Eeti Hänninen
Muistelmia itsenäisyytemme alkuvuodelta 1917
K irjo itu k sessa m a in itu ssa entisen S u o ja n so h v a lla S a a rijä rv e n terveyskeskuksessa k u v a u sh e t
k ellä to h to riin v u o ro a a n o d o tte le m a ssa v asem m alta E lsa R a h k o n e n (k a u p u n k iju h lie n k u n n iaäi- ti) S a a rijä rv e n k a u p u n g in K irk o n k y lä stä , H elm i K a u p p in e n H ilm o n k o sk e lta j a E lm a H o k k a nen H ä k k ilä s tä . — T o iv o tta v a s ti k u u lu i h y v ä ä , v a ik k a oli p e rja n ta i j a 13. p äiv ä m a rra s k u u ta .
Olin koulupoika, neljätoistavuo- tias. Elettiin m aaliskuuta 1917.
Muistan vallankum ousjuhlan kir
k o n k y län n u o riso se u ra n ta lo s s a , myöhemmin Suojan talona tunne
tussa kokoontum ispaikassa. Näyt
täm öllä edessä oli pitkä sohva, mi
kä nyt vieläkin on käytössä Saari
järven terveyskeskuksen odotusau- lassa.
Sohvalla istui Saarijärven pitäjän napamiehiä kansan edessä, paneeli
keskustelua m uistuttavassa tilan
teessa. Sali kuhisi täynnä sarkanut- tuisia isäntiä ja työmiehiä.
Kuin valokuvaa katsellen muis
tan vieläkin täm än edessä olleen pi
täjän napamiesryhm än esiintymi
sen. Ryhmän m uodostivat: pitkä
partainen, työväenliikkeen jo h to mies Iisak Haapaniem i (Ruunasil- lan Iisakki), valtiopäivämies Johan Kautto, M annilan kartanon isäntä, kunnallism ies A ugust M annila, m etsänhoitaja Karl Brander, m aan
viljelijä ja myöhemmin kansan
edustaja Kaarlo H urm e sekä aktii
vinen työväenliikkeen jo h taja, puu
seppä Jalm ari Nieminen. — He käyttivät vuorotellen puheenvuoro
ja selittäen Venäjällä tapahtuneen vallankum ouksen m erkitystä Suo
melle, jo k a silloin eli vielä Venäjän vallanalaisuudessa.
* * *
Pietarissa oli ollut verisiä levotto
muuksia, oli syntynyt väliaikainen hallitus ja myöhemmin Kerenskin hallitus, tsaarivalta oli kukistunut.
Kerrottiin, että nälänhätä uhkasi kaupungin väestöä. M uistan sana
tarkasti, kun Iisak Haapaniem i pu
heenvuorossaan lausui kovalla paa
toksella toteam uksen: "A jatelkaa
— kun kansa pyysi leipää, annettiin lyijyä.” — Suomi jäi silloin vielä edelleen suuriruhtinaskunnaksi, m utta itsenäistämispyrkimykset oli
vat täm änkin juhlakokouksen kes
keisenä teemana.
Rintapielessä esiintyjillä oli pu
naiset nauhat, m itkä koristivat myös yleisön rintapieliä. Monet kansalaiset käyttivät punaisia nau
hoja asussaan juhlan jälkeenkin.
Me koulupojat kiinnitimme rinta- pieliimme sinivalkoiset nau h at.
Isänmaallinen innostus oli valtava.
M uistan myös, kun kotini Uus- Hännisen talon harjalle pystytin Suomen silloisen sinivalkoisen li
pun. Äitini ompeli valkoisesta ja si
nisestä kankaasta lipun. Vanhem
pani ja talon työväki suhtautuivat innostuksella ja mielihyvällä maan itsenäistymispyrkimyksiin.
* * *
M aaliskuun vallankum ousjuhlan jälkeen tapahtum at etenivät paik
kakunnallamm e hiljaisesti. Ristirii
taisia ajatuksia esiintyi kansalaisten keskuudessa sam aan tapaan kuin muualla maassa.
Lakkoja ja m uita ulkopuolisia ta pahtum ia seurattiin sanom alehdis
tä, suomalaisen puolueen "S u om a
laisesta” , nuorsuom alaisten "Kes- ki-Suom esta” ja työväenliikkeen
"Sorretun Voim asta” . Erikoisesti jäivät mieleeni lakot, jo ita sattui Etelä-Suomen suurtiloilla huolim at
ta siitä, että leivästä ja elintarvik
keista oli puute meidänkin m aas
samme.
