Keuruun taiteilijaseura 40 vuotta · DIGI

KEURUUN TAITEILIJASEURA 40 VUOTTA

Poim intoja P ER U STA JA T-juhlanäyttelyn avajaisesitelm ästä

T aiteilijaseuran perustam isen pienoishistoriikkiä varte n tu tk a ilin Suur- Keuruun sanom ien arkistossa le htien sivuilta Keuruun 60- lu vun yleistä k u lttu u ri- ilm a piiriä ja erityisesti kuvataite iden osu u tta siinä, siis enn en Keuruun Taiteilijaseuran perustam ista. Ja m itä löysin? Löysin harrastaja­

ryh m ie n teatteriesityksiä, kuoroharrastusta ja erityisesti Keuruun yh te is­

koulun te in ie n h u o m a tta va n m o n ip u o lista ja vilkasta k u lttu u rito im in ta a . Oli te in iku o ro , -te a tte ri ja Latu-lehti ku lttuurike skuste luineen . Seurasin m yös n im im e rkki Eljaksen artikkelisarjaa k o tis e u tu m m e taiteilijoista.

M a in in to ja ja jo ita k in arvostelujakin oli jo Paavo Airaksisen isosta näyt­

telystä Haapam äellä 1960, V e ikk o Koskisen ja Raim o Paavolan osal­

listum isesta Jyväskylän Taiteilijaseuran vu o sin ä ytte lyih in , Eino Lehtisen ikkunanäyttelystä paikallisessa kem ikalioliikkeessä sekä Paavo Airaksisen ja M a u n o Viitasen näyttelystä Tam pereen Tikankolossa. M u tta tam m ikuussa 1966 alkoi Keuruun k u lttu u ri-ja ku vataiderintam allakin ta p a h tu a e n e m ­ män, ehkä osaltaan reaktiona te in ie n ärhäkkään ku lttu u rik ritiik k iin . Ensin 21.1. p e ru ste ttiin Taiteenharrastajien tu kie lin , jo n ka tarkoituksena oli elvyttää Keuruun ku lttu u rie lä m ä ä järjestäm ällä yhdessä yhdistysten kanssa konse rt­

teja, taide näytte lyjä , b a le tti-ja teatteriesityksiä. Kuvataiteen harrastajien määrä to d e ttiin ku ite n kin niin vähäiseksi, että kursittajataiteilijan ku tsu m in e n kävisi liian kalliiksi, m u tta yllättä en jo viiko n ku lu ttu a edellisestä Suur- Keuruussa o tsiko itiin : Taiteilijaseura p e ru ste ttu K e uru ulle.T am m ikuun 28. päivänä 1966 M ä nnikköbaa rin kabinetissa oli siis p e ru ste ttu Keuruun Taiteilijaseura. L e h tiu u ti­

sen m ukaan seuran p uh eenjohtaja ksi v a littiin M auno Viitanen, sihteeriksi Paavo Airaksinen, varapuheenjohtajaksi Raimo Paavola, rahastonhoitajaksi Veikko Kos­

kinen ja suostum uksen m ukaantulostaan oli a n ta n u t m yös Eino Lehtinen. Keitä ja m itä o liva t näm ä viisi rohkeaa m iestä, jo ita n yt seuram m e perustajajäseninä näyttelyllä ju h lim m e . H äm m ästyttävää kyllä, kukaan heistä ei o llu t paljasjalkainen keuruulainen.

PAAVO AIRAKSINEN

P

aavo Airaksinen syntyi 23.12.1929 Haa- pajärvellä. Perhe m u u tti H aapam äelle Paavon ollessa 7-vuotias, jo te n hän kävi kansa-ja keskikoulun Haapam äellä. Jo keski­

koulun viim eisinä vuosina hän alkoi kiin n o s­

tua taiteesta, ensiksi hän ajatteli jo ta in käsillä m u o to ile m is ta , lähinnä puuveistoksia, m u tta hake utu i keskikoulun jä lkee n kuiten kin Taideakatem ian koulun taidem aalarilinjalle, missä hän opiskeli v u o d e t 1949-51 ja hyväk­

syttiin N u o rte n n ä yttelyyn jo vu o n n a 1951.

O piskeluvuosien jä lkee n hän työ ske n te li Kansallisteatterin lavastem aalarina ra h o itta ­ en näin opiske lu m a tko ja a n u lko m a ille m m . Ranskaan, Venäjälle ja Espanjaan. T uonai­

kaisen m itta p u u n m ukaan hän m atkusteli to d e lla paljon ja tallensi näkem änsä ta id e ­ teokset kaitafilm eille, joissa varm aan olisi to d e llin e n ta ite e n aarreaitta tutkittava ksi.

