Vaivaishoidosta nykyiseen sosiaalitoimeen · DIGI

VAIVAISHOIDOSTA

NYKYISEEN SOSIAALITOIMEEN

Noin sataviisikymmentä vuotta sitten elettiin Keuruulla, kuten koko Suomessa, aikaa, jolloin seurakunnat, kirkkoherrat ja papit siirsivät tehtäviä kunnille. Asetus kunnallishallinnosta maalla annettiin 1865.

Tämän seurauksena niin sanotut maalliset asiat, kuten vaivaishoito, terveydenhoito, opetus ja monet muut yhteiskunnalliset tehtävät, säädettiin kuntien vastuulle. Seurakunnille jäi maaomaisuus.

Kunnat ovat puolentoista vuosisadan aikana vastanneet vaivais­

hoidosta, joka muuttui aikaa myöten köyhäinhoidoksi ja sittemmin nykyaikaiseksi sosiaalitoimeksi. Lähivuosina nähdään, toteutuvatko hallituksen kuntauudistussuunnitelmat, jolloin kunnalliset tehtävät hoidettaisiin seutukunnittain muodostettavissa suuremmissa kunnissa.

M

Keuruun sosiaalitoimi järjesti viime

syksynä (16.12.2010) m uistelutilaisuuden, jossa en tin en sosiaalijohtaja Aulis Vieri-

m aa, nykyinen perusturvajohtaja Riitta V an h an en , en tin en sosiaalisihteeri (sittem­

min p itkäaikainen Jyväskylän k au p u n g in ­ johtaja) Jaakko Loven ja kolm annen p o l­

ven jo h ta v a luottam ushenkilö Liisa Ruusila m uistelivat aina 1800-luvulta alkaen köy­

häin- ja vaivaishoitoa. Niistä juurista syntyi n ykym uoto inen sosiaalitoim i, jo k a o n yksi vah v a m ittari siinä, e ttä Suom ea v o id aan p itää hyvinvointi -ja sivistysvaltiona.

Riitta V anhasen selvitysten m ukaan kirk­

k oherra Frans Henrik B ergroth oli ehkä m erkittävin vaikuttaja Keuruun kunnallishal­

linnon syntymiselle. Kuten Keuruun Joulus­

sa 2003 kirjoitin, koululaitoksen isänä tosin vo id aan p itää kirkkoherra Lars R einhold M alm stenia, jo k a 1866 m ääräsi testam entis­

saan 10 000 m arkkaa "kiinteän kansakoulun perustam iseksi Keuruun em äseu rak u n n an Keuruun ja Pohjoislahden kylille". M alm sten m ääräsi testam en tin toim eenpanijaksi silloi­

sen p itäjänapulaisen ja vuosina 1868-1881 kirkkoherran a toim ineen B ergrothin, jo n k a ko to n a pidettiin m uun muassa kotikoulua, kirjastoa ja k otiapteekkia.

Keuruulle saatiin kauppa, kirjasto, kansakoulu ja järjestettiin vaivaisten hoito

Tasan sataviisikym m entä vuotta sitten perusti Keuruulle pitäjänräätäli Matts H äggm an e n ­ simmäisen kaupan. Sam ana v uo n n a voidaan katsoa myös kirjaston alkaneen Bergrothin kotona. Se ensim m äinen kansakoulu alkoi juhlallisesti 5. päivän ä m aaliskuuta 1869 kirkonkylässä kauppias H äggm anin talossa.

A pteekki saatiin 1875 ja kunnanlääkärinä aloitti Eliel Jonathan W aren 1885. Kuului­

sien kesäjuhlien avulla kerättiin rahaa. Niin­

pä sairaala aloitti 1889, uusi kirkko valmistui 1892 ja sam ana v uo n n a aloitti myös vaivais­

talo Heikkilässä. Kätilö Iida Trupukka aloitti työnsä 1894. Jaakko Loven muisti 1900-lu- vulta lehti-ilmoituksen, jolla Keuruulle h a e t­

tiin "koneelliseen lap sen p äästö ö n " (tarkoitti pihtisynnytystä) tottu n u tta kätilöä.

