Keuruun siirto Vaasan lääniin 200 vuotta sitten · DIGI

A U LIS OJA

Keuruun siirto Vaasan lääniin 200 vuotta sitten

Ruotsin kuningaskunnan vuonna 1634 vah­

vistetussa hallitusmuodossa määrättiin, että Suomen suuriruhtinaskunnassa oli oleva neljä lääniä: 1) Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Ah­

venanmaan maakunnat käsittänyt Turun ja Porin lääni, 2) Uudenmaan ja Hämeen maakun­

nat käsittänyt Uudenmaan ja Hämeen lääni, 3) Suomen-Kar jalan ja Savon maakunnat käsit­

tänyt Viipurin ja Savonlinnan lääni sekä 4) Pohjanmaan maakunnan käsittänyt Pohjan­

maan lääni. Stolbovan rauhassa 1617 Venäjältä saatua Käkisalmen lääniä ei laskettu Suomen suuriruhtinaskuntaan kuuluvaksi, vaan se muo­

dosti yhdessä Iivanankaupungin, Jaaman, Kap- rion ja Pähkinälinnan läänien kanssa Inkerin kenraalikuvernöörikunnan. Sen jälkeen kun Ruotsi oli Uudenkaupungin rauhassa 1721 ja Turun rauhassa 1743 menettänyt Venäjälle kaikki Inkerin läänit, koko Viipurin läänin, puolet Käkisalmen lääniä ja osan Savonlinnan lääniä, vanhan Viipurin ja Savonlinnan läänin tilalla oli Kymenkartanon ja Savon lääni, johon Savon lisäksi kuului osa Uuttamaata ja osa Hämettä sekä Pohjois-Karjala eli jäljelle jää­

nyt vanhan Käkisalmen läänin pohjoispuolisko.

Seuraava uusi perusteellinen läänijako pan­

tiin maassamme toimeen kuningas Kustaa III:n käskystä vuonna 1775. Silloin Kymenkar­

tanon ja Savon lääni sekä Pohjanmaan lääni jaettiin kahtia, edellinen Kymenkartanon ja Savo-Karjalan lääneiksi sekä jälkimmäinen Oulun ja Vaasan lääneiksi, jota paitsi samalla suoritettiin huomattavia aluesiirtoja läänistä toi­

seen: Turun ja Porin läänistä Uudenmaan ja Hämeen sekä Vaasan lääneihin, Uudenmaan ja Hämeen läänistä Vaasan, Savo-Karjalan ja Ky­

menkartanon lääneihin ynnä Kymenkartanon läänistä Uudenmaan ja Hämeen lääniin. Aikaa myöten Savo-Karjalan lääniä ruvettiin hallin­

tokeskuksensa mukaan kutsumaan Kuopion lää­

niksi, samoin Kymenkartanon lääniä Heinolan lääniksi. Seuraava uusi läänijako vuodelta 1830 jakoi edelleen kahtia Uudenmaan ja Hämeen läänin Uudenmaan lääniksi ja Hämeen läänik­

si sekä muutti Heinolan läänin Mikkelin lää­

niksi. Viipurin lääni, joka vuonna 1812 oli pa­

lautettu Venäjän keisarikunnasta Suomen au­

tonomisen suuriruhtinaskunnan yhteyteen, muo­

dosti tuolloin maamme kahdeksannen läänin.

Itsenäisyytemme aikana on maahamme perus­

tettu vielä neljä uutta lääniä: Turun ja Porin läänistä erotettu Ahvenanmaan lääni 1918, Ou­

lun läänistä erotettu Lapin lääni 1938 sekä Vaasan, Hämeen, Mikkelin ja Kuopion lääneis­

tä erotettu Keski-Suomen lääni ynnä Kuopion läänistä erotettu Pohjois-Karjalan lääni 1960.

Sitä paitsi viime sotien jälkeen laaja Viipurin lääni on 1945 muuttunut Kymen lääniksi, joka 1949 sai lisäalueita Uudenmaan läänistä.

