N.o 3. H in ta 2: —
S IS Ä L L Y S : Elämä?
V ere n m y rk y ty s — -n Hiusten lähtö.
T yösm nnitelm ia.
Hum puukilääkkeet.
Rokotuspakkolain k ä y ttö Naantalissa.
Uusi rokotuslaki Tanskassa.
Rokotusm ielivaitaa kuvin valaistuna.
Kirjeitä parantuneilta.
Lääkärien lausuntoja reum atism ilääkkeistä.
Toim ittaja S A M P S A LUONNONMAA — Paimio.
Elämä?
Kun ihm isen syd ä n sykähtelee, sa nom m e: hän elää. Ja kun ihminen ajattelee ja toimii, sanom m e: hän elää m y ö s hengen elämää.
Vaan kun sydän lakkaa sykähtele- m ästä, niin eläm ä loppuu, ihminen kuolee. Sam oin k ä y henkisen elämän.
Jos ihminen ei m itään enää ajattele, eikä mitään toimi, niin hän on jo hen
kisesti kuollut, vaikka hän ruumiissa vielä on.
Mitä opim m e tä stä ? Ruum is elää itsenäistä elämää. Sam oin henki.
M utta: m itä on itse elämä?
On ihmisiä, jotka m elkein aina elä
vät ajatuksissaan m enneisyydessä, m uistellen joko mieluisia tai surulli
sia eläm yksiään ja tapahtumia, sur
ren niistä tai iloiten. Ja kuitenkin on tosi, ettei m ennyt aika elämää ole, eihän se enää meille kuulu. Sehän on vain kuin unelma, joka jo on m en
n y t ohi. Näin ajatteleva ihminen tuh
laa ja turm elee n y k y ise n elämän h et
ket.
On toisia, jotka elävät m iltei ko ko naan tulevaisuudessa, ajatellen vain tulevaisuutta, suunnitellen jos joita
kin pilvilinnoja. Niin moni ajattelee:
kunhan saan niin ja niin paljon rahaa, saan talon ja tavaraa, saan maatilan, saan h yv ä n työpaikan ja toimen, saan puolison ja kodin j.n.e., niin sit
ten se elämä alkaa, ja minä teen sen ja sen, elän niin ja niin. Ja tällaisissa m ielikuvissa kuluttaa moni juuri n y kyhetken.
Ja kuitenkin on silkkaa totta, ettei tulevaisuus ole meidän, ei edes seu- raava tunti, ei y ö eikä päivä ole va r
m asti meidän vallassamme. Kohta
lon h yv ä stä suom asta m e kyllä vo im m e suunnitella eläm äm m e ja ty ö m m e hyvinkin kauaksi aikaa, vuosiksi,
vieläpä kym m eniksikin, m utta se ei ole milloinkaan varmaa. Tulevaisuus ei siis ole eikä voi olla elämää.
M utta joka näin ajattelee, hän tu r
haan kuluttaa elämää, hukkaa ai
kansa ja voimansa.
Jo näistä viittauksista jokainen huomaa, ettei m enneisyys eikä tule
vaisuus ole elämää. Mikä sitä siis on?
Elämää on juuri vain nykyh etki, juuri täm ä, jolloin luem m e tätä, jol
loin ajattelem m e tätä. Täm ä hetki, jolloin syd ä m em m e sykähtelee, jol
loin ajattelem m e ja huomioimme — täm ä hetki on elämää!
Ja elämä on näin käsitettynä äärettöm än kallista. Jospa me jokai
nen täm än aina jaksaisim m e käsittää kyllin elävästi, kyllin voimallisesti, niin toisin eläisimme.
Viisaasti on siis elämä elettävä, n y k y h e tk i kä ytettävä. Jos olet to t
tunut vuosien kuluessa elämään m en
n eisyydessä, niin katkaise jyrkä sti ne ajatukset, vaikka ne olisivatkin rak
kaita, olkoot ne surun tai ilon aiheut
tajia, olkoot ne sydäntä riem astut
tavia tai mustaa surua loihtivia.
Menneeseen elämääsi voi sisältyä suuria eläm yksiä, joita on vaikea unohtaa. Sillä tuntuu kuin koko elä
m äsi olisi jo aikoja sitten eletty sil
loin. Sinulla, nuori mies, ja nuori nai
nen, on joku m enneisyyden muisto kaikki, koko elämäsi. Ehkä on koh
talo sinun erottanut parhaasta y s tä västä, kalliista elämäntoveristä, joka oli sinulle elämän tähti, elämäsi au
rinko, oli sinulle kaikki kaikessa.
Kun kohtalo tai kuolema sinun eroitti, niin sinä et ole voinut, et tahtonut
kaan häntä unohtaa. Ja sinä isä ja äiti, puoliso. Rakkaim pasi on kohtalo
sintiltäkin riistänyt. Sen jälkeen tu n tuu kuin elämä olisi ainaiseksi m ail
leen m ennyt, kuin koko elämäsi olisi arvottom aksi tullut. E t ole voinut etkä tahtonutkaan sitä unohtaa, vaan aina ajattelet sitä. Ja kukapa voi lue
tella, m ikä m itäkin rasittaa, m ikä minkin m ieltä masentaa.
Mutta sittenkin: Ei ole muuta kei
noa kuin unhoitus. Sitä vaatii elämä.
Sillä kallis elämä tuhoutuu, jos vaan vanhoissa muistoissa eletään.
Tietenkin on jokainen eläm ys m en
neisyydestä aikanaan arvioitava sekä opiksi m erkittävä tajuntaan vastaisen varalle. On ikäänkuin yhteenlasku- tehtävä ja sum m a, kokem us, k ä y te t
tävä juuri nykyhetkenä.
Paljon on ihmisiä, jotka elämänsä haaskaavat turhaan kotkotukseen ja m otkotukseen tuttavien ja perheen piirissä vanhoista erehdyksistä ja sattumista. On ajattelem attom ia ih
misiä, jotka eivät osaa eivätkä k y kene muusta puhumaankaan, eikä muuta ajattelemaankaan kuin jotain vanhoja ja ikäviä asioita ja niillä k a t
keroittamaan toisen elämän ja om an
sa samassa. Ja täten hukkaavat elä
män, kuluttavat aikansa ja uuvuttavat voimansa, jotka parempaankin tar
vittaisiin. Ja juuri nykyh etkellä , elä
mässä.
Ajattele asiaa! Katkaise kaikki vanhat ajatukset aivan heti! Onhan aivan mieletöntä, ihmiselle perin ala- arvoista alituiseen vaikuttaa samaa joka päivä, joka joutilas hetki: Jospa olisin niin ja niin tehnyt, jospa olisi se ja se tekem ättä jäänyt, niin kyllä nyt kelpaisi elää — jospa — niin, jospa — niin ihan loppumattomiin.
Ken hiukankin ajattelee, niin huomaa, että tällainen ajattelem inen ja höpö
ty s on vain kalliin ajan, n y k y h e tk e n hukkaamista.
Sairaitten kesken saa miltei joka päivä kuulla turhaa valittelua: Jospa olisin ennen hiukankin kuullut luon
nonparannuksesta ja olisin ennem m in tullut luonnonparantolaan, niin ei olisi rahani hukkaan kulunut lääkehom - m issa, ei olisi terve yten i näin piloille m ennyt. N y t on kaikki m yöhäistä.
T oiset n ä k y y paranevan, m utta en minä enää voi, sillä olen lopen piloille m ennyt. Sam oin moni valistusta saa*
nut äiti ja isä valittaa, kun on tietä m ättään antanut rokottaa lapsensa, vieläpä, kun lapsi on rokotuksen joh
dosta saanut kurkkum ädän, antanut panna lapseensa kurkkum ätäseeru- mia ja siten tuhonnut lapsensa elä
m än kokonaan ja pannut hänen ter
ve yten sä tulevaisuuden vaaraan, jos on kuolem asta pelastunutkin toistai
seksi. — Täm ä kaikki on surullista ja totta. M utta ei sitäkään voi surem i- sella auttaa.
Ainoa oppi m ikä tästäkin saadaan, on se, että näin herännyt toimikoon valistuksen h yv ä ksi, että yh ä useam pi vastaisuudessa pelastuisi tällaisesta onnettom uudesta.
Pois siis vaan tajunnasta tällaiset
kin huolet ja surut. On vaan n y k y hetkeä elettävä, toim ien tietäm ättö
m y y d e n poistam iseksi, m ikäli m ah
dollista.
Tulevaisuuden ajatukset ja unel
m at, kuten niitä usein sanotaan, eivät ole niin tuhoisia. Voipa sanoa, että ne ovat tärkeitä, vieläpä aivan vä lt
täm ättöm iäkin järkevillä ehdoilla.
