5
☆ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆
Teuvo Koskinen
Siihen aikaan kun isä sähkölampun osti
Ensi vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun Saarijärvellä syttyi
vät ensimmäiset sähkövalot. V. 1922 Mahlun kylällä sijaitsevan Silmäkos- ken myllyn om istaja A nton Koski
nen perusti myllynsä yhteyteen säh
kölaitoksen. Hän hankki tasavirtage- neraattorin sovittaen sen vesiturbii- nilla toimivaksi. Sama turbiini käytti pääasiassa myllyn kivipareja sekä raam isahaa. Täm ä oli siis ensimmäi
nen varsinainen sähköä tuottava lai
tos Saarijärvellä.
Kohta sen jälkeen tuli pari kokei
luluontoista laitosta, kun M annilan sahalle asennettiin höyrykoneeseen generaattori. R autalankoja myöten johdettiin heikohkoa valaistussäh- köä joihinkin taloihin. Sitten v. 1924 paikkeilla kokeiltiin sähköntuotan
toa Sivulassa, jossa polttom oottoril
la käytettiin generaattoria ja valais
tiin m uutam a lähitalo. Täm ä " sä h kölaitos” toimi niin kauan kuin Leu- hunkosken voimalaitos valmistui v.
1926. Näm ä tiedot, paitsi Silmäkos-
ken laitosta, on lainattu Eeti H änni
sen kirjasta "N äk ö k u lm a” , luku
” Sähköntulo Saarijärvelle” . M uittarin kylälle Arvolan myllyn yhteyteen perusti myllyn om istaja Vilho Talaskivi sähkölaitoksen v.
1937, 30 asumusta sähköistettiin. Tä
m ä toimi vuoteen 1965 saakka, jol
loin myllyn tulipalossa sähkölaitos
kin tuhoutui. Siitä vielä silloin joku talous sai valonsa. On saattanut myöhemmässä vaiheessa tulla joku sähköntuottaja lisää, vaan heistä >
17
Kuvassa vesiturbiini jolla pääasiassa käy
tettiin myllyn koneistoa. Alussa käytet
tiin myös sähkögeneraattoria.
Teuvo Koskinen.
puuttuu lähemmät tiedot. Ja toisek
si, tässä oli tarkoitus kertoa vain van
him mista sähkölaitoksista ja kokei
lijoista Saarijärvellä.
Silmäkosken laitoksesta sähköis- tettiin ympäristön asumukset. Sitten lähdettiin vetäm ään linjaa M ahlun kylän suuntaan H arjulle asti. M yö
hemmin jatkettiin sitten keskikyläl- le saakka noin 2 km päähän. Mm.
Nuorisoseurantalo ja kansakoulu, kaiken kaikkiaan 30 asum usta. Ku
parijohdoilla vedettiin linjat. M yö
hemmin vahvistettiin toisilla kupari- johdoilla. Verkostoa ei tästä enää laajennettu, koska kapasiteetti oli täysi.
Sähkön ottajia olisi ollut vaikka kuinka. Sisäasennukset olivat siihen aikaan vielä vaatim atonta tasoa, mi
tä sähköturvallisuuteen tulee, ja mi
hin nykyään kiinnitetään kaikki huo
mio. Sisäjohdot olivat kangaspäällis- tä punosjohtoa, jok a ei oikein sovel
tunut kosteisiin paikkoihin. Esim.
eläinsuojissa ne eivät kauan kestä
neet, ja ne oli usein uusittava. Niis
sä tahtoi usein vanhemmiten tulla oi
kosulkuja. Vaan eihän siihen aikaan osattu vaatiakaan parem paa. Niin
kuin sanottu, kuparijohdot sentään olivat ulkojohtoina.
Rutas-M atilla taisi vähän m atkaa olla mökilleen päin ulkojohtim ina piikkilankaa. M atilla oli muuten oma käsityksensä sähköstä ja sen ominaisuuksista. Kun valot sähkölai
tokselta annettiin illan hämärtyessä, oli M atti jossain kylässä, kun näki valojen syttyvän lam ppuihin. M atti tuumasi: "Täytyy tässä lähteä mökil
le, ehdin sinne parahiksi, kun valo sinne ehtii.” Valot eivät yön aikana olleet päällä, vaan ne sam m utettiin.
