytänyt äidin rakkautta^syk-

kiwässä

^sydämessä.

Hiljaisuuden

häiritsi

ainoastaan ^tuo iloinen

hää-

joukko, joka

soitolla

^ja riemulla kulki

Ristiselän

^poikki.

Hetket

^knluiwat,

Päiwät

Päättyiwät. Kaksikymmentä oli jo wuotta wierinyt aian hautaan,kun taaskin

sa-

ma äiti ^ja

sama

poika kulkiwat Päijänteen

wesiä.

Nyt oli ihana,

kesäinen

ilta. Taiwas

kaarsi selkeänä

ja

Puhtaana

^{ylähällä, ci pieninkään pilwen}

hattara

himmentänyt

sen sincrtäwää

loistoa. ^Auringon kir-

kas walo walui hempeänä alas

länteisen

^taiwaanran-

nalta ja kullan

hohtawina

kinialteliwat

säteet

^weden

tyyneessä

kalmossa.

Useassa ^kohden

^{Päijänteen rannoilla kaswaa}

suo-

ria, ikiwanhoja

honkia.

^Ne

seisowat

juhlallisina ja komeina; juuret owat kiinnitetyt maan tomunn. mutta latwat

—

Nlykkinäkin

osoittawat ihnliselle

^ylöstaiwaanmuistuttaen

siintäwään maallisen

korkeuteen,^waelluk-

sen

^ylhäistä päänläärää. Waan ^kun wicno tuulen

humina metsän

hiljaisuuden^tauottaa,

silloin salainenhu-

mina kuuluupetäjiköstä,

silloin

^{mykät owatpuhcwoiman}

saawuttaneet.

Kuunnelkaamme!

He

kertowat tapah- tumia, joita

wuosisadan ^kuluessa

^joko

^itse

^owat

näh-

neet, tai Päijänteen aallot rannalla

heille ^kuiskaeli-

lvat.

Oli kolkko, syksyinen päiwä. Myrsky

Pauhasi

^ja

aallot

kuohuiwat

^korkeina, waahtopäisinä Päijänteen

helmassa. ^Taiwaalla

ajoiwat sysi-mustat pilwet kii- waalla ^nopeudella toisiaan,

—

näkönsä

^{oli uhkaawa,}

peloittawa.

Nistiselällä

kamppaili pienoinen

wenhe wihaisten

aaltojen ajelemana, ja

wenheessä

^{istui nainen,kalman}

waaleana,puristaen wakaista lasta

rintaansa

^wastcn.

Waltawasti

^sykki äidin sydän ja

hänen silmänsä

^tui-

jottiwat

tuskallisina kohden

^synkkää taiwasta. Mies, joka istui etupäässä, koki ainoalla ^airolla, mikä

hä-

nellä wielä oli jäljellä, ohjata wenlieen ^kulkua,waikka

sclwään

^näki

sen turhaa

olewan. Wakaana istui

hän

siinä, yhteenpuristetuilla

huulilla

ja rypistetyllä ot-

salla,

wiimeisillä

woimillaan taistellen

Ristiselän

^kuo-

huwan

^kidan

kanssa. Kauhistuksella ^{oiwalsi hän}

^ta-

Helsingin säästöpankista on otettu pois

talle-

tuksia

_tyessä,^{pelosta muta, että pankki}

kentiesi ^sodan

^syt-

kärsien

waromattomasti aunettuin

lainain lautta

wahintoa, ei

woisi suorittaa sitomuksiaan.

Tämän velon sanoo

^{U. S. turhaksi,} koska pankki on menetellyt hywin warowasti lainoja myöntä-

essä

Mepä,aioiksi^me

ainaisiksi

Sydämemmesywimpähän kätköön Taitajamme muiston tallellamme.

Hänelle,hänenpähengellensä Sulat,hartahimmat kiitoksemme Lausuellenlaulamastansa, ja Odotellen,toiwoellen,että Nunon ^into,Runeberginrunon, Ujantullen, wuoron wierähtäen, Nastaistenpapolwien powista Kalewankin kansan ^{kielellä jo} Kaiun korkean ^ja kauniin ^saapi.

