Kipakka ja hänen isäntänsä Riihi-Jussi
Asunnan Riihimäen talon lahjakas poika J u h o eli R i i h i - J u s s i (s. 13.5.1835) sai v. 1857 isännyyden haltuunsa ollessaan vasta 23-vuotias. Hän oli hyvä lukumies ja kynän- käyttäjä, luki Keuruun kirjastosta miltei kaiken silloisen suomenkielisen kaunokirjallisuuden ja osasi ulkoa katkismuksen ja virsikirjan sekä pitkät matkat Vänrikki Stoolin tarinoita.
Opiskeluhalu oli saattanut hänet läheiseksi tuttavaksi silloisen kirkkoherran L. R.
M a l m s t e n i n kanssa, jota sanottiin ” Turun hiippakunnan oppineimmaksi papiksi” , sekä pitäjänapulaisen F r a n s H. B e r g r o t h i n kanssa, joka oli Keuruun sen ajan kulttuurielämän eittämätön johtaja. Näiden molempien vaikutuksesta Juho Riihimäen mie
lenkiinto suuntautui aikansa yleisiin rientoihin ja aatteisiin ja hänestä kehittyi ennakkoluulo
ton ja arvostelukykyinen talonpoika.
R iihim äen isän tä valittiin 27-vuotiaana v.
1862 K euruun k irkonisännäksi ja 31- v u o tiaan a v. 1867 valtiopäiville talonpoi- kaissäädyn ed u stajak si. H ä n toim i siellä v.
1867— 84, 1886— 90 ja 1892— 99. Erityisesti ensim m äisellä kaudellaan h än loi kuului
suutensa.
V ähem m än tu n n ettu lienee Riihi-Jussi ra- vim iehenä nyky ihm isille. K ipinän h än oli sa a tta n u t saada p ap pi-ystäviltään. N äm ä
hän tarvitsivat kestäviä ja n o p e a h k o ja m at- kahevosia, ja ain a k in past. F .H . B ergrothin tiedetään olleen k iin n o stu n u t ju oksijahevo- sista. S am oin K eurusseudulla näihin aikoi
hin v.t. p ap p in a 1849— 55 toim ineen past.
A n d . O s k . T ö r n u d d i n .
E nsim m äinen ja todella kuuluisa Riihi- m äen ju o k sija oli m u sta ori K i p a k k a (tt. 432— 9781, jo k a syntyi R iihim äen talo s
sa. Sen isä oli m a a n k u u lu n Ja a k k o I:n poi
ka S aukkom äen nim etön ori, " m a in io n w an k k a ja k au nistekoinen, alle 10 k o r t t e lin) k o rk ea , n o k ira u d . o.O m asi ih m e ty ttä
vän raw im ah d in , m u tta h u o n o n lu o n te e n .”
Lienee ollut ru u n a n a Jyväskylän tienoilla.
— E m ä oli R iihim äen om a rau tias tam m a, jo n k a Ju h o R iihim äki oli o sta n u t 3- v u o tiaan a K euruun pap p ilan to rp p a rilta , ja se synnytti v. 1874 n o k irau tiaa n orivarsan, jo sta kasvoi säältä 143 cm ja lautasilta 143,5 cm k orkea, k o o ltaa n siis m elko pieni.
K ipakasta on 1880-luvulla k irjo itettu seu
raavanlainen kuva: ” K ipakka on w ankka- rakenteinen, ta w a tto m an navvakka hewo- nen ja om aa ih m etyttäw än ju o k sijam ah d in .
W . 1880 ilmestyi h än ensi k erta a yleisissä kilpa-ajoissa H :linnassa h erättäen yleistä ihm ettelyä xvoim akkaalla ju o k su llaan ; sai IV p a lk ., enn. 6.14. — W aasassa o tti hän taas m u u tam ia w iikkoja m yöhem m in I p a lk ., enn. 6.08; M ikkelissä seuraavana talw ena sangen kuoppaisella rad alla I p a lk ., enn. 6.14 sekä W aasassa II p alk ., enn. 6.01,5 (siihen m ennessä p aras enn. II palkinnolle). W. 1882 ei K ipakka saanut kilpailla, kun ei ollut p o lk en u t m äärätty ä lukua tam m o ja. W . 1883 sai h än sitä was- 18
toin K uopiossa I p a lk ., enn. 6.02 sekä W aasassa II p a lk ., enn. 5.51! jo k a oli sekä K ipakan itsensä e ttä II palk. saaneen paras n o p eu s.” — K ilpailum atka oli 3 virstaa eli 3,207 km .
