Irja S avon en
33alttapätMmies J§><tfrimett
Toisenlainen P aavo oli talonpoikien edustajana valtiopäivillä yli sata vuotta sitten
jät muuttuvat ja me niiden J k mukana. Sekä maan olot - V e t t ä ihmiset olivat 1800-lu- jälkimmäisellä puoliskolla niin toisenlaiset kuin nyt EU:n kynnyksel
lä, että onpa jättiaskel otettu tähän päi
vään mennessä. Kun valtiopäivät pää
sivät kokoontumaan 1863 Suomen suuriruhtinaan maassa pitkän, yli 50 vuotta kestäneen odotuksen jälkeen,
"talonpojat, joilla oli manttaaliin pan
tua maata" pääsivät valitsemaan edus
tajansa talonpoikaissäätyyn Laukaan kihlakunnassakin. Saarijärvi kuului siihen myös ja saarijärveläinen 35- vuotias talonpoika Paavo Nyrönen va
littiin lähtemään Helsinkiin.
Y a ltio p ä iv ä m ies v a a lit 1 8 6 3 -8 5 Sen ajan eduskunta oli sääty valtiopäi
vät (aatelisto, papisto, porvaristoja ta
lonpojat), jotka keisari-suuriruhtinas kutsui koolle, milloin halusi (v:sta 1883 oli määräaikaiset valtiopäivät).
Talonpoikaissäädyssä vaalipiirinä oli kihlakunta (tuo m iokunta), josta valittiin yksi valtiopäivämies välilli
sillä vaaleilla. Saarijärvi kuului Lau
kaan kihlakuntaan monen muun pitä
jän kanssa. Pitäjissä valittiin valitsija
miehet välikäräjillä, yksi tai useampi, kihlakunnan vaalikokoukseen. Talon
pojat, joilla oli "manttaaliin pantua maata” ja kruunutilojen isännät äänes
tivät valitsijamiehet tilansa manttaali- luvun mukaisella äänimäärällä. Kihla
kunnan tuomari oli puheenjohtaja, joka laski äänet lautamiesten avulla.
Osanotto oli monesti laimea, kun sa
maan aikaan oli menossa sadonkor
juu. Siksi joku kylä saattoi valtuuttaa edustajansa em käräjille, siis joskus oli kaksinkertaisesti välilliset vaalit.
Jopa 1866 köyhänä vuotena usea pitä
jä äänesti saman henkilön valitsija- miehekseen, kun tälle piti maksaa kyyti- ja päivärahoja. Vuodesta 1865 alkaen kuntakokous valitsi valitsija
miehet.
K ihlakunnan (tuom iokunnan) vaalitilaisuuteen kukin pitäjä lähetti valitsijamiehensä, yhden tai useam
man, äänestämään pitäjän manttaali- määrällä sitä henkilöä, josta kotipitä- jässä oli päätetty. Jos oli esim. kaksi valtisijamiestä, kumpikin äänesti puo
lella pitäjänsä manttaalilukuäänistä.
Jos tuli riitaa valtuuksista tai äänestys
menettelystä, valitsijamiehet ratkaisi
vat asian keskenään.
Valtiopäivämiehen vaali oli suulli
nen. Kihlakunnantuomari kysyi kulta
kin valitsijalta vuorollaan kaikkien läsnäollessa, kenet itsekukin tahtoi lä
hettää valtiopäiville. On esimerkkiksi Sääksmäeltä, että tuomari kysyi toi
sessa huoneessa kahdenkesken valitsi
jan valinnan ja kirjasi tuloksen mielei
sekseen. Tämä menettely sitten kiel
lettiin. Valitsijat voivat ennen vaalia keskustella ilman pöytäkirjaa ja tuo
marin läsnäoloa ehdokkaista. Vaalissa äänestettiin jos ei oltu yksimielisiä.
Vaalikokouksen toinen tehtävä oli päättää valtiopäivämiehen "muonara- hat" ja "kyytirahat". Ne vaihtelivat tuomiokunnittain. Kruununvouti kan
toi sitä varten pitäjissä ikivanhan ve
ron "herrainpäivärahat". Kolmas teh
tävä oli laatia valituksia valtiopäiville talonpoikien evästysten pohjalta.
