Kirjastosta : Elettiinpä ennenkin... · DIGI

Tuula Spinkkilä

KIRJASTOSTA Elettiinpä ennenkin. ^{. .}

turvin.

Kuntakokous saattoi sa-

tunnaisesti myöntää pienen sum-

man

erityistarkoitukseen, esim.

v.

1871 maksettiin kirjansitojan palkkio

ja

hankittiin kirjakaappi

kirjastolle, mutta

säännöllisiä avustukset eivät olleet. Koska tulot

olivat

satunnaisia,

oli

luonnolli-

sesti toimintakin epäsäännöllistä, ja kokoelma

jäi

pieneksi.

Kohti modernia kirjastoa

Voimakas kehitys kirjaston his- toriassa alkoi vasta,

kun v.

1928

säädettiin ensimmäinen kirjasto- laki, ja _kirjastot pääsivät säännöl-

lisen

valtionavun

piiriin.

Huit- tisissa

oli

kirjastonhoitajana täl-

löin

opettaja Paavo Arvola. Hän

saattoi

kokoelmat

ajan

tasalle

poistamalla

käyttökelvottomat kirj at ja hankkimalla tilalle uusia, hän luetteloi

ja

luokitteli kokoel- mat uudelleen,,

ja

_hänen toimes- taan kirjasto sai kayttöönsä oman huoneen. Piirikirjastoja perustet-

tiin

5. Enimmillään

piiri-,

myö- hemmin sivukirjastoja oli 8, ja ne toimivat kouluilla. Arvola muiste- taan Huittisissa viela hyvin sekä

opettajana

että

kirjastonhoitaja-

na.

Myös toinen pitkäaikainen kir- jastonhoitaja

Martta

Kaipainen oli opettaja. Hän toimi lyhyita tau- koja lukuunottamatta v. 1951 läh-

tien

ensin kanta-

ja

nimifyksen muututtua pääkirjaston hoitajana

aina

vuoteen 1973 asti. Hänen aikanaär,

v.

^1952, kirjasto siirtyi rakennukseen, jossa se vieläkin toimii. Aluksi se sai vanhasta poi-

kakoulusta käyttöönsä

yhden luokkahuoneen

ja _valloitti

sitten vähitellen koko talon. Kaipaisen

aikaan sijoittuu toinen

^nopean

kehityksen kausi Huittisten kirj as-

ton historiassa. Sekin alkoi uuden kirjastolain

tultua

voimaän,

jol-

loin kirjastojen valtionavut nousi-

vat

huomattavasti. Kokoelmat kasvoivat parinkymmenen ^vuo- den aikana

n.

l0 000 niteestä n.

30

000

niteeseen. Samassa tah- dissa kasvoivat lainaajien ja _koti-

lainojen

määrät.

Niiden

lisään- tymiseen

vaikutti

voimakkaim- min Suiqsisen viimei_tii" kirjasto- vuosiin sijoittuva merkittävä muu-

tos Huittisten

kirjastoverkossa.

Aivan 70-luvun alussa kaikki sivu- kirjastot lopetettiin

ja

tilalle han-

kittiin

kirjastoauto. Se

lähti lii-

kenteeseen 14.2.1972. Hankinta osoittautui

jo

ensimmäisinä vuo- sina käyttöluvuista päätellen on- nistuneeksi ratkaisuksi. Vuonna 1970

kirjattiin

sivukirjastojen ti-

liin

yhteen sä 473 lainaaj a ja 6 928 kotilainaa. Vuonna 1974 kirjasto-

auton

vastaavat

luvut olivat

^jo

1072 ja 41 784. Tällä hetkellä kun- taa kiertää kirjastoauto numero kaksi ensimmäisen kuluttua lop- puun.

Samoihin

aikoihin

kirjastoau- ton hankkimisen ^kanssa sijoittuu päätoimisten

virkojen

^perusta-

minen

kirjastolaitokseen. Sen

myötä kirjaston toimintaa voitiin laajentaaja monipuolistaa. Auki- oloajat lisääntyivät

niin,

että kir- jasto

on

nykyisin avoinna kaik-

kina

arkipäivinä. Poikkeuksena ovat kesälauantait

ja

nekin ^vasta parin viime vuoden aikana. Käsi- kirjastoa, lehtikokoelmaa ^{j a} tieto-

palvelun valmiuksia

ryhdyttiin määrätietoisesti kehittamään ^ja lastenkirjastotyö

ja

kirjastonkäy- tön opastus voitiin aloittaa. Koko Suomessa

jo

1960-, mutta Huitti-

sissa ennen kaikke a 70- ja 8O-luku

olivat kirjastolaitokselle voimak-

kaan kasvun ja

kiivastahtisen kehityksen aikaa. Tahdin määrä- sivät yhteiskunnassa ja sen koulu-

tusjärjestelmässä

tapahtuneet muutokset.

