T e r v e y d e n Y s t ä v i e n l e h t i
N:o 3 —4 (18) M arrask u u
P a im io n lu o n n o n p a r a n to la n k e v ä ä llä 1934 v a lm is tu n u t u u tis r a k e n n u s .
T e r v e y d e n Y s t ä v ä ilm e s ty y n e l jä s ti v u o d e s s a . T i la u s h in t a 5 : — . S a a d a a n p o s tit o im i s t o is ta j a s u o r a a n m e i l t ä : T e r v e y d e n Y s t ä v ä t , P a im io . — P ä ä t o i m i t t a j a S a m p s a L u o n n o n m a a .
Onnen salaisuudet
L u e ttu T e r v e y d e n Y stä v ie n vu o sijuhlassa.
»Rukous, rak k au s, usko ja työ, n e on sin u n onnesi p y lv ä ä t, miit’ aina k a r t t a v i m u rh een yö, ne riem u a tiellesi k ylvää».
N ä m ä runoilijan kauniit ja p a ik k a n sa p i t ä v ä t s a n a t o v a t t ä r k e ä t eläm isen oh
jeet. Ne a n t a v a t m ie le n ra u h a a, iloa ja h y v ä n om antunnon. N äm ä ta a s puoles
t a a n lä ä k its e v ä t s a ira sta k in sielua ja ruum ista, te rv e e lle ne o v a t t ä r k e ä t t e r v e e n ä p y s y m is e n ehdot. K a tso k a a m m e hiukan y k sity isk o h ta ise m m in niitä.
T ä ä l l ä lu o n n o n p a ra n to la ssa kuulem m e a a m u s ta iltaan sa n a t: ilma, a u rin g o n v a lo, vesi, h engitys, ja jo s huom asitte, oli p ä ä m a ja n portin p ä ä llä e r ä s sana, se oli ra kka u s.
E n sim m ä in e n oli ra k k a u s. R a k k a u s on v alta tie sinne ylös, k o h talo ittem m e K orkean O hjaajan luokse. Se a n ta a siu
n a u k s e n s a e lä m ä m m e jo k aiseen tuntiin.
S e n s iu n a a v a v a ik u tu s on kuin a a m u k a s te e n k u iv u n eeseen m aahan. J o k a i
nen kohtalo, jokainen onnen vaih d e on Isän k äd essä.
'R aam attu sanoo r a k k a u d e n suurim m aksi e lä m is e n arv o ista. Minunkin te kisi mieleni v ä ittä ä , e ttä valon, ilman ja v eden rinnalla on ra k k a u s ainakin tasa-arv o in en . Se on valo pilvisellä säällä, läm pö k y lm ä n pohjatuulen tui
ve rta e s s a . R a a m a ttu o n k irjo ittan u t ra k k a u d e s ta kauniim m in san o e ssa a n : »Se ei o m a a n s a etsi, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.»
M utta meillä ei ole oikeutta istua od o t
ta m a a n r a k k a u tta muilta, m e olemme velvolliset itse r a k a s ta m a a n m itä ä n p y y t ä m ä t t ä , m itä ä n v a s ta la h ja a o d o tta m a tta . J a s a a tto p a olla v arm at, e ttä e p ä its e k k ä ä s ti r a k a sta e ssa n n e aiv an v a r m a a n s a a tte v a s ta r a k k a u tta osaksenne.
Kuten kaikki valo h eijastaa ta kaisin sa moin ra k k a u sk in lä m m ittä ä jakajaansa.
Kukin pitäköön huolta, e ttä siltä paikal
ta , m ikä kullakin on eläm ässä, poistuu k aivattuna, kuten aurin g o n mennessä pil
veen laskiessa, o d o ta m m e sen jälleen n ä k ev äm m e. Voisin k e rto a m onista ra k a s tav ista sy d ä m is tä , t y y d y n vain m u u ta
miin:
E p ä its e k k ä ä m m in r a k a s ta v a t yleensä äidit lapsiaan. He ra k a s ta v a t liiankin so k e a sti ja useinkin muiden k u s ta n n u k
sella omiaan. Jo s tällainen ra k k a u s elä- hyttäisi ihmisiä yleensä, laajenisi se suu
reksi lähim m äisen rak k au d ek si. Kuvi
telkaa, m inkä v a lta v a n m uutoksen se saisi aikaan m aailm assa. M iekat taot
taisiin auroiksi, kaikki m u rh a-aseet hyödyllisiksi esineiksi, syntiinlankee
m uksen kirous, viha olisi poissa. — Sitten k e rro n m u u tam ia yksityisiä e s im e rk k e jä :
T a n sk alain en pappi luovutti ty ttä re n - sä vastavihitylle miehelle: »T äm ä tyttö o n ollut k o tim m e päivänsäde, älä sinä sitä sam m uta!» Siinä tunnustus, jota p a r e m p a a ei voi om iltaan saad a. Ja toinen ta p a u s : E r ä ä s s ä kodissa vallitsi
P aim ion Luonnon pa ra n i ola 12l9 1934 o tetu n v a lo k u v a n m ukaan.
pimeä mieliala usein. P e rh e e n isä oli kuollut, äiti oli vaikeasti h erm o sairas, synkkäm ielinen ja ärtyinen. Kolme las
ta, aikuinen poika ja t y t ä r sekä alle k y m m envuotias pikkusisko sa iv a t usein ry ö p p y n ä n isk aan sa äidin a n s a its e m a t
toman nuhdesaarnan. Mutta poika, n u o ri mies, oli s aan u t sy n n y in läh jak si v a loisan luonteen ja h y v ä n ra k a s ta v a n s y dämen. Iloiten 'h ä n koetti s a a d a olon äidilleen m ahdollisim m an m ukavaksi, auttoi isoa siskoa m inkä voi ja koetti ilahuttaa häntä. P ikku t y ttö ä h ä n hel
lin auttoi. Kun h ä n meni sekaisin hiuk
sin hänen luokseen, selvitti h ä n ne k ö m pelöin, m u tta hellin käsin. H änen v a r a s saan oli sen kodin e lä m ä n ilo.
M u istak aam e mekin, e t t ä millä pai
kalla olemmekin eläm ässä, olem m e vel
kaa kanssaihm isillem m e jo nkun hy v än sanan, m uutam an iloisen h y m y n , avun
antom m e tasaisen y stä v ä llis y y te m m e , vieläpä h y v ä n a jatu k sen jokaiselle, jon
ka k a n ssa joudum m e tekemisiin. Y s tä vällisen k atseen olemme v elkaa v ie ra a l
le vastaantulijallekin.
M utta sanonet: »Minähän olen itse rakkauden ja avun ta rp e e ssa , m inähän olen sa ira s ja onneton. H y m y ilk ö ö t ne,
joille e lä m ä on a n tan u t te r v e y ttä , k a u neutta, v a ro ja y.m.»
R a k k a a t y s t ä v ä t , m e id ä n k y k y m m e k a tso a iloiten ja valoisasti m a a ilm a a n
■ei riipu t e r v e y d e s t ä m m e tai m u ista e d u ista m m e kuin hyvin pieneksi osaksi.
T unsin naisen, joka 14 vuotiaana h a l
vaantui ja loistaan. H ä n oli lopun ik än sä vuoteeseen sidottuna ja kun n an hoi
dossa ja kuitenkin hän sanoi: » H erra, m inä kiitän S inua pitkän e lä m ä n i jo k ai
s esta p ä iv ä stä . Minä en voi paljon tehdä lähim m äisten! h yväksi, m u t t a voinhan rukoilla heid än puolestaan.» Näin a ja t- telee k ris titty k ä r s im y k s is s ä ja H e r r a m u u tta a sen siunaukseksi itselle ja muil
le. Sanoihan kuuluisa englantilainen lä
h e ty s s a a r n a a j a Joones, viim e p itk ä n ä p e rja n ta in a : »Olen katsellut ihaillen k o t k a a H im a la ja n v uoristossa. S e a s e tta a siipensä sopivasti m y rs k y p ilv e n tullessa, ja m y r s k y ei lyö sitä, v a a n n o s ta a ja kantaa.» — Niin. on m y ö s k ristity n a s e n ne e lä m ä ä n . J o s k ä r s im y s , esim . sai
ra u s ei ole m ite n k ä ä n p o istettav issa, on se o te tta v a k ä y ttö v o im a k si e lä m ä s s ä , ei taak ak si, joka la m a a n n u tta a lopunkin tarm on.
R a k k a u s k a s v a t t a a ihm iseen m y ö s
e r ä ä n h y v ä n avun, joka m uutam illa ih
misillä on m y ö tä s y n ty in e n , nim. tahdik
kuus. K o v asy d äm isen ihmisen k a n s s a k in s a a t t a a tulla toimeen, sulkemalla s y d ä m e n s ä p anssariin, m u tta ihminen, jolta puuttuu tahdikkuus, on kim pussasi todellinen onnettom uus.
T a h d ik k a a lla ihmisellä on n ä k y m ä tö n vaisto, miten kutakin ihm istä on kohdel
t a v a . Ei h ä n sano rakkaille lähim m äi
silleen sellaisia ik äviä totuuksia kuin
»oletpa sinä vanhentunut, ai ai kun sinä olet huonon ja heikon näköinen. Tuo puku on h y v in epäonnistunut.» Sellai
sella e m m e a u ta ketään , v a a n m a s e n n a m m e mielen k y llä ja v e d ä m m e pilven lä h im m ä ise m m e e lä m ä n taivaalle. Yhtä helppohan on sanoa: »'Kas sinähän olet virkeä. Aina sinä sä ily t y h t ä pirteänä.»
Ei silti ta rv its e im arrella. J o s ei voi to
tu u d en m u k aisesti sanoa, voi h y m y illä vain, eikä san o a mitään.
