Vellam o Paananen Vellamo Paanasen kokoelma.
Saarijärven reitin höyryalukset
Vesi virtaa, koski kuohuu, ryöpyt vangitut ryöpsähtää.
Vuodet vierii, aika kuluu — höyryt huoaten hengähtää, m uistot mielessä häivähtää.
Kansanrunom aisesti näinkin voi aloittaa Saarijärven reitin vesillä kul
keneiden höyrylaivojen muistelun.
Se liittyy osana Kymijoen latvavesien höyryliikennettä koskevaan tutki
mukseen, jonka taustavaikuttajana on Suomen Höyrypursiseura ry.
Tutkim usta olen tehnyt vv.
1980— 1982 ja vuodesta 1989 alkaen tähän päivään asti. Höyryaluksia olen luetteloinut noin 190. Lisäksi si
vutuotteena on tullut puolentoistasa- taa m oottorialusta. Tiedot olen saa
nut eri arkistoista, m utta ohessa olen haastatellut henkilökohtaisesti ja pu
helimitse noin 270 eri henkilöä. T ut
kimus käsittää Rautalam m in, Viita
saaren ja Saarijärven reitit ja niiden vesillä purjehtineet höyryalukset.
Saarijärven vesireitin alueella oli elinkeinoilmoitusten m ukaan jauho- myllyjä viime vuosisadan puolella mm. seuraavissa paikoissa: Heijos- tenmäki 1875, Heinäahonkoski 1878, Isojoen eli Salmenniemenkos-
ki 1878, Isojoki (Pyrenlahti) 1848, Kiminki 1845, M ajakoski 1869, M uittarinkoski 1877, M yllypuro 1844, Autiokoski 1878, Saarikoski (Hännilä) 1852 ja T uhm ajoki/T uh- makoski 1858. Näin ollen Saarijär
ven Paavolla oli jyviensä jauhatus- paikkoja ihan om asta takaa.
A akkostetut höyryalukset
EDESSALO oli ensin tam perelaisen E. Edessalon om istam a pieni m at
kustajalaiva, jo sta sittemmin tehtiin hinaaja. K otipaikka Tam pere vaih
tui laivan om istajaksi 1935 tulleen, Pyhäjärven H äkkilän kylässä asu
neen Väinö Kauppisen m ukaan Saa- rijärveksi. Jo häntä ennen alus näyt
tää olleen Jyväskylä-Päijänne Laiva Oy:n om istam ana. Yhtymä osti 1920-luvulla ” vanhan 13-metrisen hi
n aajan ” , asiatiedot kertovat. Edel
lä m ainitusta yhtiöstä muodostettiin 1.4.1932 Tehi Oy.
Väinö Kauppinen maksoi laivasta 14 000 mk. Pyhäjärvellä sillä hinat
tiin vesialueen puutavaraa, m utta järvelle sijoittunut Kymin Lauttaus- yhdistys halusi ja sai laivan. Hinaus-
s / s Edessalo Saarijärven Pyhäjärvellä. M ikko Kauppisen arkisto
toim innan päätyttyä EDESSALO siirrettiin takaisin Päijänteelle, jo s
sa se myöhemmin sai nimen TA M PELLA III.
Perimätiedon m ukaan laiva siirret
tiin Pihtiputaan vesille, m utta var
m istusta tähän ei ole löytynyt. Kat- tilakortin m ukaan alus uusittiin 1926. Silloin sen m itat olivat 12,00 x 2,75 m. Kattila n:o 228 oli ra
kennettu Mikkelin konepajassa 1905 ja katsastettu Jyväskylässä 1928— 1935 ja sen jälkeen Saarijär
vellä.
Edelleen perim ätiedon m ukaan m atkustaja-alus ÄÄNEKOSKI on voinut olla Pyhäjärvellä, m utta asia
kirjojen m ukaan se on toim inut P ih tiputaan vesistössä Kauppisen omis
tam ana.
KIIMANEN oli hinaajana Kiimas- järvellä, jossa sen seisontapaikka oli Aittokoski. Alus rakennettiin Väinö
län konepajassa 1924. Sen m itat oli
vat 10,60 x 3,25 x 1,03 m. Kone oli 28 hv:nen 1-paisuntakone. K atti
la 441 poistettiin 1965. M arkku R au
tiainen oli "k ersan a” laivassa läm m ittäjänä vv. 1941— 1944. Sittem min hän oli kansi- ja myöhemmin perämiehenä samassa aluksessa. H ä
nelle kertyi työvuosia hiukan vaille 20 vuotta. Kiimasjärven viimeinen uittokesä oli 1958.
KIIMAS, puinen höyryvarppaaja oli ennen KIIM ANEN -nimistä alus
ta samalla Kiimasjärvellä. Kymin Lauttausyhdistyksen luettelossa se löytyy vv. 1920— 1922. Taavetti Sou
kan isä osti aluksen itselleen 1923.
