Kun sitä Karstulan Yhteiskoulua käytiin · DIGI

Kun sitä Karstulan Yhteiskoulua käytiin

E

aloitti toimintansa 1944, ja tähän oppilaitokseen m i­

nunkin tuli pyrkiä oppi­

laaksi. Jo se opin tielle lähtö oli tus­

kien taival. Koulun sisäänpääsytut- kinto pidettiin keväällä 1944, Kars­

tulan kirkonkylän kansakoululla.

Asuimme silloin Kyyjärvellä, Nur­

mijoella, ja sieltä piti lähtemän sitten sinne pääsykokeeseen. Keväinen aa­

mu vaikeni lumisena, märkänä ja kaikin puolin alakuloisena, edellise­

nä iltana oli vielä pientä pakkasta- kin ja ajateltiin, että on hyvä pyörä- keli aamulla ajella Karstulaan. Läh­

din kotoa aamulla kuuden aikoihin, nimittäin oli tiedossa kova päivä sel­

laisella kelillä, ja pääsykoe oli kello 12, joten siinä oli oltava tarkkana, että sai aikataulun pidettyä kurissa.

Vielä piti hakea papintodistus Kars­

tulan pappilasta, sekin vei oman ai­

kansa. Samaan matkaan oli myöskin lähtenyt Kyyjärven Huumarkan- kaalta Paanasen poika, hänet tapa- sin jo Virkkakankaan seutuvilla, tu­

livat takanani, heillä oli jo ollut pol­

kemista, ainakin 15 km. ja nyt sitten vielä Karstulaan 25 km, Paanasen poikaa saattoi hänen äitinsä.

Tuo matka oli, sanoisinko elämä­

ni kovin fyysinen kokemus, ainakin niin silloin tuntui.

Pääsykokeet pidettiin ja kuulus­

telut ym. vietiin läpi parissa tunnis­

sa. Siitäkin sitten selvisin ja pääsin ns. varalle, joten piti jännittää, että pääsenkö syksyllä tähän kunnianar- voiseen Karstulan Yhteiskouluun siltä "varam iehen" paikalta, ainoa pelastus oli, että joku perui opintien­

sä alun. Sainhan sitten lopulta ilmoi­

tuksen, että olisi tultava kouluun, olin jo viikon myöhässä, kommuni­

kointi ei oikein pelannut.

Tulin sitten kouluun, ja se oli jär­

jestetty siihen samaiseen kirkonky­

län kansakouluun, ainakin ensim­

mäinen luokka, toinen luokka taisi olla sellainen tynkäluokka, se oli sel­

lainen, että muualta oli tulijoita toi­

selle luokalla, ja sellainen sitten oli­

kin, ei siinä paljon oppilaita ollut, mutta kuitenkin sekin luokka oli omassa arvossaan.

Olihan se hieman sellaista araste­

lemista vähän aikaa, ei ollut tuttuja koulukavereita montakaan, opetta­

jat tuntuivat olevan aivan toisesta maailmasta, siihen verraten mitä opettajat olivat Kyyjärven kansa­

koulussa. Rehtori oli Aira Hytönen, hän sai oppilaiden keskuudessa lempinimen Aira-täti, hän opetti suomen ja ruotsin kieltä, taisi saksa­

kin olla hänen heiniään, arvostettu persoona, aina naurussa suin ja näytti, että hän on tietoinen oppilai­

den ongelmista.

Sitten oli myöskin Saima-täti, tai­

si olla Liukkonen sukunimeltään, hän opetti matematiikkaa ja taisi myöskin kemia olla hänen alaansa.

Hän oli tuollainen pyylevä, tätimäi- nen jo olemukseltaan, joskus hän jäi jotenkin mietiskelemään siinä tun­

nin aikana ja meillä pojilla oli silloin jotenkin aikaa harrastaa muutakin kuin niitä opinkappaleita. Kerran­

kin, taisi olla Liimataisen Pentti, teki mustekynän terästä tikan nokka- kappaleen, laittoi paperista pyrstön ja antoi mennä, ja tietenkin tämä oh­

jus osui Saima-tädin nenäpieleen, siinä se roikkui tovin, odotel-tiin mitä tuleman piti, mutta ei siinä sen kummempia tapahtunut, kuin tämä ohjuksien rakentelu kiellettiin, ja Pentti sai asialliset nuhteet.

