K. A. CAJANDER
UUDENKAUPUNGIN VANHIN KOULU
U udenkaupungin S anom alehti- ja Kirjapaino O /Y ~ 1929.
U U D E N K A U P U N G I N V A N H I M M A S T A K O U L U S T A
JA S EN O P E T T A J I S T A
Kirjoitti
K. A. C A J A N D E R
Uudenkaupungin alkeiskoulun rehtori
Asianomaisten luvalla uudestaan julkaisi H E L M E R W IN T E R .
UUSIKAUPUNKI
Uudenkaupungin Sanomalehti- ja Kirjapaino O/Y. 1929.
Kouluista yleensä Kustaa II Aadolfin aikakautena.
Vielä 17 vuosisadan koittaissa olivat koulut Ruot
sissa ja Suomessa l a t i n a k o u l u j a , joissa melkein yksinomaan opetettiin latinan kieltä. Niistä suurista yhteiskunnan perustuksiin asti ulottuvista m uutok
sista, joita uskonpuhdistus oli aikaansaattanut olivat koulutkin suuresti kärsineet, kun sitä ennen olivat olleet m ahtavan katolisen kirkon ja sen papiston ei yksistään hoitamia, vaan myös kustantam ia. Missä rappiotilassa ne vielä kysymyksen alaisen aika
kauden alussa olivat, sitä todistaa Turun piispa Iisakki Rotihovius’en lausunto itse Turunkin, Suo
men pääkaupungin, koulusta. Ennen hänen tu
loansa, vuonna 1627, hän sanoo, löytyi tosin Turussa koulu ja runsaasti oppilaitakin sillä oli,
»mutta minkälaisissa tilassa se oli, sitä en tahdo mainita". Paitsi tarpeellisen aineellisen kanna
tuksen riittäm ättöm yyttä sekä kelvollisten opet
tajain puutetta, vaikutti suuresti koulujen rap
piotilaan myös n. s. pitäjänkäynti eli oppilait
ten, teinien, oikeus käydä pitkin maata pyytä
mässä kouluapua itselleen ja palkka-avuksi opetta
jalleen. Sen kautta koulunkäynti tuli kovin epä
säännölliseksi ja oppilaitten tavat raaistuivat.
Koulujen kantaa korottaaksensa ja myös latinan ylivaltaa rajoittaaksensa luonnollisiin rajoihinsa Kustaa II Aadolf vaati papistolta vastausta m uuta
miin tekemiinsä kysymyksiin, jotka koskivat koulu
jen uudesti järjestämistä. V. 1620 antamassa lau
sunnossaan pappissääty ehdotti muun muassa, että kunkin hiippakunnan pääkaupunkiin olisi valtion kustannettava k y m n a a s i , että muihin isompiin kaupunkeihin perustettaisiin t r i v i a a l i k o u l u j a , joiden rehtorin valtion tulisi paikata, mutta molemmat kollegat saisivat tyytyä kaupungin anta
maan palkka-apuun sekä pitäjänkäyntiin, ja että muihin kaupunkeihin laitettaisiin l a s t e n k o u l u j a (p i k k u t r i v i a a 1 i k o u 1 u j a), joissa ope
tusta jaikaisi 2 opettajaa, nimittäin 1 proaeceptor, jolle valtio maksaisi palkkaa 24 tynn. viljaa sekä kaupunki ja lastenvanhemmat loput palkkaa, sekä 1 kollega, joka palkittaisiin pitäjän käynnillä kaupungissa ja yhdessä lähipitäjässä eli toisin sanoen saisi kerjätä kokoon palkkansa. Kaikissa näissä kouluissa pidet
täisiin edelleen latinan kieli pääasiana. Yksin pik- kutriviaalikouluissakin olisi opetettava paitsi sisälu- kua, laskentoa, kirjoitusta, virrenveisua ja Lutherin katekismoa, myös „gram m atika“ ja „initia latinae linguae“.
Kolme viikkoa täm än jälkeen kuningas jo antoi resolutioninsa tässä asiassa. Tämä poikkesi monissa kohden papiston ehdotuksista. Koska kuninkaan mielestä maalle oli suurempi hyöty m uutamista hy
vistä, kuin monista huonoista kouluista, niin hän melkoisesti supisti oppi- ja latinakoulujen määrää.
Niitä olisi perustettava vain kaksi k y m n a a s i a , joista toinen Turkuun, ja 7 p u o l i k y m n a a s i a
eli t r i v i a a l i k o u 1 u a, Suomessa Viipuriin ja Ouluun. Edellisissä tulisi olemaan 5 opettajaa, joiden palikka vaihteli 400— 100 taalariin, ja joiden tuli opettaa fysiikiä ja astronomiaa; kreikan ja hep
rean kieltä sekä uskontoa; etiikkiä ja valtiotietoa;
matematiikkia ja logiilkkia; sekä rhetoriikkia ja lati
nan kieltä. Jälkimmäiset saisivat 4 opettajaa, joiden palkat vailhtelivat 300— 75 taalariin. Näiden valtio- koulujen lisäksi tuli pikkukaupungin (kustantaa lap
siensa opetusta varten l a s t e n k o u l u j a , joissa vain oli 1 opettaja; mutta varakkaammat kaupungit saivat kuitenkin, jos niin tahtoivat laittaa, omalla kustannuksellaan myös triviaalikouluja. Papisto oli lausunut pelkonsa, että jos pikkukaupunkien ilman valtioavutta pitäisi kustantaa koulunsa, niin ne myös itse talhtovat, papistoa kysymättä, valita koulunsa opettajat, vaan tämä oli turhaa pelkoa kuninkaan mielestä; sillä voisihan tämän estää eri säännöksien kautta esim. kirkkolaissa. L o m a-a i k o j a ei ku
ningas tahtonut antaa pitempiä, kuin Joulusta Lop
piaiseen, Palmusunnuntaista 1 :seen sunnuntaihin asti Pääsiäisen jälkeen sekä 1 kuukauden mätäkuun aikana „(hunddagarnaw). T e i n i n k ä y n t i ä ei saatu ulottaa 6 penikulmaa kauemmaksi koulukau- punikia ja sen piti tapahtua lukukausien aikana.
Kaukaisemmissa pitäjissä tuli kirkkoherran koota almut, sekä rahat että ruokatavarat, ja antaa niistä luettelo kouluihin; varat olivat sitte piispan, rehtorien ja proceptorien päätöksen mukaan jaettavat köyhim- mille oppilaille. Neljä vuotta myöhemmin, v. 1624, lakkautti kuningas kuitenkin teininkäynnin tykkä
nään, koska se on »juurena kaikellaiseen pahuuteen, laiskuuteen ja kerjuuseen", ja määräsi, että kunkin
maalla asuvan täysi-, puoli-, kolmannes- taikka neljännes-tilan haltijan tuli vuotenaan suorittaa teini- rahaa „6 äyriä rahaa" ja aateliston „sen mulkaan enemmän, kuin heidän voimansa ja hyvä tahtonsa vaatii ja myöntää". Jos hyvällä ei makseta oli mak
suvelvollisten omaisuutta pantattava 12 äyrin arvosta ja rahaksi muutettava 3 päivän perästä.
Kuninkaan resolutioni ei miellyttänyt papistoa, var
sinkin latinankielen syrjäyttämisen ja myös sen sei
kan tähden, että kuningas, joka ei pitänyt koululai
tokselle edullisena, että se oli kirkon vallan alaisena, oli resolutionissaan lausunut tahtovansa asettaa piis
pan rinnalle erityisen k o u l u j e n t a r k a s t a j a n , jonka piti olla maallikko. Papiston vastustaminen ja kuninkaan sotaiset toimet, joiden vuoksi hän ei saanut suututtaa sitä, viivyttivät näiden koululle ter
veellisten muutoksien toteuttamista niin että monet niistä vasta meidän päivinämme ovat toteutuneet.
Ensimmäiset kaupungit Suomessa, joissa ainakin nimeksi uutta järjestelmää ruvettiin noudattamaan lienevät Kokkola ja Uusikaarlebyy, jotka kumpikin saivat lastenkoulunsa eli p e d a g o g i a n s a , sekä 10 vuotta myöhemmin Turku, jofka 1630 sai kymnaa- isinsa, josta sitte Pietari Brahen aikana v. 1640 teh
tiin Akatemia eli Yliopisto. Muutkin muutokset kou
lujen alalla tapahtuivat vasta mainitun kreivin aikana enimmäkseen.
II.
Uudenkaupungin koulun perustaminen.
Uudenkaupungin ensimmäisen koulun s y n t y ni ä v u o 11 a emme ole niissäkään asiakirjoissa näh
neet mainittavana. Professori Leinberg tosin sanoo kirjoituksessaan „öfversigt af Finlands offentliga elementarläroverk frän äldsta tili närvarande tid“
(Pedag. fören. tl^dskr. 1884) koulun perustetuksi jo v. 1617, kuitenkin m ainitsem atta lähdettänsä. Sen mukaan olisi siis Uudenkaupungin 'koulu vanhempi, kuin Kokkolan ja Uudenkaarlebyyn samallaiset kou
lut. Mutta syytä on kuitenkin otaksua, että vuosi
luku 1617 on painovirhe ja pitäisi oikeastaan olla 1637.
a V. 1617 ei Uuttakauipunkia ollut muuna ole
massa kuin nimenä kaupungin etuoikeus- ja m uuta
missa muissa asikirjoissa. Porvaristo asui vielä tä
män ja hyvän osan seuraavaakin vuotta Uudellakir
kolla, ja sielläpä raastuvankokouksetkin pidettiin 1618 vuoden syksyyn asti pormestarin kotitilalla Lemmettylässä eli Harikkalassa. Vasta v. 1619 ru vettiin miettimään kirkonrakennusaineitten hankki
mista ja 1622 sai kaupungin ensimmäinen kirkko
herra Johannes Georgii Lepus valtakirjansa, m utta iienee astunut virkaansa vasta 1623 eli samana vuon
na, kun kirkon perustus laskettiin. Pienintäkään viittausta ei raastuvan pöytäkirjoissa eikä muissa kaupungin arkistoissa säilytetyissä asiakirjoissa ta
vata jonkinlaisen julkisen koulun olemassa olemi
sesta Uudessakaupungissa ennen 1637. Sillä sellai
seksi tuskin voi lukea sitä raastuvan pöytäkirjoissa
mainittua seikkaa, että porvari Eerikki Runoi v. 1623 oli ollut teinipoika ja että porvarin poika Krister Löök, v. 1627 ollessaan laivamiehenä eräällä uuskau- punkilaisella laivalla, oli Rostockissa näyttänyt osaa
vansa latinankieltä sekä kirjoittaa että puhua.