H u o lim a tta om ista näyttelyistä Jyväskyläs­

sä, Tam pereella ja Haapam äellä, ei pelkkä ta ite e n te k e m in e n häntäkään elättänyt, vaan Paavo päätyi Haapam äelle m aalaiskirjeen-

kantajaksi, jossa virassa hän to im i eläkkeelle lähtöönsä saakka. Lähinnä polkupyö rällä te h ty p ä ivittä in e n p o stin jake lum atka ve ro tti tie ty s ti vo im ia ja vasta eläkkeelle pääsyn jälkee n (vuonna 1994) hänelle jäi e n e m m ä n aikaa o m ista u tu a m aalaam iselle aina äkil­

liseen sairaskohtaukseen m e n e h tym ise e n saakka keväällä 2002. Paavo Airaksinen lu o n n e h ti itse itseään taiteilijana natura­

listiksi, hän pysyi uskollisena lu o n n o llise lle piirustukselle, m u tta rakensi tietoisesti pintaa ja elävää viivaa s o rtu m a tta liian pikku ta rk­

kaan kuvaukseen ja oli myös selvästi saanut va iku tte ita kansainvälisestä värim aalauksesta.

A ih e e t lö ytyivä t usein tu tu s ta ko ski-ja p u ro - m aisem asta sekä läheisestä ra u tatiem iljööstä, josta on m u u n n e lm in a myös puupiirroksia ja grafiikan vedoksia.

M A U N O VIITANEN

(ta ite ilija n im e ltä ä n SARTOVIITA)

a u n o Sartoviita syntyi Nokialla 1928, m u tta perhe asui s itte m m in T am pe­

reen Pispalassa, jossa M a u n o kävi kansakou­

lun. O pinhaluisena nuorukaisena hän hakeu­

tu i Piikkiöön Suom en a d v e n ttik irk o n kansan­

o p is to o n Toivonlinnaan, m istä ehkä jä i hänen taiteeseensa kiinnostus u skon nollisiinkin aiheisiin ja jo ka jo h ti ehkä M a u n o Viitasen tu lo o n K euruulle.T änne 50- lu vun vaihteessa s u u n n itte illa a d ve ntistien h o ito k o ti, jo h o n Viitanen oli tulossa konttoristiksi. N ykyinen rouva Viitanen kertoi hauskasti, että samassa paikassa työssä ollessaan hän kuuli viheltelyä jo sta k in huoneesta ja ih m e tte li, että kuka siellä v ih e lte li m aallista m usiikkia. Viheltäjäksi o s o itta u tu i hänen tuleva puolisonsa M auno Viitanen, ei silloin vielä taiteilija Sartoviita.

P erheenperustam isen jä lkee n p u o lis o t asui­

va t jo n k in aikaa Hirsilässä, sitten Tam pereel­

la, Ähtärissä ja m u u ta m a n v u o d e n kulu ttu a kasvanut perhe palasi K euruulle ja asettui asum aan Haapam äelle. M a u n o Viitasella ei o llu t varsinaista porvarillista a m m a ttia , m u tta

M A U N O S A R T O V I I T A

p erheen kasvaessa hän kokeili onneaan m o n illa eri aloilla: h a rjo itti p ie n im u o to is ta liike toim intaa, to tika u p p a a , kokeili pienkus- tannusalaa, to im i avustajana p a ikallis-ja aika­

kauslehdissä ja harrasti m u u te n k in kirjallista to im in ta a . Hän ju lkaisi m m . ru n o ko ko e lm a n K u lttu u rikym in ä ä (-72) sekä teokset Askeleita v u o d e lta -51 ja Tähti luokan filo sofi (ivapaki- noita -54) Kuvataide kiinno sti m yös ja Paavo Airaksinen oli hänen innostajansa ja o p e t­

tajansakin, vaikka Sartoviita lä h tikin ta ite ili­

jana aivan eri teille. Hän irro tta u tu i lu o n n o n aiheid en kuvaamisesta lähes alusta alkaen ja ilm o itta u tu i surrealistiksi, jo ka ei etsi erikoi- suuttavaan lu o työnsä sisäisen v ä lttä m ä ttö ­ m yyd e n pakosta saaden aiheensa sisäisestä alitajuisesta m aailm astaan. Ehkä askeleen aikaansa edellä kulkevana ta ite ilija n a M auno Sartoviidan värikäs o m a le im a in e n kuvam aa­

ilm a jä i vaille ansaitsem aansa arvostusta.

Sartoviidan lu o m is ty ö ja eläm ä pää ttyi 60- vuotia ana Keuruun sairaalassa 1988.

