EURAJOEN HISTORIA III

(1)

EURAJOEN HISTORIA III

ULLA HEINO

4. OSA

(2)

Sotavuodet

^-

kotona ja siellä jossakin

Kevään ja kesän 1939 tunnelmat olivat ristirii- taiset. Suomessa kaikki oli harvinaisen hyvin, talous oli vakaalla pohjalla ja sisäpoliittinen ti- lanne rauhallinen. Sisällissodan haavat olivat

arpeutuneet,

Lapuan liike menettänyt voimansa ja kansakuntaa pitkään

erottanut

kuilu enim- mältään

umpeutunut.

Edessä oli suuria ponnis- tuksia vaativa tehtävä: kesän 1940 olympia- kisojen järjestäminen. Työhön käytiin yhteisin

voimin,

ja urheiluväen toiveet olivat

korkealla,

juoksihan Taisto Mäki sopivasti uuden 5 000 metrin maailmanennätyksen. Mutta valoisat uutiset jäivät Euroopasta tulvivien ja ^viikko viikolta yhä synkemmiksi käyvien tietojen

var-

joon. ^Niiden ytimenä ^olivat

mannermaan suur-

valtojen väliset kiistat. Pessimistit pitivät sel-

vänä, että

tulossa oli

sota,

optimistit uskoivat rauhan säilymiseen.

Suomessa sekä pelättiin

että

toivottiin. Ar- meija ei

saanut

riittävästi rahaa aseiden ja va- rusteiden

hankintaan, _mutta

Karjalan Kannasta

alettiin linnoittaa ja valmiutta kohentaa muilla tavoin. Eurajoelta läksi linnoitustöihin 122 miestä. Osa rakensi viikon päivät panssariestei- tä

Kannakselle,

osa linnoitti Raumaa. 1 ^Pahin

kävi

toteen

syyskuun alussa. Saksa hyökkäsi

Puolaan,

ja

sota

oli tosiasia. Se kosketti nope- asti myös eurajokelaisia, saivathan he syys- kuun kahdeksantena päivänä tiedon kuivalahte- laisen Nestor Puosin taistelusta Saksan armei- jassa ja joutumisesta puolalaisten vangiksi.

^:

^So-

ta

oli kuitenkin vielä

etäinen,

ja ^elämä jatkui ennallaan. Eurajoella valmistauduttiin syksyn kunnallisvaaleihin ja seurattiin innolla

metsäs- tysseuran

järjestämiä

kilpailuja.*

Suomen kohtalo peittyi aluksi suursodan varjoon. Sanomalehdet kertoivat Neuvostolii-

ton

kanssa käydyistä

neuvotteluista,

Baltian maiden kannanotoista ^{ja Ruotsin}

^tuesta,

^hyvin

sujuneista kutsunnoista sekä vaatimuksista ky- lien pimentämisestä. Eurajokelaisten valmius oli marraskuun puolivälissä näiltä osin huoles-

tuttava:

liian moni jätti ikkunat peittämättä ja tuudittautui huolettoman optimismin valtaan.

⁴

Yhtenä ajan merkkinä oli lokakuun alussa ker- tausharjoituksiin lähteneiden reserviläisten vii- pyminen. Lotat ja maamiesseuran naiset lähet- tivät heille ruoka- ja vaatepaketteja, ja huoli kasvoi päivä päivältä.

Suomalaisten epätietoisuus päättyi marras- kuun lopulla, kun Neuvostoliitto ampui Maini- lan

laukaukset,

sanoi irti hyökkäämättömyys- sopimuksen ja aloitti muitta mutkitta sotatoi-

met

marraskuun viimeisenä päivänä. Asevel-

vollisuuttaan suorittamassa olevat ottivat

etu-

rintamassa

vastaan

hyökkäykset. Eurajoen

re-

serviläiset koottiin polkupyöräpataljoona kuu- den

(PPP 6)

osastoiksi ja lähetettiin linnoitus- töistä Suomussalmen rintamalle. He saapuivat perille joulukuun puolivälissä ja yhtyivät poh- joisesta marssien Hulkonniemessä jaKylänmä- ellä käytäviin taisteluihin. He estivät venäläis-

ten

liikkeet pohjoiseen. Niinpä kun taistelut kääntyivät joulukuun lopulla eversti Hjalmar Siilasvuon

voitoksi,

venäläiset saattoivat pe- rääntyä vain Kiantajärven jäätä pitkin.

Polkupyöräpataljoona joutui Hulkonniemen taisteluiden

tauottua

heti toiseen tulikokeeseen:

sen oli pidettävä heikentynein voimin puoliaan Kylänmäelle saarroksiin jääneitä venäläisiä

vastaan.

Mutta pataljoona

^kesti,

voitti ja sai käskyn

seurata

pohjoiseen perääntyvää vihol-

lista ja puhdistaa Suomussalmelta Kuusamoon johtava maantie. Tämän tehtyään

^se

liittyi Jun-

tusrantaa vastaan

suunniteltuun hyökkäykseen,

mutta

kun

^se

juuttui paikoilleen, eurajokelaiset asettuivat asemiin Kokko-ja Kylmäjärven län-

sirannalle ja olivat niissä sotatoimien päättymi-

seen

saakka.

⁵

Sota muutti myös kotiin jääneiden

elämää,

eikä kyseessä ollut suinkaan pelkästään huoli

rintamalla olevien kohtalosta. Ratavarren kylis-

(3)

sä

havaittiin sodan toisena päivänä ensimmäi-

set

venäläiset lentokoneet. Ne toivat pommitus-

ten

mahdollisuuden kaikkien ajatuksiin

mutta

olivat ilmeisesti vain tiedustelulennolla. En-

simmäiset pommikoneet nähtiin joulun alus- päivinä, ja silloin voitiin myös kuulla

putoa-

vien pommien

äänet

Raumalta. 1

^’

Eurajokelaisil- le oli

tämän

vuoksi tähdennettävä erityisen

va-

Porin Sotilaspiirin

Porissa,

marras

^kuun

16

^p-nä ¹⁹³

a

Esikunta LUOTTAMUKSELLINEN

Liittyy: EuraioenEurajoen kunnankunnan

Kunnallislautakunnan

Kunnallislautakunnan ^Esimies,^Esimies, Eurajoki.

Koskee:

talvlaioneuvo

^jen

varausta.

Kunnastanne tullaan

piakkoin ottamaan

puolustuslaitoksen

käyttöön talviajoneuvoja

seuraavat

^määräti

'f

^kpl.

henkilörekiä

sila-aisoineen

" narirekiäparirekiä ^- ^M^M

"

komi

rekiä ^- ^" ^-

Tpi'

Mikäli komirekiä

^puuttuu, korvataan

ne

parireillä.

Tätä varten

on Teidän

talviaj©neuvojen

B-kortistosta

tar-

koin eroitettava valmiiksi

otettavat ajoneuvot. Näistä on teh- tävä

luettelo,

^joka

on yhtäpitävä kortiston

^kanssa ^{ja on}

Tei-

dän

varmistauduttava siitä,

^että

tosiaan k.o.

reet ovat määrät- tä e sää

saa

^{tavi s}

sa_ja

_

täysin

kunno

saa.

Tämä

luettelo on lähetettävä Porin

Sotilaspiirin

Esikuntaan

21, 11,

59 ^kuluessa.

Eurajoella oli talvisodan aattona 746 hevosta. Puolustuslaitos otti näistä heti käyttöön 174. Tammikuussa 1940 pitäjässä oli vielä 175 sotakelpoista hevosta, joista armeija varasi 37. Tämän lisäksi taloista oli koottu armeijan käyttöön suuri joukko erilaisia rekiä.

(4)

rovaisuuden merkitystä, valot oli pimennettävä

tarkoin,

hälytysääniä oli noudatettava ja kaik- kille tähdennettiin kaasunaamarin tekotaidon tärkeyttä. Taito opittiin

Seurojentalolla

joulu- kuun alussa pidetyillä kursseilla. Jokaisen

^mu-

kaan tulevan oli

_otettava

matkaan puhdasta

koivuhiiltä, flanellia,

neljä nappia, neula ja ^lan- kaa. Kuuluisa talvisodan henki heijastui kaik-

keen,

ja eurajokelaiset olivat puoluerajoista piittaamatta mukana käynnistämässä

^väestön

aineellisesta ja henkisestä huollosta

vastaavan

Vapaa Huolto-järjestön alaosastoa.

⁷

Sodan synkintä

_satoa

alettiin korjata, kun ko- tiväki sai ensimmäiset suruviestit rintamalta.

Eurajoelle tiedot tulivat nopeasti, kaatuihan Ai-

mo

Valpola Kannaksen Lipolassa heti sodan ensitunteina. Useimmat uhrit annettiin Suo-

mussalmella, mutta

kaatuneiden joukossa oli myös Raatteentien taistelijoita. Eurajokelaiset saattelivat ensimmäiset sankarivainajansa, Nes-

tor Peltolan,

Seppo Haapasen ja Väinö Mäke-

län,

haudan lepoon tammikuun 28.päivänä

1940

^-

Aimo Valpola jäi taistelukentälle ja siu- nattiin sankarihautaan

vasta

toukokuussa 1940.

Kaikkiaan talvisota vaati 18 eurajokelaisen hengen.

⁸

Miehet ennättivät kotiin kevätkylvöjen teki- jöiksi. Rauha ei kuitenkaan merkinnyt palaa- mista

_sotaa

edeltäneisiin oloihin. Vanhat kaup- pasuhteet olivat poikki, kaikkea tarvittavaa ei

saatu maahan,

oli

totuttava

säännöstelyyn ja eräiden tarvaroiden katoamiseen kauppojen hyllyiltä. Maan oli myös

panostettava

entistä enemmän puolustusvoimiin, oli sopeuduttava

uuteen tilanteeseen,

hankittava aseita ja koulu-

tettava

miehiä. Sodan luoma yhteishenki auttoi vaikeuksien keskellä. Suhteet Neuvostoliittoon olivat kireät. Suomi näytti käyvän eräänlaista viivytystaistelua

^mutta

ei löytänyt mieleistään kumppania ja lähestyi Saksaa. Kun

^se

hyökkäsi kesäkuun 22. päivänä 1941 Neuvostoliittoon.

