AULIS O JA
KEURUUN LUKKARI
ERKKI VVESTELIN
K erroin viimevuotisessa K euruun Joulussa seu
rakunnan vanhan kirkon ensimmäisestä suntiosta Taneli H eikinpojasta. Tällä kertaa tahdon esitellä lukijoille samanaikaisen K euruun lukkarin E rkki W estelinin, jonka toim ikausi niin ikään oli pitkä ja värikylläinen, m utta josta Sillanpään mainio K euruun historia ei tiedä m itään m uuta kuin etu
nimen.
Ennen pääasiaan paneutum ista saanen kuitenkin vielä palata suntio Taneli H eikinpojan eläm äntari
naan sen vuoksi, että K euruun kaikki vanhat asiat tunteva varatuom ari E. A. A altio kertoi heti vii
mevuotisen K euruun Joulun ilm estyttyä minulle mielenkiintoisen Taneli-vainaaseen liittyvän peri
m ätiedon, jonka hän oli 1920-luvulla k uullut M atti K lackilta eli "Lakin M atilta” . Sen m ukaan Taneli- suntio oli kesähelteellä hautaa kirkkomaalle kai
vaessaan löytänyt sen pohjalta luitten seasta viina
pullon, jollainen entisaikojen kauniiseen tapaan ai
na oli pantu m iesvainaitten kirstuihin. Saatuaan haudan valmiiksi Taneli oli ryypännyt putelin si
sällön ja haudan pohjalla vilpoisessa onnellisena maatessaan ääneen huokaissut, että ai ai, kun oli hyvää viinaa. Tällöin oli naapurihaudasta kuulunut kolkko ääni: ota tuon valapaton ruum is pois m i
nun päältäni. Kyllä Tanelia oli viety.
Se siitä ja nyt pääasiaan: K euruun lukkarina
1735— 1772 palvelleen E rkki W estelinin elämän
vaiheisiin.
Isonvihan päättyessä oli K euruun lukkarina H eikki K allenpoika (s. 2 .3 .1 7 0 0 , k. 8 .6 .1 7 3 5 ) , joka oli naimisissa K euruun kirkkoherran Abraham Palanderin tyttären Katariina Palanderin (s. 19. 10.
1677, k. 1 .5 .1 7 5 1 ) kanssa ja asui T arhian länsi
rannalla sijainneessa K antolan torpassa. P ariskun
nalla oli kaksi lasta, 2 3 .3 . 1721 syntynyt poika Abraham ja 1 1 .2 .1 7 2 3 syntynyt tytär Maria.
Koska poikakin oli isän kuollessa vielä pahasti ala
ikäinen, seurakunnalla ei sillä hetkellä ollut m uuta neuvoa kuin valita uudeksi lukkariksi sopiva nuori
mies, joka sitoutui aikanaan naim aan tyttären ja huolehtim aan perikunnan toim eentulosta, leski kun oli jo 57-kesäinen eikä tietysti enää kelvannut kel
lekään, niin Palandereja kuin olikin. Vielä samana vuonna 1735 H eikki Kallenpojalle löytyikin seu
raaja, vuonna 1713 syntynyt E rkki Erkinpoika W estelin, joka yhdessä äitinsä P iritta M atintyttä- ren (s. 1687, k. 1759) sekä sisarensa K erttulin (s.
1714, k. 1800) ja veljensä H eikin (s. 1722, k.
1751) kanssa m u u tti K euruulle jostakin m uualta.
O him ennen kerrottakoon, että näm ä E rk k i W este- linin omaiset asuivat sittem m in Liesjärven Palo- rannassa, jonka em ännäksi K erttuli W estelin naitiin vuonna 1739. Edellä m ainitusta W estelinin lan
4
gosta A braham H eikinpojasta, joka o tti kotitorp- pansa K antolan m ukaan sukunim en Candell, taas on syytä sanoa, että hän tuli ylioppilaaksi 1744, v ihittiin papiksi 1753 ja palveli sen jälkeen Lopen kirkkoherranapulaisena.