Lausunnon

^jälkeen

seurasi

^jälleen juhla-soittoa ja

sitten

^{piti prow. Topelius} juhlapuheen.

Maalisk.

Edcll. kuuk.

Tulot

Suomen

waltion rautateillä

oliwat U.

Suomettaren mukaan:

M.helsingin— Hämeenlinnan— Pietarin

^linjalla:

HHI^^H

^|s7>

^1877.

M. p. M. p.

¦.-{84,101:

401,005: 12.

¦till»,

i4*^: 32. 711,297: U).

Maalisk.

Edell. kuuk. 35,205: _66.

31,770: 36.

Summa: 1,063,243: ^{32. 1,112,302:}31.

Hankoniemen—

Hywinkään linjalla:

19,621: 44.

30,461:10.

60,543T3U 18,399: _80.

82,350:63.

133,686: 40.

Summa: 66,976: 2. 50,082: 54.

Summa: ^216,037: 3. 179.943:^10.

Konkursseja.

Porwoon

kaupungissaowat

seu-

raawat

tehneet konkurssi-anomuksen:

^Rakennus-

mestari Anderson,

omaisuus:

271,081 m., welta:

291,405 m.; kauppahuone Törnqwist jakump.omai-

suus:

^{21tt,000 m., welka: 217,000 m.; kauppa-}

mies Less,

omaisuus:

^{135,751m., welta: 130,W5}

m.;kauppaneuwos C.A. ^Äberq,

omaisuus:

^2.107,000

m., welka: 1,072,000 m. Kristiinan ^kaupun- gissa:kauppamies

Herman ^{West, omaisuus:}

^206,942

m. 50p., welka:217,211 m. 93 p.

Kalsi metsähoidon

^neuwojaa

asetetaan

^Suo-

meen.

Näille

tulee

toimeksi

^{olla hyödyksi}

^neuwoil- lansa

^ja

awullansa

järjellisen

metsän

miljclemiscn

toimeensaamisetsi

^yleisessä

kansassa. Vuosittain

saa heitä

^{tilata ne, jotka owat}

heidän apunsa

^tar-

peessa,

_jolloin jos mahdollista,

he

^{saapumat pyy-}

dettyyn aikaan, josta ncuwojat jo

edeltäkäsin

^anta-

wat tietoja. Tilaajien täytyy warustaida kaikilla

tilaansa

kuuluwilla kartoilla ja muilla kirjoilla.

Neuwojan on ^myös

tilaisuuden tullessa

^parannet-

tawa

waillinaisia

^{karttoja ja} toimitettawa pienem- piä

wälttämättömiä maanmittauksia.

Paitsi

^ncuwojau mainittuja toimia, on

hänen welmollisuutensa

myös tarkastaa yksityisten met-

sän

käyttämistä, niinkuin kasken kaatamista ^ja

suon

polttoa, kulowaltea-waaroja ja niistä, jos

hän huo-

maa mitään

asetusten

rikkomista, ilmoittaa kuwcr- nyörille, jonka on ryhtyminen niiden johdostalail-

lisiin ^toimiin.

^-

Palkkaa saa

^nculvoja yksityisten luona 3 markkaa päimältä ynnä wapaan

asunnon

ja rawinnon. Vuosipalkan ja

matkarahat maksaa

waltio.

Lastut

Suomenmaan

lviennistä

^ja

tuonnista 1878 ensimmäiseltä

wuosineljännetseltä

osoittamat

sen omituisuuden,

että maikka ajat owat niin erit- täin epäedullisia wiennille, _ei wähennys

kaikissa osissa

kuitenkaan ole ollut yleinen, maan päimvas- toin

useissa

tawaralajeissa on melkoinen lisäyskin

huomattawa. ^Enemmän

^{kuin wiime ja}

toissa wuon-

na on ^wiety ulkomaille paperia, kankaita, _woita ja

rautaa ja terästä ^ynnä

niistä

malmistettuja kaluja.

Tuontitawaroissa

^on

muutamissa

^{niinikäänenen-}

nystä nim. puulvilloissa,

sokerissa,

rauta ja teräs-

teoksissa, kahwissa

^ja

suolassa.