Koulu taisi sitten muuttaa vuo­

den vaihteessa Karstulan Suojanta- lolle, sinne oli järjestetty luokat, ra­

vintolassa oli ensimmäinen luokka ja toinen oli sellaisessa, taisi olla en­

tinen esikuntahuone, ja vielä oli si- sääntuloaulan alla olevassa tilassa lisäluokka, se oli ensimmäinen luok­

ka sekin. Tämä luokka oli vasta seu- raavan syksyn saalista, oppilaita oli tulossa aika runsaasti. Opettajilla oli pieni huone Suojan Mustaniemen

puoleisella sivustalla, sinne kuljet­

tiin keittiön läpi.

Koululaisia asui pitkin kirkonky­

lää, mm. Kruukkilassa oli useitakin, itse asuin toisena vuotena Suojan vahtimestarilla, Tarvaisen Lyylin hoivissa, ei ollut koulumatka kovin pitkä.

Toisena vuotena tuli kouluun Hellä Vainio, hyvin aran tuntuinen nainen, hieman siristeli silmiään, taisi olla huono näkö, ja sitten tuli myöskin oikein tyttöjen ihannemies, Kullervo Rainio. Hän sai tyttöjen päät sekaisin, taisi siinä mennä jo i­

denkin opettajienkin ajatukset mie- tinnän puolelle, hän oli energinen kaveri, julkaisi kirjankin "Kanssani tanssi pehmeä liha" kirja sai m onet­

kin vähän mietiskelemään. Rainio oli sellainen, sanoisinko teekkari- tempauksien tyylinen persoona.

Monet näistä opettajista asui Höyläniemellä, Matti ja Irene Kan­

gas hoiteli taloa, ja samalla pitivät jonkinlaista täysihoitolaa.

Tämän ensimmäisen luokan sel­

visin yksillä ehdoilla, taisi olla ruot­

sin kieli, Senkin sitten läpäisin, kä­

vin tenttimässä KOP:n vinttikama- rissa, en muista kuka oli opettaja, mutta juuri ja uusi selvisin rimaa hi­

poen, tällaisen lausunnon antoi ope.

Suojassa asuminen oli oikeastaan mukavaa, siellä oli silloin tällöin il­

tamat, tanssit, tai jokin muu, ehkä jokin huomattavakin kulttuurijuttu.

Poikien kanssa kaivelimme suo­

jan valleilla sellaisia pieniä pesäk­

keitä, laitoin ne polkupyörän pum ­ pun putkesta ohjaavan piipun, sit­

ten sellaisen autotikun pudotimme sinne pohjalle ja päälle kiväärin hyl­

syn, ja justiin kun kello soi, niin oli ajoitus saatu sellaiseksi, että tämä hylsy lensi vauhdilla ylös ja ääni oli karmea, siinä opettaja sai väristyk­

siä kun hän oli meitä kansalaisia päästämässä sisälle. Tämäkin huvi sai sitten lopun, tietenkin meidän harmiksi. Oli meillä sellaistakin,

26

Karstulan Suoja.

Kuva: Anitta Rasi.

voisinko sanoa, että politiikka tuli ainakin kerran meidän metkuihin mukaan, oli Vappupäivä ja työtäte­

kevät marssivat läpi kylän työväen­

talolle juhlimaan, niin me oppilaat järjestimme myöskin oman kulku­

een, marssimme ja lauloimme, ei to­

sin työväen lauluja, mutta sellaisia isänmaallisia biisejä. Tämä sai sitten vähän enemmän liikettä kylän ryt­

miin, meitä kuulusteltiin ja tehtiin tiettäväksi, että aika ei ole nyt paras mahdollinen järjestää tuollaisia mie­

lenosoituksia. Olihan sota juuri päättynyt, ja Helsingissä oleskeli idän mies tarkkailemassa tilannet­

ta.. Ei siitä sitten sen kummempaa konfliktia syntynyt, joskus joku taisi sanoa, että aika poikia.

Iltaisin kävimme rippikoulua, kirkkoherra Toivo Hytönen sitä piti, ja kerran hän tulistui, kun ryntäsim­

me ulos luokasta ja joku kirosi har­

taasti sitä tungosta, se oli viittä vail­

le, että saammeko jatkaa koko rippi­

koulua, syylistä ei löytynyt, eikä syyllinen tullut tunnustamaan tätä käytöstään, olin tietoinen syyllises­

tä, mutta en ilmoittanut tätä "her­

ran" nuhteessa käyvää rippikoulu­

laista. Harjoittelimme sitten kirkos­

sa sitä ripille menoa ja alttarille kul­

kemista, taidettiin parinakin iltana olla kirkossa. Kerran sitten odotte- limme kirkkoherraa, ja kuinka olla­

kaan, niin M äenpään Jorma, hyvä musikantti, min kuin isänsäkin, meni soitta-maa urkuja, joku oli poi­

kimissa, urkujen ilma piti hoitaa poikimilla, ja Jorma veteli Kulkurin valssia täysillä.