Päätarkoitukseni ei suinkaan ollut luoda keuruulaiselle lukijakunnalle tuota historiallis­

ta katsausta maamme läänijakojen vaiheisiin, vaan kiinnittää huomiota siihen, että tänä vuon­

na on tullut kuluneeksi 200 vuotta Keuruun siir­

tymisestä Vaasan lääniin. Asutuksensa alkami­

sesta lähtien aina vuoteen 1775 saakka pääosa Keuruuta oli näet kuulunut Turun ja Porin lää­

niin, eteläinen kolmannes puolestaan Uuden­

maan ja Hämeen lääniin.

Suomen uutta läänijakoa koskevan asetuksen kuningas Kustaa III antoi 20.6. 1775. Sen mu­

kaan lääninrajojen tuli kulkea vanhoista pitä- jänraj oista välittämättä pitkin viivasuoria lin­

joja, esim. toisaalta Uudenmaan-Hämeen ja Ky­

menkartanon läänien sekä toisaalta Vaasan ja Savo-Karjalan läänien välisen rajan Ruoveden kirkolta Rantasalmen kirkolle. Keuruun koh­

dalla näin kaavailtu linja kulki Vilppulan ja Mäntän eteläpuolitse jättäen Keuruun kokonai­

suudessaan Vaasan läänin alueelle. Saman vuo­

den lopulla raja ennätettiinkin jo käydä ja merkitä maastoon, mutta silloin puhkesi vasta- lauseitten myrsky. Niinpä Keuruun kirkko­

herra Abraham Indrenius nuorempi kirjoitti Uu­

denmaan ja Hämeen läänin maaherralle A. H.

Ramsaylle seuraavansisältöisen anomuksen:

"Jalosukuinen Herra Paroni, Maaherra, Ken­

raali ja Kuninkaallisen Majesteetin Miekkarita­

rikunnan Komentaja. Armollinen Herra.

Vaikka Teidän Korkea Armonne ei suinkaan 3

minua tunne, rohkenen kuitenkin syvimmän alammaisesti esittää Teidän Korkealle Armol­

lenne asian, joka lähinnä koskee Keuruun seu­

rakunnan ja sen rahvaan yhteistä etua.

Sen jälkeen kun Hänen Kuninkaallinen Ma­

jesteettinsa kuuluu armollisimmin suvainneen määrätä, etteivät uusia lääninrajoja muodosta viime kesänä merkityt linjat, vaan vanhat pi- täjänrajat sillä tavoin, että jokainen seurakun­

ta kokonaisuudessaan tulee kuulumaan siihen lääniin, jonka alueelle sanotut linjat jättävät pitäjän emäkirkon, meidän pitäjämme siirtyisi nyt Etelä-Pohjanmaan eli Vaasan lääniin.

Mitä haittoja tästä monessakin mielessä koi­

tuu, siitä minulla nyt on kunnia kertoa sen tie­

tämyksen perusteella, minkä luulen omaavani.

Paitsi sitä, että pitäjämme sijaitsee 24 penin­

kulman päässä Vaasasta, mutta vain 15 penin­

kulman päässä Hämeenlinnasta, meitä erotta­

vat Pohjanmaasta loputtoman laajat suot ja rämeet sekä kalliot ja kivikot. Siksi sikäläisten virkamiesten on miltei mahdotonta saapua tän­

ne hoitamaan välttämättömiä toimituksiaan.

Varsinkin käräjien pitäminen on vaivalloista, koska Keuruun tultua Saarijärven ja Viitasaa­

ren tavoin liitetyksi Keski-Pohjanmaan tuomio­

kuntaan kummastakin pitäjästä on tänne mat­

kaa 8-15 peninkulmaa pitkin taivalta, jossa ei ole edes ratsupolkuja olemassa. Täkäläinen köy­

hä rahvas ei liioin pysty niitä milloinkaan rai­

vaamaan. Täältä Pietarsaareen, jossa toinen lä­

hin käräjäpaikka Sijaitsee, taas on 24 penin­

kulman matka, yhtä tietön kuin matka Saari- järvelle ja Viitasaarelle. Puhumattakaan siitä, että kulku Saarijärveltä tänne tapahtuisi osit­

tain Jämsän pitäjän halki, joka nyt niin kuin tähänkin asti kuuluu Hämeen lääniin; samoin kulku täältä Pietarsaareen tapahtuisi osittain Ruoveden pitäjän halki, joka emäkirkkonsa si­

jainnin perusteella jää Porin lääniin.