EINO LEHTINEN

E I N O L E H T I N E N

E in o Lehtinen syntyi Lappeella vuo n n a 1924, äiti o li o p e tta ja ja isä rakennus­

m estari, jo ilta perheen kaikki lapset o livat p e rin e e t taiteellisia taipum uksia. Lapsuu­

tensa hän eli pääasiassa Luum äellä ja kävi sotavuosien keskeyttäm än keskikoulun lo p p u u n Mikkelissä. Koulun päätyttyä hänel­

lä oli vaikeuksia ratkaista lähteäkö teknisiin, m usiikki- vai k u v a ta id e o p in to ih in , m u tta päätyi ku ite n kin Taideteollisen o p p ila ito k ­ sen v e is to -ja m uovausosastolle samoiksi vuosiksi 49- 51 kuin Paavo Airaksinen oli taidem aalausosastolla. Jo v a lm istu svu o te ­ naan 1951 Eino Lehtinen v o itti A te n e u m in su ih ku ka ivo kilp a ilu n Kalapoikaveistoksellaan O piskelunsa jä lkee n myös Eino suuntasi kulkunsa ulkom aille, silloin harvinaisena po lkupyö räm atkana, aina Pohjois-Afrikkaan M aro kkoon saakka. Palattuaan kotim aahan hän kokeili pari v u o tta vapaana taiteilijana, m u tta jo u tu i Airaksisen ta vo in hakem aan leipätyönsä m uualta. Kun ka n sa ko u lu n o p e t­

tajista oli kova pula, Eino to im i epäpätevänä

o p e tta ja n a useilla paikkakunnilla päätyen sit­

te n v u o n n a 1962 K euruunTiusalaan o p e tta ­ ja n sijaiseksi ja sitten vuodesta 1965 Keuruun yh te is ko u lu n veisto n ja kuvaa m a taidon tu n ti­

opettajaksi. Teknisten tö id e n opettajaksi hän p ä te vö ityi v u o n n a 1974. Alkuvuosina klassi­

nen m u o to k ie li hallitsi Eino Lehtisen veistok­

sissa ja erityisesti herkät lasten m u o to k u v a t saivat kiitosta. O pettajavuosinaan hän in ­ nostui itse sekä in nosti o p p ila ita a n kin m yös abstrakteihin kokeiluihin. Eino to im i myös te in ite a tte rin vetäjänä, lauloi M u ltia - kva rte ­ tissa ja harrasti tä h titie d e ttä . Eino Lehtinen kuoli 1985 vaikean sairauden m urtam ana.

RAIMO PAAVOLA

R aim o Paavola syntyi Teiskossa 1933, josta perhe m u u tti Keuruulle isän kaaduttua 1943. Raimo oli tä llö in m u u ta m a n v u o d e n sotalapsena Ruotsissa, mistä palattuaan hän kävi koulun lo p p u u n Keuruulla ja ja tko i sitten o p in to ja a n M äntsälän a m m a ttik o u lu n p u u ty ö -ja m aalauslinjalla. Vapaa m aalaustyö kiinno sti ku iten kin a m m a ttity ö n ohella yhä ene m m ä n ja niinpä Raimo hakeutui ABC- p ii­

rustuskoulun oppilaaksi ja sai ope tusta myös lyhyen aikaa Keuruulla asuneelta kuvanveis­

täjä Kaarlo Im m oselta. Syksyllä 1957 Raimo Paavola haki ja pääsi Suom en taideakatem ian koulu u n , jo n ka m aalauslinjalla hän opiskeli vuosina 1957-1961. Raimon om aksum aan suuntaan, ko nkretism iin ohjasi ehkä vo im a k­

kaim m in Sam Vanni, jo ka p a in o tti m yös o p e ­ tuksessaan persoonallisen o tte e n m erkitystä taiteellisessa työskentelyssä.

T a id e o p in to je n jä lkee n myös Raimo oleskeli pari v u o tta vapaana taiteilijana Helsingissä, m u tta tote si kaup unkieläm än kiihkeän ry tm in ja hälinän itselleen vieraaksi ja palasi Keuruulle, missä hän ta ite ilija tyy-

piltään rauhallisena, selkeänä ja itsenäisenä poh diske lijana voi p a re m m in to te u tta a

itseään. V uonna 1965 alka n u t o p e tu s ty ö Keuruun yhteiskoulussa ja kansalaisopistossa o va t a n ta n e e t sen ta lo u d e llise n turva n, m itä lähes jo k a in e n taiteilija Suomessa tarvitsee m ahdollistaakseen taiteellisen ty ö s k e n te ­ lynsä va pa uden ja ko ke ilu va ih to e h d o t. Jo opiskeluaikanaan ja varsinkin T u kh olm an kuninkaalliseen taide akatem iaan te h d y n o p in to m a tk a n jä lkee n Raim on om ia sanoja käyttäen "vahvistui se linja, m itä ja m ite n ha­

