L A I T I L A N
SÄHKÖ OY
> v \
> V V
k N ik
Laitilan Sähkö Oy 1922-1972
Katsaus y h tiö n vaiheisiin 50 v u oden aikana
K irjoittanut Kauko H onkala
L &A- G 2. • ( a
5 2 7 7 3
LAITILAN KAUPUNGINKIRJASTO
Kustantaja Laitilan Sähkö O y Kannet A ulis U otila
Laitilan Kirjapaino Laitila 1972
ESIPUHE
Laitilan Sähkö Oy on viidentenäkym m enentenä to im intavuotenaan halunnut julkaista täm än n y t käsillä olevan katsauksen y h tiö n perustam i
seen ja kehittym iseen. T arkoituksena on ollut laatia arkistom ateriaalin pohjalla yhtenäinen ja keskeisim m ät p iirteet sisältävä y h tiö n vaiheiden kuvaus y h tiö n k u lu ttajak u n taa ja m uita kiinnostuneita varten. Samalla on tarkoituksena ollut ikään kuin p y sty ttä ä pysyvä m uistom erkki niille henkilöille, jo tk a kuluneen 50 vuoden aikana ovat päiviään ja tarm oaan uhraten toim ineet y h tiö n hyväksi.
Lähteenä on k ä y te tty y h tiö n arkistossa — ei kovin täydellisenä — tallella olevia asiakirjoja, joista tärkeim m ät ovat y h tiö k o k o u sten ja jo h to k u n n a n pö y täk irjat sekä vuosikertom ukset. Lisäksi tekijä on haas
tate llu t useita vielä elossa olevia y h tiö n alkuvuosikym m enien to im intaan osallistuneita henkilöitä.
Tekijä haluaa tässä yhteydessä esittää kiitoksensa to im itusjohtaja Eino Eerolalle ja m uille y h tiö n h en k ilökuntaan ja hallintoelim iin kuulu
ville, jo tk a auliilla asenteellaan ja m onin käytännöllisin tavoin ovat edesauttaneet täm än historiikin kirjoittam ista.
Laitilassa 16. päivänä elo kuuta 1972
Tekijä
1. ENSIMMÄINEN KIPINÄ: YHTIÖN PERUSTAM INEN
1.1. O y Laitilan Sähkö perustetaan
»Laitilan kunnanvaltuuston asettam an sähkökom itean k u tsusta oli helm ikuun 5 päivänä k o k o o n tu n u t L aitilan kunnantalolle pieni jo u k k o henkilöitä, jo tk a harrastivat sähkövalon ja -voiman saam ista Laitilaan.
Sysäyksen tähän toim enpiteeseen oli an ta n u t Jan h u an y h tiö n to im itu s
johtajan kirjelm ä, jossa ilm oitettiin, e ttä Ja n h u a olisi halukas antam aan U udellekirkolle ja Laitilaan sähköä.»
Näin k ertoo sähköyhtiön alkuvaiheista m yöhem m in valitun väli
aikaisen jo h to k u n n a n toim intakertom us.
O tteessa m ainittu kom itea asetettiin 17. päivänä helm ikuuta 1919.
Silloin kunnanvaltuuston kokouksessa keskusteltiin millä tavalla kunta voisi toim ia siihen suuntaan, e ttä saataisiin paikkakunnalle sähkö voim aa ja valoa varten. K unnanvaltuuston p öytäkirjan m ukaan asiaa k an n atettiin läm pim ästi. Tällöin valittiin 3-m iehinen to im ik u n ta asiaa eteenpäin viemään. T oim ikuntaan tulivat A. R unm an, J. Suova ja K. Jäättelä.
T oim ikunnan käytettäväksi m y ö n n ettiin 1.000 m arkkaa kunnan varoja.
M elkein k ahta v u o tta m yöhem m in eli joulukuussa 1920 oli asia jälleen esillä kunnanvaltuuston kokouksessa. S ähkökom itean puheen
jo h taja A nton R unm an selosti kom itean to im in taa vuodelta 1920.
K om itean lakkauttam istakin kokouksessa eh d o te ttiin , m u tta p äätettiin kum m inkin säilyttää se toim innassa. V u o tta m yöhem m in kom itea sitten kutsuikin koolle yllä m ainitun kokouksen.
K okouksessa po h d ittiin , m ikä olisi soveliain m u o to ja to d ettiin osakeyhtiö parhaim m aksi. O sakepääom an su u ru u tta, osakkeen hintaa ja osakkeiden hankkim isperustetta niin ikään m ietittiin. Peltoalan suuruus to d e ttiin parhaaksi perusteeksi m äärättäessä, kuinka paljon kukin osakas velvoitettaisiin ostam aan osakkeita. E nnen valm isteltu yhtiöjärjestys tark a ste ttiin ja havaittiin tark o itu sta a n vastaavaksi. U usikirkkolaisten kanssa p ä ä te ttiin ry h ty ä neuvottelem aan yhteisen linjan vetäm isestä Jan h u an sahalta U udestakaupungista Laitilaan. Ehkä tärkein kokouksen toim enpide oli kuitenkin päätös sanom alehti-ilm oituksella kutsua kun
talaisia perustavaan kokoukseen kunnantuvalle 12.2.1922.
Perustavaan kokoukseen olikin saapunut »ilahduttavan runsaasti»
osanottajia. Paikalla olivat m yös uusikirkkolaisten edustajat, jo tk a ilm oit
tivat suunnitelleensa om an säh köyhtiön perustam ista, m u tta olevansa silti halukkaita y h teistoim intaan laitilalaisten kanssa.
K okouksen puheenjohtajaksi valittiin A n to n R unm an ja kirjuriksi A lbert Railo. P öytäkirja ei ole tallella, m u tta värikkään kuvauksen kokouksen kulusta antaa va. jo h to k u n n a n toim intakertom us: »Hidasta ja sitkeää oli täm ä m aaperän tunnustelem inen. Sähköistäm isen tu nnusti useakin tarpeelliseksi jo p a välttäm ättöm äksikin toim enpiteeksi, m u tta oli m yös paljon epäilijöitä. K uinka olikaan niin ennen kuin tu p a oli ty h je n ty n y t niin p ä ä te ttiin perustaa sähköyhtiö sähkövoim an ja valon hankkim iseksi osakkeiden om istajille Jan h u an sahalta ja y h tiö n nimeksi p ä ä te ttiin Oy Laitilan Sähkö, osakepääom aksi 4 0 5 .0 0 0 m arkkaa ja e ttu n a 2 .700 150 m arkan osakkeeseen. L u ettiin ja hyväksyttiin edellisessä kokouksessa tark a ste ttu yhtiöjärjestys. Paikalla m erkitsi 21 henkilöä itsensä perustaviksi jäseniksi 332:11a osakkeella.»
Y htiöjärjestyksen m ukaan »Yhtiön tark o ituksena on hankkia sähkö
virtaa ja m yydä sitä valaistusta, teollisu u tta ja m aa talo u tta varten sekä välittää alaan kuuluvia koneita ja m uita laitteita sekä perustaa y htiön jo h to v erk k o o n kuuluviin kyliin jauhom ylly ja m ahdollisesti m uitakin luvallisia tehdaslaitoksia ja h arjoittaa niissä niiden tark o ittam aa tehdas- liikettä. Y htiö ei harjoita puutavaraliikettä.»
Yhtiön johtokunnan pitkäaikainen puheenjohtaja, apteekkari A n to n Runman, v.sta 1935 alkaen Ruumen.
mi
U udelle yhtiölle valittiin väliaikainen jo h to k u n ta . Siihen tulivat varsinaisiksi jäseniksi m aanviljelijät A lbert Laila, A arne Kauppila, A lbert Isotalo ja Samuli Simula, apteekkari A n to n R unm an ja poliisikonstaapeli A lbert Railo ja varajäseniksi m aanviljelijät Petteri Palm unen, Jussi Pärkö ja Jalm ari Lammela.
K irkonkyläläiset olivat jo hiem an to ttu n e e t sähkövaloon ja se luultavasti edisti heidän asennoitum istaan m yönteisesti. Nykyisen Sääs
tö p an k in paikalla sijainneen talon ulkohuonerakennuksessa näet toim i jonkinlainen sähkölaitos tiettävästi jo vuodesta 1911 alkaen. V oim an
lähteenä oli p o ltto m o o tto ri ja laitos oli käynnissä vain aam uin ja illoin.
L aitoksen om isti kauppias W. A hlqvist. Hän rakensi linjoja omalla kustannuksellaan ja m yi virtaa halukkaille. V uonna 1914 hän mm.
tarjosi virtaa kunnantuvan sähköistäm iseksi, m u tta valtuusto ei p itä n y t sitä tarpeellisena. Sam ainen Ahlqvist toim i m yös asioitsijana ja hänen kerrotaan lehdessä ilm oitelleen »Selvät asiat sotketaan ja sotkuiset selvi
tetään».
1.2. Väliaikainen joh to k u n ta toim ii
Väliaikainen jo h to k u n ta piti ensim m äisen kokouksensa Laitilan kunnantalolla helm ikuun 12 päivänä 1922 eli sam ana päivänä kuin perustam iskokouskin. Siitä on p ö y täkirja vielä tallella. Saapuvilla olivat kaikki jäsenet. Väliaikaisen jo h to k u n n a n puheenjohtajaksi valittiin apteekkari A n to n R unm an. H änet m yös valittiin hakem aan valtioneuvos
to lta vahvistusta uuden y h tiö n yhtiöjärjestykselle.
K okouksessa olivat esillä m yös m o n et sähkön hankintaan liittyvät kysym ykset. T eknikko Yrjö H ellström in asiantuntem usta käyttäen p ä ä te ttiin p y y tää lähikaupunkien sähköliikkeiltä linjojen rakentam iseen liittyviä kustannusarviotietoja ja tarvikkeiden hintatietoja.