Ennen kunnallishallinnon alkua seura­

kun n an järjestäm issä pitäjänkokouksissa käsiteltiin myös vaivaishoitoa. 1600-luvulla m u oto ina olivat luvallinen kerjuu ja vaivais- kassa-avustukset. Seuraavalla vuosisadalla kassa-avustusten täydennykseksi m uodostui ruotujärjestelm ä, missä m äärätty talo ry hm ä elätti ruotuvaivaisen. Esimerkiksi 1734 Keu­

ruulla tie d e tä ä n olleen 19 ruotuvaivaista.

56

V uonna 1852 an n e ttiin asetus, jolla seu­

rak u n taan tuli p eru sta a vaivaishoitokunta.

Asetuksessa m äärättiin ap u u n oikeutetuiksi m uun muassa heikkom ieliset, m ielenvikai­

set, vam m aiset, ap u a tarvitsevat vanhukset, osittain työkykyiset sairaat, ap u a tarvitsevat kö y h ät ja tu rv atto m at alle 16- v u o tiaat lap ­ set.

Seuraava keisarillinen asetus kunnille a n ­ nettiin 1879. Juhlallinen alkuteksti kuului:

M e A leksa nd e r Toinen, Jum alan Armosta, k o k o W e näjänm aan Keisari ja Itsevaltias, P u o la n m a a n Tsaari, Suom en Ruhtinas y.m.y.m. Suom en m aan Valtiosääntö­

jen m yönnytyksellä ja suostumuksella tahdom m e M e, yleisestä vaivaishoidosta maassa, arm ossa sää tää ja määrätä....

S euraavana v u o n n a perustettiin ylim ää­

räisessä kuntakokouksessa Keuruulle Keski- Suom en ensim m äinen vaivaishoitokunta.

Esimieheksi nim ettiin k ap p a la in en K.S.F.

B ergroth ja varaesim ieheksi suntio Fred­

rik W ilhelm Uskali. Jäseniä nim ettiin y h ­ teen sä 24, jo tk a edustivat erityisiä luku- ruoteja (eli eri kyläkuntia). Jo h to tuli seu­

rakunnasta, m u tta jäsen in ä olivat talollisia, o p e tta ja , m aakauppias, p a tru u n a ja to rp p a ­ ri. Itse kukin jäsen toimi erityisesti vaivaisjy- väin ja k a ja n a om assa ruodussaan.

M erkittävä vaivaishoidon m u oto oli kylä- kierto. Vaikka se kiellettiin jo 1864, k ä y tä n ­ nössä siihen turvauduttiin p itk ään : av u to n ta henkilö ä k ierrätettiin talosta toiseen. Ruotu- hoito taas tarkoitti sitä, e ttä 4-8 taloa v asta­

si y h d e n ruotuvaivaisen ho idosta. Surullisen kuuluisia olivat sairaiden ja tu rv attom ien las­

ten h u u to k au p at, joissa hoidokit sijoitettiin vuodeksi kerrallaan sille, jo k a halvim m alla otti. Ne kiellettiin virallisesti 1891, m utta tie­

d e tä ä n , e ttä vielä 1913 olisi Keuruulla hoito- lapsia h u u to k au p attu . V aivaishoitokunnan eräskin pykälä kerto o arkirealism ia:

"Keppi-Liisa, jo k a oli ruotuvaivaiseksi määrätty, v a a n kun ruotUaiset eivät häntä tahtoneet pitää hänen huonoin tapainsa tähden oli määrätty vaivaistaloon, v a a n sinne hän ei m itenkään tahtonut mennä, päätettiin pa n taa pitäjää kiertäm ään isoimmissa taloissa 2 p ä iv ä ä pienem missä yh d e n p ä iv ä n eli jos joku tahtoo pitää enem m änkin niin sa a p itä ä."