Useimmin valitettiin verojen raskaut
ta.
V uoden 1869 valtiopäiväjärjes
tys toi muutoksia vaalin yksityiskoh
tiin. Pitäjissä saatiin valita kuntako
kouksissa valitsijamies kutakin alka
vaa 2000 asukasta kohden manttaali- lukujen mukaisilla äänillä. Päätösval
taisuudesta ei ollut vielä määräyksiä.
Keski-Suomessa valittiin usein päälu
vun mukaan, eikä siitä valitettu. Vaali oli usein yksimielinen. Naisilta ääni
oikeus kiellettiin nimenomaan. Aikai
semmin oli katsottu äänioikeuden liit
tyvän maaomaisuuteen ja silloin talol
lisen leski oli voinut tilan manttaalilu- vun määrällä olla mukana päättämäs
sä asioista. Tuomiokunnan vaalitilai
suudessa kukin valitsijamies äänesti yhdellä äänellä harkintansa mukaan, hän ei ollut enää pitäjän asiamies. Yli
määräisiä valitsijamiehiä ei sallittu enää. Äänioikeutettu oli vaalikelpoi
nen. Talonpoikaissäädyssä valtiopäi
villä oli talonpoikien joukossa herras- viljelijöitä ja joku tilaansa viljelevä lukkari ja kansakoulunopettaja.
(Tietolähde: Suomen kansanedus
tuslaitoksen historia IV, ao kohdan kirjoittaja Eino Jutikkala)
M ik ä m ies tä m ä P aavo olikaan ?
Paavo Nyrönen, tai Paavali Nyrönen, myöhemmin käytti myös sukunimeä Savonen - Savola oli ollut suvun koti
talo ennen Nyrölää - syntyi Saarijär
ven Rahkolan kylän Savolassa v.
1828. Hänen elämänkäsityksensä muodostuivat niissä perin yksinkertai
sissa oloissa, jotka Saarijärvellä vallit
sivat viime vuosisadan alkupuolella.
Kaskesta saatiin leipävilja suurim
maksi osaksi, mutta jos sato petti, käy
tiin puunkuoreen käsiksi. Muutamat kerrat vuodessa tehdyillä kaupunki- matkoilla suola oli melkein ainoa os
tos. Kalastusta harjoitettiin kotitar
peiksi. Kotitekoisilla varusteilla tultiin toimeen sekä sisä- että ulkotöissä. Jo
23
N yrölä on erotettu R ahkolan päätalosta v. 1601. N ykyinen rakennus on kolm as sam alla paikalla noin vuodelta 1860. P iirros kirjoittajan.
M a a lliset a sia t o liv a t P a av olla k u n n ossa
Paavo Nyrönen oli Nyrölän isäntänä pannut tilansa asiat kuntoon ja sai Vaasan läänin maanviljelysseuralta palkintoja karjanhoidosta ja Suomen talousseuralta pienemmän hopeamita
lin.
H en g ellise t a sia t oliv at k u n n o ssa m yös
Herännäisyys kosketti Paavo Nyröstä varhain. Se vaikutti leimaa-antavasti koko hänen olemukseensa. Suomalai-
lapsesta pitäen Paavo Nyrönen oppi ahkeran työnteon tarpeellisuuden.
E täo p isk elu lla
valtio p ä iv ä m iesk u n to o n
Paavo Nyrösellä oli tärkeä läheinen ystävyys Saarijärven silloisen lukkarin poikaan Karl Henrik Kaheliniin, josta tuli myöhemmin Jyväskylän lyseon rehtori. Pojat tekivät keskenään sopi
muksen, että lukkarin poika, joka kävi Vaasan ruotsalaista koulua, lomalla opettaisi toverilleen Paavolle, mitä oli koulussa oppinut. Tuloksia olikin tästä opetuksesta. Paavo Nyrönen oli senai
kaiseksi talonpojaksi harvinaisen laa- jatietoinen. Hän oli erikoisen perehty
nyt kasvioppiin ja hämmästytti tiedoil
laan monia oppineitakin. Hän oli mm oppinut Elias Lönnrotin suuren Suo
men Kasviston avulla tuntemaan kas
vien nimet ja osasi ne latinaksikin.
selle ominaisella ehdottomuudella hän omaksui kristillisen elämänkäsityk- sensä, jossa ei ollut tinkimisen varaa.