Myöskin mainitsee toht. Hollander (Svenska Under- visnings väsendets historia) Uudenkaupungin niiden kaupungien joukossa, jotika jälkeen Pietari Braihen aikaa saivat koulunsa.
Näistä päättäen Uudenkaupungin koulun perus
tamisvuosi on lykättävä v. 1623 tuonnemmaksi ja luultavasti aina vuoteen 1637. Tätä otaksumista tu
kevat tavallansa vielä muutamat muutkin seikat, jois
ta nyt lähdemme puhumaan.
1626 vuoden valtiopäivä-valituksissaan »yhteinen kansa U udessakaupungissa U udenkirkon pitäjässä Suomen maassa" pyysi, että K. Majesteetti myöntäisi apua seurakunnan sielunpaimenelle yhden ruotsalai
sen saarnaajan palkkaamiseksi. Vastausta emme ole nähneet, mutta myöntävä se ei mahtanut olla, koska porvaristo v. 1635 lähetti kirkkoherransa »aa
telismiehen (!?) D. Josephum Georgii“ K. M:lle vie
mään uutta anomuskirjaa, jossa mainitaan, että kau
punki ilman valtionavutta palkkasi kirkkoherransa sekä hänen (suomalaisen) kappalaisensa. Tähän aikaan (?) näkyy saadun myönnytys piispa IisaJkki Rothoviuselta (?), että jos kaupunkiin perustettaisiin julkinen koulu, niin kouluttaja saisi hyväksensä kau
pungilta kannettavat ylioppilasralhat sillä ehdolla, että hän pitää ruotsalaisen saarnan kaikkina niinä juhlapäivinä, jouluna, pääsiäisenä, helluntaina, uu
den vuodenpäivänä ja rukouspäivänä, joina sellaisia rahoja kannettiin, niinkuin nähdään piispankeräjän
pöytäkirjasta maaliskuun 6 p:ltä 1691 ja raastuvan pöytäkirjasta tammikuun 15 p:'ltä 1697, jossa viime
mainitussa pormestari ja raati todistavat, että koulu- mestari „siitä ajasta asti kuin koulu tänne perustet
tiin" on saanut nämät ralhat „tudianipienen palkkansa lisäykseksi" äskenmainituilla eihdolla.
Kaksi vuotta jälkeen Jooseppi kirkkoherran käyntiä K. M:tin luona eli 1637 oli Uudessakaupun
gissa jo jonkinlainen koulu. Tämä koulu oli noita ennen mainittuja l a s t e n k o u l u j a , jotka vastasi
vat tavallansa kansakouluja sillä eroituksella vain, että niissä myös luettiin latinaa — jos ehdittiin ja että opetuskieli ei ollut 'kansankieli, vaan kaupungin harvalukuisen virkamiehistön eli ruotsinkieli.
Koulun ensimmäisenä opettajana mainitsee sekä Strandman ja kirkkoherra J. Hoecikert että kooilun ja kirkon arkistoissa säilyneet, toisistaan vähän eroa- vaiset luettelot, miehen nimeltä:
M a r t i n u s B a r t h o 1 o m a e i eli M a r t t i P e r t u n p o i k a.
Mainitut lähteet eivät anna miehestä mitään muuta tietoa kuin nimen, mutta raastuvan pöytäkir
joissa hänestä ja hänen Agnes-nimisestä vaimostaan puhutaan 9:ssä eri pöytäkirjassa. Näissä hänen ni
mensä (kirjoitetaan: milloin „herr Marthen Bartlholli", milloin „her Marten Barthotomei", milloin taas ly
hyesti vain „ hr Marthen" taikka „D:nus Marthinus", mutta arvonimeä koulumestari, lastenopettaja taikka praeceiptor hänelle ei missäkään kohdassa anneta, vaikka hänen seuraajansa säännöllisesti aina saavat jonkun näistä nimistä taikka myös arvonimen rector.
Mainittujen pöytäkirjain mukaan Martti Pertun- poika oli pappismies. Hän oli aikanansa ollut kap
palaisena Eurassa (fordom Cappelan i Eura) ja asui siellä vielä heinänteon ailkana v. 1636; m utta syystä taikka toisesta lienee hän sitten saanut virkaeron ja m uuttanut veljensä Pietari Pertunpojan eli Bartholi-y nusen luo, joka oli kirkkoherrana Laitilassa. Täällä Martti oli Pietarin apulaisena (medhjelpare) jomkun aikaa ennen Pietarin kuolemaa ja muutti sieltä vai- moneen Uuteenkaupunkiin. Hän m ainitaan ensi kerta raastuvan pöytäkirjoissa m arraskuussa 1641, kun Pietarin leski vaati häneltä takaisin hopeavyö
tänsä, jonka Agnes oli tältä rouvalta lainannut ja Martti nyt tahtoi pantata apulaispalkastaan, mutta jonka oikeus tuomitsi leskelle takaisin, koslka Agnes jo oli vähittäin saanut häneltä muuta hyvitystä Martin työstä.
Helatuorstaina 1640 kuoli Uudenkaupungin kirk
koherra Jooseppi Lepus. Martti herra pääsi nyt hä
nen leskellensä Kaarina Niilontyttärelle (Harclerus) armovuoden saarnaajaksi. Mutta hänen äkäinen luontonsa saattoi hänet pian sellaiseen riitaan Kaari
nan veljen, Uudenkirkon kappalaisen Eeriklki Niilon- pojan (Harclerusen) kanssa, että näiden herrain kes
ken syntyi aika kahakka (tumult och excesser) itse kirkossa. Tätä asiaa oli sitten tutkim assa silloinen Naantalin kirkkoherra (sittemmin Turun piispa) maisteri Johannes Olai Terserus. Martti menetti ar
movuoden saarnaajan vitkansa, pidettyänsä sitä 1
V
2vuotta elikä siis 1641 vuoden loppuun, ja hänen si
jaansa pantiin Kaarinan ja hänen Eerikkiherran veli Elias Niilonpoika (mahdollisesti Harjavallan kappa
lainen?), joka sitte kuninkaallisen valtakirjan nojalla
toukokuun 1 p:nä (?) 1642 astui Uudenkaupungin kirkkoherran virikään. PääMepäätteeksi Martti lan
getettiin 40 hopeamarfcan sakkoihin, kun hän v. 1643 oli syyttänyt pormestari Elementti Laiskaa ja erästä raatim iestä väärän todistuksen antamisesta tässä asiassa Eerikki herrat le, jonka todistuksen porvaristo todisti kuitenkin varsin oikeaksi.
Saarnaajan palkan maksusta Martille vuosilta 1640— 1641 oli piispa vapauttanut Kaarinalesken ja pitänyt siitä huolta muulla tapaa. Martti oli toimis
taan näinä kahtena vuonna saanut nauttia „2 vuotta pitäjän käyntiä Vehmaalla, sekä talvella että kesällä, sitte myös tältä kaupungilta teini ja ylioppilasrahoja ja lisäksi käynyt kaupungin ja saanut kauniin avun kultakin heidän varainsa mukaan, niin myös niiltä, j o i d e n l a p s i a h ä n ol i o p e t t a n u t (h vilkas barn hän läsit för), erityisen palkan saanut", ja Kaa
rinakin oli hänelle antanut 10 taalaria kuparirahaa ja 1 tynn. rukiita sekä 3 kirjaa lainaksi.
Martti oli siis vuosina 1640 ja 1641 opettanut kaupunkilaisten lapsia ja nauttinut muun mukana yli
oppilasrahoja kaupungilta, joita seurasi velvollisuus ruotsalaisten saarnain pitämiseen kaupungin ruotsa
laisille virkamiesperheille. — Porvaristo oli melkein supisuomalainen. Jo aikaisemminkin oli hän pitänyt koulua, koska hän 3/u 1641 valitti raastuvassa, että muutamat »ilkivaltaiset" olivat jättäneet m aksam atta hänelle teinirahoja, toiset 2:lta, toiset 3:lta ja 4:ltä vuo
delta ja oikeus määräsi niskoittelijain ne suoritta
maan kahdenikertaisesti Kustaa Aadolfin patentin m u
kaan (vuodelta 1624).
Nämät kohdat osoittavat, että koulu oli olemassa jo v. 1637 ja että se oli j u l k i n e n , koska sen pitäjä
nautti mainitusta vuodesta asti teinirahoja ja ainakin vuodesta 1640 aikain myös ylioppilasrahoja kaupun
gilta.
Toiselta puolelta taas osoittaa porvariston nis
koiteleminen teinirahain maksussa, että tämä vero oli kaupunkilaisille uusi ja vielä outo ja koko ruotsalai
nen koulupuuha heille vastenmielinen; sillä vastaha
koisuus ei ollut mieskohtainen, 'koska sitä kesti vielä muutam at ajat seuraavankin koulumestarin aikana.