Tulevaisuutta on suunniteltava. S e on velvollisuutem m ekin. Sillä n y k y i
s y y s on tulevaisuuden äiti, tulevai
suuden perustus.
Jokainen hetki eläm ässäm m e ra
kentaa tulevaisuuttam m e. N yky elä - m ä on tulevaisuuden kylvöä. Siksipä on jokainen hetki parhaiten k ä y te t
tävä, h yv ä ä ajateltava ja tehtävä asiallista ja hyödyllistä. Jos em m e aina voisikaan tehdä suuria töitä, niin pieniä kuitenkin ja sitä m ikä m illoin
kin on mahdollista ja siinä toivossa, että tuonnempana tulee tilaisuus suu
rem piin töihin.
Vakavaa on elämä, kun sen näin käsitäm m e. Jokainen hukattu hetki, jokainen turhaan kulutettu minuutti on ainaiseksi m e n n yt meiltä. Ei m il
lään sitä voi korvata.
Kuinka siis alottaisit täm än uuden elämän kä sityk se n m ukaisen toim in
nan elämässäsi? Aloita hengessä.
A jattele jokainen asia itsenäisesti.
Näin opit vähitellen yh ä uutta, opit selvem m in ajattelem aan ja perusteel
lisem m in toimimaan.
M utta ehkä et voi enää ajatella
kaan, ehkä olet v ä s y n y t elämään ja elämän vastuksiin, ehkä et voi irtau
tua vanhoista ajatuksistasi ja tottu- m uksistasi, jotka vuosikausia ovat si
nua vaivanneet.
Jos näin on, niin vika voi olla ruu
m iissasi, sillä v ä s y m y s on jo sai
rautta. Ruum iisi tarvitsee hoitoa,
luonnollista tietenkin. Jos olet tähän asti ollut terveydenhoidossa vanhalla kannalla, niin ajattele asia uudelleen.
T utki luontaista hoitoa ja luontaista elämää ja ratkaise, kum pi on pa
rempi.
Täm ä uusi suunta vaatii itsenäi
s y y ttä ja opettaa edelleen itsen ä isyy
teen joka asiassa.
Näin pääset alkuun. Joka päivä voit vähitellen luoda itsellesi parem paa ja valoisampaa tulevaisuutta ter
veyden, varallisuuden ja kaikenpuo
lisen ed istyksen suhteen. Elämäsi tu
lee kevye m m ä ksi päivä päivältä. Jo
kainen hetki elämääsi tuntuu onnel
liselta, kun vaan jaksat muistaa, että n y k y is y y s on elämää ja jokaisen het
ken h yödyllisesti käytät.
Ja vielä pääasia: Kaiken elämän alkuna, työ n ja toiminnan yllyttim enä ja kannustajana tulee olla — rakkaus.
Turhaa on elämä, toivotonta ja ras
kasta kaikki ty ö ja ponnistelu ilman rakkautta. Harrastakaam m e siis rak
kautta kaikessa. T ätä ym m ä rtä ä k
sem m e on tarpeen usein lukea I kor.
ep. 13 luku.
Verenmyrkytys, sen ilm enem inen ja parantaminen luontaishoidolla.
Usein kuulee kerro ttav an v eren m y rk y ty k sestä ja sen aiheuttam ista ikä
vistä seurauksista, joina tavallisesti on raajarikkoisuus tai kuolema. Monasti lehdistäkin saa lukea milloin m inkin kuolleen verenm y rk y ty k seen joko koto
naan tai useim m in jossakin sairaalassa. T ällöin käsitetään v erenm yrkytyk
senä sitä, m ikä ilmenee käsissä, jaloissa tai p äässä, leviten myöhemmin koko ruumiiseen.
V erenm yrkytys ei suinkaan ole vaan paikallinen vika, kuten yleensä k ä
sitetään, vaan yleinen ruum iin elim istön häiriö, joka aiheutuu niistä kuona- aineista, jotka jostakin sy y stä eiv ät poistu luonnollista tietä, v aan jääv ä t ruumiin kudoksiin tai vereen, aiheuttaen toisinaan niin voim akkaan kuumeen, e ttä se m uodostuu hengenvaaralliseksi, ellei asiallisesti hoideta.
Ihminen, jossa on- paljon- 'kuona-aineita, on kuin ruutitynnyri, joka pienes
täkin kipinästä rä jä h tää ja tuhoja tekee. Ihm isessä kipinän osaa näyttelee joko satunnainen tai pitem piaikainen kylm ettym inen, joka häiritsee ihon toi
m intaa ja lisää äkkiä kuona-aineita, tai tikku, jöku sattum a t.m .s. Usein on aihe niin pieni, -ettei sairastunut sitä huom aakaan, vaan väittää taudin itses
tään tulleeksi.
Nykyinen lääkehoito voi vaan -osaksi au ttaa tä tä tautia ja silloinkin 011 tavallisesti seurauksena joko jäsenen- pilaantum inen, pois leikkaaminen- tai usein myös kuolem a. T ästä sy y stä onkin ihmisillä suuri pelko sekä itse taudin että sen parannuksen suhteen.
Miten yleensä hoidetaan, virallisesti v eren m y rk y ty stä? Tavallisesti ensin runsaasti jodia (joka on hyvin vaarallista ainetta), sitten leikkelem istä m y r
kyttyneen jalan tai käden -eri osiin. Usein tulee koko raaja leikellyksi miltei kokonaan. Haavoihin pannaan joko sidekangasta tai kum iputkia m ädän vuo
dattam ista varten. Ja kun niitä usein m uutetaan, niin kivut ovat ankarat.
Täm ä hoitotapa johtaa verisuonten ja herm ojen katkomiseen-, josta seuraa kipeän raajan joko kokonainen tai osittainen pilaantum inen. Olen nähnyt useita sekä käsiä e ttä jalkoja, jotka tällaisella hoidolla ovat aivan -pilalle saatu. Jopa niin-, ettei luontaishoidollakaan -ole voinut kuin vaan- osaksi auttaa.
»Luonnonparantaja-n» kannalta on tällainen hoito kum m allista ja su o ra
naista sairaan rääkkääm istä. M utta lääketieto ei vielä m uutakaan keinoa tunne.
Eivät sairaatkaan itse parem paa tiedä. On niin tavallista, e ttä käsi kui
vettuu, että jalka tulee suoraksi tai muuta sellaista.
Me kuitenkin uskallam m e sanoa, e ttä täm ä kaikki on aivan turhaa k ä r
sim istä ja että täm ä tauti paranee luontaishoidolla kivuttom asti, varm asti ja nopeasti, jä ttä m ä ttä mitään- jälkeensä. Vieläpä päinvastoin tällaisista ki
vuista parantunut, jos luonnollisesti hoidetaan-, tulee entistä terveem m äksi.
Kuinka täm ä 011 m ahdollista, k ysynee lukija.
Katsokaam me asiaa perusteellisesti.
Huomautan- vieläkin, että veren m y rk y ty s on koko ruumiin sairaus ja joh
tuu se m onista syistä, joita -edellä m uutam ia jo mainittiinkin. V erenm yrkytys ilmenee ei ainoastaan sorm issa, jaloissa ja p äässä särk y n ä ja m ärkim isenä, vaan m yös paiseina, ihotautina, särk y n ä eri osissa, vaikka niilläkin on eri nim ityksensä. Jos siis tahdotaan asiallisesti tällaisia tauteja paran taa, niin on heti ja tarm okkaasti ry h d y ttä v ä hoitam aan koko ruum ista, joskin paikallis
hoitoakin tä y ty y k ä y ttä ä sen -ohessa.
Kun hikoilu saunassa on parhaita, niin 011- saunaa ensisijassa käy tettäv ä.
Sitten -muita kylpyjä, mikäli m ahdollista. Sillä hikoilu ja k y lv y t poistavat ruumiista kuona-aineita nopeasti. Erikoisesti on kuitenkin huom attava, että jos v erenm yrkytys on jo päähän kulkenut, niin on k-okokylpy 35 tai 32 tai vieläkin kylm em m ässä vedessä ain-oa pelastaja, koska siten- voidaan johtaa tautiaineet pois p ää stä . Jos on- kipu jo pah assa m itassa sorm essa tai k ä d e s
sä, niin- on pidettävä kylm iä savi- ja v eiskääreitä, joita vaihdetaan heti kun
läm penevät, siksi kun kipu ohi menee. Voi m yös p itää vedessä. Jos m ärille tulee kipukohta, niin on pidettävä läm pim iä savikääreitä siksi* kuin paranee.
T ällaisen paikallishoidon ohessa on saunaa usein k äy tettäv ä , sillä yleis- hoito on juuri se, m ikä kokonaan p a ra n ta a ja jouduttaa p a ik a ll is e lta kivun paranem ista.