Hän paheksui esim. kansanjuhlia, jo i
ta Saarijärvelläkin oli pidetty, ne oli
vat jumalanpilkkaa, koska eivät perus
tuneet Raamattuun.
H elsin g in h erroilla ih m ettelem istä sa lo seu d u n m ieh essä
Kun Paavo Nyrönen saapui 1863 Hel
sinkiin valtiopäiville, hän herätti an
saittua huomiota omalaatuisuudellaan.
Hänessä ei ollut pitäjän johtomiehen rehevää herrastelevaa itsetuntoa tai tottuneen kunnanmiehen mukautu
miskykyä. Hän pysyi karuna, omape
räisenä saloseudun miehenä, joka sa
noi, mitä ajatteli ja toimi sen mukaan, minkä tunnossaan tiesi oikeaksi. Lau-
V
Yleiseen seurakunta-kokoukseen Turussa
Kesäkuussa 1876.
l l i i i l l - i i l i i f
tm
A l l m ä u i i a
kyrkomötet
IIiro
i Ju n i 1876.
24
T alonpojansäädyn edustajat vuoden 1872 valtiopäivillä. *:llä m erkitty Paavali Sa
vonen.
kaan kihlakunnan talonpojat lähetti
vät Paavo Nyrösen kaikkiaan neljil
le valtiopäiville: 1863-1864, 1872, 1877-78 ja 1885.
H u u m o ria ja sa n a n p a rsia ei p u u ttu n u t
Hartaasta uskonnollisuudesta huoli
matta Paavo Nyrösen lausunnot olivat tavallisesti huumorin ja sananparsien höystämiä. Valtiopäivillä 1877-78 hän esim. arvosteli vankilapappien ul
komaisen opiskelun tarpeellisuutta:
"Kun m in ä ensin n äin täm än e h d o tu k sen, että vankien sie lu n h o id o sta ru v et
tiin erin ä istä h u o lta p itä m ä ä n , niin m in ä ihastuin siitä kuin su si ruum en- kokoon, m utta sa m a lla tavoin tulin p ettyn eeksi, sillä p a ra sta p u u t t u i .--- T äm ä oppi, jo ta n y t tahdo ta a n m en n ä ulo m a ilta kokem aan, lö ytyy ra a m a tu s
sa j a n iitä on S u o m essa kyllin k y llä ."
S en a ja n P a a v o lle oli viin a k au h istu s
Paavo Nyröselle oli sydämen asia kansan syvien rivien henkisen ja si
veellisen tason kohottaminen. Juoppo
us oli pahe, joka jäyti kansan elinjuu- ria. Jo 1863 valtiopäivillä hän antoi paloviina-asetusehdotukseen lausun
non: "M inä olen sitä m ieltä, että n y t o lis so v elia s a ika la ka ta kokonaan p a - lo viin a n p o lto sta . . . " Nyrönen kan
natti jopa kansanäänestyksen toimitta
mista asiasta: " .. jo s . . . yh tein e n k a n sa ko k o o n tu u k u n n a n k o ko u k siin ä ä nestä m ä ä n viinanpoltosta tai se n k ie l
täm isestä, kieltoa tulee kann a tta m a a n su u ri enem m istö. T äm än enem m istön sa a v u tta m ise ksi ei tarvitse kutsu a p a i
ka lle vaim oja j a lapsia, vaikka nä m ä va rm a sti lä m p im im m in k iittä v ä t J u m a la a h a rvin a isesta ra u h a sta ."
A lo itteita K esk i-S u o m en olojen k oh ottam isek si
Vuoden 1863 valtiopäiville Paavo Nyrönen jätti anomusehdotuksen, joka tarkoitti, - "sem m oisen läänin jä rje stä m istä , e ttä ku vern ö ö rin ( = m aaherran) virasto a setetta isiin J y vä skylä n k a u p u n k iin ." Hän ehdotti 1877-78, että uuteen lääniin yhdistet
täisiin osia Mikkelin, Kuopion, Hä
meen ja Vaasan lääneistä. Samoilla valtiopäivillä hän anoi rautatien ra
kentamista Taavetin asemalta Jyväs
kylän kautta Vaasaan. Rautatien tulisi kulkea Saarijärven kautta, jotta Saari
järven ja Keiteleen vesistöt mahtavine metsäalueineen ja koskivoimineen pääsisivät palvelemaan Suomen teol
lisuutta. Vuoden 1885 valtiopäivillä Paavo Nyrönen esitti rohkeasti Keite
leen ja Päijänteen välisen kanavan ra
kentamista, mikä on toteutunut nyt 1990-luvulla.
