T O V K K I T A K
43
L a s t e n kasvatus ja a m m a t t ii n v a lm istu m in e n yhteiskunnallin en kysy m y s.
(Sosialidemokraattisen Työläisnaisliiton alustus kansainvälisiä naistenpäiväkokouk*
siä varten, laatinut Miina Sillanpää.) Se käsitys, että lastenkasvatus kuuluu yks
siiloinaan lasten vanhemmille, on saanut väis*
tvä. N y k y ä ä n jo katsotaan, että yhteiskun*
nan on osaltaan u h rattav a lasten ylläpitoon.
Valtion virkam iesten palkkaus on jä rje s te tty lapsiavustusperiaatteen pohjalle. Ammatti*
w kasvatuksesta pitää valtio niinikään huolta, ylläpitämällä oppikouluja, missä kasvatetaan
\0 tarvittavaa virkam ieskuntaa ja teknillisiä työntekijöitä. Käytännölliseen elämään join tavia kouluja on myös jo olemassa ja uusia suunnitellaan. Yhä enempi ollaan siirtymässä käytännöllisen am m attiopin välttäm ättöm yys teen. N y k y a ja n työläisen tä y ty y myös ke*
liittyä, häneltä v aaditaan n y k yään paljon enempi kaikilla aloilla ja taistelu olemassa*
olosta käy m yöskin ankaram m aksi. Kilpailu työpaikoista on nykyään paljon suurempi.
N y k y ään on heikom m an ammattitaidotto*
man työläisen paljon vaikeampi saada tointa.
Elinkustannusten kalleudesta johtuu, että työttöm yys ja epäm ääräinen ansio merkitsee paljon enem m än kuin ennen. Kun useim mat tvöt, kuten rakennus* v.m. m uuttuvat n.s.
sesonkitöiksi, ta rvitaa n parhaalla tvöajalla paljon työvoimaa. Kiireellisemmän tvökau*
den loputtua aputyöväki m enettää ansiomah*
dollisuutensa ja seuraus on, että jos työnpuu*
tetta kestää pitemmälle, on turvauduttava köyhäinhoidon apuun. K öyhäinhoitotilastot osoittavat, että suurin avustettavien ryhmä
Brandes oli syntyperältään juutalainen ja oleskeli paljon eri maissa, h än joutui lausu*
maan mielipiteensä m onista maailm an tapah*
tumista ja herätti aina mielenkiintoa. Eipä syyttä ole sanottu hän tä »maailman kansalai*
seksi«; hän on sitä ennen kaikkea henkisessä merkityksessä. M utta samalla hän on voi*
makkaiden persoonallisuuksien ihailija kas*
väen itse voim akkaaksi persoonallisuudeksi.
Tämä hänen vleisinhimillisvytensä esti hänet
yli*ikäisten jälkeen on sekatyöläisten, s.o.
a m m attitaidottom ain ryhmä, joka aina ensi*
maiseksi joutuu työttöm äksi. Ja kun aputyö*
Iäisten palkat ovat yleensä paljon alhaisem*
m at kuin am m attityöläisten, jo utuvat he useimmiten niin suureen puutteeseen, että ovat pahoitettu ja anom aan köyhäinhoidon avustusta.
Suurella osalla kansaam m e on kyllä vielä*
kin se käsitys, että työtä oppii tekemään il*
man erjkoisopetustakin, aivan kuin ennen*
vanhaan, hyvään aikaan, jolloin lapset oppi*
vat vanhem m iltaan heidän elinkeinoammat*
tinsa. M u tta olojen kehitys on m ennyt niin nopeasti eteenpäin, että kotien m erkitys elin*
keiho*opetukseen nähden ei ole enään sama kuin ennen. Se aika, jolloin kodit olivat ai*
noat ammatti* ja elinkeino*opetuslaitokset, on jo k auan sitten ollut ohi. Teollisuudessa on ry h d y tty tehdasm aisesti valmistamaan kaikkia niitä tuotteita, jotka ennen valmistet*
tiin lasten ja kotiapulaisten avulla kodeissa, joissa nuoriso sai samalla opetuksen. M utta sen lisäksi tä y ty y o ttaa huomioon, että nyt jo maanviljelyksessä, karjanhoidossa, vielä*
pä kotitaloudessa, joita jokaisen katsottiin ilman am m attioppiakin osaavan, ruvetaan yhä enempi k ä y ttä m ä ä n teknillisiä apuneu*
voja, sähköä ja höyryä, jotk a vaativat asian*
tuntemista. Ennenkuin niitä voidaan antaa työntekijäin hoitoon, tä ytyy y m m ärtää ko*
y h ty m ästä sosialistiseen liikkeeseen, — vaik*
ka hän sosialismiakin omalla tavallaan vm*
märsi.
Brandes kuoli 85 vuotiaana keskellä uutta ihm iskunnan taantum usta. T ä tä puolta hä*
nen kohtalossaan on sanottu traagilliseksi.
M u tta yksi on varmaa, hän kuoli vapaalle aja*
tukselle uskollisena; hän ei a n tau tu n u t taan*
tumukselle.