Suomi oli jo kolmen päivän kuluttua sodassa.

Näytelmä näytti jatkuvan ^siitä mihin edellisenä

Välirauhan aikainen maaottelumarssi Ruotsia vastaan houkutteli jalkeille kaikki. Kaukomäessä 80-vuotias Miina Vesa pani ^tumman huivin päähän- sä ja läksi matkaan

69-vuotiaan

Hilma Mäkelän kanssa. Eurajoen kunnan kokoelmat, Katri Ruohola.

keväänä oli jääty. Kylvötyöt oli tehty, palatuin- ko

nyt

takaisin

korjuuajaksi?

Reserviläiset kutsuttiin palvelukseen kesä- kuun 18. päivänä. Eurajokelaiset kuuluivat Lounais-Suomen sotilasläänin I. Divisioonan Jalkaväkirykmenttiin 56. Sen alkukokoonpa-

non

523 eurajokelaista olivat enimmäkseen

^en-

simmäisen pataljoonan esikunta- sekä 1. ^{ja 2.}

komppaniassa, vain

_muutama

harva palveli pa-

taljoonan muissa yksiköissä. Eurajokelaiset

nousivat junaan Vuojoen asemalla 23.6. ja las-

keutuivat juhannusaattona Parolan

asemalle,

viivähtivät siellä viikon päivät, nousivat uudel-

leen junaan ja aprikoivat hevosmiesten tietotoi-

(5)

miston luotettavuutta. Ollaanko

^menossa

Han-

koon,

Kannakselle vai

Itä-Karjalaan?

Juna vei heidät Enon Kaltimoon

Karjalaan.⁹

Heinäkuun B.päivänä

saapunut

marssikäsky johti rykmentin ensimmäisen pataljoonan eura- jokelaisten johtamana heinäkuun toisella vii- kolla kohti Kollaata. Monipäiväinen marssi pö-

lyävällä kuumalla maantiellä koetteli miehiä

mutta

eritoten hevosia. Moskovan rauhan raja ylitettiin 13.7. Rykmentin ensimmäinen patal-

joona

^-

eurajokelaiset muiden mukana

^- va-

pauttivat Näätäjoella taistelleet heinäkuun 16.

päivänä ja olivat viimein eturintamalla.

Ensimmäiset taistelut puhkesivat

seuravana

Kallaa kesti jatkosodassakin_mutta raskain uhrein.Kuvassa tulikasteensa _saanut sotamies Frans Lehto heinä- kuun 18.päivän taisteluiden tauottua, vieressä vangittuvenäläinen. SA-kuva, AaroRajahalme.

(6)

Jatkosodan hyökkäysvaihe vaihtui vuoden 1941 lopussa asemasodaksi. Eurajokelaiset pysähtyivät Karhumäen seuduille, vanhimmat ikäluokat lähetettiin tosin kotiin, mutta JR 56:n eurajokelainen ydinjoukko pysyi täällä kahden ja puolen vuoden ajan. He rakensivat komeita korsuja, valmistivat pahkasta koriste-esineitä ja huone- kaluja ja

tekivät

raiskattuun korpeen hevosvetoisen rautatien. Kuvassa

eurajokelaisia

"Hiisjärven taksin^” kyy- dissä keväällä 1942. Kuva Aaro Rajahalme. SA-kuva.

päivänä,

_mutta

kaikki eurajokelaiset selvisivät hengissä. Seuraavan päivän hyökkäys oli sitä vastoin kohtalokas. Se ei onnistunut

^vaan

vaati

suuret uhrit,

eurajokelaisia kaatui kahdeksan.

Hyökkäys muuttui seuraavana päivän torjunta- taisteluksi. Rykmentin voimat hupenivat,

mutta

apua ei ollut

saatavissa,

sillä neljännen armei- jakunnan johtaja kenraali Talvela nosti esille talvisodan ’Kollaa kestää’ -ihmeen ja ilmoitti:

teidän

on

täytettävä kunniakas tehtävä yksin.

¹¹¹

Tehtävän täyttäminen tulipalojen kuumenta-

malla,

pölyävällä ja kuvottavasti mädältä hai- sevalla suolla vaati

monta

päivää ja

monen

miehen hengen. Venäläisten hyökkäysvoima ehtyi kolmantena päivänä,

mutta

avuksi tulleet saksalaiset pettivät

^toiveet,

suomalainen

metsä

pelotti heitä. Rykmentin oli luotettava itseensä.

Voimansa ponnistaen se käänsi taistelut heinä- kuun lopulla voitokseen. Ne olivat tuolloin kes-

täneet

kutakuinkin kaksi viikkoa ja vaatineet liian monia uhreja.

Kollaa,

Näätäjoki ja niitä edeltäneet Loimolan taistelut vaativat 22 eura- jokelaisen hengen."

Kollaan jälkeen rykmentti lähti etelään yhty-

äkseen Petroskoita

vastaan suunnattuun

hyök-

käykseen. Se raivasi taistellen tiensä elo- ja

(7)

syyskuun

^aikana,

ylitti 13.8. talvisotaa edeltä- neen valtakunnanrajan ja eteni Nuosjärven ja Nurkin kautta päämäärää kohti. Sinne

saavut-

tiin lokakuun ensimmäisen päivän

aamuna etu-

joukkojen mukana

^-

muistelmien ja JR 56 his- torian mukaan ensimmäisinä.

¹²

Voitonparatiin rykmentti ei päässyt, vaan sen oli suunnistetta-

va

pohjoiseen kohti Karhumäkeä. Matka oli

raskas,

takana olivat viikkoja ja kuukausia kes-

täneettaistelut,

oli pitänyt vain

tappaa

ja pelätä tapetuksi tulemista. Mutta eurajokelaisten komppaniat pääsivät Jalgoran ja Paloaseman- kylän kautta taistellen perille joulukuun alku- päiviä 1941.

¹³

Hyökkäys tyrehtyi Karhumäkeen. Kulunei- den viiden kuukauden taistelut vaativat 56 eu- rajokelaismiehen hengen ja koettelivat raskaas- ti koko rykmenttiä. Mutta vaikka miehet olivat- kin joulukuun alussa lopen uupuneita, hyök- käyksen pysähdyttäjänä ^oli päämajan ^käsky.

Rykmentti sai kipeästi kaipaamansa hengäh- dystauon -jajäi saavutettuihin asemiin kahden ja puolen vuoden ajaksi. Vanhimmat ikäluokat kotiutettiin heti hyökkäysvaiheen päättyttyä.

Joukkojen järjestelyissä ei pidetty sittemmin kiinni vanhoista periaatteista, eivätkä kaikki eurajokelaiset tulleet JR 56:n yksikköihin. Eu- rajokelaisten sotatie hajaantui näin koko rinta-

man

mittaiseksi, joskin vanhan rykmentin en-

simmäisen pataljoonan kolme komppaniaa oli-

vat

ytimeltään edelleen eurajokelaisia.

¹⁴

Puuduttava,

partioinnin, puuhdetöiden ja viihdytyskiertueiden ^katkaisema

^asemasota

päättyi Neuvostoliiton hyökkäykseen kesäkuun puolivälissä 1944. Hyökkäys mursi suomalais-

ten

linjat Kannaksella ja näkyi pian toiminnan vilkastumisena myös Maaselällä. Suomalaiset kääntyivät kohti kotia kesäkuun 20. päivänä ja olivat heinäkuun lopulla Moskovan rauhan

^ra-

jalla. Täällä asetuttiin puolustukseen, käytiin torjuntataisteluita ja pidettiin

_asemat

aseiden hiljenemiseen saakka syyskuun 4. päivänä.

Vastapuolella

ammunta

jatkui

seuraavaan

päi- vään,

mutta

sitten koitti hiljaisuus. Eurajokelai- sia oli kesän aikana osin myös

Kannaksella, _ot- tamassa vastaan

venäläisten hyökkäyksiä Kuu-

terselällä, Siiranmäellä, Talissa,

Ihantalassa ja Summassa. Kun

ammuntataukosi,

torjuntatais- telut olivat vaatineet 41 eurajokelaisen hen- gen.

¹⁵

Sota oli päättynyt, ja eurajokelaiset pääsivät joitakin ^Lapin

sotaan

joutuneita lukuun

otta- matta,

marraskuun aikana kotiin ja täysin

muuttuneisiin oloihin. Kun Lapista ja sotasai- raaloista kantautuneet tiedot ennättivät Eurajo-

elle, sen

havaittiin

menettäneen

jatkosodassa

148 ja sotavuosina yhteensä 166 miestä.

¹⁶

(8)

Seurakunta ja

hengellinen elämä

Kirkot ja rukoushuoneet

Eurajokelaisille rakennusaikana ja heti sen jäl- keenkin huolia

tuottanut

emäkirkko palveli epäilyksistä huolimatta seurakuntaa suurem- mitta korjauksitta. ^Kun

^se

^ei vajonnut

^enää

^al- kuvuosien

tapaan

jokivarren ^pehmeään

^saveen,

seurakunnan ei tarvinnut murehtia

sen

kohta-

loa,

riitti kun kirkonkokous piti silmällä seinien jakaton

kuntoa,

maalasi seinät ja vaihtoi katto-

paanut.

