■Kuiluin metsäpalosta 70 vuotta
ulhan m etsäpalo oli M ultian pitäjän p u o lella, m utta kosketti läheisesti K onttim äen kylää j a E teläm äen ta loja. L ähenihän palo uhkaavasti kohti K onttim äkeä tuulen tuom ana. Lisäksi M ahlun-E teläperän tie oli ainoa k u lk u kelpoinen tie paloalueelle j a siitä syys
tä huolto ja kuljetukset hoidettiin suu
rim m alta osin Saarijärven suunnasta, K onttim äen j a E teläm äen talojen k au t
ta.
K ulhan m etsäpalo on m yös yksi erikoisim m ista tapahtum ista M ahlun ja K onttim äen historiassa. O nhan sitä m uisteltu ja siitä kerrottu tarinoita v u o sikym m enien ajan. Palo sai alkunsa M ultian L innankylältä H aukim äen ta losta, kun isäntä poltti raivaam allaan uudispellolla kantoja ja risuja. S iitä tuli riistäytyi m etsään.
tä. Toisena päivänä, kun sotilaat tulivat palolle, he toivat kenttäkeittiöt tu lles
saan. Sen jä lk ee n oli m uonituspisteet H onkapolvessa, K ulhassa j a A utiossa.
R uoan valm istuksessa j a jak elu ssa oli keittöm iesten lisäksi naisia. R uoan j a kelun, niin kuin m uunkin toim innan teki erittäin hankalaksi teiden puute.
Oli vain yksi tie, E teläperältä Kulhan kautta A utioon, jo n n e tie päättyi
P ö y t ä k ir j a m e r k in t ä M a h lu n E t e lä - p e r ä n t i e h o it o k u n n a n k o k o u k s e s t a
25.7. 1933.
Kun kulopalon aiheuttam a suuri lii
kenne särki huom attavasti ja m onin- paikoin tie tä jä rum puja, niin päätettiin näm ä pahim m at paikat ja särkyneet rum put ensiksi korjata. S am oin tielle ilm aantuneet m aakivet am pua pois.
P a lo n e n sim m ä ise n p ä iv ä n k o k en eet m u istelev a t
Uuno R utanen s. 1915: Se oli h ein ä
kuun alkupuolen päivä vuonna 1933.
O lin isän k an ssa K ulhanvuoren lähellä olleella m etsäpalstallam m e töissä, kun puolenpäivän aikoihin alkoi tulla sa
vua. Isä m eni K ulhanvuoren laelle k a t
som aan, m istä päin savu tulee. Savu tuli etelästä A ution suunnasta. L o p e
tim m e työt j a lähdim m e katsom aan m issä palaa. E m m e päässeet kuin Vat- tupurolle, kun palo tuli vastaan. Vattu- puro on noin 2 km. K ulhan talosta ete
lään. K äännyim m e takaisin j a tulim m e K ulhan taloon, siellä oli jo paljon vä
keä koolla. H uonekaluja kannettiin pellolle j a kasteltiin kattoja, siihen ai
kaan kaikissa taloissa oli pärekatot.
Palo eteni latvapalona tavattom an n o peasti. hyvä kun ehti alta pois. Kävi navakka tuuli ja kuului kova pauhina ja jy m in ä, kuin ukonilm alla. Palohan synnyttää itsekin tuulta, kun käy veto tuleen päin. Palo eteni suollakin kuin olisi lam m aslaum a m ennyt, tai niin kuin olisi suurta verkkoa vedetty suon
pinnassa.
Tuuli kääntyi kuitenkin lännen puolelle j a niin K ulhan rakennukset säästyivät, m utta K ulhan m etsää ja pellon riukuaitaakin paloi. Palo kiersi K ulhan talon ja eteni ensim m äisenä päivänä pitkin Pirttisuon laitoja Hon- kalam m en tienoille, siis noin kym m e
nen kilom etrin m atkan y htenä päivänä.
M yöhäisinä iltayön tun tein a tuulen tyynnyttyä tuli tuntui sam m uvan.
B ertta L iim atainen s. 1913: E teläm äen Toivo teetti kytöm aalle K onttijoen varteen u utta peltoa. Veljeni Jussi ja Sarasen R iiti olivat siellä kuokkim assa j a m inä tein lehtikerppoja, päivä oli kuum a. P äivällä alkoi tulla savua ja ilm a kävi kovin utuiseksi ja harm aaksi, aurinkokin m uuttui punaiseksi, oli kuin auringonpim ennyksen aikaan.