^(H.

^D. Porin tehtaitten

teosten armo

nousee

^wiime

wuoden ajalla 1,921,277 m. 45 p. (L. S.)

Porissa lankuista maksaa

^{yhä edelleen eräs} kauppias 2 m. kappaleesta, kertoo Tatak.

Phdyspankin

toimesta rakennetaan Tampereella

kiwiholwi kaksinkertaisilla

rauta-owilla, jossa säily- tetään pankin arwo-paperit, jos

sota tulisi

^maatam-

me

häwittämään.

^{(T. S.)}

Loppu.

Wanhns

^ci

^huomannnt

^lapsen

heräämistä

^cnncn-

kniu ^pienoinen

käsi

^irtantui

kaftalou siteistä

^ja

kohisi

ylös, ikäänkuin

taiwaasen osoittaen.

Silloin ^wnimo säpsähti ^ja

katsoi

»vakaasti ^lapseen. Nurkuma cvätoi-

»uo katon

»vähitellen häucn

^{sielustaan ja}

silloinen ranha

tuli sijaan.

..Sinäkö sydänkäpyseni,"

saneli hän

^{hiljaa lap-} selle,

„ sinäkö »vanhalle

^muistutat

ihmiselämän

korke-

ata päämäärää?

Tmwaascn

^o''oitat,

—

niin ^siellä,

— siellä

taisteln on loppunut ja

henki katoomaisuu

deu

kalilcista

wapaa, siune ^on

isäsi

päässyt edelläui- mc,

sinne

^{pyrimme nlekin}

häucu

jäljessään,maailman rantaa polkicssmume. Oi minua!

Herran

^etceu aiou sivua ^{»viedä, niou} rukoilla

häntä

^{ottauiaan sinnakin} taiwaan perilliseksi, ^ja kuitenkin, kurja,

nureksin

^siitä,

että

armonsa

^jo

isällesi osoitti

^ja

maltakuutausa

^autuu-

den

hänelle

^lahjoitti. Kiittämätön waiwanenmikä oliu- kin."

Ia ^korottaen

nlmänsä

^{ylöstanvasta}

kohden

^lau-

sui ^hän

kolvcmlnalla äänellä:

,/Mstettliottoon

Herran

^{nimi Mit}ja ijanlailliscsti, amen! Kiitcttn olloon

Herra

joka päiwä. Jumala^pa-

nee kuorman meidän päällemme, muttahän^myösauttaa meitä, Sela. Meillä ^{on Jumala,Jumala, joka}meitä auttaa ja ^Herra, Herra, joka meitä kuolemasta wapah- taa.

Taaskin oli

»vuosia

^{muutamia mennyt, ja}

sama

wcuhc nähtiill

^{jälleen tiitälvän} Päijäutccllä. Mutta

soitot

^ja

huilut

^{ciwätnyt mukanaolleet,eikä}

^riemuhuu-

dot ympäristöllekajahtaneet. Wakaiua, juhlallisessa

hil-

jaisuudessa jatkoiwat soutajat taukoamattayksitoikkoista

työtään,»vakaana ohjasi pcrämicskin »venheen kulkua.

Musta ruumisarkku oli keskellä

»venhettä

^{ja »vanha,} iäkäs »vaimo ^istui arkun rumalla. Waimou ^sydän oli särjetty,

kaswousa murhceu

^{murtamatjawäsynccnäno-}

jasi

hau

^päätään runulis-artkuu». Kyyueletwaluiwat tulwana alas

hänen

^{rypplnnäpostiaan} pitkin, mutta

so-

mina

heiluiwat

^hopean

^harmaat hiukset

^arkun

mus-

talla kannella. Siiuä ^lepäsi hän, jota myrskyiltana oli ^{polvelleensulkcuut, jota} sittemmin oli

sulhoua iha-

cllut, siinä ^lepäsi

cläinäusä

^{ilo ja toiwo,}

siinä »vanho-

jen pänvicnsä tur»va.

Oi Jumalani,"

huokasi surun

kalwanm äidin

sy-

dän

miksi katkaisit hänen elämänsä

^{lau.qanliianMar-}

hain,miksi tcinpaisit «linulta poikani

miehuutcusa

^par-

haimmassa woimassa?