Koulun uutuutta todistaa myöskin se seikka, että vaikka Martti herra jo vuodesta 1637 oli pitänyt kou
lua, ei hän kuitenkaan vielä 1642 ollut vakinainen opettaja, ja ett’ei tuomiokapituli vielä silloin asetta
nut koulumestaria virkaan, vaan m aistraatti ja porva
risto, niinkuin näkyy seuraavasta lauseesta raastuvan pöytäkirjassa huhtikuun 2 p : 1 tä 1642: „Dnus Maritinus tarjoutui lasten koulumestariksi (barnsens läromes- tare) Uuteenkaupunkiin: siihen ei porvaristo tahdo suostua ja myöntyä, vaan arvelevat että he toimittavat itsellensä toisen eivätkä häntä ota taikka hyväksy siitä syystä, että hän ja hänen vaimonsa ovat olleet heitä vastaan toraisia (kra'kelisk).“ Sen vuoksi on huomattava, että kaikki opettajaluettelot, sekä paine
tut että painamattomat, yhtäpitäväisesti kertovat Martin seuraajan alkaneen koul um e st a r i n - t oime ns a jo vuonna 1641 (luultavasti syksyllä), vaikka Martti, niinkuin jo ennen on näytetty, piti kouluansa aina'kin saman vuoden loppuun asti ja arvattavasti vielä ke
vätkaudenkin v. 1642. Joko oli siis koulussa silloin 2 opettajaa, taikka oli kaupungissa 2 eri koulua.
Myöskin osoittaa mielestämme eräs kehoitus äsken mainitussa pöytäkirjassa, ensimmäinen ja ainoa laa
tuansa, että koulu vasta Valpurista 1642 pantiin v a
k i n a i s e l l e kannalle. Tämä, koulun perustamis- puheelta tuntuva kehoitus kuuluu näin: »Kehoitetaaii ja vakaasti käsketään porvaristoa, jolla sellaisia ja niin suuria lapsia on, jotka voivat oppia lukemaan ja harjoittam aan itseänsä kirjallisissa keinoissa, että he nämät panevat kouluun ja opettajain luotsi oppi
maan jotakin hyvää, jotfeivät nuoruudesta totu lais
koiksi, opettele korttia lyömään ja harjoittam aan m uita sellaisia pahoja tapoja, jotka heille vahingoksi voivat olla."
Millä M artti-herra jälkeen Valpurin 1642 — sii
hen asti hän 'kantoi palkkaa — elätti itsensä, ei ole tunnettu. Viimeisen kerran hän riiteli raastuvanoi
keudessa heinäkuun 15 p:nä 1643, vaan ei sen jälkeen enää, Agnes-muori oli leskenä ainakin jo m aaliskuun Il p:nä 1646. Hän m ainitaan viimeinen kerta m aa
liskuun 28 p:nä v. 1649, riidellen kirkkoherra Elias Niilonpojan kanssa miesvainajansa ylioppilasra lioista. Tunnettu ei ole myöskään M artti-herran ko- toperä. Mahdollista kuitenkin on, nimistä päättäen, että hänen veljiänsä oli myös eräs Juho Pertunpoika Kairisten kylästä Eurassa, jonka kanssa hän v. 1636 yhteisesti teki heinää valtion autiotiloilla ja sitten kävi oikeutta selkä heinistä että siitä, että oli lyönyt Juhon vaimoa korville, nimitellen häntä varkaaksi ja huoraksi. Ehkäpä Euran kirkon arkistossa löytyisi tästä varmempia tietoja.
ra.
Uudenkaupungin koulun toisena opettajana m ai
nitaan
J o h a n n e s P e t r i U l m s t a d i u s .
Ulmstadius oli niitä nuoria miehiä, jotka, kun Turun akatemia oli perustettu, tulivat Ruotsista opin
tojansa pitkittäm ään tässä akatemiassa. Hän kirjoi lettiin ylioppilaaksi Turun akatemiaan v. 1641, Mutta vielä samana vuonna, arvattavasti syysluku
kaudesta alkaen, oli hän opettajana Uudenkaupungin koulussa. Väkinäiseksi koulumestariksi ei hän kui
tenkaan kohta päässyt eikä sellaisena ollut vielä 2/4 1642, niinkuin ennen jo on näytetty, vaan luulta
vasti vasta syyslukukauden alussa viimemainittuna vuonna. Raastuvan pöytäkirjoissa hän ensi kerta mainitaan nimeltä
18h
1643 ja silloin hän kantoi arvonimeä praeceptor.
Vaikka koulun pääopettajana kuului Ulmstadius edelleen akatemiaan ja harjoitti siellä opintojansa, pyrkien papiksi. Arvattavasti täm än vuoksi hän vuo
sina 1643 ja 1648 pyysi ja saikin m aistraatilta todis
tuksen, mitenkä hän oli opettajavirkaansa hoitanut.
Hän mainitaankin Turun akatemian vanhimmissa pöytäkirjoissa kaksi eri kertaa. Joulukuun 17 p:nä 1647 hän oli haastettu Akatemian konsistorioon vas
taamaan »erään suomalaisen vaimon" syytökseen, että hän oli 'käynyt hänen poikansa päälle »häntä lyö
den ja hakaten kadulla", m utta kun Ulmstadius ei to
tellut haastoa, niin tämä Uudenkaupungin herra kou
lumestari tuomittiin pistettäväksi »prubbaan", niin
kuin meidän aikana mikin niskoiteleva koulupoika
joskus pistetään koulu-arestiin. Puolitoista vuotta myöhemmin hän taas oli antanut eräälle pojalle vas
ten suuta ja loukannut hänen käsivartensa, kun poika oli häntä sopimattomasti kohdellut (snonkade pä honom och kallade ihonom penal), ja tästä akatemia- liset isät tuomitsivat hänet 3 hopeam arkan sakkoihin ja istumaan prubbassa siksi, että sakot tulisivat suori
tetuiksi. Tämän jälkeen ei häntä enää tavata m aini
tuissa pöytäkirjoissa. Luultavasti hän pian sen jäl
keen päättikin akatemialliset opintonsa ja vihittiin papiksi. Arvosana „hyvin oppinut" hänen nimensä edellä tavataan ensi kerta raastuvan pöytäkirjassa m arraskuun 22 p:ltä 1654.
V. 1649 saivat valtakunnan koulut uuden koulu- järjestyksen, vaikkei sitä kuitenkaan painettu sillä aikaa kun se oli voimassa. Sen mukaan oppilaitokset jakautuivat akatemioihin eli yliopistoihin, kymnaa- seihin ja triviaalikouluihin. Viimemainittuja kou
luja oli kahta lajia korkeam pia eli varsinaisia trivi
aalikouluja, ja alempia eli lastenkouluja. Korkeam
mat triviaalikoulut olivat neliluokkaisia ja viidentenä luokkana oli niissä n. s. k i r j u r i 1 u o k k a sellaisia oppilaita varten, jotka aikoivat antautua käytännöl
lisille toimialoille. Kirjuriluokalla oli a p o 1 o g i s- t a n johdolla opetettava latinan ja ruotsinkielistä oiko- ja kauno-kirjoitusta sekä laskentoa ja kirjeiden tekemistä, jonka vuoksi oppilaitten tuli eri vihkoon koota kirjemalleja ja sen loppuun liittää rekisteri sekä myös luettelo niistä arvonimistä, joita oli käytet
tävä kirjoittaissa erisäätyisille henkilöille (!). Niin
ikään kuului tämän luokan oppiaineisiin musiikki, isänm aanhistoria ja katekismo jonkun isomman op
pikirjan mukaan. Tämä luokka edellytti vähintään
triviaalikoulujen ensi luokan oppimäärää. — Lasten
koulut taas vastasivat triviaalikoulun ensi luokkaa.
Niissä, samoin kuin mainitulla ensi luokalla, oli luet
tava selkä koreasti ja taitavasti kirjoitettava ruotsa
laista ja latinalaista kirjoitusta, opetettava numerot ja niiden merkitys, luettava äidinkielellä (!) Lutherin vähä katekismo ilman selityksittä (ulkoa) sekä vali
tit isempia raam atunlauseita ja sunnuntaipäiväin evankeliumit, niin myös latinankielellä opetettava m uutam ia valituisempia „colloquia“ ja yksinkertai
simpia „vocabula“ varsinkin tavallisimpien esineitten nimiä; musiikki-opetus käsitti nuotti-merkit ja m uu
tamia huokeita virsiä. Latinan opetukselle uhrattiin yksin tällä luokalla 24 viikkotuntia, kun uskonnolle oli annettu vain 12 ja musiikille 6.
Äsken mainittiin, että uskontoa oli opetettava äidinkielellä. Mutta jos joku luulee, että tämä
„linqva vernacula" Uudessakaupungissakin oli oppi
laitten todellinen äidinkieli suomi, niin hän pahasti pettyy; sillä Suomessakin sillä tarkoitettiin vain ruot
sinkieltä. Suomen kieltä ei ensinkään suvaittu.
Vielä niinkin myöhään kuin 1755 eivät oppilaat Uu
denkaupungin koulussa saaneet käyttää suomea pu
hekielenä keskenänsäkään, vaan ainoastaan ruotsia (piispa Brovallius’en kielto piispan käräjissä Uudes
sakaupungissa 13/l> 1753). Uudenkaupungin koulu oli laitos, jossa kaupungin suomalaisen porvariston su
pisuomalaisia lapsia oli värjättävä ruotsalaisuuden värillä. Mutta ehkäpä olivat värjättävät liian kar
keata ainetta taikka eri väri ollutkaan mitään „eihtaa väriä", koska se ei ottanut tarttuaksensa. Porvaristo piti kun pitikin oman suomalaisen värinsä melkein tämän vuosisadan keskivaiheille vaikka värjäriä tuo-
tiin Ruotsista asti. Sellaisia oli Ulmstadiuskin.
Hänestä, todistetaan, että hän oli »ummikko ruotsa
lainen" eikä 34 vuotta jo oleskeltuansa Uudessakau
pungissa, vielä osannut siksi suomea, että olisi voinut hoitaa suomalaista seurakuntaa.
Luonnollista on, että näin epäluonnollisissa suh
teissa edistyminen tiedoissa ja opissa kävi hitaasti Uudenkaupungin koulussa ja että porvaristo niskoi
teli, kun siltä vaadittiin palkkaa opettajalle.