Ulkoseiniin viimeksi

^vuonna

^{1865 si-} velty punaväri ei ollut erityisen hyvä. Kirkko näytti ^kovin

^raskaalta,

vaikka valkeat ikkunan- puitteet ja nurkkalaudat vaikutelmaa tuntuvasti kevensivätkin. Kirkon tyyliin paremmin sovel-

tuvaan

väriin päädyttiin vuonna 1889. Tarkoi- tuksena oli vaihtaa punainen

kellanruskeaan, mutta

kun työ valmistui seuraavan vuoden ai-

kana,

kirkko oli kauttaaltaan harmahtavan rus- kea

^-

sittemmin väri

on

vaihtunut vaalean kel- taiseksi. 1

Kirkon sisäosat vastasivat 1880-luvulle saakka seurakunnan tarpeita, olivathan

ne ava- rat

ja alunperin kauniisti maalatut. Urkujen ^ja

lämmityslaitteiden yleistyminen nosti esiin

^uu-

sia vaatimuksia. Ne tuotiin julki

^vuonna ^1882,

kun

muutamat

seurakuntalaiset ilmoittivat kai- paavansa urkuja haparoivan laulun tukijoiksi ja

juhlamielen nostajiksi. He kyselivät muiden mielipidettä

^-

ja havaitsivat toiveensa turhiksi.

He eivät kuitenkaan lannistuneet vaan toivat asian vuosikymmenen lopulla uudelleen käsi- teltäväksi. Mielipiteet törmäsivät edelleen yh-

teen,

osa katsoi urkujen

^tuovan

jumalanpalve- lukseen uudenlaista

hartautta,

osa epäili niiden johtavan ajatukset

maallisiin,

herkistävän mie- let musiikin kauneuteen ja jättävän Sanan

kuuntelun toissijaiseksi.

Äänestyksessä

urkujen kannattajat voittavat

mutta

jättivät asian oudos- ti kesken. Kokous päätti vain

^-

suureksi osaksi Axel Björkenheimin ja kirkkoherran äänin

^-

hankkia

urut mutta

ei pohtinut tarkemmin ky- symyksiä miten ja milloin.

²

Lopulliset ratkaisut siirtyivät ^elokuuhun 1891 ja merkitsivät päätöstä urkujen hankkimi-

sesta

sekä kirkon perinpohjaisesta ^korjaami-

sesta.

Yksimielisyyden takeena_oli turkulaisen apteekkari Carl Lindemanin yllättävä kirje: hän halusi kunnioittaa Eurajoella pitkään lukkarina palvelleen isänsä muistoa ja antoi seurakunnal- le urkujen

^ostoon

^riittävän

^summan.

^Paikalla kuukautta myöhemmin käynyt arkkipiispan edustaja kiitteli seurakunnan valmiutta uhrata varoja kirkon korjaamiseen

^mutta

kyseli kum-

missaan,

miksi seurakunta oli unohtanut läm- mityksen, olihan kirkko hänenkin kokemuk-

sensa

mukaan perin kylmä. Tarkastaja ei pitä-

nyt

kustannuksia näiltä osin ylivoimaisen ^kor- keina vaan kehotti seurakuntaa harkitsemaan vakavasti

^myös

kaminoiden hankkimista.

³

Seurakunta noudatti alkuperäistä suunnitel- maa ja sitäkin pelkästään urkujen hankinnan osalta. Päätöksen

perusteet

jäävät

hämäriksi,

ovathan pöytäkirjat palaneet juuri näiltä vuosil-

ta.

Urut tilattiin joka tapauksessa syksyllä J.A.

Zachariasenin tehtaalta ja otettiin käyttöön jouluna 1892. Kaminoiden hankintaa kiirehdit- tiin seuraavina vuosina keräyksin. ^Maanvilje- lysneuvos Björkenheim ^suhtautui ^tähänkin hankkeeseen myönteisesti ja antoi rahastoon tuhat markkaa. Kun kassan

varat

kattoivat kol-

me

neljännestä kaminoiden

^hinnasta,

seurakun-

ta

tuli mukaan ja tilasi lämmityslaitteet ^Kokko- lasta. Ne asennettiin paikoilleen syksyllä, ja vaikka niiden tehoon ei täysin

uskottukaan,

nii- den todettiin karkoittavan suurimman koleu- den.

⁴

Muilta osin kirkko jäi ennalleen. Seinien

laudoittamisesta puhuttiin jatkuvasti

mutta

vai-

keat ajat siirsivät päätöksiä vuodesta toiseen.

(9)

Seurakunnan toiminnan monipuolistuminen edellytti uusia tiloja. Kirkkoon ei voitu viedä kaikkea. Seurakunta ratkaisi ongelman rakentamalla Kirkonkylään tilavan rukoushuoneen. Opettaja K.Salminen laati piirustukset ja Kosti Hoi Imen teki työn. Seurakuntakoti täyttyi vihkiäissunnuntaina syyskuun 7.päivänä 1930 ääriään myö-

den. Kun kaikille eilöytynyt enää sijaa, juhla oli vietävä kirkkosaliin tien toiselle puolelle.

Keväällä 1915 hyväksyttiin arkkitehti Ilmari Launiksen

ehdotus, mutta sota

sotki suunnitel-

mat.

Ne toteutettiin

vasta

vuosina 1925-26.

Vanhat hirret peitettiin tuolloin

laudoin,

penkit ja lattiat

uusittiin,

katonrajaan maalattiin koris-

telistat,

sakastin alttaritaulu ripustettiin kirkko- salin

^seinälle,

urkuparven peilit ja pilarit yh- denmukaistettiin muiden lehterien kanssa ja kirkkoon tuotiin ajan viimeinen

uutuus:

sähkö-

valo.

⁵

Seurakunta piti emäkirkon lisäksi yllä Irjan-

teen

kyläkirkkoa. Suuriin korjauksiin ei kuiten- kaan käytetty yhteisiä varoja. Silloin vedottiin lähikyliin ja edellytettiin,

että ne

noudattivat perinteitä ja vastasivat yksin kustannuksista.

Kirkon kunto ei ollut

^tämän

vuoksi kaikin ajoin hyvä, eikä kylistä tahtonut löytyä aina riittävää uhrimieltä. Tilanne oli erityisen huolestuttava 20-luvun lopulla

⁶, mutta

rappiolle kirkko ei tuolloinkaan joutunut. Sittemmin tunnelmalli-

sesta

kirkosta on tullut koko pitäjän ylpeyden aihe. Jokainen menneeseen vähänkin perehty-

nyt

ei voi kuin kunnioittaa lähiseudun asukkai- den sitkeyttä, kekseliäisyyttä ja auliutta kirkon puolustamisessa,

mutta

niinpä menneiden pol- vien läsnäolo onkin aistittavissa siellä erityisen hyvin.

Seurakunnallisen toiminnan laajentuminen edellytti 1900-luvun puolella uusia tiloja.

Kaikkia tapahtumia ei voitu viedä kirkkoon tai

(10)

Kuivalahtelaisten kirkkomatka oli pitkä ja hankala. Koska vanhimmat ja sairaimmat eivät sen tähden tahto-

neetpäästä kirkkoon laisinkaan, papit toivat jumalanpalveluksen ja ehtoollisen vähintään kerran kesässä Kui-

valahdelle.

Herran huoneeksi otettiin silloin joko kansakoulu tai jokin kylän suurista taloista. Ne eivät

kuiten-

kaan riittäneet monipuolistuvan seurakunnallisen toiminnan

keskuksiksi,

^vaan ^seurakunta ryhtyi suunnittele- maan kylään omaa

rukoushuonetta.

Se osti tontin talvella 1948 ja käynnisti rakennustyöt. Rukoushuone vihittiin käyttöönsä loppiaisena 1952. Kuva P.Pere 1992.

pappilaan. Vuonna 1929 alettiin valmistella erityisen seurakuntakodin rakentamista. Hanke toteutettiin ripeästi, piirustukset olivat valmiina syksyllä ja talo seurakunnan käytössä kesällä

1930.

⁷

Hankalan matkan takana olevaan Kuivalah- den kylään kaivattiin niinikään

omaa

taloa.

Seurakunta oli toki

ottanut

jo pitkään huomi-

oon

kirkkomatkan pituuden ja kutsunut kyläläi-

set

kansakoulussa tai suurimmissa taloissa pi- dettyihin jumalanpalveluksiin ^ja

^seuroihin,

mutta

ratkaisu oli tilapäinen. Vakituista toimin-

taa

niiden

^varaan

ei voitu suunnitella. Kylän rukoushuonehanke tuli ajankohtaiseksi

vuonna

1947. Tuolloin tehtiin ensimmäiset päätökset.

ja rukoushuone vihittiin loppiaisena 1952. Sin- ne kokoonnuttiin alkuvuosina pyhä- ja

^sunnun-

taipäivien

hartaustilaisuuksiin,

myöhemmin ^ju- malanpalveluksia

on

pidetty kuukausittain

_mut-

ta

muita tilaisuuksia viikoittain."

Hautausmaat

Eurajokelaiset olivat sukupolvesta toiseen hau-

danneet vainajansa emäkirkon ja Irjanteen ky-

läkirkon kupeelle. Hautausmaat olivat ahtautu-

neet

kylien keskelle aivan asutuksen

tuntumaan

ja niillä oli 1800-luvun jälkipuoliskolla perin

(11)

vähän käyttämätöntä

maata.

Ahtaus näkyi

^se-

kasortoisena hoitamattomuutena. Kun hautoja ei

saatu

siisteihin riveihin eikä niiden väliin jäänyt riittävän leveitä käytäviä, jumalanpalve- lukseen

saapuvat

joutuivat puikkelehtimaan ristien välissä tai kulkemaan kumpujen yli. Ti-

lanne näytti helpottuvan

vuonna 1875,

kun vuorineuvos L.M. Björkenheimin perikunta lahjoitti Kirkonkylästä palstan kirkkomaan laa- jennukseksi

⁹^, mutta

toive valui hukkaan. Vuo- den 1879 terveydenhoitolaki ^edellytti

^näet

^hau- tausmaiden sijoittamista jonkin ^matkan päähän asutuksesta. Kirkkoherra Rothström selosti

^eu-

rajokelaisille lain ja paikallisen käytännön risti- riitaa vuonna 1886 ja kehotti heitä valmistautu- maan tulevaan. Kirkonkokouksen enemmistö torjui käsittelyn turhana

"luullen, että

tähänkin asti ei mitään tautia ole hautausmaitten lähei- syydestä alkunsa saanut".