O len puhunut niin paljon ra k k a u d e s ta ja pitkälti, se kun on niin t ä r k e ä asia.
Sitten s e u r a a usko. U sko Ju m a la a n , u s
ko kaiken hyv än , kauniin ja oikean voit
toon, usko te rv e y te e n täällä, usko tai
v a a s e e n tuolla puolen rajan, usko h y v ä ä n läh im m äisestä, u sko h y v ä n voittoon huonoim m assakin ih m isessä. Se jalos
ta a luonnetta, k e v e n tä ä e lä m ä ä , piden
tä ä h y v ie n päivien luetteloa.
Viimeiseksi jätin työn, k o s k a se ru nossakin ru n o m itan vuoksi oli j ä t e t t y viimeiseksi. »O tsasi h ie s s ä p itää sinun s y ö d ä leipäsi», oli k iro u s syntiin lan k ee
m uksesta, m u tta se oli r a k a s ta v a n Isän kirous, joka m uuttui a r v a a m a tto m a k s i siunaukseksi.
Miten t y h jä ä ja a rv o to n ta o n laiskan
ihmisen eläm ä. T y ö on luontaislääke ikävää, su ru a ja ra sk a sm ie lisy y ttä v a s taan. Ja hyvin suoritettu ty ö tuo aina tullessaan ru n sa a n palkan, rym. työnilon.
T ä y t e t t y velvollisuus a n taa mielihyvää, unta ja lepoa. J o s Ju m a la ottaisi työn siunauksen m a a ilm a s ta ei kannattaisi elä ä . J o tk a e iv ä t tee työtä, e k s y v ä t mo
niin paheisiin ja moniin lu onnonvastai
siin nautintoihin, joissa ennem m in tai m y ö h e m m in h u k k a a v a t ruumiin ja sie
lunsa. Tolstoi sanoo e r ä ä s s ä te okses
s a a n e lä m ä s tä , e t t ä se on kuin hiekka
e r ä m a a , m issä o n keitaita ja kultahiuta- leita. Jo sk u s n ä e m m e pelkän hiekan, joskus v a a n kullan ja keitaat. Ne ovat suloisia päiviä. M utta joskus näkee se
k ä hiekan e t t ä k ultasirut. Kultasiruina e lä m ä s s ä o v a t: usko, toivo ja rakkaus.
— Siispä:
»Rukous, rakkaus, usko ja työ, n e on sinun onnesi pylväät, niit’ a in a k a rtta v i m urheen yö, ne riem ua tiellesi kylvää.»
M aiju Tuom i.
TERVEYDEN YSTÄVIEN toiminta T u r u s s a on h y v ä s s ä alussa. Kuten jo viime le hdessä kerrottiin, muodostettiin k e v äällä T u rk u u n toimikunta, joka järjesti ro k o tu sta v a s tu s ta v a in ko
kou k sen , joka m e n e s ty k s e e o s ä nähden oli ainutlaatuinen k o k o u s luontaisen te r v e y d e n h o id o n h isto riassa. — Toim in
ta a on sittemmin s y k s y llä jatk ettu T yö- kerh o n a, joka kokoontuu jäsenien luona ty ö sk en n ellen a siam m e auttam iseksi ja ollen sam alla y h d y s s ite e n ä p aik k ak u n nalla asu v ien T e r v e y d e n Ystävien k e s ken.
Alku on vielä pieni, m u tta toivomme, että se vähitellen k e h itty y sekä henki
sesti e ttä taloudellisesti.
Huomioita
Kuten tunnettu, o n monien viime vuo
sien aikainen ty ö ttö m y y s, r a h a n p u u te ja k ö y h y y s v ä s y t t ä n y t paljon p arh aitak in ihmisiä ja innokkaim piakin aatteellisia työntekijöitä.
R a h a onkin tä m ä n m a a ilm a n valtias.
Kenellä sitä on, h ä n o n tai luulee a in a kin olevansa kaikessa tu rv allisessa a s e m assa. Siksipä r a h a a k o e tta a miltei jo
kainen saad a. Ja sen hankkim iseksi teh d ään mitä vaan, kunhan on toiveita sen saantiin. Kokemus kuitenkin n ä y t tää, ettei sitä s a a d a niinkään helposti kun luullaan. Ja o n p a sekin h u o m a tta vissa, e ttä ra h a on h y v ä palvelija, m u t
ta huono isäntä. Sillä r a h a is ä n tä n ä tu- hoo hengen lahjat, ra k k a u d e n ja sen m u kana koko elä m än.
On ollut m a s e n ta v a a huom ata, kuinka viime vuosina o n m oni a rv o k a s a a tte it
ten ja ihanteitten h a r r a s t a j a väsynyt,, k ä ä n tä n y t selkänsä h a rra stu k sille e n ja ry h ty n y t k e r ä ä m ä ä n r a h a a tavallisilla keinoilla. Onko sitä sa a tu ja onko sillä ollut siunausta, sen tietää k ukin itse: p a r haiten.
Edelliset m ie tte e t olen m erk in n y t a j a tellessani niitä a a tte ita ja k ä y tän n ö llisiä toimia, joita m e edustam m e.
L ä ä k k e itä k ä y t e t ä ä n y h ä ja niihin kan sa tuhlaa vuosittain satojam iljoonia m arkkoja. Niitä s a a lä ä k ä rin m ä ä r ä y k sestä ja ilman. J a tä m ä k a n s a n lu o tta m us lääkkeisiin on saanut monet h y v ä t kin ihmiset oikein a a tteid en n im essä le
v ittä m ä ä n jonkin lä ä k k e e n nimisiä eri
laisia aineita, ruohoja, kalkki-maitoa, e lä - mänsuol-oja, erilaisia sähkökojeita, v alo laitteita y.m. Niitä kehutaan ja suosite
taan o s ta m a a n m ä ä r ä t y i s t ä paikoista. Ja kun m y y jä t ja le v ittäjät o v a t tunnettuja, niin luotetaan heihin ja k auppa a r v a t e n kin käy.
K ansa u h ra a vuosittain en tu u d e sta a n satojamiljoonia m a rk k o ja lääkkeisiin. Ja
kun tulee uusia lää k k e itä ja lu o tettav ia m y y jiä lisää, niin k an san lä ä k e m e n o t v aan k a sv a v a t.
J a k a n sa p id e tä ä n edelleen lä äk eu s- kossa, tahallisten veijarien tai y k s in k e r taisten k au p p iaitten rahottajina.
N y k y a ja n m erkillisim piä ilmiöitä ovat m a h ta v a t saira a la p ala tsit, joita on jo m aaseuduillekin laitettu. S a to ja miljoonia niihin on u h ra ttu valtion ja kuntien v a ro ja aluksi ja sittem m in niitä y llä p id e tä ä n suureksi osaksi sa ira itte n k u sta n nuksella. Komeus, hienous ja m a h ta vuus huikaisee- ihm isten silm ät ja su m e n ta a järjen. Ihmiset m e n ev ät niihin kuin k ä r p ä s e t hunajaan. J a kun l ä ä k ä rit ja sa ira a n h o ita ja t koko m a a s s a k o e t ta v a t s a a d a niihin s a ira ita tai niiksi epäiltyjä, niin ky llä ne tä y t t y v ä t . U usia
kin sa ira a lo ita ta rv itse e rakennella.
Kalliiksi tulee niiden vuotuinen huolto kin. M u tta kun valtio tu kee, kun n atk in ra h o itta v a t niitä ja r a h a a k e r ä t ä ä n kai
kin keinoin sekä lisäksi jokainen s a ir a s ja heid än o m aisen sa k ir is tä v ä t p u sseis
taan viim eisetkin p e n n o se t siinä toivos
sa, e ttä r a k a s p e r h e e n jä s e n vielä p a r a nisi, niin ky llä ra h a a k in k a rttu u . J a sai
ra ita riittää.
P a r a n e e k o niissä ja kuinka paljon? Se on asia, johon en n y t puutu.
-Elämä m a h ta v is s a palatseissa, jouti
laisuus ja helppo olo, k e h ittä ä la isk u u t
ta ja t y y t y m ä t t ö m y y t t ä yk sin k ertaisiin kotioloihin. Ei e n ä ä m a istu kotoinen olo ja e lä m ä . Ne, jo tk a ovat huom ioita te h neet, sanovat, e t t ä on jo joukko esim.
keu h k o tau tisairaita, jo tk a k u lk e v a t p a ra n to la s ta p a r a n to la a n v apaapaikoilla p a r a n e m a s s a ja a ik a a n s a k u lu ttam assa, valtion ja kunnan m a k s a e s s a hoitokulut.
Näin ollen on -luontainen hoito v a ik e a ta. S e on vaivoin v a s ta v ir ta a kulkem is
ta v u o la a ssa v irra ssa . J a luo-nnonparan- to la t .y k sity isin ä laitoksina s a a v a t ta is-
V a lo ku va 12l9 1934 luonn o n va ra n i olan k u k k ie n siv u a m a tta pihatieltä.
telia p y s y ä k s e e n toim essa u u tte ra n t y ö n ja u h ra u k s e n v a ra s s a .
Kuten sanoin k o m e a t s a ira a la t hou
k u t e l e v a t sa ira ita puoleensa jo sellaise
n aankin. J a kun lisäksi miltei jo k a ise s
sa m a a n k o lk a ssa jo on lä ä k ä r e itä ja sai
ra a n h o ita jia h o p u tta m a s s a sa ira ita v aan apteekkiin ja s a ir a a la a n ja v a r o tta v a t ihmisiä k ä y t t ä m ä s t ä luontaishoitoa ja m e n e m ä s tä luonnonparantolaan, niin h a r v a on niin itsenäinen, e ttä u sk a lta a lä h te ä luonnonparantolaan.