Kuinka m onta vuotta 'keskimäärin tähän aikaan meni oppimäärien suorittamiseen Uudenkaupungin koulussa, ei varmuudella tunneta, kun ei kirkon eikä koulun arkistoissa ole säilynyt vanhempia koulua koskevia asiakirjoja kuin vuodelta 1681 ja raastuvan pöytäkirjatkin vuosien 1656 ja 1681 väliseltä aikakau
delta ovat menettyneet. Mutta seuraavalla vuosisa
dalla ei ollut harvinaista, että oppilaat viipyivät kou
lussa 6, jopa 9 vuotta. Että Ulmstadiusenkin aikoina parrakkaita miehiä kävi Uudenkaupungin koulua voimme kuitenkin arvata raastuvan pöytäkirjasta m aaliskuun 20 p:ltä 1654. Silloin todisti eräs isä valallansa, että hänen omain silmäinsä kolm inkertai
sen todistuksen m ukaan hänen poikansa oli oikeu
tettu kantamaan isän nimeä äpärälapselle, jolle sen äiti koetti saada silloisen porm estarin poikaa isäksi, ja että poika vihoissaan heitti koulunkäyntinsä, kun isä häntä, — lastenkoulun oppilasta, kuritti m oko
mista urostöistä, jonka vuoksi isän sitten täytyi lä
hettää lupaava poikansa (sota-?) palvelukseen Liivin- maalle. Tämä tapaus kyllä voi olla poikkeus ylei
sestä säännöstä eikä välttäm ättöm ästi todista kou
lunkäynnin säännön mukaan kestäneen miesikään asti; m utta toisaalta se kuitenkin osoittaa, että täällä
2
kin poikalapset pidettiin kouJurikirjoissa niinkauan kuin mahdollisia, jotta saisivat nauttia koulu-oppi
laille suotuja vapauksia ja etuja.
Koulupoikain tavoista Uudessakaupungissa ei ole säilynyt muita tietoja kuin tämä ja että teinit jou
lupäivänä lukkarin kanssa messuivat epistolan kir
kon „vähän oven edessä", joka ovi siitä saikin niinek
sensä »teinien ovi". Tämä „paha tapa" kiellettiin vasta 1754. Myöskin tiedetään, että Uudenkaupun
gin teinit kävivät opettajain luvalla laulamassa m aa
seuduilla siten ansaitaksen kouluapua (Piispan kärä- jäin pöytäkirjat 1691 ja 1733). Luultavasti he myös vanhan koulutavan mukaan palkkaa vastaan olivat laulamassa maahanpaniaisissa ja muissa sellaisissa tilaisuuksissa.
Sen aikaisilla ihmisillä ei ollut tapana venyä vuo
teella puolipäivään asti. He lähtivät aamulla työhön kukon laulaessa. Koulussakin työn piti koululain m ukaan alkaa ja kaiketi alkoikin kello 5 aamulla,
(talvella tunti myöhemmin), ja se kesti sitten kello 8 asti e. p. p. Kello 9— 10 luettiin taas ja talvisaikaa jo kello 8
%
— 10. Kello 10— 12 oli päivällisloma ja kello 5 j. p. p. päättyi työ koulussa. Tätä tehtiin ympäri vuotta,,ainoastaan jouluna ja heinäkuulla oli kuukauden loma-aika. Koulunkäynti ei siis ollut velton työtä. Kuitenkaan ei pöllähtänyt kenenkään päähän valitella koulun ylenmäärin rasittavan oppilaitansa ----siihen aikaan.
Ulmstadiusen aikana mainitaan Uudessakau
pungissa ensi kerran „koulutupa". V. 1681 oli siinä toimitettu jokin pieni korjaustyö (raastuvan pöytä
kirjoissa 7/2 1 6 8 1). Se seisoi nykyisen „vanhan" kir
kon luona (raastuvan pöytäkirjoissa 4/u 1698) ja oli
kaupungin rakentama. Rakennus sisälsi kaiketi vain yhden isomman tupahuoneen, korkeintaan myös kamarin, useampaa huonetta ei; sillä 18/4 1700, kun uutta koulutaloa oli ruvettu rakentam aan, porvaristo moitti, että tämä muka oli ylen laajaksi rakennettu, vaikkei siinäkään ollut useampaa huonetta, kuin kou- lutupa, keittiö ja yksi kam ari. Arvattavasti koulu- tupa myös oli koulum estarin asuntona silloin, kuten jälestäpäin. Ainakin tunnetaan, että hän kaupun
gilta nautti vapaan asunnon.
Mitä koulumestarin palkkaan tulee, niin Ulm
stadius ei nauttinut m itään valtiopalkkaa (Leinberg, Handl. I s. 40), m utta kaupungilta hän sai 6 hopea- äyriä teini- eli s y y s r a h o j a joka porvarilta sekä joka oppilaalta, joka koulua kävi, erityistä hyvitystä.
Suuriko tämä „salarium a oli hänen aikanaan, ei mai
nita. m utta seuraavalla vuosisadalla se oli 3—6 kupa- ritaalariin kultakin oppilaalta, riippuen tämä van
hempain varallisuudesta ja auliudesta. Niinikään hän nautti ylioppilasrahoja kaupungilta, kuitenkin sillä ehdolla, että piti ruotsalaisia saarnoja samoin kuin edeltäjänsäkin M artti-herra (Liite tuomiokapi tulin päätökseen 26/7 1754). Näiden etujen lisäksi hän arvattavasti myös sai nauttia kaupunginkäyntiä eli „joulupaistilla käyntiä", joksika tätä kerjuutapaa meidän aikoina nimitetään mailla. Palkka oli siis kylläkin epämääräinen.
Teinirahoja oli ensimmältä vaikea saada porva
ristolta, jotka luonnollisestikin pitivät tuollaista vie
raskielistä koulua tarpeettomana korukaluna. Tuon tuostakin Ulmstadius valitti m aistraatille, että porva
risto niskoiteli niiden maksamisessa ja m aistraatin
täytyi ryhtyä (koviin keinoihin niskottelJjoita vastaan.
Niinpä se 17/i 1044 päätti, että niskottelijain om ai
suutta oli otettava takavarikkoon teinirahain m ääräs
tä ja määräsi 3 hopeamarkan sakot niille, jotka eivät ennen m aistraatin ensi istuntoa olleet näitä suoritta
neet. Kuitenkin valitti Ulmstadius
11 In
1644, että hän vieläkin oli saam atta kolmen viime vuoden teinira- hat. M aistraatti uhkasi porvaristoa pakko-ulosotolla, m utta täm äkin keino autti vain kerraksi. 26/n 1649 koulum estari taas valitti, ettei hän voi saada teinira- hoja »esivallan järjestyksen mukaan" ja m aistraatti m ääräsi kunkin porvarin m aksam aan 9 äyriä hopearahaa »järjestyksen ja tavan m ukaan" siksi, että hä
nen kreivillinen armonsa (Vaasaporin kreivi) antaa kirjallisesti selityksensä. Mitä kreivi sitten »selitti", sitä ei tunneta. Mutta kun Ulmstadius
271
2 1654 jälleen jätti 1649— 1652 vuosien teinirahain rästiluette
lot m aistraattiin, niin vastasi ent. raatimies Sipi Joo
sepin poika Heinänen (=K räki?), jotka siihen aikaan oli kaupungin mahtimiehiä, porvariston puolesta, et
tä kreivi v. 1649 oli kieltänyt porvaristoa teinirahoja maksamasta. Tästä väitteestä huolim atta m aistraat
ti m ääräsi porvariston ne suorittamaan. Mutta eipä siitä mitään. Ulmstadiusen oli lopulta kääntyminen tuomiokapitulin puoleen, joka 10/iol654 kirjoitti m aist
raatille ankaran kirjoituksen, uhaten m aistraattia ja porvaristoa »muihin keinoihin" ryhtymisellä, jollei Uimista d i u s eli e toimiteta oikeutta. Tämä pahoitti pormestaria kovasti, jonka vuoksi ei m aistraatti ryh
tynytkään mihinkään keinoihin, vaan käski Ulmsta
diusen ensin laillisesti todistaa, kutka ovat teinirahoja jättäneet m aksam atta. Tämän jälkeen näyttää kuiten
kin niskottelemisesta tulleen loppu.
Vaasaporin kreivinnan puoltosanasta Turun tuo
miokapitulille 6/i2 1656 myönsi Ulmstadiuselle palikan lisäksi vuotiset teinirähat Laitilan ja Pyhämaan seu
rakunnista nautittavaksi „niinlkauan kuin hän vir
kaansa Uudessakaupungissa pitää, nim ittäin rehtorin - tointa." Teinien valituskaan, että m ainitut seurakun
nat diivat heiltä otetut pois, ei mitään auttanut, vaan vastasi tuomiokapituli 17/7 1657 heille, että »rehtori Uudessakaupungissa" on saanut kreiviim alta ja kon
sistorilta (vakuutus-) kirjan Laitilaan ja Pyhäänmaa- han" (Leinberg, Handl. III 78 ja 84).
Näistä äskenmainituista kohdista tuom iokapitu
lin pöytäkirjoista näkyy, että Ulmstadius oli »rehto
rina" ainakin jo 1654 ja että tämä rehtorin nimi ei ollut mikään paljas arvonimi, vaan todellinen virka
nimi. Tunnettu on myöskin, että Ulmstadius kantoi rehtorin niimeä v. 1661 (Lagus, Studentmatrikel v.