¹⁰

Kirkkoherran puhe jäi kaihertamaan läsnä- olevien mieliin ja sai asian torjuneetkin pyytä- mään piirilääkärin lausuntoa. Ja kun se vuoden odottelun jälkeen saapui, eurajokelaiset tulkit- sivat koukeroiset lauseet mahdollisimman

tar-

koituksenmukaisesti

^-

lääkäri piti Irjanteen hautausmaata haitallisena

mutta

salli emäkir- kon hautausmaan käytön." Senaatti luki lau-

sunnon

toisin ja ^julisti,

^että

seurakunnan oli heinäkuun alkuun 1890

mennessä

hankittava uusi hautausmaa. Kirkkomaille ei

saanut

kai-

vaa

uusia hautoja. Seurakunta anoi parin

vuo-

den lykkäystä ja ryhtyi pohtimaan hautaus-

maan

paikkaa. Pitkällinen väittely päättyi pitä- jän yläosan voittoon ja hautausmaan sijoittami-

seen

metsäiselle hiekkanummelle Irjanteelta Kuivalahdelle johtavan tien

varteen.¹²

Pitäjän alaosan asukkaat pitivät pahimmoil- laan parin peninkulman matkaa liian pitkänä ja valittivat päätöksestä tuomiokapitulille. Suu- ressa pitäjässä oli heidän mielestään tilaa kah- delle

hautausmaalle;

toinen olisi

parasta

sijoit-

taa

pitäjän alaosan tarpeiksi Lapijoelle, toinen joutaisi heidän puolestaan vaikkapa Irjanteelle.

Ehdotus kariutui yläpitäjän

vastustukseen, mutta

valittajat toivat asian toistamiseen kirkonko- koukseen kesällä 1890. Asiaa valmisteltiin

muutaman

kuukauden ajan, ja kun päätökset viimein

tehtiin,

enemmistö taipui kannatta-

maan

kahden hautausmaan rakentamista. Mutta kun yläpitäjäkään ei

antanut

periksi, hautaus-

maasta

tuli pitäjää jakava kiistakysymys

^-

ja tuomiokapituli sai luettavakseen

valituksia,

vastineita ja uusia valituksia. Niissä arvostel- tiin jopa kirkkoherra Rothströmin

toimia,

väi- tettiin

että

hän oli puolueellinen ja kuuluttanut kokouksen tieten tahtoen koolle kovilla pakka-

silla,

kun kaikki kiirehtivät pois kylmästä kir- kosta. Kirkkoherra vaati lujasti yhden hautaus- maan

rakentamista,

sai yläpitäjän isännät puo- lelleen ja voitti.

¹³

Irjanteen hautausmaa vihittiin kesäkuussa 1892. Jokaisen seurakuntalaisen oli

sen

jälkeen

tuotava

vainajansa

tänne.

Pari vuoden koke- mukset rohkaisivat alapitäjän uusiin toimiin.

Nyt ei

anottu enää

toista hautausmaata

vaan

pyydettiin lupaa emäkirkon viereisen hautaus-

maan

käyttöön. Perusteet vakuuttivat senaatin ja johtivat keväällä 1894 anojia tyydyttävään tulokseen. Kirkonkokous oli valmistellut han- ketta sopimalla,

että

yläpitäjä hautaisi vaina- jansa edelleen Irjanteelle,

mutta

senaatin myöntyminen painoi sopimukset unohduksiin.

Jokainen halusi omaistensa viimeisen leposijan

kirkkomaalle,

ja Irjanne jäi käyttäjittä. Seu- rauksena oli kirkkomaan nopea täyttyminen se- kä uudet kipeät päätökset:

Huhdan,

Irjanteen,

Kainun, Kaukomäen,

Mullilan ja

Sydänmaan

asukkaat saivat käyttää pelkästään Irjanteen hautausmaata. Yläpitäjän asukkaat koettivat kumota päätöksen

mutta

joutuivat taipumaan muiden yksimielisen vastustuksen edessä.

¹⁴

Päätökset siirsivät ongelman runsaan vuosi-

kymmenen päähän. 1910-luvulle tultaessa ti-

lanne oli

_taas

tukala ja hautausmaa ahdas. Seu-

rakunta turvautui aluksi vanhaan keinoon ja

määräsi Irjanteen

Kuivalahden, Ravilan,

Tarvo-

(12)

Eurajoen emäkirkossa oli 1800-luvun alussa joukko arvokkaita hopeaesineitä. Kallein ja vanhin oli jout- senkaulainen kannu. Sen sisusta oli kullattu ja sen toisella sivulla oli Ristiinnaulitun kuva sekä kirjoitus:

"Christina Brahe hohren

Grefvinna af

Wisingsherg, Grevinna tili Carleherg, Friherrinna

tili

Sjundeby, Fru tili

Ekholmssund

Skottehy och Lehals Uin ^- Denne kanna

förähres

^tili

Öffreåminne

kyrckje. Gud läte lända, Gudtili ähr och hennesförsamling tili

uppbyggelse.

Anno 1679.^”

Kreivitär Brahen lahjoittaman kannun lisäksi seurakunnalla

oli

kullattu kalkki, pateeni, pieni lähinnä matkallakäytetty kalkki ja pateeni. öylättirasia sekä Eurajoen sinetti sekä puiseen varteen liitetty pitäjän vaakuna. Sinettiin oli kaiverrettu: Sigillum

Eufraaminne.

Kreivittären kannu sulatettiin 1865 ja siitä val- mistettiin ajan vaatimusten mukainen viinikannu. Vanhaan kultaseppätaitoon viittovan kannun eurajokelaiset saivat sittemmin

ruotsalaiselta

ystävyyskunnaltaan Bergsjöltä. Kolmijalkaisen kannun kannessa oleva Kustaa Vaasan kuva on historian ^ironiaa, olihan Kustaa-kuningas pahimpia kirkkokelleuksien ryöstäjiä! Kuva P. Pere 1990.

län,

Pappilan sekä kunnan vaivaistalon hau- tausmaaksi. Näin asiaa ei voitu ratkaista. Aut-

tajaksi tuli

^-

niinikään vanhaan

tapaan ^-

Vuo- joki. Sen maista saatiin jälleen välttämätön ala.

Pelto oli kuitenkin katettava ensin paksuhkolla

hiekkakerroksella, mutta

koska hiekka oli kal-

lista,

hautausmaan laajentaminen ^lykkääntyi

muutamalla vuodella. Seurakunta saattoi

^tämän

jälkeen purkaa vanhat päätökset ja

_antaa

asuk-

kaiden valita vainajiensa lepopaikan. Irjanteen

hautausmaan rauhallinen sijainti ^takasi

^sen

jat-

kuvan käytön ja teki välttämättömäksi ^siunaus-

(13)

kappelin rakentamisen vuonna 1953. Näin voi- tiin viimein hylätä paikalle siirretyn leikkaus- huoneen yhteyteen

^vuonna

1909 rakennettu hautaushuone.

¹⁵

Virkatalot

Eurajoen pappilat olivat 1800-luvun lopulla asuttavia

_mutta

osin huonokuntoisia. Lapijoen Jussilaa ei oltu edes pappilaksi rakennettu. Se oli vanha talonpoikaistalo, sellaisenakin

van-

hanaikainen ja kappalaisen virka-asunnoksi

so-

veltumaton. Sen

puutteet

korostuivat asumis- kulttuurin

muutosten

mukana ja johtivat 1890-

luvulla nopeisiin

^toimiin;

seurakunta rakensi suuremmitta riidoitta kappalaiselleen vuosina 1897-98

avaran

ja ^valoisan pappilan. Kirkko- herran pappila oli myös ajan patinoima

mutta

pääosin pappien tarpeita

vastaava.

Korjauksia siellä toki tarvittiin

^-

lattiat oli uuden kirkko- herran tullessa maalattava ja ^seinät tapetoitava, saunan

permanto

oli

^tasattava, navetta

kohen-

nettava mutta

töistä

selvittiin,

niistä ei

tar-

vinnut kiistellä kirkonkokouksissa. Eurajoke- laiset pitivät

näet

sitkeästi kiinni vanhasta pe- rinteestä ja jakoivat pappilan rakennukset yhä kyläkuntien ylläpidettäviksi. Kirkonkokous puuttui asiaan vain patistellakseen vitkuttele-

via, _muusta

kirkkoherran oli sovittava itse. Hä- nen oli

muistettava,

mikä kylä piti yllä vilja-ai-

Eurajoen pappila valmistui parahiksi

F.A.Fröhergin

muuttaessa seurakunnan kirkkoherraksi. Fröberg oli in- nokaspuutarhuri ja sai aution pihan pian vehmaaksi puistoksi. Eurajoen seurakunnan kokoelmat.

(14)

tan,

mikä korjasi riihet ja mikä kellarit. Käytän-

tö

ei miellyttänyt kirkkoherroja,

^mutta

kirkon- kokous torjui kaikki muutosehdotukset.

¹⁶

Pappila oli kirkkoherran ja kappalaisen palk- kaetu. He saivat käyttöönsä pappilan pellot, niityt,

^laitumet,

kalavedet ja

metsät.

Eurajoella kirkkoherran edut olivat näiltä osin hyvät, oli- han pappilassa 49 hehtaarin pellot ja 477 heh- taarin

metsät.

Ensin mainittuja ^{he saivat} käyt-

tää

mielensä

mukaan,

kunhan vain jättivät

ne

seuraajalle

^samassa

kunnossa kuin olivat

ne ot- taneet

vastaankin. Metsiin he saivat lähettää vain vuotuisten halkojen, rakennuspuiden ja havujen hakijoita. ^Myytäväksi

^metsää

^ei

^saanut

kaataa.

Tilanhoito vaati papeilta aikaa ja

harrastusta, mutta

mikäli he onnistuivat ja saivat maan ja karjan

tuottamaan,

heidän palkkansa nousi huomattavasti. Hyvä seurakunta merkitsikin monelle papille

^suurta,

hyvin hoidettua pappi- laa

^-

ja johti sielunpaimenen mielenkiinnon toisinaan liiaksi maatalouteen. Kaikkia pappeja maatalous ei

kiinnostanut,

eikä intoa

^enää

1800-luvun lopulla pidetty kovin hyvänäkään.

