Näin elettiin
sata vuotta sitten
Tämän vuoden hallansävyttämä ja maamme eräillä alueilla oikukas kesä tuo mieleen ajatuksen, että luonto viettää eräänlaista 100-vuotispäivää.
1860-luku oli näillä alueilla ja erikoisesti laajalti Pohjanmaalla luonnonolosuhteiden vuoksi suurta turmiota tuottava. Halla seuraamuksineen tiesi silloin eläneille suurta kärsimystä, jopa kuolemaa.
Ajat ovat nyt niistä päivistä paljon muuttuneet.
Kuitenkin yhä eletään sään armoilla. Sen tuntevat tänä vuonna erikoisesti Lapin ja yleensä pohjoisen asukkaat. Myös näillä tienoilla on moni viljelijä tuntenut kuka enemmän kuka vähemmän hallan jäisen käden kouraisun.
1860-luvun perättäiset hallavuodet olivat maamme kehitykselle ja asukkaille raskaita vuosia.
Useassa tapauksessa halla tiesi nälkää, puutteen- alaisuutta, kerjäläislaumoja, tauteja ja sen mu
kaista kuolemaa. Kun esim. Kivijärven silloisessa pitäjässä kuolleiden luku vuosittain saattoi nor
maalioloissa nousta korkeintaan sadaksi, kuoli
ten kokoontuivat kirkon aitoviereen tapaamaan tuttaviaan ja kuulemaan toisen kylän asioita. Hy
vä istumapaikka oli kirkon aidan vieressä oleva ojanpenkka. Siinä istuivat parrakkaat miehet rin
nakkain ja vastakkain kertoellen kuulumisia ja muistojaan, kunnes kirkonkellot kutsuivat sanan- kuuloon.
Kirkonmenojen päätyttyä saattoi jäädä vielä aikaa tuttavien hyvästelemiseen ennen laivaran- taan menoa. Sitten eväskassit ja nyytit kortteeri- paikasta ja sankarihauta-alueen poikki — josta tie silloin kulki — Väinölään ja siitä rantaan, jossa laiva jo odotti viedäkseen meidät takaisin Matilai
selle. Siellä syötiin loppuja eväitä ja kävellen taas tultiin kotiin.
E i n o A h o n e n
1868 kivijärveläisiä 462. Sen aikuisen yhteiskun
nan taloudenhoito kohdistui huomattavalta osalta siihen, millä tavalla selvittäisiin hallan tuomista vaurioista. Valtiovalta yritti olla mukana aineelli
sesti avustaen, mutta pääasiallisesti vähäisin neu
voin ja opetuksin. Kun pettu oli jo tuttua jokapäi
väistä leipää, neuvottiin millä tavalla tulee valmis
taa hätäleipää jäkälistä, heinistä ja vastaavista.
Kun selailee Kivijärven seurakunnanl860-lu- vun pöytäkirjoja, niin niiden pääasiallinen sisältö on sen tapaista kuin seuraavat lainaukset osoitta
vat: ”Siihen huonoon vuosituloon nähden kuin tänäkin vuonna tässä seurakunnassa saatiin, valit
tiin Herra Kruununnimismies E. A. Damften asiamieheksi seurakunnan puolesta pyytämään ar
moa korkealta Esivallalta, että ne kruunun elo ve
lat kuin tähän seurakuntaan on annettu saisivat jäädä maksamatta toiseen vuoteen.” Tämä oli pöytäkirjasta lokakuun 23 p:ltä 1865. Jälleen 9. 12. 1865 pöytäkirjasta ilmenee, että halla on taas vieraillut vieden rukiin kokonaan ja ohrasta
kaan paljon tule, niin että "tietämistä on mitenkä tästä uutiseen mennään ja varoja ei ole ollenkaan velkoja maksaa, pakottaa tämä yleinen köyhyys seurakuntalaisia vieläkin rukoilemaan korkealta Esivallalta armoa, että kruunun antamat elo velat saisivat olla toiseen vuoteen maksamatta. Edus- mieheksi tätä pyyntiä toimeenpanemaan valittiin kirkkoherra K. G. Dahlgren.” Näin kertoo pöytä
kirja maaliskuun 11 p:ltä 1867: ”Nykyään kun elo varat seurakunnassa ovat niin vähäiset, että harvat sen asukkaat omillansa toimeentulevat syö- misenkään puolesta ja rahan puute on niin suuri, ettei monikaan mies saa markan asiata suoritetuk
si, päätettiin tässä kokouksessa, jossa seurakunta
laisia joka haaralta kyllin oli koolla, korkealta ar
molliselta Esivallalta, joka aina ennenkin on köy
hyyttämme isällisesti säälinyt, suurimmassa ala
maisuudessa pyytää vapautta ensitulevan syys
kuun loppuun asti sekä kruunun jyvälainain että verorahain maksamisesta . . . ”
Puute huipentuu v. 1867 ja saavuttaa huippun
sa 1868. Pöytäkirjassa 22. 9. 1867 puhutaan jo
kaisen seurakuntalaisen velvollisuudesta ”näinä kovina koettelemuksen ja kurituksen aikoina, joi
na Herra maalta ja kansalta on poisottanut siu
nauksensa jyvissä ja ytimissä, hengensä elatuksek
si kohtaavana neljän aikana koota, niin paljon kuin mahdollista on, kaikenlaisia elatus- ja hätä- leipäaineita, jonka tarkoituksen ja tarpeellisen keinon edistämiseksi Esivalta on toimittanut ja lähettänyt seurakuntiin jaettavaksi erityisiä kir- jaisia, joissa neuvotaan näitä leipäaineita kokoa
maan ja valmistamaan.”