Kun siis ruumis puhdistuu kuona-aineista, niin ym m ärtää jokainen, että tällainen hoito on todellista p arantam ista. Sivumennen tässä huom autam me sam aa, m itä m eidän usein ennenkin on täy ty n y t jo varoittaa, e ttä tauti, varsinkin juuri v erenm yrkytys, on ank ara v a ro tta ja jokaiselle itähän tautiin sairastuneelle. Ei riitä, e ttä on tilapäisellä hoidolla ruumis joinkin puhdis
tettu ja eläm ä pelastettu. Ei, v aan on ravinnossa ja nautinnossa tehtävä muutos, sillä juuri näissä useimmin on p ä ä s y y kuona-aineitten kasaantum i
seen ruumiissa.
T äm än ly h y en esityksen valaisem iseksi liitän tähän m uutam ia paranem i
sia, jotka luontaishoito on vaikuttanut.
E rä s opettaja satutti k erran k ätensä sen verran, e ttä siitä tuli tippa verta.
Hän otti tien vierestä ruohoa ja p y y h k i sillä v eren pois. M utta tästä meni nähtävästi haav aan jotain likaa, sillä p arin tunnin kuluttua käsi ajettui ihan kokonaan. Oli iltapäivä. H än k ä ä ri vahvan kylm än vesikääreen käden ym pärille kainaloon asti heti. Vaihtoi sen illalla vielä uuteen, kastaen sen ennen kylm ään veteen. Nukkui yön hyvin ja aam ulla oli käsi jo paljon sulanut.
Vielä yksi k ä ä re ja iltapäivällä oli käsi aivan terve.
Muuan m aanviljelijä sai etusorm eensa verenm yrkytyksen. Se olikin aika sitkeä. P äiv in piti hän k äd e ssä ranteeseen asti kylm ää k ä ä re ttä ja toi
sinaan piti k ip eätä sorm ea ky lm ässä vedessä. Sam aan aikaan hän kävi saunassa joka päivä. Kesti lähes viikon ennenkuin parani.
Muuan m aatyöm ies sai niinikään k äteensä verenm yrkytyksen. Käsi jo ajettui ylös asti. P aran si kähdessä p äivässä kylm illä kääreillä.
E räs nuohooja sai verenm y rk y ty k sen käteensä, joka ajettui heti. Vie
tiin sairaalaan, jossa vahvasti jodia pantiin siihen ja oli aikomus ruveta leikkelem ään, m utta mies karkasi, meni luonnonparantolaan, jossa luontais
hoidolla parani viikossa aivan terveeksi. Hoitona käytettiin savi- ja vesi- kääreitä sekä yleishoitona saunaa ja kylpyjä.
E räs suutari oli jo kaksi viikkoa sairastanut kättään* verenm yrkytyksen tähden. Se oli jo m ärille tullut. Lopuksi tuli luonnonparantolaan, jossa k ah dessa viikossa parani aivan terveeksi. Hoito sam a kuin edellisessäkin ta pauksessa.
E rä s työm ies oli ollut sairaalassa sen vuoksi, e ttä yleinen verenm yrky
ty s oli jo päähän johtunut. P ä ä olikin aivan k u rjassa tilassa. Hän oli tuotu saira alasta kotiin kuolem aan. Tuotiin* vielä luonnonparantolaan, johon* hän kokeeksi otettiin. Saunan ja kylm ien kokokylpyjen avulla henki pelastet
tiin ja on elän y t täm än jälkeen toistakym m entä vuotta ja elää vieläkin*.
Hiusten lähtö, sen syyt ja pään luontainen hoito.
Hiusten lähtö eli klanipäisyys on m iesten keskuudessa ollut ainakin tun
nettua, vaan viime vuosikym m eninä on se huom attavasti lisääntynyt, sillä paljaspäisiä on kaikkialla aivan runsaasti. Eipä ole harvinaista, e ttä tuossa 30 ja 40 ikäisillä jo paljas pää loistaa, kun hiukset ovat lähteneet kaikista ponnistuksista huolim atta.
K lanipäisyyttä on kyllä tahdottu selittää viisauden m erkiksi, m utta k u kaan ei siitä oikein pidä. Miltei jokainen harm ittelee tukan lähtöä ja koet
taa kaikin keinoin hoitaa päänahkaa, e ttä tukka pysyisi. M utta vaikka ali
tuiseen lehdissä ilmoitetaan yhä uusia ja parhaita voiteita, joita tietenkin käytetään, niin ei m itään apua tule, vaan voiteista huolim atta tukka lähtee.
On selitetty, että syynä tukanlähtöön olisi joku pasilli — nehän aina syyn saavat kaikesta sairaudesta — ja että kun nuo pasillit saadaan tape
tuksi, niin tukka jälleen k asvaa ja hiukset p y sy v ä t päässä.
Kokemus kuitenkin toteaa, että täm ä on turhaa juttua. Johan klanipäi- syys sellaisenaan toteaa, ettei miltään erikoista päänahassa ole, sillä onhan hiukseton pää tavallisesti kiiltävän puhdas.
S y y t hiusten lähtöön tä y ty y etsiä m uualta, eikä pasillia sy y ttä ä . Samoin tä y ty y tukan suojelem iseksi ja hiusten kasvun edistäm iseksi saada ym m är
rettäv ät ja kaikille m ahdolliset keinot. Ja kun usein m inulta k y sy tään hoito
tapoja tukan lähdön estäm iseksi ja huonon tukan kasvattam iseksi, niin ta r kastan seuraavassa lyhyesti asiaa.
On aluksi selitettävä, m ikä heikontaa- hiusten kasvua ja ne irro tta a päästä.
Naisilla on yleensä h y v ä tukankasvu ja paljasp äisy y s on sangen h arv i
naista, joskus aivan vanhoilla, m u tta nuorilla ei juuri, ollenkaan. Miksi?
Epäilem ättä siksi, että naiset tu k asta p itäv ät ja hoitavat sitä, e ttä naisilla on ilmavamm at päähineet kuin m iehillä, e ttä naiset usein ovat avopäin ei ainoas
taan kotona vaan ulkonakin, joten päänahka saa sekä ilm aa e ttä valoa. Kaikki täm ä vaikuttaa h y v ää verenkiertoa päänahassa, jom m oisessa nahassa hiuk
set sekä kasvavat että kiinni p y sy v ä t vanhuuteen asti.
Eiköhän jokainen ym m ärtäne, että se on vain veri, joka pään ah an ja hiuksetkin uudistaa ja k asvattaa, e ttä elinvoim aisessa nahassa k asvaa m yös hiukset ja siinä m yös kiinni p y sy v ät. P itäisi olla helposti y m m ärrettäv ää, ettei ulkoapäin voida p äänahkaan panna miltään elonvoim aa m inkäänlaisilla lääkkeillä, olkoot ne kuinka kehuttuja ja h y v iä tahansa. H y v ä yleinen te r
veys ja sen luonnollinen hoito on ainoa auttava, sen jo tästäk in pitäisi huo
mata, sillä sisästä päin kaikki eläv ä voima tulee päänahkaan.
M utta aivan toisella kannalla ovat yleensä m iehet tukanhoidossa. Muoti vaatii pitäm ään tukan m ahdollisim m an lyhyenä, joten hiusten juuret veltos
tuvat ja heikkenevät. Useat oikein koneella alituiseen tukkaansa ly h en tä
vät. Ja kun tukka on lyhyt, niin p ää tä tä y ty y verhota. Tavallisim pia ovat lakit, tavallisesti um pihenkiset, huopahatut ja talvisaikana oikein nahkalakit.
Työssäkin p idetään lakkia — ja mikä tuhoisinta — usein vanhaa h iestynyttä
lakkia, joka ei kelpaa muuhun. — Mitä tästä seu raa? P ää hautuu, kun, se on aina hikisessä lämmössä. Täm ä taas 'lam auttaa verisuonten ja hermojen toi
minnan,, sillä alituinen läm m in tavallisesti u n hermostolle haitaksi. Kun siis p äässä on huono verenkierto ja herm ostokin lam aantuu, niin seuraa koko päänahan ja sen alla olevien lihasten kuihtuminen. Hiusteni kasvu huono
nee ja lopuksi lähtevät pois, kun v erestä ei tule tarpeeksi ravintoa ja elon- voimaa.
Eilhän ole m ahdotonta, että joitakin pasillejakin voi aluksi päänahkaan kehittyä, kun se on huonoon tilaan joutunut m ainituista syistä. M utta jos niitä sitten ruvetaan tappam aan joillakin väkevillä aineilla, niin eiköhän siten vaan pahenneta asiaa, kuten lääkehoidolla yleensä. Sillä ym m ärrettäv ää on, että jos jokin aine voi tappaa noita k iro ttu ja pasilleja, niin eiköhän sam a aine tapa m uitakin eläviä soluja, joita vielä huonoim massakin päänahassa on.