J a kun todella itseajattelev ia o n hyvin väh än , niin lu o n n o n p aran to laan tu lev at e n im m ä k s e e n lä ä k k e itte n tuhoam at, sai
raalo issa olleet ja leikellyt to iv o tto m at ihm isparat. N äiden hoito on usein ä ä r i m m ä ise n vaik eata, to isin aan aivan toivo
tonta, rajo ittu en v a a n kipujen lievittäm i
seen.
P ä iv ä llise lle m e n o a u rin g o n valaisemana, s y y s p ä iv ä n ä , kukkien ollessa vielä parhail
laan. Samoin, kuin m uinais essa B edeslassa, on P a im io n luonrionparantolassalkin vu o sit
tain p a r a n t u n u t paljon vaikeita saira ita, joita, alu s sa on k a nnettu, sittem m in liikku
neet ho itajien tukem ana, pare m m a k s i tul
t u a a n sauvojen v a r a s s a omin voim in ja lo
puksi te r v e in ä v a p a a s t i kotiin menneet iloi
sina ja t y y ty v ä is in ä , jä ttä e n kain alo sau v an s a tai k eppins ä p a r a n t o la a n tulevien saiirait- ten k ä y te t tä v ä k s i.
V e r r a tta in pieni m ä ä r ä tulee luonnon
p a r a n to la a n v ak aan tu n e in a luontaishoi
don h y v ä k sy jin ä . N ä m ä ky llä h y ö ty v ä t hoidosta nopeasti ja varm asti. O n v aan niin kovin v äh än itsenäisiä ja itse a ja t
te lem aan k y k e n e v iä ihmisiä,, joiden ai
keita ei voi lä ä k ä ri eikä sairaanhoitaja m uuttaa.
Kun henkinen k eh ity staso on tällainen, niin k y lläp ä m e id ä n pitäisi olla valveil
la, s y d ä m e n h a rtau d ella torjua kaikki ra h a n h im o ja sen kuo lettav at v aikutukset ja h a r r a s t a a koko sielum m e ja henkem me voimalla ra k k a u tta , joka on kaiken e lä m ä n lähde, r a k k a u tta , josta kaikki h y v ä v irta a ja joka k a n n u sta a meitä hyviin palveluksiin läh im m äistem m e ja k a n s a m m e h yväksi, mikäli kullakin on voimia ja k y k y jä .
S. L.
,,Terveyden Ystävä“ Raastuvassa tutkittavana
Viime 'heinäkuun 12 p :n ä oli lehtem me v a s ta a v a toim ittaja kutsuttu vangit
sem isen uhalla v a s ta a m a a n T u ru n r a a s tuvanoikeuteen T e rv e y d e n Y s tä v ä n eri vihoissa olleista rokotusta v a s tu s ta v is ta kirjoituksista, joissa oli k ä y t e t t y o ik eu s
ministerin m ielestä lo u k k aav aa e s ity s ta paa hallitusta, ed u sk u n ta a ja l ä ä k ä re itä v astaan.
Asia oli sen jä lk e e n esillä 6 eri istun
nossa, joissa v a s ta a ja selosti la usunton
sa p eru steet ja muutoinkin valaisi s y y t teen muodollisiakin puolia, tullen siihen p äätökseen, e ttä koko s y y t e on s y n t y n y t asian tie tä m ä ttö m y y d e s tä ja v ä ä r i n käsityksistä, e sittä e n lopuksi, e ttä kanne a ih eetto m an a kumottaisiin, ja kulut h ä nelle korvattaisiin valtion varoista.
S y y sk u u n 8 p:nä oikeus julisti asia sta päätö k sen tuomiten lehtem m e v a s ta a v a n toim ittajan 60 päiväsakkoon, ä 15:— mk, yht. 900:— m k eli kahden kuukauden
vank eu teen sekä pari » T e rv e y d e n Y stä
vän» vihkoa valtiolle m enetetyksi.
V a s ta a ja ilmoitti t y y t y m ä t t ö m y y t e n s ä p ä ä tö k s e e n ja lupasi v e d o ta hovioikeu
teen.
V etoom us on jo tehtykin.
Kun allekirjoittaneen s y y t e t y n v a s taus oli la aja ja monipuolinen, niin jul
k a ise m m e t ä s s ä tällä k e r ta a siitä v a a n m u u ta m ia kohtia, joista lukija näkee osaksi, millaisia o liv a t s y y tte e t.
Aikomus on tu o n n e m p a n a julkaista k o ko s y y te k ir je lm ä s e k ä v a s ta u s koko
naan. T ä m ä olisi t ä r k e ä siitä s y y s tä , e t t ä k a n s a m m e h y v ä ä t e r v e y t t ä t a r k o it
ta v a k a n sa n v a listu sa sia tulisi la a je m m a l
lekin lukijapiirille tunnetuksi ja e t t ä v a listuneem m alle ajalle jäisi k u v a u s a i
k a m m e k eh ity sta so sta .
S e u r a a v a s s a julkaisem m e v a s ta u k s e n alkupuolen ja ja tk o n a e r ä ä n kohdan, jo
k a juuri n y k y ä ä n h e r ä ttä n e e a j a t e l e v i s sa mielenkiintoa.
TURUN RAASTUVANOIKEUDELLE.
Vastauksiksi niihin sy y tteisiin , joita oikeusm inisterin käskystä on esitetty m i
nua vastaan, pyydän täten esittää seuraavaa:
Y l e i s i ä h u o m i o i t a .
Tämä asia, jonka johdosta minua sy ytetään , on sekä tieteelliseltä että käytän
nöllisen elämän ja koko kansam m e terveyd en kannalta katsoen sangen tärkeä ja monipuolinen. Siksipä onkin tämän asian käsittelem inen ja päättäm inen tässä oikeudessa erikoisen vaikea, koska kaikissa vanhem m issakin siv isty sm a issa ol
laan lääkärienkin keskuudessa eri m ieltä: vanhem pi lääkärikunta kannattaa ro
kotusta lakien turvissa, mutta nuorempi ja niiden mukana vanhem m at ed istys- mielisetkin lääkärit vastu stavat rokotusta. Koska kuitenkin oikeusm inisteri on määrännyt tämän oikeuslaitoksen asiaa tutkimaan ja päättämäänkin, niin koetan puolestani selostaa asiaa niin perusteellisesti ja m onipuolisesti sekä helppotajui- sesti kuin mahdollista, että asiallinen ja oikeudenmukainen tuomio olisi mahdol
linen.
Rokotuksen vastustus on jo kauvan, aivan rokotuksen keksim isestä alkaen ollut vanhem m issa siv isty sm a issa yleinen ja tärkeä kulttuurikysym ys. Varsin
kin Englannissa rokotuksen kotim aassa on paljon toimittu. Rokotuksen vastusta
jina siellä, kuten m onissa muissakin m aissa, ovat esiintyneet lukuisat lääkärit,, joukossa korkeitakin oppiarvoja om aavia. Monet lääkärit ovat koko elämänsä uhranneet asian tutkim iseen ja tiedon levittäm iseen kansalle. Niinpä 011 Englan
nissa jo lähes 30 vuotta ollut rokotusvapaus, kun tuli täysin todetuksi, ettei ro
kotuksesta ollutkaan sitä etua kuin oli v äitetty, vaan että se päinvastoin oli vaan tautien ja kuolem ien lähteenä.
Kuten sanoin, 011 rokotuksen vastustusta johtamassa vanhem m issa siv isty s
m aissa lääkärit ja joukossa muitakin tutkijoita. He ovat toim ineet uudemman tiedon levittäjinä ja kansanvalistajina.
Meidän m aassa 011 asia toisin. Ei ole meillä nykyään ainoatakaan lääkäriä, joka olisi asettunut rokotusta vastaan julkisesti. Y k sityisesti kylläkään ei ole harvinaista, että lääkärin on tä y ty n y t tunnustaa, milloin niinkin taudin tai kuole
man aiheutuneen rokotuksesta, selittäen, että lapsi oli liian heikko tai että roko
tusaineessa on ollut jotain vikaa tai muuta sellaista.
Mutta meillä sitävastoin vastustaa kansa rokotusta. Ja sen on vaikuttanut itse rokotus, jonka seuraukset ovat kaikkialla hyvin tuttuja. Maamme on ainoa sivistysm aa, jossa rokotuksen tutkiminen ja uudenman tiedon le v ity s on taval
listen kansalaisten asiaksi jäänyt, lääkärien vastu staessa uuden tiedon levitystä.
R okotuksen vastustus meillä, kuten muuallakin, on puhtaasti kansanvalistusta, se kuuluu eräänä tärkeänä puolena aikam m e m onipuoliseen kulttuurityöhön. T ä
mä on m onessa suhteessa verrattavissa moniin muihin ed istystä tarkoittaviin toimiin, kuten raittiustyöhön, tupakan vastustam iseen, eläinsuojelukseen, lasten
suojelukseen y.m . R okotusasia on kuitenkin m ielestäni kaikkia mainittuja tär
keämpi, kuten tulen todistam aan tuonnempana. Se, että minua nyt syytetään pahimpana rikollisena, tulee vaan siitä, että asiaa ei tunneta. Olemme meidän m aassa tä ssä su h teessa jälessä m uista vanhem m ista sivistysm aista.
Kun nykyään saa sentään vielä vapaasti puhua ja kirjoittaa juomatapaa v a s
taan, niin pitäisi olla sam anlainen vapaus kirjoittaa ja puhua m yöskin rokotusta vastaan, koska rokotuksen valaisem inen on täysin uudenman tieteellisen tutki
muksen pohjalla ja koska rokotuksen tuottama tuho on monin verroin turmiolli- sem paa kuin esim . juom atavan, vieläpä tuhoisam paa kuin tupakankin, joitten kummankin nauttiminen on vapaaehtoistakin ja sen vuoksi siedettäväm pää kuin rokotus, johon pakotetaan varsinkin lapsia.
