Kivijärven veretön vallankumous
T odettakoon , että s a a m m e olla tä m ä n k in joulun a ik a a n kiitollisia sii
tä, e ttä k a n s a m m e poliittisesta rik k in ä isy y d e stä h u o lim a tta a s ia t voi
d a a n h oitaa san allista tietä. V äk iv alta, m ihin m o n issa m a is s a on l a a ja s s a m ita s s a aja u d u ttu , ei ta k a a oikeuden voittoa. Se lisää k a tk e ru u tta ja tuo y h te ise lä m ä ä n v a ik e a s ti,u m p e u tu v ia h a a v o ja . R a u h a lli
nen välien selv ittely on ain a p a re m p i ratk a isu . Niin - vallankumous se oli, jos ker
ran vallankumousta on se, että lailli
sesti virkaansa asetettu päällysmies väkivalloin pannaan pois virka-ase- mastaan. Näin kävi keväällä 1917 ki- vijärveläiselle nimismies Karhulalle.
Mutta annetaanpa muutamille m uka
naolleille puheenvuoro:
”No ko myö mäntiin pääsiäisenä ko marianpäivänä oi ensimmäinen kok- kous. Ja ne tul sielä pahhoin mieliin.
Täälol venäläisiä siilon - Suomelas
sa. Venäläinen hallitus. Ja tuotani sitte pääsiäisenä oi uus kokkous en- simmäissä pyhänä, ja minä lähin sit
te äitiä ja issää kuskaam aan ja hevo
sen vartijaks sinne kirkolle ja myö ajettiin se hevonen sinne Suomelan pihhaan. Ni enhä minä malttanu olla se hevosen luona, minä menin sinne sisälle. Ja siellä käv metel. Voi kun minä pelekäsin. Joo ku ne huuti että puhuja alas! Ko ne katko penkkiä, semmosia lautautapenkkiä ko ne tar- jos toisiaan niillä pukilla lyyä. Aina huuettii että puhuja alas. Ei kelevan- na puhujat. Kyllä ne tälle Kankaan isännälle ko ne rääkäs: Ahonen alas ja joutuun. Se men puoltamaan ni
mismies Karhilata ja ne venäläiset ei ollu Karhilan kannalla. Ne huutivat, että sinä puollat Nikolai toista, puol- laks sinä Nikolai toista? Mutta - tuo
ta ni - Karhilata, venäläiset lähti saattam aan. Mihin ne ois viennä, mutta ko niiltä jäi se lippu pois...”
Tästä dram aattisesta kuvauksesta tulee jo esille tiettyjä vastakohtai
suuksia. Karhilaa, nimismiestä vas
taan oli noussut protesti. Asiaa selvi
teltiin Suomelassa, silloisessa Suoma
laisen seuran talossa. Puhe, kovat
kaan sanat eivät riittäneet, vaan pen
kit otettiin avuksi. Venäläiset sotilaat olivat jostakin syystä myös nimis
miestä vastaan.
Meitä kiinnostanee kuulla lisää sil
minnäkijäin todistuksia, että pääsi
simme selville siitä, mistä todella oli kysymys pääsiäispäivän mellakassa Kivijärvellä vuonna 1917.
”Se oi justiin sen Räsäsen (silloi
sen kirkkoherran) ansiosta.
Täälähän oi niitä venäläisiä sota
miehiä vähäsen. Se oi kuuluttanu R ä
sänen sinne semmosen kokouksen, ko
ne vaati sitä nimismies Karhilaa pois.” Miksi Karhila piti saada pois?
"Jollakin yksityisellä oi viha sitä vas
taan. Kun se kokous alako, sitte puh- heenjohtajata pit valita sille. Kysyt
tiin, kuka puhheenjohtajaks, se R äsä
nen sano, että puheenjohtaja on valit
tu jo, että se on kanttori Kinnunen.
No eihän se ko ei ylleisö saanu valita sitä ko se oi ite valittu, ni tästä se alako, se rytinä sitte. Voi sitä huutua ja melskettä mikä siellä oli ko ne oi käsirysyssä toiset. Karhila oli siellä, sillä oli musta nauha käsivarressa, ni ne sitte tolokotti niille venäläisille, et-
16
Kivijärven "vallankum ouksen” aikoihin seurakunnan sielunpaimenena toimi Pekka Räsänen (1914-1925).
tä se on santarmi, kätyri. Siitä se alako sitte, ett venäläiset ottamaan kiinni. E ttä vai on se semmonen. Se pääs karkuun täältä ja juoks pappi
laan. Räsänen oi menny, ne pani sielä hevosen valijaisiin ja lähtivät ja kyyihtivät Risuperälle Karhilan...