Sähkövirran h an kinta ajateltiin tapahtuvaksi U udestakaupungista Jan h u an sahalta. Sopim usta Ja n h u an kanssa tekem ään valittiin Oskari A ula ja A n to n R unm an. Pääjohto suunniteltiin vedettäväksi U uden
kirkon (nyk. Kalanti) kau tta. Linjaa suunnittelem aan p y y d e ttiin neuvoja Kustaa Salovaara. U udellekirkolle peru stetu n sähköyhtiön kanssa oltiin yhteistyössä ja niinpä p ä ä te ttiin pitää yhteisiä jo h to k u n n a n kokouksia
kin, vuorotellen kum m ankin kunnantalolla.
Ensimmäisiä uuden y h tiö n tehtäviä luonnollisesti oli osakkeiden hankkim inen. Niinpä jo tässä kokouksessa valittiin useita henkilöitä m yym ään osakkeita. Kodjalan osakekauppoja hoitam aan valittiin Jussi Pärkö, Salon ja Sorolan A lbert Isotalo (nyk. Kaila), V idilän ja K oukkelan alueella A arne K auppila, Koverossa ja Haukassa A rttu ri Setälä ja Väinö Heikkilä, U ntam alassa A lbert Railo, Seppälässä Ju h o Suom inen ja Soukaisissa, Valkossa ja Kaukolassa Jalm ari Lammela.
Väliaikainen jo h to k u n ta k o k o o n tu i toistam iseen kaksi viikkoa m y ö hemm in. Tällöin to d ettiin , e ttä osakem erkintä oli sujunut kohtalaisen hyvin niissä kylissä, jo tk a siihen m ennessä oli jo käyty. K oko aiotun osakepääom an, 4 0 5 .0 0 0 m arkkaa, hankkim inen alkoi kuitenkin jo tässä vaiheessa näy ttää ylivoimaiselta. Siksi jo h to k u n ta kallistui kannattam aan eh d o te ttu a osakepääom an vähentäm istä 300.000 m arkkaan, m ikä oli ja e ttu 2.000:een 15 m arkan osakkeeseen.
Linjan rakentam inen U udestakaupungista oli edelleen suunniteltava
na. A pteekkari A n to n R unm an v a ltu u te ttiin hakem aan m aaherran virastosta lupa joh to v erk o n pystyttäm iseen. R unm an, A arne K auppila ja A lbert Railo saivat tehtäväkseen valm istaa luonnoksen sopim ukseen, joka tehtäisiin uusikirkkolaisten kanssa. Ajatuksissa oli nim ittäin y h te i
nen linja heidän kanssaan Jan h u alta K ylähiiteen. A arne K auppila ja A lbert Railo valittiin m yös tekem ään m aanluovutussopim uskirjat niiden laitilalaisten m aanom istajain kanssa, joiden alueiden läpi linja tulisi kulkem aan. T arvittavat pylväät suunniteltiin ostettavaksi valtion m e t
sänhoitajalta. H ankintaa ja paikoilleen kuljetusta hoitam aan valittiin A lbert Laila, A lbert Isotalo ja Sam uli Simula.
M onia kauaskantoisia ratkaisuja oli väliaikaisen jo h to k u n n a n tehtävä.
Samalla kun osakepääom aa oli hankittava ja linjaa U udestakaupungista suunniteltava, oli päätettävä m onia m uitakin teknillisiä ja taloudellisia kysym yksiä. Niinpä va. jo h to k u n ta jo u tu i pohtim aan, o teta an k o k orkea
jännitelinjalla k ä y ttö ö n 20.000, 10.000 vai 6.000 voltin jännite. Raken
taako uusi y h tiö joh to v erk o n om asta toim estaan, vai jätetäänkö se urakalla tehtäväksi, oli niin ikään avoin kysymys. Sam oin pohdittiin, rakennetaanko m atalajännitejohdot y h tiö n kustannuksella osakkaan rakennuksiin asti, vai velvoitetaanko osakas itse kustantam aan linjat m uuntajasta tilalleen.
M onet näistä kysym yksistä olivat luonteeltaan teknillisiä ja siksi tarvittiin alan tu n tem usta. Väliaikaisen jo h to k u n n a n po. kokouksessa 26.2.1922 p äätettiin k in pyy tää teknikko Yrjö H ellström iä toim im aan avustavana asiantuntijana. H u h tik u u n alussa h änet palkattiin päätoim i
seksi y h tiön työnjohtajaksi.
Kodjalan Lailassa m aaliskuun 7 päivänä 1922 pidetyssä va. jo h to kunnan kokouksessa oli esillä seikkaperäisiä suunnitelm ia linjojen raken
tam isesta. A siantuntijoita oli k ä y te tty , m m. m ainitaan dipl. ins.
H enriksson T urusta, ja heidän ehdotustensa pohjalta päädyttiin kupari
seen 10.000 voltin korkeajännitelinjaan. Kylien välisissä linjoissa p ä ä te ttiin k u stannusten säästämiseksi käy ttää rautalankaa. K ustannus
arvion loppusum m a oli 350.000 m arkkaa. Siihen ei vielä sisältynyt m atalajännitelinjoja. O sakepääom a ei enää riittä n y t niiden rakentam i
seen ja siksi kukin m uuntajapiiri velvoitettiin itse kustantam aan m atala- jännitelinjansa ja suorittam aan rakennustyönsä y htiön valvonnan jo h
dolla.
Väliaikaisen jo h to k u n n a n eräs tehtävä oli saattaa yhtiön toim inta lailliselle pohjalle. V altioneuvosto vahvisti yhtiösopim uksen ja y h tiö järjestyksen 28.3.1922. Sen jälkeen y h tiö m erkittiin kaupparekisteriin.
Väliaikaisen jo h to k u n n a n tilalle valittiin vakinainen jo h to k u n ta ja sen jäseniksi apteekkari A n to n R unm an, maanviljelijä A lbert Isotalo, m aan
viljelijä A lbert Laila, poliisikonstaapeli A lbert Railo ja maanviljelijä J.Erl. Pilppula, sekä varajäseniksi Frans Hellsten ja maanviljelijä P ette
ri Palm unen. J o h to k u n n a n ensimmäisessä kokouksessa 21.4.1922 valit
tiin puheenjohtajaksi A n to n R unm an, varapuheenjohtajaksi A lbert Isotalo, kirjuriksi A lbert R a ilo ja rahastonhoitajaksi A nton R unm an.
A lbert Isotalo (nyk. Kaila) A lb ert Lalla
J.Erl. Pilppula A lb ert Railo
1.3. Suunta m uuttuu Raumalle
Väliaikaisen jo h to k u n n a n jo valmiiksi laatim ia suunnitelm ia jo u d u t
tiin k u itenkin m elko lailla m uuttam aan. M aaliskuun lopulla pidetyssä kokouksessa nim ittäin puheenjohtaja A nton Runm an ja teknikko Yrjö H ellström tekivät selkoa m atkastaan Ja n h u an sahalle. I le olivat liikkeellä tehdäkseen sopim uksen sähkövirran saannista.
Siellä kävi kuitenkin ilmi, että Ja n h u a ei ollut halukas toim ittam aan sähkövirtaa vuorokauden ym päriinsä. Öiseen aikaan olisi Janhuan e h to jen m ukaan virta ollut k atkaistuna linjoilta. »Ettei saisi valoa yön pim eim pinä aikoina täm ähän n ä y tti m inusta vallan kurjalta ja m ah
d o tto m alta hyväksyä», to d eta an väliaikaisen jo h to k u n n a n to im in ta
kertom uksessa, joka luultavasti on apteekkari A n to n R unm anin käsialaa.
Kun Ja n h u an vaatim a virran hintakin oli kallis, katkesivat neuvottelut sillä taholla.
Jan h u an ovien sulkeutum inen aih eu tti m uutam an viikon kuolleen tauon. P aikkakuntalaiset pelkäsivät, e ttä virran hankkim inen R aum alta tulisi kalliiksi, koska linjaa näin olisi rakennettava kaksinkertainen määrä.
Asia olisi ehkä rauennutkin, m u tta apteekkari R unm an toim i tarm o k kaasti. Vielä neuvottelujen kestäessä Jan h u an kanssa hän oli käynyt keskustelem assa Raum alla R aum a W oodin tehtailla, jossa oli sähkölaitos.
Oy R aum a W ood Ltd. oli ilmeisesti erittäin halukas m yym ään sähkö
virtaa, m u tta laitilalaisia p e lo tti y h tiö n velkaisuus. Niinpä R aum alta tuli R aum a W oodin osakkeenom istajan, Kansallispankin, edustajia Laitilaan.
He vakuuttivat, e ttä y h tiö n tilapäisestä tappiollisesta toim innasta huoli
m atta om istaja ei tule lo p ettam aan y h tiö n toim intaa, jo te n laitilalaiset voivat turvallisesti o tta a sähkön Raum alta.
Sopim us syntyikin ennen pitkää. Sen m ukaan Oy R aum a Wood Ltd.
hankkii om alta voim alaitokseltaan ja O y Laitilan Sähkö o tta a kaiken tarvitsem ansa virran kolm ivaiheisena 50-jaksolukuisen sähkövirran m uo
dossa. Tehom äärän ylärajaksi m ääriteltiin 200 KVA.
M yyntipaikka on m yyjän teollisuusalueella Oy Laitilan Sähkön rakentam an 20.000 voltin korkeajännitelinjan alkupäässä. R aum a Wood
hankkii m ittarin linjan alkupäähän, ja m yös ostajalla on oikeus hankkia om a m ittarinsa. M aksuperusteena k äy tetään R aum a W oodin m ittarin osoittam ia arvoja niin kauan kuin sen ja L aitilan Sähkön tarkistus- m ittarin välinen ero ei ole suurem pi kuin 5 %. Jos ero on suurem pi, otetaan keskiarvo m olem m ista m ittareista. M yyjä pitää sähköenergiaa saatavana ym päri vuoden ja vuorokauden, paitsi sunnuntaisin ja ju h la
päivinä auringon nousun ja laskun välillä.