Lääkkeillä siis vaan joudutetaan hiusten lähtöä ja saadaan päänahka sel
laiseksi, ettei siihen lievin enää luontaisellakaan hoidolla hiuksia saada.
Kun näin olemme ly h y esti tarkastan eet hiusten lähdön syitä, niin joh
dumme helposti huom aam aan a u ttav a t hoitotavat.
Naisille ei meillä tällä k ertaa ole erikoisia sanottavaa muuta kuin varo
tus, etteiv ät sokesti seuraisi m iesten esim erkkiä, jos tahtovat hiuksensa säi
lyttää. Ja se m itä nyt sanom me miehille, sopii p ääasiassa myöskin naisille.
Jos on vielä tuuhea ja m uuten hyvä tukka p äässä, niin on sitä järkevästi hoidettava yleisen terveydenhoidon ohessa. A hdasta ja umpihenkistä lakkia ja h attu a k a rta , sillä se hautoo päätä, häiritsee verenkiertoa ja herm os
ton toimintaa. Ei ole viisasta talvellakaan k ä y ttä ä vahvaa k arv a- tai nahka- lakkia. Jos työssä tarvitsee pölyn ta i m uun syyn tähden lakkiia pitää, niin olkoon se ilmava ja puhdas. P ä ä tä on m yös ainakin saunassa ollessa pes
tävä kuum alla ja lopuksi kylm ällä vedellä, koska puhtaus on erikoisen tä r
keä ja tällainen pesu ed istää verenkiertoa päänahassa. T ärk eätä on m yös käy d ä avopäin m ahdollisim m an paljon, varsinkin kesällä. H yvä on totutella talvellakin olem aan avopäin ainakin kotioloissa ja pihan piirissä kulkiessa.
Ilokseni olen huomannut, e ttä kesällä tapaakin jo aika paljon lakittom ia ja hatuttom ia miehiä kaduilla ja teillä. Ei sellaista m iestä enää katso ta kum m ituksena eikä »luonnonparantajana», kuten vielä parikym m entä vuotta sit
ten. Näin saa pää raitista ilmaa ja valoakin, jotka edistäv ät verenkiertoa ja tuottavat paljon m uutakin etua.
Jos taas hiukset jo ovat arvelutiavasti harventuneet, niin ei ole sille
kään m uuta keinoa kuin m itä edellä on sanottu, joskin tulee olla varovampi avopäin ollessa sekä kesällä e ttä talvellakin, koska sekä auringonvalo että kylm ä ja tuuli voivat aluksi tuottaa kipuja.
H uom attava vielä on, ettei p ä ä tä eikä hiuksia saisi koskaan pestä saip
pualla, koska sillä vaan Kuvotetaan p ää stä pois luonnollinen rasva. On p aras pitää p äässä se rasva mikä sinne tulee, eikä kauppojen rasvoja, vaikka niitä kehutaankin. Luonnollinen rasva tulee sitäpaitsi halvaksikin, koska sitä tulee tarpeen m ukaan ilmaiseksi ruumiista.
Ja vielä: onko vallan klanipäisen asem a aivan toivoton? Usein siltä n äy ttää . M utta ei sovi eikä voi aivan varm asti sanoa kasvavatko hiukset,
vai eikö. On eläm ässä sattunut, että aivan puhtaaseenkin päähän on vielä hyväkin tukka kasvanut. K annattaa siis koettaa hoitaa p äätään vielä sit
tenkin, vaikka se on jo aivan paljas.
Edellisestä on kait jo jokaiselle varm aksi tullut, ettei m ikään voide auta.
Luontaishoito, johon edellä olen viitannut, on auttava, puhdas, järkevä, help
po ja m iellyttävä. Jokaisen k annattaa sitä koettaa.
Työsuunnitelm ia.
Me olemme jo parikym m entä vuotta toimineet kuin tulipalon sam mu;; ajat tai se, joka on palavassa lai
vassa sattunut herääm ään ja näkee toisten nukkuvan, vaikka suuri v aa
ra heitä joka hetki uhkaa. Olemme heräiellcet ja kehoittaneet p elasta
maan itsensä ja o m a ise n sa ,. mikäli vielä en mahdollista. Niin tulinen kii
re en ollut, ettem m e ele oikeen huo
manneet vaaran suuruutta, ei työn paljoutta, eikä sitäkään, mitä ehkä on tapahtunut meidän huom aam attam me työmaalla. Emmepä ole tuhon alkua, ei sen syitäkään tarpeeksi tut
kineet.
Hajallaan olemme toimineet m aam me eri seuduilla kukin kykym m e mu
kaan. Tulokset ovat sentään olleet suotuisat vähäisiin työvoimiin näh
den. Saatam m e siis olla ty y ty v äisiä- kin. Mutta kaikki m erkit viittaavat siihen, että nyt 011 tullut aika, joilloin työmme on uudestaan suunniteltava sellaiseksi, että kestäm m e, että saamm e työstäm me tuloksia nopeam min ja vieläkin huom attavam pia kuin tähän asti.
Katsokaamme siis lyhyesti työtäm me, mitä olemme tehneet, mitä aikaan saatu ja miten olisi edelleen toimit
tava.
Alusta aikain olemme rokotus- asiaan erikoista huomiota kiinnittä
neet, sillä rckctuspakko sortaa tö r-
keimmin sekä y k s iö n e ttä kansan vapautta ja terveyttä, se on rikos ko
ko kansaa vastaan. T äm än työn tu
loksena saimme, kuten jokainen 'tie
tä ä , toimeksi joukkoanom uksen rc- kotuspakon poistam iseksi. Sen anto eduskunnalle ja valtioneuvostolle tuotti ensi k e rra n m aan sanomistolle tilaisuuden mainita rokotus pakosta jotain. Toiset kuittasivat asian kui
valla uutisella, toiset liittivät heti pe
rä ä n jotain huom autuksia siihen suuntaan, että se on niitä »1 luonno n- parantajiain» turhia haihatteluja, jo
ten ei se asia ole muka 'tärkeä. Muu
tam issa lehdissä en sen jälkeen sil
lein tällöin ollut kirjoituksia rokotuk
sen puolesta, m utta ovat ne olleet niin kehnoja, ettei ole k an n attan u t v astausta kirjoittaa. Ja kuka niitä julkaisisi? Ei ainakaan ne lehdet, jotka äikäiisimmin meitä vastustavat.
On sentään pari lehteä, Ilkka V aa
sassa ja L änsi-Savo M ikkelissä o t
ta n u t julkaistakseen meidän taholta annettuja kirjoituksia. T äm ä on huo
m attava saavutus meille. Niitä lehtiä, jotka enin ovat vääristelleet meidän toimiam me, emme tahdo mainita, e t
tei niiden toim itusten m uutam an vuo
d en kuluttua tarvitse h äv etä van
hoillisuuttaan.
H uom attavim m at lääk ä rit ovat edelleen vaiti. Lääkintähallituksel- la on edelleen laki, jota se voi ja
tahtookin viimeiseen asti k äy ttää.
Niinpä on viime aikoina ruvettu v aa
tim aan rokotusta kansakouluun p ä ä - syehtona. T äm ä on laajoissa pii- re issä sy n n y ttän y t harm ia ja suuttu
musta. Tuhannet lap set o v at ro k o tu k sesta säästy n eet aina kouluikään
asti. Koulussa n y t vaaditaan roko
tusta. K errotaanpa, e ttä vanhempien .tietäm ättäkin on rokotettu. Me vaan k ysym m e: »Kuka vastaa seurauk
set?»
S otaväessä rokotetaan edelleen ja sotilasten vereen pannaan kaikkia m ahdollisia tauteja muka terveyden säilyttäm iseksi ja suojaksi.
T äm än yhtey d essä on m uistettava, e itä Läätointähallitus noin 10 vuotta sitten sai k iristetyksi rokotuspakkoa, saaden lailleen eduskunnan vahvis
tuksen. Sam oin tukee roikotushom- mia uusi terveydenhoitoasetus, joka tuli käytäntöön viime vuoden alussa.
T äm ä on tapahtunut meidän huo
m aam attam m e sillä aikaa, kun me olemme vaiistustoim issa ahertaneet.
J a vaikka olisimme sen huom anneet
kin, niin emmepä olisi voineet mil- (liään e stä ä noita toimia.
Vielä on meidän erikoisesti huo
m ioitava m ainittua terveydenhoito- asetusta luonnonparannuksen ja luon
taisen terveydenhoidon kannalta k a t
soen. Se v araa, kuten luonnollistakin, koska se on lääkärien tekem ä, lä ä käreille, ja varsinkin lääkintähalii- itukselle kaiken vallan. T avalliset ih
m iset joutuvat sekä terveinä e ttä varsinkin sairaina täysin iääkevirkai- ilijain valtaan. Se laki on kuin 'tuu
lahdus vanhoilta ajoilta, jolloin kansa oli ikoikcnaan virkavallan orjuudessa.
