Martti Lappalainen
Anna Kinnunen on ehtinyt tehdä monenlaista työtä pitkän elämänsä aikana: Kantanut tiiliä Parkatinniemen ruukilla; monen monet saarijärviset tuntevat hänet eri puolilla pitäjää hierojana; hän on kokenut ja nähnyt maatalouden monena:
Taksvärkistä tietokoneeseen
T ä m ä S a a rijä rv e n v a n h a in k o d in vellikello on so itta n u t v u o ro in ty ö h ö n j a ty ö stä p o is. — J o tk u t e h k ä m u ista v a t v. 1961 S a a rijä r
vellä pid ety n m a a ta lo u s n ä y tte ly n v ellik e llo tu n n u k se n , jo lla ilm ei
sesti oli ta rk o itu k s e n a k u v a s ta a v alistu k sen k a ik u m ista v etten ja m etsien yli. — L an n ev ed ellä v e llik ello ja so ite ta a n vielä ny k y ään kesäisin la u a n ta i-ilta n a ty ö v iik o n p ä ä tte e k si j a sa m alla su n n u n - ta ir a u h a alk a n e e k si. — V ellikello o n siis a ik o je n sa a to ssa läm p ät- tä n y t h yvinkin erilaisille, jo p a h isto riallisesti toisilleen täy sin v as
tak k a isille aiheille.
T ä h ä n S a a rijä rv e n h ein ä p o h ja ise e n la to o n k o o ttiin h ein ät k a n ta m alla sa p ila illa tai a ja m a lla hev o sree llä. O ik ein v a n h a ssa ladossa o v ia u k k o oli n u rk a ssa . T ä m ä la to k u u lu u v iik atteen j a k ä sih a ra - van a ik a a n .
H än on myös paikkakuntansa vanhin taksvärkkäri. Viisi
toista vuotiaana 1916 hän lähti taksvärkkiin Kolkanniemen pappilaan. Rovasti Lund isännöi silloin historiallisessa ta lossa, jo nk a seurakunta on om istanut kreivin ajoista, vuo
desta 1639.
A nna K. teki taksvärkkiä pappilassa aina rovasti Vinterin tuloon asti Saarijärvellä 1923. Noina vuosina oli pappilassa em ätalon meininki, hän muistelee. Tilan viljelykset ulottui
vat lahden perukkaan asti, jossa nyt sotien jälkeen tulleet karjalaiset viljelevät peltojaan. Elosaaressa oli siihen aikaan pappilan laitumet; sinne uitettiin parikym m enpäinen karja alkukesäksi.
— Kolmekymmentäluvun alussa pappilassa oli vielä nel- jäkym m entäyksi torpp aa Parkatinniem eltä Koskenkylän Saunaniemeen ja Kaihlamäkeen sekä Lam pilaan asti. T or
pat oli rakennettu pappilan maalle. Niissä pidettiin jo pa 4—5 lehmää, joille saatiin rehu talon maalle raivatuista pel
loista, kesän karja kulki vallanmetsässä. Torpan vuokrasta piti sen väen tehdä työpäiviä m aanom istajalle, tässä tap au k sessa pappilaan. Jokaisesta kuukaudesta oli tehtävä pappi
laan yhdeksän taksvärkkipäivää ja lisäksi kuuden päivän heinäviikko ja kuuden päivän leikkuuviikko. Kun meni tö i
hin hevosen kanssa siitä sai kaksi taksvärkkipäivää; kym
menen ruiskuhilasta, jokaisessa viisitoista lyhdettä oli sa
moin yksi taksvärkki. Viljanleikkuussa tahtoi tulla kilpape
liä, A nna muistelee, kuka sai ensimmäisenä päiväurakan selväksi. Jos osasi sirpin teroittaa itse ja kunnolla; oli hyvä- selkäinen ja taitava rukiin leikkaaja sai taksvärkkiurakan valmiiksi jo ennen puolta päivää, m utta silloin piti sirpin soida ja lyhteen lentää!