Lokakuussa, vanhan ajanlaskun m ukaan, Venäjällä tapahtui toinen
vallankum ous, jo nk a tuloksena So
sialistinen neuvostotasavalta perus
tettiin 1917. Nykyisin tätä suurta
pahtum aa juhlitaan uuden kalente
rin mukaisesti m arraskuussa. — Tä
m än jälkeen yhteiskuntaluokkien välit kiristyivät meillä Suomessa
kin, samalla kun odotettu itsenäi
syytemme läheni, jo k a tapahtui kuudentena joulukuuta. Näm ä ta r
kemmat tapahtum at ovat meille tu t
tu ja historiasta.
M inun nuorenpojan muistissani tältä ajalta on mm. Mommilassa m arraskuussa tap ah tu n u t mieliä järkyttänyt Kordelinin m urha. — Salaisesti puhuttiin ''p alo k u n tien ” perustamisesta. Myöhemmin näm ä yksiköt m uutettiin julkisesti suoje
luskunniksi kyläosastoineen.
P unakaartin paikkakunnalle pe
rustamisesta ja toim innasta kerrot
tiin, m utta m itään ensikäden näyt
töä ei saatu, vaikka asiaa tutkittiin- kin. Minulla oli tähän liittyvä ta paus tiedossani, m utta ymmärsin pitää sen silloin om ana tietonani.
M uistan tapauksen vieläkin eläväs
ti. — Vuoden 1917 lopulla, ehkä m arras-joulukuun vaiheilla, tuli työväenliikkeen nuori johtom ies Niilo Rutanen pim eänä iltana kou
lukotiini Aadam Heinon luokse.
5
Kädessään hänellä oli vahakantinen vihko, jon k a hän löi toista käm m entään vasten koulukotini isän
nän edessä sanoen: ” M inä tulen pu
nakaartin kokouksesta. Tässä on punakaartin pöytäk irja.”
He * *
Tam m isunnuntaina 1918 alkoi aseidenriisunta venäläisiltä varus
kunnilta Pohjanm aalla aiheuttaen samalla yleisen suojeluskuntien lii
kekannallepanon. M inäkin silloin eräiden toisten poikien kanssa lii
tyin suojeluskuntaan.
Tällöin vielä usein kyseltiin tieto
ja punakaartin toim innasta. Olen kiitollinen kohtalolleni, että ym
märsin silloinkin vielä olla kerto
m atta Niilo R utasta koskevaa ta pausta kouluasunnossani. Se olisi voinut silloisissa oloissa jo h taa a r
vaam attom iin seurauksiin aiheut
taen samalla itselleni tunnonvaivo
ja.
Nuoren ikäni vuoksi en joutunut osallistumaan sotatoim iin, eikä nii
tä lähiseudulla esiintynytkään, kun elimme Valkoisessa Suomessa. Tyk
kien jyskettä kyllä kuulimme Vilp
pulan rintam alta kuulakkaina ke
väisinä öinä helm i-m aaliskuussa 1918, jolloin siellä käytiin ratkaise
via taisteluja punaisten ja valkois
ten välillä.
* * *
Myöhemmällä iälläni yritin saa
tavissa olevien tietojen perusteella m uodostaa henkilökohtaista käsi
tystä veljessodan syistä, koska tie
dot puolin ja toisin olivat ristiriitai
sia ja väritettyjä. Erikoisesti antoi asiaan selvennystä presidentti Svin- huvudin muistelma Vapaussota-leh- dessä. Siinä hän kertoi Suomen lä
hetystön käynnistä Leninin luona Smolnassa Pietarissa, jolloin Lenin naurussa suin ojensi hänelle Suo
men itsenäisyyden tunnustuksen.
— Eduskuntahan julisti Suomen it
senäiseksi valtakunnaksi ensilumien aikaan joulukuun 6:ntena päivänä.
Tunnemme hyvin tuon maamme 70 vuotta sitten kokeman kipeän vaiheen, jo k a vapaussotineen, kan- salaissotineen, veljessotineen, luok- kasotineen — miten kulloinkin on nimitetty — johti Suomen onnek
kaaseen itsenäistymiseen ja arvos
tettuun asemaan m aailman valtioi
den joukossa.