Kun on tällaisia lakeja ja lä ä k ä ri
kunta sillä tasolla kuin se ny t on ja tahtoo olla, niin onpa valistustyö vai
keata. Millä suunnalla lääkärim m e edelleen kulkevat, sitä kuvaa se, että
maamme lääk ärejä oli viime vuonna oppim assa R uotsissa uutta tuberku
loosi-istutusta lapsiin. Se on jo osak
si käy tän n ö ssä R uotsissa ja R ans
kassa. Lapsille meidänkin maassa aiotaan lähim m ässä tulevaisuudessa ruveta m aidossa juottam aan tuberke- ilibasilllia.
K ylläpä terveydenhoito sellaisena kun m e sen ym m ärräm m e tulee vai
keaksi.
Ei m ikään m uu pelasta meiltä ja tu
lev aa sukupolvea kuin todellinen v a listus, uusii tieto luonnollisen terv e y den ehdoista. Valistunut kansa se sittenkin on, joka lopultakin m äärää, miten terv ey ttä hoidetaan. Se itse m äärää istutetaanko vai juotetaanko lapsille tautibasillia vai ei.
M utta täm ä valistustyö on meidän, juuri m eidän tehtävä.
Luontainen terveyshoito ja luon
nonparannus on v asta alussaan se
kin. Vain osa k an saa käsittää luon
taishoidon arvon. Suurin m äärä sai
raista k ä y y h ä vieläkin lääkäristä lääkäriin, poiketen välillä apteekeis
sa. Vielä m ennään sairaalaankin, voidaan leikkauttaakin, ottaa valoku
via ja 'jotain sädehoitoa, m ikä kaikki tulee kalliiksikin. Vasta sitten, kun te rv e y s ja rah at ov at huvenneet, yri-
tetään luontaishoitoa.
Enem m än siis 'tietoa tässäkin tarv i
taan.
Luonnonparaintoloita on jo m uuta
mia, m utta niiden sekä taloudellinen että toim inta-asem a vaikea. Kaik
ki en yksityisten varassa. Ei puhet
takaan valtion k a n n a tu k s e s i, eikä se nykyoloissa olisi suotavaakaan. Val
tion taholta k o ettaa m aan Lääkintä- ballltus ahdistella parantolain pitäjiä, sakctellen heitä muka luvattom asta lääkärintoim en harjoittam isesta. T ä mä sakottelu on m ahdollista vanhem pienkin lakien perusteella, mutta
varsiinkin uuden kiris tysla in nojalla, ilain, jonka lääkintähallitus m uutam a vuosi sitten sai toimeen. Sen tarkoi
tus on saada jo p erustetut ja ehkä vastaisuudessa perustettavat luonn on - parantolat lääkärien haltuun ja m ää
rättäväksi.
Kansan kannatus vaan voi auttaa asian. Jos kansa ry h ty y enemmän lucnoonparanitoloita käyttäm ään, niin ne k eh itty v ät ja niitä perustetaan tie
tenkin lisää sen m ukaan kuin ilm aan
tuu oppineita parantajia. Ja niin le
viää luonnonparannus yhä.
Luonnonparantolain suhteen tulisi kansan oppia ym m ärtäm ään luontais
hoidoin edut sekä kotona e ttä • p aran
toloissa.
Ja ravintoasiasta vielä sananen.
Olemme sitäkin selitelleet. Erikoi
sesti on koetettu valaista lihan tuot
tam ia haittoja terveyteen, herm os
toon ja hengen toimintaan, kehoittaen samalla k äy ttäm ää n elonvoim aista kasvisruokaa. M utta tässä olemme sangen vähän saaneet aikaan. Tosin voi yksityinen järje stä ä ruokatalou
tensa mielensä mukaan, m utta siinä se sitten onkin. Valtion, kuntain y.m.
laitoksissa rehoittaa liihansyönti y lty vässä m äärässä. Kun m itään sitä vastaavaa ruokaa ei ole saatavana, niin on laajoilla aloilla meillä pakol
linen lihm syönti. Em m e tätä saa kumm astella, siiliä emme ole voineet näitä asian puolia tarpeeksi vielä v a laista. T ässä, jos m issään, on laaja työala edessämme. Olisi toki lihan- syönti saatav a pois edes lastenko
deista 'ja kasvatuslaitoksista, siiliä li
ha kiilloitta a herm ostoa, joka lapsilla eräinä ikäkausina muutenkin on h e rk kä, m ainitsem attakaan m uusta v a a rasta.
Jo näm ä viittaukset huom auttavat meille, e ttä on todella meillä paljon
lyötä. J a lisäksi on suuria toimi- ja eläm änaloja, joita em me ole juuri ol
lenkaan käsitelleet, vaikka ne meille kuuluisivat.
T äm ä suurisuuntainen vahstusliike on saatav a valtavaksi kansanliik
keeksi, jommoisena se jo on osaksi il
m entynytkin esim. rokotusasiassa joukkoanomuksena. M utta tähän päästäksem m e tä y ty y m eidän työm me jä rje stä ä ensi tilassa.
Sentähden on m eidän y h distettävä henkiset ja rahalliset voimamme. Ken kykenee kirjoittam aan, hän sen teh
köön. T utkijat jatkakoot edelleen työtänsä, sillä sitä meidän asiamm e vaatii. Kieliä taitav at seuratkoot ul
kolaista kirjallisuutta ja suom enta
koot siitä parasta.
H yvää sekä kotim aista että k ä ä n nöskirjallisuutta sekä tarpeeksi iso lehti ja sille suuri levikki. Siinä lä hin p ääm äärä, johon on p y rittäv ä ensi tilassa.
Liittym ällä jäseneksi T erveyden Ystäviin, voi jokainen auttaa tässä suunniteltua m onipuolista työtä.
— Kirjasta Rokotuspakko poistet
tava, kirjoittaa T ervey s-leh ti: »Sii
hen sietäisi lääkintähallituksenkin pe
reh ty ä ja ry h ty ä tutkim aan, mikä on totuus ro k o tu sa sia ssa .» ---
Johtaja Luonnommaa on uhrannut suuren osan eläm äänsä täm än asian hyväksi ja täm ä kirja on hänen uh- rauksiensa tulos, juuri u h r a u k s i e n s a sanan laajim m assa m erki
tyksessä. Toivom me, että T e rv e y den lukijat o soittavat antav an sa a r
voa hänen työllensä ostam alla ja le
vittäm ällä tätä kirjaa, jonka hinta on 15 mk.»
Hum puukilääkkeet, luonnonparantajat ja järki.
Sanom alehtien pakinoitsijat muis
ta v a t usein, m yöskin »luonnonparan- tajia». Niinpä äsk ettäin oli eräässä lehdessä — nimeä emme k eh taa m ai
nita, kun pakina oli niin tyhm ä — pakina, josta lainaam m e seuraavan:
•Taudin parantam iseen k äy tetä än sekalaisia keinoja. Muuan keino on lääkäriin turvautum inen. V alitetta
vasti siinä keinossa on suuri vika.
Se on nim ittäin järkevätä. Ihmis
kunta ei m itään pelkää niinkuin jä r
keä. Sen vuoksi se pelkää lääkä
reitä.
L ääkärien asem esta ihmiset mie
luummin tu rv au tu v a t oppimattom iin
’luonnonparantajiin;’, 'psykoterapeu- tisiin’ hum puukim estareihin, sekalai
siin sillä alalla toimiviin petkuttajiin ja p aten ttilääk e h u m p u u k iin »'
T äm ä lainaus jo riittänee n ä y ttä m ään, m illaista sekam elskaa paki
nassa on lukijoille tarjottavana.
T äm äntapaisia saa usein lehdistä lukea, m utta ei niihin kannata huo
miota kiinnittää. T ätä tarkastam m e kuitenkin sen vuoksi, että sen avulla voidaan hiukan asiallisesti valaista m uutam ia puolia lääke- ja luontais
hoidosta.
Mistä pakinoitsija tietää, että luon
nonparantajat ovat oppim attom ia?
Onko hän ketään m eistä tutkinut?
Tuskin. Ja eipä hän taitaisi siihen pystyäkään, sillä hänellä ei ole, paki
noistaan päättäen , aavistustakaan luontaishoidosta.
