T ila u s h in n a t Suom essa: Koko vuosi Smk. 4:—, p uoli 2 : — Yksityisnum eroita — :1 0 ; A m erikassa koko vuosi 1 doll. 25 cent., puoli vuosi 65 c en t.;
Venäjällä koko vuosi 1 rupla 25 kopeekkaa, puoli vuosi 90 kopeekkaa.
M IIN A S IL L A N P A A , Vastaava.
H ILJA P Ä R S S IN E N , Toim ittaja.
O s o it e H e ls in k i, L a iv u r ik a tu 11
5:s v u o s i k e r t a . Ilm e s ty y H e lsin gissä k e rra n viiko ssa .
K onttori: H elsinki, Sirkusk. 3.
A voinna klo 9—1, 4—6. Puhelin 56 59.
L ä ä k ä r e itä :
A ilio, Antinkatu 9, la s te n i 12— 1 ja 5—6, puh. 77 72.
H ir v is a lo , Vladimirink. 11, sisätaut. 5 —7, puh. 55 95.
L e id e n iu s , L aim i, V ladim irinkatu 11, 5—6, puh. 50 9 ja 76 03.
T o p p e liu s , Kluuvikatu 6, lastent. 10— 12 ja 5—6, puh. 81 22.
V a rtio v a a ra , Aleksanterink 40, silm ät. 10— 11 ja 6—7 puh. 69 62.
V a s e n iu s , Erottaja 15—17, naistentaut. 9 — 11 ja 2 —3 puh. 4 87.
N ain en poliisin käsiin, mies vapaaksi.
Y hteiskunta kivittää.
K uinka porv arillin en oikeus työläisiin n äh d e n o n luokka- oikeutta, sen kyllä tiedäm m e. M utta köyhälistöluokasta k o toisin olevaan naiseen n äh d e n se on täm än lisäksi vielä enem m än se on m itä yksipuolisinta puolueellisuutta.
V arsinkin niinsanotuissa siveyspoliisi-jutuissa tu le e tuo
»oikeus» loistoonsa. N iin p ä äsken sattui että H elsingissä erääseen m atkailijakotiin tuli herra N — , otti h u o n ee n ja asettui yöksi. M utta iltayöllä hän toikin kadulta naisen huoneeseensa, sekä sattui pari esiintym ään häiritsevästi, jo u tuen poliisin kanssa tekem isiin.
Saapuukin pari poliisia siveysosaston lähettinä ja asia ratkaistaan yksinkertaisesti näin: m ies saa jäädä rauhaan, mutta nainen kuljetetaan siveysosastoon vastaam aan käytök
sestään.
T älläkertaa oli m ies »ylioppilas» ja näillä herroilla on omat, ihka erikoiset vapaudet. Y lioppilasta ei poliisi vie putkaan, vaan hänestä ilm oitetaan rehtorille, jo s ollenkaan ilmoitetaan.
Ilm anko ovatkin ylioppilasvekarat tulleet yhä julkeim - miksi, valituksia heidän »pyydystetyistään» H elsingin ka
duilla k uuluu yhtenään.
M utta vaikkapa m ies ei olisi o llu t ylioppilaskaan, niin kyllä hän olisi säästynyt, sillä tällaisissa tapauksissa
han m ies aina p oistuu ehein nahoin ja naisparka raahataan siveellisyysosastoon, tuom io istu im en eteen, vankilaan.
Ja suurim m an osan yleisönkin m ielestä täm ä o n aivan paikallaan.
N ainen ajetaan työttöm yydellä ja pienellä palkalla m yy
m ään itseään. »Sitten hyökkää korkea oikeus» naisen kim p p u u n !
M utta kuinka m o n i m uistaa ajatella oikeaa syyllistä.
Syyllinen on kapitalisti, joka m aksoi riittäm ättöm än palkan, yhteiskunta joka jätti naisen hätään. —
M utta yhteiskunta julistaa syyttöm äksi herrasm iehen ja vierittää naisen yli kivisateen.
Kaisa.
Juom arahajärjestelm ä.