Ne pantiin päälle illan hämärtyessä ja sammutettiin 10 aikoihin illalla.
Taas aamulla 5:n aikaan pantiin va
lot päälle ja sammutettiin päivän va
lettua.
Erikoispyynnöstä voitiin niitä polttaa m yöhempäänkin, esim. nuo
risoseurantalolla juhlien vuoksi.
Myöskin joulun ja uudenvuoden öi
nä poltettiin valoja juhlan kunniak
si läpi yön.
Oma vaivansa ja hankaluutensa valojen antamisessa ja sam m uttam i
sessa oli. Etenkin kun piti aina pime
ään ja huonoon ilmaan aamueineek- seen lähteä, kun sähkölaitos sijaitsi asuinrakennuksesta sen verran etääl
lä. Siihenpä oli keksittävä helpotus.
Tuvan kom eron seinään asennettiin veivi, jonka akseli johti seinän läpi ulos. Akselin päähän kiinnitettiin ham m asratas ja sen päälle laitettiin ketju, jonka päihin tuli teräsvaijerit, jo tk a johdettiin eri vaihteiden kaut
ta turbiinin luukkuja säätelevään pystyakseliin. Nyt voitiin veivistä kiertämällä käynnistää ja pysäyttää generaattoria käyttävä vesiturbiini.
1930-luvun lopulla tuli ajankohtai
seksi hom m ata om a turbiini sähkö- generaattoria pyörittäm ään. Se ra kennettiin seppä Honkosen kyläpa- jalla. Pärehöyläkin nyt voitiin käyt
tää täm än voimalla, jo k a siihen asti toimi vesirattaalla.
Sähköä käytettiin myös voimavir- tana. Monessa talossa käytettiin säh
kövoimalla puim akonetta. Sähkö
voima oli varsinkin sota-aikana ko
vasti tarpeen, kun polttoöljystä, jo ta käytettiin maatalousmoottoreissa, oli kova puute ja oli säännöstelyssä.
Meilläkin Silmäkoskella rakennettiin sähköm oottorilla toimiva vesipump
pu, jolla nostettiin vettä navettaan.
Pientähän se silloin vielä sähkön- käyttö voim ana m aataloudessa oli nykyiseen verrattuna.
Sattuipa joskus niinkin, että veden vähyys haittasi kevättalvisin, kun tuli vähävetinen talvi. Se haittasi sähkö
laitoksen toim intaa. Valot himmeni
vät. Kävipä niinkin, että jouduttiin keskeyttämään sähkövalon toim itta
minen kylälle. Muistan ainakin yh
den talven, kun käytettiin öljymoot- torilla generaattoria lopputalven.
Sähkönkulutusm aksut perittiin asiakkailta lam ppujen vattimäärien m ukaan. Myöskin radioakkujen la
taam o meillä oli alusta lähtien aina siihen saakka, kun sähköradiot tuli
vat markkinoille. Loppupuolella oli akkum oottoreita valtavasti, useita kymmeniä kerralla ladattavina.
Tällaisia pieniä sähkölaitoksia pe
rustettiin tavallisesti vesimyllyjen ja sahojen yhteyteen. Ne palvelivat sen
aikaisia talouksia ja ihmisiä parhaan
sa m ukaan, vaikeissakin olosuhteis
sa. Ihmiset olivat ennen vähään tyy
tyväisiä saadessaan elämäänsä tällai- senkin parannuksen. Moni kirkon-
Silmäkosken sähkölaitoksen jäänteitä.
Teuvo Koskinen.
18
kyläkin joutui polttelem aan öljy va
loja aina suureen sähköistämisen ai
kaan asti. Pienten sähkölaitosten
"rev iirit” alkoivat tulla uhatuiksi 1950-luvun taitteessa, kun suuren sähköistämisen aika koitti. Pienem mät laitokset hävisivät pois. Isompia voimaloita on edelleenkin käynnissä Keski-Suomen Valon verkkoon kyt
kettyinä.
Pienet voimalat toimivat usein vai
keissakin olosuhteissa, veden vähyy
den haitatessa. M utta olihan se kui
tenkin sellainen ” valon välähdys pi
m eään yöhön” .
Silmäkosken sähkölaitoksen jäänteitä. Teuvo Koskinen.
19
