Alkukantaisia teitä Laukaassa
Aikakausi, jossa nyt elämme, tarjoaa monipuolisesti koneistettuine liikenne- välineineen meille etuja sekä muka
vuuksia, joista edesmenneet sukupolvet eivät tulleet osallisiksi.
Kuluneina neljänä vuosisatana, jois
ta historiallisia tietoja on käytettävissä, kirkko ja kirkonkylämatkat yleensä
kin tapahtuivat omatoimisesti, taikka lahkokunnittain esim. kirkkovene lah
kokuntien puitteissa. Kulkur eitit ja tiet vakiintuivat vuosisadoiksi, poike
ten niistä vasta muiden tie- ja liiken- nevälineistön kehityksen puitteissa.
Tilamme ei salli ottaa tässä yhtey
dessä Laukaan kaikkia kirkkotiesuun- tia tarkastelun alaiseksi. Pari hiukan toisistaan poikkeavaa tiesuuntaa tällä kertaa riittänee. Meidän tulee erikoi
sesti muistaa, että asutuksen alkuvuo- sisatoina pyrittiin kaukoliikenne oh
jaamaan jäätyneiden järvenselkien yli, joissa tiet viitoitettiin.
Virallisesti määrätty Kievari tie tuli Jyväskylän kappelikirkolta Laukaan emäkirkolle, mistä se nyk. kirkkoran
nasta meni Saravedelle Hiekkarannan sivuitse yli Taipaleen Ahveniselle. Lei
nolan taival ylitettiin Peltotalossa.
Kuusvedeltä tie meni Mannilan Laa
jan kautta Kettuun ja edelleen Uura- järvelle, missä tie ylitti lääninrajan.
Paitsi kirkkotienä käytettiin tietä he- voskaukokuljetuksiin Jyväskylän ja Kuopion kaupunkien välillä viime vuosisadan loppuun saakka. Näitä kuljetuksia kansa nimitti transpor
teiksi, joista kuljetuksista on mm.
Hänniskylän Kieräjärven suvussa säi
lynyt tarinoita.
Eräs kesä- sekä talvitie lähti Lau
kaan kirkkoharjulta Akkasuon länsi
puolitse pohjoiseen, missä tie Sulku- sillan ylitettyään muuttui Laajanleh- don tieksi. Tapasi nyk. maantien Nii- nimäessä. Kuusan kosken länsiran
nalta tie meni kuten nykyäänkin Tilu- sen mäen kautta Kärrykankaalle.
Oitinpuron ylitettyään tie meni Vir
ranniemestä Vatian järven selälle.
Vatian selän ylitettyään Kukonnie- meen tie meni rantaa seuraten Sam
malisen saaren kannaksen poikki Peuran ja Torikan talojen rajalle, mistä tie nousi maalle. Tätä ennen oli tiestä eronnut Vatian selällä Myl- lypohjan ja Varsanhännän yhteinen tie länteen, sekä Urvonpajussa tie Peurantaloihin, mistä päästiin edel
leen Haapalaan. Pohjoista kohti osoit
tavana tiemme kulki maantienä Suo
lahteen. Laukaan ensimmäiseen v:n 1750-luvun karttaan on tie luultavasti huolimattomuudessa merkitty kulke
vaksi pitkin Vatian virtoja, mikä ei voine olla oikea, koska Sammalisen, Torikan ja Kapeen alavirta eivät jäädy kantaviksi. Tiehän on piirretty nousevaksi maalle Kapeenlahden poh
jukassa.
Sitävastoin maastossa voimme seu
rata tien kulkua tänäkin päivänä. To
rikan Pellonpään haassa tien pohja näkyy. Samoin Paja- ja Kuoppahar- juissa. Kuoppaharjusta tie meni Kan
kaanpäähän, missä myöskin tienpoh
jaa on nähtävissä. Takamäen harjun tie ylitti sen matalimmalta kohdalta ja mikä merkillisintä, on Harjun itä
laidassa nyk. Hiiron tontin rajalla suoritettu tiessä loivennustakin. Taka
mäestä tie on mennyt Mäkäräpuron poikki ja nyt. Mäntylän talon kautta kulkien Paan kankaalle. Paan kan
kaalta tie meni nyk. maantien suun
nassa pitäjän rajan ylitettyään Möt
tösen rantahakaan, sekä edelleen mai
nitun talon ja Vallilan, nyk. Kansan
opisto, kautta, ensin Suojoen ylitet
tyään Kirppulaan, inistä tätä ennen oli eronnut haara nyk. Hietapohjaan.
Isoäitini Maija-Liisa Peura puhui Torikasta pohjoiseen mennyttä polku- tietä muistellessaan Poan tiestä, mikä johtui Paadentaipale ja Paatela ni
mistä, ja jolloin myöskin ed. mainittu Poan kangaskin on tästä aiheesta saanut nimensä.