Myös siinä tapauksessa, että Ruoveden pitä­

jän Virtain ja Ähtärin kappelit siirretään Vaa­

san lääniin ja liitetään Keuruun käräjäkuntaan, joka tulisi kuulumaan Etelä-Pohjanmaan tuo­

miokuntaan, ovat edessä yhtä suuret vaikeu­

det. Käräjäpaikka tulisi silloin ilmeisesti ole­

maan Virroilla, josta on matkaa Lapuan pitä­

jään 11 peninkulmaa ja Keuruulle melkein sa­

man verran, tiettömiä taipaleita kumpikin. Täs­

tä voidaan helposti päätellä myös muiden vir­

kamiesten ja kruununpal veli jäin osalle tulevat vaikeudet. Jos sitä paitsi meidän sotamiehem- me siirretään Pohjanmaan rykmenttiin kuulu­

viksi, vaikeudet tulevat joka tapauksessa ole­

maan voittamattomat.

Kun sitä vastoin täältä on matkaa Längel- mäelle vain 6 peninkulmaa, Kuoreveden kappe­

liin vajaat 4 peninkulmaa ja Jämsäänkin 6 pe­

ninkulmaa, kaikkiin ikivanhat hyvät tiet, Tei­

dän Korkea Armonne suvainnee suosiollisesti huomata, kuinka sopivaa ja mukavaa Keuruun pitäjän olisi tästä lähtien kokonaisuudessaan kuulua Teidän Korkealle Armollenne uskottuun Hämeen lääniin, johon osa pitäjästä on jo ai­

kaisemmin kuulunut.

Ja koska Hänen Kuninkaallisen Majesteettin­

sa armollisin tahto ja tarkoitus tietysti on uudel­

la läänijaolla edistää alammaistensa todellista menestystä ja hyvinvointia, ei liene suurtakaan merkitystä sillä, mihin lääniin 20 manttaalin pitäjä kuuluu, vallankaan kun näin vähäisen väestön on mahdotonta rakentaa yli 10 penin­

kulman pituista tietä halki lukemattomien soi­

den, kallioiden ja mäkien, jokien ja purojen, pitäjämme rajalta Pohjanmaan rajalle, jolla vä­

lillä tähän saakka ei ole kesäisin ollut eikä tarvittukaan mitään liikennettä; lisäesteenä on juuri tällä hetkellä paikkakunnan kohentami­

seksi välttämättömän ison jaon kiireellinen toi­

meenpano. Tämän johdosta anon seurakunnan puolesta Teidän Korkealta Armoltanne alamai- simman nöyrästi, että Teidän Korkea Armon­

ne suvaitsisi tehdä Hänen Kuninkaalliselle Ma­

jesteetilleen sellaisen vetoavan esityksen, että edellä mainittu toivomuksemme johtaisi meidän kaikkien suureksi hyödyksi suotuisaan tulok­

seen.

Meillä on ilo mainita, että kaikki edellä esit­

tämäni seikat Teidän Korkea Armonne tuntee jo ennestään. Muistelemme hartaalla mieltymyk­

sellä sitä aikaa, jona Teidän Korkea Armonne on ollut meidän oikeudenmukaisena ja huoleh­

tivana hallintomiehenämme. Toivoen, että vas­

taisuudessakin saisimme nauttia tästä verratto­

masta edusta, minulla on kunnia syvimmän kunnioittavasti jäädä Teidän Korkean Armon­

ne kaikkein nöyrimmäksi palvelijaksi.

Abr. Indrenius, Keuruun kirkkoherra. Keu­

ruulla 5. helmikuuta 1776.”

Anomuksen saavuttua Hämeenlinnan läänin­

hallitukseen 26.2. 1776 maaherra Ramsay lähetti sen 16.3. 1776 kuninkaalle samalla lämpimästi puoltaen anomuksen hyväksymistä. Mikään ei kuitenkaan auttanut, vaan Hänen Kuninkaalli­

nen Majesteettinsa katsoi esittelyssä 19.4. 1776, ettei anomus antanut aihetta toimenpiteisiin.

Näin Keuruu jäi 185 vuodeksi Vaasan lääniin siirtyäksen vasta 1960 uuteen Keski-Suomen lääniin. Joskus historian ratas pyörii hitaasti, mutta pyörii kumminkin.

4