Että hätä todella oli suuri, sitä osoittaa Kivijär- 11
125 syksyä
Viime vuoden Karstulan Seudun Joulussa oli kuva Onni Mäkisen riihen ovesta. Vanha Pirttis- Vihtori (räätäli Vihtori Pirttisen isä) on kertonut isänsä, joka on tilan entinen alustalainen, muistel
mista tämän riihen vaiheista, vanhoista tapahtu
mista ja näkemistään.
Riihi on rakennettu v. 1843, siis 125 vuotta sitten Pirttilahden rantapellolle. Viljelysten laaje
tessa vuosisadan lopulla rakennettiin ”uusi riihi”
keskemmälle viljelyksiä ja myös vanha riihi siir-
ven seurakunnan kirkkoherralle Porvoon hiippa
kunnan piispan Schaumanin 7. 4. 1868 lähettämä kirje, jossa piispa kertoo Vaasan ruotsinkielisestä lehdestä lukeneensa kauheasta hädästä Kivijärvel
lä. Saman olivat lukeneet muutamat vaasalaiset naiset, jotka keskuudestaan keräsivät 100 mk ja lähettivät piispalle, jotka piispa lähetti edelleen Kivijärven kirkkoherralle, K. W . Silfeniukselle, jaettavaksi hätääkärsiville, mutta nimenomaan lahjana eikä työpalkkana. Piispa lähetti vielä 18.
4. 1868 toisenkin raha-avustuksen, joka oli Por
voossa kerätty herra Söderströmin kirjakaupan sisäänkäytävässä olleesta säästölippaasta.
Valtio yritti pitää jonkinlaista järjestettyä elin
tarvikehuoltoa. Valtion turvin seurakunnat yllä
pitivät vellitupia — ”Lopotteja” — joista annet
tiin apua silloisin mahdollisuuksin. Hädän keskel
lä silloinkin inhimillisyys voitiin heittää syrjään ja monta kauhunkertomusta on kansansuussa kulke
nut näiden vellitupien vaiheilta.
Tänä päivänä meillä ovat omat vaikeutemme ja puutteemme. Meidän vaikeutemme ovat muuttu
neet ja meissä itsessämme on tapahtunut melkoi
nen muutos. Emme enää ano korkeasti kunnioite
tulta armolliselta Esivallalta ja rukoile sitä. Nyt me vaadimme. Me kysymme: ”Onko hallitus tie
toinen . . . ” Antakaamme kuitenkin joulurauha Herra Hallitukselle muistaen, kuinka nöyrästi esi- isämme puutteensa esittivät.
E IP
rettiin tähän vierelle käytännöllisistä syistä, pai
kalle, jossa nyt on. Tilaa jaettaessa 1945 määrät
tiin uusi riihi yhdelle osakkaalle rakennustarvik
keiksi ja vanha arvioitiin silloisen 1000 mk:n (nyk. 10 mk) arvoiseksi, polttopuun arvoon siis, huomioiden purkamiskustannukset, mutta koska tämä jäi Onnin tilan maalle, lunasti hän tämän ja antoi vanhan jäädä paikoilleen. Kun uusi riihi vietiin pois, jäi ullakon kohdalle seinään aukko, josta syysmyrsky sai ilmaa niin paljon alle, että syksyllä 1947 repi toisen puolen katosta ja sivulla olevasta silppuhuoneesta seinät hajalle.
Kesällä 1948 katettiin riihi uudestaan, ja teh
tiin varastosuojia ympärille, etteivät "vanhan”
seinät ole enää ulkoilman piestävänä. Monenlaisia vaiheita on kokenut tuo riihivanhus. Kun katse
lee ulkoseiniä, ovat ne taiteilija ”ajan” muovaa
mat; hirret päistään ovat syöpyneet tuulen, tuis
kujen ja helteen muovaamana. Vuosikasvainten kovimmat kerrokset ovat jääneet monin paikoin koholle. On kuin katselisi jotakin haurasta kipsi- kuvaa, jota ei herkinkään ihmiskäsi voi muovata.
Onpa tuossa etupuolen seinässä syviä kirveen te
kemiä lovia. On kai koeteltu luodikon osuvuutta, ja sitten on lyöty kuula pois. Lyijy on ollut kallis
ta. Silppuhuoneen puolelta, silppujen hakkuukau- kalosta, pelastettiin muutama teräsimen kulutta
ma hirsi. Tuolla ovat ylhäällä tukipuina. Sisältä katsellessa ovat katto ja seinät kiiltävän nokikar- ren peittämät. Parretkin ovat vielä paikoillaan.
Sivu- ja peräseinä ovat keskeltä kuluneet sileiksi.
Kuka tietää lyhteiden määrän, mitä on niihin lyö
ty! Kiuaskin on, mutta se ei ole enää käyttökun
nossa. Monenlaista riihimiestä on astunut kyn
nyksen yli näinä 125:nä syksynä, joina riihessä ja sen luona on puitu. On siinä ollut nuorta ja van
haa, tyttöä ja poikaa, vaaria ja mummoa; on ollut jalassa pieksua ja lipposta, tallukasta, kurpposta ja lapikasta. Onpa joku isäntämieskin käynyt kat
somassa väkeään oikeat ”vormuvartiset” jalois
saan. Varstojen kolke on kymmeniä vuosia sitten laantunut. Koneet ovat ulkopuolella ulvoneet. On ollut iloista, mutta myös apeaa mieltä riihiväellä.
12