1640— 1641), m utta että v. 1689 koululla oli toinen rehtori, vaikka Ulmstadius vieläkin näyttää olleen koulussa opettajana. Täm än johdosta arvelemme, että Uudenkaupungin koulussa ehkäpä koko Ulrnsta- diusen aikana samoin kuin jälestäpäinkin oli 2 opet
tajaa, rehtori ja kollega, niinkuin varmuudella tiede
tään Raumalla olleen, ja että koulu oli käiksi luokkai
nen, vastaten triviaalikoulujen ensimmäistä sekä myös kirjuri-luokkaa, elikä että koulu siis oli sellai
nen pikkutriviaalilkoulu, joita papisto kuten ennen on kerrottu, jo v. 1620 oli ehdottanut pikkukaupun- keihin perustettaviksi. Tätä todistaa myöskin se päätös, jonka Turun tuomiokapituli
17ho
1657 antoi„kollegan Raumalla, herra M athiaan", pyynnön joh
dosta, että hänelle suotaisiin teinirahoja Rauman kau
pungilta, jossa päätöksessä sanotaan: „Sai kirjeen
pormest. ja raadille, että he hyvittäisivät (accomodera honom) häntä näillä, samoin kuin Uudessaikaupun- gissa on tapana, koskei m uita varoja ole käytettävis
sä". (Leinberg, Handl. III: 86 ja seur.). Myöskin tiedetään, että Ulmstadiusella todellaan oli useita apu
laisia, „adjuncti" taikka „substituti", joita myös sano
taan kollegoiksi. Nämät arvattavasti ottivat hänen palkkaamiansa, samoin kuin kappalaiset siihen aikaan saivat palkkansa kirkkoherraltansa (Thyselius Handl.
II: 265 ja 267).
Ulmstadius näyttää olleen luonteeltansa sävyisä herra, joka tahtoi elää sovinnossa kaikkien kanssa.
Hän oli siis vastakohtana Uudenkaupungin muille silloisille herroille, jotka kirkkoherrasta alkaen, ali
tuisesti kävivät keskenänsä oikeutta, milloin kunnian
loukkauksista, milloin tappeluksista, milloin mistä
kin. Ulmstadiusta ei kertaakaan tavata oikeussalis
sa tällaisten asiain vuoksi. Hyväksi isäksi häntä myös kehutaan lapsipuolillensa, kirkkoherra Jooseppi Lepus-vainajan lapsille. Opettajanakaan ei hän ollut huonoimpiansa miehuutensa ijällä, päättäen niistä to
distuksista, joita m aistraatti ja porvaristo hänelle antoivat hänen opettaja-toimestaan. Vanhanakin hänellä kehutaan olleen hyvä tahto, vaikka voimat eivät vastanneet tahtoa ja koulu senvuoksi joutui rap
piolle. Tämä näkyy Uudenkaupungin m aistraatin ja porvariston heinäkuun 3 p:nä 1675 allekirjoittamista anomuksista K. M:lle, joiden 19 §:ssä porvaristo valit
ti, että kaupungin lastenkoulu on veltosti »johdettu", sitä kun johtaa »eräs vanha, m utta rehellinen pappis- mies", jolla kyillä olisi hyvä tahto lapsia ja nuorisoa hyvin opettaa, vaan ei enää riittäviä voimia ja että porvariston sentähden täytyi pitää yksityisopettajaa
lapsillensa, »joitta nuorisosta ei suotta häkkiä tulisi (icfce -skall fresta för nöt hiiva)", pyytäen lopullisesti että K. M. armollisesti antaisi tälle vanhalle koulu- mestarille ja lastenopettajalle jonkun toisen m uka
vamman ja rauhallisemman paikan: jossakin ruotsa
laisessa seurakunnaspa, niin että kaupunki saisi nuo
remman taitavan koulumestarin, taikka että K. M.
antaisi »tälle vanhalle miehelle kollegan" avuksensa.
Tämä kirjoitus luultavasti tarkoitti yhtä paljon opet
tajan, kuin koulun etua ja oli hienosti esitetty virka- ylennyspyyntö Ulmstadiuselle ja palkanapu-pyyntö koulun toiselle opettajalle, joka yhtä vähän kuin reh
tori nautti valtion palkkaa. Mutta tätä korkeat asian
omaiset eivät olleet ymmärtävinäänikään, vaan vasta
sivat että porvaristo tässä asiassa kääntyköön piispan ja tuomiokapitulin puoleen. Siihen se asia sitten päättyi. Että tuom iokapitulikin piti Ulmstadiusta kun
non virkamiehenä osoittaa se seikka, että hän »vähän ennen kuolemaansa kunnioitettiin rehtorin arvoni- mellä. Tämän arvonimen sai hän varmaankin noin v. 1688 vaiheilla, kun hän antoi rehtorin viran seuraa
jansa haltuun, ollen sitten ehkä vain tämän apulais
opettaja eli kollega.
Ulmstadius oli nainut Uudenkaupungin ensim
mäisen kirkkoherran Jooseppi Lepusen (lesken, Kaa
rina Niilontyttären (Harclerusen). Täm ä naiminen kaiketi hänelle tuottikin nuorella ijällä koulum estarin viran. Sillä isiihen aikaan kun papistoin Heskillä ei ollut toivottavana m itään eläkettä, pitivät asianom ai
set tällä tapaa huolta, että lesket tulivat »turvatuik
si". Opettajaluettelot tietävät, että Ulmstadius hau
dattiin Uudenkaupungin kirkkoon huhtikuun 17 p:nä 1692 »vaimonsa kanssa". Luultavasti hän lepää Joo
seppi Lepusen m uuratussa haudassa, joka on alttari- kehän vieressä, sen pohjoispuolella, ja jota peittä
vään hautakiveen on piirrettynä puol.-kuluneet sanat:
„In obitum Reverendie Pastoris in (Nystad) Dn Jo
seph George Lepus Tam(el)aiensiis, Afsomnad Anno 1640 (Hans käre) Hustru Caren Nelsdoter (och) arvingar". Hän jätti jälkeensä naimattoman tyttä- ren Marian, joka sitten tuli naiduksi tullikirjuri Juho Antinpoika Melleniuselle ja tämän kuoltua raatiin ies Juho Frendeenille.
Ulmstadiusen apulaisia eli kolleegoja ei kaikkia tunneta niineltäkään, vaan ainoastaan ne, jotka pitem
män ajan yhtäpäätä pitivät tätä virkaa. Ensimmäi
senä oli Strandmanin mukaan eräs E s k i 1 U k a- n i u s . Hän toimitti ehkä myös rehtorin virkaa, Ulmstadiu’en oleskellessa yliopistossa, koska Strand
man sanoo (hänen »pitkän ajan" olleen Ulmstadiusen
»viransijaisena" (vikarie). Mutta että Ulmstadius tällä aikaa myös itse hoiti virkaansa ja Ukanius siis vain oli hänen kolleganansa, sen osoittavat Ulm
stadiusen m aistraatilta saamat virkatodistukset hei
näkuun 8 priitä 1643 ja elokuun 2 p:titä 1648. Viime
mainitussa todistuksessa sanotaankin, että »kukaan ei tietänyt hänestä muuta kuin kunniaa ja hyvää ja (että hän) aina oli käyttäytynyt hyvin elämässään ja kaaissakäymisessään, niin myös ollut aihkera toimes
saan ja temipoiikien opetuksessa, josta kaikki kiittivät häntä". Varmuudella ei tiedetä m ikä Ukanius m uu
ten oli miehiänsä; sillä häntä ei m ainita Turun akate
mian yil iop p il a sl u et t el o i ss aika a n. Mahdollista on kui
tenkin, että hän on sama pappismies Eschillus, joka v. 1652 pääsi Laitilan pitäjänapulaiseksi Eerikki Sa- lonius-en jälkeen ja jonka kuoleman jälkeen Juho
Salonius poltti m uutam ia hänen jälkeensä jättäm iä kirjoja, joiden arveltiin sisältävän kerättJläisyyttä.
Ukaniusen jälkeen Strandman sanoo Ulm s tä
din s’elia olleen apulaisena l:o »ylioppilas" Caspar Eckman, 2:o Juho Urenius ja 3:o Pietari Boelius.
Totsiteossa Boelius kuiteinkin oli rehtorina eikä häntä siis sovi apulaisten joukkoon lukea.
G a s p a r E k m a n nimisiä ylioppilaita m ainit
see Turun akatemian nimilluettelo kaksi. Toinen, Gasper Gasparinpoika, oli Uudenkaupungin pormes
tarin poika, tuli ylioppilaaksi Turussa v. 1640 ja Up
salassa 1643 sekä arvellaan ollen sama mies, joka ta*
v a taan asu van Tukholm assa v. 1664; toinen taas, Cas- per Henrikinpoika, oli m ainitun pormestarin pojan, Uudenkaupungin kirkkoherran Henrikki Eckmanin poika. Hän tuli ylioppilaaksi vasta v. 1681. Eräs Caspar Eokman m ainitaan raastuvan pöytäkirjassa 37/9 1683 palvelevana (brukspackare) Uudenkaupungin lasitehtaalla. Mutta kun Ulmstadiusella v. 1681—
1682 jo oli kolmas kollegansa, Urenius, niin täytynee pitää varmana, että Caspar Eckmanilla tässä tarkoi
tetaan ensiksi m ainittua Gaspar Caspari Eckmania.
Hänessä ei löydy mitään muita tietoja.
J u h o A n t i n p o i k a U r e n i u s oli keskim
mäinen kolmesta veljeksestä, jotka m ainitaan Turun akatemian y 1 i oppii asl uettelossa. He olivat kaikki Mynämäkiläisiä, ehkäpä Mietoisten ensimmäisen kap
palaisen poikia (Rauka, rauhu= urena ? ?). Jiiho Urenius tuli ylioppilaaksi v. 1674, siis vuotta ennen, kuin Uudenkaupungin porvaristo pyysi koululle nuo
rempaa johtajaa kuin Ulmstadius, taikka myös kolle
gaa hänelle. Pian tämän jälkeen Urenius tulikin kol
legaksi Ulmstadiusalle. Raastuvan pöytäkirjassa
34/s 1682 kerrotaan Ulmstadiusen ilmoittaneen maist
raatille, että sopimus hänen ja hänen »kollegansa 'hra Juho Ureniusen välillä* oli kulunut umpeen ja kun Urenius oli ollut kovin vdloperäinen nuorison opetta
misessa, jota myös porvaristo valitti, niin Ulmstadiu- sen nyt täytyi lähteä Turkuun etsimään sieltä uutta kollegaa taikka myös pyytämään itselleen papinpaik- kaa. Tähän ei m aistraatti sanonut mitään voivansa, kun Urenius ei ollut saapuvilla. Matka kaiketi jäi tekemättä, koska Urenius oli kolllegana kuolemaansa asti. Hän 'haudattiin Uudenkaupungin kirkkoon
13/io 1689. Hän oli pappismies.