Saatiinhan se vaivaistentalokin

Ensimmäisen kerran Keuruulla keskusteltiin

"vaivaiskodosta" jo 1886. Asiaa selvittä­

m ään asetettiin kom itea, jo h o n tuli myös naisjäseniä. Kiirettä ei pidetty, sillä asiaan palattiin vasta viiden v u o d e n kuluttua 1891, jolloin kuntakokous p ää tti ry h ty ä vaivaista- Keuruun vaivaistalo ja myöhemmin kunnalliskoti toimi Heikkilässä vuodesta 1892 aina 1990 saakka. Vuonna 1952 valmistunut päärakennus oikealla ja taustalla näkyy 1939 valmistunut sairasosasto. Karmea pihassa sijainnut mielisairasosasto

"H ourula" oli rakennettu jo 1899 ja se lakkautettiin 1950-luvulla. Juurikkaniemen valmistuttua. Rakennus purettiin 1960-luvulla (ei näy kuvassa).

Koskipään tilan päärakennus ostettiin 1913 ja siirrettiin Heikkilään. Tämä kiinteistö palveli myös henkilökunnan asuntolana.

Heikkilän päärakennuksen viihtyisä aula

,

58

lon rakentam iseen jo seuraavana vuo n n a.

Tarjolla oli myös valm iita taloja - m uun m u­

assa A hola ja Poskijärvi. Loppujen lop u k ­ si Heikkilän tila ostettiin 15 000 m arkalla k u n n an vaivaistaloksi 1892. Talon kirjoihin m erkittiin heti 55-vuotias suutari, jo k a oli laiska, juonikas, revennyt, sekä to d e n n ä ­ köisesti h ä n e n 6-vuotias poikansa. Kolm an­

neksi asukkaaksi m erkittiin e n tin e n renki ja seuraavaksi halvattu.

Suuriruhtinaskunta valvoi m aassa vai­

vaishoitoa siten, e ttä 1888 palkattiin Suo­

m en vaivaishoidon tarkastajaksi insinööri Gustaf A d olf H elsingius. Tarkastaja ra p o r­

toi m uun muassa 1896, e ttä Keuruun vai­

vaistalo oli erinom aisessa kunnossa, m utta siihen on o tettu hoitolaisia a h d in k o o n asti ja vielä sau naankin. Talossa oli terveitä ja sairaita, nuoria ja v an h o ja, m iehiä ja naisia yhdessä asum assa "jota paitsi laitoksessa oli iso joukko lapsia". U kaaseja tuli niin, että jo h ta ja ta r neiti Forsbacka irtisanoutui ja laitoksen jo h to o n tuli neiti Fredrik H eik­

kilä. Vaikka jo h tajan palkka oli sam a kuin rengin palkka, uusi jo h ta ja siisti paikat, tyhjensi sau nan ja ohjasi lapsia "elätteelle"

yksityisille. H uutolaislapset olivat pääosin orp o ja ja aviottom ien lapsia.

Loven korosti arvoja

Jaa k k o Loven piti om assa p u h ee n v u o ro s­

saan hyvin m erk ittäv än ä, e ttä täällä Keu­

ruulla n o ste ta a n esille inhimillisiä arvoja ja p alau tellaan mieliin ty ö tä v ähäosaisten hyväksi. Loven oli Keuruulla ensin h u o lto ­ sihteeri Lempi P yk äläm äen sijaisena 1954 ja sen jälk ee n kuusi v u o tta sosiaalisihteeri- lastenv alvo jan a ja viisi v u o tta k u n n an jo h ta­

jan a. Erityisellä läm m öllä h än muisteli lau­

tak u n n an p u h e e n jo h ta ja Jyrki Sinervää, kuten piirim iehiäkin, jo id en kanssa saatiin eläv ät ko n tak tit ihmisiin. Hän myös tunnusti sosiaalitoim istossa olleen niin hyvä h enk ilö ­ kunta, e ttä h änellä oli m ahdollisuus liikkua m elko v apaasti kuntalaisten keskuudessa.