SYYTTEISTÄ YLEENSÄ.
Kaikki ne m onet sy y tö k se t, joita minua vastaan on tehty, raukeavat aivan itsestään sitä mukaa kun todistan ja selitän väitteenj perusteet ja totuuden.
Pahimpana näyttää oikeusm inisteri pitävän sitäkin, että olen julkisesti sanonut,
ettei eduskunta ja hallitus ole tehnyt mitään rokotuksen vastustajain pyyntöjen johdosta. Tämähän on selv ä tosiasia, eikä sellaisenaan loukkaa heitä kumpaa
kaan.
Me rokotuksen vastustajat olem m e lainkuuliaisia ihmisiä. Siksipä olem m e jo ainakin kolm e kertaa kirjallisestikin p yytän eet, että vanhentuneet rokotusase- tukset tarkastettaisiin ja kumottaisiin ja että rokotus tehtäisiin vapaaksi sekä muutakin asiaan kuuluvaa. Mutta maan eduskunta eikä hallitukset — m olem m at ovat anomusten aikana vaihtuneet — ole todellakaan ottaneet anomuksiamme huomioonsa. Kuu minä tämän totean lehdessäni, niin eihän tässä ole mitään huikkaavaa eikä hallitusta halventavaa. Onhan maan eduskunta ja eri hallitukset esim. viim e vuosikym m eninä jättäneet sam anlaisesti huom ioonottam atta eli m i
tään tekem ättä sadottain eri kansan ryhm ien, kuntien, puolueitten ja y k sity is- tenkin anomuksia ja toivom uksia tai ovat antaneet niistä kokonaan hylkäävän päätöksen. Nämä ovat yleen sä tunnettuja ja on niiden johdosta usein a rv o stel
tukin sekä eduskuntaa että hallitusta m ielestäni niin ankarasti, etten minä mil
loinkaan ole mitään sellaista tehnyt. Mutta ei ketään ole s y y te tty hallituksen eikä eduskunnan loukkaam isesta, ei sitäkään, vaikka esim . m uutam issa valta- puolueitten lehdissä on eduskuntaa halventaen nim itetty johtokunnaksi ja seli
tetty, että koko hallitusjärjestelmä on räm ettynyt. Lehdestäni T erveyd en Y stä
västä ei löydetä mitään hallitusta halventavaa, vaan lakien kunnioitusta ja vaatim uksia, että voim assaolevia lakeja olisi noudatettava.
Herra oikeusm inisteri huomauttaa, että »Tasavallan aikana on maamme virka
valta selittänyt monia lakeja joko väärin tai on niitä kokonaan syrjäytetty», kuten lainauksesta T erveyd en Y stävästä otettu lause ilm aisee.
Tämä on kuitenkin täysi tosi, eikä voi olla maan kansalaiselle lain rikosta, jos tästä julkisesti huomautetaan. Sillä on kait tasavaltaisessa valtiossa jokaisen kansalaisen ei ainoastaan oikeus vaan velvollisuuskin huomauttaa, jos maan lakeja ei noudateta. Varsinkin silloin kun kansan te r v ey s on vaarassa, on asiasta huomautettava sen, joka asian ym m ärtää.
Oppivelvollisuuslaki ei mitään määrää rokotuksesta, ei käske eikä kiellä. Laki yksinkertaisesti vaan velvoittaa jokaisen lapsen hankkimaan m äärätyn tieto- ja taitomääräu koulussa tai muuten. Onkin aivan luonnollista, ettei tässä laissa, joka on valistuneemm an kehitystason tulos, ole voitu ottaa huomioon vanhaa ja riidanalaista rokotusasiaa.
Viime vuosina on kuitenkin tätä lakia selitetty sillä tavalla, että on pantu rokotus kouluunpääsyehdoksi. Rokottam attom ia on erotettu pois kansakoulusta kaikkialta koko m aassa, eikä rokottam attom ia ole otettu kansakouluun.
Tämähän on ilm eistä lain rikosta ja on pantu m ielivalta lain tilalle. T ässä ovat olleet lähinnä opettajat ja tarkastajat osallisia. Ken on ollut heitä pakotta
m assa, se ei kuulune minulle. Mainita sopinee, että m yöskin piirilääkärit ovat osallistuneet rokotukseenpakotukseen.
Rokotuksen kiristyslaki, joka hyväksyttiin eduskunnassa 1920, määrää, että yleisen rokotuksen saa panna toim een jossakin läänissä ainoastaan maaherran m ääräyksestä. Kuitenkin on viim e vuosina touhuttu yleistä rokotusta koko m aassa, joutuen sen uhriksi kansakoululapset ensi sijassa, vaikka ainoastaan Viipurin läänissä maaherra antoi rokotusm ääräyksen v. 1931. Muissa lääneissä on rokotettu ilman maaherrojen lupaa.
Maaherroille kuuluvaa oikeutta on siis syrjäytetty.
Kun maaherroilla on mainittu oikeus antaa rokotusm ääräys vaan silloin kun isorokkovaara on olem assa ja kun sitä ei todellakaan ole ollut, niin on luonnollis
ta, että maaherrat eivät sellaista m ääräystä ole antaneet. Viipurin läänin maaher
rankin m ääräys oli sangen kohtalokas, sillä koko m ääräys, jonka mukaan Kan
naksella rokotettiin lääkintöhallituksen ilmoituksen mukaan 36,834 ihmistä, pe
rustui kokonaan e r e h d y k s e e n , kun luultiin parikolme vesirokkoista isoksi- rokoksi.
Myöhemmin, kun perusteellisesti saan selitetyk si asian, m ainitsen, mitä muita lakeja on sy rjä y tetty tai muutoin väärin selitetty.
Eräästä kirjoituksestani on erotettu lause: »meillä jo tulee melkein tavaksi, ettei virkailijan tarvitse mitään tietää. Hänen tulee vaan totella ylem män vir
kailijan käskyjä. Mutta eikö tämä ole selvää keisarikomentoa.»
Täm ä pidetään m yös Ioukkaavana väitteenä. Minä en voi tässä nähdä ainoa
takaan loukkaavaa kohtaa. Se, että alemman virkailijan tulee totella ylem pää, on aivan luonnollinen asia.
Kuitenkin ih m isyys ja kansan etu vaatii, että jos joku virkailija tietää, että jonkin m ääräyksen toim eenpano, kuten rokotukseenpakotus on, on turmiollista yk silölle ja koko kansalle, niin hänellä pitäisi olla oikeus asiasta huomauttaa ylem m ille virastoille, jos eivät he ole tätä asiaa huomanneet.
Nyt on varsinkin viim e vuosina käynyt, että opettajat ovat joutuneet vaikeaan asem aan pakottaissaan lapsia rokotukseen ja pannessaan lapsia pois koulusta rokottam attom uuden tähden, kun kaikkialla vanhem m at ovat hyvin vastahakoi
sia lapsiansa rokotuttamaan. Yhtä vaik eassa asem assa ovat valistuneem m at kansakoulujen tarkastajat. Olen keskustellut muutamien tarkastajien kanssa ja ovat he valittaneet, että, vaikka olisivatkin vapauden kannalla ja vaikka pitä
vätkin om asta puolestaan rokotusta ei r/noastaan tarpeettom ana vaan vahin*- gollisenakin, eivät voi mitään tehdä, kun ovat saaneet m ääräyksen kouluhalli
tukselta, jonka alaisia virkailijoita he ovat.
Sam assa asem assa ovat m yös opettajat, jotka ovat asiasta tietoisia. Eivät
( J a tk o a siv u lle 26 )
10,000: — mk. yhden perheen osalle lapsen rokottam isesta
Koska valveutuneessa k a n s a s s a on h e r ä n n y t a ja t u s ro k o ttam isen p ois tam isesta, niin tahdon m inäkin osaltani v a la is ta sen t u r mion toteamista.
R o k o tu s tapahtui 1 v. van h an a. Siihen s a a k k a ei hu o m attu p ie n in tä k ä ä n taudin oi
retta, ei sisäis tä eikä u lk o n a is ta k a a n . R okotettu k ä s i v a r s i alkoi ä r t y ä k a m a l a s ti ja levisi sam an tap aisia rupia y m p ä r i ru u mista. L ä ä k ä r i sai v ä h ä n h ä v iä m ä ä n , m utta uusiutuivat k e s ä n ajan, vaikka 4 k e r t a a k ä y tiin lä ä k ä r i s s ä . Sitten ilmestyi rtiskaan isoalainen pahka, jo s sa hu o m as in olevan m ä tä ä ja leikkasin itse sen auki, jo s ta sitä tu likin kovin paljon. Se pa ra n i umpeen, m u tta alkoi p ä ä n t a k a k o s a s s a rupi k e h itty ä , k o h o t
taen ihon noin 1 cm. paksuksi ja p a r a n e m i
nen alkoi n ä y t t ä ä toivottomalta. O nn istu t
tiin s a a m a a n sellaiset lääkkeet, e t t ä parani.
Mutta jonkun ajan ku luttua ilmestyi ta a s -
POIMINTOJA KALEVAN TERVEYS- HOITOLASTA
L aulaen kulkee Kalevan k a n s a k e sä ise e n k y lp y y n . S a u n a oiva, lö y ly lämmin, vesi vilpoinen v iih d y ttä ä . Vierii virsi v eran n alta, kaiken k a n s a n ku u ltav ak si, kauniihisti ka.- j.ahtavi, k a ru n k a n sam m e Kalevan.
iHupais-asti on aika kulunut. Olemme s a moilleet metsissä, h e n g ittä e n s y v ä ä n sen r a i
k asta, v o im a k a sta ilmaa. Siinä l o m a s s a olemme k ä sitö itä k in valmistelleet, v ä r e i s tä ja v a k a v a m m a s t a k in keskustelleet.