Loppuvuodesta 1735 E rkki E rkinpoika W estelin siis ryhtyi K euruun lukkariksi ja K antolan torpan isännäksi, joskin vasta 22. 9. 1737 hänet vihittiin avioliittoon yhä vajaan 15-vuotiaan M aria Heikin- tyttären kanssa. W estelinin pitkästä toim ikaudes
ta, jota kesti runsaat 36 vuotta, tarjoaa värikkään kuvan seitsemän pykälää kirkkoherra Abraham Indreniuksen laatimissa K euruun kirkonkokousten pöytäkirjoissa vuosilta 1750— 1769. Pykälät kuulu
vat kokonaan suom ennettuina seuraavasti:
1. 11. 1750. "Samassa tilaisuudessa o tti allekir
jo ittanut puheeksi myös pitäjän lukkarin E rkki Erkinpojan törkeän käytöksen, ennen m uuta hänen juoppoutensa ja hänen sekä pappeja että seura
kuntalaisia kohtaan alinomaa osoittam ansa röyh
keyden, joka on ilm ennyt mm. siten, että hän seu
ratessaan allekirjoittanutta pitäjällä on tänä syk
synä kaksi kertaa lyönyt laimin iltarukoushetken, toisen kerran Lietussa, toisen taas Mannisessa. Sa
notulle lukkarille annettiin vakava varoitus luopua inhottavasta synnistään ja velvoitettiin hänet — Korkea-arvoisimman H erra Piispan ja Varakansle
rin Ruoveden piispantarkastuksessa tammikuussa tekem än päätöksen nojalla, joka päätös on m erkit
tynä tarkastuspöytäkirjaan — maksamaan kirkolle rukoushetken laim inlyönnistä ensimmäiseltä ker
ralta 4 hopeaäyriä ja toiselta kerralta 8 hopeaäy- riä.”
4 .1 1 . 1750. "Kirkonkokouksessa syytettiin jäl
leen lukkari E rkki E rkinpoikaa täm än pahennusta herättävästä käytöksestä, koska hän vastikään saa
m astaan varoituksesta huolim atta oli Suolahdessa 2. 11. esiintynyt hyvin siivottom asti sekä allekir
jo ittanutta että pitäjänapulaista, herra M ikael Chei- lanusta kohtaan juovuspäissään pilkkaam alla kaik
kea, m itä hänelle edellisenä päivänä oli kirkossa sanottu, jopa su u tu ttan u t m onet kyläläiset julkeil
la ja ruokottom illa sanoillaan. Tämän johdosta ja ottaen huom ioon myös sanotun lukkarin aikaisem
man epäsäännöllisyyden hänelle ilm oitettiin, että jos hän aikoo jatkaa iljettävää juopotteluaan, hänet seuraavassa kirkkoneuvoston kokouksessa juliste
taan lukkarin toim een arvottom aksi sekä nöyrästi annetaan ilmi Korkea-arvoisimmalle H erra Piispal
le ja V arakanslerille ynnä Korkea-arvoiselle T uo
m iokapitulille. Täm än ilm oituksen jälkeen edellä m ainittu lukkari lupasi sekä kädenlyönnein että sanoin luopua viinanjuonnista ja ryhtyä tästedes viettäm ään raitista ja siivoa elämää, mikä m erkit
täköön m uistiin.”
13. 4. 1755. "Samassa tilaisuudessa syytettiin lukkari E rkki W esteliniä röyhkeydestä kappalaista M ikael Cheilanusta kohtaan K önttärin kruununko- kouksessa 5. 4., jolloin Cheilanuksen kysyttyä, saa
ko hän herra A braham Candellin lupauksen m u
kaisesti K antolasta erään pöydän, lukkari oli hä
vyttöm ästi vastannut: m itä tekem istä sinulla sen kanssa on, ja Cheilanuksen yritettyä rauhoittaa häntä sanomalla: varo lukkari, ettet saa selkääsi, lukkari oli vastannut: varo itse samaa. T ätä kap- palaistaan kohtaan osoittam aansa epäkohteliaisuut- ta ja julkeutta lukkari ei voinut kieltää, vaan pyysi anteeksi Cheilanukselta, joka myöntyi tällä kertaa sillä ehdolla, että jos lukkari vastedes on häntä kohtaan yhtä suulas ja ynseä, hän haluaa uudelleen asettaa lukkarin edesvastuuseen myös tästä tapauk
sesta. Kysyttäessä, oliko lukkari K önttärin kokouk
sessa päissään, eräät seurakuntalaiset vastasivat, et
teivät he sitä huom anneet, m utta lisäsivät, että kos
ka hän aina m uulloinkin on ollut hanakka juopot
telem aan, tuskin hän nytkään oli selvä. Edelleen kysyttiin, halusiko seurakunta jatkuvasti pitää näin harm illista miestä lukkarinaan vai oliko hänet mo
nien aikaisempien uhkausten mukaisesti syytä erot
taa tai ainakin joksikin aikaa pidättää virantoim i
tuksesta. Seurakunta vastasi ja pyysi, että hänet vielä parannuksen toivossa arm ahdettaisiin, johon asia tälläkin kertaa jäi.”
