• Ei tuloksia

Kinkerit - Kova päivä · DIGI

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kinkerit - Kova päivä · DIGI"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

Ovat sanoneet Karjalassa: "Kolme

on

vuodessa

kovaa päivää,

veron- maksu, siantappo

ja

kylänluvut". Sa- mantapaisia sanontoj å tav ataan myös Suomen Lännessä. Lukukinkerit, luku- sijat, on ollut monelle ankara päivä. (Ja noilta ajoilta periytynee yhäkin tunnet- tava

jännitys papin

läheisyydessä).

Lukukinkereillä voitiin

rangaista osaamattomia. Tyrvään kirkkoherran Johannes Bäckin poika

oli

kuiskannut isälleen:

"Älä

pane enää ketään pöy- dän alle, se lähtee kävelemään."

Lukukinkerit

ovat saaneet alkunsa keskiajan pappien ripitysmatkoista pi- täjän

eri

puolille. Ripissähän kristitty tunnustaa

papin

kuulleen Jumalalle erehdyksenä

ja

vikansa

ja

saa sitten anteeksiannon Isän, Pojan

ja

Pyhän Hengen nimessä. Ripittäytyminen on siten hyvin evankeliumillinen ja tulok-

siltaan suloinen

tapahtuma.

Lukukinkerit eivät sen sijaan aina tun- tuneet juurikaan suloisilta, mutta jota-

kin

tärkeätä ne tuottivat. Kansamme oppi

jo

varhain perehtymään kirjoihin.

Meistä tuli sivistyskansa.

Jukolan veljeksilläkin oli eväskontti seljässä

ja

aaplalnen povessa.

Kinkerit

ovat kokeneet monet vai- heet matkallaan kohti nykyhetkeä. Esi-

merkiksi Huittisten kirkkoherra

E.W.Elovaara kirjoittaa vuoden 1940 toimituksista: "Lukukinkerit

piti

kirk- koherra oudoissa oloissaja supistetussa muodossa.

Ne aloitettiin

alituisten pommihälyytysten takia vasta kello

l7

eikä

niihin

kutsuttu ollenkaan lapsia eikä

rippikouluun pyrkiviä.

Muukin

ohjelma supistui

alkupuheeseen, raamatunläksyyn, puheeseen siirtovä- elle

ja

virsiläksyn kuulustelemiseen

ja

antamiseen sekä

lopputoimituksiin.

Kesäkinkereihin,

joita pidettiin

van- haan tapaan, osallistui paitsi kirkkoher-

ra

rovasti K.E.Forss (Kaukolasta)

ja seurakunnan kappalainen." Ilma-

hälytykset ja Karjalan kansan siirtymi- nen tänne muodostivat riipaisevat ke- hykset.

Sain osallistua Huittisten seurakun-

nan lukusiin

195

l-54 toimitus-

miehenä.

Opin itse

runsaasti, myös kunnioittamaan j a rakastamaan uskol-

KINKERIT

)divti

lisia pyhäkoulunopettaj ia j a muita vas- tuunkantajia. Talvilukusia

oli

18, ke- sällä neljät lukuset. Jälkimmäiset pidet-

tiin

Huhtamossa, Rekikoskella, Palo- joella

ja

Kalliokorvessa. Koska suven myötä tilat laajenivat pihalle asti, kai-

kille oli

istuinpaikka.

Lukusilla käsiteltiin "läksyinä" (siis melkein koulun tapaan) kolmea jyke- vää kirjaa: Raamattua, katekismusta

ja

siihen liittyvää kristinoppia ynnä vir- sikirjaa. Pyhän

musiikin

mäailmaan opasti kanttori Eeli Paavola. Ken seu- rasi lukusten antamia vihjeitä, sai juu-

ri näistä kirjoista

sangen vahvat rakennuspuut elämälleen. Aivan näinä

aikoina

muuten

kirkolliskokous

on hyväksymässä uuden kristinopin, j oka

tullaan

jakamaan

jokaiseen

posti- laatikkoon maassamme. Nämä kolme

kirj aa

ei

vät ole

menettäneet hiukkastakaan aj ankohtai suudestaan käydessämme uuteen vuosituhanteen.

Kävikö lukusilla paljon väkeä? Seu- rakunnan toimintakertomus vuodelta 1951 toteaa:

"Niihin

osallistui kaikki- aan 909 henkeä,

joista

miespuolisia 387 ja naispuolisi a 522 sekä rippikou-

lun

käymättömiä 206 poikaa

ja

278 tyttöä." Yleensä lapsia oli prosentuaa- lisesti runsaasti: he näet tähtäsivät kohti rippikoulua.

Kaikki

14-15 -kesäiset puolestaan

ilmoittautuivat

rippikou-

luun ja olivat tentissä, ilmeisesti

j ännittävässäkin. Yksillä lukusilla kävi niin valitettavasti, että jouduin

kirjoit-

tamaan pöytäkirjaan: "Aikuisten puut- tuessa ei keskusteltu."

Lukuset alkoivat kello 10, joka ajan mittaan alkoi olla yhteiskunnassa san- gen käymätön ajankohta. Useimmat- han olivat silloin töissä. Vuonn a 1957 rovasti Toivo Salminen mainitseekin iltakinkereiden tulon:

"Kun

nyt kulu- massa olevasta vuodesta lähtien ryh- dytään pitämään myös iltakinkereitä, uskomme harrastuksen lisääntyvän

kinkereitä,. noita menneiltä

suku-

pol vilta perittyj ä seurakuntaj uhli a koh- taan. Tuskin kukaan niitä enää minään

"tukkaj uhlina" pitääkään. Mutta kiirei- nen elämäntahti saattaa estää monia lähtemästä mukaan, Tai

olisiko

niin, että arkipäivä näyttäisi menevän huk-

kaan, jos sen viettäisi Jumalan Sanan, keskustelun j a vinenveisuun parissa?"