K ansaa k a s v a t t a v a s t a puolesta on huoleh
tinut herttain en j o h t a ja t a r Maiju Tuomi, y le n tä e n mielen a r k i p ä i v ä i s y y tt ä y le m m ä k si. Hed elm iä on tu o tta n u t kaunis kylvö,
kin kummallekin: puolen k a u l a a is onlaiset p a k u ra t, jo tk a saatiin h ä v iä m ä ä n Viipurin l ä ä n in s a ir a a la s s a . S a ir a a lo is u u tta k e s ti 3 v.
ja tuli m a k s a m a a n p y ö re in luvuin 10,000: — mk. P o ja lla ei ole tä y s iä hiuksia p ä ä n t a k a o sassa, vaikka on 8-vuotias.
Kätilö .kyllä sanoi kohta, kun ro kotu sp u u k - ko oli te h n y t ty ö n s ä, e t t ä taisihan siihen m ennä liikaa, v a a n kun poika, n ä y tt i v a h v a l
ta, niin jäi t y y t y v ä is e k s i.
T o h to ri Alopeus S o r t a v a la s s a to tesi usein, ro k o t u k s e s ta jo htu v an tällaisia jälkitauteja.
N y t m inulla on 2 n u o r e m p a a la s ta , jotka:
ov at sä ily n e e t r o k o tu k se lta ja on kuin kuo
ritu t sipulit p uhtaita. Kun t ä t ä ro k o tu s ta aja tte le e tulee mieleen, e ttä oliko J u m a la ( lu o d e s s a a n ihmisen, siksi .kokematon, että ihm iset p y s t y is i v ä t sitä tä y d e n t ä m ä ä n ja li
s ä ä m ä ä n aineita:, jo tk a olisivat m uka v ä lt t ä mättöm iä. — W . L., S uojärvi.
'koska p a ra illa a n k in k a h ja h t a a su nnuntai-il- la:n hiljaisu uteen h a r r a s v ir r e n veisuu. Kau
nis. on Suom en k a n s a n k oruton ij ä is y y s k a i- puu. Sen tu r v is s a v a rm im m in v a r t t u v a t lapsem m e, k a n s a m m e toivot.
Kaunis on muisto, jo nka m atkailija Kale
v a n k a n k a ilta k e r ä ä . Mieluisasti uudelleen- kin ne hetket h e r t t a i s e t m u isto ssa elää.
K ylp ijä .
S E E R U M I A LAPSIHALVAUSTA v a s t a a n y r ite tä ä n n y t k ek siä kaikkialla.
J o k u luulee jo sellaisen keksincensäkin.
Eiköhän olisi viisainta k o e tta a k e k siä, m istä tuo k a m a la tauti s a a alkunsa ja h ä v ittä ä taudin alku.
Em ännät ju ttu silla
T a p o l a n T a a v a: »Päivää!»
H e i k k i l ä n K a t r i : » H y v ä ä päi
v ä ä , istukaa, olkaa h y v ä !»
T a a v a: »Kiitos, kiitos! M itäs ne e m ä n n ä t n y t niin a h k e r a n a käsitöitä te k e e ? »
K a t r i : » T ä y t y y sitä y r i t t ä ä tehdä itse, kun on huono a ik a ei riitä rahat k a ik k e a valm iina ostaa».
T a a v a: »Ei minulla ole v a r a a o s
tella ed es aineita tällaisena aikana.
R u o k a a n h a n se kaikki menee, m itä u k ko tuo. Lihakin m a k s a a to is ta k y m m e n tä m a r k k a a kilo, kun uk k o tahtoo v ie lä tu o ta sianlihaa, v a ik k a se on kalliim
paa. J a k y llä h ä n siitä s e n tä ä n s a a v ä h ä n pikemmin ruu an valmiiksi, kuin lehm änlihasta, joka k e s t ä ä kieh u a 3—4 tuntia. Eikä minulla ole a ik a a käsitöi
hin, sitä ruu an laittoa ja kah v in keittoa on aina, kun ukolla o n r a s k a s työ».
K a t r i : »Kyllä minunkin mieheni t y ö s s ä k ä y , m u tta meillä s y ö d ä ä n hal
v e m p a a r u o k a a ja lisäksi vielä keittä- m ätö n tä, niin jä ä a ik aa käsitöille. Meil
lä on niin paljon puolukoita poimittu talveksi, e ttä s a a n aina a n ta a lapsille
kin marjahilloa k a u ra r y y n ie n , taik k a ruisjauhojen ka n ssa . Minun ei ta rv its e paljon m u u ta k e ittä ä kuin p e ru n o ita ja p u u ro a joskus muutteeksi».
T a a v a: »Ei meillä r u v e t a se n tä ä n k iu s a a n tu m a a n niin yksitoikkoisella ru u alla ja kaikenlaisilla ruohoilla, joita k a s v in s y ö jä t k ä y t t ä v ä t . Ei niillä t y ö tä ja k s a tehdä. Meillä on ko k o viime tal
vi oltu k ovin sairaalloisiakin, e ttä t ä y t y y e d e s ru o k a olla v ä h ä n v o im a k k a a m paa».
H o n k a l a n L e e n a : » S am aa minä sanon, e ttä o ikeata r u o k a a ihminen ta rv its e e , ei sitä k a n n a t a p o rk k an o ita pureskella, eikä k u k a a n viitsi kärsiä
kipua ja nälkää. Minäkin olin tässä pit
k ä n a ik aa lentsussa, m u tta söin minä v aan, kun H akalan em än tä toi h y v ää s ia n s y ltty ä ja r a s v a s t a m akkaraa».
T a a v a: »M a k k a ra a minäkin ostan ia ru lla s y ltty ä lapsille ev ä ä k si kouluun.
Sim oa v a a n ei tahdo sa a d a sy ö m ään paljon mitään. Hänellä on jokin v aiv a sisällä ja h ä n on niin kalpeakin».
K a t r i : »Minä en osta k o sk a a n m a k k a ra a , enkä m itään säilykkeitä. Ne o v at kalliita ja y h t ä epäterveellisiä, kuin lihakin, vieläpä vaikeam m in sula
via. Meidän lapsia ei v a a n saisi mil
lään s y ö m ä ä n k ä ä n niitä. He tah to v a t s y ö d ä mieluummin kaikki keittäm ättä.
J a minä annan heidän syödä, miten h a luavat. Kyllä lapsi sen itse tietää v a is
to m aisesti, mikä ruo k a on p a ra sta , kun ei v a a n p a k o ta h e itä lä skiä ja lihoja sy ö m ä ä n . Eikä m eidän la pset juo k a h v ia k a a n , kun ei sitä talossa k ä y te tä . T ahdon pitää lapseni terveinä, ja kyllä ne o v a tk in punaposkisia ja reippaita».
L e e n a : »Mutta m ikähän kum m a siinä oikein m a h ta a olla, e ttä ne toisen ihmisen lapset on luotu reippaammiksi ja terveem m iksi, kuin to isen ? Kaikkien la p se th a n ne roko tetaan k in , niin rik
kaitten, kuin köyhäin. Kaikkiin on istu
tettu s a m a m ä ä r ä taudinsiem eniä itä
m ään. V aikka usein kyllä kuulee lä ä k ä rin s a n o v a n : »T äm ä lapsi ei k e s tä n y t ro k o tu sta , oli liian heikko».
K a t r i : »Eivät ne n y t se n tä ä n k aik ki ole ro k o tettu ja enää, moni äiti on al
k a n u t jo y m m ä r tä m ä ä n , kun rokotus on tu o tta n u t s u u rta v ah in k o a terveydelle.
U se im m a t lapset siitä h eikontuvat, s a a v a t p a ra n tu m a tto m ia tauteja ja toiset kuolevatkin».
L e e n a : »Niin oikein! Minä olen n ä h n y t m onen lapset v a rsin koreina
S y y s p o u d a n k u iv a a m a k o s k i K alevan T e rv e y s h o ito la n alueella. V a lo k u v a ttu 12l9 1934.
pienenä ollessaan, m u tta a n n a s olla, kun ne o v a t k ä y n e e t r o k o tta ja n luona sitä v a h v u u tta a n k o e ttelem assa, niin kyllä on v a h v u u s m e n n y t k o h ta sen p e rästä. Sellaisiksi ne m u u ttu v a t, paltti
nan näköisiksi, kuin teidän Simokin.
Kyllä niillä sitten on iso ero, kuin yöllä ja päivällä. J a onhan ne aika-ihm iset- kin kaikki eri laatua, v ieläpä luonnos- taankin».
K a t r i : »Kyllä se v a ik u tta a liha
ruoka luonteeseenkin ra a ista v a sti. On
han tappam inen julmaa. Toivoisin, e t tei lapset saisi tie tä ä m itä ä n ta p p a m i
sesta ja lihan syönnistä. J a s e u r a a v a sukupolvi voisi a lk a a u u tta elämää.
Meidän, p e rh een äitien, juuri pitäisi luoda, eli v alm ista a sitä u u tta aikaa».
T a a v a: »Millä sen ajan uudeksi s a a ? Ei kö y h ä ihminen ain ak aan . V ä hän väliä sa a olla sa ira a n a , kun ei riitä ra h a t e d e s ta rpeeksi o sta a lä äk k eitä lapsilleen. H yvä, k u n saisi e d e s liha
palan niille joka päivä, etteivät hei
kontuisi».