IV.
Ennen on jo mainittu, että Ulmstadius vanhoilla päivillään luopui rehtorin virastaan. Seuraajakseen sai hän miehen nimeltä
P i e t a r i S a k a r i n p o i k a B o e l i u s . Hän oli Uudenkaupungin pormestari Sakari Boe- lius’en poika. Äidin nimi oli Anna Maria Giöd. Pie
tari Boelius syntyi Turussa v. 1666 ja tuli ylioppi
laaksi
111
21680, jona vuonna hänen tekemänsä »Dec- lamatio in natalem Jesu Christi" painettiin Turussa.Hän m ainitaan ylioppilaana vielä 1684.
Ensi kerran olemme tavanneet hänet m ainittuna Uudenkaupungin koulun rehtoriksi eräässä anomus- kirjassa K. M:tlle, jossa hän uikuttaa Uudenkaupun
gin koulumestarin palkan pienuutta ja pyytää K.
M:tin olemaan armollisen häntä »köyhää pappismies- tä kohtaan" ja korottam aan hänen palkkaansa, lu
vaten hän »sellaista korkeata kunink. armotekoa
vastaan ijäisesti pysyä K. M:lle alamaisimpana alam- maisena ja esirukoilijana sanassa". Anomuksen alle on hän piirtänyt arvonimekseen „Rector Scholae Neost". Tätä jalomielistä tarjousta K. M. ei suvain
nut hyväksyä. Anomukseen on kirjoitettu: „K. M.
ei voi anojalle m yöntää m itään palkan koroitusta, vaan vaan tyytyköön hän siihen elatukseen, mikä hä
nelle on annettu. Tukholma, toukokuun 30 p:nä 1689. Carolus". Pietari Boelius oli siis rehtorina Uu
dessakaupungissa ainakin jo syksystä 1688, m utta luultavasti aikaisemminkin ja kaikissa tapauksissa ennen Ureniusen kuolemaa, Ureniusella ei ollut por
mestaria isänä ja hän oli saanut syrjäytyä nuorem man miehen tieltä, jääden tälle vain kollegaksi, vaik
kei Boelius suinkaan ollut häntä etevämpi opettajana.
Maaliskuun 6 pnä 1691 piti piispa Johannes Ge- zelius nuorempi piispan keräjiä Uudessakaupungissa ja tarkasti silloin myös koulua. Kovin huonolla tuu
lella oli silloin piispa ja ankaria sanoja näkyy Boe
lius saaneen, vaikka hän koetti jos jollakin tavalla itseänsä puolustaa, valittaen muun ohessa koulun
käynnin suurta epäsäännöllisyyttä ja vanhempain huolettomuutta. Sellaiset lapset, piispa määräsi, jotka pitkään aikaan eivät ole koulussa olleet, vaan passittomana kiertelevät laulamassa pitäjissä, ovat vangittavat ja kovemmilla rangaistuksilla ojennetta
vat; ne jotka vallattomuudesta lähtevät koulusta „kir- joitetaan irtolaisina sota- ja laivamiesvirkaan"; jol
leivät kaupunkilaiset pidä lapsiansa koulussa eikä koulumestari tee parastansa (intet giör sin flijt), niin koulun alle kuuluvat pitäjät annetaan triviaalikou
luille „ei'kä iheille m itään pedagogiota kustanneta", Sellainen oli tuomio.
Äskenmainittu piispankeräjäin pöytäkirja osoit
taa myös, että kaupungin pedagogia (lastenkoulu) siihen aikaan oli tavallansa y h t e i s k o u l u , jossa kävi sekä poikia että tyttöjä. Kuitenkin oli tytöillä eri opettajansa, vaikkei eri huonetta; sillä piispa nyt antoi luvan pitää Juhannukseen asti sitä henkilöä, joka opettaa tyttöjä, kunnes saadaan nähdä, mikä muutos koulussa tapahtuu. Kuinka kauan koulu pysyi yhteiskouluna, emme varmuudella tiedä, mutta ainakin vielä 1724 koulussa opetettiin myöskin m uu
tamille nuorille tytöille sisälukua ja katekismoa ja 1729 kävi 11 tyttöä koulussa oppimassa lukemaan ja kirjoittam aan. Seuraavien vuosien tarkastuspöytä
kirjoissa ei puhuta tytöistä mitään.
Kun piispa kolme vuotta myöhemmin taas kävi koulua tarkastamassa, niin ei Boelius enää ollut reh
torina. Pormestari Zacharias Boelius oli pantu syyt- teenalaiseksi ja oli m enettänyt virkansa. Ulmstadi- uskin jo oli m uuttanut m analan majoille. Heti Ulmstadiusen kuoleman jälkeen saikin koulu uuden rehtorin. Jäikö Pietari Boelius edelleen kollegaksi kouluun, emme tiedä, m utta on mahdollista, että niin kävi; sillä vasta v. 1700 hän pääsi sotapapiksi Porin jalkaväkirykm enttiin. Mitä työtä hän piti v. 1692 ja 1700 välillä, on tuntematon. V. 1702 tehtiin h äin Ahlaisten kappalaiseksi ja astui v. 1713 samallaiseen virkaan Laitilassa. Oltuansa »isonvihan aikana"
seurakunnan ainoana pappina, hän kuoli v. 1723.
Sillä aikaa kuin Boelius oli rehtorina Uudessa
kaupungissa saivat Turun hiippakunnan pedagogiain johtajat Kunink. asetuksen kautta 8/t 1691 »palkan lisäksi" 20 taal. hop. rahaa kruunulle peruutetuista
kirkon kymmenyksistä (b i b el t r y ck st u n n a n). Tämä oli heidän ensimmäinen valtiopalkkansa.
V.
J u h o M a t i n ( p o i k a E n q v i s t .
Hän tuli v. 1692 enisin v. t. pedagogiksi Uuteen
kaupunkiin siksi aikaa, kuin Ulmstadius’en tytär Maria nautti armovuotta isänsä jälkeen, m utta sai kuitenkin heti johtajan viran. Sitten hänet tehtiin vakinaiseksi pedagogiksi. Hänkin oli pappismies ja erinomaisen oppinut mies hän olikin (en mycket erudit marx). Todistukseksi hänen suuresta opistaan mainittakoon, että hän esim. kirjoitti kaikki saarnan
sa latinankielen; ainoastaan raam atunlauseet olivat niissä sitä kieltä, suomea taikka ruotsia, jolla hän kulloinkin saarnasi. (Kaupungin papiston lausunto
?/8 1753 saarnavuoroista). Mutta Enqvist oli myös kelpo opettaja. Itse piispa Gezelius antoi hänestä 7/3 1693 sen lausunnon, että »suuresti ilahuttaa hra Enqvistin kiitettävästi käytetty ahkeruus, niin että (oppilas) m äärä nyt on paljon suurempi entistään ja pojat (piltarne) hyvin johdetut". Kiitoslaiuseita sai hän jälestäpäinkin esim. provasti Valstenius’elta n /21694 ja u /8 1698.
1698 vuoden tarkasituispöytäkirja antaa myös jon
kunmoisen tiedon koulun ennätyksistä. Siinä sano
taan, että »piltit kukin ikänsä mukaan olivat hyvin johdetut niissä harjoituksissa, jotka ovat m ainitut myötäliitetyssä luettelossa" ja että kolme vanhinta oppilasta myös osasi neljä laskutapaa laskuopista ja jotenkin päätöslaskua (Regulam auream).
Seuräavassa kouilu t arkas t uksessa 3/3 1699 valitti Enqvist tarkastajalle, Vehmaan rovasti Walsteniuselle, että hän »suuren epävointinsa takia ei ollut tahtonsa ja velvollisuutensa mukaan ennättänyt sitä määrää, jota oli aikonut". Kuitenkin todistaa pöytäkirja, että oppilaat »tekivät kauniin näytteen tutkittaissa niin, että pojilla kullakin ikänsä mukaan oli vankka pohja niissä harjoituksissa, jotka luetteloissa mainitaan".
Tämä oli viimeinen tarkastus Enqvistin aikana. Hän kuoli vielä samana syksynä ja haudattiin Uuden
kaupungin kirkkoon syyskuun 17 pnä 1699.
Hänen syntyperänsä ja edellinen elämänsä on meille tuntematon. Hänen nimeänsä ei tavata Tu
run yl i opp itäisin e 11 öl oss alk aan. Hänen suomalaista syntyperäänsä todistaa kuitenkin hänen ennenmai- nittu suomen- ja ruotsinkielen taitonsa saarnatessaan latinankielisestä kartasta kum paa kieltä tahansa.
Myöskin hänestä tiedetään, että Ihän jätti jälkeensä lesken, joka tavan mukaan jäi perinnöiksi hänen seu
raajallensa. Hänen nimensä kirjoitettiin erilaisesti.
Strandman sen kirjoittaa »Johan Matthias Enqvist", koulun arkistossa säilynyt opettajaluettelon kopia
»Johan Matthias Eneqvist", kirkon arkiston käiksi luetteloa »Johan Matthie Eneqvist" ja muissa asia
kirjoissa on, milloin »Jdhan Eneqvist", milloin Johan
nes Enqvist". Arvattavasti hänen nimensä oli »Johan Mathiae Enqvist", siis Matinpoika. Epäilemme hän
tä veljeksi Ruskon kappalaiselle Heikki Enqvistille ja siis Raumalaiseksi.