Ju o m arahajärjestelm ä o n yksi m eidän aikam m e rum im - pia epäkohtia. T yöntekijän työstä ty ö n an taja ei m aksa palk
kaa, vaan palkanm aksajaksi tulee ostaja, joka ensin m aksaa tavarasta sangen korkean hinnan. O stajan on sen lisäksi m aksettava liikeapulaiselle eri palkka. Liikkeen harjoittaja pääsee siis kaikesta apulaisväen palkkauksesta. Liikeapulaisten palkan saanti tulee täten riip p u m a an — arm opaloista. Ju o m a rahathan ovat senlaisia, joita an netaan — arm osta. Miten nöyryyttävänä ju o m a rah o ja pidetään niiden puolelta, jotka ovat parem m assa asem assa, näkyy siitä, että jos esim erkiksi pankissa jo k u työm ies, joka tallettaa rahaa, tarjoisi jollekkin pankin virkam iehelle juom arahaa, koska tu o pankin virkam ies o n palvellut häntä, niin m itä luulette tu o n pankin virkam iehen sa n o v an : hän loukkaantuisi kauheasti siitä hävyttöm yydestä että hänelle kehdattaisi tarjo ta juom arahaa. Mikä ero on sitten pankin virkam iehen ja ravintolapalvelijan välillä?
M olem m at palvelevat yleisöä, toisella on vakituinen palkka, toisella ei m itään. T o in e n lo ukkaantuu siitä, jos hänelle uskalletaan tarjo ta ju om arahaa, toinen ei saa loukkaantua siitäkään ettei hänelle anneta ju om arahaa, tai toisin sanoen hänen — palkkaansa.
V ahingoittavinta ihm isluonteen kasvatusta on ju o m a rah a
järjestelm ä, se on oikeata orjan o p p ia, ju o m arah a palkan asem asta kasvattaa nöyräniskaisia m atelevaisia olentoja, jotka eivät uskalla olla o m a itsensä, k ohdeltakoon heitä sitten kuinka tahansa, sillä jo s uskaltaa p an n a vastaan, m enettää paikkansa. P o rv arillin en talousjärjestelm ä suosii ja pitää sitä aivan luonnollisena, yksinom aan sentähden, että se kas-
03 H
Ö
<D
s
0• H
ö
•
Ö
pHf t t i
hl
ti
ö ©
© -
0) 0
© a
ft S
a &
•H03
•H
© M Ö 03
M :GS03
0
M
© ' o 5
Ö
©
>1
cd cd
M
cd
H U O N E K A L U J A
Suuri varasto. Sänkyjä, piironkeja, pöytiä y. m.
myy sekä valm istaa huokeim m alla
O . M. K O I V U . T am pere, K auppakatu 14. — Puh. 1 61.
:: :: J. AH O KAS. KAN G ASKAU PPA :: ::
Ta m p e re , H ä m e en k. II.
Suuri valikoim a m uodikkaita Naisten ja Miesten pukukan
kaita, koti- ja ulkom aan tehtaiden teoksia, K orutavaroita ja Neu- lom atarpeita halvim piin hintoihin.
M
O
vattaa porvarilliseen järjestelm ään sopivia orjain jälkeläisiä.
Juom arahajärjestelm ällä täydessä räikeydessään on vielä se pah a puolensa, että se pitää kiihottavaa kilpailua ja sääty- erotusta yllä ju uri palvelijain keskuudessa. Siten estetään kaikki yhteistoim inta, m ikä m uuten voisi olla m ahdollista.
V iinuri katsoo että hän on paljon y läpuolella siivoojatarta.
S iivooja luulee itseään herrasväeksi apulaisiinsa verraten, ja apulainen pitää k uparinkuuraajaa paljaana palvelijana itseensä nähden, joka katsoo olevansa jotain herrasväen ja palvelijan välistä rotua. Kilpailu ansaitsem aan juom arahoista palkkaa itselleen estää hänen loukkaantum asta rum im m asta- kaan tarjouksesta ja loukkaavam m astakaan kohtelusta, sillä jo s loukkaantuu, ei saa palkkaansa.
T u n n ettu a on, että juuri ravintola-alalla palvelijain palkka o n kokonaan riip p u v ain en juom arahoista. M utta jo ta enem pi isäntä saa palkatonta työväkeä, sitä enem pi pitäisi saada.
Sen tähden onkin T ukholm assa eräs su u ren ravintolahotellin om istaja eh d o ttan u t uudistuksen, jon k a m ukaan jokaisen palvelijan pitäisi ensin tilittää saam ansa ju o m a rah at yhteiseen kassaan, josta sitten m aksettaisi niidenkin palvelijain palkat, jotka eivät ole v ieraiden kanssa m issään tekem isessä, eivätkä siis ole tilaisuudessa m ihinkään henkilökohtaiseen ansioon.