Käsitykseni m ukaan totuus Suo
men itsenäisyydestä ei ole valkoinen eikä punainen. — Se on maamme kohtalon täyttyminen, jossa kan
sanjohtajat ja kansalaiset ovat toi
mineet edellytystensä m ukaan. — Kärsimystä on ollut, m utta syylli
syyttä ei.
A ino Mäkinen
Tämä historiikki on pakinaa Saarijärven
Karjalaisseura r.y:n 40-vuotistaipaleelta 1945—1985
Jatkosodan vielä jatkuessa vuon
na 1944 saapui siirtokarjalaisia si- joituskuntaansa Saarijärvelle. He olivat lähteneet Laatokan liepeiltä ja K arjalan kannakselta: Sortava
lasta, Sakkolasta, Valkjärveltä, Sal
mista, R audusta, Viipurista ja ties mistä, monien m atkakokem ustensa kera, pois sodan jaloista, vesistöjen ääreltä, tänne kauniiseen Keski- Suomen pitäjään.
Oli m onia pulm ia, joita piti ra t
kaista. M utta miten? Kun karjalai
sia oli ripoteltu ympäri m aata, oli
vat ongelmat samanlaisia. Piti saa
da tietoa sijoitus-, m aanhankinta-, korvaus- ja sosiaalisista asioista.
T ätä varten oli perustettu Karjalan Liitto r.y ., jonka jäseniksi liittyivät karjalaisseurat, joita perustettiin kaupunkeihin ja kuntiin.
Niin tapahtui myös Saarijärvellä.
Vuoden 1945 aikana kypsyi ajatus perustaa om a Karjalaisseura. Jo monissa illanistujaisissa oli pohdit
tu sitä, m utta sysäyksen antoi pe
rustamiselle K arjalan Liiton kirje
1945 loppupuolella. Joulu oli lähel
lä. Niinpä päätettiin siirtää varsi
nainen perustam isaika 1946 puolel
le.
Seuran perustaminen
Kokous kutsuttiin koolle 3.2.-46 Saarijärven Työväentalolle. Ko
kouksen avasi Einari Koskinen, jo ka oli silloinen Siirtoväenhuollon johtaja. Kokouksen puheenjohtaja
na toimi Juho Neuvonen ja sihteeri
nä Ester Tauren. Kokous päätti yk
simielisesti perustaa Saarijärven Karjalaisseura r.y:n. Kaikki läsnä
olijat liittyivät jäseniksi. Perusta
miskirjan sääntöineen ovat allekir
joittaneet seuraavat henkilöt: Sirk
ka H uuska, Juho Neuvonen, H ol
ger R autavirta, Viljo H uuska, Ester Tauren, M aija Kurki, Nikolai Koi
vumäki ja Saima Rauvala-Temo- nen.
Nyt perustetun Karjalaisseura r.y:n tarkoituksena on olla kotiseu
dultaan siirtyneiden karjalaisten keskeisenä yhdyssiteenä ja toimia
heidän taloudellisen-, sosiaalisen- ja henkisen asemansa tukemiseksi, yh
distys kuuluu jäsenenä Karjalan Liittoon.
Sääntöjen 4 §:n m ukaan yhdis
tyksellä on oikeus hankkia ja omis
taa kiinteistöjä, o ttaa vastaan jä senm aksuja, lahjoituksia, testa
m entteja ja asianmukaisen luvan saatuaan harjoittaa kustannus- ja julkaisutoim intaa, kahvila- ja ra- vintolaliikettä sekä työnvälitystä jä senilleen. Kokouksessa oli m ukana 40 henkeä.
Seuran ensimmäiseen joh to kun taan valittiin puheenjohtajaksi Ju ho Neuvonen, sihteeriksi Viljo Huuska, rahastonhoitajaksi Sirkka H uuska, jäseniksi M aija Kurki, Sai
ma Temonen (o.s. Rauvala), Ester Tauren, Holger Rautavirta, Niilo Koivumäki, Geork Lehtonen, va
ralle Vilho Sutelainen, Väinö Sil
vennoinen ja Juho Rantsi sekä tilin
tarkastajiksi Einari Koskinen ja Tauno Huuska.
Samassa kokouksessa valittiin 6