H. P
T O V E K I T A K
necn ja sähkön hoitoa. N iinpä n y t maanvik jelijä, joka ennen itse opetti poikansa koto*
naan, n yt hän lähettää poja t maamieskou=
luun, ty ttä re t kansanopistoon tai emäntä» ja karjanhoitokouluihin. Samoin kaupungeissa parempiosainen työväestökin k oettaa koin luuttaa lapsensa tulevata am m attialaa v a n ten. M utta niiden lasten, joiden vanhem m at ovat niin huonossa taloudellisessa asemassa, etteivät itse kykene lapsiaan elättämään, vaan tarvitsevat siihenkin yhteiskunnan tukea, ja varsinkin ne lapset, jo tk a ovat kokonaan jää»
neet yhteiskunnan elätettäväksi, niiden am»
m attiopetukseen olisi yhteiskunnan huom iota kiinnitettävä.
M aassam m e on lähes 70,000 lasta, jotk a ovat joko kokonaan tai osittain köyhäinhoi»
don varassa. N iistä on noin 8,000 laitoshoi»
dossa ja 19,000 on sijoitettuna ym päri maa»
seutua sijaiskoteihin. H eidän ylläpidostaan k unnat m aksavat. Sen lisäksi avustetaan köyhäinhoidon välityksellä noin 43,000 lasta heidän vanhemmilleen annetun avustuksen muodossa. Ja juuri näiden lasten, joille vh»
teiskunta on vanhem pain sijaisena, kehityk»
seen olisi erikoista huom iota kiinnitettävä.
Köyhäinhoitolain m ukaan on k u n ta velvolli»
ncn avustam aan lasta 16 ikävuoteen. Sen jälkeisen avustukscnanto on ehdollinen.
Köyhäinhoitolain 35 §:ssä sanotaan, että
»köyhäinhoidossa olevalle lapselle on kan»
sakouluopetuksen lisäksi, mikäli mahdollista, a n nettava sopivaa am m attiopetusta, tai, mil»
loin erikoisia edellytyksiä siihen ilmenee, m uuta opetusta.« M u tta kun laki ei ole vei»
voittava, siinä kun sanotaan, mikäli mahdol»
lista, niin harvoissa kunnissa on ry h d y tty kunnan puolelta köyhäinhoidollisille lapsille a m m attiopetusta kustantam aan. On katsot»
tu, että se oppi, m itä lapsi saa siinä kodissa, missä hän on elätteellä avustaessaan kaiken»
laisissa pikkutehtävissä, on kylliksi. Ja niin jää lahjakkainkin lapsi avustusta vaille.
16»vuotiana, jolloin köyhäinhoidon avustus lakkaa, lakkaa myöskin kaikki holhonta ja lapsi jä tetä än avuttom ana ja ammattitaidot»
tom ana kylm ään avaraan maailmaan. Kun usein vielä sattuu, että lapsi on sijoitettu kauas kotipaikastaan vieraalle paikkakun»
nalle, jossa hänellä ei ole edes ketään omaisia tukem assa ja ohjaam assa häntä, on lapsen jatkuva kehitys s attum an varassa. Katso»
ta an h an parem m assakin kodissa kasvatetun 16 vuoden ijässä olevan lapsen yhäti tarvit»
sevan vanhem piensa ohjausta ja huolenpitoa, jo tta lapsi ei harhapoluille joutuisi. Huo»
m ioonotettava seikka on vielä sekin, että elättilapsi saa harvoin' kasvatuskodissaan rak k au tta osakseen. U seim m itenhan tapah»
tuu, että köyhäinhoidon ylläpitämä lapsi ote»
taan kasvatiksi ansion takia. H äneen silloin m yös suhtaudutaan kylm ästi ja välinpitämät»
tömästi. Usein lähtee lapsi tämänlaisesta kodista mieli k atk eran a osakseen tulleista v.
nöyryytyksistä ehkäpä tahallisista loukkauk»
sistakin, joita a jatte lem atto m at henkilöt köy» » häinhoidon elättilapselle osoittavat. Sellaiset N lapset jäävät kokonaan osattomiksi vanheni»
pien ja muiden omaisten osoittam asta rak»
kaudesta, joka rakkaus olisi omiaan vaimen»
lam aan ym päristön osoittam aa ynseyttä.
Elättilapset ja sellaiset lastenkotien lapsei, joille ei anneta erikoista am m attiopetusta, lii»
hetetään elämän ankaraan taisteluun ilman varusteita. O nko näin ollen ihme, että niin m onet sortuvat, sillä tällaisista löytää uhrinsa yhä kasvava rikollisuus, joka niin peloitta»
vassa määrässä on vallalla.