Oi taiwaau Isä,

miksi

loit Sä

ihmisen

^{niin kurjaksi ja} mitättömäksi, _miksi eksytit

hänet

^tänuc,

inaallise»

^clämäu

turhuutecu

^jakatoowai-

suutccn.

Sä rakkauden Jumala,

miksi

^{olet miu kowa}

ja

armahtamatoin!"

Nureksimalla

cpätoiwolla

silmäili

wainw syksyu

harmaata

^{taiwasta. Kyynel, joka wicri}

hauen

^pos-

kellaan, putosi alas ja tapasi

hcunou

^{lapsen kaswoja,}

ja lapsi, joka nmkeata unta oli nukkuuut waimon

sy-

lissä,

heräsi sen

^kyynelen koskcnnasta.

Tällä

surullisella

retkellä oli

kaksi

tarkoitusta. Sa nialla kun

isää ^saatettiin wiimeisccn

lepokanmuoonsa maan powceu, »vietiin bänen

wiikkokandcn wanhaa

lastaan ^kasteen liittoa tekemään

Herran kanssa.

hemosen

känyinensä ja _muuta irtainta »uita sattui, wieläpä onnettoman päältä waatteirakin. ^Sipilä

heräsi

^{wasta aikojen takaa,} joll'aikaa ryömärit^me- niwät

matkoihinsa.

^Ryömätyn

kaulassa

^näkyi

seu-

raamana ^päimänä nuoran ^{manat. (T S.)}

Asema

Konstantinopolin

luona.

^Erään

saksa- laisen lehden

Konstantinopolista tulleenkirjeenmu- kaan

huhtikuun

¹⁶ plltä, työskentelee2,000 Wenä«

täistä linnoitussotamiestä

^{ja 8000} jalkamiestä ^yöt ja päimät,

tehdäkseen

täydelliseksi

Turkkilaisten Hademkiöin

^ja

^Derkas'in

^{»välille perustamia liu-}

noituksia.

^{Neljä pientä}

linnakulmiota

^{on muutettu}

suuriksi

^{ja paitsi}

sitä

^{on rakennettu 5}

lisäksi

^edel-

lisin».

^{Sen merrau, kuiu moi huomata, löytyy}

mielä

erityisissä

turkkilaisissa linnoituksissa asema-

tykkiä jälellä, joita

Venäläiset

^{pidättämät niiltä}

turkkilaisilta

upsiereiltä, joille

oli

^annettu

toimeksi turkkilaiseu sotakaluston

poiskuljettaminen. Se^ta- pahtui

sillä

selityksellä, että

menäläinen

päällikkyys sopisi tästä

asiasta Portin kanssa. Kuten

^»venä-

läiset

^upsierit wakuuttawat on asematykistön^puute

kohta

^poistettu,

sillä ensimiikolla

odotetaan Odes-

sasta

^{100 tykin ja20} järeän pommitykin lähetystä.

San

Stefanossa

^japitkin koko rannikkoa

Silimstoon

ja

Rodostoon

rakeuuetaanrantapattereja;

siinä

^tar-

koituksessa

työskentelee joukko

linuoitussotamiehiä

yöt päimät.

Kuten Weuäläisct

»vakuuttamat, ^pi-

täisi

^{jo olla yli 700 tykkiä}

asetettuina

^eripaikoille

tekemään Englantilaisten

maalle-nousua mahdotto- maksi. ^Eilen

täällä meni jalkamäki-osasto

lisää-

mään tuskin ² tumiiu matkan päässä

Bulair'ista seisomia »venäläisiä

^joukkoja.

Viimemainitut

^omat

jo

nousseet melkoiseen

lukuun, 48,000

mieheen.

^Wa-

ra-amiraali

^{Horuby on}

kuiteukiu

miu

asettunut

yhdeksän ^paraan pansarilaiwan

kanssa

^Gallipolin

luokse,

ettei

^kukaau

huomaamatta ^moi

kulkea tällä liujalla. Englantilaiset luottamat

suuresti

^ami-

raalin taitoon, joka aikoiiiaan

useissa tilaisuuksissa Afrikassa

^{ou tehnyt}

itsensä huomatuksi

^ja

haukkinut itselleen kuuluisan ^uimeu.