S itten pakinoitsija sanoo, että lää
kärissä käynti on järkevää. T äm ä on aivan hassua. Siksipä juuri lääkärin luokse m ennäänkin, kun sairas ei asiaa y m m ärrä eikä osaa itseänsä hoitaa. Eikä lääkäri häntä tavallisesti valista. Tutkii, sanoo olevan jonkun
taudin, ja ohjaa apteekkiin ostam aan lääkkeitä. Ja jos sairas menee toisen lääkärin luokse, niin hän sanoo taval
lisesti olevan toisen taudin, mutta m äärää hänkin lääkkeitä. Ja jos sai
raalla on aikaa ja varoja käydä esim. kym m enen lääkärin luona, niin sam a on tulos. Ei tässä järkeä ta r
vita. Ja onhan sairaita, jotka vuosi
kausia k ä y v ä t lääkäristä lääkäriin, poiketen aina välillä apteekissa, naut
tivat. kaikenlaisia lääkkeitä, vieläpä senkin jälkeen, kun ovat huom anneet, ettei lääke m itään auta. Ei tässäkään järkeä tarvita.
Järki on suorastaan haitaksi lää
kärissä kävijälle. Hän epäilee lääk
keitä, leikkauksia ja seerumia.
Ja mitä v ää rää ja järjetöntä siinä on, jos joku m enee ostam aan suoras
taan apteekista jotain hum puuki- tai patenttilääkettä, koska lääkäritkin niitä m ääräilevät. Eikö päinvastoin täm ä todista hiukan olevan järkeä, kun hän osaa säästää kolme neljä kymppiä, jotka lääkäri olisi ottanut, jos olisi ensin hänen luokseen poi
kennut.
Ei lääkkeitten k äyttö järkevää ole.
Sehän on m uotiasia, jota ei kenen
kään tarv itse ajatella.
Surullista kyllä on meidänkin mie
lestäm m e, että kansa niin paljon lääkkeitä k äy ttää. Mutta eihän toki se ole »luoninonparantajaini» syy.
Mehän olemme aina vastustaneet lääkehoitoa.
Kyllä me, hyvä pakinoitsija, kuu
lumme aivan eri sakkiin kuin lääk
keitten suosijat ja m yyjät. Ei m eistä pitäisi m ainita mitään silloin, kun pu
hutaan lääkehum puukista. Ei sam ana päivänäkään saisi ajatella m eitä ja lääkeasioita, ettei tule tuhm aa se-
käännöistä, kuten arvoisalle ja m o
nelle muulle pakinoitsijalle jo on tullut.
Luontaishoidon k äy ttäjä sitäv as
toin tarvitsee järk eä ja itsenäistä ajattelua. Kun esim. naapuri tai sa
nomalehti kehoittaa ostam aan milloin mitäkin lääkettä tai m enem ään lää
kärille tai sairaalaan tai leikatta
vaksi, niin todellakin tarvitaan jä r
keä. Vielä perusteellisem paa järkeä, kun lääkärikin vielä v aro tta a m ene
m ästä esim. luormonparantolaan.
On suorastaan ihme, e ttä n y k y oloissa on niinkin paljon järkeä m o
nissa sairaissa, että he k aikesta huo
limatta turv au tu v at luontaishoitoon.
Mistä 011 tullut senkin verran jär
keä? Sanom alehdistä ja niiden paki
noista ei ainakaan.
A nkara eläm änkoulu sitä on k a s
vattanut. Kun tuhannet ihm isparat ovat turhaan, usein vuosikausia lääk
keillä y rittän ee t p aran taa itseänsä ja vain pahentuneet, kun on vielä usein leikattu, oltu sairaalassa ja rahat menneet, niin todella tästä tä y ty y jo
tain oppia.
Kun lääkäri on sanonut, että nyt ei lääketieto voi auttaa, niin silloin on jo pakko k äy ttää järkeä'.
Ja toiselta puolen luontaishoito on jo tullut tunnetuksi ja sitä ym m är- retäänkin. Sillä kuka ei nyt k äsit
täisi, että esim. puhtaus, pesut ja ky l
vyt, että puhdas ruoka, valo ja ilma ovat edullisia sairaallekin. Ja kun luontaishoidon tulokset alkavat tulla tunnetuksi, niin todella järk e v ät sai
raat uskaltavat siihen turvautua. Ai
nakin sitten, kun kaikki lääkehom m at on kokeiltu.
Edellisen johdosta sanom m e vielä
kin lyhyesti: Luonnonparannus ei missään suhteessa kuulu humpuukiin.
Se kestää joka suhteessa järjen a r
vostelun. Se on joka suhteessa ym m ärrettäv ää. Ei sen vuoksi kukaan ajatteleva ihminen voi sitä v e rra ta hum puuki- eikä m uihinkaan lääkkei
siin, sillä luonnonparannushan on erossa kaikista niistä.
Ikuisen nuoruuden salaisuus.
R a b iu d ra n a th T a s o r e on. e s itt ä n y t 'mie
lipiteensä ihm isen n u o r e n a , p y s y m is e n sa la is u u d e s ta : »Hän, jo k a usk oo van h en - tu vansa, jo k a m ie lik u v itu k se ss a a n l a k k a a m a tt a k a n t a a k u v an r a ih n a a n tu v a s ta in inästään, v an h en ee m yöskin. H ä n s i t ä vastoin, jolla on k y k y k uvitella itseään nuorena, v o i m a k k a a n a ja te r v e e n ä , joka ikäänkuin pakenee tä m ä n mielikuvan taa kaikkia, jo t k a tu lev at h ä n e n luokseen v ä i t tä m ä ä n , e ttä h ä n vanhenee, e ttä h ä nen t ä y t y y vanlheta, — 'hän p y s y y aina nuorena. Siksi m eidän on l a k k a a m a tt a p id e t tä v ä silmäiimme e d e s s ä o m a n it
sem m e ihannekuva. S ite n v e d ä m m e pu o leemme k a ik k e a mikä. a u tt a a m eitä s a a v u tt a m a a n m ielikuvituksem m e luom an ruumiillisen ihannekuvan. J o s ja tk u v a s ti kuvitteleinm e olevamiina terv eitä ja voi
mak k aita, niin v äkis in kin tu lemm e s e l
laisiksi. U s e im m a t ihmiset o m is ta v a t jo e lä m ä n s ä p a rh a im p in a v u o sin a melkein ta h t o m a t t a a n k aik enlais ia heikkouksia vain siksi, e ttä heidän m i e le s tä ä n tulee niin olla. S itä v a s to in on o le m a s s a a r v a a maton m ä ä r ä m ah d o llisu u k sia niin. h y v in ih m is e ssä itsessään, kuin h ä n t ä y m p ä r ö i v ä s s ä luonnossakin, mikä on om iaan tu kemaan, ja v a h v i s ta m a a n meitä, kunhan vain opim m e h allitsem aan niitä. Me olem me ennenkaikkea sitä, miten a j a t t e lemme itseäm me.»
Rokotuspakkolain käyttöä N aantalissa.
M istä se johtunee, e ttä lasten v a n h e m pia on ta a s ru v ettu e n tistä e n e m m ä n a h d is ta m a a n la s te n s a r o k o t ta m a tto m u u d e s t a ? Niinpä on N a a n ta l is s a r a a s tu v a n o ik e u d e s s a s a k o te tt u r o u v a R au h a M u r to a siitä, e ttä h ä n on j ä t t ä n y t r o k o t ta m a t ta k a k s i la s ta n s a , j o t k a jo ov at koulu i ä s s ä . L a p s e t p an tiin ensin pois k o u lu s
ta, m u t ta o p e tt a ja h ak i ne m y ö h e m m in kouluun. T e r v e y s l a u ta k u n t a on edelleen a h d i s ta n u t äitiä la in m u k a a n ro k o t u tt a m a a n lapsensa. L o k a k u u n 6 p : u ä s a k o tettiin r v a M u r to a 200 m a r k a ll a ja m ä ä rättiin la pset ro k o tu tta m a a n . S it te m m in sa i h ä n e r ä ä l t ä l ä ä k ä r il t ä todistuksen, e tt ä s y k s y oli so p i m a t o n rokotusaik a.
M u t ta ei t ä m ä k ä ä n au tta n u t, v a a n h ä n h a a s t e ttiin u u d e s t a a n oikeuteen lokakuun 27 ,p:ksi, jo s ta sai l y k k ä y s t ä viikoksi v o i
d a k se e n a n ta a k ir ja llisen v astau k sen . Kun tä m ä v a s t a u s on asiallin en ja k ä s ittelee u s e ita tä r k e it ä asian puolia, niin ju l k a is e m m e sen k o k o n a a n . Se oli seu- r a a v a :
N a a n ta lin ka u pungin ra a stu va n o ikeu d e lle.
Kun minua edelleen v a a d ita a n sakon u halla ro k o t u tt a m a a n laps eni, niin, p y y d ä n s e lit tä ä ly h y e s ti ne s y y t , joiden p e r u s te e lla e n voi a n ta a sitä tehdä.