K ilpauransa K ipakka oli a lo itta n u t K eu
ru u lla jo 4-v u o tiaan a ju o ste n 28.12.1878 A sunnassa 2 v irstaa ajassa 4.13 j a sam ana talvena helm ik. 1879 Jyväskylässä aik aan 4.19. S euraavana talvena 30.12.1879 K ipak
ka voitti K eurusselän V iikinlahdella (aikaa ei uutinen m ainitse).
V. 1884 Kipakka otti osaa suureen orikilpai- luun H äm eenlinnassa, m u tta hylättiin 'V a ra s ta ja n a ” (aika oli 6.23'i. S am ojen kilpai
lujen aik an a talollinen G. J u t i l a T eis
kosta osti sen R iihim äeltä, ja Ju tilan Ki
p ak k an a se kilpaili Jyväskylässä 25.2.84;
ju o k su a selostettiin näin:
" K ip a k k a poloisella taas oli o n n e tto m uus täällä, niink. H hin n assak in , jo k a m m . lienee seu ran n u t siitä, että hevonen äsken oli w a ih tan u t o m istaja a; jo 1 :sellä w irstalla teki K ipakka niin p itk än lau k an , e ttä täytyi h y ljätä. Kun h än sitte kilpa- ajojen lo p u ttu a , p a lk in to tu o m a rien läsn ä
ollessa n aw akasti, nopeasti ja w aiw atta kiiti rad an 5.52,5, s.o . lyhyem m ässä ajassa, kuin yksikään toinen siellä, lienee oriin nyk. isän tä G. Ju tila , k atk erasti k a tu n u t, että an to i entisen ja a ja m a a n tottuneen o m istajan a läh teä k a u p u n g ista ennen kil
p a ilu a .” — Ju h o R iihim äki oli ilmeisesti sekä hyvä ju o k sija n k o u lu tta ja että hyvä o h jasta ja.
M u u tam aa päivää m yöhem m in (29.2.) M ikkelissä K ipakka onnistui parem m in ja sai 2:sen p alk in n o n ja a ja n 6.07. — Viikon perästä se ju o k si K uopiossa (6.3.): " K ip a kalle sattui taas o n n e tto m asti, etupäässä sentähden e ttä oli äsken w a ih ettan u t om is
tajia ja a ja ja a sekä että epäm ukavvasta k en
gityksestä olivvat kaw ionsa p ah o in kaswa- neet. O riin vvauhti oli h u o n o ja ju o k su ssa se w arasti, jo n k a täh d e n h y ljättiin (aika 6.2 1) . ”
U usi o m istaja G . Ju tila m o itti hevosta:
"K ip a k k a oli raju p äin e n ry ö stä jä , jo ta oli kovin vaikea a ja a .”
K ukaan ei kysynyt K ipakan m ieltä — oli
ko sillä kenties ikävä syntym äkotiansa ja om an tu tu n isän tän sä ohja stu sta?
T u ru ssa 10.2.1885: "K ip a k k a , jo k a m yöskin esiytyi oikein hyw ässä k unnossa, ei ollut oikein sovvussa a ja ja n sa kanssa ja alkoi, p u d o te ttu a a n yhden k en k än sä, m en
nä k a rk u a . W aikka an n ettiin uudestaan
a ja a , oli seuraus yhtäläin en , koska hewo- nen hyppäsi pois k o k o rad alta. Se oli suuri w ahinko, että K ipakka teki täm än poishyp- päyksen, sillä sellaista n o p e u tta , jo n k a se osoitti rad an suoralla osalla, ennenkuin se tuli käänteeseen, on tuskin k u k a a n ollut ti
laisuudessa ennen n äk em ään Suom en r a d o illa .” Syynä olivat " e rittä in tu im at kan- k isu itse t" , jo ita a ja ja käytti kokeeksi K ipa
kan tu ltu a ” wiim e aik o in a jo ten k in kow a- suiseksi.”
Ja H :lin n assa 14.2.1885: "s illä wälin kil
paili G. Ju tila n tu n n e ttu K ipakka, m u tta tuskin p arem m alla m enestyksellä kuin T u russa. Se m eni om aa m enoaan ja laukkasi m elkein ko k o ra d a n , niin ettei k u k aan woi- nu t sitä luulla sellaiseksi oriiksi, jo n k a en nätys a ik a n an sa oli 3:m as m aassam m e, ni
m ittäin 5.51. A ja ja näh täw ästi ei saan u t hillityksi hew osta, jo n k a täh d en täm ä teki m itä ta h to i j a tuli hyljätyksi. Juoksi 6 .4 1 .”
S eu raav ak aan o m istaja, M . K o s k i n e n R uovedeltä, ei o n n istu n u t K ipakalla
1886, jo llo in se esiintyi viim eisen kerran suurissa v altion ajoissa.