Oy Laitilan Sähkö jo u tu i m aksam aan korkeajännitevirrasta siten, e ttä 50.000 ensim m äiseltä k ilo w attitu n n ilta m aksettiin 100 penniä kilo w attitu n tia kohti, seuraavat 50.000 olivat hinnaltaan 90 penniä ja 50.000 sitä seuraavaa k ilo w attitu n tia 80 penniä k ilo w attitu n tia kohti.
Sopim uksen 7 § sisälsi m ääräyksiä siitä, m iten sopim uksen sisällön tulkinnan aih e u tta m at tai ennalta arvaam attom at erim ielisyydet ratkais
taan. Siinä nim ittäin säädetään asetettavaksi kolm im iehinen sovinto- lau takunta, jo h o n kum pikin osapuoli valitsee p u o lu eetto m an asian tu n ti
jan jäseneksi ja näm ä yhdessä valitsevat puheenjohtajan, jo n k a tulee olla lakimies. M yöhem m in täm ä sopim uksen k o h ta oli o so ittau tu v a hyvinkin tarpeelliseksi.
Sopim us solm ittiin m aaliskuun 29 päivänä 1922 ja sen allekirjoitta
jana oli R aum a W oodin puolesta Rafael R önnholm ja Oy Laitilan Sähkön puolesta A n to n R unm an. Sopim us olisi voimassa heinäkuun loppuun 1926 asti ja jatkuisi siitä edelleenkin, jos ei irtisanom ista suoritettaisi.
2. »VALOLANGAT» TU LEV AT 2.1. Y h teistyö tä
V irranhankintasuunnan m u u ttu m in e n Raum alle m erkitsi tähänastis
ten, uuskirkkolaisten kanssa tehtyjen, suunnitelm ien k ariu tu m ista ja pakkoa ruveta uudelleen pohtim aan korkeajännitelinjan rakentam ista.
Laitilan ja R aum an välillä oli useitakin kyliä, joissa jo oli h e rä tty h u o
m aam aan sähkön käytännöllisyys ja joissa jo oli ajateltukin sähköistä
m istä. Unajalaiset jo p a olivat jo rak en tan eet linjan R aum alta kyläänsä.
Oli luonnollista, e ttä Laitilan Sähkö pyrki y h teisty ö h ö n näiden korkea
jännitelinjan varrella sijaitsevien p aikkakuntien kanssa.
N eu vottelut U najan Sähkön kanssa jo h tiv at m yönteiseen loppu
tulokseen. T oukokuussa 1922 solm ittiin sopim us, jolla Unajan Sähkö luovutti linjansa Laitilan Sähkön om istukseen. Unajan linja oli ollut 3.000 voltin rautalankalinja. Sopim uksen m ukaan Laitilan yhtiö m u u t
taa rautalangan tilalle kuparisen ja vaihtaa jän n itte e n 20 000 volttiseksi. Laitilan velvollisuudeksi jäi m yös vaihtaa unajalaisten m uun
tajat ja m uut tarpeelliset laitte e t uudelle jännitteelle sopiviksi. Linjan p iti olla k äy ttö k u n n o ssa elokuun kuluessa 1922.
U najan Sähkö sai oikeuden ostaa sähkövirtaa samalla hinnalla, jo n k a Laitilan y h tiö m aksaa voim an lähtöasem alla. U najan Sähkö sitoutui osallistum aan om alta osaltaan tyhjänäkäyntihäviöiden ja linjan kunnossa
p ito k u stan n u sten m aksam iseen.
Sopim uskirja on te h ty m aaliskuun 18 päivänä 1922. Laitilan Sähkön puolesta allekirjoittajina ovat A n to n R unm an ja Yrjö Hellström , Una- jasta Sam uli Suneli ja Jo h a n Takala.
Väliaikaisen jo h to k u n n a n kokouksessa 26.3.1922 oli läsnä edustajia Ihodesta ja K ulam aalta. Tällöin keskusteltiin näiden kylien yhdistäm i
sestä Laitilan Sähkön verkkoon. Kylien edustajat lupasivat toim ia niin, että heidän kylissään perustettaisiin sähköyhtiö, jo k a liittyisi Laitilan Sähkön kanssa rakentam aan yh teistä korkeajännitelinjaa.
Asia ilm eisesti pantiin nopeasti toim eksi, sillä jo to u k o k u u n puoli
välissä 1922 solm ittiin sopim us L aitilan Sähkön kanssa. T oisena sopim us
puolena oli y h tiö , jo n k a nimi oli Ihoden-V erm untilan Sähkö Oy.
M ainittu y h tiö suostui o ttam aan 80 .0 0 0 m arkalla osaa Laitilan Sähkön R aum alta U ntam alaan rakentam aan korkeajännitelinjan rakennuskus
tannuksiin. Ihoden-V erm untilan Sähkö O y sai linjasta om istukseensa sijoittam aansa pääom aa vastaavan osan. Se m yös sito u tu i ottam aan osaa linjan k unnossapitoon kilow attikulutuksensa suhteessa.
Ihoden-V erm untilan yhtiö oli tällöin suunnitellut neljän m uuntaja- piirin (V erm untila-K ulam aa, Lahdenvainio, Ihode ja Polttila-V arhokylä) rakentam ista. Sopim ukseen o te ttiin ehto, että jo nkin näistä m uuntaja- piireistä jäädessä pois vähenee päälinjasta suoritettava h in ta 15.000 markalla. Ihoden-V erm untilan yhtiö sai m yös oikeuden liittää v erkkoon
sa A nttilan ja V oiluodon kylät, Kodisjoen ja koko Pyhärannan pitäjän.
Laitilan Sähkö m yy virtaa samoilla hinnoilla kuin sitä itsekin ostaa, m u tta hintaan saadaan lisätä m uuntajien tyhjänäkäyntihäviö sekä suh
teellinen osa jännitehäviöstä korkeajännitelinjalla.
Sopim us tehtiin viideksi vuodeksi ja allekirjoitettiin Kulamaalla 15.5.1922. Ju h a Heikkilä-V irkku ja Ju h o V alpola sekä Yrjö Hellström ja A nton Runm an olivat allekirjoittajina.
J o näin aikaisessa vaiheessa Laitilan Sähkön jo h to k u n n alla lienee ollut ajatuksia toim ialueen laajentam isesta ja asem ansa turvaam isesta.
Se käy selville kirjeestä, jo n k a R aum a Wood on läh e ttä n y t Laitilan Sähkölle h u h tik u u n alussa 1922. Kirjeessä tod etaan , e ttä Laitilan Sähkön taholta on e h d o te ttu R aum a Wood L tddle, e ttä Laitilan yhtiö saisi yksinoikeuden m yydä sähkövirtaa kuluttajille R aum an eteläpuolella.
Raum a Wood ei kuitenkaan voinut tällaista y k sin o ik eu tta antaa, koska sillä jo oli aikaisem m in teh ty jä sopim uksia m aaseudun kuluttajien kanssa. M utta samalla raum alaiset to teav at, e ttä Laitilan Sähköllä on oikeus o tta a tarvitsem ansa virta riip p u m atta siitä, k u lu tetaan k o se Laitilassa vai ei. T äten Laitilan Sähköllä on kyllä m ahdollisuuksia toim intansa laajentam iseen.
2.2. Linja Raumalta Untamalaan
Silloisten asetusten m ukaan tarvittiin korkeajännityslinjan vetäm i
seen m aaherran lupa. Sen saamisen edellytyksenä oli mm. suostum uksen saam inen m aanom istajilta pylväiden pystyttäm iseen. Suostum usten hankkim inen — kaikki oli tehtävä kirjallisesti — oli näinkin pitkällä linjalla suuritöinen asia. O lihan joukossa sentään sellaisiakin, jo tk a eivät hyvällä silmällä katselleet sähköistäm istä, tai tunsivat vastenm ielisyyttä
epäselvien papereiden allekirjoittam ista kohtaan. V altion virkatalojen kohdalla asia oli vieläkin m onim utkaisem pi, sillä lupa oli hankittava m aatalousm inisteriöltä. Se puolestaan vaati kartto ja, linjapiirustuksia, vuokraajien suostum usta jne. L opulta kuitenkin asiat saatiin k u n to o n ja m aaherra m yönsi luvan linjan rakentam iseen.
Jo h to k u n ta jä tti tavaroiden tilauksen ja oston R unm anin ja H ellströ
m in huoleksi. Y htiö nim ittäin välitti sähkötarvikkeita m yös niille yksityisille, jo tk a asennuttivat sähkön taloonsa. Päähankkijana oli turkulainen Oy Sähkö Ab. V asta kolm ekym m enluvun alussa esiintyy tapauksia, jolloin jo k u oli h a n k k in u t tarvikkeet m uualta ja m yös itse h o ita n u t asennustyön.
Taloudellisesti v ak iin tu m atto m at o lo t aiheuttivat om at hankaluuten
sa. T oim intakertom uksessa vuodelta 1922 m ainitaan kuvaavasti: »Rahan kurssin koko kevätkauden heilahdellessa ylös ja alas odotim m e vaan sopivaa ajankohtaa, jolloin olisi tilaus tehtävä. Suom en valtion punta- lainan ottam iskysym yksen ollessa päiväjärjestyksessä n ä y tti ajankohta sopivalta teh d ä kaupat, ja koska H ankkija asetti hinnat halvemmiksi kuin m ikään m uu liike, niin teh tiin kauppa H ankkijan kanssa 10 tonnin kuparilangan ja 6 to n n in galvanoidun rautalangan ja 2.500 kpl korkea- jännityseristäjän hankkim isesta, ja o so ittau tu i hetki olleen otollinen sillä te h ty kauppa tuli 35.000 m arkkaa halvem maksi kuin jos se olisi te h ty pari viikkoa aikaisem m in. Ei m yös kestän y t kauvaa, puntalainasta ei tullu tk aan m itään, ennenkuin tavara taas alkoi kallistua, m u tta ehdim m e sentään ostaa y h tä ja to ista tarpeellista tavaraa ennen hinnan nousua».