Papin oli keskityttävä muuhun. Hän selviytyi tilanteesta ensin palkkaamalla pehtoorin

mutta

jätti tilan lopulta vuokraajan ^hoitoon. Eurajoel- la

tavan

otti käyttöön kirkkoherra Vilhelm Vaurio.

Pappila oli myös hengellisen elämän keskus.

Siellä käyttiin kastamassa lapset, sieltä haettiin kuulutukset ja muuttokirjat ja sen koskiriviin kokoonnuttiin rippikouluun ja erilaisiin har- taustilaisuuksiin. Pappilassa seurakuntalaiset

näkivät,

miten herrasväki

eli,

kalusti huoneensa ja järjesti työnsä. Kaiken piti olla

moitteetonta,

niin palkollisten elämän kuin ympäristönkin.

Uusi aika muutti kuitenkin asenteita. Eurajoel- la

^tämä

tuli näkyviin

10-luvulla,

kun kylien

nuoret

eivät kunnioittaneet pappilan rauhaa

vaan

kolistelivat päärakennuksen nurkissa ja ärsyttivät tietoisesti

sen uutta

isäntää. Lopulli- sesti pappilan rauha järkkyi ^keväällä

1918,

kun

punakaarti otti

^sen

haltuunsa jakarkotti kirkko- herran Rikantilan Riikilään.

¹⁷

Pakomatkalle lähteneiden punaisten jälkijou- kot luikkasivat pappilan tuleen huhtikuun 12.

päivän vastaisena yönä. Päärakennus tuhoutui kokonaan. Sen mukana paloi pappilan irtaimis-

to

sekä joukko kirkonkirjoja

^-

^enin

^osa

^viskel- tiin viime hetkellä

turvaan.¹⁸

Karjasuojat ^pelas-

tuivat,

joten elikot ja palkolliset saivat heti ka-

ton

päänsä päälle. Vain

asunnotta

jääneille kirkkoherran ja vuokraajan perheille oli olojen rauhoituttua

saatava

asunnoksi käypä rakennus.

Kirkonkokous teki ratkaisut viivyttelemättä ja päätti toukokuussa rakentaa vanhalle tontille syksyyn

mennessä

kuuden huoneen asuinrivin.

Tarkoituksena oh

_antaa

se talven ajaksi koditta jääneiden

^-

sekä kirkkoherran

että

vuokraajan

-

asunnoksi ja ryhtyä heti valmistelemaan

uu-

den pappilan rakentamista.

¹⁹

Seurakunta toimi päätöksensä mukaan. En- simmäinen asuinrakennus valmistui syksyllä

1918 ja uusi pappila kahta

vuotta

myöhemmin.

Kirkkoherra Vaurio ei ennättänyt

muuttaa

sin-

ne,

hän kuoli

vuonna

1919. Uuden pappilan

en-

simmäiseksi isännäksi tuli Frans Fröberg

^-

ja pappilan arki palasi ennalleen. Leppoisa

rovas-

ti rauhoitti ympäristön parilla sanalla. Fröberg hoiti pappilaa maatilana

mutta

ei

saanut

hal-

tuunsa

kaikkea siihen aiemmin kuulunutta

maata,

sillä tila jaettiin vuoden 1922 lain

mu-

kaan

kahtia,

pappilaan ja virkataloon. Ensin

mainittuun kuului suurehko

_asunto

sekä

_tar-

peelliset ulkorakennukset sekä riittävät laitu-

met

ja 22 hehtaarin pellot. Virkatalon 16 heh- taarin peltomaa vuokrattiin parin hehtaarin palstoina halukkaiden viljeltäviksi. Jussila jä- tettiin kaikkineen jakamatta.

²⁰

Seurakunnan oli 20-luvulla

puututtava

entis-

tä

useammin pappien ja muiden viranhaltijoi- den asumiseen.

Syynä

olivat uudet

tarpeet

ja vanhat laiminlyönnit. Edellisiin kuului vuoden

1922 päätös

ostaa

Pappilankylässä sijaitseva

Salmisen mökki diakonissan

asunnoksi,

jäl-

(15)

Pappilan maisemaan olennaisena osana liittynyt komea punainen viljamakasiini siirrettiin 1968 Luodon leiri keskukseen kesäkodiksi. Eurajoen seurakunnan kokoelmat.

kimmäisiin kanttori ^Alhan ^asumuksen

^osto

vuonna 1928

^-

näin saatiin viimein kanttorille- kin virka-asunto.

²¹

Suurimman huolen tuotti kuitenkin Jussilan pikkupappila. Sen kunto oli hyvä

_mutta

sijainti huono. Se oli turhan

etäällä,

kappalaisen arveltiin osallistuvan paremmin seurakunnan työhön, jos hän asuisi kirkon lä- heisyydessä. Haitta todettiin vuoden 1928 alus-

sa, _mutta

päätös pappilan rakentamisesta jäi paperille ja unohtui. Asiaan palattiin uudelleen

1937, mutta

kirkkovaltuusto jätti päätöksen

taas

hautumaan.

²²

Ajatus Jussilan myynnistä ja uuden pappilan

rakentamisesta Kirkonkylään vaati seitsemän

vuoden

harkinnan, mutta

kun ratkaisuun vii-

mein päädyttiin, se oli yksimielinen. Kirkko-

valtuusto toteutti tosin vain päätöksen ensim-

mäisen

osan,

myi Jussilan

mutta

ei ryhtynyt

toimiin uuden pappilan rakentamiseksi. Oma-

peräisen ratkaisun pohjana oli kirkkoherra Suo-

jattiaan

vuonna

1943 esittämä ajatus pappilan

maiden siirtämisestä seurakunnan käyttöön,

maanhankintalain mukaisiksi tiloiksi palstoitet-

taviksi. Koska pappilaan jäi vain puistoja puu-

tarha,

kirkkovaltuusto antoi tyhjäksi ^jääneen

vuokraajan

^asunnon

kappalaiselle. Se ei

muut-

(16)

tanut

sitä virkataloksi

^vaan

luonnehti ratkaisua väliaikaiseksi

^-

ja jätti asian silleen.

²³

Epäselvä tilanne ei ollut kirkkohallituksen mielen mukainen. Niinpä se patisteli seurakun-

taa

1947 selkeän ratkaisun tekoon ja sai vas- taukseksi lupauksen uuden virka-asunnon ra- kentamisesta. Talvella 1950 kaikki oli jo val-

miina,

tontti oli valittuja piirustukset hyväksyt-

ty,

kun viranomaiset saivat

eteensä

eurajoke- laisten kirjelmän. Sen laatijat pitivät pikkupap- pilan rakentamista tuhlauksena. Heistä oli pa-

rasta

kunnostaa vuokraajan

^asumus.

^Näin

^mo-

lemmat papit asuisivat

^lähekkäin,

uudisraken-

nus

ei söisi seurakunnan vähiä varoja eikä vuokraajan

^asunto

jäisi tyhjän pantiksi. Perus- telut käännyttivät kirkkohallituksen ja kirkon- kokouksen valittajien puolelle.

²⁴

Seurakunnan paimenet

Kirkkoherra oli ollut vuosisatoja seurakunnan kiistaton keskipiste, opettaja ja ohjaaja niin hengellisissä kuin maallisissa asioissa. Viimek- si mainitut vaativat häneltä 1800-luvun puoli- välissä turhan monia tunteja, olihan hänen luot-

sattava

pitäjänkokouksen

kulkua,

soviteltava läsnäolevien ristiriitaiset näkökannat yhteiseksi päätökseksi ja vakuutettava poissaolleet ^pää- töksen sitovuudesta. Tämä synnytti helposti epäluuloja, väitteitä puolueellisuudesta ja pää-

tösten

vääristelemisestä ja hämärsi papin

^ase-

maa hengellisenä johtajana.

Kasvaviin hallintotehtäviin työlääntynyt pa- pisto otti helpottuneena

vastaan

vuoden 1865 kunnallisasetuksen määräyksen seurakunnan ja kunnan

erosta. Siirtyminen uuteen

käytäntöön vaati monin paikoin

muutaman

vuoden kypsyt- telyn, eivätkä eurajokelaisetkaan kiirehtineet hylkäämään vanhaa

tapaa

vaan vapauttivat pappinsa

vasta

vuoden 1876 alussa kunnallisis-

ta

tehtävistä ja antoivat näiden

muuttua

uuden pappisihanteen mukaisiksi sielunhoitajiksi.

Ylimenokausi sujui joustavasti. Kirkkoherra Molin oli viimeisinä vuosinaan kivulloinen

mutta

kaikkien

kunnioittama,

aikalaisten

mu-

kaan yksi seurakunnan rakastetuimmista pa- peista.

²⁵

Hän johdatteli seurakuntaa lempeällä

kädellä,

huomaamatta. Hänen kuolemansa

vuonna

1882 ei sinänsä merkinnyt uuden ajan

tuloa,

olihan Karl Rothström pitäjää pitkään palvelleena kappalaisena kaikkien

_tuntema.

Mutta

muuten

vaali oli käänteentekevä. Nyt so- vellettiin ensi kerran vuoden 1869 kirkkolain säädöksiä. Äänestämään pääsi jokaisen ^papin- palkkaa maksavan perheen päämies jakäytettä-

vänä

oli

^veron

mukainen äänimäärä. Periaate toi vaalipaikalle kymmeniä torppareita ja itsel- lisiä

_mutta

supisti heidän mahdollisuutensa

vä-

hiin. Liian moni jäi

tämän

vuoksi pois: äänistä käytettiin vain 21

^%.

Aikaisemmin papinvaa- lissa äänestämään

^tottunut

talonpoikainen kan-

sa

täytti velvollisuutensa paremmin

^-

sen ää- nistä jäi

antamatta

14

^%.

Perinteet murtuivat vuonna 1883 myös

^sikäli,

että Björkenheimit eivät kartuttaneet valituksi tulleen

äänimäärää,

Rothströmin valitsijana oli hänet vuosien mit-

taan

hyvin

tuntemaan

tullut muu seurakunta.