E nnen v. 1889 K ipakka pääsi takaisin kotiinsa R iihim äkeen ja ju o k si vielä k o to i
sissa kilpailuissa: 29.12.1889 H aapam äellä 2 virstaa II p. 4.31 ja eh k ä viim einen kil
pailu 1892 H aap am äellä sekin, III sija ja aika 4.51. K ipakka oli jo 18-vuotias.
L ähteistäni ei ta rk k a a n selviä, m inä vuo
sina Kipakka oli ruununori. Jälkeläisten syn- ty m äaik o jen perusteella ain ak in vuosina
1877— 1888.
Sen jälkeläisistä toisessa polvessa m enes
tyivät valtion kilpa-ajoissa seuraavat k a h deksan: H u r r a ori, s. P etäjäveden K ari
kossa 1884, Suom en ennätys 3 virstalla 5.26,8 (15.1.1894); S u i t a n ori, s. 1879 L au k aassa, o m a ennätys 6.06,5; S a u k - k o ori, s. A sikkalassa 1877, enn. 6.36,5;
I 11 e r i tam m a s. K euruulla 1880, enn.
6.23,5; T u i m a tam m a, s. 1879 K euruul
la, enn. 5.52,5; L i n 11 i tam m a, s. 1887 R au talam m illa, enn. 5.5; V a u h t i ori, s.
1888 Teiskossa, enn. 6.03; K i p a k k a III ori, s. 1887 R uovedellä, enn. 6.20.
T ilasto tau lu ih in (tt.) ja k a n ta k irja a n (kk.) päässeitä K ipakan jälkeläisiä m aini
ta an v:een 1920 m ennessä 38 o ritta ja 42 tam m aa , yhteensä 80, niistä k an tak irjassa 69.
K ipakan su k u h a a ra a n kuuluneista kk.- hevosista oli v äriltä än ra u tia ita 87 % (näis
tä liin a h a rjo ja 16,7 % ), ru u n ik o ita 8,7 % , m ustia 4,3 % . K eskikorkeus m elkein 10 cm
19
ko rk e am p i kuin k an taisä n , nim . säältä 152,1 ja lau tasilta 152,7 cm; v a rta lo n pi
tu u s keskim . 159, rin n a n ym pärys 180,1 ja rin n a n syvyys 72,3 cm .
H u o m atta v im m at K ipakasta lähteneet h a a ra t ovat H u rra n (tt. 1290’» ja H ip o n (tt.
2791). H u rra n h a a ra ja k a a n tu u H ulivilin (ro. kk. 155) ja L a h jan (G um m erus) sekä J o u k o n (kk. 461) alaryhm iin.
J u h o R iihim äki oli ylpeä K ip ak astaan ei
k ä syyttä. H ä n en m uistetaan kehaisseen, et
tä h än oli ra k e n ta n u t u uden kivinavetan R iihim äkeen K ipakan v o ittam illa p alk in to rahoilla. — K ipakan k au n ista ju o k su a h än oli k u v an n u t suunnilleen tä h ä n tap aan : K un toiset hevoset keinuvat ju o stessaan kuin laivat aalloilla, niin K ipakka ju o k se e /le n tä ä kuin nuoli.
M u tta sitten k erran R iihi-Jussi oli toisten v altiopäiväm iesten kanssa seuraam assa Ki
p a k a n ju o k su a , to dennäköisesti 1884 H ä m eenlinnassa, m issä se H einisen o h ja sta m a na oli la u k a n n u t liikaa ja ju o k su oli hylät
ty. Sydäm ystyneenä R iihim äen k e rro ta a n m an an n een : ” Ko olis ny avento, että pai-
nusvat m olem m at sin n e!” — O lisiko täm ä ta p au s k o sk en u t isän tään niin syvästi, että hän möi K ipakan sam o jen kilpailujen a ik a n a Jutilalle, niinkuin edellä kerro ttiin .
K ipakka sai viim eisen leposijansa k o tita lonsa R iihim äen rinteeseen.
H yvät ravi-ihm iset! E ik ö olisi aih etta p y sty ttää m uistokivi K ipakan haudalle enti
sen kievari- j a rav ita lo n rinteeseen? K eu
ru u n p a rh a a n rav u rin m uistoksi.
JU SSI R A IN IO
L äh teitä: Suom en R avisportti k alenterit I j a II 1884— 1886, toim . L. F ab ritiu s; H a a pam äen H evosystävä-seuran p ö y tä k irja t 1888— 1916; K euruun O ri-yhdistyksen p ö y tä k irja t v :sta 1908; R urik P ih k a la , Ja a k k o I:sen tt. 118 suku. M u istitieto a ovat k e rto neet K asper A m p iala, N iilo Järv e n p ää, Kyösti P ek k a la, H a n n u R ah ik k ala, A n tti R iihim äki, joille su u ret kiitokset!
20
