Vanhassa Laukaassa syötiin Olavin lammasta · DIGI

Vanhassa Laukaassa syötiin Olavin lammasta

Pyhä Olavi. Kuva Jyväskylän kaupunginkirjastossa olleesta näyttelystä. Kuvannut Jorma Kyppö.

Jyväskylän kaupungin­

kirjastossa oli syksyllä 2004 esillä Norjan keskiaikaises­

ta sankarikuninkaasta Py­

hästä Olavista kertova näyt­

tely. Näyttelyn tuotti Keski­

pohjola-kom itea, jonka kanslia on Jykesin tiloissa Jyväskylässä.

Keskipohjola- eli Mittnorden-han- ke on Suomen, Ruotsin ja Nor­

jan keskimaakuntia yhdistävä ta­

louden ja kulttuurin yhteistyö­

verkosto. Sen symboliksi on va­

littu vuosina 1015— 1030 norja­

laisia hallinnut Pyhä Olavi, kos­

ka Keskipohjolan alueella on monia hänen m ukaansa nim ettyjä rakennus- monumentteja. Tröndelagin maa­

kunnassa N orjassa on Nidarosinkeskiaikainen tuomio­

kirkko, johon Olavi on haudattu, ja Mittnorden-alueen toisessa ää­

ripäässä seisoo vuonna 1475 ra­

kennettu Olavinlinna. Pyhästä Olavista voisi myös Laukaan pi­

täjä saada identiteettinsä rakennusaineksia, kuten seuraa- vassa kerromme.

Pyhästä Olavista kertova pää­

lähde on Snorrin kirjoittama Py­

hän Olavin saaga, joka on saa­

tavissa suom ennettuna.

Pyhimyslegendat nähdään usein

kultapölyyn verhottuna taruna.

Helposti unohdetaan, että tarun taustalla on myös historiallinen henkilö. Pyhä Olavi on itse asi­

assa yksi niistä harvoista pyhimyksistä, joka on käynyt jopa Suomessa. Nuoruudessaan, en­

nen kristityksi kääntymistään, Olavi näet oli merirosvousta har­

joittanut viikinki, joka teki ryöstö­

retken Itämerelle. Hänen johta­

mansa norjalaiset viikingit tekivät noin vuonna 1009 maihinnousun Bälagärdssidan-nimiselle paikka­

kunnalle, jonka on arveltu sijain­

neen nykyisen Inkoon tienoilla.

Käytiin taistelu, jonka suomalai­

set shamaanit voittivat loitsuilla nostattamansa rajuilman avulla.

Olavi joutui pakenemaan takaisin merelle. Olavi jatkoi merirosvon uraansa hyökkäämällä Lontoo­

seen, polttamalla Thamesin sillat ja ryöstämällä muun muassa Englannin arkkipiispanistuin- kaupungin Canterburyn. Nämä ovat kieltämättä varsin erikoisia merkintöjä tulevan pyhimyksen ansioluettelossa!

Sitten Olavi joutui kosketuksiin Normandian viikinkien kanssa.

Nämä olivat jo kääntyneet kristi­

tyiksi, ja myös Olavi otti kasteen Rouenin piispalta Robertilta. Hän näki merkillisen ennusunen, jos­

ta saaga kertoo: Juhlallinen ja voimakas ja samalla pelottava mies tuli hänen luokseen, puhui hänelle ja kehotti häntä olemaan lähtemättä kaukaisiin maihin:

“Lähde takaisin omille maillesi, sillä sinusta on tuleva Norjan ku­

ningas ikuisiksi ajoiksi.”

Olavi palasi kotimaahansa, ja monien taistelujen ja seikkailuiden jälkeen hänestä to­

siaankin tuli Norjan valtakunnan ensimmäinen kristitty kuningas.

6

Lopulta Olavi kaatui Stiklestadissa 29. heinäkuuta 1030 kapinallisia pakanoita vas­

taan käymässään taistelussa.

Tämän tapahtuman muistoksi

myös suom alaisessa

kalenterissa on Olavin päivä 29.

heinäkuuta. Saagan mukaan pian Olavin kuoleman jälkeen aurinko pimeni, mikä on voitu to­

distaa astronomisten laskelmien avulla.

