Vapaa-aikaa m yöskin palvelijoille.
jo k a ainoalla työalalla y h teisk u n n assa on työntekijöillä m ää
rätty työaikansa ja m äärätty vapaa-aikansa. A inoa luokka johon ei täm ä yleinen m ääräys uletu on naispalvelijat. M iespalkollisilla- kin on jotakuinkin m äärätty työaika, jonka jälkeen ei heitä usein pyydetä työhön, eikä he aina hevillä m enisikään jos käskettäi
siin. H e sanovat: päivä on luotu työtä varten ja yö sekä pyhä lepoa varten. Vaan näm ä sää n n ö t eivät ole tähän saakka kuu
luneet naispalvelijoille, ei m uiden, eikä palvelijain itsensäkään mie
lestä. Ei ole palvelija to h tin u t san o a isäntäväelle, että on liikaa jos vaaditaan enem pi kuin hän päivän aikaan voi täyttää. T oi
sissa p erh eissä jotka ovat inhimillisiä, annetaan palvelijallekin k o h tuullinen lepo, vaan to isissa siitä ei välitetä.
Palvelijataryhdistykset ja -o sa sto t ovat jo useam m an kerran kääntyneet em äntien puoleen anom alla säännöllisti järjestettyä va- paa-aikaa palvelijoille, ja ainakin »Emäntäliätto ja Naisasialiitto Unioni» on periaatteessa hyväksynyt vaatim uksen, että palvelijatar saisi vapaata yhden illan viikossa, joka toinen sunnuntai aam u
päivällä ja toinen iltapäivällä. M utta se on heille itselleenkin vaan periaate, eikä käytäntö. O len o ttan u t selvää m uutam ien em äntäliiton jäsenten m enettelytavasta ja saanut kuulla että sitä p ää tö stä koitetaan näennäisesti seurata siten, että yhtenä arki- iltana viikossa annetaan vapaata, kokonainen tunti, pyhäsin voi saada kaksi tuntia, to isissa ehkä vähän enem m än, to isissa sitäkin vähem m än. Jotkut voivat p äästä joka pyhä, toiset joka toinen.
M inä vaan kysyn, m itä sanoisi »opettaja, pankinvirkam ies tai raitiotienkonduktööri», jos he saisivat k u u k au d essa 6 tai 8 tun
tia vapaa-aikaa, olisivatko he tyytyväisiä siihen? Sitä en kuiten
kaan usko. Ja kum m inkin vaaditaan että palvelijan pitäisi olla tyytyväinen tähän järjestelm ään.
V aan koska nyt H elsingissä ainakin on Naisasialiitto Unioni ja E m äntäliitto hyväksynyt periaatteessa että palvelijain pitäisi saada yksi ilta viikossa vapaata ja ainakin joka toinen pyhä aam u
ja joka toinen pyhä iltapäivällä. U seim m at em ännät ainakin kesk u s
teltaessa sanovat sen hyväksyvänsä, ja ovat tu n n u stan ee t sen oikeutetuksi vaatim ukseksi, niin vaatikaam m e m e nyt sitä käytän
n ö ssä toteutettavaksi, vaatikaam me, että todella saam m e sen käy
täntöön, ei sillä tavalla, että arki-iltana saa olla yhden tunnin ul
kona, ja py h än ä tunti tai pari, sillä se on naurettavaa, vaan mei
dän pitää vaatia, että me saam m e yhd en illan viikossa vapaata klo 7 alkaen koko illan, sekä joka toinen pyhä kio 4:stä alkaen koko iltapäivän ja illan sekä joka toinen pyhä aamupäivällä.
100 —
T u o n ei luulisi olevan paljon vaadittu, sillä ei kukaan järki- ihm inen voisi sitä kieltää. Jo s kerran täm m öinen sään n ö s saa
taisiin yleisesti käytäntöön, olisi siitä etua palvelijalle. H än tie
täisi varm aan, että silloin ja silloin on m inulla aika jonka saan käyttää om an mieleni m ukaan, ja tuntea itseni tasa-arvoiseksi.
Tiedän kyllä, että em äntien puolelta tullaan väittäm ään tätä v astaan sillä, että kuka sinä iltana laittaa ruokaa perheelle, sekä että voi tulla odottam attom ia vieraita y.m. T ähän voidaan v as
tata, että se ei ole senvuoksi m ah d o to n ollenkaan, sillä em äntä voi järjestää p erh een sä olot m ainion hyvin jos hänellä vaan on hyvää tahtoa, ja ei suinkaan se ole epäterveellistä em ännälle sekä perheen tyttärille ja pojille, jo s he sinä iltana avustavat om an it
sen sä »passaam ista». Eihän siksi illaksi tarvitse asettaa mitään ylim ääräistä työtä, sillä arkipäivänä ehtii klo 7 saakka illalla tehdä jo paljon. P yhäsin taas voidaan sy ö d ä päivällinen aikaisemmin, että klo 4:ltä voidaan saada vapaata. Illalla voivat itse ottaa voi
leipiä itsellensä. T äm ä säännös tu n tu u nykyään yhdelle osalle em ännistä m ahdottom atta, sen täh d en että on to tu ttu häpeäm ään itse p u u ttu a niin »proosalliseen» ty ö h ö n kuin ruuanlaitto on il
m an palvelijan apua. Meillä S u om essahan on tavallista että kaikki, jotka luulevat olevansa »säätyluokkaa» häpeävät m yöskin ru u
miillista työtä ja heillä pitää olla palvelija, vaikka eivät voisikaan m aksaa sille palkkaa, eikä antaa tarpeeksi paljon ruokaa. Isom m issa perh eissä jo issa on kaksi palvelijaa, voidaan taas järjestää asiat sillä tavalla, että vapaapäivät on vuoroin, siitä ei ole sen enem pi sanottavaa. Vieraiden v astaan o to n sinä iltana voi välttää siten, että m äärätään sitä varten varm a ilta viikossa, jolloin ei kukaan m ene viemisille. E ttä täm ä sään n ö s otetaan käytäntöön palvelijoiden eduksi ei suinkaan ole paljon vaadittu, jo s palveli
jat tällä m yönnytyksellä tunnustettaisiin ihm isiksi, jotka an sa itse
vat tu n n u stu k se n työstään, joille on m yönnettävä luonnollisia oikeuksia, sillä jokaisen yhteiskunnan vapaan jäsenen oikeuksiin täytyy m yöskin kuulua se, että heidän täytyy saada tuntea itsensä vapaaksi, että saavat käyttää vapaa-aikaansa om an itsen sä hy
väksi.