K a t r i : »Niihin apteekin rohtoihin v a s ta tu rh a a n ra h a n s a k a n ta a ja suuri vahinko on k a s v a v i a lapsia lääkkeillä m y r k y ttä ä . L ih aru o k a se juuri heikon-
taa, etenkin lapsia. P ie n i v a t s a ei s a a irti r a v in to a lihasta, ei jaksa sulattaa v a ik e a s ti su la v a a ruokaa. Ei voi e rit
tä ä siinä lö y ty v iä huonoja aineita. Niitä jää v e re e n , v a rsin k in v irts a h a p p o a , jos
ta reu m atism it ia m onet m uut taudit s y n ty v ä t» .
L e e n a : »No siitäköhän s y y s t ä m u u ta m a ihminen on niin k a n k e a ja köm pelö, ettei paljon liikkum aan p ä ä se. J a tuo T aip aleen M a n ta k in on ihan k o p p u r a a n kuiv ettu n u t, k y h m y jä ja p attia tä y n n ä , kun on a h k e r a a n sitä li- h a s o p p a a ja puljonkia k e ittä n y t. M utta kyllä siellä sitte t ä y t y y usein k u p p ari ja hierojakin olla ja sa u n a on lä m m ite t
t ä v ä h y v in usein, m uuten hän vissiin jäisi sä n g y n omaksi. Kyllä minäkin tu o ta k o lo tu sta olen m o n e t y ö t tu n te nut, m u tta kyllä kai minä sen lihaosani s e n tä ä n syön. Ei sitä s u u rta p a la a saak- kaan. Ei eläkeläisellekään liikoja a n n e ta, kyllä sen v a a n nauttii, m inkä saa».
T a a v a: M itä se ta u ti ru u a s ta tulee, k u nhan v a a n luulevat. Ei sitä a r v a a r u v e t a e lä m ä ä n s ä m u u tta m a a n , v a ik k a minullakin, on alinom aan V aivaa v a t s a s s a ja s ä r k y ä selässä. Kai se ty ö s tä
tulee ja k y lm ä stä . J a m inkä kohtalon J u m a la kulleKin sallii».
K a t r i : » l y ö ei tee ihm istä s a i r a a k si, eikä J u m a la k a a n ole m e itä s a ir a s ta m aan luonut. Velvollisuutemme on e t
siä te r v e y t t ä , ja luonnonlakia s e u r a a m alla p y s y m m e te rv e e n ä . Vieiäpä s a a v u ta m m e te r v e y d e n , vaik k a olisimme sen m enettäneetkin».
L e e n a : »O ikeinkohan tuo kolotus m inustakin vielä häviäisi, jos minä r a s kisin lu opua siitä lihaosastani?»
K a t r i : »V arm aan siitä olisi h y ö ty ä . Kyllä k o lo tu k se t aina lakkaa, kun veri uudistuu p u h d a sta r a v in to a k ä y t t ä m ä l lä».
T a a v a : »Kuinka se v o isi e n ä ä ik ä ihmisellä v e ri uudistua?»
L e e n a : »Kyllä se voi uudistua, kun aina u u d esta r u u a s ta tulee u u tta verta.
Kuka ties siitä lehmän r u u a s ta on sit
tenkin apua. Jo s nuo k o lotuksetkin jä
s en istä lakkaisivat. H arv o in ne lehmät s e n tä ä n ta ita a reu m atism ia sa ira sta a »
K a t r i : »Niin, lehm äthän s y ö v ä tk in juuri sitä elonvoim aa, jota aurinko v a laa kasveihin».
T a a v a : »Jos se v a a n olisi totta, e ttä ruuan m uutos t e r v e y t t ä toisi, niin kyllä m inäkin sen m u u tta a uskaltaisin».
L e e n a : »Kaiketi se t o tta on, kun k e r r a n paljon ihmisiä m aa ilm a ssa elää k asv irav in n o lla. Minä olen lukenut sen
KIRJEESTÄ. » . . . Valitsen n y t mie
luummin luontaisen hoidon, kun ei l ä ä kehoito ole neljän vuoden aik an a k y e n n y t p a r a n ta m a a n P irk k o - ty ttö ä m m e . — Liityn m y ö s jä s e n e k s i T e r v e y d e n Ys
täviin.» E H.
PÄIVÄMAKSUT P a im io n Luomnonpa- ra n to la ssa o.n kokeeksi entisestäänkin alennettu kaikissa m aksuluokissa 5:—
mk. p ä iv ä ä kohden ja pidempiaikaisilta
kirjoista. Luulen, e ttä minäkin jätän sen lihaosani s y ö m ä ttä . S a a v a t v aan talo sta a n ta a o m e n ia ja m arjoja enem män».
T a a v a : »Tahtoisin niin mielelläni teh d ä jotakin te r v e y t e m m e hyväksi, kun m enee niihin lääkkeisiinkin a r v a a m a tto m a t sum m at, eikä ku iten k aan p y s y tä te rv e e n ä . E hkä ko k em u s auttaa minua. T ahdon kokeilla, minkä vaiku
tuksen ruuan m uutos sa a aik aan t e r v e y te e m m e . Minä siis p äätän sittenkin jä rje stä ä e läm ää toiseen tapaan, kun k e r r a n siinä helpom m allakin pääsee.
Kai siilien ukkokin suostuu, kun asian hänelle selitän. En osta enää m a k k a ra a lapsillekaan, v a a n s a a v a t s y ö d ä keittä- mättäkin, m itä v a a n voi. Ne meidän h a p p a m e t om enat voin siivuina k u iv a t
ta a ja a n ta a lasten s y ö d ä koulum atkoil
la. Aina ne tu n k e v a tk in s y ö m ä ä n om e
nat, p o rk k a n a t ja lantut raak an a, kun niitä keittoon kuoritaan. Kesällä s a a v a t k o o ta m arjoja ja k a s v a t t a a ju urikasvia talvekseen».
K a t r i : (hartaasti) »Tehkää vaan niin, e tte sitä kadu! Kun me muutam m e eläm ä n ta p o ja m m e syöm ällä y k s in k e r
taista ja p u h d a sta k a sv ira v in to a , voim me luoda y m p ä ristö ö m m e k in iloa ja te r
v e y ttä , sek ä t y y t y v ä i s t ä mieltä ja us
k o a elämään».
Liina Aalto.
enem m änkin, riippuen alennus kuitenkin siitä, paljonko tarv itse e hoitoa.
KYSYMYS SEKIN. T u n n ettu kirjai
lija B e rn h a rd Shaw on jo ennenkin k y s y n y t ja vielä nytkin: »Jos minä pistän puukon jonkun ihmisen ruumiiseen ja otan hän eltä s a ta puntaa, niin minut v e d e tä ä n oikeuteen ia runsaistaan.
Miksi sitten k i r u r g i l l a on oikeus r a n k a is e m a tta p istää toinen kuoliaaksi ja o tta a tä s tä sata puntaa »palkkioksi?»
R O K O T U K S E E N P A K O T U S O IK EUSK ANSLER IN R A T K A IST A V A K SI
'Viime elak. 17 p:nä jätti allekirjoitta nut Oikeusk anslerille seuraa.van kantelun o m a s ta ja kan telu u n yh ty n eitten useitten las ten vanhem pien puolesta m a a n e.ri seu d u ilta:
»Jo v:sta 1929 alkaen on m aassam m e harjoitettu erikoisen ankaraa rokotta
mista, jonka kohteeksi ovat joutuneet varsinkin kansakoululapset koko m aas
sa. Rokottamattomia on kansakouluista erotettu ja uusille oppilaille on rokotus pantu kansakouluunpääsyehdoksi.
Kun voim assaolevassa O ppivelvolli
suuslaissa ei ole rokotuksesta mitään määräystä, mikä onkin luonnollista, kun asetus on valistuneem m an kehitystason tulos, niin on rokotuksen asettam inen kansakouluunpääsyn ja koulussaolem i- sen ehdoksi täysin Oppivelvollisuuslain vastainen. T ässä on siis harjoitettu il
meistä lain rikosta eli on liitetty m ainit
tuun lakiin rokotuspykälä vastoin edus
kunnan lainlaadintavaltaa.
T ässä yleisen rokotuksen toim eenpa
nossa on m yöskin sivuutettu v:n 1920 rokotuslaissa maaherroille varattu o i
keus, että rokotuksen jossakin läänissä saa toimeenpanna ainoastaan m aaher
ran antaman m ääräyksen perusteella.
Vaikka maaherrat eivät ole antaneet ro- kotusm ääräyksiä, niin on yleistä roko
tusta toimitettu koko m aassa viim e vu o sina. Rokotus on siis tämänkin lain mu
kaan laitonta ollut.
Jos taas Oppivelvollisuuslain ohessa on tahdottu noudattaa jotain vanhaa ja jo aikansa elänyttä rokotuslakia ja sitä sovittaa nykyaikaan, niin on sekin sekä
O ppivelvollisuuslain hengen että tarkoi
tuksen vastainen ja aivan sopim aton.
Ennen oli kansakouluunmeno vapaata, joten valistuneet vanhem m at vo iv a t jät
tää lapsensa poiskin koulusta, jos eivät rokotusta h yväk syn eet. Mutta nyt on kouluunmeno pakollista. Kun siis v a a ditaan pakollisen kouluunmenon y h te y d essä m yöskin pakollista rokottam ista, niin on täten kiristetty rokotuspakkoa.
Eikä tällaiseen kiristykseen ole kenel
läkään yk sityisellä eikä k eskusvirastoil
la oikeutta ilman eduskunnan h y v ä k sy mää lakia.
Monet lasten vanhem m at ovat viim e vuosina p yytän eet, mikä sisäm inisterin, mikä läänin maaherran, mikä jonkin muun apua voidakseen pelastaa lapsen
sa terveyd en ja saadakseen lapsensa kansakouluun rokottam attom ana, saa
matta kuitenkaan mistään apua.