Vuosien, k u lu e s s a olen itse n ä h n y t p a l
jon ro k o tu k sen a ih e u tta m ia va hin koja, kuum etta , m ä r k im i s t ä ja m o n ia j ä l k it a u teja, jo tk a ov at k e s t ä n e e t usein kuu k au si- m ä ä r iä , tu o tta e n hetikin, van h em m ille t y ö tä ja k u lu ja lä ä k ä rille j a lääkkeisiin. Li
säk s i olen kuullut k a ik k ia lta s a m a a , vie lä p ä kuolem iakin, sillä r o k o tu s ta o n m a a s s a m m e v ilje lty jo niin, k a u a n , e ttä m e l
kein jokainen on jotakin, sen s e u r a u k s is ta joko kuullut tai itse n ä h n y t. N ä m ä o v at niin tunnettuja, ettei minun tarv itse niitä t ä s s ä todistella.
Kun m in u n velvollisuuteni on suojella lasteni, te r v e y tt ä ja tulevais uutta, niin en voi a n ta a ro k o tu tta a lapsiani. Sillä ylei
nen, k ä s i ty s on se, e ttä ro k o te ttu lapsi ei tavallisesti- terv että p ä iv ä ä näe, sillä r o k o tu s ta s e u r a a joko su o r a a n tai v ä lil
lisesti niin paljon monenlaisia ta u te ja ja kipuja, joita on, totuttu p it ä m ä ä n n.s. la s tentauteina, m u tta jo ita e iv ä t r o k o t ta m a t to m a t sa i ra s ta .
R ok o tu s on m y ö s rahallinen k y s y m y s lasten vanhem mille. Sillä melkein, heti on h ä tä ä n ty n e itte n vanhempien- ru v e tta v a k ä y m ä ä n lä ä k ä r is s ä ja ap tee k isa ja k u m p a a n k in menee r a h a a . Vahinko on sitä su urempi, m itä kauem m in rokotettu s a i
ra s ta a . J a k u n on tunnettua, että moni rokotettu lapsi sa ira ste le e vuosikausia, niin ra h a llis e t v a h in g o t ov at suuret. Mi
nulla ei ole v a r a a a n ta u t u a niin su ureen taloudelliseen, v a a r a a n , jo h o n rokotus johtaisi. E n siis voi s e n k ä ä n vuoksi la p siani ro k o tu tta a .
L is ä k s i a sia on niin, ettei lä ä k ä ri, ei te r v e y s h o it o la u ta k u n ta , ei ro k o tta ja , ei op e tta ja t, ei tu o m a r it eikä edes valtio k a a n m a k s a m a r k k a a k a a n k o rv a u s ta k e ne lle k ä ä n , jo n k a lapset on rokotukse lla turm eltu ja siten tuotettu suuria v a h in k o ja. E iv ä t k u k a a n n äis tä m ainit uis ta voi ed es ta a t a minulle eikä k e n e lle k ä ä n sitä, että rokotus olisi v a a ra to n ta , eivät m y ö s k ä ä n voi to d istaa, e ttä rokotus on todella p e la s ta n u t a in o a ta k a a n ihmistä iso
ro k o s ta .
M u tta päin vasto in on k a ik issa siv is ty s m a is s a j a koko ro k o tu sa ik a n a ollut luke
maton joukko oppineita lä ä k ä r e it ä ja tie
demiehiä, jo tk a o v a t rokotuksen tu o m in neet p a h e m m a k s i turmelijaksi kuin mitä itse -iso ro k k o . Sen vuoksi onkin k a ik issa m a issa v a listu n e im m a t k a n s a la is e t r y h ty n e e t ro k o tu s ta v a s tu s ta m a a n . J a on jo -maita, kuten Englanti, Hollanti y.m., jois
sa rokotus on joko k o k o n a a n kielletty tahi annettu vanhem mille va-paus r o k o t u t
ta a laps ensa tai ei.
M yöskin meidän m a a s s a m m e on asia tullut esille. V alis tu sta on levitetty t ä ä l lä ja ka n sa on jo niin valv eutunut, että pari vuotta sitten, k e rä ttiin edusk unnalle ja valtio neuvostolle joukkoanom us, johon yli 20,000 k a n s a l a is t a k ir jo itti nim ensä ja p y y s i r o k o tu sp a k o n ku m o a m is ta . H al
litus onkin p a rh a i lla a n to im es sa ro k o tu s- asian j a ro k o tu slain uu d estaan j ä r j e s t ä miseksi. J a k u n R uotsissakin on s a m a asia esillä si k ä lä is e s s ä lääk in täh allitu k - sessa, niin on v a a n a ja n k y s y m y s , k o sk a rokotupakko la k k a u t e ta a n meidänkin maasta. Kaikki tä m ä k in v iittaa siihen, että ro k o tu saik a on loppum assa. J a että kaikkialla on h u o m a ttu rokotus k a u h e a k si er ehdykseksi.
K ä y tä n tö onkin m e n n y t jo edelle, sillä m a a s s a m m e on u seita sek ä m a a la is - e ttä varsinkin kaupunkikuntia, joissa ei roko- tu s s y y tte itä e n ä ä vuosikausiin ole n os
tettu eikä ro k o t t a m a tt o m u u d e s t a ole v a n hem pia sakotettu. J a tä m ä sentähden, e t tä uutta tietoa, on jo levinnyt ja la ste n vanhem m at o v at v a s t a h a k o is i a a n ta m a a n lapsia an ro k o tu sv aaro ih in ja siitä jo h tu viin kuluihin.
On muuten hyvin ku m m a llis ta , että mi->
nua v a iv a ta a n ja u h a ta a n sakolla, v a ik ka en ole te h n y t m i tä ä n p a h a a kenelle
k ä ä n enkä tuottanut v a h in k o a en y h te i s kunnalle enkä valtiolle. M inähän olen a i
noastaan; k o e tta n u t suojella lapsiani, että niistä tulisi yhteiskunnalle terv eitä ja kunnon k a n sa la isia eikä s a i r a ita ja ehkä kunnalle hoidokkeja.
Kun siis näis täkin viittau k sista jo sel
viää on rokotukseen p a k o tta v a ja v e l
voittava laki a lu n p e r in ollut e r e h d y s ja se n y t jo laajo is sa piireissä on tu n n u s
tettu ja siitä ta h d o ta a n k o k o n a a n p ä ä s t ä , niin toivon, e ttä asia s a a tä llä k e r t a a v a listuneen hark in n an peru s teella sille k u u
luvan oikean p ä ä t ö k s e n j a minä v a p a u te ta a n s y y t te e s t ä , johon tosin, v a n h a laki a n ta a aihetta, m u t t a jo ta tu o m a ri voi as iallisestikin k ä s i t t ä ä u u d e m m a n tiedon ja a n k a r a n kokemuksen p erusteella. T ä l laiseen lain k ä sittäm iseen , niin olen k u u l
lut, on ka it n y k y a ik a is illa tu o m areilla v a l takin.
M u k aan liitän lä ä k ä r in a n ta m a n todis
tuksen, jo s s a on e r ä s uusi s y y m a in ittu na, n im ittä i n s o p im a to n aikakin.
Lopuksi p y y d ä n , e ttä kanne lasteni r o k o t t a m a t t a j ä t tä m is e s t ä k u m o t a a n j a m i
nulle tu o m ita a n sopiva k o r v a u s v aiv o is
tani ja lä ä k ä r in t o d is tu k s e n h an k in n as ta.
N a a n ta lis s a m a r r a s k u u n 3 p. 1930.
R a u h a M, u r t o.
T ä m ä selostu s ei a uttanut, v a a n tuo
mittiin ro u v a M u r to 15 m a r k a n sak k o o n k u m m a sta k in la p s e sta , siis y h te e n s ä 30 m a r k a n s a k k o o n tai 10 päivän, v a n k e u teen. Vielä .määrättiin, e ttä lap s et ov at k o lm e n viikon a ik a n a ro k o t e tt a v a t tai s a k ko tulee k a k s in k e rta is e n a , siis 30 m a r k k a a k u m m a sta k in .
K y l lä p ä p itä is i kiirehtiä ro k o tu s p a k k o - lain, m uutosta, ettei vallan, m o n ia t ä lla i
sia tuom ioita tulisi.
U usi rokotuslaki Tanskassa.
Ehdotus e site tty valtiopäivillä.
Sisäasiainm inisteri D ahlgaard on n y t Tanskan laikiikä rä j i s s ä esittän y t odotetun ehdotuksen uudeksi roko
tuslaiksi, joka tulee voim aan vuodes
ta 1871 olleen lain tilalle. E hdotuk
sen perusteluissa, ilmaisee ministeri k äsityksensä a siasta siten, ettei voi
da katsoa puolustettavaksi sitä, e ttä ny k y isessä ajankohdassa luovuttai
siin yleisestä lasten rokotuksesta.
