Viim e n u m ero ssa julkaistiin o sa lehtem m e to im itta ja n v a s ta u s ta oikeusm i
n iste rin k a n te e se e n ja loppulausunnon. Ju lk aisem m e tä s s ä vielä m u utam ia t ä r keim piä lukuja m ain itu sta k irjelm ästä.
ROKOTUSAINE, SEN VALM ISTUS JA MITÄ SE SISÄLTÄÄ.
Kun syytekirjelm ässä mainitaan erittäin rikoksellisena lehdessäni julkaistua lausetta:
»Rokotusaine on kauheata iletystä. S e pilaa puhtaan veren. S e tuottaa monia tauteja yleistä heikkoutta ja kuolemaa»,
niin pyydän asiaa lyh yesti valaista.
Kansamme enem m istö, sivistyn eetk in mukaan luettuina, ei tiedä, miten ro
kotusaine valm istetaan, sillä siksi tarkoin on maan lääkärikunta salannut asian.
Ei sanom issa eikä kirjallisuudessa ole asiaa julkaistu. Ainoastaan rokotuksen tutkijat ovat selostaneet asian tämän puolen. Lääkintöhallitus kyllä vuosiker
tom uksissaan ilmoittaa, että vuosittain käytetään 50— 60 vasikkaa rokkoseeru- min valm istukseen, mutta ei selosteta miten valm istus tapahtuu.
Koska tämä on tärkeä, niin selostan lyh yesti:
Annan lontoolaisen lääkärin selostaa sitä:
V irallisessa terveydenhoitolautakunnalle antam assaan kertom uksessa sanoo
»Vasikka sidotaan pöytään niin lujasti, ettei s e voi itseänsä liikuttaa. Sitten ajellaan sen vatsanahasta pois karvat. Tämän jälkeen tehdään vatsanahkaan 60— 120 pientä leikkausta, joihin hierotaan rokotusainetta, jona käytetään joko
lapsen käsivarresta otettua rokotuksen aiheuttamaa mätää, tai isorokkoon sai
rastuneesta ihm isestä tai jo ennen vasikan m ahassa kehitettyä märkää».
Sitten vasikka pannaan navettaan, sitoen niin lujasti, ettei se voi itseänsä nuoleskella. Kahdeksan päivän kuluttua pannaan vasikka uudestaan pöytään ja puserretaan pihdeillä märkä pois pesäkkeistä.
Täm ä saastaisuus sitten sekotetaan glyseriinillä ja käytetään», sanoo m ai
nittu lääkäri. Ja lisää:
»Ja tätä he nim ittävät tieteeksi!
Mikä enin kum m astuttaa minua, kun ajattelen tätä oikeudenvastaista ja epä
tieteellistä toim itusta, on se, että ihm isille uskotellaan, että vasikasta näin saatu rokotusaine on puhdasta ja täysin vaaratonta ja että he uskovat sen».
Sanotun perusteella jo jokainen ym m ärtää, ettei rokotusaine ole puhdasta ja vaaratonta, kuten väitetään, koska se sisältää ensi sijassa isorokkopasillia.
Ja kun tämä rokotusm ätä on jo alkuisinkin epäm ääräistä ainetta, jota kukaan ei voi tutkia, niin on rokotusaine jo ilman mitään tietee lisiäkin to
disteita ilettävää. Ihmisen alkeellisinkin vaisto jo pelkää sellaista ainetta.
A siaa o v a t m yös lääkärit tutkineet. Niinpä v:na 1929 tutkittiin R uotsissa k äytettävää rokotusainetta hallituksen toim esta ja tuli todetuksi, että yksi kuutiosenttim etri sisälsi yli 180,000 erilaista basillia, joista monet hyvinkin vaa
rallisia. Ja vuonna 1930 tammik. todettiin, että O slossa rokotetut vasikat sairas
tuivat suu- ja sorkkatautiin, mikä on hyvinkin vaarallista lääkärienkin mielestä.
A siasta nousi aika hälinä Suom enkin lehdissä, mutta s e pian taukosi, kun asia oli rokotukselle vaarallinen.
K oska olen eräässä kirjoituksessani väittänyt:
»Rokotus on kaikkein tehokkain tautien lähde», niin on sekin todistettava.
Aluksi esitän lääkärien lausuntoja yleen sä rokkoaineesta ja sen aiheuttamis
ta taudeista. Kun om assa m aassam m e ollaan tässä kohden vielä alkeellisella kannalla, ei kukaan lääkäri ole rokotusainetta eikä rokkovaaroja tutkinut — ei ainakaan julkisesti esittänyt m ielipiteitään — niin on turvauduttava vanhempain sivistysm aitten lääkärien lausuntoihin:
Niinpä sanoo:
Prof. ja tri E. M. Crookshank: »Minä väitän, ettei tieteen avulla voida puo
lustaa rokotusta. — Emme tunne mitään keinoa, jonka avulla voisim m e erottaa, milloin rokotusaine on vaaratonta ja milloin se voi aiheuttaa kuppaa».