²⁶

Kirkkolaki kokosi ja yhdenmukaisti sekä osin uudisti muutkin papinvaalia koskevat määräykset. Se edellytti kirkkoherran ja kappa- laisen viran haltijalta pastoraalitutkintoa ja

an-

toi tuomiokapitulille oikeuden panna viran ha- kijat ansioiden ja pätevyyden mukaiseen järjes- tykseen. Seurakunta sai valittavakseen kolme

ansioituneinta, _mutta

laki antoi sille oikeuden pyytää neljättä vaalisaamaajaa. Pyynnön taka-

na

oli oltava puolet seurakunnan äänimäärästä ja neljännen ehdokkaan

saatava

valituksi tul- lakseen kolme neljäsosaa annetuista äänistä.

Eurajokelaiset yrittivät käyttää mahdollisuut-

ta

vuonna 1893

mutta

hanke kariutui erimieli- syyksiin. Axel Björkenheim pyysi neljännelle vaalisijalle pitäjässä useita vuosia kirkkoherran apulaisena ja kappalaisen viran hoitajana toi-

minutta August

Laaksosta,

moni

muu

asettui

(17)

sen hetkisen kappalaisen

^taakse,

ja

_muutamat

olivat tyytymättömiä kaikkiin. Lain kirjaimen

tunteneet

totesivat ^pyynnöt

^tämän

^vuoksi

^tur-

hiksi ja saivat muun seurakunnan ymmärtä- mään toimen hyödyttömyyden.

²⁷

Eurajokelaiset tyytyivät sittemmin tuomio- kapitulin ratkaisuihin

mutta

äänestivät vain poikkeustapauksessa ensimmäiselle vaalisijalle

asetettua

ehdokasta. Kappalaisten valinnassa

Heränneellä Pohjanmaalla syntynyt Simo Korpela nimettiin ainoana hakijana

elokuussa

1897Eurajoen kappalaiseksi. Virkaan hän astui kuitenkin vastaseu- raavan vuoden toukokuussa.Korpela osallistui Eura- joella aktiivisesti myös yhteiskunnalliseen elämään, hän kuului maalaisseuran perustajiin ja vanhasuo- malaisen puolueen kannattajiin. Jälkipolvet muista- vat hänet myös uutterana

virsientekijänä.

Hänen te- kemäkseen mainitaan alun yhdeksättä ^sataa virttä.

Eurajoen kunnan kokoelmat, Anni Kuusisto.

heidän vaikutusmahdollisuutensa valuivat tosin enimmäkseen tyhjiin, sillä ehdokkaita oli

mo-

nasti yksi ja vaali jäi järjestämättä. ^Vaalein

^va-

littiin vain Kotiranta

vuonna

1913 ja ^Tuomisto

1943. Vaalit olivat useimmiten

^selkeitä,

par- haimmissa tapauksissa voittanut ehdokas sai 94-98

^%

ja huonoimmissa 65-68

^%

annetuista äänistä.

Äänestysinto laski vaali vaalilta. Vuonna 1907 pieneläjät sekä ensimmäisen kerran myös Vuojoen isäntäväki ^jättivät

äänestämättä.

Emä- seurakunnan äänistä käytettiin 48

^%,

ja viimei- sen kerran Eurajoen kirkkoherran vaaliin vai- kuttaneista luvialaisista oli paikalla vain 8

^%.

Kirkollinen äänioikeus laajeni vuonna 1918.

Jokaisen konfirmoidun 24

vuotta

täyttäneen seurakuntalaisen mielipide painoi

tämän

jäl- keen yhden äänen

^verran, mutta

40 vuoden ikä

sekä kymmenen vuoden avioliitto toivat ^kum- pikin yhden lisä-äänen.

Muutos ei kääntänyt edellisten vuosikym-

menten

kehitystä, eikä 20-luvun jälkeisissä pa- pinvaaleissa

annettu

kuin korkeintaan neljän-

nes

käytettävissä olevista äänistä. Salaiseen vaaliin siirtyminen

^vuonna

¹⁹⁴⁴

^-

tähän saak- ka vaalintoimittaja oli kysynyt jokaisen

äänes- tämään

tulleen mielipiteen ja merkinnyt

^sen

kaikkien nähtäväksi ääniluetteloon

^-,

lisä-ää- nien poistaminen vuonna 1954 sekä ikärajan vähittäinen aleneminen eivät

nostaneet äänestä-

jien määrää vuosisadan alun tasolle. Aallon- pohja näytetään kuitenkin ohitetun: vuonna

1951 kirkkoherranvaalissa annettiin 16

^%,

vuonna 1973 jo 27

^%

ja seuraavissa vuoden 1987 kirkkoherranvaaleissa 28

^%

käytettävissä olleista äänistä.

²⁸

Kirkkoherrat tulivat Eurajoelle jäädäkseen, vain Christian

_Sjöblom

muutti pois. Useimmat kirkkoherroiksi valitut tulivat muista seurakun-

nista,

Rothström oli ainoa tuomiokapitulin eh- dokassijoille

nostama

ja kirkkoherraksi valittu

oman

pitäjän kappalainen. Muista eurajokelai-

set

tunsivat pappina entuudestaan Väinö

Suoja-

(18)

Eurajokelaiset tunsivat Väinö Suojamaan kristillisen kansanopiston lukuvuoden 1927-28 rehtorina ja va- litsivat hänet rovasti Fröbergin jälkeen kirkkoher- rakseen. Hän oli mieluinen paimen. Hän asui eläk- keelle jäätyäänkin aluksi Eurajoella ja osallistui tii- viisti seurakunnan toimintaan. Suojamaa ehti vit- kansa ohella myös kirjoittaa paljon. Eurajoen kun- nankokoelmat, Laura Tamminen.

maan ja Heikki Vanha-Rauvolan

^-

kummankin Eurajoen kristillisen kansanopiston johtajana.

Eurajoen kirkkoherrat astuivat virkaansa suhteellisen

iäkkäinä,

Rothström

67-vuotiaana,

ja hoitivat vuoden 1949 eläkelakiin saakka vir- kaa kuolemaansa asti. Monen voimat ehtyivät kuitenkin jo aikaisemmin. Avuksi oli tällöin

otettava

henkilökohtainen apulainen. Roth-

ström

käytti apulaista koko virkakautensa.

Vaurion

turvana

oli

oma

poika,

mutta

seuraa-

vat

kirkkoherrat saattoivat tukeutua kansan- opiston pastoreihin. Ensimmäinen ^eläkkeelle siirtynyt kirkkoherra oli Väinö

Suojamaa.

Hän jäi asumaan Eurajoelle ja jatkoi

työtään erään-

laisena epävirallisena sielunpaimenena.

Seurakunnan ja pappien suhteet olivat Eura- joella enimmäkseen hyvät. Selvää skismaa oli havaittavissa vain Vilhelm Vaurion

aikana,

kun kirkkoherran jarukoilevaisten sekä kirkko-

herran ja seurakunnan johtavien maallikoiden suhteet tulehtuivat avoimeksi riidaksi ja

tuo-

miokapitulille osoitetuiksi valituksiksi.

²⁹

Ristiriitojen syynä oli luonteiden ja näkemys-

ten

syvä vastakkaisuus. Vaurio pitäytyi tiukasti työhönsä seurakunnan paimenena ja oli luon- teeltaan peloton

mutta

sulkeutunut ja pidätty-

vä.¹⁰

Hänestä ei tullut Christian

Sjöblomin

kal- taista kunnallisen elämän vaikuttajaa. Raamat-

tu

oli hänelle kaikki

kaikessa,

eikä hän ymmär- tänyt alkuunkaan rukoilevaisen kansan syvää kiintymystä vanhoihin kirjoihin

mutta

ei liioin tukenut Sjöblomin ^edustamaa evankelista

suuntaa.

Hän erosi selkeästi edeltäjänsä ja

^seu-

rakunnan valtaosan tavoista ja ajattelusta.

Muiden kirkkoherrojen lähtökohdat olivat

paremmat,

olivathan he enimmäkseen ^lähipitä- jissä syntyneitä tai niissä pitkään toimineita ja sellaisina paikalliset

olosuhteet,

täkäläisen ru- koilevaisuuden ja ihmisten luonteen hyvin

tun-

tevia. Erityisen hyvin seurakuntansa tunsivat entuudestaan täällä

syntyneet

Juho Heinonen ja Heikki

Vanha-Rauvola,

etenkin kun kumman- kin suku oli

asunut

seudulla sukupolvien ajan.

Läheinen suhde

on

näkynyt erinomaisen hyvin

vuonna

1973 eläkkeelle jääneen rovasti Heino-

sen kohdalla,

onhan hän ollut korkeasta iästään huolimatta vielä 90-luvulla haluttu perhejuh- lien

vieras,

hän

on

vihkinyt pareja, ^kastanut lapsia, siunannut vainajia ja käynyt sairaiden luona kotikäynneillä.

Seurakuntatyön

monipuolistuminen ja väki-

luvun kasvu panivat

8()-luvulla

kirkkoherran ja

kappalaisen voimat kovalle

koetukselle,

olihan

heidän

vastattava

kaksin lisääntyvästä työmää-

rästä.

Rovasti Heinonen ja kansanopiston reh-

tori helpottivat painetta,

mutta

uudet toiminta-

muodot,

ennen kaikkea vilkas nuorisotoiminta

vaativat uusia virkoja. Ratkaisuihin kypsyttiin

vuonna

1987,

ja seurakuntaan perustettiin yli-

määräisen teologin virka. Sen täyttäminen ^siir-

tyi odottamaan tulevia virkajärjestelyjä. ^Työ-

hön otettiin

lehtori, mutta

nimike muutettiin

(19)

Karl Fredrik Rothström KIRKKOHERRAT

Gustaf

Molin 1865-1882 Karl Rothström 1884-1892

Christian Sjöblom 1895-1907

Vilhelm Vaurio 1908-1919

Frans Fröberg 1920-1932 Väinö Suojamaa 1934-1951

Johan(Juho) Heinonen 1952-1973

Frans Artur Fröberg

s. 1811 Kangasala, pastoraalitutkinto 1851, valittiin 1865 Eurajo enkirkkoherraksi,kuoli täällä vuonna 1882.

s. 1817Uskela, vihittiin papiksi 1842, valittiin Eurajoen kappa-

laiseksi

vuonna 1861 ja kirkkoherraksi 1884. Kuoli Eurajoella

1892.

s. 1847 Rauma, vihittiin papiksi 1871, valittiin Eurajoen kirkkoherraksi vuonna 1895 ja muutti Loimaan kirkkoherraksi 1907.