A rv o ja j a a atteita
Liberalismille ei Paavo Nyrönen anta
nut arvoa. Kysymys "vieraan kristityn uskonopin tunnustamisesta Suomen
maassa ja heidän uskonvapaudestaan"
sai vastauksen: "Ei S u o m en m a a ssa vielä a ika ole tu llu t." Ylellisyys oli pahasta: "ylöllisyys tekee h eiko k si j a
veltoksi", talonpoika joutuu velkaan maakauppiaalle ja "joka lainan ottaa, hän on lainan o r ja ."
O li sy d än tä läh im m äisen h äd älle
Erikoinen oli se tapa, jolla Nyrönen 1877-78 lämpimästi kannatti turva
paikkojen rakentamista tylsämielisille eli kuten hän sanoi tylsäpäisille. Hän lausui, että teräväpäisille (=rosvot ja pahantekijät) kyllä rakennetaan palat
seja (= vankilat), jota vastoin tylsä
mieliset unohdetaan. Samoin hän kan
natti sokeainkoulun perustamista.
Kaikilla valtiopäivillä, joilla oli, hän myös yritti toimia lääkintälaitoksem-
25
me parantamiseksi. Nyrönen vastusti jyrkästi korkoprosentin korotusta, kun se oli "ahneiden rahamiesten yritys hyötyä köyhän kansan kustannuksel
la."
K irje k o tiin H elsin g istä
Helsinki oli kaukana sen ajan kulku- peleillä. Kuinka kotona pärjättiin per
heenisän pitkien poissaolojen aikana?
Kiije 12.10.1877 kertoo jotakin tästä.
Paavo Nyrösen vaimokin oli tullut miehensä luo, kotiin olivat jääneet lapset, neljä poikaa (kolme oli kuollut pienenä) ja viisi tytärtä. Kotijoukoille kiijeessä oli paljon neuvoja, mm pel
totöistä, lampaiden teurastamisesta.
Huoli lapsista: "Ostakaa mannat-ryy- niä, että Heselle (s. 1874) keitätte vel
liä - j a saisipa Annallenki antaa — sil
lä ei niiden maha kestä peruja syödä, niistä sihdatuista ruisjauhoista tehkää vähä kerrallan rieskaa jota annatte Heselle ja Annalle, j a ehkä joskus pala toisillekin pojille, että niiden
maha pysyy terveenä.
Jos lapsiin tulee tulirokkoa, niin ne pitää hyvin varjella vilulta, eikä ol
lenkaan päästää pihalle käymään, eipä neljään viikkoon sittenkään kuin jo luullaan parantuneeksi.
Mustikkia elkää enää pihalla käyt
täkö, vaan ruvetkaa sitä ruokkimaan että se antas maitoa lapsille."
M ik ä täm ä P a avo oli lo p p u jen lop u k si
Yleensä Paavo Nyrönen oli valtiopäi
villä varsin harvapuheinen. Mutta kun oli kysymys maataloudesta, sivistys- asioista ja muista hänelle tärkeistä asi
oista hän mielellään käytti laajoja pu
heenvuoroja. Hän oli aika usein uudis
tusten vastustaja siksi, että niiden voi
maan tuleminen tiesi talonpoikaiselle kansalle verokuorman lisäystä. Hän ei ollut aina vanhoillinen. Kun uudistus vastasi hänen vakaumustaan, hän en
simmäisenä oli valmis kannattamaan sitä kustannuksista huolimatta.
