Kirkkoherra Eino Orpanan puhe rovasti E.W. Elovaaran 100-vuotis-syntymäpäiväjuhlassa 20.7.1979 klo 14 · DIGI

Kirkkoherra Eino Orpanan ^puhe rovasti E.\ry. Hovaaran

I O0-vuoti

^s

^- syntymäpäivdiuhlas sa

Huittisten kirkossa 20.7. ¹⁹⁷⁹ klo ¹⁴

Rakkaat ystävät, rovasti, filosofian maisteri

Ernst

Wilhelm ^Elovaaran omaiset, sukulaiset

ja

ystävät, koko Jumalan huoneeseen kokoontunut seurakunta! Pyydän tervehtiä ^teitä tässä juhlassa Hebrealaiskirjeen l3 luvun sanoilla: "Muistakaa johtajian- ne, jotka ovat puhuneet teille Juma-

lan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt,

ja

seurat- kaa heidän uskoansa. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikki- sesti."

Kristillisen seurakunnan ^jäseninä

me

tiedämffie,

että

viimeksi ^luettu lause

on

koko seurakunnan

ja

niin myös yksityisen ihmisen elämän läh- tökohta. Me voimme nähdä elämässä voittoj a

ja

tappioita, valoj a

ia

^varjo-

ja.

Me voimme nähdä suuria saavu- tuksia, tietenkin myös virheitä, jotka

jäävät

historiaan.

Ilman

Kristusta kaikkien kohdalla kuitenkin tarkaste-

lumme pysähtyy suureen pimeään pisteeseen, kuolem aan. Sen ^vuoksi lause, "Jeesus Kristus on sama eilen

ja tänään ja iankaikkisesti", on myös koko elämän päätekohta sekä uusi

alku.

Yksi

ihminen, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on osoittanut kuole- masta tien eteenpäin, tien elämään.

Hänen kanssaan saamme katsella

elämää

pitkällä

tähtäimellä, ^jopa ajattomalla tähtäimellä.

Niinpä saammekin

tarkastella menneitten sukupolvien elämää siinä valossa, minkä Kristuksen ^rakkaus heijastaa. Saamme katsella, kuinka Kristuksen sovintoveri

on

^saanut

vahvistaa omaistamme

ja

ystävääm-

ffie, niin

myös johtajaamme tässä elämässä, miten sen valo on heijastu-

nut

elävänä

ja

voimakkaana vielä kuolinvuoteellekin. Muistakaa johta- jianne,

tuo

kehotus tahtoo nostaa katseemme

juuri

Kristukseen, johon

sananjulistajamme

ovat

^tahtoneet

koko elämämme kiinnittää.

Tänään tahdomme muistaa tämän seurakunnan

entistä

kirkkoherraa, Ernst Wilhelm Elov aaraa, jonka syn- tymästä on nyt kulunut sata vuotta.

Hän syntyi 20.7. 1879 Porissa laiva- puuseppä Johan Anton Grönroosin

ja

vaimonsa Lovisa Wilhelmina ^Ro- sendahlin poikana. Hän kävi koulun Porissa

ja

suoritti sen jälkeen hyvin nopeasti teologisen erotutkinnon par- haalla mahdollisella arvosanalla. Tä- mä kaksikymmentäkaksivuotias pap-

pi

kiiruhti myös välittömästi kahden vuoden palveluksen jälkeen suoritta- maan pastoraalitutkinnono ja

jo

kym- menen vuoden työsaran uurastettu- aan filosofian kandidaatin tutkinnon, saaden filosofian maisterin arvon. E.

Vy'. Elovaara toimi eri puolilla Sata-

kuntaa, ollen

ylim.

pappina Parka- nossa, Kankaanpäässä, Siikaisissa ja

Oravaisissa, kappalaisena

l.

5. 1907 alkaen Kankaanpäässä, kirkkoherra- na Himangalla (1915-1926) ja Joki- oisissa (1926-l 935). Huittisten kirk- koherraksi hänet valittiin 2.

4.

1933 suoritetussa vaalissa, toimien tämän seurakunnan kirkkoherrana 18 vuot- ta. Hän toimi myös monella muulla tavalla kansakunnan rakennustyössä.