Kuoli Leimalla 1917.

s.

1853

Hämeenkyrö, pastoraalitutkinto 1885, tuli Haapajärven kirkkoherran virastaEurajoen kirkkoherraksi vuonna 1908. Kuo- li Eurajoella 1919.

s. 1865 Laitila, vihittiin

papiksi

1893, siirtyi Eurajoelle vuonna

1920

Ahlaisten kirkkoherran virasta. Kuoli Eurajoella 1932.

s. 1878 Rauma, pastoraalitutkinto 1910, tuli Eurajoelle Pyhäran- nankirkkoherran virasta 1934. Eurajoen Kristillisen kansanopiston johtaja 1927-28. Jäi eläkkeelle 1951. Runsaasti erilaisia us- konnollisia kysymyksiä käsitteleviä julkaisuja. Kuoli vuonna

1968.

s. 1902 Eurajoki, pastoraalitutkinto 1935, tuli Eurajoelle 1952 Hinnerjoen kirkkoherran virasta,

jäi

eläkkeelle vuonna 1973.

Lääninrovasti 1965-73. Rovastin arvo 1954. Eurajoen kunnanvaltuuston jäsen 1965-68.

(20)

Antti Uljas 1973-1987 s. 1933 Naantali,pastoraalitutkinto vuonna 1962,Rauman rovas- tikunnan lääninrovasti 1978-87,kuoli 1987.

Heikki Vanha-Rauvola 1987- s. 1941 Eurajoki, pastoraalitutkinto 1968, Eurajoen kristillisen kansanopiston rehtori 1972-1987. Eurajoen kunnanvaltuuston jä- sen 1981-83.

KAPPALAISET

Karl Rothström 1861-1884 Isak Roos 1890-1897

kts. yllä

s. 1859,pastoraalitutkinto 1888, hoiti Eurajoen kappalaisen vir- kaa ennen valintaansa vuosina 1887-90 sekä vuosina

1892-95

kirkkoherran tehtäviä, muutti 1897Vöyrin kappalaiseksi jakuoli Nurmon kirkkoherrana vuonna 1923.

SimoKorpela 1898-1905 s. 1863 Teuva, pastoraalitutkinto 1896, muutti Virroille 1898

kappalaiseksi.

Tunnettuvirsirunoilija. Kuoli 1936.

Jaakko Markkula 1906—1913 s. 1873Tyrnävä, pastoraalitutkinto 1905, muutti Koiviston kappalaiseksi 1913, kuoli vuonna 1935.

Frans Kotiranta 1914-1923 s. 1883 Kankaanpää, pastoraalitutkinto 1913, muutti Keuruun kappalaiseksi vuonna 1923. Eurajoen kunnanvaltuuston jäsen

1919.

Aarne Salminen 1924-1928 s. 1898 Kokemäki, pastoraalitutkinto 1923, muutti Eurajoelta Lempäälän kappalaiseksi.

Aarne Astala 1929-1933 s. 1898 Pyhäranta, pastoraalitutkinto 1927, hoiti kirkkoherran

tehtäviä

Frans Fröbergin kuoleman jälkeen kevääseen 1933, muutti Turtolan kirkkoherraksi.

Umo Kallio-Soukainen 1934—1941 Eino Tuomisto 1943-1954

s. 1889 Rauma,pastoraalitutkinto 1929, kuoli Eurajoella 1941.

s. 1911 Rauma, pastoraalitutkinto 1940, muutti Eurajoelta Luvi- ankirkkoherraksi.

Kaarlo Oksanen 1954-1961 s.1913 Iniö, pastoraalitutkinto 1950, muutti Eurajoelta Lappi Tl:n kirkkoherraksi, kuoli vuonna 1968.

Allan Sutinen 1961-1989 s. 1929

Pielisjärvi,

pastoraalitutkinto 1960, tuli Eurajoelle Meri- karvialta, kuoli Eurajoella 1989.

Kaj-Erik Tulkki 1989- s. 1952 Tampere, vihitty papiksi 1980, pastoraalitutkinto 1983, tuli Eurajoelle Turun Maarian seurakunnasta.

VIRALLISET APULAISET

Marianne Känä 1989- s. 1960 Kanadassa, vihitty papiksi 1988

A.F.Salminen

A.J.Astala

I. V.Kallio-Soukainen E.J. Tuomisto

(21)

Frans Evert Kotiranta astuiEurajoen kappalaisen virkaan vappuna 1914. Hän oli Eurajoella vaikeiden sota- vuosienyli ja osallistui kirkoherra Vauriosta poiketen myös kunnalliseen elämään. Tämä on heijastunut hä- nestä jääneisiin muistoihin, tuonut niihin useimmista muista Eurajoen papeista poikkeavia poliittisia sävyjä.

Eurajoen kunnan kokoelmat, Laura Tamminen.

seuraavana vuonna virallisen apulaisen viraksi.

"Mullan pappi” Gustaf

Sjöblad

sai näin

run-

saan vuosisadan kuluttua seuraajan

mutta uu-

den ajan merkkien mukaisesti naisen: virkaan astui kesäkuun alussa 1988 Marianne Känä.' 1

Luvian ero

Luvia oli vähintään viimeisten

kahden,

lähtei- den tulkitsemisesta riippuen mahdollisesti jopa kolmen vuosisadan ajan kuulunut kappelina Eurajoen emäseurakuntaan. Tällaisena

se

jou- tui maksamaan

^osan

kirkkoherran palkasta

se-

kä osallistumaan pappilan ja kirkon rakentami-

seen

ja ylläpitämiseen. Vastineeksi

^se

sai osal- listua päätösten tekoon ja kirkkoherran vaaliin.

Sen kannat tulivat näkyviin erityisen voimak- kaina Eurajoen emäkirkon rakentamista koske- neen riidan aikana 18. ja 19. vuosisadan vaih-

teessa.

Muulloin sen panos Eurajoen seurakun- nan toiminnassa oli vähäinen. Jos oli päätettävä kustannusten jaosta, Luvian pitäjänkokouksen valtuuttamat miehet tekivät päätökset

muun

seurakunnan rinnalla koko kappelin

^nimissä,

mutta

jos oli valittava vaikkapa

kirkkoherra,

vaalipaikalla näkyi perin harvoja luvialaisia.

Luvialaiset kokosivat keskuudestaan kappa- laisen palkan, pitivät yksin yllä kirkon ja pap- pilan, järjestivät kiertokoulut ja vaivaishoidon.

Emäseurakunta merkitsi heille lähinnä vain ku- luja, ainoastaan kappalaisen ajoittain sieltä

saa- ma

virka-apu muistutti yhteyden tärkeydestä.

Mutta

emä-

ja kappeliseurakunnan suhteet oli-

(22)

vat

enimmäkseen

kitkattomat,

eikä luvialaisilla ollut syytä pyrkiä

^eroon

Eurajoesta. ^1800-lu-

vun

jälkipuoliskolla ^vanha yhteys ^alkoi

tuntua turhalta,

ja luvialaiset anoivat kappelin itse- näistyttämistä. Senaatin

^vuonna

1860 tekemää eropäätöstä ei

toteutettu,

sillä luvialaiset anoi-

vat

parin vuoden kuluttua

sen

kumoamista.

¹²

Haave itsenäisestä Luvian seurakunnasta jäi

eron

peruuntumisesta huolimatta

elämään,

ja luvialaiset toivat asian tuomiokapitulin

_uuteen

käsittelyyn

vuonna

1880. Nyt ajatus hautautui

mutta

virkosi ^uudelleen 1900-luvun alussa.

Asianmukainen anomus lähetettiin viranomai- sille syksyllä 1900. Tuomiokapituli ja Eurajoen seurakunta puolsivat soraäänittä luvialaisten

hanketta,

ja senaattorit allekirjoittivat Luvian seurakunnan perustamiskirjeen 19.11.1901.

Päätös ei merkinnyt Luvian ja Eurajoen vuosi- sataisen yhteyden välitöntä päättymistä, sillä ratkaisu ei

saanut

senaatin kannan mukaan hei- kentää sen paremmin Eurajoen kirkkoherran kuin Luvian silloisen kappalaisenkaan palkka- ja eläke-etuja.

Ero oli senaatin asettamien ehtojen mukaan mahdollinen

vasta

Eurajoen kirkkoherran ja Luvian kappalaisen

muuton

tai kuoleman jäl- keen. Mikäli Luvian kappalaisen virka aukeni

ensin,

sitä ei

saanut

täyttää, ja ^mikäli Eurajoen kirkkoherra läksi ensimmäisenä, uuden viran-

haltijan tuli hoitaa oman toimensa ohella Luvi-

an

kirkkoherran

tehtäviä,

kunnes kappalaisen virka tuli täytettäväksi. Ehto täyttyi Eurajoen osalta

1907,

kun kirkkoherra

Sjöblom

muutti Loimaalle. Luvialaiset osallistuivat vielä Eura- joen uuden kirkkoherran vaaliin. Täyteen voi- maan senaatin päätös tuli

^vuonna ^1909,

kun lu- vialaiset saivat

oman

kirkkoherran.