— A am ulla oli kiirehdittävä jalan, veneellä tai hevosella pappilaan kello kuudeksi, jolloin vellikello pom potti työ
päivän alkajaisiksi. Aamiaiseväitä syötiin klo 8—9, sitten aherrettiin kello 13 asti, jolloin oli toinen ruokatunti. Työ
päivä päättyi muissa kuin urakkatöissä vasta klo 18.30. Kun kelloa ei ollut siihen aikaan kuin harvojen valittujen taskus
sa, soitettiin vellikelloa työrupeam an alkamisen ja päättym i
sen merkiksi. Kellon kilkatus pappilasta kuului kauas pel
loille, jossa väki ahersi.
— Heinä niitettiin siihen aikaan jo hevosvetoisella niitto- koneella pappilassa, m utta kyllä viikatekin vielä heilui! Hei
nä kuivatettiin riukuhaasioilla ja ajettiin reellä latoon. H i
kistä ja raskasta touhua se oli, m utta kun oli vielä nuori ja vahva niin hauskaa se jo silloinkin oli ja ainakin näin jä l
keenpäin muistella, A nna 84 vuotispäivänään 15. lokakuuta totesi. Suurien lantatunkioiden levitys käsin oli kyllä rank kaa touhua naisihmiselle, eikä puintikaan ollut m itään herkkua. Saatettiin puida kaksi riihtä päivässä. Sitten tuli suuri edistysaskel: käsin veivattava puim akone; kaksi ihmis
tä väänsi kam m esta koneen molemmin puolin, yksi työnsi
K un tiestö p a ra n i j a k a u k a n iitu t la a je n iv a t, tuli la to o n k in jo en e m m ä n k o k o a ; tä m ä K o lk a n la h d e n la to v e tä ä p u o lta en em m än h ein ää k uin h e in ä p o h ja in e n sa p ila sla to . K o lk a n la h d e n la to k u u luu jo n iitto k o n e e n sä k säty k sen j a k o lu ra tta id e n v u o siin .
24
lyhteitä koneen kitaan, yksi katkoi sitomia, yksi heitteli alas lyhteitä parsilta, jossa ne kuivatettiin. Viskurilla sitten ero
tettiin jyvät rusuista. Seuraava ihme puintipaikalla oli van
ha lokomobiilin räm ä, jo k a renkkasi yhtäm ittaa! Kukaan ei oikeastaan ym m ärtänyt sen päälle pöökösen pölähdystä. Se pyöri milloin sattui pyörim ään....
— Olihan Kolkanniemen pappilassa torppareiden ja m ä
kitupalaisten lisäksi myös m uuta palvelusväkeä: em ännöit- sijä, sisäkkö, keittiöpiika, kaksi karjapiikaa, työnjo htaja ja tallirenki, jo n k a tehtävänä oli lähinnä hoitaa talon viisi he
vosta, ja erikoisesti kahta m ustaa Eliaa sekä M aikkia, joilla ruustinna ja rovasti Lund lähtivät sunnuntaiaam uisin vau
nuissa kohti Saarijärven kirkkoa.
— T orppia oli siihen aikaan useimmilla kantatiloilla; naa- puritorpparit olivat Karhilassa ja M annilassa. M onet to rp parit tulivat hyvin toimeen sen ajan elämisen tasolla m itat
tuna, m utta kiirettä se piti, kun torpan om at työt oli ehdit
tävä tehdä taksvärkin lomassa. Olihan vilja kylvettävä suunnilleen sam aan aikaan em ätalon kuin torpankin pel
toon, samoin saatava korjuuseen! Kuutamoviljelystä nyky
ään paljon puhuvat, m utta taksvärkkäri se vasta oikea kuu- tam oviljelijä oli: kikkasi viljaa torpan pelloista tähtitaivaan tuikkeessa; lypsi lehm ät jo p a lähellä puolta yötä ja aamulla oli taas oltava kuudelta kartan ossa....