Siihen aikaan syötiin kolm e kertaa p ä i
vässä ja kun tulim m e päiväruokailulle kotia, oli jo hälyä. Ihm isiä liikkui ja Y lä-E teläm äen M anne aukoi portteja ja sanoi, että kohta tulee paljon ih m i
siä j a autoja. Siihen aikaan oli tiellä portteja talojen rajoilla. Syötyään Riiti ja Jussi lähtivät heti takaisin työm aal
leen, arvellen, ettei tarvitse lähteä p a
lolle, kun virallista käskyä ei vielä ol
lut tullut. M yöhem m in sam ana päivänä kiersi jo k a talossa valtion työnjohtaja ja m ääräsi, että kaikkien työkykyisten m iesten on lähdettävä p alo a sam m utta
m aan. S illoin ei ollut koko kylällä kuin m uutam a puhelin. N iin m inä vein sa
nan R iitille j a Jussille j a niin hekin jo u tuivat lähtem ään palolle.
Valkea näkyi E teläm äelle oikein hyvin, kun se hyppi p uiden latvoissa eteenpäin. K uului sellainen jy ty kuin ukkosella. A uto ja kulki yhtenään, niitä oli kaikenlaisia; henkilö-, kuorm a-, ja linja-autoja, postiautokin. V ielä sam a
n a päivänä tuli käsky, että kaikista ta loista, jo issa on kaksi naista, toisen on lähdettävä jälkisam m utukseen. K uor- m a-auto, jo k a vei m eitä, oli T unturin M e t s ä h a l li t u k s e n t ie t o j a
K esä 1933 oli läm m in, kuiva j a paha m etsäpalovuosi. Sam anaikaisesti K ul
han palon kanssa H ännilässä paloi m etsää. K uukauden kuluttua K ulhan palosta, syttyi M ultian K ekälisen val- tionpuistossa suurpalo, jo ss a paloi m etsää 254 hehtaaria. K ulhan palossa paloi valtion m etsää noin 650 hehtaaria j a silloisen R osenlev yhtiön, nykyisin U PM -kym m ene, m etsää noin 400 h e h taaria, siis yhteensä noin 1 050 hehtaa
rin yhtenäinen alue. K ulhan suurpalon sam m utus m aksoi 80 000 silloista m arkkaa, ja m aan tuottokyvyn arvioi
tiin laskeneen 20 %. P aloalueelta jo u duttiin hakkaam aan yli 27 000 runkoa sahapuuta, noin 1 500 runkoa vaneri- puuta ja 30 000 pinokuutiom etriä propsi- j a polttopuuta
P a lo n s a m m u t t a j ie n m u o n it u s M etsähallitus pyrki palon alusta alkaen järjestäm ään sam m utusväelle ruo k ai
lua. A luksi kerättiin taloista leipää, m aitoa ja voita. Joillakin oli om ia eväi
15
M etsänkylvöä Kulhan m etsäpaloalueella. Kuva Johan Sahanen.
auto Pylkönm äeltä. M eidät vietiin H onkalam m en luo, siellä m e naiset kannoim m e lam m esta vettä savuaviin kohtiin. M iehet hajottivat k u okilla sa
vuavia m ättäitä ja m uurahaispesiä. Yön tunteina palo pysähtyi ja sam m utusvä
keä alkoi päästä pois. M utta tuli syttyi m yöhem m in uudestaan ja sitten se vas
ta oikein paloikin !
H ellä R iihinen s .1921. Y lä-E teläm äes- sä oli P ienviljelijä yhdistyksen puutar- hakurssi, m eitä oli siellä m uutam ia.
H uom asim m e taivaan rannalla lou
naassa nousevan savua, jo k a suureni k aiken aikaa. M ielenkiintom m e ko h distui savun seuraam iseen niin, että k urssi jä i kesken. Savu lisääntyi n o p e
asti, päivä häm ärtyi j a aurinko näkyi p unaisena pallona savun läpi, kuin au
ringonpim ennyksessä.
Iida L am pinen s. 1914. R ajalassa, H on
kam äessä j a A hvenm äessä ty hjennet
tiin rakennuksia j a kasteltiin kattoja, kun tuuli toi sellaista nöyhtää. Palo p y sähtyi kuitenkin noin 2 kilom etrin etäisyydelle R ajalan talosta. K ulhan talossa paloi jo pellon aitaakin j a em äntä M aria herm ostui niin, että h u u
ti suoraa huutoa, kun hän pelkäsi, että talo palaa. H än järk y tty i p alosta niin, ettei to ipunut siitä koskaan, vaan jä i m ieleltään sekavaksi ja tarvitsi ja tk u vaa huolenpitoa.