^{Horubynoudattaa}

^alitui- sesti suuriuta

»valppautta, min

ettei

ole helppo ajatella äkillistäpäällekarkausta. Wieläpä josWe-

uäläisille ounistuisikiu

^uljaalla hyökkäyksellä

anas-

taa Bulair'-linjan,niin on jo ryhdytty

semmoisiin

keiuoihiu, että 60 tuuuiu

sisässä

^»voidaan

haukkia

kylliu

sotamäkeä ^Maltasta

karkoittamaan Weuii-

läisiä

^pois. Wiimepäiwiuä

sauotaau amiraali

Hornby'utarkastellee»

asemia

Bujukderen jaMus- tau meren ^{luona, ja}

sev muoksi

^{odotetaau jo, että}

euglantilaiueu pausarilaimasto on ottama

»valtoi-

hinsa

^nämät

seudut.

Leo XIIIn kiertokirje.

Paaiveilla

^{ou ollut tapana}

lähettää silloin

tällöin kiertokirje, jota »voi pitää suunnitelmana, jouka mukaau

katolisen

^kirkou

hoidanto

^ja

^hal-

litus kuuakiu

aikana

^on käylvä, ja

missä

^tuo-

mat ilmi, _mikä

heidän

^{mielestään on ajan maa-}

timaa,

sev

hylviä ja pahoja puolia. Eamalla tamalla on

Leo

XIIIlähettänyt kiertokirjeensä

huh-

tikuun 21 päimältä. Se ^ou

suunniteltu

^patriar-

koille, arkkipispoillc ja pispoille _ja

kehoittaa,

»nuo-

dolliseu alkulausceu

^jäleötä,

^..Kaikkia

taistelemaan

kirkon

ja sielujenpelastukseksi. Se

»valittaa

^yleistä turmiota, eripuraisuudcuja

»verisien sotien

^syyperää.

Simeellisien

^lakien

halmeksiminen, sekä maallisen

hylvän

himo

^ou

saattauut taimaalliset

^{tmvarat un-}

hoituksiin. Monilukuiset itsemurhat,

yleisieu»varo-

jen hajottaiuiset ja petolliset

anastamiset

^todista-

mat tätä maallisten tamarain

himoa.

^Sillä

^teko-

syyllä, että toimitaan isänmaan,mapaudcu ja

oikeu-

udeu puollustukseksi, tamoitellaan omaumoitonpyyn-

töisiä

tarkoitllsperiä, ja

sitämarteu uhkaa ihmiskuu-

taa

mielä kauheat

ouucttomuuoet. Pääsyy kaikkceu pahaau oukuitenkin juurtmmt

hallveksimineu ^kirkkoa kohtaan

^ja

siitä

luopuminen. Jumala ou

ihmisicu

edellä. Waau kirkou

»viholliset ^koittamat

^{tärisyttää}

sev

^{perusteita ja}

hämittää

paamiumaltaa, joka ou simcydeu ja oikc»ldeu suojclijatar. Sitämarten ^on

monessa »valtiossa

tehty häpeällisiä lakeja,jotka

es-

tämät papillisen »viran toimittamista,

lausumat us-

konnollisten yhteyksienhajoamista, määräämät kir- kon ja köyhäin

omaisuuden

takamarikkoonottamista, maan

sitämastoiu

^hymäksymätsauomalehtikirjallisuu- deu jaopetuksen

hillitsemätöntä

^»vapautta,

sillä

^aikaa

kun kirkou

oikeuksia,

jotkatarkoittamat

nuorison

^kas-

»vatusta ja simistystä, poljetaan jalkojenalle. Sem-

moisia

^{pyriutöjäuoudattaamyös}paamikunuau maal-

lisen

^{»vallan anastus, »vaikka Jumala}

sev

^oumyöu-

täuyt

Pietarin

»valtaistuimelle kausojen »vapautta-

miseksi.