VL
J o h a n n e s W i n t e r.
Neljä päivää pedagogi Enqvistin hautajaisten jälkeen Johannes W inter saapui Uuteenkaupunkiin, ottaen koulun ohjaat käsiinsä syyskuun 21 pnä 1699.
Hän oli syntynyt Turussa tammikuun 19 pnä 1674.
Isänsä oli »(kuninkaallinen kirjanpainaja" Juho Kaar- lonpoika W inter, jonka piispa Gezelins vanhempi v.
1668 oili Tartosta kutsunut hoitamaan kirjapainoansa Turkuun. Äiti oli nimeltä Kristina. Y lioppilaaksi pääsi Johannes W inter v.1693— 1694 ja oh luultavasti papiksi vihitty tullessaan Uuteenkaupunkiin.
Pappilan rakentaminen on niitä töitä, jotka usein
kin rikkovat papiston ja s e uralk un tali a isten Ikesikenäi- sen sovun. Vähän samantapainen työ oli Uudessa- kaupungisisakin tehtävänä ja jopa aloitettukin Win- terin tänne muuttaissa. Koulutapa, jotka myös oli koulumestarin asuntona, oli jo Enqvistin aikana niin ränstynyt (ofärdig och nedfallen), ettei koulua siinä enään pitkään aikaan oltu pidetty, todistaa raastu
van pöytäkirja elokuun 22 p:ltä 1693. Oli senvuoksi päätetty ostaa uusi. Mutta ajan vaatimukset olivat melkoisesti nousseet sen jälkeen, kun vanha koulu- tupa rakennettiin. Ei käynyt enää laatuun, että kou
lumestari perheineen asui samassa tuvassa, missä kouluakin pidettiin. Tämän käsitti hyvästi m aist
raatti ja papisto. He ehdottivat sen vuoksi, että kou
lutaloiksi ostettaisiin pormestari Jusleniusen tallo torin varrella. Mutta porvaristo pani vastaan ja, arvellen itselleen huokeammaksi rakentaa uusi koulutupa, se suostui joka talosta tuotavaksi m äärätty luku ku
takin rakennusainetajia, hirsiä, lautoja ja palkkia, jättäen m aistraatin valtaan m äärätä aineiden pituu
den. Tätä valtaa ‘käytti m aistraatti asian hyväksi.
Se töki piirustuksien (koiko verran suur emin alile ja laa
jemmalle rakennukselle, kuin porvaristo oli aikonut, sai m uutam at malhtimiehet porvariston joukosta yk
sityisesti hyväksymään piirustuksen ja m ääräsi tuota
vien rakennusaineiden pituuden täm än piirustuksensa mukaan. Rakennus salvettiin ja pantiin vesikattoon.
Porvaristo antoi tähän tarvittavat päivätyöt. Koulun ja kirkonkassasta lainatuilla rahoilla saatiin koulu- tupa kuntoonsa jo syksyllä 1699 ja kruununveroja kannettaissa keräytyi niin paUjon — liikoja rahoja, että velatkin saatiin maksetuiksi.
Mutta kun 1700 ruvettiin kiristelemään porvaris
tolta lisävaroja koulumestarin asuinhuoneittenkin sisustamiseen, niin porvaristo arveli, ettei ole kiirettä, koska itse koulittupa jo on valmiina ja oppilaat siinä jonkun aikaa käyneet koulua. Tästä huilim atta toi
mitettiin työ taas lainarahoilla, vaan tämän porvaris
to kuitenkin pani niin pahaksensa, että m uutam at heistä ehdottelivat rakennettavaksi 1, korkeintaan 2 huonetta koulua varten ja uusi koulutalo annetta
vaksi kappalaiselle asunnoiksi. Vasta v. 1705 valmis
tuivat opettajahuoneet niin, että W inter saattoi niihin muuttaa, sittenkuin porvaristo keräjissä vihdoinkin oli luvannut ne täyteen kuntoonsa asettaa. Tämä 'koulutalo sijaitsi Rauhan- ja Ylisen-fcadun kulmassa olevalla uudella tonttimaalla ja oli pohjoisin talo täissä osassa kaupunkia. Rakennus sisälsi aHkuiperäisesti yhden koulutuivan, joka sittemmin jaettiin kahdeksi huoneeksi, selkä opettajaa varten 2 pientä kam aria ja pienellä leipoma-uunilla varustetun keittiön. Katto
aineiksi oli käytetty tuohta, 1 leiviskä joka talolta, ja kattomalkoja. Akkunoita oli talossa oi/kein lasiruir tuisia, joista maksettiin Mikko lasimestarille 1 taal.
kuparirahaa kappaleelta eli yhteensä 12 taal. Tuli
sijoja oli neljä, m utta savutorvia katolla vaan 2, ja olivat tulisijat tehdyt Taivassalon tiilistä ja valkaistut kalkilla. Mestarimies ne oli tehnytkin, itse Lauri köydenipunoja (hampspinnare), joka työstään sai 18 äyriä päiväpalkkaa. Lattiat olivat tehdyt (kirveellä halaistuista ja veistetyistä hirren puoliskoista. Mel
kein yhtä lujaa ja hienoa tekoa myös olivat Lauri Kor saaren ja Lasse Kivijärven tekemät ovet selkä ak
kunat laukkuineen. Yksin koulutuvan oven sara
noiksi oli käytetty 1
V
2 leiviskää vanhoja pesänrau- toja, jotka otettiin Vaasaporin kreivinna-vainajan keittiöstä.M aistraatti tosin tämän rakennuspuuhan oli al- kuunpannut ja työn toimittanut, m utta sittenkin por
variston nurjamielisyys kääntyi koulum estaria vas
taan, jota jo 1701 syytettiin veiloperäisyydestä vir- kansa toimissa. Varsin perätön oli kuitenkin moite.
Sen osoittavat selvästi rovastinkeräjien pöytäkirjat, joita on säilynyt melkein joka vuodelta 1701 ja 1713 välillä. Kaikissa näissä kerrotaan, että »kaunis aliku on tehty pilttien kanssa niissä harjoituksissa, mitkä luettelossa tavataan". Ainoastaan v. 1706 oli rovasti W alstenius huonolla tuulella, kun kirkkoherra Sam. Hornaeus oli ruvennut vaatimaan W interiltä ylimääräisiä puolipäivä- ja ehtoo-saarnojen pitämistä, vaan W inter oli vastannut, ettei hän ehdi eikä jaksa
kaan useampia pitämään, kun piispa on m äärännyt ja tavallista on ollut, eiliikä rukouspäivinä ja neljänä vuoden suurena juhlana. Silloin pistettiin pöytäkir
3
jaan, ettei koulumestari saa poikien antaa häiritä (turbera) veisuuta ja että »hänen pitää opettaa poikia lukemaan tarkasti, koska kirkkoherra muka oli ha
vainnut rippikoulussa, että pojat lukivat virheelli
sesti, ja tarkastuksen jälkeen pantiin vielä pöytäkir
jaan, että »enin osa poikia ovat kauniisti ruvenneet opettelemaan kirjoittamaan, niin myös m uutam at te
kivät näytteitä laskennossa, mutta muuten otti huo
nosti laita" (slätt bestelt). Seuraavina vuosina kui
tenkin kaikki taas oli »joksikin" hyvin ja 1713 piispa Gezelius havaitsi, että »sekä opettajat (docentes) että oppilaat (discentes), joita nyt oli luvultansa 25, olivat käyttäneet kaunista ahkeruutta, josta heitä kiitettiin".
Useissa tarkastuksissa oli porvaristoa moitittu siitä, että ottavat lapsensa koulusta kesken lukuaikaa ja käyttävät heitä kaikenmoisiin askareisiin, Saksan matkoille j. n. e., josta opetus paljon kärsi; mutta va
roituksia ja moitteita ei otettu huomioon, vaikka kou
lusta karkoittam istakin uhattiin.
Koulun opetuskieli oli edelleen ruotsinkieli. Sen vuoksi rovasti W alstenius 1706 kehoitti vanhempia, jotka osaavat ruotsia, opettamaan sitä lapsillensakin, jotta nämät opettajain käsien alla sitten voisivat tehdä nopeammin edistyksiä" (progresser).
Pian sen jälkeen, kuin W inter oli Uuteenlkauiptin
kiin tullut pedogogiksi alkoi iso pohjoismaiden sota.
Kolmattatoista vuohta jo kestettyänsä, sen tuhoa tuot
tavat aallot rupesivat vastustamattomana voimalla vyörimään näitäkin rauhallisia, vaikka sodan kuor
masta rasitettuja rantoja kohti. »Välhä ennen elon
leikkuuta" v. 1713 levisi tieto, että vihollisjoukot no
peasti etenivät maamme silloista pääkaupunkia, Turkua päin ja olivat milloin tahansa odotettavat Uu-
teenkaupunlkiinkin. Yleinen hämmästys ja pelko väil
täsi mieliä. Elokuun 28 p:nä vihollinen saapui T ur
kuun. Viilkko sitä ennen olivat Uudenkaupungin asukkaat pormestari raatineen ja papisto etunenässä, suin päin paenneet Ruotsiin vieden mukanaan mitä kiireemmästi ennättivät aluksiinsa lastaamaan: kultaa, hopeata, rahaa, viljaa, karjaa y. m. s. Tuhkin
V
4(kaupungin asukasm äärästä jäi kotilieden vartijaksi, enimmästi työkansaa ja köyhintä porvaristoa, m utta vain harvoja rohkeampia henkilöitä varakkaammassa kansanluoka-sta. Viimeksimainittuja olivat raatimies Heikki Nästi eli Nestenius, joksika tämä pohatta suo
malaisen nimensä muutti, tultuansa raatimiheksi, sekä pedagogi Johannes W inter.