Y l i v i i s i p ä i v ä ä k e s t ä n e e n p a l o n s a m m u t u s
Paloa sam m uttam aan m äärättiin kaikki 18 -5 0 -vuotiaat m iehet lähipitäjistä ja lisäksi sotilaita Tikkakoskelta. Paloa yritettiin sam m uttaa k aatam alla m etsää edestä päin j a p olttam alla vastatulia sekä raivaam alla palokäytäviä, jo id e n toivottiin pysäyttävän palon. M aassa etenevää tulta sam m utettiin nuoresta kuusesta tehdyllä h usalla hakkaam alla.
H usa oli parim etrinen kuusi, jo k a oli karsittu niin, että oli jä tetty vain latva- tupsu. M uun m uassa K angaslam m en eteläpuolelle kaadettiin palokäytävä, m utta täm ä oli tu rh a työ, sillä palo kääntyikin länteen.
Uuno R utanen kertoo: M iehet oli ja ettu joukk u eisiin , jo illa kullakin oli
om a jo h taja, tavallisesti valtion työn
jo h ta ja tai m etsänvartija. A ivan kuin sotaväessä. S am m utustyö oli jaettu
vuoroihin j a työstä ei saanut poistua, ennen kuin vaihtom iehet tulivat paikal
le. M aantiellä oli vahteja, jo tk a pysäyt- telivät palolta poispäin kulkevia, k os
ka oli m yös karkuruutta palolta. Palo kesti noin viisi vuorokautta, ennen kuin se saatiin lopullisesti hallintaan.
Palo kyllä rauhoittui yön aikaan, m utta päivällä tuulen virittyä syttyi aina jo l
takin kohtaa uudelleen. Itse olin palo l
la kaikkiaan seitsem änä vuorokautena.
Kun m eidät siviilit päästettiin pois, niin sotilaat jäiv ät v ielä jo k sik in aikaa jä lkisam m utukseen L opullinen jälk i- sam m utus j a vartiointi kesti viikkoja.
M etsähallitus m aksoi palon sam m utta
jille pientä korvausta, palkkaa se ei m äärältään vastannut.
Urho Sahinaho s. 1923: O lin kym m en
vuotias K ulhan palon sattuessa. L äh
dim m e K orkealehdon Toivon kanssa ongelle P irttipuron T am m ipoukam aan.
P äästyäm m e onkipaikkaan, sinne il
m estyi m etsästä k olm e m iestä, jo illa oli turvekuokat m ukanaan. Y hden tu n nistin L ikolan Jussiksi, kahta m uuta en tuntenut. He vaativat , että Toivon on lähdettävä paloa sam m uttam aan. Toi
vo vastusteli sanoen, että ei voi lähteä
16
Paloalueen metsää Kulhan kankaalla v. 2002. M etsähallitus on alueella tehnyt aina
kin kaksi kertaa harvennushakkuun, taimikoiden harvennustöiden lisäksi. Kuva Heikki Sahanen.
j a jä ttä ä m inua tänne yksin. M iehet k o vistellen sanoivat, että sinun on pakko lähteä. Toivon oli lähdettävä m iesten m ukaan. H än kehotti m inua m enem ään kotiin sam aa polkua, jo ta olim m e tu l
leetkin, olinhan kulkenut sitä ennen
kin.
K uljettuani kotiin päin jo n k in m at
kaa, tuuli kääntyi j a vastaan tuli niin paljon savua, että silm iä kirveli j a h en gitystä salpasi. M inun täytyi kääntyä takaisin. L ähdin juoksem aan Köpin- kankaan suuntaan. M uistan vieläkin, kuinka pelkäsin, kun kuulin kovaa j y m inää j a pauh in aa j a taivaalta satoi k i
p u noita j a "k ek äleitä” . Jonkin m atkaa ju o stu an i savu väheni j a tuulikin tuntui kääntyneen. Tovin odoteltuani uskalsin lähteä ja tk am aa n m atkaa ja pääsin H onkam äkeen, jo sta jatk o in Eteläm ä- keen. S iellä A ino em än tä oli ulkona ja kyseli, m istä ihm eestä sinä poika tulet?
M inulla kun oli vielä ongenvapakin m ukanani, en ollut huom annut heittää sitä pois.
Alvari Notkola
M ultian Linnankylältä:L innankylällä ei ollut silloin p uheli
mia. M istä hälytys tehtiin, sitä en tiedä.
S am m utusväkeä tuli m yös M ultian suunnasta. U hkaavista tilanteista h u o lim atta paloi vain yksi rakennus. Se oli K oiralam m esta M ustaanlam peen tu le
vassa K oirapurossa ollut jalkam ylly.
