Taidemaalari — Rautatien virkamies Informalisti — M ystikko
Runoilija — Kirjallisuuden tuntija Idealisti — Etsijä
Antikvaari — Filosofi
IL M A R I H E IN O N E N
syntyi 90 vuotta sitten
— Inhimilliset aikarajat 12.5.1890—5.11.1966
— Vilppulan Kolhosta Keuruun Haapamäelle
— Tampere 7 luokkaa oppikoulua
— Ateneum taideopinnot
— Rautatie elämän kestänyt ammatti M U T T A :
»— — — jo k aisen on to te u te tta v a sisim
p änsä sanelua. S entähden m inäkin m aalaan.
A ina vuodesta 1918 lähtien olen k ehittänyt o m aa tyyliäni ja tek o ta p a a n i. M aalattaessa väreillä k äytän v a i n v ärejä. T u rh an aik aisel
ta tu n tu u p ik k u ta rk k u u s ja m allin ylenaikai- nen viivasta viivaan esittäm inen. T aiteilija te m p a a vain idean, h eittäen pois kaiken se
ku n d aarisen ja m erk ity k settö m än . V asta sil
loin tulee esiin ta iteilijalaatu » (Ilm ari H eino
nen 1940-luvun lopulla).
»T aide ei ollut hänelle n iin k ään esiintym i
sen aihe, vaan ennen kaik k ea tutkim is- ja syventym isväline. T aide liittyi hänellä ain a henkisiin p o h d in to ih in » . (Kyösti S orjonen).
26
IL M A R I H E IN O S E N m aalau sten nim et kertovat:
Sade saap u u (K oskikara) — E rä m a a n m u r
henäytelm ä (A hm a ja p o ro jä k ä lä k an k aalla)
— Liekki (M etsäpalon alku) — Yö eräm aa- lam m ella (N ärhi) — K u k k a pirulle — P a h o lainen perim ässä tu o m itu n sielua — V olgan la u ttu rit — A tom ipom m i ....
Näyttelyissä:
Jyväskylän T aiteilijaseu ran m u k an a 1920- luvulla.
T u ru ssa Jyväskylän T S :n m u k an a
Viimeisen k erran — viim eisenä v u o n n a helm ikuussa 1966 K euruulla yhteiskoulun tai- depäivillä: enteelliset öljy v ärity ö t — K iirastu
li — K uolem an ajom ies — Saavun uuteen ta lo o n .
» M aalaus on h ä n tä läh in n ä ja erikoisesti vesivärim aalaus. — — h än oli syvällisesti perehtynyt v esiväritekniikkaan ja sen te o rio i
hin. Sotien jälk een väri irta u tu i hänelle si
säisen kehityksen tu lo k se n a aivan itsenäiseksi arvoksi ja h än rakensi inform alistisia pienois- tö itä vesiväreillä ennen kuin varsinainen in form alism i-!-) oli m aah am m e u lk o a edennyt
kään . — — pienikokoisia m u tta väreissään ja rakenteessa ehyitä töitä» (Kyösti Sorjonen).
V esivärim aalauksen rinnalla syntyi 1950—
1960-luvuilla lukuisia ö ljy v äritö itä.
»Ilm ari H einonen h e rä ttä ä h u o m io ta ensi kädessä tek n iik allaan . — — Syvem m ällä on ku iten k in m ystikko ja sa d u n k e rto ja , balladi- la u lajak in . H än en pienissä lakankiiltoisissa tö issään on m o n u m en taalista syvyyttä, jo k a p u h u u v ak u u ttav an kauniisti ihm isestä ja ta i
teilijasta» (H eikki A sunta).
• • • • •
» P u u p ö k k elö ssä on lusikka sisällä. Se on vain o tettav a sieltä esiin. M itenkä se m u u ten voisi ta p a h tu a kuin vuolem alla p u u sta liika pois», m yhäili » Im m u» h aastattelijalle.
H ä n keskittyi viim eisinä vuosin aan lu o n n o n tutkim iseen. » Ju u ra k o t, p a h k a t jn e . sai
vat h än en kädessään pienen lisäkorostuksen j a m u u ttu iv at eläviksi». N äin syntyi puu- sym boliikkaa: m ad o n n a — ju o p p o ja leili — K ullervon kirous — k y m m enittäin lintuhah- m o ja.
• • • • •
K ansallisuusaate — kansalliset aiheet av artu m in en yleisinhim illisyyteen p ääty m in en lu o n n o n ja u sk o n n o n
m ystiikkaan syvään h u m aan isu u teen h en kilökohtaiseen nöyryyteen.
V ilpittöm än k u n n io ittav asti Jussi Rainio
27