luaa m aalata" ts. pyrkim ys selkeään ko n kre e t­

tiseen suuntaan. Se ilm e ni yhtä hyvin hänen suurissa öljym aalauksissaan kuin m y ö h e m ­ m in abstrakteissa akvarelleissaan, jo tk a ovat usein m usiikin inspiroim ia. Kuvataidekasvat- tajana hän v a lo tti m yös o p p ila ille e n abstra­

h o in e n tu o m ia ulottuvu uksia. V uonna 1989 sairasloma ja s itte m m in eläkkeelle s iirty m i­

nen katkaisivat o p e tu styö n , m u tta onneksi ei m aalaam ista kokonaan. Raimo Paavolan eläm ä katkesi kesken aktiivista lu om iskautta 20.1.2006 vielä esillä olleen Perustajat- näyt­

te lyn aikana.

R A IM O P A A V O L A

V E I K K O K O S K I N E N

VEIKKO KOSKINEN

V

eikko Koskinen on syn tyn yt Ruovedellä 1930, m u tta lapsuutensa ja ko u lu vu o te n - sa hän on v ie ttä n y t Tam pereella. A m m a tti­

koulun ta rjo n ta osaksi ratkaisi hänen v a lit­

semansa o p iskelulinjan ja niinpä hän päätyi Tam pereen a m m a ttik o u lu n puuseppälinjalle, jo sta tu lik in hänen a m m a ttin sa 25 vuodeksi,

aluksi Lempäälässä ja Tam pereella. Puuse­

pän a m m a ttiin hän tu li K euruullekin p u o lu s­

tu svo im ie n K alettom an varikolle, missä hän jo seuraavana v u o n n a siirtyi varastonhoitajan te h tä v iin aluksi sijaisena m u tta m y ö h e m m in vakinaiseksi. Tämä ty ö ja tk u i aina eläkkeelle siirtym iseen saakka. Jo Tam pereen vuosina m o n ip u o lise sti lahjakas Veikko oli harrasta­

n u t näyttelem istä, kuorolaulua, valokuvausta ja p iirtäm istä ja siksi vakavamm assa mielessä

h a k e u tu n u t Tam pereen työ v ä e n o p is to n p iiru stu s-ja m aalausluokalle, jossa hän opiskeli vuosina 1954-1957. A lo ite le v a s ta m u o to k u v a -ja m aisem am aalarista kehkeytyi nopeasti m äärä tie to in e n voim a kkaita värejä käyttävä konkretisti, jo ka harrastaa värien

ja m u o to je n m o n e u tta yhtä hyvin öljyväri-, värikynä- kuin puupain otöissäkin. Puusepän- ta id o t ovat h o u k u te lle e t kokeilem aan m yös kuvanveistoa. Veikko Koskinen, ulospäin su u n ta u tu n e e n a m o n ip u o lise n a taiteilijana ja lukuisien n ä yttelyjen pitäjänä sekä jy ry ttä - jänä, on jo u tu n u t niin Keuruulla, Jyväskylässä ja m aanlaajuisestikin jo h to -ja to im ih e n k ilö k ­ si eri ta id e jä rje stö ih in aina K uvataidejärjestö­

je n liitto a m yöten.

Kysymykseksi jääkin vain: m ite n ja miksi näm ä viisi erilaista ja eri ta id e su u n tiin ha­

k e u tu n u tta taiteilijaa sitten liitty iv ä t yh te e n ja s yn n y ttivä t Keuruun Taiteilijaseuran 40

v u o tta sitten?

Sitä kysyin ainoalta paikalla olleelta perus­

tajajäseneltä, Veikko Koskiselta, jo ka kertoi seuraavaa. Kun paikallisista n ä yttelytiloista oli pulaa ja n iid e n vu o kra a m in e n ja va lvo ­ m in e n yksittäiselle ta ite ilija lle kovin kallista, ajateltiin, että seuran olisi h e lp o m p i niitä järjestää. A lo ite tu li Haapam äen ta ite ilijo ilta

Paavo Airaksiselta ja M auno Sartoviidalta m elkein valm iina perustam issuu nnitelm a na.

Kun lisäksi Keuruun säästöpankin jo h ta ­ ja Heikki Leppälä lupasi auliisti lu ovutta a

pankin ke rh o h u o n e tta korvauksetta seuran k o k o u s-ja nä ytte lykä yttö ö n , seura p ää tet­

tiin perustaa. Perustava kokous p id e ttiin siis ta m m ik u u n 28. päivänä 1966 ja siitä alkoi ne ljää kym m entä to im in ta v u o tta a n ju h liv a n Keuruun Taiteilijaseuran m o n ip o lv in e n taival Keski- S uom en m aakunnalliseen verkostoon kuuluvana paikallisseurana.

Sisko M ikk ilä