M ylly oli Sipilän, T eerim äen, N otkon j a K annaksen talojen yhteinen.
V a u v a s a i n i m e n i l t a m y ö h ä l l ä
H ellä Riihinen: P ienestä H onkam äestä tuli A ino R utanen lapsineen m eille E teläm äkeen paloa pakoon. Olivat vie
neet kaikki tavarat, m itkä saivat, p eru nakuoppaan. H änellä oli m yös pik k u i
nen vauva, keväällä syntynyt, jo ta ei ollut vielä kastettu. N ähtiin että P y l
könm äen pappi L eikonen m eni kulolle.
Sitten vahdittiin, m illoin hän tulee siel
tä pois. Se oli jo yön aikaa, kun hän tuli pois j a m e pysäytim m e hänet ja pyysim m e h än tä k astam aan A inon la p sen. H än esteli ensin sanoen, ettei h ä nellä ole sellaisia vaatteitakaan m u k a
na, m utta suostui, kun kerroim m e, että kirkolle on p itk ä m atka, ei ole kyytiä ja ollaan köyhiä ihm isiä. L apsen nim eksi tuli E llen Tuulikki. L apsi kuoli m yö
hem m in kesällä aivokalvontulehduk
seen.
Se on m yös jä ä n y t erityisesti m ie
leeni, kun sotilaat tulivat palolta pois.
O sa oli k u orm a-autojen lavalla ja suu
rin osa m arssi p itkinä rivistöinä ja ne lauloivat m arssiessaan. N iitä tuntui olevan m ahdottom an paljon j a autot
kin tuntuivat suurilta.
P a l o a l u e e n j ä l k i h o i t o
Pauli M äkinen s .1918: Pinotavaran hakkuu alkoi syyskesällä. K ulhassa oli vilskettä, elettiinhän 30-luvun pula-ai- kaa. M iehiä liikkui työnhaussa m el
kein m äärättöm ästi. K ulhassa ei ollut vielä m etsäkäm ppiä, vaan m iehet, niin kuin ajoaikaan hevosetkin m ajoittuivat lähiseudun taloihin. E niten niitä oli K ulhassa ja H onkam äessä.
P inotavara hakattiin 3-5 m etriseksi puolipuhtaaksi kuorittuna. Oli siellä m inullakin hakkuupalsta. M atka oli to sin pitkä. E nsin kotoa Leppäm äkeen, siitä kivistä polkua M yllykoskelle, jo s ta jo k ivartta H onkapolveen, siitä tietä m yöten lähelle K ulhaa ja sieltä jo n k in laista polkua palstalle. Tähän m atkaan kului syksyisen lyhyestä päivästä aikaa niin, että työpäivä jä i varsin lyhyeksi.
S ahatukkien hakkuu ja ajo alkoivat heti, kun tuli tarpeeksi pakkasta j a lun
ta. T ukit kuorittiin m etsässä. H akkuu- työ oli erittäin likaista, olihan h akatta
vat puut nokisia palon jäljiltä. Tukkeja ajettiin Ison-M ustalam m en jäälle, ai-
17
van lam pien välisen jo e n niskalle, jo sta ne uitettiin P ienen-M ustalam m en läpi K onttijoen suulle. Jäähän sahattiin noin 4 m etriä leveä väylä. Sen m olem m ille reunoille oli tukeista tehty yhte
n äinen silta, jo ta m yöten m iehet pääsi
vät kulkem aan. K oska virtaus lam m es
sa oli lähes olem aton, täytyi väylän m olem m in puolin olla m iehiä tiukassa, työntelem ässä p u ita eteenpäin. O sa tu k eista ajettiin suoraan K onttijoen var
teen H onkapolveen.
Tukit oli ostanut L ahti-Y htiö, sam a jo sta m yöhem m in m onien v ai
h eiden kautta m uodostui R aum a-R e- pola.
Pinotavara ajettiin vasta seuraava- na talvena M ultia-U urainen tien var
teen, P engerjoen sillan viereen. Siitä ne ajettiin k u o rm a-autoilla P etäjäveden asem alle ja lastattiin junaan. E h k ä osa m yös uitettiin Jäm sän suuntaan. Pino- tavaran ostajaa en tiedä. H evosajom at- k a oli pitkä, noin 10-15 km , se oli vain yksi ku o rm a hevosta kohti päivässä.
M yös sen ajan kuorm a-autokalustolle ajo oli vaativa suoritus.