Taivaallinen ihme selittää Olavin nopean pyhäksi julistamisen ja hänen ympärilleen muodos­

tuneen, tavattoman voimak­

kaana kaikkiin Pohjoismaihin levinneen kultin. Norjalaiset ristiretkeläiset veivät Pyhän O lavin patsaan jopa Betlehemin syntymäkirkkoon, ja hänellä on tänäkin päivä­

nä nimikkoalttari Vatikaanis­

sa.

Olavi haudattiin Nid-joen ran­

tatörm ään nykyiseen Trondheimiin. Haudalla alkoi tapahtua ihmeitä. Arkku nou­

si itsestään maan pinnalle, ja haudalle puhkesi parantava lähde. Sokeat saivat näkön­

sä, ja rutto väistyi Norjasta.

Kun hauta avattiin, voitiin to­

deta, että marttyyrin ruumis oli säilynyt vahingoittumattoma­

na ja että sitä ympäröi Kristuksen tuntemisen tuoksu.

Olavin hautapaikalle rakennettiin Nidarosin tuomiokirkko, joka tä­

näkin päivänä on Norjan kunin­

kaiden kruunajaiskirkko. Keski­

ajalla Nidaros oli kristikunnan tär­

keimpiä pyhiinvaelluskohteita, jonka ohittivat suosiossa vain Rooma, Jerusalem ja Espanjan Santiago de Compostela. Suo­

m estakin tehtiin aikoinaan toivioretkiä Nidarosiin, ja niin Py­

hän Olavin maine kiiri meillekin.

Olavi on aina ollut suosituimpia suomalaisia miehen etunimiä. Jo

keskiajalla syntyivät myös nimen rinnakkaismuodot Olli ja Ollikka, Uoti ja Uolevi.

Norjalainen Olavi oli Suomessa pyhimyksenä selvästi suositum­

pi kuin ruotsalainen Pyhä Eerik, jota ruotsalaiset tyrkyttivät meille- pyhimykseksi mutta jonka kultti jäi vähäiseksi. Kun dominikaaniveljeskunta vuonna 1249 perusti Turkuun Suomen ensim m äisen luostarin, sen suojeluspyhimykseksi valittiin Pyhä Olavi.

Uskonpuhdistuksen aikaan Tu­

run tuomiokirkosta poistettiin kul­

lasta ja hopeasta valmistettu Ola- vi-veistos.Suomessa on keski­

ajalla ollut parikymmentä Pyhälle Olaville pyhitettyä kirkkoa. Lisäksi noin kuudestakymmenestä kir­

kosta - eli melkein kaikista keski­

aikaisista seurakunnistamme - tunnetaan Pyhää Olavia esittäviä taideteoksia. Sisä-Suomen tär­

keimpiä Olaville nimettyjä seura­

kuntia ovat olleet Sysmä ja Lau­

kaa.

Kun Laukaan emäseurakunta pe- rustettiin 1593, sen

suojeluspyhimykseksi valittiin Pyhä Olavi. Tämä päätös on eri­

koislaatuinen, sillä se tapahtui uskonpuhdistuksen jo toteudut­

tua. Ruotsi-Suomen valtakunnas­

sa vallitsi kuitenkin silloin seka­

va uskontotilanne. Virallinen us­

konto oli jo luterilaisuus, mutta kansa piti sitkeästi kiinni katoli­

sesta p erinteestä kuten pyhimyksistä. Kaiken lisäksi val­

taistuimelle oli noussut äidin puo­

lelta Jagellonica-sukuinen kato­

linen kuningas Sigismund, joka kamppaili palauttaakseen Ruot­

sin valtauskonnoksi katolisuuden.

Epäselvässä tilanteessa Laukaan isännät päättivät perustaa luterilaisen seura­

kunnan, mutta ottaa sille katolisen suojeluspyhi­

myksen.

Pyhän Olavin legendassa marttyyrikuninkaan kuole­

m aa verrataan uhri- lampaan teuraalle vientiin.

Taistelun tuoksinassa Ola­

vi näet laski miekkansa ja antoi pakanoiden pistää it­

sensä hengiltä vastarintaa tekemättä.