9O-luvun vaikeudet

Mikään kasvu ei voi

^jatkua

loputtomiin.

1980-luvun lopulla

kuntien ja valtion

taloudelliset vaikeudet

olivat

selvästi nahta- vissä. Alettiin puhua ^lamasta, jota

2.8.1794 perustettiin Vaasan ho- vioikeuden piirissä lukuseura ja

sen yhteyteen kirjasto. Tämä toimi jo tavalla, mita yleiseltä kirjastolta on totuttu edellyttämään. Kirjasto

oli

avoinna säännöllisin ajoin,, lauantai-iltapäivisin

kello

neljän

ja

kuuden välillä,

ja

kokoelmista

lainattiin kirjoja kaikille

asiak- kaiksi kirjoittautuneille. Maan en-

simmäistä lainakirjastoa

hoiti viitisentoista vuotta aina vuoteen

l8l0 asti

hovioikeudenneuvos Olof Langenstein. Suomen yleis- ten kirjastojen 20O-vuotinen histo-

ria

lasketaan alkaneeksi Vaasan lukuseuran

Luku-kirjaston

^pe-

rustamisesta.

Seuraava askel Vaasan

ja

mui- den lukuseurojen kirjastojen jäl- keen

kohti

nykyisiä yleisiä kir- jastojamme

olivat

pitäjänkirjas- tot. E,nsimmäinen perustettiin Ju- ho Pynnisen aloitteesta Viipuriin

22.11.1845. Innostus

oli

^{kova ja}

uusia syntyi

nopeassa tahdisba niin, että v. 1860 pitajänkirjastoja oli jo 91. Huittisten ki.jasto perus- tettiin Erkki Nuutisen l0O-vuotis-

historiikin mukaan

19.12.1860.

Lainakirjastojen

perustamisen taustalta

loyyy

useimmiten sivis- tyneistön, erityisesti papistoo, pyr-

kimys vaikuttaa

lukutaidon edistämiseen. Näin oli Huittisissa-

kin.

Pitäjänapulainen Herman Pihlman keräsi tarmokkaasti ^va- roja mielessään lainakirjaston pe- rustaminen. Ja vuonna 1860 sa-

notaan kerätyistä varoista ^käyte- tyn ⁵⁷ ruplaa kirjojen ostoon.

Kirjasto toimi pitkaan

^pää-

asiassa keräysten

ja

lahjoitusten

16

verrattiin 30-luvun synkkiin aikoi- hin. Tilanne heijastui valittomim- min kirjaston kaltaisiin laitoksiin,

joiden

ylläpitämiseen lainsää- danto ei kuntia suoraan velvoita.

Niiden määrärahat laskivat muu- taman vuoden aikana keskim ää-

rin n.

l0 ^o/o. Huittisissa lasku on

ollut

keskimääräistä suurempi.

Tämä on väistämättä heijastunut vähitellen kaikkeen toimintaan.

Mutta ei vain jokapäiväinen toi-

minta ole

kärsinyt. Verotulojen käännyttyä tasaisen kasvun vuo- sien jalkeen

yhta

tasaiseen las-

kuun on monet

tarpeellisetkin

investoinnit kunnissa

täyfynyt jäädyttää. Näin on Huittisten kir- jastorakentamisenkin laita. Ilmei- sestä

ja

todetusta tarpeesta huo- limatta se on jälleen kerran siir- tynyt hamaan tulevaisuuteen.

Kirjaston rooli

modernissa maailmassa

Kitjaston rooli meidän

aika- namme

on

aivan erilainen kuin runsaat sata vuotta sitten,

jolloin

Huittistenkin ^{kirj asto} perustettiin.