Kun taaskin n äk yy kansakoulujen avausilm oituksissa useilla paikkakunnil
la olevan vaatim us, että kouluunpyrki- vät lapset on rokotettava ja että rokot
tamattom ia ei oteta kansakouluihin, niin pyydän täten om asta puolestani ja liit
teissä mainittujen, tähän kirjelmään osaaottavien puolesta, että H erra Oi
keuskansleri kiireellisesti ottaisi tämän asian huomioonsa ja ryh tyisi asianvaa- timiin toimiin, jotta O ppivelvollisuusla
kia sellaisenaan ruvettaisiin noudatta
maan ja kaikki oppivelvollisuuslain mää
räämät lapset pääsisivät kansakouluihin olkoot rokotettuja tai ei, koska rokotus
K U N T E R V E Y S H O IT O K E S K E Y T E T Ä Ä N , NIIN M ITÄ S E U R A A ? On h y v i ä tav allista, e t t ä luontais ta hoitoa
y r i te t ä ä n v a s t a viimeiseksi, k u n ensin on lä ä k k e itä la tk it tu tai a n n e tt u e rilaisia ruis
k eita ve re e n panna, on s a i r a a l a s s a oltu, on oltu kipsisiteissä, v e n y ty s h o id o s s a tai lei
kelty. Kun e l ä m ä tuntuu v a a n heik ontuvan , niin s itte n vielä k o e te t a a n lu o n n o n p a r a n to - lan k in hoitoa.
J a kun on paljo n k ä r s itt y , a ik a a j a v a r o ja k in kulutettu, näin pitäisi luontaishoidon a u t t a a m u u ta m a s s a p ä iv ä s s ä . Ellei niin käy, on sekin hoito h e id ä n m ie le s tä ä n a u t t a m a tonta.
U s e ita tälla isia ra u k k o ja v o id a a n vielä a u tta a , ainakin k ip u j a li evittää. H a r v a 'kui
tenkin y m m ä r t ä ä , e tte i perinpohjin tuhottua ru u m is ta void a aiv a n äk k iä p a r a n t a a , v a a n siinä ta r v i t a a n aik aa, kun ruum is tar v itsee uu distua, p uhdis tu a ja a iv a n uusilla elonvoi- milla v a h v is ta a . T ä m ä v a a ti i aikaa , usein k u u k a u s im ä ä r iä .
V aik eak in s a i r a s v ie d ä ä n usein kotiin heti, k u n on p ä ä s s y t p a ra n e m is e n alkuun. A rv el
laan, e t t ä hoid etaan k o to n a . T o sin moni on k o to n a it s e n s ä hoitanutkin terveeksi: s a a tu a n s a l u o n n o n p a r a n to la s s a h y v ä n alun j a opin. M u tta kotihoito m e n e s ty y vain h a r
ja kansakoulunkäynti ovat eri asiat v o i
m assaolevan O ppivelvollisuuslain mu
kaan.»
Paim iossa elokuun 16 p:nä 1934.
S a m p s a L u o n n o n m a a . M ukana s eu rasi liitteinä useitten la ste n v a n h e m p ie n kirjelmiä, jo ista asia lähem min setvisi ja jo illa o sallistu ivat m ainittuun k a n teluun.
voille, sillä siinä ta r v ita a n välineitä j a apua, varsinkin , jos s a i r a s on heikko. H o ito ta vallis esti jä ä k esken ja s e u r a u k s e t o v a t k o h ta lo k k aat, yleinen taudin pahenem inen ja usein v a rh a in e n kuolem a. J o s t ä h ä n p a k o t
ta a k ö y h y y s , niin asiaa em m e voi auttaa.
iMutta usein o v a t ivairakkaiitteti om aise t s y y llis iä tällaiseen hoidon kesk ey ty k seen . R a h a on k a ll iim p a a kuin terveys. Varsinkin, jos s a ir a s on jo vanha. N uoret perilliset t a h t o v a t olla s ä ä s tä v iä , e tt ä perintö tulisi isompi. K u r ja a on tällainen k ä s i ty s k a n ta , m u tta ei ollenkaan harvinaista.. Moni v an
hus, jo k a a h k e ra lla ty ö llä ja s ä ä s t ä v ä i s y y dellä on k o o n n u t itselleen sievoisen omaisu u
den, sa a k ä r s i ä ja m e n n ä v a rh a i s e e n h a u ta a n om aisten ra k k au d en p u u tteen j a ahneu
d e n tähden.
M u u tam a e sim e rk k i valaiskoon, asiaa. P a i mion lu o n n o n p a r a n to la a n tu o d a a n nuori t y t tö, jo k a oli p a h a s t i palanut, melkein kok o .alaruumis. L ä ä k ä r in hoidossa oli sa ira s p a hentunut, k ä r s ie n kau h easti. Suure lla työllä ty ttö n e n s a a tiin v iikossa tu n tu v a sti p a r a n e m a a n j a olisi k e s t ä n y t e h k ä p a r i kolme v iik
k o a vielä ja ty ttö olisi ollut terve. Mutta viikon k u lu t tu a tuli se, jonka ra h a l lis ta apua toivottiin, h än ku n oli v a r a k a s , ja vei y h t ä k k iä s a i r a a n pois. Kuinka la p s ip a ra n kävi, ei ole tietoa.
Nuori m aisteri tu o d a a n lu onn o n p aran to - la.an, ollen v aik easti herm ostu nut; aivan tol
k u to n ja toisinaan niin raivo, että tarvitsi eri ho itajan. P a r a n e m a a n rupeaa hänkin, m u t ta p a rin kuukauden kulu ttu a viedään, k o sk a ei ollut e n n ä m uuta kuin ajoittaista;
s ekavuutta. H o ito jäi kesken ja sittemmin oli P itk än iem i neitiparan olinpaikka.
Nuori o p e tt a j a t a r sa ira s ti va ik e a ta liermo- y.m. vikaa;, p a ra n e e lu o n n o n p a r a n to la ssa k u u k au d ess a jotenkin 'hyväksi, v ie d ä ä n kes
ken pois, k u n isä arveli, e t t ä s a a ru v e ta k o titöihin. Neuvoin kotihoitoa. Kuulin, että hän s e n t ä ä n ajan m ittaan k o k o n a a n para ni, ollen n y k y ä n v ir a s s a .
K u v aav a j a v a r o t ta v a on m i e le s tä n i seu- r a a v a ta p a u s :
Luonn onpara ntolaan, tulee h a rv in a is e n s a i ras ikämies, valittaen, ettei otettu sa ira a l a a n , kun epäiliv ät p a ra n e m is ta ja hoitokin olisi ollut v aikea ta. Monien p y y n tö j e n j a a j a t te lujen tuloksena oli, e tt ä o tin h ä n e t hoitoon, k un e r ä s h o ita jis ta lupasi o t t a a hänen h u o lekseen, sillä hän todellakin ta r v its i paljon huolta ja h y v ä ä hoitoa. R y h d y ttiin v a i
keaan työh ön— todella vaik ea an , sillä mies
p a r k a oli puoliksi mätänemistiilassa. H ä nellä oli r a h a a 4,000 mk. ja sanoi, e ttä r a h a ei tee kiusaa, jos v a a n v o id a a n h o ita a ja v ä h ä n k in on toiveita.
Jo viikon k u lu ttu a s a a d a a n taudin, v a lta n u je r re tu k s i ja oli h y v i ä toiveita p a r a n e m i se sta. M utta sitten tuli h ä n e n p o ik a n s a ja ty t t ä r e n s ä y h t ä k k i ä h a k e m a a n h ä n e t pois, ar vellen, e tt e i is ä kuitenkaan p a r a n e ja r a ha m enee v aan hukkaan.
M ie sp a rk a olisi edelleen ta r v in n u t h a r k i t tua ja alituista hoitoa, jo k a näin k e s k e y t e t tiin.
Kuulin p e r ä s tä p ä in , e tt ä h ä n oli pian k u o l
lut k o to n a . O m a is e t s a i v a t perintö ä, jo nka v ä h e n e m is tä niin pelk äs iv ät. V aan tu skin pa oli heille s u u r e s ta k a a n p e rin n ö s tä siunausta.
Surullista!
L E H T IK U K K A SIA R O K O T U K S E S T A E r ä ä s s ä san o m aleh d es sä, e m m e viitsi ni- meä m ainita, oli k e s ä l lä s e u r a a v a k in p ä t k ä :
»'Rokotus on lä ä k e tie te e n hienoim pia k e k sintö jä sa ira u d e n ja ku o lem an k a r k o t t a m i
seksi. Olisi k a ik e n jä r je n v a s ta is ta , olla k ä y t t ä m ä t t ä sen ta r jo o m a a suojaa.» Alla nimimerkki A. L.
S a m a s s a lehdessä oli väihän m y ö h e m m in oikein kuvall a v a ru s te ttu selostu s, e t t ä r o kotus ainetta v a lm is te t a a n ta i a in a k in on ai
komus v a lm is ta a k a n a n m u n ista . Oli jo m u nako rin viereen laitettu r o k o t e tt a v a lapsi, uhrieläinkin, johon m u n a k o r is ta v a a n joh
dettiin m u k a ro k o tu sain etta.
Mitä lehti on ta r k o itta n u t tällaisella k u valla ja selostuksella, on v a ik e a sanoa. Ehkä
oli ta r k o itu s h ä m ä t ä r o k o tu s ta v ie r o v ia y k sin k e rta isia ihmisiä, jo ista moni ei tie d ä ol
lenkaan, m is tä ro k o t u s a in e t ta sa a d a a n . Tai e h k ä p ä lehden toimitus itsekin jo inhoo va- s i k k a m ä t ä ä ja toivoo jo ta in m u u to sta .