Suunnitellessaan linjaa Janhualle va. jo h to k u n ta oli hankkinut urakkatarjouksia. Ne poikkesivat toisistaan suuresti hinnoiltaan ja ehdoiltaan. Erityisesti eh d o t n äy ttiv ät va. jo h to k u n n a sta arveluttavilta, ja siksi se p äätti eh d o ttaa, e ttä y h tiö rakentaisi linjan om aan laskuunsa.
K orkeajännitelinjaan tarvittavat pylväät h ankittiin valtion m etsästä Kauliosta. V altion h ak k u u t olivat jo päättyneet, m u tta lupa leimaamiseen ja kaatam iseen o n n istu ttiin saamaan. Pylväspuita kaadettiin sitten suu
rella kiireellä — lumi oli jo sulamassa — ja ajettiin hevosilla varasto
paikkoihin, mm. K aukolaan ja U ntam alaan. Pylväiden pystyttäm iseen päästiin to u k o k u u n puolivälissä. Sen su o ritti urakalla A n to n Eerola.
Lankojen vetäm inen tehtiin vasta heinä-elokuussa. Päälinja Raum a Woodin tehtaalta U ntam alaan teh tiin 3 x 10 m m :n kuparilangasta, m u t
ta osa korkeajännitelinjoista tehtiin m yös rautalankaa k äyttäen. Kupari- lankaisen linjan hinnaksi tuli noin 9.000 m arkkaa ja rautalankaisen noin 4.500 m arkkaa kilom etriltä.
Linjan rakennuksen aikana sattui yksi vakava tapaturm a. A nton Eerola oli R aum an sahan alueella ohjaam assa jo htim ien vetoa erään toisen linjan yli. Siitä piti virran olla katkaistuna, m u tta erehdyksen vuoksi se olikin jän n ittein en . Seurauksena oli, e ttä Eerola sai voim akkaan sähköiskun ja putosi pylväästä m aahan. H änet k u ljetettiin R aum an sairaalaan, jossa hän pian toipui ja kykeni jo parin viikon k u lu ttu a taas jatkam aan ty ö tään . Eerola sai tap atu rm asta v ak u utusyhtiön korvauksena 255 m arkkaa.
2.3. Osakemerkintä on hankalaa
O sakem erkintä tu o tti jo h to k u n n alle jatkuvia huolen aiheita. A lku
innostuksesta huo lim atta osakkeet eivät oikein m enneet kaupaksi.
Edellä on jo k e rro ttu , e ttä jo h to k u n ta jo u tu i p u d o ttam aan alun perin suunnitellun 40 5 .0 0 0 m arkan osakepääom an 300.000 m arkkaan.
Kokouksessaan 21.4.1922 jo h to k u n ta päätti, e ttä kunkin osakkaan on o tettava yksi osake kutakin p eltohehtaaria kohti. Jos kuitenkin osakkaan peltoala y littää 30 hehtaaria, on ylittävältä m äärältä o tettava yksi osake kahta hehtaaria kohti, ja yli 50 hehtaaria m enevältä osalta yksi osake kolm ea hehtaaria kohti.
M onet k uitenkin halusivat tinkiä osakemäärästään,- eivätkä lunasta
neet jo h to k u n n a n päättäm ää riittävää m äärää. Tästä aiheutui h ankaluuk
sia, sillä y h tiö ei saanut riittävästi pääom aa. N iinpä jo h to k u n ta oli p a k o te ttu tekem ään päätöksen, e ttä sähkövirtaa ei lasketa niille, jo tk a eivät ole lunastaneet osakkeita riittävästi. On selvää, e ttä tästä päätök-
O.Y. L a i t i l a n S ä h k ö
Yhdelle osakkeelle å sataviisikym m entä markkaa
om istaa tämän osakekirjan, jonka rahamäärä on täydellisesti maksettu.
Johtokunta.
Yhtiön ensimmäisinä toim intavuosina käytössä ollut osakekirja.
sestä puolestaan aiheutui m onia kiistoja. Ei-osakkaille ei sähkövirtaa m yyty ollenkaan.
Oheisessa luettelossa on m ainittu y h tiö n sadan ensim m äisen osak
keen m erkitsijät.
TAULUKKO 1. LUETTELO O Y LA IT IL A N SÄ H K Ö N OSAKKEID EN 1 - 100 M ERKITSIJÖISTÄ
1 - 2 A n to n R unm an
3 - 4 A.E. R uuskanen
5 V iktor Ahlqvist
6 - 7 P etteri Palm unen
8 Paul Leino
9 Eino Poukka
1 0 - 1 1 Aug. Isotupa
12 O nni V uorinen
13 - 14 J.E. Kallas
15 - 16 K. M artineero
17 A xel W aldstedt
1 8 - 1 9 J.E . Pilppula
2 0 - 2 9 Laitilan M eijeriosuuskunta
3 0 - 3 1 W ihtori Palm unen
3 2 - 3 6 Laitilan O suuskauppa
37 Laitilan N uorisoseura
38 Wilhelm Kreula
3 9 - 4 0 W ihtori A li-Perheentupa
4 1 - 4 3 M atti Isotalo
44 Eino Saukola
4 5 - 4 7 A .R. Lunden
4 8 - 5 0 Oskar Lukkala
51 K ustaa Junnila
52 W ihtor Junnila
53 Ju h o Raula
54 Iivari Isotalo
55 - 56 P etter Rytsälä
5 7 - 5 8 Alfr. Laila
5 9 - 6 0 Ju h o Pärkö
61 V ihtori Porkola
6 2 - 6 4 Ju h o Junnila
65 Jo h an Kylä-Heiko
66 N estor Heikkilä
67 K ustaa Ala-Hakula
68 K ustaa Hiekka
6 9 - 7 0 J.W. Laila
71 S.T. Hintsala
72 Fr. H uttela
73 J. Uusitalo
74 J. Ulla
75 J. Kiviluoto
76 Jalm ar Seikola
77 K. Elsilä
78 W. Heinikkala
79 - 80 A rttu ri Pietilä
81 - 82 O. M ikola
8 3 - 8 4 Abr. Kauppila
85 K ustaa R aitam äki
8 6 - 8 8 Samuli Simula
89 Ju h o Heikola
90 Ju h o Kinnala
9 1 - 9 2 Frans Uola
9 3 - 9 5 A arne Kauppila
96 P e tte r Uusitalo
97 K ustaa Kiveinen
98 P e tte r Kiveinen
99 J u h o Salko
100 Sam uel Eskola
2.4. Sähkö saapuu kyliin
M atalajännitejohtojen rakentam inen m uuntajapiireissä kävi siten, että kukin osakas om alla kustannuksellaan hankki ja p y sty tti tarpeelliset pylväät. Sen jälkeen y h tiö veti »valolangan» osakkaan seinälle ja yhdisti osakkaan verkkoonsa. Jos kuitenkin osakas asui erillään kyläryhm ästä, käytti y h tiö 80 % hänen m aksam astaan osakepääom asta linjan rakenta
miseen, ja jo s se ei riittä n y t oli osakkaan lunastettava lisää osakkeita tarpeellinen m äärä.
Samaan aikaan kun linjojen raken n u sty ö t a lo itettiin , ruvettiin m yös sisäasennustöihin. Ne aloitettiin Kodjalan Lailassa to u k o k u u n 8. päivänä 1922.
T eknikko Hellström hankki am m attitaito iset asentajat T urusta.
Heidän työehtoihinsa kuitenkin kuului, e ttä heidän tuli o tta a m uutam a laitilalainen työryhm ään koulutettavaksi am m attitaitoiseksi.
Sähkövalon hinnaksi p ä ä te ttiin panna 4 m arkkaa ja voim avirran hinnaksi 2,5 m arkkaa kilow atilta sekä kuluttajille ilm an m ittaria 5 m arkkaa norm aalikynttilältä vuodessa.
V altion toim esta tark astettiin y h tiö n m u u n tajat ja jo h d o t jo u lu k u u n alussa. K orkeajännitelinjaa oli tällöin verkostossa 51 km ja m atalajänni- telinjaa noin 45 km. M uuntajia oli kahdeksan: Kodjala, Vidilä, K irkon
kylä, U ntam ala, Seppälä, H aukka, Soukainen ja Sillantaka. Niiden piiriin kuului yhteensä 14 kylää. Lam ppuja oli verkossa kaikkiaan 2 .800 kpl ja ainoastaan ' ksi m o o tto ri oli syksyllä vähän aikaa käytössä.
Sähkövirta laskettiin ensi kerran Unajan linjalle 2. päivänä syyskuuta ja Laitilaan 16. päivänä syyskuuta. M uihin kyliin virta k y tk ettiin sitä
m ukaa kuin linjoja saatiin valmiiksi.
Sähkö oli saapunut Laitilaan. T unnelm ia y h tiö n tah o lta kuvastaa va. jo h to k u n n a n toim intakertom us, jo k a loppuu seuraavasti: »Pitäkääm me itse sitten vaan huoli siitä, e ttä tä tä h a lu ttu a tavaraa käytäm m e täysin siem auksin eikä ty y d y tä ainoastaan siihen tie to o n , e ttä tu o sta nappulasta sitä n y t sais valoa, m u tta m alttakohan tu o ta k ä y ttä ä ja jäädään pim eään torkkum aan. Ei niin vaan sähkön runsas k ä y ttö sekä voimaksi että valoksi kansalle».
H uom J Tätä katsastuslcirjaa on laadittava kolme yhtäpitävää kappaletta, joista yksi annetaan sähkölaitoksen omistajalle, toinen lähetetään Kauppa ja TeollisuushallitukseUe ja kolmannen pitää katsastusmies itse.