N oina vuosina laajenn ettiin sosiaalipoliit­

tista lain sää d än tö ä, byrokratia kasvoi, m utta asiat ho id ettiin m uun m uassa ku nn anjo htaja Toivo Puron kanssa joskus m elko suoravii­

vaisesti. O m an jän n ity k sen toi kerrankin vai­

m oihm isen v aroittav a soitto, e ttä mies läksi sosiaalitoim istoon pu u k o n kanssa. Mies tuli, m utta asia selvisi puhum alla ja p uukko pysyi tupessa.

Lovenin siirryttyä k u nnanjohtajaksi, h än en luokseen tuli kerrankin vankilasta vapautu- Keuruulaisille tuttuja päättäjiä 1950-luvun alussa kuvatussa sosiaalilautakunnas­

sa. Naisten keskellä istumassa lautakunnan puheenjohtaja Jyrki Sinervä ja takana vasemmalla silloinen sosiaalisihteeri Jaakko Loven.

t

nut m etsuri p u rn a a m a a n , e ttä h än ei pääse savotalle, koska sosiaalitoimisto ei a n ta n u t rah aa. Loven totesi, ettei h ä n voi e n ä ä te h d ä sosiaalipuolen p äätöksiä, m utta h än a n ta a om istaan lainaksi sen verran, e ttä mies p ä ä ­ see työm aalleen. Viiden kuukaud en p äästä mies m aksoi velkansa.

Hirvittävää byrokratiaa kunnissa

Keuruun ku nnan sosiaalisihteeri-lastenval­

vojana aloitti 1.4.1963 Aulis V ierim aa. Hän hoiti ensin kun n an ja sittem m in kaup u n g in sosiaalijohtajan te h tä v ä ä v u o d en 1971 alus­

ta heinäkuu n lop p u u n 1992. Kun m iehellä oli myös holhou slau tak u n n an sihteerin ja p u h e e n jo h ta ja n te h tä v ä yli 14 v u o tta, kertyi h änelle heikom piosaisten asioiden hoido sta todella m ittava kokem us. Uuden Lehtinie- m en v an h ain k o d in aikaansaanti oli ikään kuin kruunu Auliksen uralla.

Tiivis yhteistyö k au p u n g in jo h tajan a toi­

m ineen Eino N urm elan kanssa johti siihen, e ttä ensin saatiin tontti seuraku nnalta sai­

raalan välittöm ästä läheisyydestä. Ratkai­

sevaa oli se, milloin h an k e hyväksyttäisiin valtion viisivuotissuunnitelmiin. 1980-luvul- la h a n k e tta siirrettiin m inisteriössä v uodesta toiseen. Ensin haettiin v altiono suutta 100 -paikkaiseen vanhainkotiin. Aulis Vierim aa p itää ratkaisevana sosiaalihallituksessa k äy ­ tyä virkam iesneuvottelua, jossa o sasto p ääl­

likkö Eero Pikkujäm sä m yöntyi 82 -paikkai­

sen v an h u sten talo n v altion osu uteen . Niinpä h an k e toteutu i siten, e ttä 1990 piispa Yrjö Sariola vihki k äy ttö ö n sä u u d en u p e a n Leh- tiniem en v anh ain k o d in .

Jos oli jo 1800-luvulla valtakunnallista vaivaishoidon v alv o n taa, m uistelee Vieri- m aa sitä by ro kratiaa, jo k a liittyi 1950- ja 1960-luvuilla valtionosuuksien saantiin ja h y ö d yn täm iseen . M o n et sosiaalim inisteri­

ön tark astajat kiersivät kunnissa tark a sta­

massa sosiaalilautakuntien toim intaa. Joka asiassa oli om a tarkastaja; yksi katsoi so­

tilasavustukset, to in en perhelisät ja niin e d elleen . Kunnissa h oidettiin asiat tarkasti, m utta kävipä niinkin, e ttä eräs sosiaalimi­

nisteriön tarkastaja kavalsi m inisteriössä itse puoli m iljoonaa so tao rp o jen kustannuksiin tark oitettuja varoja.