Prof. A. R. W allace: »Ei voida todistaa, että rokotus olisi voinut pelastaa ainoatakaan ihmistä. P äinvastoin on se suurempi kuolemain aiheuttaja kuin itse isorokko. R okotus on y k si aikamme kauheimpia erehdyksiä».
Prof. Rob. Koch: »Ei voida kieltää, ettei rokotus aiheuta useita tunnettuja tauteja, joista syfilis, ruusu ja haavataudit ovat peljättävim m ät».
Tohtori Artur Lutze: »Ainoastaan rokotuksen lakkauttam isella katoaa kurk
kumätä. Ennen rokotusta ei tätä tautia tunnettu».
Prof. W irchow : »Ej kaularokko, kurkkumätä, ole muuta kuin oikeata rok
koa, variola».
Lääkintöneuvos Fiirst: »Kurkkumätä ilm enee huom attavam m in usein heti rokotuksen jälkeen».
Norjalainen lääkäri J. VViesener: Tosi on, että lapsia kuolee suoraan rokko- m yrkytykseen, sillä rokötus aiheuttaa useita vaarallisiakin tauteja».
Tri W . W insh: »Voin varm asti sanoa, että n.s. suojelurokotus aiheuttaa kau
heita vahinkoja. Itse olen lääkärinä nähnyt yli 20 enem m än tai vähem m än vai
keata rokotusvahinkoa».
Ranskalainen tri H. Boucher: »Rokotuksen tultua y leisek si on tuberkuloosi lisännyt hävitystään, vanhat rutot ovat jälleen ilm estyneet aikana, jolloin rau
ha, hyvinvointi, terveydenhoito ja siv isty s vallitsevat». »Minä vakuutan, että lääkärit väittäessään rokotuksen vaarattom aksi, ereh tyvät pahasti ja siten o so it
tavat olevansa ennakkoluulon vallassa, jolle ei kukaan mitään voi».
Virginian terveysm inisteri B eckertt: »Rokotus on tappanut ihmisiä en em män kuin isorokko. T uleva lääkäripolvi nauraa niitä suojelutoim ia, joita roko
tus on».
Tri W . Hadvven, joka on saanut Englannin lääketieteen ja kirurgian kulta
mitaliin, lausuu: »Rokotus on suurinta puoskarointia, mitä milloinkaan on har
joitettu siv isty n eessä yhteiskunnassa. Lääkärinä minä väitän, että rokotus toukkaa tervettä järkeä. Syfilis, kuppa y.m . taudit ovat nelinkertaistuneet sen jälkeen kun rokotus pakollisena tuli käytäntöön».
Vaikka Suom essa eivät lääkärit eikä lääkintöhallitus olekaan ruvennut tut
kimaan tautien syitä, niin lääkintöhallituksen tilasto kuitenkin puutteellisenakin antaa valaistusta siihen, mitä rokotuksella on saatu aikaan.
Sotavuosina 1915— 19 sairastui m aassam m e isoonrokkoon 7,641, kurkkumä
tään 23,600, tulirokkoon 25,061.
Tunnettu on, että mainittuina vuosina rokotettiin uhaten vastahakoisia lin- navankeudella tai 8,000:— mk:n sakolla. Kuinka paljon silloin rokotuksia sa a tiin, ei ole tiedossa.
S otavuodet toteavat sen yleisen totuuden, että isorokko on s o tien, nälän ja huonon ruuan, likaisuuden ja kaiken sodan aiheutta
man kurjuuden tulos. Historiakin on tämän aina todennut.
Kun sitten v :sta 1920:stä alkaen taas olot vähitellen paranevat, niin m aini
tut tauditkin lakkaavat tai ainakin tuntuvasti vähenevät niin, että kun esim .
V:na 1919 oli vielä isoarokkoa 1,759, tulirokkoa 7,395 ja kurkkumätää 8,851, niin alenivat ne 1921 isoarokkoa 27, tulirokkoa 1,350 ja kurkkumätää 3,940.
Ja sitten kun rokotusta yhä vähennettiin, kun kansa sitä kovin vieroksui eikä enää ollut keisarivallan aikuista uhkaa niin mainitut taudit yhä vähenivät, niin että v. 1927 oli kurkkumätää vain 876 ja tulirokkoa 1,966. Isorokko oli hä
vin n yt lähes kokonaan.
Jos lääkintöhallitus olisi laatinut tarkan tilaston siitä, kuka isoonrokkoon sairastuneista oli rokotettu, kuka ei, niin voisi rokotuksen vaikutuksesta sanoa jotain asiallista.
N yt voim m e sanoa kuitenkin, ettei rokotus pelastanut nälkäisiä ja huonolla ruualla ruokittuja, ei vankeja eikä vapaita, vaan että isorokkoa oli tuntuvasti rokottam isesta huolimatta.
Kun vanhem m issa siv isty sm a issa ovat lääkärit todenneet, että rokotus ai
heuttaa m onia tauteja, kuten tulirokkoa ja kurkkumätää, niin tämä väite tulee täysin todetuksi mainitulla tilastolla, koska mainittuja tauteja on sitä mukaa enem män mitä enem m än rokotetaan. Tämän asian puolen otan laajemmin to
distaakseni m yöhem m in toisien tautien y h teyd essä.