KIIMAS hajoitettiin ja kuljetettiin osina Kiimasjärvestä Parantalanlah- delle. Runko oli tuotava maitse Pa- rantalankosken ohi. Pyhäjärven ran
nassa alus koottiin. KIIMAS oli 10,5 m pituinen ja 3,5 m levyinen ja sen laidat olivat 1,7 m korkuiset. Kone oli 4 hv:nen. Pyhäjärvellä täm ä ter- vahöyryksi laitettu alus varppasi Soukan toim esta viitisentoista vuot
ta.
32
H inaaja "K iim anen” Kiimasjärvellä. M iehistöä kuvausaikana mm. masunisti Väi
nö H onkanen, perämies Eero Siikki ja läm mittäjä Kalle M oisio. U ljas Hakalan k o koelm a. H änelle kuvan lahjoitti 1971 N iilo Stenman.
Pyhäkosken ja Kiimasjärven luon
nollinen valum aväylä oli siihen ai
kaan eri paikassa kuin nykyisin. Sou
kan om istam ana aluksella tehtiin myös huvimatkoja. Syksyllä 1924 oli ikimuistoiset häät. KIIMAS seisoi Häkkilän rannassa Salorannan laitu
rissa odotellen häistä palaavia,
” m utta ne yöllä rymysivät. . . Onnilta meni ranne poekki. . . kirveen terällä oven raosta sen ru- tasivat. . . Niemelän Arvo soetteli haetaria. . . sitäkii löevät. . . nel
jä hoavottu. . . yksi heitti veivi- sä. . .”
(M ahtoiko olla Palo-M atti, joka sai puukoniskun rintaansa?) Olipa ne rajummat häät kuin Kottilan kuu- liaistanssit!
Kiimasjärvelle tuli eräs ponttuuhe- vonen hulluksi jatkuvasta samaan suuntaan askellettuaan. Kun se vie
tiin maihin laitumelle, alkoi se kier
tää isoa kiveä m yötäpäivään eikä osannut syödä, vaikka harjao rtta ja vitoposkia ei ollut lähimaillakaan!
Kiimasjärvi on virtaava vesi. Tal
visin sen jää on heikkoa. Entisaikaan ihmisiä hukkui jo p a perhekunnit
tain. Asukkaiden oli talvisinkin pääs
tävä asioilleen Saarijärvelle tai Ä ä
nekoskelle. Järven itäinen puoli oli aikaisemmin melkein kuin erämaata.
Liikenneongelmat ratkesivat vasta 1970-luvun aikana tieyhteyksien pa
rannuttua.
Viime vuosisadalta oleva tieto ker
too, että Saarijärven väylään oli edel
lisenä sulana jäänyt noin 38 000 tuk
kia H yytiänojan niskalle. Ilkiöt kat
koivat puom ituksen, tukit lähtivät
virran m ukana, vesistö jäätyi, osa tu
keista jäätyi irrallisina. Seuraavana keväänä Kiimasjärven jää lähti rymi
nällä ja jääkasat ahtautuivat tukkien päälle. Tällöin loputkin tukit irtaan
tuivat puom iletkan sisältä ja alkoi
vat valua Kiimaskoskelle. Lopulta ne suurin vaivoin saatiin pysähtym ään kosken niskalle. Vesi nousi kaiken aikaa. Veden alle jäi Hietam an tuk- kikouru ja pari myllyä. Paikalle ase
tettiin vuorotteleva vartio, sillä jos il
kiöt olisivat päässeet uudelleen tuho- töihin, olisi tukkisum a pyyhkäissyt uittokourun, sillan ja myllyt.
M ANNILAN laiva, oliko niitä kaksikin: talon huvilaiva ja sahan laiva? Näistä ei ole tietoa, on vain ru
no:
Laiva lähti lahesta, M annilasta mahtavasta, M atorannasta mainiosta Aitolahtehen ajamaan, Hantikaista hakemaan.
Vesi pum pussa putisi, R uotsi ruorissa tutisi. . .
H antikainen oli M annilan vakio- suutari ja Ruotsi talon laivan pääl
likkö. Runontekijä lienee ollut Ruotin-Jussi, jo ka sai istua linnassa
kin sohaistuaan nimismiestä. Tämän kerrotaan tienneen erään m urhan te
kijän, m utta jätti täm än jostain syys
tä syyttäm ättä. Ruotin-Jussi rustasi runon:
Kosketin se kova mies, jo k a murhan tehneen ties,
m ut ei kehannut kannella
— ties voita olevan tallella. . . PÄ Ä JÄ R V I, m atkustajahöyrya- lus, rakennettiin 1903 Tampereella, sen jälkeen se työskenteli Pääjärvel- lä ja siirrettiin mahdollisesti jo 1913 Keiteleelle. Pääjärvellä oli myöhem
min kaksi m /s alusta, PÄÄ JÄ RV I I ja PÄ Ä JÄ RV I II, m utta nyt on ky
symys höyryaluksesta. Karstulan Rantakylästä on Niilo Lehtonen kir
joittanut juttusarjan Rantakylän elä
m änm enosta nimimerkillä Antipas.