M e t s ä n v i l j e l y t y ö t
M etsänkylvö aloitettiin palon jälkeen to isen a keväänä. Silloin oli taas Kul- h assa paljon väkeä töihin tarjolla. K os
k a kylvöala oli suuri, nähtävästi m el
kein kaikki töihin pääsivätkin. Porukka ja ettiin m uistaakseni kuuteen ryhm ään.
Jokaiseen ryhm ään tuli pom oksi M et
sähallituksen työnjohtaja tai m etsän
vartija. M uistan, että pom oina olivat ainakin L ahja H erranen, B runo N u rm i
nen, O tto K onttinen, Juhani R echart, A ugust R autiainen j a V äinö Ilom äki.
K ylvötapa oli silloin parhaana pidetty vako-ruutukylvö. T äm ä tarkoittaa k äy tännössä sitä, että kuokkam ies tekee noin 30 kertaa30 cm suuruisen laikun, k ivennäism aata m yöten. Tähän ju n tta m ies löi ju n ta lla 2-3 cm syvän vaon, jo h o n kylväjä sirotteli noin 20 siem en
tä. Ju n tta oli lankusta tehty lapiom ai
nen, kärkiosasta noin 20 cm leveä.
K ärkiosa oli vahvistettu kulm araudal- la. Vako piti lyödä itä-länsi suuntaan, koska siem enet olivat parem m in var
jo ss a j a itivät parem m in. O lin R eghar- tin Juhanin porukassa ju n ttam ieh e n ä ja kylväjänä oli R ajalan V ieno. Jokaisella kylvöporukalla oli kolm en kuokkam ie- hen jä lje t kylvettävänä. Jos oli ohut- kunttaista kangasta, siinä kylvöporuk- k a sai kävellä tosissaan, etteivät jä ä neet ku o k k am ieh istä jälkeen. Kai V ie
no huom asi, että m inua väsytti, kun hän jo sk u s ehdotti, että vaihdetaan töi
tä vähäksi aikaa.
Työ ja tk u i lähelle Juhannusta, jo l
loin m etsänkylvötyöt yleensä lopetet
tiin. Koko kuloalue ei kuitenkaan tullut v ielä kylvetyksi, vaan töitä jatk ettiin seuraavana keväänä. Silloin oli Kul- hassa taas runsaasti töihin pyrkiviä.
K ylvettävä alue oli huom attavasti p ie
nem pi, kuin edellisenä keväänä eikä m iehiä tarvittu läheskään yhtä paljon.
M etsäteknikko H erranen suoritti valin
nan om alla tavallaan, jo h o n ei kellään o llut valittam ista. H än käski nostaa k uokat ylös. Sitten hän kiersi m iespo
ru k assa ja aina kun löytyi vankka m ies ja hyvä kuokka, niin nim i kirjoihin.
K un m iesten m äärä oli täysi, loput sai
vat lähteä kotiinsa. M inäkin olin siellä tarjolla, m utta sellaisena rihaisena p o i
kasena jä in isom pien m iesten varjoon.
E ikä se kuokkakaan kaikkein paras ol
lut. O lin jo lähdössä kotiin, kun Reg- hartin Juhani tuli siihen ja sanoi, että hänen ryhm ässään on yksi junttam ie- hen paikka täyttäm ättä ja sinä lähdet siihen. O lin tietenkin tyytyväinen ja vähän ylpeäkin, koska m inua vankem p ia m iehiä jo u tu i lähtem ään kotiinsa.
Juhannukseen m ennessä kylvötyöt tuli päätökseen.
Kun asiaa lähes seitsem änkym m enen vuoden jä lk ee n ajattelee, niin ei palo kansantaloudellisesti kauhean suuri vahinko ollut. Palanut alue oli pääosin vanhaa hakkuukypsää m etsää.
S iihen tuli nyt vain m onta kertaa nor
m aalia suurem pi leim ikko. P aikkakun
talaiset ja m onet m uualtakin tulleet saivat täältä töitä, jo ita pula-ajan vu o sina ei ju u ri m uuten olisi ollut tarjolla.
K oko kuloalue kasvaa nyt elinvoim ais
ta, kohta hakkuukypsää m etsää.
H aukim äen isäntää syytettiin käräjillä varom attom asta tulen käsittelystä ja tuom ittiin m aksam aan korvauksia.
M utta eihän tavallinen pientilallinen pystynyt sellaisia korvauksia m aksa
m aan, vaan asia raukesi vuosien varrel
la.
U uno Rutasen, B ertta L iim atai
sen, H ellä Riihisen, Iida L am pisen ja AI väri N otkolan h aastattelut äänikase
tille tehnyt L auri Saranen