Jo nämäkin ly h y et viittaukset toteavat, että rokotus on todella hedelm ällisin tautien lähde.
ROKOTUS TUBERKULOOSIN AIHEUTTAJANA JA LEVITTÄJÄNÄ.
Edellä olen jo osaksi todistanut väitteeni, että rokotus on hedelmällisin tau
tien lähde. Mutta koska oikeusm inisteri on erikoisesti alleviivannut väitteeni, että m yöskin tuberkuloosi on rokotuksen aiheuttamaa ja levittäm ää, niin on tämä tauti aivan erikseen selostettava.
Tätä asian puolta olen useitten vuosien aikana tutkinut ja olen tästä paljon kirjoitellutkin. V anhem m issa siv isty sm a issa o v a t lääkärit ja muutkin tutkijat kirjoitelleet joukon isoja kirjoja tämän todisteeksi. Ei näin ollen voi tässä mai
nita kuin vaan muutamia ajatuksia, joitten toivon kuitenkin väitteeni täysin todistavan.
V ielä pari kolme vuosikym m entä sitten yritettiin meidänkin m aassa tutkia tuberkuloosin syitä, mutta sittem m in on siitä luovuttu. Ei sitä pidetä enää
»epidemianakaan», kulkutautina, kuten vielä tahdotaan selittää monien muitten vaarallisten tautien leviäm isestä. Tuberkuloositauti on maamme lääkärien m ielestä jo vakiintunut tauti, jonka leviäm istä kyllä koetetaan vastustaa, mutta jonka syitten tutkiminen on jäänyt syrjään.
Viim eisim m ät tutkim ukset toteavat vaan kuinka kauhistavan laajalla alalla
koko Suom essa tämä tuberkuloositauti nykyään tuhoja tuottaa. Kokemus joka päivä toteaa, että tuberkuloositauti ottaa uhreja miltei kaikkialta, sillä taudin leviäminen on kaikille huom attavissa. Ellei yleinen terveydenhoito olisi en tis
tä paremmalla kannalla, niin todella terveet o lisiv a t harvinaisia.
Kun lääkintöhallituksen vuosikertom ukset valm istuvat vasta noin kolmen vuoden kuluttua, en voi viim eisim piä tutkimuksia saada virallisen päteviä. Kun kuitenkin seuraavat tiedot ovat lääkärien antamia, niin lienee niillä todistus- arvoa.
Tri Göta Tingvald, joka on viim e vuosina tutkinut nuoria ylioppilaita ja tek
nillisen korkeakoulun oppilaita yh teen sä 4,850, on todennut, että näistä 91 % oli saanut tuberkelitartunnan jo opiskelem aan ryhtyessään, mutta että ruumiin elinvoim a oli tartunnan parantanut alkuunsa niin, että vaan pienempi osa oli enää todella vakinaisen hoidon tarpeessa. (Tuberkuloosilehti n:o 2 v. 1934.)
Samallaisia tutkimuksia on toim itettu Suonien arm eijassa v:na 1929— 30 ja on saatu selville jotenkin sam allaiset tulokset. On mainittuna aikana tutkittu 50,000 alokasta ja, vaikka tutkimusten tulokset eivät olekaan vielä lopullisesti tarkastettu lausuu lääkintäeverstiluutnantti Martti Savolin, että lähes 90 pros.
tästä tarkastetusta m iesjoukosta on saanut tuberkuloositartunnan.
Lääkintäeversti lääkäri J. W ellm an Viipurista m ainitsee, että »Pääasialli- simmin esiin tyvät nämä jälkitaudit (kuumeet) verenm yrkytyksinä ja ne vaikut
tavat huomattavalla tavalla sotaväen keskuudessa saatavaan kuolleisuus
lukuun».
(Nämä tiedot olivat rokotuksen puolesta k iivailevassa lehdessä U. Aurassa n:ssa 170 v. 1934.
Kun m erkityissä tutkim uksissa ei sanallakaan ole viitattu tuber- kelitaudin alkusyyhyn, huomautan jo tässä, ettei m aassam m e mi
kään muu ole voinut levittää tuberkuloosia kuin rokotus, jota lapsiin ja oppikoulunuorisoon on lev itetty kouluun pääsem isen uhalla. S a moin on so ta v ä essä sotilaskurin pakottamana istutettu ei ainoastaan isorokko- vaan muitakin pasillia, joten todella sotilaitten veri on tullut m yrkytetyksi.
Väitteitäni todistaa m yöskin viim e vuoden lopulla U. Suonien 317 num erossa annetut tiedot Suomen arm eijassa v:na 1932 sattuneista sairauksista. Siinä m ai
nitaan, että sanottuna vuonna oli Suom en arm eijassa sattunut 38,630 sairaalois
sa hoidettuaa sairastapausta. A sevelvollisia kuoli sanottuna vuonna 124 m iestä.
Eri taudeista merkitsen vaan ne, jotka ulkom aalaisten lääkärien mukaan ovat varmimmin rokotuksen seurauksia:
( J a tk o a siv u lle 27)