AULIS OJA
Keuruun vanhin
sanomalehtiuutinen
K uluvana vuonna on juhlittu maamme sa
nom alehdistön 200-vuotism uistoa sen joh dosta, että vuonna 1771 alkoi Turussa ilm es
tyä A urora-seuran sanom alehti Tidningar Utgifne A f et Sällskap i Äbo ( = "Erään tur
k ulaisen seuran julkaisem at sanom at”). N iin pä sopinee täm änvuotiseen Keuruun Jouluun suom entaa se ainoa Keuruun uutinen, joka ilm estyi sanotussa sanom alehdessä (n:o 20/
30.10.1774). U utisen on lähettänyt K euruul
ta 22.7.1774 pitäjän silloinen kirkkoherra, m aisteri Abraham Indrenius nuorem pi, ja se on sisällöltään tällainen:
"Viime juhannuspäivänä sattui täällä seu- raava tapaus. A am ulla sää oli tyyn i sekä kaskisavujen ja m onipäiväisen helteen takia k ovin utuinen. K ello 8, jolloin kirkonkelloja soitettiin ensim m äisen kerran, kuultiin kau
kaista lyhyttä ukkosenjyrinää heikon etelä
tuulen puhaltaessa. Jum alanpalveluksen a l
kaessa salam oi ja jyrisi jo lähem pänäkin, lyhyesti, m utta tiheään. Tätä jatkui, kunnes evankelium itekstin lukem isen aikana sala
m ointi kasvoi valtavaksi. Sam alla puhkesi rakeensekainen kaatosade ja hirm uinen m yrsky, jotka rysk yttivät kirkon seiniä, k at
toa ja tornia niin, ettei ukkosenjyrinää enää erottanut. M yrskyn voim a oli niin suuri, että luotettavien m iesten kertom an m ukaan län tinen kirkonnurkka kohosi kivijalan päältä jättäen seinän a lle käm m enenlevyisen raon, josta paljon vettä tunkeutui kirkkoon. Jopa koko eteläseinäkin päästi vettä lävitseen siitä huolim atta, että kirkko on h yvin v eistetty ja tilk itty. Jos eivät m uutam at pelottom at m ie
het olisi käyneet lukitsem assa eteläovea, jos
ta siitäkin vettä tu lvi virtana sisään, kirkko olisi kansan käsityksen m ukaan ollut v a a rassa luhistua. K uinka tyrm istyneitä kaikki olivat, on sanom attakin selvää. Pahinta m yrskyä jatkui n iin kauan kuin evan k eliu
m itekstin kolm en tai neljän jakeen lukem i
nen kesti. Erään 15-vuotiaan pojan, joka juuri siilon oli ulkona juoksem assa kirkkoon, m yrsky lennätti portailta 500— 600 askeleen päähän m etsänreunaan, onneksi vahinkoa aiheuttam atta. — Kuinka kaukana m yrsky oli alkanut, ei varm asti tiedetä. N eljännes- peninkulm an päässä kirkolta etelään sijait
sevan kappalaispappilan luona oli vain jon
kin verran satanut ja jyrissyt. P uolivälissä olevalla pappilan niem ellä sen sijaan on pal
jon erikoisia puita, jopa pensaitakin, nuris- sa, sam oin paksuja petäjiä katkenneina.
M yöskään pohjoiseen päin ei m yrskyn jälkiä ole näkyvissä enem pää kuin neljännespenin- kulm an etäisyydellä. — V aikka rukiinolki olikin vielä pehm eätä, kokonaan ei tämä vilja, Jum alan kiitos, vahingoittunut. Herne ja ham ppu sitä vastoin tuhoutuivat m elkein täyd ellisesti.”
K uten sanottu, sen koom m in ei Aurora- seuran sanom alehdessä enää ollut Keuruun uutisia. Olipa sentään äsken m ainitun A bra
ham Indreniuksen veljen, Kurun kappalai
sen Andreas Indreniuksen laatim a laajahko K euruun pitäjänkertom us vuosikerran 1776 kolm essa numerossa, se kertom us, jonka va
ratuomari E. A. A altio on vuonna 1928 suo
m ennettuna julkaissut. Ellem m e ota lukuun tukholm alaisessa aikakauskirjassa N y Jour
n al uti H ushällningen 1795 (s. 47) ollutta ly hyttä m ainintaa siitä, että Ruotsin K unin
k aallinen Isänm aallinen Seura oli m yöntänyt K euruun kappalaispappilan ren gille Heikki Juhonpojalle hopealusikan pitkäaikaisesta palveluksesta, seuraava Keuruun varsinainen sanom alehtiuutinen näki päivänvalon vasta kuusi vuosikym m entä m yöhem m in turkulai
sessa sanom alehdessä A bo U nderrättelser 30.8.1834. Siihen ja eräisiin myöhempiin Keu
ruun uutisiin saanen palata joskus toisten.
15
