Jussi Rainio
VANHA KIRKKO» JA
»ONNELLINEN»
parin runon syntyvaiheita
K e u r u u n k i r k k o k a n g a s t a asteli a s e m a lle p ä in 40 v. t a k a p e r i n , t a r k k a a n s a n o e n elo
k u u n 28. p n ä 1926, k ak si m ie s tä , to in e n 25 -v u o tia s, t o in e n r u n s a a t k y m m e n e n v u o t ta v a n h e m p i.
N u o rem p i; ly hyehkö, h in t e l ä v a r t a l o i n e n , v a ik k a s u h te e llis e n l e v e ä h a r te in e n , kulki o m itu is e n k ö y r y s s ä h a r p p o v a a ja h ie m a n h u o j a h t e l e v a a k ä y n t i ä . H ä n e n o t s a n s a oli leveä j a v o i m a k a s , tu k k a o h u e h k o j a sen s y v ä t p a l j a a t la h d e k k e e t k o r o s tiv a t o t s a n k o r k e u tta . K a s v o t o liv a t k a p e a h k o t, iho k a lp e a , leu k a pieni, ja m u s t a s a n k a i s t e n s i l m ä l a s i e n t a k a a n ä k y i t e r ä v ä k a ts e .
M e lk e in k u in v a s t a k o h t a n a u lk o n ä ö lle h ä n e n ä ä n e n s ä oli k u u lu v a ja tä y te lä in e n .
T o in e n m ie h is tä , v a n h e m p i, oli kookas, le v e ä h a r te in e n , tu u h e a t u k k a i n e n , te rv e e n p u n a k o illa k a s v o illa iloinen k a j a s t u s . H ä n aste li r a u h a l l i s e s t i , h a r v a k s e e n , m u s t a ku- m ita k k i k ä s i v a r r e l l a a n ja k esk u ste li t a s a i sella, v a r s i n s o i n t u v a l l a ä ä n e llä . ” 01i m i n u lla j a l a s s a p a t i i n i t j a L itto is te n v e r k a a takki, oli s ilk k ik r a v a tti k a u l a s s a , oli l a k k i k in — h e r r a s l a k k i . ”
R u n o ilija t U u n o K a ila s ja E i n a r i V u o r e la o liv a t l ä h d ö s s ä H e ls in k iin . H e o liv a t v ie t t ä n e e t s y y s k e s ä n p ä iv iä K e u r u u lla e n ti s e s s ä k a p p a l a i s e n p a p p i l a s s a P ö y h ö l ä s s ä j a k ir jo itta n e e t y h d e s s ä L a p i n - a i h e i s t a r o m a a n i a . — N iin, tu o L a p i n - r o m a a n i . V u o re la o n k e r t o n u t siitä:
" O lim m e p a l a a m a s s a K o rp ila h d e lta H a a r l a n lu o ta L a u r i n - p ä i v i l t ä . J y v ä s k y l ä s sä lo p p u iv a t r a h a t . M i k ä p ä s siin ä . M e n i m m e G u m m e r u k s e l l e j a t e i m m e s o p im u k s e n y h te is e s tä L a p i n - r o m a a n i s t a ja n o s tim m e k ä s i r a h a a 5000 mk. K a i l a a n piti h o i t a a k i r j a n p s y k o lo g in e n puoli j a m i n u n h u o l e h tia L a p in k u v a u k s e s t a , s illä olin e d e llis e n ä k e s ä n ä k ä y n y t L a p i s s a . ”
K un V u o re la oli k o to is in K e u ru u lta , r u n o ilija t p ä ä t t i v ä t p y s ä h t y ä alu k si s in n e , ja K e u r u s s e l ä n r a n n a l l a P ö y h ö l ä s s ä alkoi työ.
T e o k s e s ta piti t u lla s u u r e n y le is ö n r o m a a ni. N i m i e h d o te lm in a m a i n i t a a n » T u n tu r in a u rin k o » , » L a p in ro sv o t» , » L a p in k u lta » ja » T u n t u r i n v a rjo » . T e o k s e s s a piti k u v a t- t a m a n e t e l ä s t ä t u l l u t t a p a p i n r o u v a a , jolle L a p p i k ä y y liv o im a is e k s i; h ä n a l k a a p e l ä tä , e ttä t u n t u r i k a a t u u h ä n e n p ä ä lle e n , ja h ä n tu le e m i e l is a ir a a k s i.