¹¹

Toimiva seurakunta

Vanha luterilainen yhtenäiskulttuuri ^{oli vielä} 1800-luvun puolivälissä

voimissaan,

sivisty-

neistön ja kirkon liitto kiinteä ja ^kirkon

^asema

yhteiskunnan tukipilarina vankkumaton. Ilmas-

sa

oli kuitenkin myrskyn ^enteitä. Sivistyneistö alkoi tehdä yhä kärjekkäämpiä kysymyksiä,

^se

arvosteli ja toi esiin uusia näkökantoja. Arvos- telun kohteena oli kirkko sekä

sen

edustama maailmankuva ja tuloksena vanhan yhteyden

katkeaminen,

sivistys ja uskonto näyttivät toi-

sensa

poissulkevilta vaihtoehdoilta. Kirkon väi- tettiin jähmettyneen

ennalleen,

se ei ymmärtä-

nyt

ajan vaatimuksia eikä voinut

sopeutua uu-

siin oloihin. Kirkko luonnehti puheita ajan epä- uskon merkeiksi eikä ryhtynyt arvioimaan ti- lannetta vaan tyytyi korostamaan kansankirkko

luonnettaan.

¹⁴

Kirkon asenne oli monessa suhteessa luonte-

va,

olihan 1800-luvun lopun papisto enimmäk- seen talonpoikien ja maaseutukäsityöläisten jälkeläisiä ja kirkon asema kansan parissa vankka. Sanomalehdissä ja sivistyneistön ko- deissa käyty keskustelu oli näin ohitettavissa.

Se ei heijastunut

maaseutuseurakuntiin,

niissä kirkon ja papin auktoriteetti oli luja. Ja vaikka joku valitti pappissivistyksen

alhaisuutta,

maa-

seutu

oli tyytyväinen; itsekin kansan parista

noussut

sielunpaimen ymmärsi parhaiten kait- settaviensa puhetta.

Eurajoella vanha käytäntö tyydytti ^kaikkia.

Seurakuntalaiset kävivät 1900-luvun alussa ah-

kerasti jumalanpalveluksissa ja kuuntelivat nii-

tä

edeltäneitä ahti- ja katekismussaarnoja. Ir-

janteella ja Kuivalahdella järjestettiin

^seura-

kunnan pyynnöstä ylimääräisiä jumalanpalve-

luksia,

Irjanteen vanhaan kirkkoon kokoonnut-

tiin 4-5 kertaa

vuodessa,

Kuivalahden vanhuk-

set

pääsivät kerran kesässä ehtoolliselle omassa

kylässä. Nuoret ja vanhat kävivät raamatunseli-

tyksissä ja lukusilla ja kaikki nauttivat ehtool-

lista vähintään kerran

vuodessa, monet tuntu-

vasti useamminkin. Ja jos papit

valittivat, syyt

olivat tuttuja vuosikymmenien

^takaa;

nuori

kansa huvitteli

^liikaa,

miehet olivat turhan

viehtyneitä väkeviin juomiin, eivätkä palkol-

(23)

listen elämäntavat olleet kirkon mielen mukaisia.

³⁵

Kirkon oli kuitenkin pakko pysähtyä, kes- kustella ja pohtia asioita uudelta pohjalta. Tut- kistelun tuloksena oli vaatimus sisäisestä

^uu- distumisesta,

tunnustuksellisen luterilaisuuden näkymisestä pappien työssä ja seurakunnan toi- minnassa. Kirkon oli ansaittava paikkansa, mi- kään ei

saanut

olla itsestään selvää. Kansankir- kon oli

muututtava

nimensä

mukaiseksi, etään-

nyttävä vanhaluterilaisesta pappiskeskeisestä ajattelusta. Toisena huolestuttavana ja

_uutta

vaativana piirteenä oli työväenliikkeen radika-

lisoituminen,

kaupunkien ja maaseututaaja- mien työväen etääntyminen kirkosta. Poliitti- sesti aktiivinen

^-

nuorsuomalainen

³⁶ ^-

kirkko- herra

Sjöblom

katselikin

vuonna

1904 huoles-

tuneena

ympärilleen: ”Lain kunnioitus

on

ollut hyvä. Viime vuosina kuitenkin socialinen hen- ki

on

villinnyt paljon kansaa. Järjestyksen ^häi- ritsemistä tapahtuu verrattain usein ja ^erittäin- kin usein juhlapäivien aikana. Siveellisten epä- kohtien

syyt ovat

etukynnessä Jumalan

sanan

halpana pitäminen,

sen

viljelemättömyys, väki-

Kirkon viereisen hautausmaan uuden osan vihkijöinä olivat lokakuussa 1964 vasemmalta lukien seurakunnan kappalainen Allan Sutinen, kirkkoherra Juho Heinonen, asessori A. Salminen ja äärimmäisenä oikealla rehtori Oskar Antola. ^Eurajoen seurakunnan kokoelmat.

(24)

juomat ja ammoisista ajoista kansaan juurtu-

nut,

polvesta polveen perintönä

menevät nuor- ten

henkilöitten yö-kulut.”

³⁷

Muuttunut aika vaati seurakunnalta vanhasta poikkeavia työtapoja. Kirkon oli tavoitettava vaaravyöhykkeessä olevat. Enää ei riittänyt,

et- tä

kansa saapui kirkkoon ja

kinkereille, se

oli

vedettävä mukaan hengelliseen työhön. Seura- kunnasta oli luotava toimiva yhteisö. Kaupun- geissa vaatimuksiin vastattiin käynnistämällä

nuoriso-,

pyhäkoulu- ja diakoniatyö, maaseu- dulla yleistyivät aluksi viimeksi mainitut.

Eurajoella kiinnitettiin ensinnä huomio py- häkouluihin. Lapsia oli jo vanhastaan koottu sunnuntaisin lukemaan ja oppimaan,

mutta

ai- emmin kyseessä oli eräänlainen rippikouluun valmistautuminen ja opettajana oli seurakun-

nan lukkari,

kiertokoulun opettaja tai pappi.

1800-luvun lopulla käynnistetyn toiminnan pohja oli toinen. Uuden pyhäkoulun toivottiin houkuttelevan lapsia ja nuoria

^-

kirkkoneuvos-

ton

mukaan nuorukaisia

^-

Sanan ääreen,

saa- maan

neuvoja ja ohjeita, kuuntelemaan ja kes- kustelemaan. Päämääränä oli kodeissa

annetun

hengellisen opetuksen täydentäminen ^ja

^opetta-

jina hartaiksi kristityiksi

^tunnetut

^maallikot.

Pyhäkoulusta tuli lasten jumalanpalvelus.

³⁸

Eurajoen kirkkoneuvosto pohti pyhäkoulu- jen tarpeellisuutta kesällä

1890,

totesi ajatuk- sen hyväksi ja perusti koulun kahteentoista ky- läkuntaan. Lapsia ilmaantui mukaan nelisen sa-

taa, mutta

monen into lopahti nopeasti. Opetta- jat houkuttelivat luopuneet aluksi

takaisin, mutta

kun opettajat väsyivät, koulutkin kuih- tuivat. Kirkkoherra Vaurio herätteli niitä kesäl- lä 1908 ja onnistui hankkimaan tarpeellisen

määrän

opettajia. Papiston aika ei riittänyt kui- tenkaan opettajien ohjaamiseen, vaan toiminta jäi suureksi osaksi maallikoiden innon

varaan,

kylittäin ja vuosittain ailahtelevaksi.'

⁹

Toisena kirkon perinteeseen liittyvänä

^mutta

uusia piirteitä saaneena työmuotona seurakun- tiin tuli diakoniatoiminta. Vanha vaivaishoito

oli kunnallishallinnon järjestämisen jälkeen siirtynyt kirkon harteilta kunnan huoleksi. Rat- kaisu merkitsi seurakunnan tehtävien

tuntuvaa

vähenemistä. Pian kävi kuitenkin

selväksi, että

kunnat eivät selviytyneet velvollisuudestaan.

Aineellisen

avuntarve

oli jatkuvasti

suuri, mutta

seurakuntien

varat

olivat rajoitetut, eikä aja-

tus

yhteisestä kassasta harkinnan mukaan jaet- tavista pienistä raha-avuista

tuntunut

hyvältä.

Asiaa pohtineet pitivät parhaana seurakunta- laisten vetämistä mukaan ja

avuntarpeen mää-

rittelemistä mahdollisimman laajasti ^ottamalla mukaan sairaiden auttaminen ^sekä hengellisen hädän lievittäminen. Kirkko otti asian omak-

seen 1890-luvulla ja asetti päämääräksi diako- nissan saamisen jokaiseen seurakuntaan.

⁴⁰

Eurajoen kirkkoherrat olivat 1900-luvun alussa jokseenkin tyytyväisiä vaivaishoidon

muotoihin,

olihan Kaharin vaivaistalossa

asu-

villa lämpöä ja ruokaa sekä mahdollisuus käy- dä läheisessä kirkossa Jumalan sanaa kuule- massa. Diakoniatyö tunnettiin

^kuitenkin,

ja sil- le kerättiin muutamia vuotuisia kolehteja.

Omaa diakoniayhdistystä eurajokelaiset alkoi-

vat

puuhata syksyllä 1909 tarkoituksenaan dia- konissan palkkaaminen. Asiaa pohtineet pitivät

selvänä, että

he saisivat viinaverorahoista

^vuo-

sittain

tuntuvan

avustuksen ja että loput katet- taisiin yhdistykseen ^liittyvien jäsenmaksuina sekä keräyksien ^ja ompeluseurojen kartuttaman diakonaattirahaston korkoina.

⁴¹

Ompeluseuran kituva toiminta näytti siirtä-

vän

hankkeen toteutumisen vuosien päähän.

Toivottomuus vaihtui syksyllä ¹⁹¹¹

^orastavaan

riemuun: yhdistys sai lupauksen kolmen

^vuo-

den säännöllisistä parin sadan markan suurui- sista tuloista ja uskaltautui

anomaan

valtion- apua. Ratkaisu oli myönteinen, ja ^seurakunta valitsi kesällä 1912 Hilma Liljavirran ensim- mäiseksi diakonissaksi. Ja kun kolmas vuosi täyttyi, seurakunta totesi toiminnan siunauksel- lisuuden ja jatkoi diakonissan työsuhdetta.

⁴²

EURAJOEN HISTORIA III