T im o lu o to m a a .
Aam uruuhkaa Topeliuksen kaupalla
Jokaiselta ihmiseltä oppii jotakin
- kaupankäyntiä Laukaassa silloin ennen
O n sum uinen syysaamu Laukaan asemalla. Päivän ensim m äinen juna pysähtyy kauniin asemarakennuksen eteen ja kirkonkylään asioimaan lähteneet ihm iset astuvat laiturille.
Kulkukoira seuraa hetken vilkastunutta aamuelämää ja hevosen vetämät rattaat lonkuttavat koh ti puista rakennusta. Pian asema o n taas hiljainen, juna lähtee ja asemamies häviää jo n nekin asemarakennuksen pim en toihin. Vain yhden talon edustalla tuntuu olevan enem m än liikettä. Kauppias John Topelius kertoo siellä uteliaille Am eriikan kuulumisia. ” N iin siellä suuressa lännessä” . Samalla kauppias antaa hiem an ujosti äitinsä takaa kurkkiville pikkulap
sille pastilleja pussistaan. Arat kädet sujahtavat pussille ja pian ovat lapset taas äidin h u o massa. Iloisesti vilkkuvat pienet silmät ja makeasta muikeat suut kertovat kauppiaalle, että tämä tem ppu kannattaa. Yksi päivä on käynnistynyt samalla tavalla kuin tuhannet m uutkin ennen sitä Laukaan asemalla syyskuussa 1925.
16
"Sellaistahan se o li,” vahvistaa John Topeliuksen poika, eläkkeellä oleva kauppias E ino Topelius: ” Isä oli niitä vanhan kansan kauppiaita, joille henkilökohtainen palvelu ja asiakkaan kaikenpuolinen h u o m io i
m inen oli tärkeintä työssään. Sitä hyvää palveluahan kaikki haluavat, m utta nykyaikana puhuvat vaa’ at hedelmätiskillä taitavat sanoa ne ystävällisimmät sanat, kun ne kiittävät käynnistä” , jatkaa E ino Topelius nauraen.
Topeliuksen kauppa tunnettiin
Topeliuksen suvun kaupankäynti alkoi v. 1908. Laukaan lisäksi kauppaa käytiin m yös Vatialla ja Lievestuoreella. Tavaraa ostettiin eri puolilta Suom ea, mistä halvemmalla saatiin ja kaupankäynnin perusta oli juuri se henkilökohtainen palvelu, josta alussa m ainittiin. ” M eillä kaikki asiakkaat olivat yhtä arvokkai
ta, vaikka joissakin toisissa kaupoissa näin ei aina ollutkaan” , E ino Topelius muistelee. ” Isällä oli tapana tarjota asiakkaille tupakka ja lapsille pastilleja.”
Tasapuolisuus palvelussa niin m aanviljelijöiden, renkien, piikojen, torppareiden, työläisten, mustalais
ten ja "parem m ankin” väen kohdalla oli siis johtava asia. ” Sama ajatus oli
Taksiliikennettä Laukaassa
John Topelius
m yös minulla, kun aloitin varsinai
sesti kaupan pitämisen v. 1958 sen jälkeen kun perikunta jaettiin” , E ino sanoo.
"Johtavana tunnuslauseena olenkin pitänyt sitä, että jokaiselta ihmiseltä, oli hän sitten hyvä tai paha, op p ii jotakin” . Pitää olla aidosti kiinnostunut lähimmäisistään ja palveluammatissa se o n m yös tärkein perusta, E ino Topelius filosofoi.
Kaupankäynnin aaltoliike
Kuten nykyäänkin, ellei puhuta kännyköistä ja W indow s-sarjan
tuotteista, on kaupankäynti kautta aikojen ollut aaltoliikettä. N o u su kausina on kerätty pesämunaa laskujen varalle. E in o Topeliuksen aloittaessa kauppiaana hän haki liikkeelleen kasvua laajentamalla tuotevalikoimaa, mutta tien linjauk
set ja rautatieliikenteen vähenem i
nen jättivät tu on m ainion kaupan
"kuolleeseen kulm aan.” ” M eidän oli pakko hankkia m yym äläauto, jolla pystyim m e palvelemaan m yös syrjäkylien asukkaita heidän om ien kotiensa lähistöllä, E ino Topelius kertoo. Samaan aikaan liikennöivät alueella m yös M ä k i-M a tin ja Keski
maan myym äläautot. ” Se oli m yy
mäläautojen nousukautta, E ino muistelee.
T yönjako oli sellainen, että vaim o hoiti aseman liikettä ja m inä liikku
vaa kauppaa ja hyvinhän se m eni aina v. 1969 asti, jo llo in ajoin m yymäläautolla kolarin ja Keskon kanssa tuli u uden auton m aksami
sessa erimielisyyksiä. Siihen kiertee
seen se kaupanpito sitten loppuikin.
Kesko karsi lujasti m aaseutukauppo- ja ja tuhansien m u iden lailla T m i E ino Topeliuskin siirtyi m uistojen maille. E ino siirtyi toisen kauppiaan palvelukseen m yym äläauton kuljet
tajaksi ja sitten aikanaan eläkkeelle.
Kerran m yyjä on aina myyjä.
jatkuu seur. sivulla
17
M uita muistoja
"V iham iehiä ei kyläkunnille jäänyt, sen verran hyvin asiakkaat tuli hoidettua, E ino sanoo. "K otiin kuljetukset olivat yksi hyvä palvelun m u oto. Kesällä vietiin asiakkaille tavaroita polkupyörillä ja kärryillä, talvella potkureilla, kelkoilla ja hevosilla.”
Ja mistä se tavaravalikoima sitten koostui. Koska valmiita vaatteita löytyi kaupoista vain vähän, ostettiin kangasta pakoittain. R uokapuolta hallitsivat sokeri, kahvi, v oi ja sianliha sekä silakka. M uita tuotteita olivat posliiniastiat, petrooli ja erilaiset hevostarvikkeet. Nahkaval- jaat toivatkin pieneen pu otiin mukavan perustuoksun.
K auppiaanaolon parhaita puolia E ino Topeliuksen mielestä ovat ystävyyssuhteet erilaisten ihmisten kanssa, hyvästä palvelusta saatu kiitos ja työn vaihtelevuus. Negatii
visen k om m en tin saa se tosiasia, että kauppa-asiat olivat aina mielessä, yötä päivää.
Topeliuksen kaupan tärkeitä vuosilukuja:
1908 kauppa perustettiin Laukaan kirkolle
1918 kauppa siirrettiin Laukaan asemalle
1 920- luvulla sivuliike Vatialla 1 920- luvun lopulla sivuliike Lieves
tuoreelle
1930 John Topelius kuoli 1 9 3 0 - 58 kauppa perikunnan
hallussa
1958 E in o Topelius itsenäiseksi kauppiaaksi
1965 om a myymäläauto 1966 uusi myymäläauto 1969 autokolari
1969 kauppa lopetti toim intansa