— Kellokorttia ei toki silloin tunnettu, niinkuin nykyään kuulem a on, m utta kun taksvärkkipäivä oli illassa, antoi työnjoh taja pappilassa paperilapun todisteena taksvärkistä.
Niitä tehtiin joskus varastoon tiukan paikan varalle noita taksvärkkipäiviä; myös Kolkanlahdessa oli väkeä, jo tk a te
kivät pappilaan taksvärkkiä korvauksesta torpparille, jo k a tietysti m aksoi tehdystä työstä palkan.
— Näin jälkeenpäin ajatellen koko taksvärkki oli melko rankkaa meininkiä, joten ei ole m ikään ihme, että sitä piti lopulta sovitella oikein pyssyjen paukutuksella, m utta mene ja tiedä, olisiko meillä täm än päivän ihmisillä näinkään hy
vät vehnäskukot kahvin lisukkeena, ellei tätä kaikkea olisi taksvärkillä osin tienattu, A nna Kinnunen aprikoi. Ja jos se pappilan lokomobiili aikoinaan renkkasi, niin taitaa olla vä
hän sam aa konstailua noilla täm änkin päivän vihnemyllyillä ja tietokoneilla...
(M yös k u v a t j a k u v a te k s tit k irjo itta ja n )
A n n a K innusen ta k sv ä rk k im a ise m a ssa leveilee la to , jo ss a on jo k u u tio ita niellä kym m enen sa p ila sla d o n h e in ä t. T e h o m a a ta lo u s ty ö n ty y tra k to re in e e n , niin e ttä on oik ein k a k sip u o le iset ovet!
K a tto k a a n ei e n ää ole ro m a n ttin e n tu o h i- tai riih ik a u te e n k u u lu va. M yös p ä re k a u si on o h ite ttu ; k aik k i on p ian r a u ta a , p eltiä, m yös la d o t, sa m o in v e to ju h d a t j a k ä rry t, m u tta ih m in en , heinä- m ies on sa m a ; h eiv erö in en , sa p ila sla d o sta te h o la to o n asti!
M a h lu n K iviperällä lym yävä se k a so n ta n a v e tta tu o tti k aik k ia a n 1900-luvun alussa m a ito a tu sk in y h den n y k y p äiv än leh m än vuosi- tu o to k se n v e rra n . P a a v o n a ik o ih in , ru n sa s sa ta v u o tta sitte n , tä m ä n a v e tta v a rm a a n e d u sti k eh ity k se n k ä rk e ä . H e in ä la to on il
m eisesti tä ssä k in n av etassa j o a lk u ja a n o llu t erillisen ä ovea v a sta p ä ä tä .
V an h at p o ja t ja tilo jen a u tio itu m in e n eivät su in k a a n ole m ik ään a ik a m m e a in u tk e rta in e n ilm iö , v aan h isto ria k e rto o n äid en o n g el
m ien riesasta tu o n tu o sta k in . — P y lk ö n m ä k in e n m a ito la itu ri, y h d en su k u p o lv e n rip p itu o li j a se u ru s te lu n u rk k a u s , on k e ik a h ta n u t h ö llö ttely lin jalle; vai y litu o ta n n o n k a n s sa piilosille? A in a eivät ulk o iset m erk it k e rro k u ite n k a a n k a ik k e a ; tä m ä k in m a ito p u k k i pääsi lu o p u m iseläk k ee lle , k u n tila ta n k k i sy rjä y tti m a ito p ö n tö t.
H ev o sv o im at ja ra sv a p ro se n tit o v at lä h tö k u o p iss a M a h lu lla.
V a n h a a k iv in a v e tta a o n j o ja tk e ttu la to p ä ä s tä ; m a ito p ä n ik k ä te li- neessä on vielä tilaa p arille p ystölle. R a u ta h e v o ss a on teh o a vai
vaiset viidennes te h o h irm u ih in v e rra ttu n a . T u rv a h y tti ei kuulu vielä näih in vuosiin; tu rk k i j a k a rv a h a ttu lä m m ittä v ä t a ju ria ta l
ven tu isk u issa.
25