Silloin haluttiin

harjoittaa rah-

vasta

lukemisen tärkeässä tai- dossa

ja

valmentaa Maijoista ja Mateista

kirjallisuuden

välityk- sella kunnon kansalaisia. Ei pidä unohtaa, että lukem aan opettele- minen

oli

tarkeä osa Jukolan vel- jesten yhteiskuntaan sopeutumis- ta. Hyväksyttyjen moraalisääntö-

jetr

korkea arvosfus

näkyi

myös

aj an kirj allisuudessa ^j a kirj astojen kokoelmissa.

Niiden

kartuttami- sessa

ei

huvilukemisen tarpeita pidetty tärkeinä.

Meidan moderni maailmamme

ja

sen kirjastolaitos on erilainen.

Kirjasto on yha Luku-kirjasto vaa- salaisen edeltäjänsä malliin, mut- ta tois aalta lukijoiden ja luettavan määrä, toisaalta tekniikär, erityi- sesti atk:n antamat mahdollisuu-

det ovat

kasvaneet mittoihin, joista 1700-luvun lopulla ei viela pysfytty uneksimaankaan. Kirj as- toista on tullut todellisia virkistyk- sen

ja tiedon

varastoja, joiden kokoelmat

Huittistenkin

kokoi- sissa kunnissa lähentelevät sataa- tuhatta. Nykyaj an tekniikka antaa puolestaan mahdollisuudet sekä

tehokkaaseen

tiedon

^hakuun

omista kokoelmista että sen no- peaan

vaihtoon eri

kirjastojen välillä, jos vain resursseja riittaa.

Mutta eivät vain kokoelmat ^ja

tekniset

mahdollisuudet, vaän myös käsitys kirjaston roolista on avartunut. Eniten tähän

on

vai- kuttanut koulutusajattelun ja kou- lutustarpeiden vahittäinen siirty- minen viime vuosikymmenien ai- kana kohti elinikaistä koulutusta.

Lukemisen

taito ja

opiskelu ei enää ole harvojen efuoikeus, vaan jokaisen velvollisuus

jopa

koko elämän ajan. Yhteen ammattiin valmistuminen ei enää riita. Auto-

maatio ja

kansainvälistyminen muuttavat

kiihtyvällä

vauhdilla työn kuvaa. Ja kirjasto on omalta osaltaan tiedon tärkeänä valitta- jana joutunut keskellä lamaa vas-

taamaan

ajan

haasteisiin. Ko- koelmien ja _teknisten valmiuksien pysyttäminen laadultaan

ja

mää- rältään kysyntää

ja

tarvetta vas- taavina on yhä hankalampi teh- tävä maailmassa, jossa

vain

tie-

don

määrä lisääntyy väkilukua nopeammin.

Kieli, kirjallisuus, kirjasto

Lopuksi haluan kytkeä kirjas- ton laajempiin, yleisinhimillisiin yhteyksiin. Sallittakoon raamatul- linen vertaus. Alussa

oli

^{sana, ja}

sana tuli lihaksi, ja _siita tuli kielta

ja

kirjallisuutta. Kerätessään ja lainatessaan kirjallisuutta kirjas- tot siis keräävät jalainaavat kieltä, sen tuotteita. Entä mita on kieli?

Siita

on

lukemattomia teorioita.

Minua henkilökohtaisesti miellyt- tää eniten antiikin kirj allisuudesta periytyva tarina,

jota

paremmin kielen olemusta

ei voi

^selvittää.

Tarinan ytimenä on kielen lopu-

ton rikkaus ja

moni-ilmeisyys.

Mikään ei ole niin jaloa ja ylevää kuin kieli. Millaan ei ole yhta suu- remmoisella tavalla ylistetty ju-

malia, ilmaistu

viisautta, kau-

neutta ja

kunnioitusta. Mutta

mitalilla on ^toinenkin

^puoli.

Mikään ei

myöskään

ole

yhta alhaista, pahansuopaa ja vih aa ja kateutta tihkuvaa kuin kieli.

Mil-

lään muulla ei ole yhta paljon ja

yhta

räikeästi

pilkattu

^jumalia, havaisty syyttömiä, jaettu vääriä tuomioita ja vääristelty totuutta.

Sellaista

on kieli,

iellaista on kirjallisuus, sellaista materiaalia keräävät, sailyttävät

ja

lainaavat kirjastot, koska sellainen on ^mei-

dan

tehtävämme. Paradoksaali- sesti sanoen emme koskaan saa

unohtaa, että olemme hyväss ä ja

pahassa ihmiskunnan muisti. Sitä on omalta pieneltä osaltaan Huit- tistenkin kirjasto.