A IM O SAKARI
Elettiinpä ennenkin
T ultuaan K euruun ensimmäiseksi kansakoulun
opettajaksi, m ihin alempana vielä viitataan, iso
isäni E rland Sakari (sittem m in Salonen) katsoi vel
vollisuudekseen kertoa m aakunnan lehdissä koti- pitäjänsä kuulum isia, nim im erkillä E. S. O n mah
dollista, että toim ittajat ja kenties myös seminaarin opettajat olivat kehottaneet näin tekemään.
Tiettävästi ensimmäinen E. S:n 'kynänjälki il
mestyi 25. 6. 1870 Kansan Lehdessä, jonka alani
mike oli "Sanomia Keski-Suomen m aakunnasta ja m uualta” ja joka eli 30. 11. 1867 — 31. 12. 1870.
Tässä kirjoituksessa, niin kuin seuraavissakin, ko
tiseudun tapahtum ia tarkastellaan toisaalta m aan
viljelijän, toisaalta kansanvalistajan silmin; tämä kahtiajakohan vastaa kirjoittajan elämän päärooleja.
Painoasussa huomio kiintyy Schildt-Kilpisen suo
sittam aan "venykdrirjoitukseen” :
”K eurulla kesän pisinnä päiwänä. O npa nyt taas hauskaa Pohjolassakin, 'kun halki öisin aurinko walaisee m aailmaa’ . . .
”W iim e kesänä tuo w anha wähäinen laina-kir
jasto taas nostettiin henkiin, ja saatiin 62 eri kir- jaista kokoon. N yt on naisyhtiön käsitöistä saaduil
la rahoilla ja yksityisten lahjotuksista saatu niin paljon, että löytyy 134 nidettä, w aikka pieniä kirja
sia on yhteenkin nidottu. N iistä on tällä kerralla 50 kirjaa lainassa. Uusia kirjoja tulee taas kohta.
Saman naisyhtiön awulla on myöskin elätetty m uu
tam ia köyhiä lapsia koulussa, josta kiitos heille.
Koululle on myöskin rusthollari St. Jaakola N akki
lasta lahjottanut 6 Lasten Raam attua ja 10 m uuta pientä kirjaista, joka myöskin kiitoksella m aini
taan.
”Tuolla w iinan w irralla on kum m alliset kulkun
sa, joka ei ensinkään seuraa luonnon sääntöjä. Tam pereita se tulee tänne w astaw irtaa, ja Jywaesky- laestae maanselän ja m äkien poikki wallan v ir ta naan. K un nuo molemmat w irrat sitten, korpi-pu- roilta lisättynä, yhtyw ät toisiinsa, niin tuleepa koko tulw a, joka w aikuttaa yhtä säännöttöm ästi kuin sen kulkukin on. N iinpä wiime ^viikollakin, M aenttaen sahalla, pyörrytti erään miehen, että löi toista mies
tä puukolla kaulaan, josta mies-parka on nyt elä
män ja kuolem an wälillä. Lyöjä sai samalla helise
v ä t sukkasiteet, ynnä määrän kuinka pitkään astua saa. M onta m uuta tuhoa on se w aiku;tta n u t. -—•
O npa tänä kew ännä kaksi epä-siweätä naistakin lapsensa surm annut. W iim einen wielä seipään kans
sa w allan julmalla taivalla. Julm a on luonto synti
sellä.”
Kansan Lehden kuoltua isoisäni lähetti silloin tällöin kirjeitä äskettäin sata v uotta täyttäneen, sil
loin Keski-Suomi-nimisen lehden ”M aakunnasta”- osastoon. Poim in tähän m uutam ia o tte ita sadan vuoden takaisista ja hiukan vanhem m ista lähet
teistä. K un seuraavassa, 6 .5 . 1871 ilmestyneessä kirjoituksessa puhutaan hinnoista, täytyy muistaa, että rahat olivat hopeam arkkoja, joista ensimmäi
set lyötiin v. 1864, ja m itat senaikaisia:
"K euruulla W apun päiwänä. K ew ät tulee, waik- ka hitaasti. Lumi on jo aukeilta jotenkin mennyt, m utta metsän suojissa sitä wielä kylläksi löytyy.
Jäät jänvissä on w ahw at, eikä ole wielä tähän asti ohenneet yhtään . . . Rukiista on m aksettu 18— 20 markkaa, perunat, jotka m onikin luuli sukupuut
toon paleltuneen, maksoiwat jo talwella 6 m ark
kaa, m utta om pa niitä jo k aupiteltu w iidelläkin markalla. W oista on m aksettu 11 markkaa.
"Tänään täälläkin perustettiin 'Kevät-Yhtiö’, ei ainoastaan pikkulintusten, w aan myöskin ruoka- lintujen pesäin ja poikain suojelemista w arten.
Leikki-kentän keskellä oli lipuilla ja professori Z.