Edellämainittu Kärrykangas on taas saanut nimensä siitä, että 1770-luvulta lähtien on Laukaassa ollut kärry- eli n.s. ”ratasteitä”. Kuusassa Horhanvir- ran rinnalla sijaitsevalta kankaalta on päästy lähtemään Mattilan kautta kärryillä Laukaan kirkolle kesäiseen aikaan pitäjän pohjoisosan vainajia kirkolle vietäessä, kun saatto oli ve
neillä tullut Virranniemeen.
Meidän on tätä päätellessä muistet
tava, että Mattila—Korkeakoski tie, sekä Kuusan kosken ylittävät sillat rakennettiin vasta 1840-luvulla.
Talvikäytössä olleella edellämaini- tulla Poantiellä on täytynyt olla myös
kin kesäkäyttöä kirkkotienä, minkä Torikassa säilynyt tarina todistaa:
On hyvin todennäköistä, että kirp- pulaisilla on ollut kirkkovene Torikan tallaalla ja jalkaisin tultiin tähän, soudettiin Itäselän yli sekä käveltiin jälleen lauantai-iltana kirkkovakko-
jen kanssa kirkolle tavanomaiseen yö- pymispaiKKaan.
Elämme 1850-lukua. Suolahden Kirppulassa oli tuolloin m . neljä ty- liu ta. Heistä oli kesäisenä lauantaina lähtenyt Laukaan kirkkoon Henriika ja Marja-Sofia. Tyttarillä oli puhtaat arkivaatteet yllä. KirKKoev<wti olivat Henriikan ja kir kko vaatteet siiju.ei- neen Marja-Sofian koristellussa kirk- kovakassa, minKä kannessa oh vih- taukselle käännetystä raudasta tehty samea. Tyttäret olivat jo siinä iässä, että erinäisiä mielihaluja oli alkanut heille ilmaantua. Ehkäpä tytärilläm
me, rippikoulun Laukaassa jo käytyään, oli alakaudelle tavanomainen tarkoi
tus; hienovarainen yhteydenotto vas
takkaiseen sukupuoleen. Tästä he ai
nakin keskenään keskustelivat veneel
le mennessään, minkä keskustelun kuunteli tuolloin Toistenpaikalla asu
neen Leppäsen Heikki-niminen poika.
Tytärten keskustelu tapahtui heille ominaisella äänenpainolla sanoja aika paljon venyttäen näin:
Henriika: "Mitäs sanottaisiin, jos kirkkomäellä tulisi poikia vastaan ja kysyisivät saada tietää meidän nimen ynnä kotipaikan?”
Marja-Sofia: ”Ei sanottaisi kenen tyttöjä ollaan.”
Henriika: "Sanottaisiinhan toki, niiattaisiin ja sanottaisiin. Isosta Kirppulasta ollaan ja rikkaita ollaan.”
Edellämainittu kesäinen Kirppulan tyttärien kirkkomatka johtaa meidät näin joulun alla ajattelemaan vanhan aikakauden joulukirkkomatkoja.
Laukaan toisen kirkon v. 168S val
mistuttua Pellosniemelle, ovat pitäjän pohjoisosan asukkaat käyttäneet kirk
kotienään kertomuksessamme mainit
tua Poantietä. Useilta tuon ajan asuk
kailta meni joulukirkossakin käyntiin kokonainen kellonympärys, edellyttäen matkantekoon käytetyn rivakoita he
vosia sekä keveitä kuormia. Huonoilla hevosilla matkaan meni täysi vuoro
kausi.
Pisin matka kirkolle tuli Sumiaisten Sorvalasta eli lähes 50 km. Petäjä- veden Kuivasmäen kuuluessa aluksi Laukaaseen, tuli sieltä Laukaan Har- tikan kirkkoon, huonommat tieolo- suhteet huomioonottaen runsaasti 60 km. Yöpymispaikkojakin on täytynyt kirkkoteiden varsilla tuolloin olla. Osa talvisaikaisista kirkkomatkoista on
25
varmaankin tehty hihtäen sen ajan leveillä suksilla.
Kirkkomatkoista puheenollen tul
koon vielä mainittua, että Äijälän ky
lässä sijaitseva Syömäsijan mäki on eräiden lähdetietojen mukaan saanut nimensä siitä, kun laukaalaiset ennen Hartikan kirkon valmistumista ko
koontuivat mainitulle mäelle eväitään syömään Rautalammin kirkossa käy
dessään kesäisinä sunnuntaiaamuina, ehkä jo ennen auringon nousua.
Meille atomikauden asukkaille, jot
ka nykyään ajamme "vageneillamme”
taikka nautimme yhteisistä joukko- matkoista loistolinjureissa kirkkomat
koja tehdessämme, edellämainitut to- denperäiskuvaukset ovat ehkä anta
massa aika paljon ajattelemisen ai
hetta, varsinkin kun tyytyminen val
litseviin oloihin ei kaikistellen ole seu
rannut teknillistä kehitystä.
Paavo Hovilainen