19. 4. 1756. "K utsuttiin kaikki seurakunnan van
him m at ja talolliset kirkon kuoriin, jossa päivää ennen eli pääsiäispäivänä luetun kuulutuksen m u
kaisesti jälleen syytettiin lukkari E rkki E rkinpoi
kaa hänen surkeasta juopottelustaan, m itä hän on syntisesti jatkanut useista hänelle rovastintarkas- tuksissa ja muissa tilaisuuksissa annetuista vaka
vista varoituksista huolim atta, kuten nähtiin eilen
kin hänen laittaessaan kirkossa num erotaululle erään virren num eron kahteen kertaan ja hänen m onin tavoin takeltaessaan virrenveisuussa. Sur
keutensa takia ei sanottua lukkaria ole voitu koko tänä vuonna enää ottaa papiston m ukana lukukin- kereille, koska hän on m atkoilla m ahdoton käyt
täytyen röyhkeästi sekä papistoa että kylien rah
vasta kohtaan. Lisäksi hän on kelvoton opettam aan seurakunnan nuorisolle lukutaitoa tai suorittam aan m uita lukkarin tehtäviä. Täm än johdosta tiedus
teltiin seurakunnan jäseniltä, eikö ollut syytä erot
taa niin pahennusta herättävä ja sopim aton mies lukkarin toimesta. O sa niistä, jotka usein olivat valittaneet lukkari E rkki E rkinpojan surkeaa käy
töstä heidän taloissaan ja muualla, p iti toim enpi
d että sopivana, m utta isompi osa halusi unohtaa hänen vikansa ja pyysi vielä anteeksiantoa. Osa kylläkin myönsi, ettei hän ollut eilen ollut kirkossa täysin selvänä, osa taas valitti, ettei hän tahtonut tyytyä laillisiin palkkakappoihinsa, vaan vaati enemmän, ja että jollei joku hänen vaatim uksiinsa suostunut, sai hänen vihansa päälleen. Jo tk u t vih
doin valittivat, että hän oli kirkossa virrenveisuus
sa huolim aton. Kaikkien näiden syytösten jälkeen lukkari anoi hartaasti armoa vielä kerran ja lupasi parannusta. K aikki seurakunnan jäsenet säälivätkin häntä ja pyysivät, ettei häntä vielä kokonaan ero
tettaisi. Sen johdosta päätettiin usein m ainittu luk
kari E rkki E rkinpoika pidättää palkatta virantoi
5
I
mituksesta kuukaudeksi eli ajaksi 19. 4.— 19. 5. Li
säksi päätettiin, että jollei hän senkään jälkeen osoita parannusta, hänet erotetaan kokonaan.”
23. 7. 1758. "M erkittiin, että sitten kun lukkari E rkki W estelin oli rovastintarkastuksessa 2. 2. 1758 erotettu virastaan, hänet oli hänen K euruun pa
pistolle ja seurakunnalle jättäm änsä kirjallisen ano
muksen johdosta H erra Rovastin, M aisteri Andreas Saloviuksen päätöksellä 29. 3. 1758 jälleen otettu väliaikaiseksi lukkariksi hänen oltuaan lähes kaksi k uukautta poissa virasta. Samoin m erkittiin, että sitten kun H erra Rovasti oli lähettänyt asiaa kos
keneen kertom uksensa Korkea-arvoisimmalle H erra Piispalle ja Varakanslerille sekä Korkea-arvoiselle Tuom iokapitulille, oli Korkea-arvoinen Tuomio
kapituli kirjeellään 2 1 .6 .1 7 5 8 suvainnut vastata H erra Rovastille, että K euruun papistolla ja seu
rakunnalla on oikeus päätöksensä m ukaan ottaa lukkari W estelin takaisin virkaansa.”