Paavo Nyrösessä herättää kunnioi
tusta se rohkeus ja horjumattomuus, joka ilmeni hänen valtiopäivämiestoi- minnassaan. Hän oli koko sen lähes neljännesvuosisadan ajan 1863-1885, jonka hänen edusmieskautensa kesti, vanhan suomalaisen talonpojan mer
kittävä edustaja. Huhtikuun 4. päivänä 1998 tulee kuluneeksi 100 vuotta Paa
vo Nyrösen kuolemasta.
P aavali S av on en k irjo itta a oh jeita kotiväelle:
H elsin g issä L o k a k u u n 12 p , 1877.
j3Rakkaai ^Qapsettt, jokamen!
*littäkäät Herraa, sillä hän on hyvä j a hänen laupiutensa
* pysyy iankaikkisesti. H erra kuolettaa, vie suureen ahdistuk
■seen, ja siitä jä lleen ulos auttaa. Suloinen on Herra kaikille, armahtaa kaikkia tekojansa!
N yt te rakkaat lapseni, kuin olette siellä kotona niinkuin Linnunpo- ja t pesässä, jo id en em ot ovat ulos lentäneet, niin puhukaa ja ju telka a keskenänne Jum alan suuria j a ihmeellisiä tekoja, jo ita kyllä kerrotaan Pyhässä Raam atussa; vaan erittäin puhukaa siitä suuresta Jum alan rakkaudesta, että hän antoi ainoan poikansa, meidän edestäm m e kär
siä j a kuolla, pelastaaksensa ju u ri m eitä ijankaikkisesta kuolemasta.
N äm ä kertom ukset ovat erittäin tarpeelliset sekä aika ihmisille, vaan erittäi Lapsille ne ovat terveelliset. —
Ä itinne tuli onnellisesti tänne Helsinkiin torstai iltana.
K oska isoniitty on kynnetty niin ei tarvihte ketopeltoa kyntää.
Pyytäkää Tanelin kahtom aan sitä ruispielestä, ettei se pääse kallis
tumaan j a vetäm ään vettä sisäänsä. -
Pekkasen H eikin pyysin m inä tallia pönkittäm ään, j a neuvoin sille kuinka se on tehtävä, jo s ei se ole sitä tehnyt, niin laittakaa sana että tulee kohta telläämään, ja m aksakaa sille siitä palkka, jyvillä eli ra
halla, ja sam alla pyytäkää että se saveaa tuvan-uunin sisältä, ettei valka pääse seinään menemään. Saunan sisälle p itä ä panna jo ka nurkkaan p önkät kannattam aan laipion aluspuita, ettei laipio pääse putoam aan - niin kuin Eerolan tuvan laipio. —
Pitäkää ladot lukossa, että eläinte ruuvat säilyy. —
Kun sovelias aika on, niin antakaa iso härkä tappaa ja se tämän kesäinen härkä-vasikka, sillä se on niin pieni, ettei siitä tule mitään.
Lampaita elkää jä ttä kö talvelle, enempää kuin kuusi - eli seihtemen
— muistutus kuin lihoja suolaatte, niin suolat pitää survoa hienoksi ja panna niin paljo ettei lihat pahene. —
— Ostakaa mannat-ryyniä, että H eselle keitätte velliä - ja saisipa A nnallenki antaa - sillä ei niiden maha kestä peruja syödä, niistä sihdatuista ruisjauhoista tehkää vähä kerrallaan rieskaa jo ta annatte H eselle ja Annalle j a ehkä josku s pala toisilleki poille, - että niiden maha pysyy terveenä. -
Jos lapsiin tulee tulirokkoa, niin ne pitää hyvin varjella vilulta, eikä ollenkaan päästää pihalle käymään, eipä neljään viikkoon sitten
kään kuin j o luullaan parantuneeksi. —
M ustikkia elkää enää pihalla käyttäkö, vaan ruvetkaa sitä ruokki
m aan että se antas m aitoa lapsille. —
N yt olen kokenut neuvoa yhtä j a toista, enkä m uista m itä vielä olisi sanomista, siis lopetan kirjoitukseni ja jätän teitä Taivaallisen isän haltuun. Jum alan Pyhät enkelit suojelkoon ja varjelkoon teitä j a anta
koon minun arm ollisen suosionsa jälkeen terveenä täältä palata tei
dän tykönne!
Toittaa isänne Paavali Savonen.
26