Ju o m a ra h at vakiintuvat täten aivan välttäm ättöm iksi. Y lei
senä tapana lienee, että ju om arahoiksi annetaan 1 0 — 15 prosenttia m aksettavana olevasta sum m asta. T äm ä tu n tu u olevan aivan yleisesti käytännössä. M utta vaikka nyt aivan yleiseen se on käytännössä, niin sittenkään ei kukaan ravintola- hotellin om istaja tee ehdotusta ju o m arahajärjestelm än poista
m isesta. Miksi ei ju o m a rah o ja tai palvelijalle tulevaa palk
kaa voida suorastaan kantaa laskun m ukana. Yksinkertai- sintahan olisi korottaa hintoja 10 tai 15 prosentilla, siitähän kertyisi sam a tulos m itä nyt saadaan. Ja palvelijoilla olisi vakituinen palkka. E ikö täm ä järjestelm ä olisi m olem m in p uo lin parem pi kun nykyinen?
J u o m a ra h an puoltajia löytynee ei ainoastaan rav in to lo it
sijoissa, m utta m yös palvelijain joukossa, sillä siinä voivat m oniaat sattuvissa tilaisuuksissa ansaita satum aisia sum m ia.
Ja siihen koittaa jokainen pyrkiä. M itä he siinä m enettää, sitä ei he h u o m a a itse.
M eidän tehtävä on taistella ju o m arahajärjestelm ää vas
taan, sillä työntekijälle on m aksettava vissi palkka, joka ei saa olla arm o p alan lu o n to in en . M iina S.
S ananen Puolueopistosta.
Jo v ihdoinkin lienee voitettu ne esteet, m itkä ovat vii
vyttäneet p u o lu e o p isto n alkam ista, — ainakin suurim m at.
N e esteet eivät ole olleet vähäiset, toisarvoiset, päinvastoin aivan luonnolliset, sillä p u o lu e em m e ei ole vielä voin u t keskuudestaan kasvattaa kylliksi kykeneviä voim ia jotka olisi
vat voineet ottaa niin suuren edesvastuullisen työn vastaan, kuin opettajan toim i puolu eo p isto ssa on. O n h a n p u o lu eem m e vielä siksi nu o ri, että siltä kannalta katsoen on opisto ollut m ahd o to n , ja sivistyneestä luokasta on tähän asti aniharvoja »eksynyt» m eidän joukkoom m e.
V altiollinen asem a on m yös o llu t osaltaan tekijänä siihen että kyvykkääm m ät työm iehem m e ovat olleet pakotettuja, kuten koko luokkatietoinen työväestö, osaa ottam aan v ä
hän väliä ed u sk u n n an hajotuksista jo h tu v aan vaalitaisteluun.
Jos eduskunta olisi saanut säännöllisesti te h d ä työtä, olisi ollu t luonnollista, että aikaa olisi jäänyt niin yksilön keh i
tystyölle kuin koko työväenluokalle.
S uuri tied o n jan o on p u o lu e em m e keskuudessa ilm en
nyt varsinkin siitä asti kun valistustyötä on tehty ja s u u r
lakon jälkeen yhä voim akkaam m in ilm ennyt. O n h a n n o p e a kapitalistinen kehitys ja yhä p item m älle m enevä valtiollinen so rto sy nnyttänyt työtätekevässä luokassa vaistom aisia luok- katunteita, vihaa heitä sortam aa luokkaa kohtaan, kun taas
h eränneellä työläisellä on p erinpohjaisen so sialidem okratian tun tem in en kasvanut huutavan välttäm ättöm äksi.
Kykenevien toim itsijo id en kautta voidaan jossain m äärin tyydyttää tiedon janoa luokkam m e keskuudessa. M utta kykeneviä luennoitsijoita voidaan saada ainoastaan silloin, kun niillä henkilöillä on tilaisuus opiskeluun, joilla o n ha
lua ja edelletyksiä siihen toim een. K unnollisten lu e n n o it
sijoiden aikaansaam iseksi päätti nyt viim eksi pidetty sos.
dem . p u o lu e k o k o u s H elsingissä, että p u o lu e o p isto alkaa to im intansa täm än talven aikana. T osin K otkan kokous päätti sam ansuuntaisesti, m utta eteen tulleiden esteiden tä h den o p isto n alkam inen lykkääntyi.