Nämä kaksi miestä jakoivat vallan-pidon keske
nänsä. Nestenius otti haltuunsa m aistraatin toimet:
hänellä oli »käskyvalta kaupungissa". W interistä tuli kirkon isäntä ja tavallansa kirkkoherra. Tosin oli Nousiaisten pitäjänapulainen Gabriel Salonius paennut Uuteenkaupunkiin ja hoiti sitten täällä saar- namiehen virkaa, m utta mitään valtaa ei hänellä näytä olleen kirkollisissakaan asioissa, vaan oli hän pikemmin W interin saarna-apulaisena. („Eräs luon- nom virhe", ehkäpä änkyttäminen, vaikeutti W inter in saarnaamista). Näin jaettuna oli kaupungin hallilinto loppuvuoden 1713 ja koko vuoden 1714.
V. 1715 majaili venäläinen kaleerilaivasto selkä1 8.000 mieheen nouseva arm eija ruhtinas Galitzinin johdoilla Uudessakaupungissa. Sillä aikaa röyhkeä ja melkein sivistymätön Nestenius näyttää joutuneen rettelöihin valloittajain kanssa ja vietiin vankina Pie
tariin, jossa hän kuoli. Tästä alkaen W inter yksi
nään jäi kaupunkia hallitsemaan. Koulumestarilla
oli siihen aikaan (1715— 1721) »käskyvalta kaupun
gissa", sanotaan useissa kohdin raastuvan pöytäkir
joissa. Hänen valtansa ulottui sitte oikeusasioilhin- kin. Niinpä raastuvan pöytäkirja 24/4 1722 eräästä
»remissistä herra Winteril!e" jossakin vahingonkor
vaus-asiassa kahden porvarin välillä, jonka v. 1719 töinen riitaveljistä oili toim ittanut venäläiseltä päähal- lintokunnalta (General-Guvernementet) Turussa.
Vallastansa sekä vaikutusvoimastansa vihollisten päällikköihin W interin tuli kiittää käytöllistä älyän
sä, sivistystänsä ja papillista virkaansa, m utta myös
kin Venäjän ja Saksankielen taitoansa; ja aina hän valtaansa käytti kaupunkilaistansa ja kansalaistensa hyväksi, niinpaljon, kuin tukalat olosuhteet sallivat.
Raastuvan pöytäkirjat säilyttävät tästä runsaita todis
tuksia. Mainitsemme muutamia esimerkkiä:
Raatimies Nesteniusen vangitsemisen jälkeen W inter suojeli hänen om aisuuttaan niin, että kun lap
set sodan päätyttyä tulivat isäänsä perimään, ei hänen aitoissaan säilytetyistä tavaroista ollut sen enempää poissa, kun minkä hiiret olivat raiskanneet, ja kui
tenkin säilytettiin niissä muun mukana — viljaa kym menittäin tynnyriä.
Kerran W inter taas taivutti kauniilla puheella eversti Petrikoffin, joka oli ottanut omakseen erään paenneen porvarin hevosen ja jo 2 vuotta sitä pitänyt, maksamaan siitä kohtuullisen hinnan, vaikka yleisenä sääntönä pidettiin, että paenneitten asukasten omai
suus, varsinkin hevoset, sarvikarja. vilja ja rehut, kuu
luivat sodan oikeudella voittajalle.
Toisella kerralla W inter esti kapteeni Ziscoffin vangitsemasta Heikki Ryohty-nimisen porvarin var
kaudesta, kun tämä W interin käskystä tuli kyytiin
hevosella, joka kantoi Venäjän kruunun merkikiä.
Kun muuan venäläinen sotamies, petettyänsä erään tytön Uudessakaupungissa, oli aikeissa naida SiuttMan talon tyttären, jota 'kauppaa tytön vanlhem- mat kovasti vastustivat, m utta m ajuri Raiksejeff ja kapteeni Seitz kaiikin tavoin koettivat edistää, niin Winter vanhempain puolesta kääntyi eversti Orloffin puoleen ja sai kaupat raukeamaan.
Suurimman palveluksen W inter kuitenkin teki kaupunikilaisillensa veronkantajana, jommoisena hän oli koko ison vihan ajan. Paitsi »leipää, ohria ja kau
roja" vaalivat venäläiset v. 1714 alkaen puhtaassa ra
hassa vuosiveroa 500 ruplaa eli 2.000 mk. Tämä oli kauhea vero porvärittöm ältä kaupungilta ja, Turkua lukuunottam atta, suurin, minkä yksikään Suomen kaupunki maksoi. (Turku maksoi 1000, Pori ja Por
voo 360, Rauma 220, Naantali 100, Vaasa 45—50 rupi.) Viimeisiä voimiansa ponnistamalla kaupunikilaiset kuitenkin saivat sen maksetuksi v. 1714 ja seuraava
nakin vuonna; m utta kun ruhtinas Galitzin v. 1715 majaeli Uudessakaupungissa, alensi hän „W interin pyynnöstä ja rukouksista" veron 300 ruplaksi, jom moisena se sitte pysyi rauhantekoon asti.
Kunnolla ja rehellisyydellä W inter muutenkin hoiti arkaluontoista ja vaikeata hallitustointansa.
Kun Uudenkaupungin rauhanteko v. 1721 teki „kou-' lumestarin käskyn-vallasta" lopun, niin kaikki tilit olivat moitteettomasti selvät ja kassojen säästörahat
— sellaisiakin löytyi — lainattuina varmoille henki
löille, eikä mitään moitetta kuulunut oman hyödyn pyynnöstä taikka vallan väärinkäyttämisestä. Usein kyllä W interiä vuosina 1722— 1725 vaivattiin raastu
van oikeuteen, m utta aina vain todistajana porvaris-
ton 'keskenäisissä riidoissa, eikä milloinkaan riitapuo
lena. Niin suuri oli kansan luottamus hänen sanaan
sa, että riitaveljet antoivat W inter in sanan ratkaista riitansa, vaatim atta häntä milloinkaan valalla vahvis
tamaan kertomustansa. W inter nautti täydellisesti kaupunkilaistensa luottamusta, kunnioitusta, kiitolli
suutta ja myös rakkautta.
Venäläis vallan alkaessa oli kaikki opetus m aam me kouluissa keskeytynyt, sillä opettajat olivat sotaa paossa. Vasta v. 1717 muutamia kouluja taas avat
tiin toimeensa. Mutta Uudenkaupungin koulu oli luultavasti kuitenkin kaiken aikaa täydessä toimessa.
Sodan päätyttyä ei mitään m uistutusta tehtykään siitä, että W inter muka olisi kouluvirkaansakaan lai
minlyönyt. Lukutaito oli seurakunnassa varsin kii
tettävällä kannalla ja 1724 vuoden rovastin keräjäin pöytäkirjassa sanotaan, että kaupungissa silloin löytyi ,,148 koulunkäynyttä henkilöä" (Literati), vastaten ehkä Ve koko väkiluvusta.
Koulussa kävi silloin 31 poikaa ja m uutamia tyt
töjä. Seuraavina vuosina oppilasmäärä nousemis
taan nousi. V. 1729 koulussa kävi 44 poikaa ja 11 tyttöä, v. 1735 poikia 48 ja 1737 oppilaita (poikia?) 56.
Oppilaat olivat jaettuina kahdelle taikka kol
melle, jopa neljällekin osastolle taikka luokalle ja op
pim äärät olivat kylläkin korkeita. V. 1724 lukivat vanhimmat Compendium Haffenreseri, pikkasen kreikkaa ja Cornelius Neposta sekä osasivat kirjalli
sesti kääntää ruotsia latinaksi; nuoremmille taas oli opetettu „Orbis pictum" ja „CoIloquia Gorderi" sekä katekismoa selityksineen, ja laskuopissa oppilaat myös olivat harjaantuneet, „jo«ka kaikki on silminnäh
tävä todistus herra koulumestarin kiitettävästä ahke
ruudesta ja uutteeruudesta*. Neljä vuotta myöhem
min oli koulussa neljä luokkaa. Yliluokka osasi kääntää ja selittää „ex evangeliis* kreikan kielestä ruotsiksi, niin myös Cornelius Nepos’ta ja kirjoittaa ruotsia latinaksi. Väliluokalla luettiin ja ruotsinnet
tiin »evangelia latina ja Colloquia Corderi* sekä luet
tiin katekismoa selityksineen. Alin luokka luki „Do- natum ja Gatechesin*. Mutta ne, jotka olivat har
joittaneet »kirjuri-oppia* näyttivät <kirjoituskykyä, osasivat laskea m urtolukujakin ja olivat, samoin kuin yliluokkalaiset opetetut „uti computo ecclesias- tico investigera f estä*. 1737 vuoden tarkastuspöy
täkirja jälleen sanoo: »supremi osasivat (kauniisti suorittaa (explicera) evangelia dominicalla et festivalia latina, Colloquia Corderi; inferiores Donatum, Orbis pictum. Grammaticam cum Syntaxi, Arithmeticam et Ga'beehesmum; infimi prima elementa tlinquae sve- canae* ja (kaikki tämän lisäksi luultavasti myös Com- piitum ecclesiasticum, jota koulussa jälestäpäinkin opetettiin. Oppikirjain joukossa m ainitaan v. 1740 edelleen »Cornelius Nepos* sekä myös »Benzelius*
(historia?)
Tämä olkoon kylläksi osoittam aan koulun kor
keata 'kantaa.
Kaikissa tarkastuksissa ukko W inter sai kiitok
sia. Provasti Sacklinius esim. sanoo (1734 vuoden pöytäkirjassa) havainneensa, että oppilaitten edisty
minen oli suurempi, kuin »herra rehtori* oli ilm oit
tanutkaan »niin että tämän kaupungin nuorisoa on onniteltava niin ahkerasta, uutterasta ja onnellisesta opettajasta* ja hän toivoi, että »nuoriso kaikkialla niin tulisi johdetuksi*. Samoin todistaa rovasti Mon- tanus (v. 1745) nähneensä koulussa »kiitettävän ja