Yleisistä m ääräyksistä, e ttä jokainen (lapsi en rokotettava ennen seitsem ää
vu-otta täy tetty ään , tehdään 'kuiten
kin hyvin tärkeä poikkeus. T ervey- denkoitohatMtus voi nim ittäin eri olo
suhteissa ja vanhempain anom ukses
ta m y ö n tää v ap autusta rokotuksesta.
Kun lapsen isä haluaa vapautusta, voi hän henkilökohtaisesti ilm oittautua viralliselle lääkärille ja selvittää sy y t anom ukseensa. Vapautus m yönne
tä ä n ainoastaan siinä tapauksessa, e t
tä tn olem assa todellisia -omantunnon syitä tai että terveydelliset sy y t pu
huvat vapautuksen tai lykkäyksen puolesta. Lakiehdotuksessa edelleen vahvistetaan, ettei ketään voida ase t
ta a valtion tai kunnan palvelukseen, jos ei ele rokotettu.
Kuten näkyy, otetaan lakiehdotuk
sessa vain hyvin vähän huomioon uudistuksen y stäväin vaatim uksia.
Se luonnistaa pikemmin lihapalasel- ta, jolla on tahdottu vaientaa vas
tustusta. Todenm ukaisesti en hyvin vähän m ahdollisuuksia, että se h y v äk sy tää n nykyisessä -muodossaan.
Mitä voitaisiin tehdä?
S yö p ä , radiumlhoito, rokotus.
Ä skettäin on -professori Forsell eh
dottanut, että Helsinkiin olisi v ä ittä -
■mättpmästi p eru ste tta v a radiumi- ilaitos, syöpätautien parantam ista varten. Hän sai kuitenkin v astauk
seksi, e ttä sellaiseen tarkoitukseen ei -ole varoja.
Eipä tietenkään ole varoja. S ota
laitokseen uhrataan 700 miljoonaa m arkkaa vuodessa ja sotalaitos-me
noja vuosi vuodelta yhä enennetään.
Kuinkapa silloin riittäisi varoja sel
laiseen uuteen tarkoitukseen kuin ra- diumilaitclkseen, joka sitä paitsi tu
lisi v-erra itäin kalliiksi.
Tällaisiin ajatuksiin ensin johduin, kun luin m ainitusta ehdotuksesta ja sen vastaanotosta.
Mutta asia on h erättän y t mielessä- pi m uitakin ajatuksia, joihin -tässä haluaisin lyhyesti kiinnittää lukijan huomiota.
En tietenkään ole kom petentti a r
vostelem aan lääketieteellisiä k y sy myksiä, jotka ovat sangen syvälle käypiä. M utta Sam psa Luonnc-n- m aan k irjasta »Rokotuspakko pois
tettav a» olen lukenut, miten moni etevä lääk äri en sy y ttän y t rokotus
ta m yös syöpä tautien leviäm isestä.
M ainitussa k irjassa esitetään, kuinka rokotuspakko -olisi siitäkin sy y stä poistettava. Minä puolestani menen niin pitkälle, etiä rokotta niinen olisi Hailia kiellettävä. Joku ulkomaalainen (lääkäri myös kuuluu lausuneen sa maan tapaan.
Mitä sitten tulee radiumin vaiku
tukseen syöpätautien parantam ises
sa, niin siitä on hieman valaistusta englantilaisen lehden Yaccination llnguireritn» m arraskuun numerossa v. 1930. Englantilainen radiumiko- m itea kuuluu edellisellä lokakuulla antaneen ensimmäisen vuosikerto
muksensa, jossa lausutaan m.m. näin:
»Tulcksena m aailm an kokemuksesta, joka ulottuu jo moniin vuosiin, voi
daan parhaana sanottavana lausua, että jotkut tulokset visseillä ehdoilla ovat sangen ty y d y ttä v iä ; toiset, vaik
ka ei selvästi m äärätyistä syistä, o v at vähem m än tyydyttäviä. Huo
m attavassa m äärässä tapauksen tu
lokset o v at joko vakuutukseen saat- taitiattom ia tai nimenomaan epäon
nistuneita.»
Siis useinkin k errassaan epäonnis- 1 unelta tuloksia! P aljasta p e tty m ystä! Ja tämän tunnustavat orto
doksiset (puhdasoppiset) lääkärit.
Minun ma-allikkryrnrnärrykselleni
tuntuu silitä, että näin ollen ja radiu
min kalliiseen hintaan katsoen lienee meillä p a ra sta vielä odottaa, milloin sillä saadaan n ykyisiä parem pia tu
loksia syöpää vastaan. N yt heti voi
taisiin jotakin tehdä. Olisi kiireim miten otettava vakavasti h ark ittav ak si rokotuskysym ys kokonaisuudes
saan.
R uotsissa on 1930 vuoden valtio
päivillä asetettu rokotuskomitea, jo
hon on valittu kaksi maallikkoa ja yksi lääkäri.
Eikö jotain sam aan suuntaan voi
taisi tehdä Suom essakin?
Maallikko.
Lääkärin lausunto reumatismi- lääkkeestä.
Kun yhä vieläkin melkein poikkeuk
setta maamme lääkärit m ääräilevät reum atism isairaille lääkkeitä, v arsin
kin n.s. »salicylia», niin lainaamm e tähän ruotsalaisen tohtori Henrik Bergin lausunnosta m uutam ia kohtia, näytteeksi, e ttä on lääkäreitäkin mei
dän kannalla.
Hän lausuu:
» T äy ty y sanoa jotain viimeaikoina yhä yleisem m äksi käyneestä salicyli- hapon ja salicyiihappoisen natronin käytöstä. H. M ailer neuvoo an ta
maan salicylihappoista natronia 'v ä hintään 8 gram m aa’ päivässä. Vie- rordt selittää, että salicylihappo on 'erikoislääke' reumatismiin ja m äärää natronsuolaa 2—3—4 gram m an an noksissa 6—10 kertaa päivässä. Mut
ta salicylihaponi kanssa ei pidä leiki- tellä. Se m aistuu inhottavalta ja aiheuttaa usein suorastaan m y rk y ty s- oireita, kuten p y ö rry ty stä , korvien suhinaa, ylenannatusta, poltteita, her- m oärsytystä, syvää ja kiihoittunutta hengitystä, epätasaista valtimon lyön
tiä, hourailua, näköhäiriöitä, sekä si
täpaitsi usein valkuaista v irtsassa ja verenvuotoa suolessa. Usein kärsii m yös vatsa tästä lääkkeestä.
Salicyliila ei ole m itään p aran tav aa vaikutusta useisiin reum atism isairai- siin. Ja on tapauksia, joissa ei sairas siedä salicylilääkettä sen sivuvaikut-
teitten tähden.
Kun kaiken lääkitsem isen tä y ty y noudattaa vanhaa H ippokrateksen sääntöä: älä vahingoita! ja kun sali- cylihapolla on näin äärim m äisen epä
m iellyttäviä, usein aivan hengenvaa
rallisia vaikutuksia, on om ituista, et
tei vesihoito ole vielä saanut yleistä kannatusta . . . Lisäksi on salicyli- hapoila sairaaseen aluksi se ihana ominaisuus, että se usein kuin taika
voimalla poistaa kaikki kivut. M utta sivuvaikutteet tulevat myöhemmin.
Sitäpaitsi eikö se, jota k e rra n on y ri
tetty paran taa salicylillä, saa hel
pommin uudelleen tätä tautiansa kuin se, jota ei ole salicylillä hoidettu?
Tunnettuahan on, että salicyli 'hyvin vähän’ estää orgaanisen eli elimelli
sen sydänvian syntym istä. Eiköhän se päinvastoin ed istä sitä? Tohtori Eischer-D iiskem ann huom auttaakin, että tuolia tavallisella reum atism in salicyliparannuksella on suuri osuus sydänvian syntyyn ja kehitykseen, mikä n äy ttää tulleen todistetuksi sil
läkin, että lukem attom at reum aatti
sen kuumeen sairastaneet ihmiset ovat parantuneet saam atta sydänvi
kaa, kun heitä on hoidettu ruokajär- jestelm än avulla ja vesihoidolla.»
Huom autam m e vaan, että täm ä ruotsalainen lääkäri on. luontaishoidon kannalla ja on tullut samoihin tulok
siin kuin Paim ion luonnonparanitolas- sakin, nim ittäin siihen, e ttä luontais
hoito reum atism inkin paran tajan a on parhain ja vaaraton.
R okotusm ielivaltaa kuvin valaistuna.
V a sikka k id u tu s p ö y d ä llä . R o kk o a in e e n a lk u v a lm is tu s .
R o k o tu s m ä tä ä o teta a n .