Häri toimi sekä kunnallisena luotta- musmiehenä että vapaaehtoisena pal- velijana monissa eri yhteyksissä. Hä- nen kirjallisia taitojaan

ja

oppinei- suuttaan käytettiin monella eri taval-

la

hänen toimipaikkojensa hyväksi.

Huittisissa hän oli pitkään myös yh- teiskoulun johtokunnan puheenjohta- jana.

Rovasti Elovaaran pappiskausi oli Suomen kansan koettelemusten ai-

kaa. Hän

joutui

kokemaan tämän seurakunnan esipaimenena sen itkun

ja

surun, minkä sota

toi

tullessaan.

Sota toi ^hänen perheeseensä henkilö- kohtaisenkin surun, hänen oma ^poi-

kansa jäi taistelukentälle 12. 8. 1941, vain kaksitoista päivää myöhemmin, kun seurakunta oli menettänyt kant- torinsa. Surunkin keskellä

hän

oli varmasti ^pappi, jollaiseksi hänet ku- vataan 60-vuotispäiväkirjoituksessa:

"Hän on täyttänyt seurakunnan joh- tajana häneen asetetut toiveet. Hän

on

rauhallinen,

tyyni,

maltillinen mies, joka on saanut seurakuntaelä- män kehittymään oikeassa aitoluteri- laisessa rauhan

ja

sovinnon henges-

sä. Hän

on

keskittänyt toimintansa seurakunnan uskonnollisen elämän ja Jumalan valtakunnan hyväksi. ^Hä-

nen joka suhteessa kaikille esikuvaksi sopiva persoonallisuutensa on seura- kuntalaisille tunnettu, ja mitä parhain

ja

luottamuksellisin suhde valitsee heidän välillään. Hän on kaikille avu- lias ja ystävllinen. Pappilan kynnys ei ole kenellekään seurakuntalaiselle lii-

an korkea." Kirjoituksessa mainitaan vielä hänen monia ansioitaan, joissa ei ole unohdettu hänen taitavaa viras- ton hoitoaan eikä hänen hallinnollisia kykyjään.

Se kiitos, minkä aikalaiset ovat an- taneet,

on toki

suurenmoinen lahja myös muistojen joukossa. Kaikkein tärkein kiitos on kuitenkin Jumalalta saatu kiitos. Rovasti Elovaara on pa-

neutunut innolla pyhäkoulutyöhön, lapset ovat olleet hyvin lähellä hänen sydäntään. Itsekin hän on nöyränä ja vaatimattomana jättänyt kaikki asi- ansa Jumalan käteen. Hänen puheis- saan korostuu Jumalan rakkauden ja syntien anteeksiantamuksen sanoma.

Kirkkoherra Eino Orpana pitämässä puhetta rovasti E. \ry. Elovaaran 100- vuotissyntymäpäiväjuhlassa. Valokuvannut Marketta ^Järvinen.

Hän muistuttaa myös siitä, ettei Ju-

malan edessä ole mitään ^peitettyä, mikä

ei

tulisi paljastetuksi. Samalla kuitenkin hän muistuttaa mm. apos-

toli Paavalin sanoilla: "Kaikki on Ju- malasta, joka on sovittanut meidät it- sensä kanssa Kristuksen kautta"

(2.Kor.5: l8).

Uskon, että saamme tänään viet-

tää

kiitollisina entisen sielunpaime- nemme muistojuhlaa. Hän

on

ollut hellä

ja

huolehtiva isä perheelleen ja seurakunnalleen. Hän on ollut samal-

la

nöyrä palvelija,

joka

_on tahtonut itse syntisenä

ja

heikkona ihmisenä

saatella toisiakin täydellisen armah- tajan tykö. Hän on johdatellut _hänel- le uskotun lauman Hyvän Paimenen huomaan, jotta sillä laumalla olisi ol-

lut

ja

olisi vieläkin sekä tämän että

tulevan elämän toivo.

Rovasti E. ^'W. Elovaara toi ^muka- naan Huittisiin muuttaessaan aatteen museo-

ja

kotiseutuyhdistyksen pe- rustamisesta,

ja

kutsui kotiinsa Huit- tisten pappilaan marraskuun 14. päi-

vänä

1936 museotoiminnasta kiin- nostuneita huittislaisia yhdistyksen perustamista suunnittelevaan ko- koukseen.