» M u tta s i t t e n alkoi t a i v a s r ä is k iä h ie m a n v i l u i s t a v e ttä jo k a p ilv e n n a u l a s t a . K e s ä is e t t u n n e l m a t k y lm e n iv ä t, k o u r i s t e l i v a t j a s ä r ö i l i v ä t p a h a s tik in . N iin p ä t a p a s i n r u n o i l i j a t l a u a n t a i n a p a k o a ik e is s a p ä ä m ä ä r ä n ä ä n H e lsin k i» , k irjo itti p i t ä j ä n l e h t i 'K e u r u — P i h l a j a v e s i — M u l t i a n ’ to i m i t t a j a .
R o m a a n i n k i r j o i t t a m i n e n j a t k u i s itte n H e l s i n g i s s ä , jo i t a k i n k a tk e lm ia s y n ty ik in , m u t t a ei r o m a a n i a . » K a ila s m yi s i t t e n y h te is e n ty ö m m e tu lo k s e t o m inaan', k u n h ä n e llä oli k u u l u i s a m p i n im i. J a s it t e n s o i 10
t e ttiin G u m m e r u k s e lle , p e r u u t e t t i i n s o p i
m u s , te h tiin vekseli ja m a k s e t t i i n k ä s i r a h a t pois» ( V u o r e l a ) . — K a ila s oli siih e n m e n n e s s ä j u l k a i s s u t ko lm e t e o s ta , jo i s t a ju u r i ilm e s ty n y t » S i l m ä s t ä s i l m ä ä n » oli s a a n u t m e lk o is ta h u o m i o t a o s a k s e e n . V u o r e la n te o s te n m ä ä r ä oli jo s e its e m ä n , m u t t a — ehkä — K a i l a a l l a oli k u u lu is a m p i nimi!
K a ila s j a V u o r e la o liv a t t u t u s t u n e e t t o i s iin s a N u o r e n V o im a n L iito n p a r is s a . 1920-luvulla h e a s u i v a t H e l s i n g i s s ä s a m a s s a m a t k a i l i j a k o d i s s a , jo ta s a n o t t i i n l e m p in im e llä » k irja ilija k o ti» , y h te e n a ik a a n he o liv a t h u o n e to v e r e ita k in . S illo ise e n y s t ä v ä p i i r i i n k u u l u i v a t k i r j a i l i j a t K o n ra d L e h tim ä k i, L a u ri H a a r l a , R u u p e r t K a i n u la in e n , M a r t t i M e r e n m a a , Heikki T op p ila, M ik a W a l t a r i ym. » E l ä m ä oli — V u o r e la n s a n o j a k ä y t t ä ä k s e n i — v e lje llis tä : k u n joku sai s o lu te tu k s i jo h o n k in le h te e n r u n o n tai j u t u n , n iin k iire e sti j a k a m a a n s a a l i s t a t o i s
te n k a n s s a , jo tk a is tu s k e liv a t jo o d o tte le m a s s a p u u r o m a r k k o j a . K un m a r k a t oli j a ettu , r ie n n e ttiin j u o k s u j a l k a a m ie h is s ä K lu u v ik a d u n E la n to o n . M a r k a n m a k so i p u u ro ja m a ito j a jo s p y sty i h a s s a a m a a n 5 0 -p e n n is e n lis ä ä , sai v o ik im p a le e n s il
m äksi.»
N iin K a ila s k u in V u o r e la k in e liv ä t s ii
hen a i k a a n b o h e e m iv u o s ia a n , m u t t a m y ö s tu o t t e l i a i n t a lu o m i s k a u t t a a n .
P a i t s i u l k o n ä ö l t ä ä n n ä m ä ru n o ilija -v e l- je t o liv a t t ä y s i n e rila is ia m y ö s ru n o ilija n - l a a d u l t a a n : K a ila s äly llin e n , k o h ta lo n v o i- m ien, s y y l l i s y y d e n t u n n o n j a k u o l e m a n k a u h u n p u s e r r u k s i s s a k i r j o i t t a v a t r a a g i n e n t i l i t t ä j ä , u n e n ja k u o le m a n la u l a j a , k a r u u d e s s a a n k o e h d o t t o m a n to t u u d e n ja k a u n e u d e n etsijä . — V u o re la t u n n e i h m i n e n , t u n n e l m a n tu lk its ija , ly y rillin e n k o rp itr u b a - du u ri, k e u r u u l a i s e n m a i s e m a n s a ik u in en n u o r u k a in e n .