Topeliuksen m uotokuw alla kaunistettu riuku, jon
ka nenässä täytetty teeri istui. Juhlan alussa lau
lo iv a t koululapset erään kew ätlaulun, sitte luki ylioppilas A. Bergroth (— Adiel B., tuleva koulu
ja valtiopäiväm ies) 'Pääskysestä’ kirjoituksen ”Ke- w ät yhtiöille Suomessa” , nim im erkillä Z. T. ja yh
tiön säännöt, joihin lapset lupasiw at suostua. Taas lauloiw at koululapset ja lopuksi leikittiin. Lapsia yhtiöön ilm oitti aluksi noin 60. K aikki näyttiw ät olewan hywin tyytywäisiä uudessa yhtiössä.
"K ansakoulu aw attiin täällä Maalisk. 5 p. 1869 poika ja tyttö osastolla. O ppilaisia tätänykyä on 55, joista poikia yhtä enempi k u in tyttöjä. K oulut näyt
tä v ä t xvähitellen rupeewan w oittam aan yleisön suosiota, w aikka niistä ensin m oni wastaan oli. Sun
nuntaikoulua on myöskin pidetty kansakoulun huo
neissa ja on siinä käynyt paikkakunnan palkollisia ja m uuta nuorisoa miehiä ja naisia. Siinä on ope
te ttu : laskentoa, kirjoitusta, m aantiedettä ja wei- suuta harm onion mukaan. O petuksessa on o ttan u t osaa, paitsi opettajia, myöskin pitäjäm m e nuoret yliopistolaiset.
"Lainakirjastossa, joka w iim e kesäkuun alussa säännöllisesti järjestettiin ja uusilla kirjoilla lisät
tiin, löytyy nyt 170 nidettä; pieniä kirjoja on useam pia yhteen nidottu. Jo m ainitusta kesäkuusta tähän päiwään asti on siitä tehty 1060 eri lainausta. Lu
kijat m aksawat m arkan \vuodelta tahi 10 penniä
54
kuukaudelta, m utta jos kuukautta enemmän pitää, niin on penni p ä iv ä ltä sakkoa. K irjastoa on hoi
d ettu poikain koulussa, ja koululapset sa a v a t mak
sutta lainata. Uusia kirjoja odotetaan taasen kohta tulewan.
"L aihot e iv ä t näytä juuri niin w ihannilta kuin maaliskuussa, kun ensikerran lum i suli, saas nähdä m itä heistä tulee.
"Suomalaisia sanom alehtiä tulee kuntaam m e noin 60 kappaletta, joista enin S. W . Lehteä 14 ja Tie
to-Sanomia 16 tuleepa m uun muassa 2 M a tik k a a k in .”
Poikkeuksellinen näyttää olleen sääoloiltaan tuo lähellä suuria nälkävuosia 1867— 68 ollut vuosi.
Siitä kertoo myös 9. 9. 1871 :n Keski-Suomi: "K eu
ruulla elok. 30 p. Eilestä wastaan yöllä oli kovalli- nen halla.” Seuraava kesä oli helteinen (Keski- Suomi, 1 7 .8 . 1872):
"K euruulla Elok. 14 p. Tämä kesä on ollut oi
kea ’poutajkesä’, ku n kerran k ev ä tsa tee t lakkasi- w at, m utta U nikeko sattui olemaan pahalla tuu
lella, itki ja pauhasi koko p ä iv ä n ja sitä esimerk
kiä on melkeen jokapäiwä siitä pitäen seurannut;
om pa eilen ja tänäpäiw änä ukkonenkin jyristänyt aikalailla ja v e t tä tu llu t v ä listä kuin kaatamalla.
— W uodentulo rukiista tulisi hy v äk in , jos v a a n olisi olkia ololta, w aan nepä ta h to iv a tk in mennä w ähäksi m enneen ta lv e n aikana; suvitou- w ot ow at sentään kaswaneet kauniinlaisesti. P outa v ä h e n si myöskin heinän tuloa, v a ik k a k eväillä olisi niitä lu u llu t h y v in k in tulewan. R ukiit on jo ehkä kaikki leikatut, jopa osa puitukin; v ilja tulee
kaunista ja hyvää. Kylwöjä on jo paljon tehty ja toisia tehdään paraillansa, kylvym aita onkin saatu paljon tänä kesänä; savipeltojen k ylvöillä on waan jo pula märkyyden wuoksi . . .
"Pitäjääm m e k u u lu v a lle M ättän ( !) puunhious- tehtaalla aiotaan tänä syksynä alkaa uusi kansa
koulu, jos v a a n sa av a t opettajatarta, jota v a illa k u u lu v a t w ielä o le v a n .”
Seuraavat kaksi kirjoitusta ovat sadan vuoden takaiselta vuodelta 1873. Elokuun viimeisenä päi
vänä ilmestyneessä Keski-Suomessa saavat keuru- laiset vähän tukkapöllyä:
"K euruulla Elok. 27 p. W iim e sunnuntaina tääl
lä oli pispan käräjät, jöhon oli kansaa kokoontunut paljon em äseurakunnasta ja kappeleista M ultialta ja Pihlajavedeltä, joiden k irkot silloin oli lukossa, ja vieläpä ulkoseurakunnistakin, ettei likimaillen- kaan m ahtuneet vähäiseen kirkkoom m e ( = nykyi
seen vanhaan kirkkoon). T avallisen jum alanpal
v elu k sen jälkeen pidettiin tu tk in to seurakunnan lukutaidosta ja elämäntawoista. Edellistä kiitettiin tyydyttäväksi, jälkimm äinen ei juuri kiitosta saa
nu t, ja niistä oli salavuoteus, viina-asetuksia -vas
taan rikkom inen ja kirkosta, jum alanpalveluksen aikana, ulkona oleskeleminen pahim m at v irh e e t, joista m oitittiin. Papistoa ja seurakuntain hallintoa v a sta a n ei mitään m uistutusta tehty.
