Su k n (aa t ta on kiinnitetty ja nyt on m ukava sukuväen tepastella ja keskustella esi-isiensä ja -äitiensä kotipihalla ja tuntea sam alla juurien läheisyys. M oni Laukaassa asuva suvun jäsen löytää kuvasta itsensä ja tuttavansa. Etualalla Kerttu ja Jaakko H irvonen.
Taimi Kananen
Kapeenkosken Kave-jumalatar
V iim e juhannuksena osallis
tuin K oiviston kylän Kapeen- koskella järjestettyyn kolm en seurakunnan — Ä änek osk i, Suolahti, L aukaa — järjestä
mään perinteiseen juhlatilaisuu
teen. M u seom ain en ym päristö m ylly- ja aittarakennuksineen, kapeassa uom assaan kohiseva koski ja silloin tällöin jyrähtele- vä u k kon en antoivat näille ” ju - hannusseuroille’ ’ tavallisuudesta poikkeavan tunnelm an. N ur
m ikkorinteellä istuva kolm en seurakunnan juhlakansa liittyi renkaana siihen ihm isketjuun, jo k a v u osisa tojen , kenties v u o situhannen aikana o n palvellut K apeenkosken partailla Jum a
laa, jo n k a he ovat tunnustaneet itseään m ahtavam m aksi.
K A P E E N K O S K E N H IS T O R I A A . Juhlien järjestäjien pu
heenvuoroissa sam oin kuin van
hem m an väen kahvitaukotari- noissa liikuttiin paljolti paikan historiassa. M yllytuvassa kuulin kerrottavan venäläisen ja su o malaisen sotaväen toim ista näil
lä seuduilla Suom en Sodan v u o sina 1808— 09. Puheissa selos
tettiin paikan kristillistä m erki
tystä: historiantutkijat arvelevat Saarijärven, Keiteleen ja W an - han Laukaan em äpitäjän asuk
kaiden k ok oon tu n een ju m a la n palvelukseen kosken rannalle jo ennenkuin H artikan kirkko ra
kennettiin Laukkavirralle. P eri
m ätiedon m ukaan Rautalam m in em äkirkolta tullut pappi olisi k oon nu t eräm aiden asukkaat
sanankuuloon ja muita kristilli
siä toim in toja varten. M ainittiin lähellä oleva Ristinhauta ja n.
Vi km :n päässä oleva Ristinki- vi. Nykyinen juhannusjuhla on ja tk o a perinteelle, jo k a elvytet
tiin eloon sotien jälkeen.
P A K A N A L L IN E N K U L T T I- P A IK K A . Juhlan aikana a ja tukseni askaroivat K apeen k os
ken pitkässä juhlaperinteessä, ajoissa ennen room alaisk atolis
ta ja luterilaista k irk k ok om en - toa. P aikan pakanallisesta kult- titoim innasta o n nykyisin o le massa ainakin kaksi tietolähdet
tä: nimittäin L aukaan pitäjän ensimm äinen 1700-luvun kartta ja hämärästä menneisyydestä ju on ta v a nimi K apeenkoski.
Laukaan historian I osan sivul
17
la 83 on kuva osasta Laukaan pitäjän karttaa. Se on laadittu 1750— 52 ja kuvaa K apeenkos- ken tienoita. Koski on merkitty suurin kirjaim in C A P E E N C O S K I ja lähellä koskea on ruotsiksi: ” Ett gam m alt o ffe r - ställe” , V A N H A U H R IP A IK K A .
A G R I C O L A JA C A V E -J U - M A L A . K osken nimen m erki
tystä ei L aukaan historian kir
jo itta ja Nils B erndtson selitä.
Kenties hän o n arvellut nimen olevan suhteellisen m yöh äsyn tyinen ja merkitsevän " k a p e a ta ” k osk ea. Näin nimi yleisesti tulkittaneen, sillä koski kuohuu kapeassa uom assa. Tosiasiassa nimi ei merkitse k a p e a a , vaan tulee sanasta C a v e tai
puen om istu sm u odossa C a- p e e n. Kysym ys on esi-isiem- me Cave-jum alattaresta, jo lle koski oli pyhitetty tai om istettu.