^Vtläntäntien alku t^apin M iiaita
11
M u t t a p a l a t k a a m m e K e u ru u lle . K a ila s oli s in ä k e s ä n ä a s u n u t J y v ä s k y l ä n P a lo - k a s s a , m i s t ä h ä n oli v u o k r a n n u t itse lle e n h u o n e e n v a n h a s t a s o t i l a s v i r k a t a l o s t a . H ä n toim i s a n o m a l e h t i 'K e s k i s u o m a l a i s e n ’ k esä- a v u s t a j a n a j a v iim e is te li k o l m a t t a ru n o k o - e l m a a n s a » S i l m ä s t ä s i l m ä ä n » . S ie ltä h ä n oli m e n n y t K o rp ila h d e lle L a u ri H a a r l a n n im ip ä iv ille ja n y t h ä n oli V u o r e la n m u k a n a K e u r u u lla . P i t ä j ä n l e h d e n t o i m i t t a j a oli r u n o i l i j a t t a v a t e s s a a n p y y t ä n y t h e iltä j o t a k i n k a u n i s t a l e h te e n s ä , ja k u n j u n a n lä h tö ö n oli v ielä a ik a a , r u n o i l i j a t r u p e s i v a t k i r j o i t t a m a a n .
Lehti kertoo: » V u o r e la m m e s u lk e u tu i t u n n ik s i k a m m i o o n s a j a h e ry tte li kokoon i h a n a n r u n o n t u n n e l m a s t a , m ik ä h ä n e s s ä k e s ä llä oli s y n t y n y t n ä h d e s s ä ä n k u k k iv a n r u u s u p e n s a a n k u v a s t e l e v a n v a n h a n k i r k k o m m e t u m m a a n i k k u n a r u u t u u n .
Kuin uneksija jään y t jälkeen m uista s ä seisot h iljaisen a kummullas,
kuin nyyhkyttely nousten puiston pu ista käy tuuli ohi orvon ikkunas.
Kuin rukoilijat ruusut kum artuvat sun alttarisi outoon häm ärään, kuin ihmetellen katsoo pyhäinkuvat sua, vaeltaja, m a a ssa yksinään.
Kuin äänen kaiku kaartuu katon kuvut, kuin kuuntelijat seinät haikenee.
M ut kuoris a lla ammoin kuolleet suvut kuin sfinksit ikuisesti vaikenee.
T ä t ä r u n o a ei lie n e j u l k a i s t u se n k o o m m in , a i n a k a a n se ei ole p ä ä s s y t V u o r e la n k okoelm iin. P i t ä j ä n l e h t i a r v o s te le e r u n o a s e u r a a v a a n t a p a a n : » V a n h a s t a k a ik k ie n i h a i l e m a s t a k i r k o s t a m m e on k i r j o i t e t t u h y v ä ä j a p a ljo n . M u t t a h u o le ti voipi s a n o a , ettei k u k a a n m u u ole k y e n n y t s a n o m a a n s iitä m i t ä ä n n iin s a t t u v a a ja k a u n i s t a k u in V u o r e la s a n o o n ä i l l ä h a r v o i l l a s ä k e illä .»
V a n h a n k irk o n o l iv a t k e u r u u l a i s e t j ä l leen » lö y tä n e e t» m u u t a m a a v u o t t a a i k a i s e m m i n j a r u v e n n e e t s itä k u n n o s t a m a a n , s illä se oli jo p a h a s t i r ä n s i s t y n y t o l t u a a n h e itte illä k o l m i s e n k y m m e n t ä v u o t t a . J u u r i s in ä k e s ä n ä , 1926, oli k irk o n s e i n ä t m a a l a t t u k im rö ö k illä t u m m e n n e t u l l a p u n a m u l l a lla j a ik k u n a n ja o v e n p ie le t s iv e lty val- koisfksi.
» K a ila s n i i n i k ä ä n s u lk e u tu i r u n o t t a r e n s a s e u r a a n h e tk ise k si» , k e rto o p i t ä j ä n l e h t i .
» S y n ty i t u m m a , s ä r m ä t a i t t e i n e n , p e s s i m i s m i l l ä ä n j ä r k y t t ä v ä , m u t t a r u n o i l i j a n o m a a r u n o i l i j a o l e m u s t a h y v in p e r s o n o iv a , pieni r u n o 'O n n e l l i n e n ’».
Oli kadulla ajettu lapsen yli.
Hänen ruum iinsa virui vielä m a a ssa avosilm in kuollein ja huulilla verta — som a poikanen m ekossa ruudukkaassa.
Oli kuin olis h iljaa värähdellyt tuo hento nilkka ja kalv as ranne.