Pappilaan mentiin kahtelem aan sitä Karhilata. Kanslian ovella oli venä
läinen pyssy kourassa, kun ne aukas oven sinne. Siilon minä ajattelin, että jos ne ampuu. Minä peräännyn. Ei se ampunu. Ne pantiin kotiarestiin sin
ne. Jälestäpäin minä oon nauranu, et
tä ko sitä Karhilata, isoa miestä ka
teltiin, niin sängytki piti kääntää nu
rin, niinko se Karhila ois sinne sopin- na.. Se oi niin kiihokasta siilon.”
Edelläolevista kuvauksista voi löy
tää paljon värikkäitä yksityiskohtia, mutta perusteellista selvitystä siihen, mistä oli kysymys ja kuka tässä oi
kein ketäkin vastaan oli, ei asiaan helposti löydy. Jonkinlaisen karkean selostuksen tuon päivän tapahtum ista voinen kuitenkin antaa sekä näiden, että muutamien muiden tuon ajan ta pahtumia kokeneiden kertojien ku
vausten perusteella.
Ajankohta, kevät 1917, oli mieliä kuohuttavaa aikaa. Maailmansota oli käynnissä. Venäjällä oli juuri tapah
tunut ensimmäinen, n.s. maaliskuun vallankumous, varsinainen lopullinen vallankumoushan tuli vasta lokakuul
la. Nikolai toisen asem aan otettiin kantaa, kuten näem me, Kivijärvellä asti.
Mutta näiden kansainvälisten, kau
kana tapahtuvien suurten mullistus
ten vaikutusta oli tuossa Suomelan nujakassa vain pieni osa. Henkilökoh
tainen kauna virkamiestä, Karhilaa vastaan oli ajam assa joitakin hänen vastustajiaan liikkeelle siinä tarkoi
tuksessa, että hänet saataisiin kar- koitettua paikkakunnalta. Nimismie
hen toim ittamat verojen perimiset saattoivat erään kertojan tietämän mukaan olla tähän kaunaan osaltaan syynä. Joka tapauksessa levottoman ajan kiihottamissa mielissä syntyi ajatus pienestä vallankeikauksesta, nimismiehen pois häätämisestä. Ni
mismiehen puolelle tuli kuitenkin toi
nen, myös varsin voimakkaan arvos
telun kohteeksi eri yhteyksissä joutu
nut Kivijärven kirkkoherra Pekka Räsänen, joka päätti arvovallallaan tukea nimismiehen horjuvaa asemaa.
Ilmeisesti hän siinä tarkoituksessa järjesti Suomelan kokouksen. Ensim mäinen, m arianpäivänä pidetty, ei ehkä väen vähyyden tai muiden syi
den vuoksi oikein onnistunut? Vai oli
ko se ollut tavoitteiltaan eri suuntai
nen, on vaikea sanoa. Kuitenkin ker
tojien arvion m ukaan täm ä toinen ko
kous oli Räsäsen johtam a ja hän myös avasi sen. Se ei edennyt alkua pitemmälle rauhallisen neuvottelun tietä, koska puheenjohtajasta ei edes voitu sopia.
Kiistely puheenjohtajasta päättyi tappelunnujakkaan. Samanaikaisesti joku Karhilan vastustaja keksi yllyt
tää venäläisiä sotilaita Karhilaa van
gitsemaan sillä perusteella, että hä
nellä oli käsivarressaan musta suru- nauha. Joku selitti sen vastavallanku
mouksellisen kätyrin, santarmin merkiksi. Venäläinen sotaväki, joka oli yleensä vallankumouksellista, nä
ki aiheelliseksi ottaa täm än miehen kiinni vaarallisena henkilönä. Ylei
sessä hälinässä heidän aikeensa il
meisesti toteutui niin hitaasti, että Karhila ennätti lähteä pakoon paras
ta tietäm äänsä turvapaikkaa, Kivi
järven pappilaa kohti.