27. 8. 1769. "Samana päivänä m uistutettiin luk
kari E rkki W esteliniä siitä 66 kuparitaalarin suu
ruisesta rästistä, jonka hän oli velkaa vaivaiskas
saan ja josta oli seurakunnalle ilm oitettu 2 4 .6 . 1769 kirkontilien lukem isen yhteydessä, sekä — viitaten siihen, että nimismies oli m uutam a viikko sitten ulosm itannut hänen karjansa sanotusta räs
tistä — tiedusteltiin, tahtoiko hän vapaaehtoisesti maksaa saman rästin 18 kuparitaalarin suuruisina vuosierinä, niistä ensimmäisen ensi sunnuntaina, jossa tapauksessa hän saisi pitää karjansa koske
mattom ana, m utta W estelin ei vastannut mitään, mikä m erkittiin m uistiin.”
3. 9. 1769. "Samassa tilaisuudessa kysyttiin kir- konisännältä, herra Johannes Kingeliniltä, oliko lukkari W estelin m aksanut 18 taalaria vaivaiskas
saan, niin kuin edellisenä sunnuntaina oli hänelle ehdotettu, johon herra Kingelin vastasi, ettei hän
ollut vielä saanut lukkarilta mitään rahoja. Luk
kari puolestaan ilm oitti, ettei hän aikonutkaan maksaa sanottua rästiä. Sen johdosta katsottiin ai
heelliseksi antaa myydä hänen karjansa saman räs
tin suoritukseksi.”
Näistä surullisista — paikoin surkuhupaisistakin
— m erkinnöistä näkyy, kuinka pitkäm ielisesti Keu
ruun talolliset 1700-juvulla suhtautuivat epäsään
nöllisiin kirkonpalvelijoihinsa. Pääsyynä tietenkin oli nuukuus, pelko erotetun miehen ja hänen per
heensä joutum isesta vaivaiskassan niskoille. M utta saattoivat myös inhim illiset tu n teet näytellä sivu
osia.
E rkki W estelin kuoli yhä K euruun lukkarina ollessaan 1 .2 .1 7 7 2 . H än siis lopultakin p iti vir- kansa kauem m in kuin hänen pahim m at riitakump- paninsa, kirkkoherra A braham Indrenius ja kap
palainen M ikael Cheilanus, joista edellinen kuoli 1 8 .5 .1 7 7 0 ja jälkim m äinen 1 6 .5 .1 7 7 1 . Indrenius ja W estelin saivat viim eisen leposijan silloisen uuden (nykyisen vanhan) kirkon perm annon alta, Cheilanus sen sijaan toivom uksensa m ukaan sil
loisen vanhan (1800-luvun alussa p u retu n ) kirkon kuorista.
E rkki W estelinille ja hänen vaimolleen Maria H eikintyttärelle, joka kuoli leskenä 7. 1. 1776, syn
tyi vuosina 1740— 1754 kuusi lasta, joista kuiten
kin kolme kuoli alaikäisinä ja neljäskin, Vaasan triviaalikoulua käynyt H eikki W estelin, 22-vuo- tiaana. Isän kuollessa olivat elossa vain poika A ntti (s. 3 0 .1 0 .1 7 4 9 ) ja tytär Anna (s. 2 7 .5 .1 7 5 4 ) , joista edellinen ryhtyi viljelemään K antolan torp
paa ja jälkimm äinen siirtyi Kiesisen talon emän
näksi. K euruun uudeksi lukkariksi valittiin rau
malainen Samuel Frimodig, toinen juoppo, jonka elämänvaiheisiin saanen palata ensi vuonna.
6