^Näinä

surkeina

^{aikoina täytyy kirkon ja}

paamillisenarlvoupuollustaida

kaikeiilaista

^parjausta mastaau." Sitten

seuraa

pitkä esitys kirkou

kutsu-

»nukscsta,

jossa

Leo

^{XIIIkoittaatodistaa,}

ettei

kirkou rieunot nntcukään »vastusta silvistystä. Kirkko ei ole mikääu silvistykscu»vastustaja, maan

todellisem-

min

sen

syuuyttäjä, ylläpitäjä ja opettaja, ja pyhät lait,

samoin

kuin kirkou opit, cilvät ole

ristiriitai- suudessa

silvistykseu

kaussa.

^Sitten luetellaan niitä hymiä töitä,joitapaamimalta ou tehnyt simistyksclle, taiteelle ja

tieteelle. Paalviulvalta

^on ollut puollus-

tusliuuoitukseua ihmiskuuuail raakalaisuuteeu

^»vai-

pumista mastaan.

Paamiu armollisuutta

^malitet-

tamasti

ei ole ^mymmetty, ja

se

^ou ollut syyuä mo>

ueeu ^{kapiuaau ja}

sotaau.

^{Myöskiu idäu}

kansat

oivat

sitte

^{»vasta sortuucet, kuu}

he

^omat

katkaisseet

ne hymää tckc»vät siteet, jotka yhdistimät

niitä Pie-

tarin

maltaistuimeen.

^{Ihtäpaljou ou}

Italia

^aina paalviumallalta »vastaauottanut suurimpia hymiä

töitä.

Sen tulee olla paamcille kiitollinen todelli-

sesta

kuuuiastaau.

Paaminmallau suuruudeu

^kautta

lahjoitettiin

esikoisoikeus ^Italialle

^euuen

^kaikkia

muita

kansakuntia

^ja

Pietarin

»valtaistuin suojeli

sitä usein

moimakkaasti

ulkouaisia »vihollisia ^»vas-

taau. Leo ^XUImuistuttaa

scu ohessa cdelläkämi-

jöittensä,Leo

suuren, _Aleksander

III:ueu,

Pio

^V:nen,

Leo X:nen ^jalotöitä.

Hau sauoo

^että

^näiden

^paa-

miumallau

saukaricu

kautta Rooma kerran

muuttui

»valloittamattomaksi uskonlinuaksi,

taiteen tnrlvapai-

kaksi

^{ja tieteen} asuuuoksi, niinettä koko maailma

kadehtien ^katsoi

^{Roomaa. Ainoastaanparjaus}

^»voi seutähden huudahtaa

paawilliuen Rooma", muka simistyksen ja

kansan

^{ouneu estäjä.,,}

^Leo

^XIIIlo-

pettaa

sitte mastalauseeusa

^paamiu

maallisen

^Mallan

hälvittäluistä

^»vastaan

seuraamilla savoilla: —

Koska siis ^Italian

^{ja muun} maailman toilveet omat uskotut pyhäu

»valtaistuimeu

hywäntekewäi-

sclle

»vaikutukselle, täytyyuskomaisteusydäiumclliscn paalviiu liittymiseu

ohessa, P. Pietari» maltaistui-

meu

armollisuus

^Pysyä loukkaamattomaua. Emme

siis

koskaan lakkaa »vaatimasta kuuuioitusta arwol-

lislludcllelnme

^ja

^»virkamme

täydellistä »vapautta ja itsenäisyyttä,

sen

^olomuodou

takasiu

^{autmnista, jouka}

jumalalliueu

»viisaus

jo »vuosisatoja

sitte

^ou

suonut

paameille. Se ei olemallauhimo, josta

maatimuk-

sennuc maalliscu

^»vallau

uudistamisesta

^lähtelvät,

»vaan

se

^{on pyhäiu} »valaiu kautta ^määrätty »vel-

»vollisnus, _koska

se

^{ou tarpeenpapillisen}

^»viran

^»va«

paaseu

harjoittamiseen ja

siitä

^{syystä, että}

paamiu maalliucu malta koskee koko

ihmiskuuuau

etua ja pelastusta. 3eu

tähdcu

uudistamlnc kaikki

»vastalauseet

^ja selitykset, joita edcllä-kälvijämine

Pio

^{IX ou tehnyt}

Kirkkomallau auastamiscu ^tähdeu

uiilikuiu myös kirkou

oikeuksien sortamisen tähdeu.