K atukivillä, vieressä ruhjotun rinnan oli pieni sau v a ja leikkivänne.
Tuli eräs nainen ja pyörtyi — äiti.
Me kaikki katsoim m e h iljaisina.
Joku kyynel vierähti katukiviin — ne kiilsivät sateesta n iljaisina.
M iks su rra lasta. En ym m ärtänyt.
» J o s taiv asta on, hän leikkii siellä.»
Menin pois ja nyyhkytin: »O nnellisin.»
— Oman m ustan varjoni näin m ä tiellä.
K a i l a s oli s i n ä k e s ä n ä o llu t J y v ä s k y l ä s sä p a l j o n l a s t e n s e u r a s s a . » R u n o ilija lle o liv a t l a p s e t kaikki k a ik e s s a . H e i d ä n p a r i s s a a n h ä n v iih ty i, h e itä oli j o u k o t t a i n j o s k u s h ä n e n y m p ä r i l l ä ä n , j a jo s h ä n e n k u k k a r o s t a a n j o t a i n lö ytyi, se a v a u t u i a in a l a s t e n o l le s s a k y s y m y k s e s s ä » , n ä i n o v a t s illo is e n m a j a p a i k a n t y t t ä r e t k e rto n e e t.
T ä m ä n r u n o n s a K a ila s o tti j u u r i v a l m i s te illa o lle e s e e n k o k o e l m a a n s a » S i l m ä s t ä s i l m ä ä n » . Se ilm e sty i s iin ä m u u t e n s a m a n la is e n a , m u t t a v iim e is e n s ä k e i s t ö n h ä n on m u o k a n n u t u u d e s t a a n :
Menin pois ja nyyhkytin: »O nnellinen!
H än on lähtenyt puh taalla lapsenm iellä sukupolvien Via A ppialta.»
— Oman m ustan varjoni näin m ä tiellä.
K a i l a a n r u n o u d e n p a i n o p i s t e o n j a oli jo s illo in r u n o i s s a , j o i s s a h ä n t i l i t t ä ä ihm is- h e ik k o u k s ia j a ih m is k o h ta lo a . K e s k e is im p iä o n g e l m i a h ä n e l l ä o n s y n n in , s y y llis y y d e n , k ä r s i m y k s e n j a k u o l e m a n k e s k i n ä i n e n y h teys. H ä n e l l ä o n s y v iä t u n n o n v a i v o j a , h ä n silp o o i t s e ä ä n h e n k is e s ti j a t u n t e e v o i m a k a s t a , a h d i s t a v a a t a r v e t t a u s k o n n o llis e e n ja e e ttis e e n tilin te k o o n . ( T a r k i a i n e n ja K u p ia in e n )
12
T ä s s ä r u n o s s a » O n n e llin e n » on e t u s i j a l la s y y llis y y d e n p r o b le e m a . » L a p s e n k u o le m a n n ä k e m i n e n s ä v ä h d y t t ä ä r u n o i l i j a n m ie le e n k u v a n h ä n e n o m a s t a , sy y llis y y d e n p a i n a m a s t a s i e l u s t a a n » ( K u p i a i n e n ) . T ä tä s y m b o lis ta , ta ite e llis e s ti k o r k e a t a s o i s t a r u n o a on K a ila s v ielä m y ö h e m m in k in m u o k a n n u t j a o t t a n u t s e n v i i m e i s t e l e m ä ä n s ä v a l i t t u j e n r u n o j e n k o k o e lm a a n , jo k a i l m e s ty i v. 1932 v ä h ä n e n n e n h ä n e n k u o l e m a a n sa. R u n o n s y m b o lis m i on y h ä s y v e n ty n y t.
Oli kadulla ajettu lapsen yli.
Hänen ruum iinsa virui vielä m aassa
avosilm in kuollein ja huulilla verta — som a poikanen m ekossa ruudukkaassa.
Oli kuin olis h iljaa värähdellyt tuo hento nilkka ja k alvas ranne.
Katukivillä, vieressä ruhjotun rinnan, oli pieni sau v a ja leikkivänne.
E rä s nainen parkaisi, pyörtyi — äiti.
Me kaikki katsoim m e hiljaisina.
Ne veivät jo ruumiin. J a katukiviin jä i verta; ne kiilsivät niljaisina.
Menin, melkein nyyhkytin: Onnellinen!
Hän on lähtenyt puh taalla lapsenm iellä sukupolvien Via Appialta.
— Oman m ustan varjoni näin m ä tiellä.
13