M u t ta perin oli ty p e r ä keksintö k o k o jutussa. J o s te r v e tt ä m u n a a pan taisiin lap s en vereen, niin ei se n yt, v a ik k a onkin luonnotonta , lienee vallan p ah in ta m y r k k y ä . M u tta ollak seen » h y v ä ä ja a u tt a v a a r o k k o ainetta», p itäis i m u n a a n k in ensin p a n n a t a r peellinen m ä ä r ä i s o ro k k o - ja m u i ta pasillia m ä t ä n e m ä ä n ja. k a s v a m a a n . M u tta t i e tä ä h än k a it jokainen, m ill a is ta il e ty s tä ja h a ju a s y n n y t t ä ä m ä d ä n n y t m u n a . Ei ole leik
kiä sen viljeleminen. L a s te n ve re e n pasil- leilla k y l l ä s t e t t y ä m u n a m ä tä ä ! »Hyi ol
koon! !,»
K asvatus raakuuteen
T ä lla in e n luvun nimi lienee m o n e s ta k u m mallinen. V a a n m in u n m ielestäni e.i siinä ole o lle n k a a n liik aa s a n o ttu n a .
S ain s e u r a a v a t a ja t u k s e t ta ju n ta a n i k a t seltu ani k e r r a n e r ä ä n k u v a le h d e n k a n tt a , jo s s a oli k u v a ttu n a h y v in m a h t a v a poik a
nen, n ä y te lle n itsetie toista n a a m a a ja suuria n y rk k e i l y k i n ta i t a . V ieläpä oli siv u u n m e r k i t ty : »uusi nyrkkeily polvi».
Kun tietää, millä innolla p oikanulikat toi
s ia a n ilman ke h u m ista k in muk iloivat, niin m itä h ä n tu le e k a a n u u d e s ta polvesta, jo n k a n y r k k e i l y h a r r a s t u k s i a jo la p s e s ta asti k e h u t a a n ja y ll y te t ä ä n oikein n y r k k e ile m ä ä n ja n u je r t a m a a n toinen henkihiev eriin .
S a n o ta a n usein, e t t ä se p a rh a ite n josta kin a s ia s ta puhuu ja k ir jo itta a , jo k a ei a s ia a tun
ne. Voipa usein niin allakin. T u n n u s ta n p a m inäkin , e tte n ole oik e a ta n y r k k e i ly ä k a ts e l
lut, en k ä a iokaa n, sillä jo pikku poikana se lla ista n ä in ihan ta r p e e k s e n i j a k a u h u k s e ni. Se tuntui jo silloin r a a k u u d e n huipulta, jomimoista e n ta h d o e n ä ä 'katsella, v aik k ap a jäisinkin » siv isty k sestä» ta k a p a ju lle tä s s ä suhteessa.
Sitä v a a n olen vuosiv u o d elta y h ä en e m m än ihm etellyt, e t t ä ihmiset suurin joukoin m e n e v ä t k a t s e le m a a n ja ih ailem aan sellaista.
E t t ä s a n o m a le h d e t m y ö s sitä y li s t ä v ä t, sitä ei sovi k e n e n k ä ä n ihmetellä. Ei se muka. ole m itä ä n , e tt ä toinen h enkihieverissä joutuu tappiolle, toisen s e lv ite s s ä m y ö s v ä s y n e e n ä ja usein viallisena. K u o le m a k a a n ei ole ollut h a rv i n a is ta ta i invaliidiksi tulo.
S a m a a on painikin. Sekin o n tu rm iollista sen harjoittajille. Ei ole viha j a k iukku kau
k an a pa inissa. Usein, se ju lkisestikin tun
n u s t e ta a n lehdissä. Monta onnettomuutta on painissakin sattu n u t, o tt a m a t ta k a a n lu
kuun sitä, e tt ä s e k a s v a t t a a sek ä pain ijan e ttä k a ts o j a n raakuuteen. Ihmisyys, r a k kaus, s ä ä li ja m o n e t m uut p a r e m m a t tunteet t ä y t y y v a im e n ta a k a ts e lla s s a moista hom
maa.
M iekkailua e n m y ö s k ä ä n ole n ä h n y t, e n k ä s itä vois ik aan katsella. Siksi u h k a a v a a ja r a a k a a on sekin. Harjo itu ksen p ä ä m ä ä r ä n ä on onnistunut, ta p p a v a isku, jo s ta on k a u k a n a r a k k a u d e n v a lta a m a ih m is yys.
J a m itäh än ovat muut kilpailut ja urhei
lu t? Tavotellaam huip pu s aav u tu k sia te r v e y den ja elä m ä n m e n e s ty k s e n uhalla. Voitta
jakin yli voim ien v ä s y n e e n ä s a a »kunnian
sa ». Voittaja; s a a k unnia nsa ja »yleisön»
ihastuksen osakseen, voitettu, joka m y ö s p a r h a a n s a y r i tt ä ä , jä ä s y r j ä ä n ja h ä p e ä ä n . Ei.
m is s ä ä n il m aannu h itu is tak aan lähimmäisen ra k k a u t ta niitä k o h ta a n , jo t k a m yös p a r h a a n s a k o e ttiv a t tu r h a n k u nnian j a maineen tav oittam iseksi.
J a mitä on sitten tuo maine, kansajoukon h u r r a u s ? Ei todella; m i n k ä ä n arvoista.
K um m alta kuuluu la u s e : »Suomi voitti!»,
»Suomi hävisi!;» Ikäänkuin se niin suuri asia olisi, jo s joku juoksee hiukan k iivaam min k u in joku toinen, heittä ä k e ih ä s tä pi
dem m älle kuin joku muu, h y p p ä ä k o r k e a m malle kuin toiset, t y r k k ä ä n y r k i ll ä ä n toisen henkihieveriin, lyö m ie k a lla a n toista p a r e m min tai m u u ta sellaista, jo s t a todella ei ole m i tä ä n h y ö t y ä ken ellekään .
J a k ä y t ä n n ö n k a n n a lta k a ts o e n : Eihän, juok sulla oie n y k y ä ä n m i t ä ä n m erk ity stä, kun puhelimella, autolla, lentokoneilla ja
Osa M y lly k a llio ta , luo n nonpar a n to kin m ielu isa v a lo k y lp y p a ik k a . V a lo k u v a 1219 1934.
muilla uusilla keksinnöillä void aan to im i tta a asiat nopeasti ilman v a n h a n a ik a ista juoksua.
Mitä h y ö ty ä on keihää-nheitosta, h y p p ä ä m i ses tä, vie s tin ju o k su s ta ja m o n e s ta m uusta
hom m asta, jotka p a r i tu h a t ta vuotta sitten olivat tarpeellisia, m u tta ei e n ä ä .
T ä m ä toteaa, ettei ole k y e t t y k e k s i m ä ä n aja llem me sopivia urh eilu m uoto ja ja tapoja, ja e tt ä k orkeam pi henkinen k e h ity s tälläk in alalla on j ä ä n y t s y r j ä ä n , a n ta e n sija n ru u miillisille voimille.
!Järke;vä te r v e y d e n h o ito on tä s s ä m y ö s kau kan a. P o n n is te lu t yli voimien v aan pi
la a v a t terveyden, k u te n k o k e m u s on kyllin selvästi todennut.
TERVEYDEN YSTÄVIEN TYÖKER- HO on toiminut jo v : s t a 1932 alkaen.
Sen p e ru sra h a sto n lahjoitti opettaja Maiju Tuomi, tu tu s tu ttu a a n luontaiseen hoitoon ja T e r v e y d e n Y stä v ie n toim in
taan. Ja o ltu aan viime k e s ä n v a k in a i
sesti a u tta m a s s a p a ran to lan ty ö tä hän sekä omalla että a s ia a h a r r a s ta v ie n hoi
dokkien k a n s s a pitkin k e sä ä in n o k k a a s ti lämmitti toistenkin s y d ä m e t työhön.
K erran viikossa pidettiin erikoinen työ- kerhoilta, jossa työskenneltiin, luettiin, keskusteltiin ia laulettiin. U seita erilai-
En ti e te n k ä ä n ta hdo n ä is s ä a sio iss a a s e t
tua k e n e n k ä ä n tuom ariksi. Kullakin on va,- paus h a r r a s t a a sitä mitä y m m ä r t ä ä ja mihin p y s t y y . Olen v a a n ta h to n u t h u o m a u t ta a , e ttä n y k y a ik a i s e s s a v o im a ilu s s a ja urheilua-
N
s a on h y v ä annos a j a t te l e m a tto m u u tt a , pin ta
puolisuutta ja aik eellisimmankin ra k k a u d e n puu tetta.
Ajatella, pitäisi niitäkin asioita, jo tk a o v a t jo niin m uo d issa, ettei k u k a a n viitsi e n ä ä a jatella, k ä s i t e t ä ä n ne tä y s in .hyviksi v aan sen vuoksi, e ttä s u u r e t k a n s a n j o u k o t h u u ta v a t ja s a n o m a le h d e t k ir jo itt a v a t la a j o ja selostuksia p a ls to je n s a tä y t te e k s i ja t y y d y t tä ä k s e e n ihm is ten uteliaisuutta. S. L.
siä töitä valmistui, ku ten kassia, p ö y t ä liinoja, sukkia, pesu k in taita y.m . h y ö dyllistä, joita sitten m yytiin. T oim in
n a s s a oli eri tekijänä kaunis nukke, jo
k a arvottiin. Nim en a r v a a jia lopulta il
m aantui kolm e, joitten k e sk e n a rp a ratk aisi sen Liina Aallolle, joka jälleen lahjoitti n u k e n ty ö k erh o lle u u d e sta a n
a r v o tta v a k s i. ■
T y ö k e rh o n r a h a s to o n oli k a rttu n u t y h t e e n s ä 1,190:— mk., m ikä sum m a hallituksen p ä ä tö k s e n m u k a a n s iirre t
tiin liiton rahastoon.