Se kyllä kuulosti mahtavalta kun Karstulan kirkko kaikui Kulkurin valssin sävelten hivellessä kirkon holvistoja. Meillä oli kyllä vahti tar­

kistamassa, että koska tulee pappi paikalle, mutta niin siinä kävi, että vartiointi jotenkin petti, ja tunti meni asian saattamiseksi taas oikeil­

le raiteilleen, saimme kyllä anteeksi tekosemme, eikä Jormakaan pahem­

paa rangaistusta joutunut kärsi­

mään.

Suojassa pidettiin myöskin kärä- jiä, silloin oli juhlasali "lain -ja oike­

uden" hallinnassa, ovet oli suljettu alakertaan, ei sinne laskettu näitä lainrikkojia, alakerta oli meidän isänmaantoivojen käytössä. Joskus, kun asuin Suojalla, niin oli asiaa sin­

ne yläkertaan, sinne missä oli eloku­

vakoneet ja oli se parvekekin, min jäin sinne parvekkeelle kuunte-le- maan niitä käräjäjuttuja, se oli jän­

nää, ei minulla ollut oikeutta olla siellä, mutta sitä vain tuli joskus jää­

tyä vähän liiankin kauaksi aikaa sin­

ne.

Tästä kuulin sitten aikanaan, Matti Kangas oli saanut tietoonsa, taisi olla Tarvaisen Lyyli joka oli vih­

jaillut, että olen kuunnellut käräjiä- kin, niin Matti Kangas aina tervehti tavatessaan, että mitäs asessori, kä- räjiä nimittäin istui asessori M äki­

nen.

Koulu sujui sitten joten kuten, ei oikein ollut innos­

tusta koko hommaan, kokeet ei oikein menneet niin kuin olisi pitänyt mennä, tuli vä­

hän liian paljon niitä muita harrastuksia mukaan. Ainoa jossa sain kiitosta, oli ainekir­

joitus, kerrankin oli min sa­

notut kotiainekirjoitusko- keet. Aihe vapaa, kirjoitin suomalaisesta savusaunasta, asiasta oli vähän aikaisem­

min ollut puhettakin jollakin tunnilla. Kirjoitus tuli sitten aikanaan takaisin, niitä sitten ruo­

dittiin ja korjailtiin, ja jaettiin takai­

sin, mutta en saanutkaan ainettani takaisin, tähän sanoi Aira-täti, että aine jää koulun arkistoon, se on niin hyvä - kuulema - olin tehostanut kirjoitusta liimaamalla, Uuden Suo­

men Ollin pakinasta olleita sauna- aiheisia piirroksia. Näissä piirrok­

sissa kuvattiin Suomen kansaa kii­

ruhtamassa nakuna sinne savusau­

naan. En tiedä oliko syynä tämä ai­

neeni takavarikoimiseen, vai oliko se sisällöltään ok.

Olisi mukava tietään, että onko aineeni vielä Karstulan Yhteiskou­

lun arkistossa, Sinne se luvattiin säi­

löä.

Aikanaan se koulukin sitten päättyi, jäin toiselta luokalta luokal­

le, en enää jatkanut tätä ohdakkeista koulun penkin hankaamista, en ha­

lunnutkaan jatkaa koulua, olin iloi­

nen, kun jäin luokalle.

Näin jälkeenpäin olen huoman­

nut, että jo silloin moni pari löysi sen omansa, mentiin naimisiin ja perus­

tettiin perhe, haettiin oma ammatti, elettiin jossakin muualla, nyt sitten ikäpareina haeskellaan takaisin nii­

hin Karstulan maisemiin, kotimaise­

miin, viettämään sitä eläkeläiselä- mää. Ehkä muistellaan niitä Karstu­

lan Yhteiskoulun oppilasaikoja, nauretaan niille monille tempauksil­

le - hauskoille asioille - sattumuk­

sille. Sellaista se elämä on.

Väinö N iem inen 27