Valtionosuuksien anom iselle oli tark at m ääräaja t ja h akem uksen m yöhästym ien aiheutti arm o tta hylkäyksen. N iinpä Suo­

messa oli tapauksia, joissa sosiaalijohtajat jo utu ivat m aksam aan kunnalle m e n e te tty ­ jä valtion apu ja om asta kukkarostaan lähes lo p p u eläm än sä ajan. 1965 Aulis Vierim aa tilastoi Keuruullakin olleen 13 eri sortin val­

tio n a p u a sotilasavustuksista v äh äv araisten äitien lom akorvauksiin ja elatusavun enna- koihin saakka.

60

Eemil Sinervän lunastaman ja Jyrki Sinervän asuntona aikoinaan toimineen Kennilän torpan julkisivu 1900- luvun alussa.

Pää kylmänä - sydän lämpimänä sosiaalihuollossa

Liisa Ruusila (o.s. Sinervä), joka on kolm an­

nessa polvessa jo h ta n u t sosiaalilautakuntaa, näki lapsuudestaan alkaen hyvin läheltä keu­

ruulaisen köyh äin h o id o n kehityksen. Erityi­

sen läheinen hänelle on nykyinenkin asuin­

paikka, synty m äto rp p a Kennilä, joka oli alun perin lukkarin virkatalon to rp p a Suolahden järven rannalla. Liisan isoisä, m aalari Eemil Sinervä, lunasti to rp a n 1922 torpparilain mukaisesti. Om istusta jatkoi sitten h än en po i­

kansa, Liisan isä Jyrki Sinervä.

Eemil Sinervä toimi vuosikym m eniä m o­

nissa luottam ustehtävissä; k ö y h äin h o ito lau ­ tak u n n an esim iehenä ja yhdeksän v uotta k unnanvaltuuston p u h e e n jo h ta ja n a . V iran­

haltijoina kunnassa olivat vain k unn ankir­

juri, ulosottovirkailija ja m yöhem m in myös osa-aikainen kansanhuollon virkailija. Kun­

n an teh täv istä vastasivat näin ollen lu o tta­

m usm iehet ja h eid än a p u n a a n niin sanotut kaitsijat. K öy häin h o ito lau tak u n n an jäsen e t m uun muassa jakoivat avustukset niihin oi­

keutetuille sekä valvoivat ja rapo rto iv at lau­

takunnalle avustusten käytöstä. He kokivat teh tä v ä n sä m oraalin vartijoiksi ja köyhien kontrolloijiksi, joita haukuttiin estoitta. He olivat n im en o m aan m iehiä, naisia ei o tettu edes ehdokkaiksi.

V uonna 1918 valittiin u u d en kunnallislain m ukainen valtuusto. Siihen kuului sitten jo kaksi naista, joista to in en oli Eemil Sinervän an o p p i A m anda Salm inen. Valtuuston sen-

Valtuuston ja köyhäin­

hoitolautakunnan p u ­ heenjohtaja ja Keuruun ensimmäinen piiri- asiamies Eemil Sinervä

"herraskaisesti" p ukeu­

tuneena.

aikaisen p u h ee n jo h ta ja n roolia kuvaa Liisa Ruusilan löy täm ä isoisänsä kirje, jossa vali­

te ta a n nim ellä m ainiten Lam m asperällä asu­

van m ieshenkilön ry y p p ä äv än niin kovas­

ti, e ttä kunn anv altu uston p u h ee n jo h ta ja n tulee p u u ttu a asiaan.

K ansaneläkelaki hyväksyttiin 1938 ja se tuli asteittain voim aan. Keuruu ja Pihlaja- vesi m uodostivat yhteisen piirin. Eemil Si­

n erv ä valittiin ensim m äiseksi osa-aikaiseksi piiriasiam ieheksi. H änen piti esitellä ra h ­ vaalle selkokielellä u ud en lain sisältöä ja olla m ääräaik oina tavattavissa. N iinpä to rp a n hirsiseinälle, Kelan ensim m äiseen konttoriin, ilmestyi taulu, jossa näkyi, milloin piiriasia- mies oli paikalla.