E ttä em ännät itse palvelijan vapaa-iltoina hoitaisivat om aa k o tiaan, olisi m yöskin m onelle sangen terveellistä, sillä silloin he oppisivat edes vähem m ässä m äärässä käsittäm ään työn arvon, oppisivat tuntem aan osan sitä taakkaa jota palvelija kantaa.
N ykyään syytetään palvelijoita aina siitä, etteivät o saa m itään, eivät ym m ärrä mitään ja eivätkä tah d o täyttää velvolli
suuksistaan. Tähän voisi v a sta ta : »millainen isäntä, sellainen pal
velija». M itä on palvelijoille o p etettu ? Mitä tehty heidän ke- hittym iseksensä? Sehän on yleisenä sään tö n ä että oppilas tulee opettajansa kaltaiseksi, ja koska tähän saakka em ännät ovat olleet ainoat opettajat palvelijoille, niin syy on siis su u re ssa m äärässä m yöskin opettajain. Palvelijoilla ei ole ollut erikoista am m atti
koulua. H eissä on vielä suuri joukko sellaisiakin, jotka eivät ole käyneet edes kansakoulua. T ultuaan kaupunkiin he siis im e
vät opin juuri sellaisena kuin se heille tarjotaan. Eihän palveli
joilla yleensä ole aikaa, eikä m yöskään jo h d a tu sta yleisen sivis
tyksen saam iseen. T ätä vajausta poistaakseen tahtoisi Palvelija- taryhdistys toim eenpanna k ursseja ja luentoja. Vaan tätä ei y h distys voi suorittaa ilman ettei palvelijat voi itse niihin saapua.
T ätä varten juuri on tarpeellista että palvelijat saavat vapaata ja että se vapaa-aika tulisi heille säännöksi, jonka nojalla voitaisiin toim et järjestää.
N ouskaa joka ainoa palvelija vaatim aan itsellenne vapaa- aikaa, ainakin y h d en illan viikossa klo 7 alkaen koko illan, ja ainakin joka toinen p yhä iltapäivällä, sillä siitä riippuu tulevai
su u d e ssa koko palkollisluokan kohottam inen. M uistakaa likan lausetta: »Ei oikeutta koskaan saa, ken sit’ ei itse hankki.»
Miina.
— 101 —
Naisten saunapaiveluksesta.
M onet ovat alennukset ja nöyryytykset, m onet paulat ja pyydykset köyhän työn tiellä. O n m onta suorastaan inhottavaa tehtävää, jota ei kukaan tekisi, vaan palvelustytölle se kuuluu ai
van luonnollisena velvollisuutena. Yksi tu o n laatuisista teh tä
vistä on m ielestäni naisten saunapalvelus m iesten kylpiessä.
O len m onasti kysynyt siisteiltä, kansakoulun ja kan san o p is
tonkin käyneiltä talontyttäriltä: »M enisittekö saunaan palvelem aan m iehiä kylpiessä?» »Hyi, ei m itenkään!» on k u u lu n u t häm m äs
tynyt vastaus. M utta palvelustytön täytyy m ennä ja totuttuaan u sea m enee m ielelläänkin. Eikä noiden tyttärien mieleenkään johdu, että palvelustyttöjen su h teen tu o ssa olisi jotakin nurinkurista.
M iksikö tu o n tehtävän alentavaksi leim aan?
Ajatteleva palvelijatar, sinä tiedät sen. M utta sinä, joka et tiedä — kuvaile m ielessäsi kuum a, kitkuinen m aalaissauna kyl
peviä m iehiä täynnä ja sinä yksin naisena heitä nöyrästi palvele
m assa. Mikä huu taa vettä, mikä löylyä, mikä ovia kiinni, mikä auki. P arhaim m assa tap au k se ssa saat ehken palveltaviesi päät ja selät p estä ainakin herrojen tai m uun isäntäväen ja talon nuorten m iesten. Saat kuulla yhtä ja toista, jota saastainen m ielikuvitus on luo n u t ja tu o esiin päästyään vapaim pana valloilleen juuri saunassa. Et tarvitse ainoastaan kuulla, vaan kenties nähdäkin saat. Eikä aivan harvinaista liene, että palvellessasi m uista m yö-