Raamatun,

kristinopin ja

virsien osaamisesta annettiin arvosana. Reip- paasti se voi vaihdella laudaturiin saak- ka: auttavasti, tyydyttävästi, kiitettä- västi... Kerran

kirjoitin

osaamisen ta- sosta: joltisestikin.

Lukupiirin moraalisista asioista kes-

kusteltiin vielä

1940-luvulla, joskus nihkeästi. Keskustelun tuloksia esimer-

kiksi: "Kortinpeluuta

metsissä,

juoppouttakin on." "Avioeroja

on.

Juopottelusta

ei

muka

(!)

tiedetä mi- tään."

Myös iloinen viesti:

"Nuoriso urheilee innokkaasti opettaja Rannikon

johdolla."

195O-luvulla keskustelut kuivuivat. Kappalainen Lauri Jokinen

vain kirjoittaa: "Kristillissiveellinen

tila osapuilleen entinen."

Useissa

lukupiireissä oli kylän-

vanhin. Erittäin muistan Huhtamosta emäntä Suoma

Naatulan, joka oli

tomera ihminen ja silmin nähden iloitsi Jeesuksen

Kristuksen

armotöistä.

Lauttakylässä

oli

varastomies Lauri Terho, vakaa kristitty

ja

pyhäkoulun- opettaja. Molemmat tässä mainitut oli- vat Siionin kanteleen innokkaita lau- lajia.

Uudet luudat lakaisevat tehokkaas-

ti. Kirkkoherra Toivo

Salminen vetoaakin heti tuoreeltaan seurakunnan luottamushenkilöihin:

"Olisi

toivotta- vaa, että erityisesti myös seurakunnan

t9

(2)

luottamustehtävissä

olevat henkilöt

tuuta Jumalan valtakunnan

eri työ-

maan.

Ikuiset totuudet ovat

täynnä

entistä

runsaslukuisemmin

olisivat

muodoista

piirin

alueella."

Thidatkos

ajankohtaisuutta.

mukana nåiissä seurakunnallisissa

tilai-

sen selkiiimmin sanoa.

suuksissa keskustelemassa

kinkeripii-

Lukuset eivät ole museotavaraa.

Ne

n:_^ y

^L.:^^.

. rin hengellisestii tilasta. Nåiin tehderi

he

elävät tiinä påiivänä uudistuneina.

Kris-

tsrno Lentlsaarr

omalla esimerkillään

olisivat näyttä- titty syventyy nytkin

Raamatun, mässä tietii toisillekin kantamaan

vas- kristinopin ja

virsien

jaloon

maail-

;;;;;k

";;; n

n

LUKUKINKERI., PYI{ÄKOULU. JA RIPPIKOULUTODISTUS

Tällaiselta

näytti lukukinkeri-,

pyhäkoulu-

ja

rippikoulutodistuksen sisäaukeama.

20

a,t J

l=llgrl- lo,l-

dt lo

cI.EL is

ol- lo

Y,

€l;

l..-.

l:

l.o

l-lN

t-

l-

t|l- ln

åE l.'

€g

lo

>a, ' å lol

.:a l-

E; l-

15

6V| t-

EE Ii

Slstluku

Vuml

-i",i-i',i.,i-i,i-:

-i -: -! -i -: -i -: -:

PYHÄKOULUTODISTUS

lq

.19 .

t9

CN

)

F

9

A o

F

r-

E lll Y 7

)<

J

v

JJ .t9

l9 t9 l9

.. 19 t9

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Kristillisen seurakunnan jäseninä me tiedämffie, että viimeksi luettu lause on koko seurakunnan ja niin myös yksityisen ihmisen elämän läh- tökohta.. Me voimme

Mäntsälässä arvokas Kirvun seurakunnan IZS-vuotisjuhla lÅirt-'Lın seurakunnan niuistojulılaa vietettiin sunnuntaina 20.2.1983 li-'iäntsäläs- sä hattaustilaisutıksin..

Rippikoulu kestää 80 tuntia ja siihen sisältyy kristinopin opiske- lun ohella vastausten etsimistä nuorten elämän kysymyksiin ja tutustumista seurakun' nan eri

28.3.1993 m arianpäivänä L ievestuoreen kirkko täytti kym m enen vuotta ja sitä oli juhlistam assa ihmisiä kirkko- salin

Sekä Järvenpään että Loviisan työ- keskusten keskustelupiirit ovat toimineet koko

PYHÄJOEN SUURI PÄIVÄ J o ennen aamuyh- deksää alkoi uuteen kirkkoon virrata kansaa; oman seurakunnan jäseniä, tervehtijöitä eri puolilta Pyhä- jokialuetta ja

toim intaa kaupungin päiväkotien ja koulujen sekä seurakunnan päivä­. kerhojen

Kirkkoherra Pekka Kor- hosen kertomus Säkylän seurakunnan tilas- ta, vuonna 1912, Seurakunnittain järjestet- tyjä asiakirjoja, Säkylä, Turun tuomikapi- tulin arkisto, TMA. Piispan-