Rantakylä VI osasta ei selviä, ker
tooko kirjoittaja höyryalus PÄ Ä JÄRVESTÄ. Tietääkö joku?
SAARIJÄRVI I, pönttööni — eli tynnyrialus, mitoiltaan 13,70 x 3,50 m, kone 17 hv:nen, alus rakennettu 1891 Heinolassa, oli Saarijärvellä ai
nakin vv. 1924— 1948, osan ajasta mahdollisesti M AHLU-nimisenä Mahlunjärvellä. Alus tuotiin vanha
na Saarijärvelle. M inkä nimisenä milloin ja mistä?
V arppaajan koneisto ja ponttoo- nit olivat rautaa, m utta rakennelmat puiset ja kaksinkertaiset. Uusittaes
sa toinen vuoraus purettiin. SAARI
JÄRVI ” ängbäten” on Kymin Laut- tausyhdistyksen luetteloissa vv.
1919— 1931 Saarijärvellä, m utta sen jälkeen alueella Kouheroistenkoski- Summasjärvi. Alus romutettiin Mah
lun Taipaleenkosken yläpuolella 1960— 1961. Laivaa ajoi mm. Onni Niemi.
SUMMA oli pieni puinen hinaaja, jon ka omisti ” joku V altonen” , jo ka hinautti rautam alm ia Kissakos- ken masuunille jalostettavaksi. Muis- tannan m ukaan alus paloi 1920-luvun alkuvuosina Ärrinsaaren ja Kopanniemen välisellä salmella.
Miehet olivat rannankeruussa ja läh
tivät maihin kahvitauolle. Sinä aika
na alus syttyi tuleen, joutui tuuliajol
le ja kulkeutui Honkalan rantakivik
koon. Siellä jäänteet olivat pikkupoi
kien mielenkiinnon ja keräilyn koh
teena.
SUMMANEN, hinaaja-varppaaja rakennettiin teräksestä Väinölässä 1922. Sen m itat olivat 9,95 x 3,20 m, kone kehitti 29 hv:aa, aluksen nopeus oli 4 solmua ja kattilan ko
ko 0,770 m 3 ja tulipinta 8,80 m 2. >
33
s /s Saarijärvi, m yöh. M ahlu. Kuva: Reino Kiviranta Saarijärvi. Kuvan omis- s /s Saarijärven konehuone. Kuva Mahlunjärvel-
taa Onni Niemi Saarijärvi. lä, milloin? Vas. piiriesimies Heikki Virkkunen,
kesk. Antti Latonen, oik. V äinö H onkonen.
SUMMANEN löytyy myös nimellä SUM M ASJÄRVI, jonka telakoitu- m ispaikka oli Tarvaalassa Opiston- kosken yläpuolella. Uljas H akala on tutkinut aluksen ja uiton vaiheita.
Ä IJÄ VESI, lempinimeltään Ä I
JÄ , tynnyrilaiva, ponttonien päälle rakennettu runkoponttoni, valmistui Varkaudessa 1896. Sen mitat olivat
13,00 X 3,20 m, kone alkuun 3 hv:nen, myöhemmin 17 hv:nen.
Vuoden 1945 jälkeen aluksen katti
la katsastettiin Kalmarinjärvellä ai
na vuoteen 1951. Kattila rekisteröi
tiin Rautalamm illa 1929. Siellä alus työskenteli alkuun Äijävedellä.
Alus tuotiin osina Kalmarinjärvel- le ja koottiin Soljolan rannassa ol
leella telakalla. ÄIJÄ VEDEN tela- koimispaikka oli Salkkoniemen ran
nassa olleella telakalla. Laivan teh
tävänä oli puutavaran kuljettaminen Länsi-Kalmarista, Heijostenkoskel- ta, Pääjärveltä ja Tuhm akoskelta.
Kalmarinjärvellä Eino Rautava, jo- s/ s Summanen ” juhannuställingissä” . Jussi Keskustalo.
ka eli vv. 1911 — 1988, oli konemie- henä vv. 1946— 1952.
Lopuksi kiitokset
kaikille tiedoillaan apua antaneille ja laivoista kiinnostuneille Saarijärven ja Saarijärven reitin varrella asuvil
le ihmisille. Kiitokset myös valoku
vien lähettäjille. Vain yhteistyössä kymmenien haastateltujen asukkai
den kanssa tutkim uksesta jää arvo
kas muisto jälkipolville ajasta, jo l
loin ” isä laivan osti” .
Toivon saavani lisätietoja arv. lu
kijoilta. Kiitokset niistä.
Osoite: s/ s Äijävesi Kalmarinjärvellä Eino Rautavan (eli 1911— 1988) ollessa koneenhoita- 72600 Keitele, puh. 978-52460 jana (oik.) 1946— 52. H inaus päättyi 1952. Kuvan om istaa Elli Rautava Saarijärvi.
34