Katsastuskirja
tcz.
sähkölaitoksessa,
kaupungista, (kauppalassa,- pitäjässä),
kihlakuntaa kuun / päivänä v. 19JZ ^ toimitetusta katsastuksesta.
få . J r* * 4 r ^ e ~.
Sähkölaitoksen omistajan nimi:
/
Tätä ennen on sähkölaitos katsastettu viimeksi v. 19
kuun päivänä
f
> Vuoei, joata aikeen laitos o n J ollut
k ä y n n in -
Sähkön synnyttäm iseen S ä h k ö v i r r a n Jobtovorkkoon
liitettyjen käytetyn voiman
\ suuruue. laatu.
jännitys
kulutu.
johtojenpituus lamppujen m oottorien muiden laitteit- ten
' H«v.
voini. volttia. Km. lukumäärä.
/J Z 2
Of* /fcr*t)L
• $fro\foooJ*Jl7 in f ?/
/
1 •
\ ... !...!...
Tilaa eristysmittausten merkitsemistä varten, (merkitään säkkölaitoksen kappa
leeseen laitoksen henkilökunnan toimesta):
Yhtiön ensimmäinen katsastuskirja.
2.5. M iehet toiminnan takana
Edellä ensim m äisen toim intavuoden vaiheita kuvattaessa on tullut esiin toistuvasti useita henkilöitä, jo tk a ovat uraauurtavasti v aikuttaneet y h tiö n toim innassa ja tarm okkuudellaan edesauttaneet sähkön saam ista paikkakunnalle. Tällaisia henkilöitä olivat väliaikaisen jo h to k u n n a n jäsenet sekä vähän m yöhem m in valitun vakinaisen jo h to k u n n a n jäsenet, jotka jo edellä on lueteltu. Tässä yhteydessä m ain ittak o o n vielä erityises
ti jo h to k u n n a n pitkäaikainen puheenjohtaja apteekkari A n to n R unm an, y htiön ensim m äinen »m onttööri» ja teknillinen asiantuntija Yrjö Hellström sekä jo htokunnassa alusta alkaen aina vuoteen 1965 asti ollut maanviljelijä A lbert Isotalo, m yöh. Kaila.
A n to n R unm an oli sy n ty n y t N oorm arkussa vuonna 1870 ja m u u tti vuonna 1903 Laitilaan, jossa hän kuoli vuonna 1941. Laitilassa hän piti apteekkia rakennuttam assaan talossa, jo k a sijaitsi nykyisen Sokoksen pysäköintipaikalla. Talo palveli m yöhem m in O suuskaupan kiriä- ja kangasosastona ja h ajo itettiin vuonna 1969.
A n to n R unm an oli luonteeltaan oikeudenm ukainen, valistunut ja pitäjän parasta katsova. O tteissaan hän oli ehkä hiem an om apäinen:
hän saattoi lyödä kokouksessa päätöksen kiinni kun kolm e oli häntä k a n n a ttan u t, vaikka seitsem än olikin ollut vastaan. M u tta useim m iten o soittautui, e ttä R unm anin ehdotus oli kaukonäköisin ja paras, ja ennen pitkää nuo seitsem änkin sen m yönsivät. R unm an ei sitä paitsi kitsastellut om ien varojensa k ä y ttö ä yleisiin tarkoituksiin. Mm. entinen Suojelus
kuntatalo, nykyinen U rheilutalo on hänen suurelta osalta om alla kustan
nuksellaan rakennuttam a. Ja kun oli kysym yksessä jo n k in kokouksen osanottajien kestitsem inen, m u tta ei ollut tie to a m istä varat, totesi Runm an ykskantaan: »Kylmar se järjestyy.» Myös sähköistäm istä hän edisti lainaam alla om ia varojaan y h tiö n k ä y ttö ö n . H einäkuussa 1922 jo h to k u n ta nim ittäin p äätti o tta a häneltä 40 .0 0 0 — '5 0 .0 0 0 m arkan lainan.
Teknikko Yrjö H ellström in jo u tu m in e n y h tiö n yhdeksi pääasian- tuntijaksi jo h tu i siitä, e ttä hän aikaisem m in työskenteli Turussa Oy
Sähkö Ab:n palveluksessa tehtävänään m aaseutu-urakoiden hoito. Tällä tavalla hän tuli kosketuksiin laitilalaisten kanssa, jo tk a huom asivat H ellström in hyväksi asiantuntijaksi ja pyysivät h äntä siirtym ään Laitilan Sähkön palvelukseen.
Yrjö H ellström viipyi yhtiössä kuitenkin vain runsaan vuoden. Hän t unt ui olleen e rittäin p id e tty mies, ja hänelle m y ö n n ettiin palkankoro
tuksia jo tta hänet olisi saatu pitää. Ensimm äisen tilivuoden voitosta hänelle m yönnettiin 2.000 m arkkaa ns. kolm annentoista kuukauden palkkana hyvitykseksi ja tunnustukseksi siitä, e ttä y h tiö n sähköverkko kokonaisuudessaan tuli rakennetuksi alle kustannusarvion.
Toukokuussa 1923 H ellström — m yöhem m in hän m u u tti nimensä Helim oksi — erosi y h tiö n palveluksesta. Hän su o ritti eläm äntyönsä täm än jälkeen to isten sähkölaitosten jo h tajan a ja siirtyi eläkkeelle täysin palvelleena v. 1957. Eläkepäivänsä hän vietti Naantalissa, jossa kuoli
1961.
3. KEH ITYSTÄ KA KSIKYM M ENLU VU LLA
3.3. Lankoja leviää Laitilaan
Edellä on m elko seikkaperäisesti käsitelty y h tiö n toim intaa sen perustam isvuotena eli v. 1922. Seuraavat vuodet olivat sähköverkoston kohdalla vähittäisen ja varovaisen kehityksen aikaa. H uhtikuussa 1923 pitäm ässään kokouksessa jo h to k u n ta teki päätöksen, e ttä sähköverkon laajentam inen uusiin kyliin jäte tä ä n siksi kunnes eri kylissä tapahtuu osakem erkintä täydellisesti talojen pinta-alan suuruuden m ukaan. N äkyy siis, e ttä h a lu k k u u tta sähkön saamiseen kyllä oli, m u tta kustannuksia pelättiin, eikä h a lu ttu m erkitä osakkeita riittävässä m äärin. Eräskin isäntä oli p itä n y t vaadittavaa osakem äärää suurena ja to d e n n u t samalla rahalla saavansa kahden vuoden valoöljyn. Y h tiön taholla puolestaan oli p u u te tta pääom asta ja siksi laajennuksiin oli pakko su h tau tu a varovaisesti.
V uonna 1923 p äätettiin panna osakem erkintälistat liikkeelle Vaima- ron, Padon, Suontaan, L e in m ä e n ja M alkon kyliin. Suunnitelm issa oli sähkölinjan rakentam inen P olttilasta Vaim aron, Padon ja S uontaan k a u tta Leinmäelle. Täm ä suunnitelm a ei kuitenkaan to te u tu n u t. Seuraa- vana vuonna nim ittäin to d ettiin , e ttä vain M alkon ja Suontaan kylissä oli m erkitty osakkeita. Näihin kyliin rak en n ettiin m u u n tajat vuonna 1924 ja linja vedettiin Soukaisten linjasta K aukolan kohdalta. Sam ana vuonna y h d istettiin sähköverkkoon Sillantaan ja V ekkan kylät rakentam alla niille yhteinen m uuntaja.
Kääriäisten, Y tö n ja Kusnin kyläläiset tekivät vuonna 1925 anom uk
sen, e ttä heidänkin kylänsä sähköistettäisiin. Linja p ä ä te ttiin arvioida kustannustan selville saamiseksi ja samalla toim eenpanna osakkeiden koem erkintä. Kaariaisissa ja Kusnissa m erkittiin yhteensä vain 180 osaketta ja ytöläiset jäivät kokonaan syrjään. Siksi m uuntajapiirin perustam inen lykkääntyi. K aariainen sähköistettiin vuonna 1928 vetä
mällä m atalajännitelinja M alkon m uuntajasta.
O sakem erkintälistat kiersivät m yös Leinm äellä vuonna 1925. Kun riittävästi m erkintöjä ei tu llu t, kylän sähköistäm inen jäi tuonnem m aksi.
J o h to k u n ta pyrki tähän aikaan selvittäm ään k u lu tu sta eri m uuntaja- piireissä. T o dettiin, e ttä eräissä piireissä oli virtaa k ä y te tty niin vähän, e ttä yhtiölle aiheutui tappiota. Siksi h alu ttiin k an n attam atto m ien m uuntajapiirien perustam isesta luopua. Kevään 1928 aikana leinmäke- läisten sähköistäm ishaaveet kuitenkin to teu tu iv at. Tällöin nim ittäin tod ettiin , e ttä osakem erkintä oli tu o tta n u t yli 200 osak etta ja että kyläläiset olivat lupau tu n eet hankkim aan korkeajännitepylväät 45 m ar
kan kappalehinnasta.
Kirkonkylässä ja Kodjalassa sähkönkulutus kasvoi. K irkonkylässä suunniteltiin alueen jakam ista kahteen m uuntajapiiriin, toinen K aukolan puoleen, jo sta m uuntajasta mm. uusi rakennettava kunnalliskoti saisi sähkönsä. K odjalan m uuntajapiirin alueelle oli h a n k ittu uusia sähkö
m o o tto reita, jo te n siellä oleva pieni m uuntaja ei v o in u t ty y d y ttä ä sähkövirran tarvetta. Niinpä Kodj alaan p ä ä te ttiin hankkia uusi 20 kW:n m uuntaja.