K ysym ys köyhäinhoidollisten lasten kasva»
tuksesta on perin arkaluontoinen sen takia, että se kysyy köyhäinhoidollisten m enojen lisääntymistä, jo tk a n y t jo ovat nousseet ver» <}>
rattain suuriin summiin. M utta köyhäinhoi»
tom enoja arvosteltaessa jä tetä än aina huo»
m ioonottam atta, että meillä sosiaalisen va=
kuutuslainsäädännön puutteessa saadaan köyhäinhoitoavustuksena m aksaa sellaiset suuret menot, jotka muissa maissa suorite»
taan vanhuudenvakuutuksena, työttömyys», työkyvyttömyys», sairaus» ja äitiysvakuutuk»
sena. Meillä ne kaikki m a ksetaan köyhäin»
hoidon kautta. T ä tä tietä kohoavat köyhäin»
hoitom enot luonnottom an suuriksi. Kun näm ä vakuutuslait k erran saadaan käyntiin, jää köyhäinhoidon pääasiallisimmaksi tehtä»
väksi ehkäisevän köyhäinhoidon avulla aut»
taa tilapäiseen puutteeseen joutuneita. Köy»
häinhoidollisten lasten am m attiopetus on las»
kettava ehkäisevään köyhäinlioitoalaan kuin luvaksi. Se on työ tä tulevaisuuden hyväksi, jonka hedelm ät n äkyvät vasta vuosien km luttua.
Köyhäinhoidollisten lasten am m attiopetus tulee kyllä vaatim aan kunnilta suuria uhrauk*
siä ja luonnollista onkin, että niin tässä kuin muussakin opetuksessa valtion on avustetta*
va kuntia. Ja siinä suhteessa onkin asia jo saatu alulle. E duskunta on kuluvaksi vuo*
deksi sosialiministeriön k äytettä väksi myön*
tänyt 200,000 mk. köyhäinhoidollisten ja rä*
hävaraisten lasten am m attiopetuksen tukemU seksi. M äärärahaa m yönnettäessä on edus*
kunta myös lausunut uuden periaatteen, ni*
mittäin että avustusta voidaan m yöntää van*
hennoillekin kuin 16*vuotiaille. T ä s tä määrä*
rahasta voidaan m yöntää avustusta kunnille, jotka avustavat vähävaraisia lapsia hyväksyt*
t vihin ammattioppilaitoksiin. Täm änlaisia oppilaitoksia on sekä maaseudulla että kau*
punkeissa. Pääasia on, että jokaiselle löy*
dettäisiin luontaisia taipum uksiaan vastaava toimiala, sillä silloin työ muuttuisi nautin*
noksi, silloin voisi tuntea työn iloa, joka on niin suuresta m erkityksestä elämässä.
Siitä, miten vaikeata oikean työalan löytä*
niinen on, kerron pienen tapauksen. Eräs las*
tenkodin jo h ta ja ta r kertoi, että heillä oli poi*
ka, jolla ei ollut halua mihinkään työhön, las*
tenkodilla oli hyvin jä rje s te tty ammattiope*
tus, m utta poika ei viitsinyt tehdä mitään.
Mäntä rangaistiin, m u tta tuloksetta. Johta*
jatar oli epätoivoinen siitä, että yksi hänen
hyvistä pojistaan oli m ahdoton kaikkeen. Tu*
lipa sitten sähkömies taloon ja laiska poika pantiin apulaiseksi. T apaus oli käänteen!c=
kevä. Poika innostui niin, ettei ta h to n u t malt*
taa syödä eikä nukkua. Ja lyhyessä aja: s a oppi hän itsenäisesti laittam aan kaikki las*
tenkodin sähköt. M utta poika pyrki koi ta pitemmälle. Säästörahoillaan hän hankki cp*
pikirjoja sähköalalta ja niitä hän nyt tutkii niin ahkeraan, että leikit ja huvit saivat jäädä.
Hän, joka ennen oli laiskin, on n yt ahkerin ja varm asti oppii ammatin.
M iten am m attiopetus käytännöllisen elä*
mäin eri aloilla olisi jä rjestettävä, siihen ei tässä yhteydessä ole tilaisuutta puuttua, pää*
asia on, että kysym ykseen kiinnitetään huo*
miota, sillä yleinen mielipide tä y ty y saada asian puolelle ennenkuin asia voidaan toteat*
taa!
Edelläsanotun nojalla esitän hyväksyttää vaksi seuraavaa: Katsoen että elinkeinoelä*
män alalla on kehitys jo h ta n u t siihen, että yhä enempi täy ty y panna painoa työnteki*
jäin ammatilliseen kasvatukseen kaikilla elä*
män aloilla, sen johdosta lausuu kokous:
että am m attiin johtavia oppilaitoksia on kehitettävä niin että ne vastaavat tar*
ko h ustaan, ja
että yhteiskunnallinen lastenhuolto ulo*
te taan käsittäm ään myöskin ammattikas*
vatuksen.
Sosialidemokraattinen Työläisnaisliitto.
Tautivuoteella.
Jos elämä sä kallis lienet kelle, niin su a lemmin, helmallasi painun ja unhotan yön varjot väikkyväiset.
M u t m itä ? Ea s f on keskipäivän helle, vaan äkkiä mä tunnen kalman vainun ja rintahani iskee n u o le t. jäiset.
N iin vallassa mä taudin kouristuksen luon rapisevan katseheni ylkään, mi kutsuu luona tuonen tum m an uksen.
M u t '['ielä elän! K a m m o n kihlat hylkään!
H il ja L iin am atvPärss i n en.