Liisa Ruusila m uistelee myös aikaa, jolloin h ä n e n isänsä Jyrki Sinervä jatko i isoisän ty ö tä heti sotien jälk een ja toimi m uun m u­

assa kunnalliskodin jo h to k u n n an p u h e e n ­ jo h ta ja n a . Lapsena m uk anaolo kunnallisko­

dilla pelotti, koska sairasosastolla oli vap i­

sevia m um m oja. Erikoisen kam m o ttava oli niin sanottu h o u ru h u o n e eli p ih ara k en n u k ­ sen m ielisairasosasto. Huoneissa oli laveri ja avoin ulkohuussin reikä, jo te n tuoksu oli aik am oinen. Liisa m uistelee isän k äy n een siellä useim m iten yksin. Hän m uistaa hyvin myös isänsä kirjoituksista eläm än o h jeen : Huoltotyöntekijän on pidettävä p ä ä k y lm ä n ä

,

VAIVAISHOITOKUNNAN ESIMIEHET/

SOSIAALILAUTAKUNNAN PUHEENJOHTAJAT

Kirkkoväärti Ju h o Riihimäki

Talollinen A braham H einänen 1871

V aivaishoitokunta perustettiin virallisesti

K appalainen K. S. F. B ergroth 1880

Talollinen A braham Jukola 1881

Kansakoulun o p e tta ja Erland Salonen 1883

Talollinen A braham Jukola 1895

Talollinen Jo o n as M ikkola 1898

Talollinen Ju h o H onkala 1906

Talollinen Emil Lintula 1915

M aanviljelijä Alfred M örä 1925

M aalari Eemil Sinervä 1928

K aupanhoitaja Kalle Salo 1931

M aalari Jyrki Sinervä 1946

Em äntä Kirsti Siltanen 1969

M ielisairaanhoitaja M atti Pihlaja 1977

Sosiaalityöntekijä Tuija Koivisto 1993

O sastonhoitaja M erja A hon en 2001

K asvatustieteiden m aisteri Liisa Ruusila 2005

Yrittäjä Maija Kajosmäki 2009

SOSIAALITOIMEN JOHTAVAT VIRANHALTIJAT

H uoltosihteeri Kalle Salo 1943

H uoltosihteeri Lempi Pykäläm äki 1949

Sosiaalisihteeri-lastenvalvoja Jaak k o Loven 1955 Sosiaalisihteeri-lastenvalvoja Olavi K orhonen 1961 Sosiaalisihteeri-lastenvalvoja/sosiaalijohtaja Aulis V ierim aa 1963 S osiaalijohtaja/perusturvajoh taja Riitta V anh anen 1993

L ä h te in ä m m .

- K u n ta k o k o u s te n , k u n n a llis la u ta k u n n a n ja v a iv a is h o ito k u n n a n p ö y tä k ir ja t, - H elsin g iu s G u sta f A d o lf, V a iv a is h o id o n k äsik irja, H elsinki 18 9 9

- V a n h a n e n M a rjo , s e m in a a rie s ite lm ä T a m p e re e n Y lio p isto 2 0 0 9 - V ih o la T e p p o , K e u ru u n ja P ih ja la v e d e n h isto ria 1 8 6 0 -1 9 1 7 - Loven J a a k k o , E sitelm ä m u iste lu tila isu u d e ssa 1 6 .1 2 .2 0 1 0 K eu ru u lla

- V a n h a n e n R iitta, R uusila Liisa ja V ie rim a a Aulis, e m . tila is u u d e n e s ite lm ä t se k ä h a a s ta tte lu t.

1870 1879

1881 1882 1894 1897 1905 1914 1924 1927 1930 1945 1968 1976 1992 2000 2004 2008

1949 1955 1961 1962 1992

62