TA U LU KKO 2. SÄ H K Ö N K Ä Y T Ö N LISÄÄN TYM ISTÄ LAITILASSA OSOITTAVIA LUKUSARJOJA VUOSILTA 1922 - 1930
V alop isteitä M o ottoreita
asennettu kaikkiaan hankittu kaikkiaan virran
V uosi vuoden
aikana
vuoden lopussa
vu od en aikana
vuoden lopussa
kulutus kWh
1922 2 800 2 800 1 1
1923 603 3 407 5 6
1924 1 054 4 461 7 13 45 535
1925 266 4 727 7 20 59 175
1926 417 5 144 8 28 40 902
1927 451 5 595 11 39 41 044
1928 680 6 275 10 49 68 000
1929 463 6 738 7 56 73 475'
1930 318 7 056 3 59 94 221
3.2. Toim ihenkilöitä ja toim italo
A sentaja Yrjö H ellström ei ollut Laitilan Sähkön palveluksessa kuin hiem an toista v u o tta. T oukokuussa 1923 hänen seuraajakseen valittiin 22 hakijasta »m onttööri» Eino A hola M yllykoskelta. Hänen asettam ansa palkkaehdot olivat 1.000 m arkkaa kuukaudessa, vapaa asunto, p o ltto p u u t ja valo sekä vapaa m atk a M yllykoskelta Laitilaan. K uukautta m yöhem m in A holan palkkaa k o ro te ttiin 1.200 m arkkaan kuukaudessa.
H änen k äy ttö ö n sä han k ittiin p olkupyörä ja »telefooni». M onttöörin asunnoksi v u o k rattiin kauppias W. A hlqvistilta ns. p ikkupytinki, jo h o n sijoitettiin m yös y h tiö n tavaravarasto.
Syksyllä 1926 V iktor Ahlqvist irtisanoi vuokrasopim uksen ja niinpä jo h to k u n ta ry h ty i toim iin om an toim ipaikan saamiseksi yhtiölle. Kirkon-
Yrjö Hellström Eino Ahola
A rttu r Bergman Eino Eerola
kylässä oli m yytävänä Ö lundin perikunnan om istam a Kaunisto-nim inen tila rakennuksineen. Sen jo h to k u n ta tarkasti ja kutsui sitten koolle ylim ääräisen yhtiökokouksen. Siinä p äätettiin ostaa K aunisto rakennuk
sineen ja to n ttein e e n 37.500 m arkan hinnasta. Näin siirtyi sähköyhtiön h altuun rakennus, jossa y h tiö sittem m in toim i vuoteen 1968 eli M atka- taloon siirtym iseensä saakka. Ostam isen jälkeen rakennuksia korjattiin, siinä teh tiin m onttöörille asunto ja eräs huone teh tiin tarvikkeiden varastopaikaksi.
A sentaja A hola irtisanoutui toim estaan keväällä 1927 oltuaan y h tiön palveluksessa nelisen vu o tta. Hänen tiedetään m u u ttan een Laitilasta Euraan ja h arjoittaneen K auttualla sähköasennustoim intaa eläkepäiviinsä saakka.
Uudeksi asentajaksi A holan jälkeen valittiin A rttu r Bergman Hyvin
käältä 1.700 m arkan kuukausipalkalla, jo h o n lisäksi tuli vapaa a s u n to ja tieten k in sähkövalo. A sentaja Bergman (m yöhem m in Perkkola) ehti olla y h tiö n toim itusjohtajana y htäm ittaisesti noin 28 v u o tta, kunnes vuonna 1955 lokakuussa vaikean taudin m urtam ana kuoli. H änen kaksi poikaan
sa, Kauko ja T auno Perkkola ovat olleet Laitilan Sähkön palveluksessa, viim eksim ainittu yhä edelleenkin. M yös ko lm atta sukupolvea edustava M atti Perkkola kuuluu y h tiö n nykyiseen henkilökuntaan.
O te tta k o o n tähän vielä m ukaan eräs asentaja Bergmanin toim intaa kuvaava pykälä jo h to k u n n a n p öytäkirjasta 26.7.1927: »M onttööri A.
Bergmanin tiedusteluun jos y h tiö rupeaa välittäm ään radio kojeita an n ettiin kieltävä vastaus m u tta jo h to k u n n alla ei ollut m itään sitä vastaan että hän yksityisesti o tta a niitä välittääksensä.»
3.3. Katseita kauem maksi
Laitilan m iehillä lienee ollut laajem pikin alue tähtäim essä y htiön alkuvuosina. Se käy selville kirjeestä, jo n k a apteekkari A n to n Runm an sai M ynäm äen apteekkarilta A rttu r A h lro th ilta tam m ikuussa 1924.
Siinä A hlroth selostaa, e ttä M ynäm äellä ja Mietoisissa ja osaksi Askaisissa on jo olem assa laajahko verkosto ja sähkövoim an kulutus yli 100.000
kWh vuodessa, lam ppujen luvun ollessa noin 6.000. Sikäläisten ongelm a oli kuitenkin sähkövoim an kalleus. A hlroth to teaa, e ttä M ynäm äen sähkönhankinta luonnollisem m in kävisi T urusta käsin, koska koko m atkan on asutusta ja kuluttajia, m u tta hän on k iin n o stu n u t sähkön- hankinnasta R aum alta ja pyy tää R unm ania tiedustelem aan hintoja siinä tapauksessa e ttä M ynäm äkikin ym päristöineen siirtyisi R aum an suun
taan. Raum alle o te ttiin k in y h te y ttä ja R aum a Wood ilm oitti su h ta u tu vansa asiaan m yönteisesti. Sen kirjeessä tod etaan , e ttä »voimaa meillä kyllä riittää tällaiseen tarpeeseen». Kirjeessä kehoitetaan jatkam aan neuvotteluja ja varaam aan läsnäolom ahdollisuus m yöskin raum alaisten edustajalle. H elm ikuussa pitäm ässään kokouksessa jo h to k u n ta päättikin tehdä tarjouksen M ynäm äen ja sen naapurikuntien yhtiölle. Niiden neuvottelukokoukseen v altu u tettiin m atkustam aan A n to n R unm an ja Eino Ahola. M yöhem m ässä vaiheessa lienee voim an h an kinta R aum an suunnalta M ynäm äelle kuitenkin rauennut.
Sen sijaan Laitilan Sähkön R aum alta Laitilaan rakentam a linja tuli yhä suurem paan k ä y ttö ö n . Yhä suurem pi alue ry h ty i k äyttäm ään tätä linjaa hyväkseen 1920-luvun loppupuolella.
Pyhärannan Sähkö Oy liitettiin verkostoon v. 1927. Se m aksoi liittym isestään 5.000 m arkkaa, sähköstä 1,25 m k/kW h ja liitti linjansa jo aiem m in p e ru ste ttu u n A nttilan-V oiluodon m uuntajaan. Pyhärannan y h tiö sähköisti Pyhärannan ran tak y lät ja m yös Pyhäm aan, jossa kahdeksan kylää sai 706 valopistettä neljää m uuntajaa käyttäen.
Heinäkuussa 1927 teh tiin sopim us V asaraisten ja Soukaisten y h tiö n edustajien kanssa sähkövirran saam isesta Laitilan Sähkön linjalta. Sähkön hinnaksi m äärättiin 1,35 m k/kW h ja linja y h d istettiin Laitilan linjaan Unajan kylässä Punkan talo n lähellä.
V uonna 1928 liittyivät kuluttajiksi m yös Kodisjoelle ja N uuskiin p e ru ste tu t sähköosuuskunnat. N iitten linja liitettiin korkeajännitelinjaan Ihodessa. K um pikin osuuskunta m aksoi sähköstään 1,35 m k/kW h.
A siakirjat ovat useim m iten niukkasanaisia ja tiivistettyjä. Joskus kuitenkin pilkahtaa elävää elämää ja toisinaan hiem an huum orin sävyttä- m änäkin. Samalla tulee näkyviin ajan oloja ja henkeä. Seuraavassa esite
tään m uutam ia o tte ita jo h to k u n n a n pöytäkirjoista kuvaam aan 1920- luvun tapahtum ia.
»Koska H artikkalan ja Ilom äen säh k ö n k u lu ttajat olivat jä ttä n e e t kirjallisen valituksen siitä, e ttä puuseppä Fr. W. valaistusaikana höylä- tessään tekee suurta häiriötä valaistukselle ja aiheuttaa lam ppujen särky
misiä p äätti jo h to k u n ta antaa Fr. W:lle kirjallisen ilm oituksen ettei hän saa k äy ttää sähköhöylää valaistusaikana.» (13.1.1929)
»Koska on h u o m attu e ttä m u u tam at vuosikaupalla sähköä käyttävät p o lttav at lam ppujaan ko k o vuorokauden p äätettiin niiden vaatia o tta m aan sähköm ittari». (24.9.1928)
»Koska Vidilän kylään sijoitettu toinen m uuntaja oli palanut . . .n em ännän harkitsem attom an ja vastoin m o n ttö ö ri Bergmanin antam ia m ääräyksiä, uhm ailun takia m äärätä p uinti linjalla jossa jo ennestään p uitiin kahdella m o o tto rilla p ä ä te ttiin vaatia häneltä m uuntajan korjaa- m ispalkkioita 5.000 m arkkaa ja ellei hän tä tä hyvällä m aksa haetaan se oikeustietä.» (24.9.1928)
»Päätettiin vuosikokoukselle ehdottaa, e ttä sähkövirta kesäkuukausi
na osittain pidetään katkaistuna niin, että virtaa saataisiin aamulla 7 — 11 ja illalla tarpeen m ukaan kello 11 asti». (9.3.1926)
»Koska m o n ttö ö ri A oli ilm o itta n u t aikovansa hakea u u tta parem pi- palkkaista to in ta nykyisen kalliin ajan ja korkeiden verojen takia päätti jo h to k u n ta pysyttääkseen hänet toim essaan antaa hänelle 200 mk
kuukaudessa palkan korotuksen.» (20.3.1925)
3.5. Pulaa ja sähkönsäästöä
Y htiön toim innassa sen 7. ensim m äistä v u o tta — 1922—1928 — olivat hiljaisen kehittym isen kau tta. Uusia m uuntajapiirejä perustettiin
Laitilaan ja uusia säh k ö yhtiöitä liitettiin y h tiö n korkeajännitelinjaan.