N yt tehty päätös o n kiinteästi lausuttu. P äätös sisältää että ellei vo id a saada 3 k. k. kestäviä kursseja, o n järjes
tettävä 2 k. k. m utta että m issään tapauksessa o p isto n alka
m ista ei saa sivuuttaa. P u o lu ek o k o u k sen päätös todentaa m iten todella suuri p u u te on nykyään kunnollisista lu e n noitsijoista, ja jonka tyydyttäm iseksi on valm istettava nyt lyhyem pi oppiaika.
P u o lu e k o k o u k s e n tek em ää p ä ä tö s tä o n k in p u o lu e to im i
k u n ta ja a m m a ttijä rje stö ry h ty n y t to te u tta m a a n .
Syysk. 2 9 p:nä oli julaistu kirjelmä, m issä ilm otettiin että opisto voi alkaa toim in n an ainoastaan 2 k. k. alkaen jouluk. 1 p:nä 1911.
T u o tieto epäilem ättä otettiin järjestöissä ilolla vastaan.
O p p iaik a on lyhyt, ainoastaan 2 k. k. m utta o n uskot tavaa, että o p isto o n valitut o p p ila at tulevat olem aan p a r
haim m illa edellytyksillä varustetut, joka onkin luonnollista.
Silloin opistosta päässeistä o ppilaista on hyötyä puolueelle.
Järjestöjen tehtävä on keksiä keinoja miten saadaan o p p i
laita opisto o n .
Ja keinoista ei ole koskaan o llu t puute, kun on tärkeä kysym ys esillä.
T äm änkin kysym yksen suhteen o n jo enem m än kuin vuosi sitten ryhdytty toim enpiteisiin. Eri am m attiliitot ovat ju listaneet haettavaksi apu rah o ja. H akijatkin ovat osittain jo valitut, o d ottavat vaan sitä lopullista hyväksymistä opisto- kom itealta. M utta löytyy vielä liittoja ja paikallisia järjes
töjä, jotka nyt vasta ryhtyvät varojen kokoam istoim enpitee- seen. T osin toisilla liitoilla on valm iiksi osotettuja varoja, m ikä su m m a jaetaan m äärättyyn osaan annettavaksi avus
tukseksi o p isto o n m enevälle oppilaalle. Sellaisia o n m. m.
T yöläisnaisten liittto. T. k. 5 p :n ä julkaisi sanottu liitto- to im ikunta kirjelm än, m issä m. m. kehoitettiin vielä varo
jen kokoam iseen ja sitten m ääräajan kuluttua julistaa liitto- to im ik u n ta ap u ra h at haettaviksi. H akijaa valittaessa ei tulla ottam aan h u o m io o n , on k o h än valtiollisen vai am m atillisen liikkeen palveluksessa. K un k o o tu t varat eivät ole rikkai
den pusseista annettu, vaan on ne koottu työläisnaisten pienistä palkoista, olisi suotavaa että avustuserän saajasta olisi m ah d o llisem m an suurta hyötyä puolueelle.
O n h a n o p isto n tarkotuksena kasvattaa kunnollisia, kyke
neviä toim itsijoita. Siksi niiden naisten, jotka tulevat opis
to o n valituksi täytyisivät om ata alkeellisim m at tiedot sosiai- dem okratiasta. O n täytynyt olla liikkeen m ukana jonkun ajan. Sillä allekirjoltanut uskaltaa luulla, että jos tulisi vali
tuksi sellainen henkilö, joka ei ole ollut m ukana puolue- to im innassa, eikä om aa alkeellisem pia tietoja sosialidem ok
ratiasta, niin o n vaikeata seurata pitem m älle kehittyneiden oppilaid en rinnalla. O p pilaalla ei ole silloin vastaanotto kykyä. Jos näin sattuisi nyt kuitenkin käym ään, silloin olisim m e lyöneet kirveem m e kiveen. N iiden m uutam ain naistoverien, jotka täten tulevat valituksi p u o lu e o p isto o n , tulisi olla p ar
haita voim ia. E tupäässä n u o riin olisi kiinnitettävä huo m io m ikäli niistä havaitaan, että om aavat taipum uksia joko sa
nom alehti- tahi puhuja- alalle. Niitä ei liene runsaasti p u o lueessa.
M iten olisi m eneteltävä hakijain valitsemisessa. Liittotoi- m ikunta yksinäänkö toim ittaisi valinnan? K un kysymys on tärkeä katsoisin edulliseksi, että liittotoim ikunta yhdessä liittoneuvoston kanssa valitsisi hakijat. Erityistä neuvoston kokousta ei tarvitse sentakia kutsua koolle. Liittotoim ikunta