Luotisade ei häntä seurannut, sen
sijaan asiaan innostuneiden pikku poikien lumipallot sinkoilivat hänen päälleen.
Karhilaa vastaan oli näin ollen kak
si ryhm ää, hänelle suuttuneet kivijär- veläiset sekä m ukaan yllytetyt venä
läiset sotilaat, joidenka pistimet he
rättivät kauhua ja jännitystä rauhal
lisen eräm aaseurakunnan väessä.
Täm ä sekalainen väkijoukko ehti pappilaan liian myöhään. Räsäsen luotettu renki, Liko-Vihtori, oli val
jastanut hevosen ja lähtenyt kuljetta
m aan Karhilaa turvaan Perhon suun
taan. Jotkut kertojat sanoivat " P e r
hoon” , toiset "Risuperälle” , jotkut paikallistivat tarkem m in "Kattaan- mäelle” , joka oli eräs Risuperän pää
taloja.
Minne asti pappilan reki kulki, sitä en tiedä, m utta varm asti siinä oli vauhtia. Nimismiehen vainoojat tyy
tyivät vain tutkim aan pappilaa läpi
kotaisin, sängytkin käänneltiin ja patjoja pisteltiin puhki, kun luultiin Karhilan piiloutuneen johonkin so
pukkaan.
Räsänen oli vastuussa hevosen ja rengin ja ennenkaikkea nimismiehen katoamisesta. Oli selvää, että hän joutui asiasta tiukkaan kuulustelta
vaksi. Alussa mainittu kertoja, joka totesi lähteneensä isän ja äidin kans
sa kuskiksi ja hevosen vahdiksi, ker
toi, että hänen tullessaan ulos Suome
lasta hän totesi, että hevonen oli va
rastettu. Se oli omavaltaisesti otettu Karhilaa takaa ajavien palvelukseen.
Odotusajan jälkeen sillä tultiin lujaa pappilasta Suomelaan. Kyydissä oli kirkkoherra ja rouva Räsänen, mutta eivät suinkaan omasta tahdostaan, vaan pakotettuna. Heidät istutettiin Suomelassa tuolille "tuomiota kuule
m aan” , niinkuin kertoja asian ilmai
si. Räsänen oli selityksen velkaa ja hän selitti myös. Hän sanoi nimismie
hen ilmoittaneen hänelle, että Risu- perällä on tärkeä rikosasia selvitettä
vänä ja hän tarvitsee sinne kyydin.
Sen vuoksi kirkkoherra totesi hevosen antaneensa. Muistitiedon mukaan Räsänen näin selittäen selvisi pahem malta kohtelulta. - Nimismies Karhi
la ei koskaan virkaansa palannut Ki- vijärvelle.
Kuten otsikossa todetaan, täm ä vallankumous oli veretön. Kukaan ei tässä mellakassa kuollut. Haavatkin taisivat jäädä korkeintaan mustel
miksi. Mutta sensijaan monia, sen ajan harvoja kivijärveläisiä sosialis
teja, pantiin köysiin ja kuljetettiin kylän läpi toisiinsa sidottuina. Mihin heitä vietiin ja milloin heidät päästettiin irti, siitä eivät kertojat osanneet m itään sanoa. Sensijaan jo
ku kertoja totesi: ihan syyttömiä ihmisiä” .
Kuten tiedämme, vähän aikaa myöhemmin syttyi katkera sota, jon
ka aikana väkivalta sai paljon pahem pia terrorismin muotoja. Tiettävästi Kivijärven kirkolla ei kuitenkaan m i
tään tätä pahem paa tapahtunut. Kui
tenkaan kapina ei mennyt jälkiseu
rauksitta. Käräjien vuoro tuli myö
hemmin. Siitä, miten asia eteni oi
keudessa, ei ole aihetta lähemmin pu
hua. Todettakoon vain, että saam m e olla tämänkin joulun aikaan kiitollisia siitä, että kansam m e poliittisesta rik
kinäisyydestä huolimatta asiat voi
daan hoitaa sanallista tietä. Väkival
ta, mihin monissa maissa on laajassa mitassa ajauduttu, ei takaa oikeuden voittoa. Se lisää katkeruutta ja tuo yhteiselämään vaikeasti umpeutuvia haavoja. Rauhallinen välienselvittely olisi aina parem pi ratkaisu. - E. T.
17