Vanhassa Laukaassa tun­

nettu Pyhään Olaviin liitty­

vä perinne on ollut erityisen Ola­

vin lampaan valmistaminen Ola­

vin päivänä 29. heinäkuuta ja sen syöminen perhepiirissä. Nykypäi­

vän lampaanlihan tuottajat var­

maan ilahtuisivat, jos tämä tapa voitaisiin palauttaa, koska Suo­

men nykykulttuurissa lampaanlihalla on kysyntäpiikki ainoastaan kerran vuodessa eli pääsiäisen tienoilla.

Laukaan ensimmäinen vuonna 1593 rakennettu kirkko, josta on jäljellä Hartikan raunio, oli luulta­

vasti nimetty Pyhälle Olaville.

Laukaan toisen vuonna 1685 ra­

kennetun ja vuonna 1792 puretun

7

kirkon näet tiedetään varmasti olleen nimetty Pyhälle Olaville.

Vuonna 1730 pitämässään Lau­

kaan seurakunnan tarkastukses­

sa piispa Johannes Gezelius nuorin kiinnitti huomionsa yhä jatkuvaan ikivanhaan tapaan juh­

lia Olavin päivää 29. heinäkuuta Laukaan kirkkopyhänä. Juhlan vietto sallittiin ainoastaan, jos kaikki “syntiset ja taikauskoiset tavat” estettäisiin. Vuonna 1738 piispa Daniel Juslenius totesi, että osa seurakuntalaisista tosin oli kuuliaisesti luopunut Olavin päivän taikauskoisista tavoista, mutta eräät pitivät niistä yhä kiin­

ni. Vasta vuonna 1753 saattoi piispa Johan Nylander todeta, ettei Laukaassa enää esiintynyt noituutta eikä taikauskoista päi­

vien valikointia. Todellisuudessa lutrilaiset papit edelleen itsekin osallistuivat Olavin päivän syöminkeihin ja juominkeihin.

Milaista tuo laukaalaisten synti­

seksi ja pakanalliseksi leimattu Olain päivän vietto sitten oikeas­

taan oli? Pukeuduttiin pyhä- vaatteisiin ja pidättäydyttiin työnteosa. Valmistettiin herkulli­

nen olavinlammas. Jo keväällä oli tätä vartn jätetty ensimmäinen karitsa keritsemättä, siitä nimi vvillavvuonna. Olavinlammasta s y ö t i i n p e r h e p i i r i s s ä salamyhkäisin menoin.

Rantsilan kappalainen Christian G an an d er kirjoittaa vuonna 1789julkaisemassaan teoksessa Mythologia Fennica: “Kun lam­

mas tuotiin sisään, piti lepän- ja kuusenoksilla pirskottaa vettä kynnykselle. Ennen kuin uskallet­

tiin maistaa mitään laitoksia, piti niistä kaataa vähän penkinsoppeen pöydänpäässäja lattialle, sekä aattokoivun juurel­

le, joka juhannusaattona oli pys­

tytetty pihamaalle.” Aterian jäl­

keen odotettiin iltaan asti, ennen

kuin luut heitettiin ulos. Lammas syötiin maanhaltian kunniaksi ja arveltiin vuodentulon riippuvan tavan noudattamisesta.

Vuonna 1699 joutui muuan lampaansyöjä nimeltä Lauri Hy­

vönen vastaamaan Rautalammin käräjillä “inhottavasta pakanuudesta”.

Oikeudenkäynnistäkin huolimat­

ta vanhan Laukaan olavin- lammasjuhliin kokoontui vielä 1700-luvun alussa väkeä neljäs­

tä pitäjästä: Jäm sästä, Rautalammilta, Saarijärveltä ja Viitasaarelta. Kun nykyaikana joskus suorastaan epätoivon vim­

malla haetaan menneisyydestä ideoita matkailun kehittämiseksi, niin tässäpä olisi supisuomalai­

nen idea, joka saattaisi herättää kiinnostusta koko Keskipohjolan piirissä. Olavin kotimaassa Nor­

jassa ei näet olavinlammasjuhlaa tunneta.

Nykypäivänä Pyhän Olavin muis­

toa Jyväskylässä jatkaa Pyhän Olavin katolinen seurakunta, jo­

hon maantieteellisesti kuuluu koko Keski-ja Itä-Suomi.

Osmo Pekonen

8 Laukaan Joulu 2004