"K irkkom m e näet on liika pieni, ettei juhlapäi
v in ä m ahtusi tunkem allakaan kaikki kirkkoon, sii
täkö v a i m istä lienee tu llu t ta v ak si, e ttei kaikki mene kirkkoon siilonkaan k u n kyllä mahtusi, v a ik k a o le v a t ( !) kirkonm äelle tulleet. Se on
55
w ielä sitä kummempi kun kirkollam m e on kaikellai- nen kaupanteko kielletty salanen ja julkinen, sisällä ja ulkona, ettei siinäkään edes aika kulu, eikä siinä näytä olewan juuri m inkään näköstä tointa eikä tehtäwää, m utta siinä sitä wain täytyy seisoa kesä- kuumalla, että hiki päässä juoksee ja tahvipakka- sella, että leuw at lotisee; joshan jonku siw utte k u l
kevaisen näkee tahi jotakin jaaritusta kuulee, niin siihen kostoon hän kulkee penikulm an jopa kah
denkin päästä kirkolle ja siitä takasi. N äyttää ole
v a n täydellinen tyhjyys sielussa, joka ei sen enem
pää raw intoa kaipaa kirkosta eikä kirjasta eikä m uistakaan parem m ista paikoista. Pappimm e taas olewat m itä parhaam pia saarnamiehiä, ettei niis
säkään pitäisi m oitetta oleman. Enin osa seurakun
talaisista on sentään tosi-kirkonkäwijöitäkin, jotka kyllä nuhteettom asti olewat alusta loppuun asti kirkossa; m utta on w ain niitä tyhjän toim ituskun
taakin kuuluw ia joukossa.
”Täm än kuun 10 päiw än iltana täällä pidettiin w ähänen iltahuw i kansakoulun huoneissa, ja oli siinä w uorotellen luentoa, laulua, lausuntoa ja elä- wä-kuwa eli n iinkutsuttu tablä Pilw en Wei'kosta ja v iim ek si Bengalin tulta. Tulo, jota oli puhdasta w oittoa 102 markkaa, tuli H elsingin suomalaiselle koululle.
”W uosi tulo täälläkin tulee erittäin hywä; ruis- kyhvöjä oli erittäin paljon ja niistäkin wielä hy- w in k arttu u . . . ”
Sata vuotta sitten oli syksy melko poikkeuksel
linen säänsä puolesta. Siitä kertoo Keski-Suomi 15. 11. julkaistussa K euruun viestissä. Samassa kir
joituksessa on kyse sellaisesta rikoksen muodosta, jota tuskin noiden päivien koom m in täällä on suu
rem m in harrastettu:
"K euruulla M arrask. 6 p. Kesää kestää wielä täälläkin. Etelätuulisia, sateisia ja sumuisia ilmoja on w aan yhtäm ittaa kestänyt. O m pa wielä nähty hyttysiä ja m uitakin pikku hyönteisiä ja joku kuk- kanenkin kedolla, joka on jotenkin taw atointa tääl
lä tähän aikaan. Rapakkoa on myöskin teillä ja ky
lien seuduilla niin, että töin tuskin liikkumaan pääsee kaikissa paikoin . . . W iim e Lokakuun 23 päiwän illalla täälläkin käw i ukkonen jotenkin kow asti ja satoi w että ankarasti ja paikoin rakeita seassa. Sitte seuraawana pähvänä käwi niin ankara tuuli, että tuskin sitä ennen on nähty; m onta tu h atta pu u ta sen käsissä surmansa sai, tie t warsin- kin tahtoiw at tukkiintua, katot se myöskin koitteli tokko niistä oli talwelle otettaw aa ja moni näh- tiinkin kelpaamattomaksi ja siis tuli purettaw ak- s i . . .
"Täm än ku u n 1 pähvänä täällä saiwat kruunun- m iehet käsiinsä erään rahan tekijän, joka täällä on tainut majailla jo w ähän aikoja, w aikka ei ennen ole ilmi saatu. K iiniottajat saiwat keskitekosen sa- danm arkan setelin ja wähän siihen am m attiin kuu- luw ia kaluja, w ärilaatikoita ja kyniä. O m an teke
mänsä papinkirjan m ukaan hänen pitäisi olla ko- tosin T urusta ’puunleikkaaja-m estari’, m utta hänen oikeasta nim estään ja kotipaikastaan ei m itään tie
toa ole. Rahan teelm ä oli aiwan törkeän näköinen, wai lieneekö niin 'ettei hulluille eikä herroille saa näyttää keskitekosta työtä’ . . .”