T ästä Cave-nim isestä pakanajum alasta/jum alattaresta tuskin mitään tietäisimme, jollei kirjakielem m e isä, piispa M i
kael A g r ico la , olisi kauhistunut maanm iestensä epäkristillisiä ku lttim en oja ja liittänyt Psalta- rin esipuheeseen vu onn a 1551 luetteloa suom alaisten pakana- jum alista. N oita ju m alia esi- isäm m e vielä 1500-luvulla pal
voiva t, vaikka heille oli saarnat
tu kristinuskoa j o satojen v u o sien ajan.
A gricola n luettelossa on m ai
nittu m yös Kapeenkosken haltija-henki C ave. Hänestä on kerrottu seuraavaa: ” Capeet m yös heilde C uun sö it” . Täm ä tarkoittanee, että suomalaiset uskoivat olevan C ave-jum alan (tai ju m alia), jo tk a aiheuttivat kuun ajoittaisen pienenemisen ja sen pim ennyksen. Esi- isäm m e siis u skoivat, että nämä ilm iöt joh tu ivat siitä, että C ave
” s ö i” kuun.
K A P E E T K A L E V A L A S S A . N äyttää siltä, että C ave-jum ala oli j o osittain unohtunut 1700- luvulla, koska kartassa uhri- paikkaa mainitaan ” vanhaksi” . Paikan nimi säilyi ja säilyy
"k a p e a ta ” koskea m erkitsevä
nä. L ön n rot tosin tuntee vielä 100 vuotta m yöhem m in sanan
” kave, kapeen” (Suom alais- ruotsalaisessa sanakirjassaan) ja selittää sen merkitsevän mm . erinom aista ihmistä tai eläintä, koreata nuorta neitoa. Sanan jum alaisesta alkuperästä ei ole mainintaa, mutta ” elosalam ia”
sanotaan Kapeen tuliksi ja Ka
levalan sankarilaulajan V äinä
m öisen kerrotaan olevan K a
peen sukua. L ö n n rot tuntee m yös sanan K a p o, K a v o n -m u o - dossa. A gricola n jum alaluette- lo o n L ön n rot ei viittaa.
T un siko L ön n rot ja muut 1800-luvun runonkerääjät Kave- ju m a la n ? O lik o Kave 1800-
luvun runolaulajille yhtä tuttu kuin esim . A h ti, T a p io ja U k
k o-yliju m ala? Näyttää siltä, et
tä K ave-jum alan (L ö n n rot aloit
taa nimen kirjoittam isen K :lla) merkitys oli jo 1800-luvulla hä
märtynyt Kalevalan laulum ailla
kin, Suom en rajapitäjissä ja ny
kyisessä N euvosto-K arjalassa.
Kalevalasta löytyy Kave-sana jon kin laisen a piiloku vana, aina
kin Kalevalan toisen luvun m aailm an luom ista kuvaavasta runosta. Siinäkin se on yhtä helposti ” kapea” -sanaksi tulkit
tavissa kuin H aapa-V atian K a
peenkosken nimessä. K ertom us m aailm an luom isesta alkaa K a
levalassa seuraavasti ja siinä K ave-jum alatar itse on m aail
man lu oja :
N oin kuulin saneltavaksi, Tiesin virttä tehtäväksi;
Yksin meillä yöt tulevat, Yksin päivät valkeavat, Yksin syntyi V äinäm öinen, Ilmestyi ikirunoja
K A P E H E S T A K A N T A J A S T A , IL M A T T A R E S T A E M O S T A . O lipa im pi, ilman tyttö,
K A V E L U O N N O T A R K O R E A , Piti viikkoista pyhyyttä,
Iän kaiken im peyttä Ilman pitkillä pihoilla, Tasaisilla tanterilla.
O pin j o kansakoulussa luo- m is-runon u lk oa ja v u osik ym menet — m yös kirjallisuutta
Kuva 32. Kapeenkoski ja L uijankoski. Kuvassa näkyy veneiden vetäm istä ja kuorm ien kuljettam ista varten tehty kapulatie. Tien vasem m alla puolella on vanha uhripaikka. VA Laukaan pitäjän kartta, 1750— 1752.