Sen sijaan vuonna 1929 tulee jo hiem an synkem pi sävy to im in ta k e rto muksiin.
M ustina pilvinä y h tiö n taivaalla ovat ennen kaikkea karkeat linja- häviöt ja niiden aih eu ttam at kiistat R aum a W oodin ja naapuriyhtiöiden välillä. M yöskin yleinen taloudellinen kehitys ja tänä vuonna alkanut pula-aika näkyvät y h tiö n toim innassa.
»Yleinen rahanpuute ja ahdas taloudellinen aika on p a k o tta n u t y h tiö n jo h to k u n n a n entistä suurem paan pidättyväisyyteen kaikissa y h tiö n verkoston laajentam ista koskevissa kysym yksissä, eikä m yöskään uusia kuluttajia ole sanottavasti tu llu t entisten lisäksi ja vanhatkin k u lu ttajat ovat k äy ttä n ee t sähkövirtaa verrattain säästeliäästi», to d etaan toim intakertom uksessa v uodelta 1929.
Y htiön taloudellinen tila alkoi k u itenkin p arantua jo vuoden 1929 aikana kun tap p io ita a ih e u tta n u t m ittarien virhenäyttäm ä saatiin selville.
Varovaisen optim ism in tu n tu vallitsee vuonna 1930, ja vuoden 1932 toim intakertom uksessa to d eta an jo rohkeasti: »Yhtiön kym m enes to i
m intavuosi n äy ttää ja kokolailla valoisam m alta kuin edelliset».
4. KIISTOJA KAKSIKYM M ENLU VU LLA
4.1. Polttilan sähköistäminen
K uten edellä on to d e ttu , Ihoden-V erm untilan Sähkö Oy ry htyi Laitilan Sähkön kanssa rakentam aan korkeajännitelinjaa R aum alta Laitilaan. A lkuperäisen sopim uksen m ukaan Ihoden-V erm untilan yhtiö sito u tu u m aksam aan 80 000 m arkkaa korkeajännitelinjan kustannuksista, jos neljä m uuntopiiriä, nim ittäin V erm untilan — K ulam aan, Lahdenvaini- on, Ihoden ja Polttilan — V arhokylän, linjan rakennusaikana liittyvät verkkoon. Sopim uksessa oli m yös ehto, e ttä jos jokin näistä m uuntaja- piireistä jää pois, suoritettava hin ta vähenee 15 000 m arkalla. T äm än sopim uksenkohdan tulkinnasta syntyi m yöhem m in kiistaa.
Kun Laitilan Sähkö lähetti Ihoden-V erm untilan yhtiölle 80.000 m arkan laskun, sieltä vastattiin, e ttä y h tiö ei tule suostum aan sen m aksam iseen, koska P olttilan m uuntajapiiri on jä ä n y t pois. Näin ainakin ihodelaiset väittivät ja totesivat, e ttä heiltä siten korkeajännitelinjan k ä y ttö oli v ä h en ty n y t noin 3 kilom etrin m atkalta. Laitilalaiset eivät kuitenkaan suostuneet 15.000 m arkan vähentäm iseen ilman m uuta, sillä he olivat huom anneet, e ttä P olttilastakin sähkövalo loisti. Käydyn kireänpuoleisen kirjeenvaihdon seurauksena p äädyttiin lopulta asetta
m aan so v in to lautakunta asiaa ratkaisem aan.
Laitilan Sähkön valitsem a jäsen sovintolautakunnassa oli nimismies M artti Nilsson ja Ihoden-V erm untilan Sähkön valitsem a jäsen insinööri Kaarlo Suom alainen. He olivat puheenjohtajaksi valinneet varatuomari Erkki Ju h o Eskolan. Laitilan Sähköä edusti apteekkari A nton R unm an ja Ihoden-V erm untilan y h tiö tä talolliset J u h o K aurila ja Ju h o V alpola ja heidän avustajinaan oli varatuom ari B runo Ö stm an. S ovintolautakunta k o k o o n tu i R aum alla 7. päivänä heinäkuuta 1924.
S o v in tolautakunta tu tk i asiaa ja totesi, e ttä Polttilan-V arhokylän m uuntajapiiri oli jää n y t rak en tam atta, m u tta e ttä »yksi talo ja kuusi torppaa» olivat saaneet sähkövalon siten, e ttä Ihoden m uuntajasta oli niihin v edetty m atalajännitejohto. Päätös oli todella välitystuom io.
P olttilan osuus arvioitiin kolm asosaksi koko m uuntajapiirin 15.000 m arkaksi arvioiduista kustannuksista. Siksi sovintolautakunta velvoitti Ihoden — V erm untilan Sähkön m aksam aan kolm asosan aiem m in sovitusta sum m asta eli 5.000 m arkkaa Laitilan Sähkölle. O sapuolet saivat itse m aksaa kulunsa ja puoliksi sovintolautakunnan kulut.
Neljä v u o tta m yöhem m in eli vuonna 1928 P olttila ja V arhokylä kuitenkin sähköistettiin rakentam alla kyliin y h teinen m uuntaja. L iitty
m isestä Ihoden-V erm untilan Sähkö Oy m aksoi Laitilan Sähkölle 5.000 m arkkaa. Sovinto-oikeuteen asti viety riita o so ittau tu i turhaksi, siitä oli vaan seurauksena, e ttä y h tiö t saivat m aksaa 2.000 m arkkaa sovinto- lau takunnan kuluja y nnä lisäksi om at oikeudenkäyntikulunsa.
4.2. M ittarit n äyttävät väärin
K aksikym m enluvun loppupuolella ruvettiin kiinnittäm ään hu o m io ta korkeisiin virtahäviöihin linjoilla. J o vuonna 1925 to d ettiin häviön olevan noin 50 %. Seuraavat v uodet päästiin hiem an vähäisenä m ällä häviöllä, m u tta vuonna 1928 oli häviö taas suurem pi kuin koskaan ennen.
Senaikaiset linjat — m atalajännitejohdot olivat useim m iten ja korkea
jännitelinjatkin paikoitellen galvanoitua rautalankaa — olivat varm asti osasyyllisiä korkeaan häviöön. M utta sittenkin häviö oli niin suuri, että siihen ry h d y ttiin etsim ään syytä. M onttööri sai tehtäväkseen lukea kaikki m itta rit kuukausittain ja verrata niiden lukem ia R aum a W oodin tehtailla olevan m ittarin lukem iin. Tarkkailu osoitti, e ttä erotus oli luvattom an suuri. Esim. vuonna 1928 y h tiö jo u tu i m aksam aan 313.288 kWh:sta Raum a Woodille kun samaan aikaan kaikkien verkoston m uuntajien m atalajännitepuolella m itattu m äärä oli vain 117.878 kWh. Häviö oli siis 195.410 kWh, eikä siihen sisältynyt vielä pienjännitelinjojen häviöitä.
M ittareita luettiin, linjoja tu tk ittiin ja naapuriyhtiöiden kanssa neuvoteltiin ja velvoitettiin heidätkin tarkkailem aan linjojaan ja m itta- reitaan. V uoden 1928 heinäkuussa m yös m itta rit korkeajännitelinjan alkupäässä — siis Raum a W oodin m ittari ja Laitilan Sähkön tarkistus- m ittari — lähetettiin Helsingin kaupungin sähkölaitokselle ta rk iste tta vaksi. O soittautui, e ttä m itta rit näy ttiv ät jokseenkin oikein.
Häviöt pysyttelivät jatkuvasti korkeina ja R aum a W oodilta tuli laskuja, jo tk a perustuivat linjan alkupään m ittareiden lukem iin, m u tta jo tk a Laitilan Sähkön m ielestä olivat liian korkeita. N euvotteluissa R aum a W oodin kanssa saatiin hiem an tingittyä, m u tta ei jo h to k u n n a n mielestä riittävästi. L opulta vuoden 1929 huhtikuussa pääd y ttiin su o rit
tam aan uusi tarkistus, tällä kertaa sen su o ritti Voim a- ja Polttoaine- taloudellisen yhdistyksen insinööri B. Buchert paikan päällä Ra uma W oodin tehtailla. Täm ä tarkistus selvitti, miksi häviöt olivat m u o d o stu neet niin suuriksi. T odettiin nim ittäin, e ttä sekä R aum a W oodin että Laitilan Sähkön k o n tro llim itta rit olivat virheellistä tyyppiä, jo tk a pienillä kuorm ituksilla näy ttiv ät aivan liian suuria arvoja. Kun Laitilan
OSAKEYHTIÖ RAUM A WOOD LTD.
RAUMA R A U M A L L A , 18 p:ntt elokuuta 1928.
Slhkftosolte: RAUMA WOOD PUHELIMET:
Oma keskusasema Rauman kantta
FFiyRH.
O.Y. Laitilan Sähkö, L a i t i l a
Arv. kirjeenne t.k. 16 p:ltä johdosta saamme ilmoittaa, että jo aikaisemmin olemme tarkistaneet kaikki laskut, todettuamme ettei mi
tään laskutusvirhettä ole tapahtunut, paitsi sen minkä jo korjasimme ja johonka virheeseen löysimme selityksen.
syntyä eroavaisuutta enempi kun sopimuksemme edellyttää ja kun meidän mittarimme näytti vielä pienempää kulutusta, niin tämän vuoden lasku
tuksessa olemme ottaneet molempien mittarien keskiarvon. Eroavaisuus ei ole kuitenkaan kuin noin 10#. Kun mittarit edelleenkin osoittivat eroavaisuutta lähetimme oman mittarimme Helsingin kaupungin Sähkölai
toksen laboratorion tarkistettavaksi. Mittari onkin ollut rinnan Tei
dän mittarinne kanssa viime kuun ja näyttää eroavaisuus pienemmältä eli noin 1,5# sillä kuormalla kun heinäkuussa oli. Mittarimme on, sa
moinkuin Teidänkin mittarinne, varustettu Helsingin kaupungin Sähkölai
toksen laboratorion plomnälla.
nitsitte, niin on syytä alkaa etsimään virhettä paikallisista mitta
reistanne tai muista kojeista.