Me

^kääuuymme

sev ^»vuoksi

^kaikticu

ruhtiuaitteu

^ja

kansaiu

hallitsijan: puolceu ja kel)oitan>me

heitä, etteimät

lumalau

uinuessa

hylkäisi nykyisissä tuka-

lissa oloissa

^{pyhäu »vallan tarjottua apua,maau}

liittyisimät

lähelle siihcu. ^Kirkou

mcuestys tuottaa

kausaiu rauhan

^ja meuestymiseu;

sev »vuoksi

^on

tarpeellista, _että

ruhtinaat

^pitäivät

huolta ^siitä,

^että

kirkou ja

scu

^pään

aseina

^{paranee. Silloin ou tu-}

lclva

kukoistuksen

^ja kuuuiau aika." Sitte

seuraa

pitkä

kehoitus

piispoille »vallvoa oikeau opin

lclvit- tämistä

ja oikeata opet»lstapaa.

Leo

^XIII

kchoit-

taa

heitä

^crittäiu perheclämäu kohoitutsecn; _Leo moittii

sitten

simiili-amiota, jota

hau kutsuu ^lailli- seksi

^jalkaman»

oisuudcksi

^ja syyksi uykyiseu

sukukuu-

uan tapain turiuioon.

Wielä

^puhuu

Leo

^XIII

kier-

tokirjeessään

aikamme

ylenpalttista

omcunvoiton-

pyyntiä »vastaan.

Hän suosittelee

hengellisten

seu-

raiu perusta»uista ja todistaa tyyt»i»väisyydellä piis- pain lujaa yksimielisyyttää häucu, ^paamiu kaussa, jossa

hau

näkee paraau takuuu

kirkou

^paremmalle

tulelvaisuudelle.

Yksimielisyys aittaa hauelle, paa-

mille,

..rohkeutta

^ryhtyä

tähäu ^taisteluun

^kivkou

hymätsi." Nä»nä omat kiertokirjeen pää-piirteet, jotka

sitten

^{päättyivät}

monilukuisilla,

yleisillämuis-

tutuksilla.

Wenäläisia sotajoukkoja Balkanin Pohjois ja etelä-puolella.

Nat. Zeitliugiili kirjoittaa

sen

kirjcen-lvaihtaja 20p:nä

Huhtikuuta Nustshuk'ista

: PohjoisessaBul- gariassa ou tätäuykyä Tonawau ja

Balkan'!»

wä- lilla keuraali Wanawskyn johdannolla 12 ja 13 sotajoukko

sekä

¹⁴ itsetakeista, hiljan Wenäjältä saapuuutta pataljoouaa, ja ou 12 sotajoukko 12ti-

wisionan kaussa

sijoitettu Pyrjos'iu ja Sistonian wälille ja 33

tiwisioualla Rustshuk'issa

^{12 rat-}

sastaja-tiwisiooua

RustshuNssa

^ja

Turtukai'issa,

13 joukko I

tiwisioonalla Silistriassa

^{ja pitkinra-}

ja-wiiwaa Nasgrad^sta

Osman-Batsar'iin

^{35 ti-}

wisioonilla ^Widdin'in läänissä

¹⁴reserwipataljoona on sijoitettu

sinne

^tänne pienempiin kaupunkiin.

Itäisen

^armeijaukoko

tvoima

^{onarmatlalva 60,000}

mieheksi,

12 joukko on ^määrätty

marssimaan

^{Ru^}

maniaan.

Uusia

sotajoukkoja odotetaan

Kaukaasian

armeijasta.

Täkäläisille

sotajoukoille

saapuu

_mel-

kein

^joka päiwä muonawaroja

suorasteeu ^Wenä-

jältä.

Uusia linnoituksia

^ei

sanota rakennettaman

Rustshuk'in ^tienoille. Linnoitukset

^omat

^Venäläis-

ten

hallussa

^ja

^niiden warustukseksi

^{on pantu}

¹⁵⁰