18
Ristinkivi K apeekoskella. Kansantarinoiden m ukaan on K apeekoskella pidetty jum alan palveluksia j o ennen H artikan kirkon rakentam ista. H istoriatoim ikunnan k ok oelm asta.
opiskellessani — käsitin runon siten, että m uinaissuom alaisten uskon m ukaan m aailm an loi I l m a t a r . Sama jum alatar oli Kalevalan sankarilaulajan V äinäm öisen äiti. Sanat "k a p e - hesta kantajasta” olivat mieles
täni tulkittava siten, että ju m a lallinen Ilmatar oli m uodikkaan kapea neitseellisessä äitiydes
sään. T oisen säkeistön sanonta
” Kave L u on n ota r k o re a ” m ie
lestäni vain vahvisti Ilmattaren hoikkuudesta syntynyttä m ieli
kuvaa.
Kalevalaisessa runossa helisee p a ljo n sa n oja , jo ita ei yleensä pysähdytä tarkem m in mietti
mään — rytmi ja sointu hau
taavat merkitykset alleen. Ehkä Kave-sana oli peräisin niin kau
kaisesta m enneisyydestä, että 1800-luvulla, ennen runonkerää
jien tuloa, se oli "m o d e r n is o i
tu ” Ilmattareksi. Ilmatar ker
t o o jo p a nykyihm iselle, että ky
symys v oi olla ilman pitkiltä pi
hoilta lu om istyöh ön laskeutu
vasta jum alattaresta. M ielen
kiintoista muuten o n , että Kale
valassa m aailm an lu ojan a on nainen, jum alatar. Raamatussa Jumala ajatellaan m ieshah m ok si. M olem m ille lu om iskuvau k- sille on yhteistä maata peittävät vesimassat: täm ä lienee nykytie
teenkin näkem ys. K ave-jum alan liittyminen Kapeenkosken ni
m een on nykyisin historiantut- kijain käsitys. M m . K eski-Suo- men M u seon jo h ta ja O sm o Rinta-Tassi hyväksyy selityksen.
K A P E E T IN K O JE N K IE L E S S Ä . Sen sijaan Suom en tie
teellinen historiantutkim us ei hyväksy eräiden tutkijain väit
täm ää suom en kielen sukulai
suudesta E telä-A m erikan in k o jen kielen kanssa. Perussa vielä
kin puhutussa inkakielessä on sama cave-sana tosin m u od ossa capa. Se m erkitsee erin om ais
ta, ylhäistä henkilöä (herraa) ja samaa juurta oleva teonsana: ca tarkoittaa uudeksi luom ista. A i
heesta k irjoitti A pu-lehdessä draam akirjailija E sko K orpilin- na 1976.
K apeenkosken jum alattaren
"su k u la isu u s” intiaanien lu o vien, ylhäisten henkilöiden kanssa kuulostaa sadulta. Sekin o n häm m ästyttävä tosiasia, että in k ojen m uinoista kieltä nim ite
tään pappi T om asin mukaan quechuaksi, jo n k a sanan voi
ääntää suom alaisittain " k e hua” . Inkakielessä se merkitsee samaa kuin "p u h u a ” . M utta niinhän paljasjalkaiset laukaa- laisetkin tekevät: "k e h u v a t” sil
loin kun muut suom alaiset p u huvat. P erim ätiedon mukaan Etelä-A m erikan tumm at intiaa
nit oppivat tämän " k e h u a " kie
lensä maahan purjehtineilta parrakkailta valkoihoisilta.
O v a tk o nämä m uinoiset p u rjeh tijat olleet kapeenkoskelaisten kielisukulaisia? M ene tiedä!
K A P E E N K O S K E N R A U H O IT T A M IN E N . Sietäisi tut
kia mitä uhreja m uinoiset lau
kaalaiset erämiehet p a lv om a l
leen kuunnielijä-K apeelle uhra
sivat ja mitä täm ä Kave L u o n notar korea puolestaan metsä- miehille lupasi? Sietäisi tutkia!
Sietäisi m yös rauhoittaa tämä harvinaisen kaunis, salaperäi
nen uhripaikka ennenkuin so- ranottajat sen tuhoavat. V alitet
tavasti näinkin v oi käydä täällä suloisessa Suom essam m e.
19