Ehdoltamme, että Tekin antaisitte tarkistaa omat mittarin
ne puolueettomassa, pätevässä tarkistus-laboratoriossa.
Olemme kernaasti valmiit näyttämään edustajallenne mitta
rimme tarkistustodistuksen, jos sen katsotte tarpeelliseksi ja mer
kitsemme
M ittarien tarkistusta koskeva O y Rauma W ood L td at kirjelmä.
Kun meidän kWh-mittarimme ja Teidän mittarin välillä alkoi
Jos todella virhenäyttämä on niin suuri kun kirjeessänne mai-
kunnioittavasti
linjan kuorm itukset useim m iten olivat pieniä m ittasivat m itta rit useim m iten todellista suurem paa kulutusta. K un m itta rit oli vaihdettu uu d en tyyppisiin, pieneni häviö vuoden 1929 kolm en viimeisen kuukauden aikana noin 30 prosenttiin.
Näin oli saatu (to d e ttu ) virheellisyys sähkövirran m ittaam isessa korjatuksi, m u tta jäljellä oli asian taloudellisen puolen selvittäm inen.
J o h to k u n n a n asennetta kuvastaa p ö y täkirja kokouksesta 9.7.1929 seu
raavasti:
». . . koska R aum a Wood oli tästä virhem ittauksesta tarjo n n u t yhtiöllem m e aivan turham aisen hyvityksen, ei tähän p ä ä te tty suostua ja koska sama virheellinen m ittaus yhä ja tk u u p ä ä te ttiin e ttä sitten kun uudet ja tila tu t m itta rit saapuvat ja asetetaan paikalleen samalla m yös to im itetaan uusi tarkistus. Täm än jälkeen p äätettiin ruveta R aum a W oodin kanssa uusiin neuvotteluihin jo n k u n uuden hintaperusteen määräämiseksi. Siihen m ennessä ei Pilppulan m ukaan m akseta Raum a Woodin virtalaskuja vaan k u tsutaan koolle m ahdollisesti sovinto-oikeus ratkaisem aan s y n ty n y ttä pulm aa. Asiasta annetaan m yös tie to sisar- yhtiölle.» M yöhem m in k u itenkin m aksettiin osa laskuista ja samalla päädyttiin asettam aan sovinto-oikeus, jollaisen teki m ahdolliseksi alku
peräinen, vuonna 1922 solm ittu, sähkönhankintasopim us.
Sovinto-oikeus eli välim iesoikeus oli 3-jäseninen. Laitilan Sähkön valitsem a välimies oli ins. Hannes Viikki U udestakaupungista ja R aum a W oodin valitsem a välimies ins. Y.K. N ordlund Nurm ijärven pitäjästä.
He yhdessä valitsivat välim iesoikeuden puheenjohtajaksi varatuom ari T.J. R antasen Vam m alan kauppalasta. V älim iesoikeuden istunnossa Raum a W oodia edusti varatuom ari Viljo A alto R aum alta ja Laitilan Sähköä J.E rl. Pilppula ja ins. T. V ilanen H äm eenlinnasta. Ilmeisesti on aika paljon laskettava ins. Vilasen sitkeyden ansioksi, e ttä välim iesoikeu
den päätöksestä m uodostui sem m oinen kuin siitä m uodostui.
Kannekirjelm ässään Laitilan Sähkö esitti vaatim uksen, e ttä R aum a Woodin olisi hyvitettävä Laitilan Sähköä vuodelta 1928 m aksetuista sähkölaskuista 156.630 kW h:lta. Täm ä kWh-määrä vastaa suurinpiirtein sitä m itä Laitilan Sähkön piirissä oli laskettu, siis sitä m äärää, joka ylitti
norm aalitasoisen virtahäviön. Sam oin vaadittiin, e ttä vuodelta 1929 olisi Laitilan Sähköä hyvitettävä 134.894 kW hdta.
Välim iesoikeus tu tk i asiaa ja to tesi ensinnäkin, e ttä Laitilan Sähkön vaatim us hyvityksestä vuodelta 1928 oli perusteeton, sillä sopim uksen m ukaan m ittaritarkistuksissa havaittu virhe on o tettava huom ioon vastaisissa maksuissa ilman, e ttä virhe ollenkaan vaikuttaa virheen totea- m ishetkeä ennen han k itu sta sähkövirrasta suoritettaviin m aksuihin.
Kun välim iesoikeus katsoi to te e n n äy te ty k si, e ttä m itta rit Raum alla olivat n äy ttä n ee t väärin se harkitsi oikeaksi velvoittaa R aum a Woo
din m yöntäm ään Laitilan Sähkölle hyvitystä sähkölaskuista vuoden 1929 aikana, jolloin kysym ys m itta reitte n virhenäyttäm ästä oli o te ttu tutkittavaksi. H yvityksen m äärä oli 105.000 kWh eli laskettuna 80 pennin m ukaan 84.000 m arkkaa. M olem m at osapuolet saivat itse kärsiä kulunsa. Näin oli saatu päätökseen kiista, jo k a aiheutti y h tiö n jo h to
m iehille paljon h uolta ja jo k a jossain m äärin m yös vaikutti yhtiön taloudelliseen tulokseen.
Näin 40-vuoden k u lu ttu a, kun on sen ajan pöytäkirjoja tu tk in u t, tu n tu u siltä, että kiista päätty i oikeudenm ukaisesti. Pahaa tah to a ja vilpillisyyttä tuskin kum m allakaan osapuolella oli, vaan kiistan syy on pantava suurim m alta osalta teknillisen asiantuntem attorruuden tiliin.
4.3. Naapurit nahistelevat jälleen
Yllä kuvattu kiista heijastui m yöskin naapuriyhtiöiden välisiin suh
teisiin aiheuttaen niissä erim ielisyyttä ja kitkaa. Linjahäviöt yhtiöiden välisten sopim uksien m ukaan jaettaisiin kulutuksen suhteessa. Kun linjahäviöt k u iten k in vuosina 1929 ja 1928 nousivat k o h tu u tto m a n suuriksi, eivät Unajan Sähköosakeyhtiö ja Ihoden-V erm untilan Sähkö- osakeyhtiö olleet halukkaita osallistum aan linjahäviöihin. Niinpä niiden tah o lta ilm oitettiin, e ttä Laitilan Sähkön esittäm ät linjahäviölaskel- m at eivät olleet suhteellisesti lask u tetu t, vaan aivan liian suuret. Siksi näm ä y h tiö t kieltäytyivät m aksam asta o su u tta ja Laitilan Sähkön jo h to k u n ta p äätti, että asia on annettava sovintolautakunnan ratkaistavaksi.
Sitä ennen kuitenkin keh o itettiin y h tiö itä vielä saapum aan neuvottelu- pöydän ääreen. Asiasta neuvoteltiinkin ja Unaja oli suostuvainen jo h o n kin m elko pieneen korvaukseen, m u tta Ihoden-V erm untilan S ähköyhtiö oli täysin m aksua vastaan.
Niinpä oli jälleen turvauduttava panem aan p ystyyn sovinto-oikeus.
Laitilalaisten valitsem a välimies oli ins. T.V. Vilanen H äm eenlinnasta ja ihodelaisten ins. Eela H iltula Porista ja heidän yhdessä valitsem a puheen
jo h taja oli varatuom ari T.J. R antanen V am m alasta. Laitilan asiam iehinä olivat J.E rl. Pilppula ja asentaja Bergman, Ihodesta J u h o Kaurila ja Ju h o Valpola ja heillä oikeudenkäyntiavustajana varatuom ari Viljo A alto Raum alta.
Laitilan kannekirjelm ässä tod etaan , e ttä R aum an kanssa ollut eri
mielisyys on a ih e u tta n u t viivästym istä laskutuksessa Ihodelta. Ihode oli jo aiem min m aksanut osuuttaan, m u tta Laitila vaati vielä 5.854 m arkkaa lisää.
Ihoden kannekirjelm ässä esitetään laskelm ia m aksettujen sum m ien tueksi, sjinä m ainitaan m yös, e ttä Laitilan Sähkö on sopim uksen vastai
sesti liittä n y t verkostoonsa Pyhärannan ja K odisjoen, vaikka ne olisivat kuuluneet Ihodelle. Laitila on ho ita n u t h u o nosti linjojaan ja tappion m ak
saminen ei kuulu Ihodelle. M ittarien valvonta kuuluu Laitilalle eikä huolim attom uus siinä suhteessa kuulu Ihoden m aksettavaksi.
Välim iesoikeus totesi päätöksessään, 29.6.1931, e ttä kunkin y h tiö n osu u tta laskettaessa o teta an huom ioon eri yhtiö id en vaihtaja-asem illa olevien m itta reitte n n ä y ttä m ä t kW h-määrät. Näin saatua tu lo sta verra
taan R aum a W oodin esittäm iin laskuihin, m ahdollinen v o itto tai tappio jaetaan tasan y h tiöiden kesken kulutuksen m ukaan. N iinpä välim iesoike
us päätyi tulokseen, e ttä Ihoden-V erm untilan Sähköosakeyhtiö on velvollinen osallistum aan vuosien 1928 ja 1929 linjahäviöiden korvaam i
siin. Ihode-V erm untilan Sähköosakeyhtiö velvoitettiin m aksam aan jo n kin verran lisää siihen m itä se oli m aksanut vuodelta 1928 ja samoin m yöskin vuodelta 1929. O sapuolet saivat jälleen m aksaa om at kulunsa ja puoliksi välim iesoikeuden kulut.
